Lauantain juhla-asusta vielä paremmat kuvat. Tai no, nämä hotellin käytävällä otetut on aina vähän sellaisia niin ja näin. En usko, että tuollaiset kattospotit imartelevat oikein ketään, mutta josko idea kävisi kuitenkin selville.

Ihan kokomustassa mentiin – jälleen kerran. Aika klassinen kokonaisuus, toki kengät tuovat hiukan sitä jotain twistiä.

Mekko on Espritin, ja oikeasti se on malliltaan polvipituinen, mutta jäi kyllä mun jaloille melko lyhyeksi. Silti ihan kiva, ja sopii aika moneen paikkaan. Pituuttakin jäi sen verran, että ei ihan roiskeläpäksi voi kuitenkaan kutsua.

Bud to Rose -korut ja Saint Laurentin laukku olivat nekin aika hillittyjä, mutta viihdyin niissä erittäin hyvin.

Pieni etikettivirheeni näkyy alemmassa kuvassa, nimittäin puuterinvärinen alusmekko. Kotoa lähtiessä en onnistunut löytämään mistään mustaa alusmekkoani, ja jotenkin unohdin koko asian. Tai, sitten vain kuvittelin, että alusmekon olkaimet eivät näkyisi mustan mekon alta. No, mutta olen aika varma, että se ei nyt ihan huutomerkkinä tuolta paistanut, tai pimeässä yökerhossa kenenkään silmille hypännyt. 🙂

Superohuet sukkikset löytyivät asiantuntevan myyjän avustuksella.  Nämä on sellaiset, että jos ei itse tietäisi pitävänsä sukkahousuja, niin tuskin niitä huomaisikaan. Niin, ja jos pöksyt jostain syytä menisivätkin rikki, ei silmäpakoa huomaa, koska materiaali on todellakin seitinohut. Ilman kantapäiden hoitamista tosin, ei olisi ollut toivoakaan pukea näitä ehjinä edes jalkaan! Lämpimästi suosittelen, jos kaipaat säärillesi pientä sävyntasoitusta ja valoa heijastavaa hohtoa.

Michael Korsin kengät valitsin mukaan juurikin siitä syystä, ettei kokonaisuus olisi ihan liian klassikko.

Että sellainen. Kiva asu, joka pääsee tässä keväällä tuulettumaan toistekin. Näin ainakin ajattelin. Tämä ulkoilutus tosiaan loppui lyhyeen; Juhlista lähdettiin heti kymmenen jälkeen, ja hotellilla vaihdettiin farkut ja tennarit takaisin jalkaan. Bulevardin Dennis oli yhä auki, joten pitsan kautta nukkumaan. Höyhensaarille taisin ehtiä hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Mutta kyllä kuulkaas tuntuu verkkarit ja villasukat taas mukavilta! Puhumattakaan kevyemmästä meikistä! 🙂

Kivaa viikon alkua!

Lauantain juhlat lähestyvät, eikä mulla oikeastaan ole vielä mitään käsitystä asustani. Tai no, sen verran, että asusteet on kunnossa. Siitähän on sitten jo ihan hyvä lähteä, eikös!?

Musta Saint Laurent Belle du Jour on ensimmäinen koskaan Designistolta lainaamani laukku, ja hiukan suren, että ympyrä nyt sulkeutuu; Designisto on nimittäin päättänyt lopettaa toimintansa. Toivon kaikkea hyvää Katriinalle jatkoa ajatellen. Loistava yritys, joka on tarjonnut ihan mahtavaa palvelua. Katriinan oman viestin asiasta voit lukea täältä.
Designiston lopettaminen tarkoittaa myös sitä, että yrityksen laukkuvalikoima on nyt myynnissä. Jo tehdyt laukkuvaraukset tietenkin toimitetaan sovittuun tapaan, mutta laukkujen vapautuessa, ne ovat valmiina uusille omistajilleen. Niin, että nyt olisi hyvä sauma ostaa varmasti aito ja hyväkuntoinen laukku käytettynä, ja hieman edullisemmin. Laukut löytyvät täältä, ja ohjeet tuosta Katriinan viestistä.

Juhliin pääsevät varmasti myös uudet koruni. Tilasin suloiset Bud to Rose -merkkiset rannekorut ja korvikset Homenordilta, ja ne ehtivät juuri ajoissa viikonlopuksi. Nämä ihanuudet on ihan sellaiset tyyliseni. Ei liian pröystäilevät tai fiinit, vaan korut, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.

Ehkä se mekkoasiakin tästä lauantaiksi ratkeaa. Nyt olen vain ihan hurjan iloinen meidän pojan puolesta. Käytiin nimittäin tänään silmälääkärillä, ja näkö oli parantunut vajaassa vuodessa tosi hienosti. Miinuksia oli enää vain 0,25 ja 0,5. Laseja ei tarvitse käyttää, jos tuntuu, että pärjää ilman. Ihan loistojuttu!

Mukavaa tuulisen päivän iltaa! Meillä ei tullut kuin kaksi puunlatvaa alas! 🙂

Oikeasti kai intiaanikesällä tarkoitetaan syksyyn liittyvää takatalven kaltaista ajanjaksoa, jolloin kesä hetkellisesti palaa. Takakesä? No, mutta mulle intiaanikesä tarkoittaa jotain ihan muuta; Kuumaa ja paahteista säätä, hellemekkoja ja paljaita varpaita.

Itselleni astetta boheemimmat korut kuuluvat aina kesään, mutta voi että, miten iloinen olenkaan tulevan kesän trendistä. Kunnon intiaanikesä ihan jo tyylillisestikin.
Käsinvirkattua pitsiä, nahkaa, hapsuja, värikkäitä helmiä, sulkia ja simpukoita, sekä kultaiset ja hopeiset leikkitatskat. Olen jopa päättänyt hankkia leveälahkeiset farkut, jos jostain onnistun löytämään tarpeeksi pitkät. Jos lisäksi olisin yhtään enemmän käsityöihminen kaivaisin äidin vanhat virkkauslehdet esiin, ja loihtisin itselleni virkatut bikinit!

Niin, että noin niin kuin pähkinänkuoressa, mä aion viettää ensi kesän omaa henkilökohtaista woodstockiani – tai ainakin yrittää näyttää hipiltä! 🙂

Ennen kesää pitäisi kuitenkin saada tuo festarialue jonkinlaiseen kuntoon, eli puutarhatöitä pukkaa. Ihan vain maahan katsoessa voisi kuvitella, että tällä tienoolla ei ole enää yhtään puuta, jossa on oksat tallella, mutta hitto vie, kyllä niitä siellä ylhäälläkin on jäljellä. Paljaita varpaita ajatellen, taidan kuitenkin painua takaisin risusavottaani.

Lupasivat kevään saapuvan tällä viikolla. Aion olla valmis ottamaan sen vastaan!

Ei ehkä! 🙂

Pari päivää Helsingissä, ja tavaraa on sen verran, että voisin pärjätä kahden viikon lomareissun tällä laukku ja kenkämäärällä. Nyt vaan pitää toivoa, etten raahaa mitään mukanani turhaan.

Täytyy sanoa, että aamuun mahtui totisesti draamaa, heräsin nimittäin kamalaan oksennustautiin. Vähän aikaa olin jo varma, etten pysty millään reissaamaan tämän päivän aikana, mutta nyt on suola-, sokeri-,  ja nestetasapaino taas jotenkin kondiksessa, ja istun tukevasti bussissa.

Peukut pystyssä, että olo pysyisi hallinnassa! 🙂

Palataan asiaan. Kivaa tiistaita!

Paistaa, ei paista, paistaa… Parempi sekin kai, kuin ihan pelkkää synkkää ja pilvistä. Kevään tullen tuntuu kyllä ihanalta kaivaa kaapista kaikkea värikästä esiin. Tuo viime keväinen Becksöndergaardin sydänhuivi tosin sai kasvot näyttämään entistäkin kalpeammilta, ja niinpä piti aamulla sutaista iholle kerros sävytystä. Mieleeni muistui samalla viime keväänä popsimani Bioteekin aurinkokapselit. Niitä pitää kyllä jälleen metsästää! Iho kun ruskettui vuosi sitten kesällä ihan uudella tavalla.

Chanelin Mirabella -kynsilakkasävy tuo mieleen tomaatin. Tässä se näyttää kenties hiukan liian vaalealta, mutta on ihanan räikeä kevätsävy, ja poikkeaa kuitenkin perinteisestä punaisesta.

Tässä alkaa kuulkaa ihan oikeasti tulla se tunne, että pitäisi ehkä käydä jollakin tapaa läpi tuo kevään to do -listaus! Niin, että josko aloittaisi vaikka niistä jaloista ja lähtisi siitä kapuamaan ylöspäin. 🙂

Mukavaa tiistaita!

Halusin vain tulla kertomaan teille, miten tärkeitä olette ihan jokainen. Tuotte päiviini iloa ja valoa, ja kanssanne on hauska nauraa niin niitä arjen kompurointeja kuin onnistumisiakin. Ja ihan totta, ilman teitä olisin kyllä tosi tosi yksinäinen!

Ystävänpäivähän on joka päivä, mutta harvoin sitä muistetaan, tai huomataan, kertoa rakkaimmille, kuinka tärkeitä he ovat, ja kuinka paljon ystävyydestä saamme. Tänään on siis hyvä päivä sanoa se, mikä niin usein jää sanomatta, ja tehdä ne pienet teot, jotka osoittavat, kuinka paljon välitämme. Ystävyys on rikkaus ja voimavara, ei koskaan taakka tai painolasti harteillamme. Se ei syö energiaa, tuomitse tai arvostele. Ystävyys ei haihdu savuna ilmaan, eikä piittaa kilometreistä ja välimatkoista. Ystävyys on aitoa ja molemminpuolista välittämistä, se ei perustu teeskentelylle tai oman aseman pönkittämiselle.

Lentosuukkoja kaikille. Meillä on ohjelmassa kyläilyä ja hengailua, ei mitään varsinaista ohjelmaa, vaan ihan leppoisa lauantai lasten kanssa. Ollaan yhdessä ja virittäydytään hiihtolomaviikkoon.

Vaatetuksen suhteen tänään tuntui tältä. Pipokelejä vielä onneksi, kuinka pärjäänkään ilman! 🙂

Muistakaa olla myös ystäviä itsellenne. Lausukaa ääneen kauniita asioita ja kehukaa itseänne. Todellinen ystävä on helpompi tunnistaa, kun arvostamme itsekin itseämme.

Ihanaa ystävänpäivää ja rakkaudentäyteistä lauantaita!

Vielä ehtii ennen joulua. Nimittäin hyödyntämään Nougat alennuskoodin. Tämä meille mattimyöhäisille, joilla lahjat yhä hankkimatta ja teille, joita jäi harmittamaan, kun itsenäisyyspäivän alekoodi jäi saamatta blogin teknisten ongelmien vuoksi.

Koodi on voimassa huomenna tiistaina 16.12. 2014.
Näin tilaukset pystytään vielä toimittamaan keskiviikon puolella, se kun on postin lupaama takaraja kotimaan pakettejen toimitukselle ennen joulua.

Koodilla emilianjoulu saat -10%:n alennuksen Pernille Corydonin koruista, sekä Becksöndergaardin asusteista ja laukuista Nougatin nettikaupassa.

Kollaaseissa taas omia suosikkejani kyseisiltä merkeiltä. Onpa tuossa myös koruja, joita itsekin ulkoilutin perjantaina. 🙂

Nyt nukkumaan, jotta on iskussa huomenna siellä joulukiireen keskellä!

Kyllä, nyt on äidin vuoro tonttuilla. Lähteä hetkeksi ulos, syödä rauhassa ja nauttia vaikka jotain hyvää ja punaista!

Samalla pääsen ulkoiluttamaan uutta Maicon Francaisen käsilaukkuani ja uusia Pernille Corydonin koruja. Ihana irtiotto arjen pyörteistä!

Kuivashampoota hiuksiin, ja hyvää peiteainetta silmien alle. Jos hyvin käy, ehtisin ehkä lakkaamaan kyntenikin! Kaksi sanaa: tulee tarpeeseen!

Ihanaa perjantaita teillekin!

Palataan hetkeksi Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanjan kuvasaldoon. Sarjan ensimmäisen postauksen voitte käydä lukaisemassa täältä. Otsikosta huolimatta, muotia on tässä kohtaa niukasti esillä.
Jälleen kerran kuvia, joista tuskin itsekään itseään tunnistaa, tällä kertaa pääosassa kasvot, ja kuvaajana jälleeen Olympuksen ambassador-kuvaaja Damian McGillicuddy.

Tässä postauksesa silmälaseja on esillä tasan nämä yhdet, nimittäin kakkulat, joihin rakastuin palavasti kuvauspäivän aikana. Oikeastihan nämä ovat ne samat lasit, jotka edellisessä postauksessa esittelin kilpikonnakuosissa; Charlotte Ronsonin Voguelle suunnittelema kehys, jonka sisäpuoli on hauskasti kukkakuvioitu ja ulkopinta on raikkaan punainen. Suunnittelijan muusana on tässä kohtaa kuulemma toiminut Eva Mendes, mutta ei nämä hassummalta näytä näin skandinaavisessa pärstässäkään.

Enemmän tietoa laseista löytyy Instrumentariumin sivuilta. Ja, edelleen Instrussa on se kahdet lasit yksien hinnalla -tarjous, jossa toiset rillit voi valita joko itselleen tai vaikka kaverille. Tässä kohtaa muuten pakko todeta, pikkuisen ohi oman asiani, että se Instrun uusi mainos on ihan mahtava. Siis se, jossa mies lähtee kahvilasta lasiostoksille. Tosi ihana! Sen voi katsoa Intrun etusivulta, jos et tiedä, mitä mainosta tarkoitan.

Ennen huulipunan totaalista levitysta Damian räpsi pari kuvaa kasvoistani myös ilman silmälaseja. Kuvauspäivän paras juttu oli ehkä päästä meikkaajamme ammattitaitoisiin käsiin. Monenmoista meikkaajaa on tullut koettua, mutta itse pidin Jaanan otteesta heti ensi sekunnilla. Samalla kun kasvoilleni loihdittiin erilaisia meikkejä, tuntui kuin olisi ollut jossain rentouttavassa kasvohoidossa. (Tiedättehän, tuntuu ihanalle, kun joku meikkaa hellästi ja pehmein ottein, eikä vain sudi niitä kasvoja kuin ladon seinää.)
Vaikka näissä kuvissa tuo meikin määrä ei olekaan kovin suuri, tulee itselle hassu fiilis katsoa tätä lookia. Minä en nimittäin koskaan meikkaa näin. Siis huulia korostaen, ja kirkasta punaista käyttäen!
Huulipunaa ja ripsaria tärkeämmässä roolissa tälläisissä beauty-kuvissa on kuitenkin valot ja varjot. Valokuvissa kun kasvoilta katoaa ulottuvuutta, on tärkeää korostaa kasvojen luustoa ja muotoa oikeanlaisilla varjoilla ja korostuksilla. Vähän sama kuin jos menet yökerhoon; iltameikissäkin niitä varjoja saa olla paljon vahvemmin kuin tavallisessa päivämeikissä, jotta ne tulevat oikeasti esiin.

Tästä, valon ja varjon leikistä, juttelimme myös kuvaajan kanssa. Näissä kuvissa seisoin suoraan ylhäältä tulevan valon alla, ja Damian selitti, kuinka valo piirtää varjoja kasvoilleni, ja tekee niistä kulmikkaat. Valohan laskeutuu kasvojen korkeimmille kohdille, mutta samaana aikaaan niiden alapuolelle syntyy varjoja. Nämä, ei niin suotuisat varjot, taasen rikotaan epäsuoralla salamalla, jotta kasvoille tulee valoa myös vaakasuunnasta. Kukapa esimerkiksi haluaisi varjoja silmiensä alle! Hyvä vertailukohta tähän varjoleikkiin on mielestäni tuo taannoinen vatipää -postauksen kuva. Ilman meikkiä ja ilman varjostuksia, kasvot suoraan valoon päin käännettynä, pää näyttää leveältä ja pullealta. Tiedättehän sen fiiliksen, kun katsotte joitakin kuvia, ja ihmettelette, että onko mulla oikeesti noin leveä naama! No, tämä johtuu juuri niistä varjostusten puutteista tai liian kevyistä varjostuksista, ja siitä, että monesti vieläkin niitä kuvia räpsitään valon puutteessa sillä suoralla salamalla, joka viimeistään saa kasvot näyttämään pullealta kuunaamalta.

Sen verran vielä, että nämä kaikki kuvathan on tosiaan otettu Olympuksen OM-D  E-M1 -kameralla, joka on siis ihan ammattitason kamera, vaikka onkin kooltaan pieni kuin mikä. Itselleni ainakin on pinttynyt päähän aika vahvasti se, että ammattikuvaajalla se kuvauskalusto on suuri, ja mitä isompi tykki kuvaajalla on, sitä suuremmasta tähdestä puhutaan. No, ainakaan tässä kohtaa, koolla ei näytä olevan enää merkitystä. Huippujärkkärinkin ominaisuudetkin on mahdollista laittaa nykyään pieneen pakettiin.

Lisää kuvauspäivän materiaalia ja kivoja juttuja löytyy kampanjasivulta. Käykäähän kurkkimassa!

Noh, lempivaatteista johonkin aivan muuhun. Tähän on turha edes yrittää keksiä mitään loistavaa aasinsiltaa! Kyseessä on nimittäin Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanja, jossa olen mukana!

Mehän kuvattiin jo muistaakseni syyskuun alussa, joten kuvauspäivästä on ehtinyt vierähtää tovi. Itsessäänkin tämä oli jo kokemus, kameran takana hyöri Olympuksen ambassadorkuvaaja Damian McGillicuddy, joka on siis maailmankuulu muotikuvaaja, jonka otoksia on ollut esillä esimerkiksi Voguessa! Tiimiin kuului myös stylisti Zoe Hughes, jonka tehtävänä luonnollisesti oli valita ylemme vaatteet, joilla kuvien tunnelmaa korostetaan. Kuten arvata saattaa kyse on siis tällä kertaa kehysmuodista, ja pääosassa ovat silmälasit.

Jokaiselle meille valikoitui oma  silmälasimerkkki, ja itse päädyin poseeraamaan ylimielistä lookkiani Voguen kehyksissä.

Hauskintahan tämänkaltaisissa kuvissa on se, että niistä tuskin itsekään tunnistaa itseään. Aivan kuin olisit joku muu, irtautunut hetkeksi itsestäsi, ja se ei muuten ollut helppoa. Nimittäin näyttää kylmältä ja tunteettomalta, ylimieliseltä ja ylpeältä! Noh, jotenkin siitä selvittiin! 🙂
Ehkä eniten kuitenkin pelkäsin ennakkoon, miten mahdun vaatteisiin, nuo PR-toimistojen mallikappaleet kun yleisesti ovat niitä pienimpiä kokoja, ja minä taasen ruuminrakenteeltani kaikkea muuta kuin siro ja pieni. Itse olisin luovuttanut tämän Vilan kotelomekon suhteen heti, mutta Zoe oli sitä mieltä, että mekko laitetaan päälle, ja kas, niin hän vain veti vetoketjun kiinni!

Siinä, missä ylimielisyys ja sähkönsininen eivät varsinaisesti ole heiniäni, Voguen trendikuvaus kuitenkin miellyttää: Vogue on ihmisille, jotka rakastavat muotia mutta eivät ole muodin orjia. He ovat rohkeita, helposti inspiroituvia ja pukeutuvat arkenakin muodikkaasti. 

Kahdessa ylimmässä kuvassa nenälläni on Charlotte Ransonin Voguelle suunnittelemat ruskeat muovikehykset.

Syksyn kehysmuodin kuvaillaan olevan modernia, mutta 60-luvun tyyliä mukailevaa. Näyttäviä linjoja yhdistettynä naisellisiin väreihin, jotka tekevät lookista vahvan eivätkä suinkaan tyttömäisen. Tuo pyöreä kehys on juurikin tätä, ja tykästyin laseihin niin, että voisin vallan mainiosti hankkia pokat itsellenikin. Ja ne muuten näyttivät päässäni tosi kivoilta ihan norminaamallakin! 😉

Pikkuisen enemmän business womania löytyy Voguen mustasta ja jonkin verran  kulmikkaammasta kehyksestä. Tämä kehysmalli on enemmän klassinen, ja mielestäni huomattavasti virallisempi kuin aikaisempi. Silti se ei ole tylsä, vaikkakin itse tykästyin huomattavasti enemmän ensimmäiseen, leikkisämpään malliin.Monestihan tulee ajatelleeksi, että sitä voisi valita aika villitkin kehykset, jos silmälaseja omistaisi usemmat. Ainakin itse olen sen verran tylsä ja varovainen, että ainoiksi laseikseni en uskalla ostaa mitään hirvittävän räväkkää ja trendikästä, vaan menen helposti sillä turvalliseslla linjalla. Nyt Instrussa on kuitenkin meneillään kampanja, jossa saat toiset lasit kaupanpäälle. Itselle, tai kenelle sitten haluatkin. (Samanhintaiset tai edullisemmat kehykset, vakiolinssit kovalla ja heijastamattomalla pinnoitteella, molemmille optikon näöntarkastus.)
Eli, tässä kohtaa olisi mahdollisuus myös niihin revittelypokiin, johonkin mitä ei tarvitse käyttää välttämättä päivittäin. Näitä kyseisiä Vogue -merkkisiä kehyksiähän myy Suomessa ainoastaan Instrumentarium.

Tämä Fashion Photo Shoot -juttusarja tulee saamaan jatkoa, kunhan pääsen käsiksi kuvamateriaaliini. Muista Indiedays-blogeista olette varmasti voineetkin jo bongata kuvia samoista kuvauksista, ja pahoittelen, että oma kuvasaldoni jäi nyt tällä erää näihin kolmeen. Muita kampanjassa mukana olevia blogeja ovat Päästä varpaisiin, Annika O, Just My Imagination, Uino, Life of Silja, At Maria’s, Rillan Koti ja Tickle your fancy .
Kampanjasivulta löytyy paljon kivaa kuvamateriaalia, ja tietysti kehysesittelyjä, joten käykäähän kurkistelemassa!

Kuvat: Damian McGillicuddy
Tuotekuvat: Instrumentarium