32

Ei paha, oikeastaan tuntuu ihan parhaalta iältä tämäkin.

Aamulla sain mieheni tekemän vihersmoothien, lapset lauloivat ja Tallinnasta (täältä) ostetut pari kassillistakin sai virallisesti avata tänään. Päivä toi mukanaan lisää lahjoja, ihania onnitteluja ja kukkiakin vielä.

Pernille Corydonin Kolibri korvakorut (täältä) olivat lahja minulta minulle, sillä saman sarjan kaulakoru on yksi ehdottomista suosikeistani. Olen huono vaihtelemaan korvakoruja, ja Pernillen niitit ovat jumittaneet korvissani jo ehkä liiankin pitkään. Kevään tullen on kiva vaihtaa, ja lintuaihe sopii ainakin vuodenaikaan.

Palailen huomenna edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos niistä, jotenkin tsemppaavaa kuulla myös teidän tarinoitanne.

Mulle tämä päivä on syntymäpäivä, mutta meille kaikille se on myös naistenpäivä. Niinpä toivottelen oikein ihanaa naistenpäivää ja leppoisaa iltaa.

Ihanaa ensimmäistä adventtia. Jouluun valmistautuminen on viralisesti aloitettu, ja nyt saa joulutella ihan täydestä sydämestä!

Adventin kunniaksi mulla olis teille myös ihana kilpailu. Nimittäin Pernille Corydonin uusi korumallisto, Zodiac Signs Collection, on juuri nähnyt päivänvalon, ja sain kunnian valita mallistosta korun paitsi itselleni, myös yhdelle teistä.

Kyseessä on korumallisto, josta jokainen voi koota oman personoidun korunsa. Mallisto koostuu kahdesta eripituisesta ketjusta, tähtimerkkilaatoista, korukivistä ja timanttiriipuksesta. Kuten muutkin Pernillen korut, myös nämä ihanuudet ovat hopeaa, mutta koruja valmistetaan myös kullanvärisenä.

Oma ketjuni on pidempää mallia ja siinä roikkuu kaksi horoskooppilaattaa. Vesimies ja jousimies, eli lapseni. Näiden rinnalle valitsin mustan onyxin, ikään kuin itselleni, ja ruusukvartsin kuvastamaan parisuhdetta ja rakkautta. Kaulassani on siis koko meidän perhe, vaikka sitä ei ehkä ihan heti korua katsoessaan huomaakaan, ja siinä onkin juuri se Zodiac -malliston viehätys: Korunhan voi personoida vaikka miten, eikä ole välttämätöntä, ottaa siihen elementtejä kenellekään muulle kuin itselleen.

Zodiac Signs -kuvastosta voi kurkata paitsi laatat, myös korukivet. Korukivenhän voi valita joko tähtimerkkiin sopivana, tai sen ominaisuuden ja “voiman” kautta, kuten tein itse. Kuvastosta löytyy jokaiselle kivelle selitys, ja myös se, mihin horroskoppimerkkiin kivi täsmää.

Usein kysytään, että mistä noita Pernillen koruja oikein löytyy, joten alla lista kotimaisista jälleenmyyjistä:

Kilpailu:

Kerro kommentissasi, mitkä elementit valitsisit omaan koruusi. Koko malliston näet Zodiac Signs -kuvastosta. Kerro myös miksi päädyit juuri näihin osiin, mikä on tarina korusi takana?

Yksi onnellinen voittaa kommentissaan kuvailemansa korun. Voittaja saa valita, haluaako korunsa kullan- vai hopeanvärisenä.

Jätä kommenttisi viimeistään 6.12. 2015

Zodiac Signs korumallistoa valmistetaan myös mustana, mutta tämän kilpailun palkinto on valittavana vain hopean tai kullan värisenä. Palkintoon ei myöskään kuuluu Zodiac Signs -malliston timanttiriipus.

Suloista sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia!

Yhteistyössä // Pernille Corydon

Huomenna juhlitaan, nimittäin ihanien ystävien häitä!

Tämä ilta hurhati juhlavalmistelujen parissa, askarrellen ja juhlapaikkaa koristellen. Hyvässä seurassa ja uskomattoman hyvässä tunnelmassa.

Vaatteet on katsottu koko perheelle valmiiksi. Pari paitaa kaipaa vielä huomenna silitysrautaa, ja lasten jatkokamppeet pakkaamista. Lämpörullaa ja puuteria, niitä mahtuu varmasti myös huomiseen ennen hoohetkeä.

Rakkauden (ja naurun) täyteinen viikonloppu edessä. Voi että tätä on odotettu!

Mahtavaa viikonloppua myös teille!

Kun nyt mekkoillaan, niin mekkoillaan sitten kunnolla! Tätä, viime kesänä pieniin häihin hankkimaani, kuviollista mekkoa en olekaan tainnut toistamiseen käyttää. Hankintahetkellä pidin siitä kovasti, mutta sitten huivimainen kuviointi alkoi näyttämään silmissäni mummomaiselta. Mekossa oli alunperin vain musta nyöri vyönä, ja korvasinkin sen heti ohuella mokkanahkanauhalla. No se nauhavyö katosi jonnekin, ja mekko on jäänyt käyttämättä, koska ilman vyötä se olisi vain pelkkä säkki, ja neliskanttinen kuviointi tekisi minusta entistä isomman näköisen.

Tänään kuitenkin, penkoessani asustearsenaaliani, löysin vanhan kietaistavan nahkavyön, jonka olen ostanut joskus Klaaraa odottaessani.

Lyhyeksihän tämäkin mekkonen jää, oikein minimittaiseksi, mutta minkäs teet. Ei kai siihen lyhyeenkään helmaan mitään ikärajaa ole!? Useimmat naisten vaatteet kun on mitoitettu sinne 170 sentin hujakoille, joten sillä on mentävä, mitä on tarjolla. Tämän kaltaisissa säkeissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vyötärönpaikan voi kuroa juuri sinne, missä se oma (mahdollinen) vyötärö on.

Tälläkin mekolla voisi kepeästi tanssia kohti syksyä. Kenties just ne bootsit seuraksi, vähän tummempi vyö, nahkatakki, ja suuri huivi lämmikkeeksi. Meillä kuitenkin, varsin sateisen ja syksyisen aamupäivän jälkeen, alkoi vihdoin paistaa. Joten viikonlopp akohti mennään vielä kesäisessä fiiliksessä!

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

Tiistaita murut!

Nyt olen kuulkaas ollut niin ahkera, että oksat pois! Kylppäri on kuurattu, ja tänään jatkoin hullun raivolla siivousta, kun mies leikkasi lasten kanssa nurmikkoa. Illaksi on sovittu maalaustreffit, mutta vaatehuone joutuu nyt odottamaan vielä hetken.

Vaihdoin kuitenkin hikisestä siivoojasta vähän edustavampaan, koska oli ihan pakko saada uusi toppi ja korut käyttöön. Näistähän kirjoittelinkin jo eilen. Farkkutyttönä yhdistin viskoositopin Please -farkkuihin, ja kyllähän nuo oikein hyvin sopivat yhteen. Becksöndergaardin ankeriaan nahasta tehty pikkulaukku on sekin sävyiltään asuun, ja varsinkin koruihin, mätsäävä, ja tästä yhdistelmästä taisi heti tulla yksi suosikkiasuistani.

Toppi löytyy täältä, kaulakoru täältä, ja rannekoru tästä linkistä. Sandaalit voit kurkata tämän linkin kautta.

Nippu muita rannekoruja löytyi Gina Tricotin alesta muutamalla eurolla.

Rasti seinään, tänään ei sada! Taidan hakea kukkia maljakkoon, ja mennä nauttimaan kahvikupposen ulos!

Kivaa kesäpäivän jatkoa!

Aurinkoista juhannuspäivän aamua. Kiva kirjoittaa noin, koska meillä satoi koko eilisen päivän vettä. 🙂

Pari muikkaria ajattelin laittaa teille, jotka selailette juhannuksenakin blogeja.
Nimittäin vielä tänään voi hyödyntää Homenordin synttärialennusta, ja alekoodi ja ohjeet löytyvät täältä.
Ja 200 euron shoppailuraha-arvontaan kannattaa osallistua myös! Arvonta ohjeineen löytyy taasen tämän linkin takaa.

Mä ajattelin tänään mennä pitsimekossa ja sandaaleissa. Onhan sentään juhannus! 🙂

Voikaa hyvin, halipusimoi!

Apua! Missä se mun kaipaama intiaanikesä viipyy?! Hippi kaipaa aurinkoa ja polttavaa kuumuutta! 🙂

Kuumuutta ja poltetta on ollut vähän toisessa muodossa, nimittäin jostain syystä mulle nousi eilen kuume. Ei ihan pienikään kuume vaan päivällä mittari näytti jo reippasti yli 38:n. Ei flunssa oireita, ei mitään. Pelkkä selittämätön kuume, joka nousi illalla ja melko korkeaksi. Kunnon yöunien jälkeen olo oli kuitenkin tänään jo ihan erilainen, eli ehkä kyse oli vain kropan reagoinnista johonkin poikkeukselliseen.

Särkylääkkeen voimalla lähdin iltapäivällä kampaajalle, ja muutaman tunnin tuloksena taas uudet raikkaat raidat ja hiusten tyveen kiinnitetyt pidennykset. Täytyy sanoa, että oli ihan hassu fiilis, olla hetki ilman pidennyksiä, tunsin itseni tosi kaljuksi. 🙂 Pidennysten laitosta olikin jo kahdeksan viikkoa, ja osa teipeistä oli lähtenyt kokonaan. Ongelmaksi tuli teippien laskeutuminen sen verran alas, että niihin meni pestessä väkisinkin hoitoainetta ja pidennykset liukuivat suihkussa alas. Tästä viisastuneena varasin itselleni jo seuraavan ajan kuuden viikon päähän, jotta välttyisin siltä ongelmalta, ettei kampaajallani ole vapaita aikoja, kun teipit seuraavan kerran kaipaavat nostoa.

Mitä pidennyksiin muuten tulee, niin lupasin kertoa teille vähän noiden hiusten kestävyydestä, ja siitä, mitä vaikutuksia niillä oli omiin hiuksiin. Kaikki jatkeet olivat todella hyväkuntoisia, ja pidennykset näyttivät pesun jälkeen kuin uusilta. Eli ehdottomasti voin pitää näitä pitkäaikaisena sijoituksena. Myös oma hius on hyvässä kunnossa, eikä pidennykset ole vaikuttanut oman hiusten määrään tai päänahan terveyteen. Kaikin puolin siis koko homma on toiminut oikein mallikkaasti.

Mulla on siis käytössä Rapunzel Of Swedenin Quick and easy  -teippipidennykset, ja laadultaan nämä ovat sitä suoraa European hiusta, joka muutenkin istuu suomalaisen hiuksen sekaan tosi kauniisti. Postaus pidennyksistä löytyy täältä, jos haluat lukea enemmän aiheesta.

Sain tässä taannoin valita itselleni Hipanema -rannekorun, ja kesä mielessäni valitsin turkoosin vedensävyn. Nyt odottelen koruni kanssa sitä kunnollista kesää ja aurinkoa. Ehkä pitää hankkia toinen koru näihin puutarhan sävyihin mätsäämään, jos vaikka käykin niin, että helteet jäävät saapumatta. 🙂

Mutta nyt täytyy kiriä eilisen lepäilyt kiinni. Siispä pyykkivuorta valloittamaan!

Aurinkoa!

Koru saatu.

Viime yönä kotiuduimme kahden aikaan häistä, ja nyt valmistaudutaan kolmekymppisille. Yhtä juhlaa tämä viikonloppu, mutta huh, kylläpä tunnen itseni vanhaksi! No, vuoteen mahtuu niin monta viikonloppua, jona juhlan aiheet on vähissä, joten yritän nauttia parhaani mukaan siitä, että elämässä on välillä hiukan juhlavampiakin hetkiä.

 

Saint Laurentin musta belle du jour -iltalaukku pääsee ulos jo kolmatta kertaa kuukauden sisällä. Se vakuuttaa hankinnan hyväksi sijoitukseksi. Laukku tosiaankin jäi mulle viimeisellä lainareissullaan. Jotenkin se tuntui kohtalolta, koska samainen laukku oli aikoinaan ensimmäinen, jonka Designistolta vuokrasin. Enää neljä ihanaa Designiston laukkua etsii uutta omistajaa.

Seuraavaksi rullat päähän ja väriä naamaan. Tästä tulee hauska lauantai!

Ihanaa viikonloppua myös teille!

Maanantaitervehdys! Edessä on monellakin tapaa hiukan erilainen viikko, ei ihan tavallinen viiden arkipäivän putki ennen viikonloppua. Helatorstai katkaisee arjen, mutta sen lisäksi meillä on loppuviikolle myös hauskoja menoja kuten yhdet häät ja ystäväni syntymäpäiväjuhlat. Asennoidun siis tänään sillä fiiliksellä, että jos tulevasta viikosta on tulossa mukava, se ei voi viikon ensimmäisenä päivänäkään olla kovin ankea! Ei vaikka aamulla vihmoi vettä, ja kaikki tietokoneesta lähtien tuntui olevan mua vastaan.

Oltiin tosiaan lauantaina käymässä siskollani, ja kun aamulla lähdettiin kohti pääkaupunkiseutua, täällä piiskasi vettä ja oli kylmä kuin mikä. Illalla kun palattiin kotiin, aurinko lämmitti auton tuulilasin läpi ja maisema oli puhjennut vihreäksi. Tuli ihan sellainen fiilis, että nyt se kevät on täällä. Hehkutin miehelle loppumatkan puiden lehtiä, vihreän sävyjä, ja vastakylvettyjen peltojen ihania traktorin tekemiä kuvioita, jotka hyväilevät “pikkuisen” kontrollifriikkiä silmääni.

No, tänään aamusta näytti sitten taas aika epätoivoiselta, kylmältä ja kolealta, mutta kyllähän se aurinko sieltä esiin tuli. Esiin on puskenut myös siitepölyallergia, joka saa silmät ja nenän vuotamaan, ja edelliset plus korvat kutiamaan. No, se on hinta, joka keväästä pitää vain maksaa.

Muistanette viihdyn farkuissa -postauksesta, kun mainitsin, että mulla on Mos Moshin vastaavat farmarit myös toisessa sävyssä. No, ne on nämä harmaat. Näissä paljetit on kivat kuparin tai paremminkin pronssin väriset, ja tuovat siis hiukan sitä blingiä arkeen. Tosin koko viikonloppu meni oikeastaan tällaisessa asussa. Sopii siskontytön synttäreille ja kotona vietettyyn äitienpäiväänkin ihan hyvin! 🙂

Siskonmies hiukan lauantaina naureskelikin näitä mun ballerinoja. On kuulemma kunnon blingbling-kengät. No, onhan ne. Samalla tajusin, että vuosia hukassa ollut harakkageenini on tainnut nousta esiin. Enää en tunne minkäänlaista vaikeutta käyttää koruja, tai jotakin kimaltavaa. Saati, että kokisin hankala ostaa tyttärelleni vaaleanpunaista, tyllistä tai kimaltavaa päällepantavaa. Ehkä piti vain löytää se oma tapa käyttää koruja ja sitä ekstraa, ja sitä kautta sitten tuo tytöstely myös lapsen kanssa helpottui. Muistan kun siskoni osti Klaaralle silloin heti vaaleanpunaisen bodyn jossa oli tylli-tutu vyötäröllä. Sanoin napakasti, etten varmasti pue tota koskaan lapselleni, ja pidinkin sanani vappunaamiaisiin asti. No, nyt tuollaiset ei pistä kyllä silmään yhtään. Ehkä meillä on nykyään naamiaiset joka päivä! 🙂

farkut|Mos Mosh
pusero|By Pias’s
kaulakoru|O-Ou art|saatu
rannekoru|Sence Copenhagen
ballerinat|I Love my Ballerinas

Hurjan kivaa viikon alkua teille kaikille. Toivottavasti aurinko paistaa ja mieli on keväinen!

Olen viime aikoina miettinyt useinkin perheen määritystä. Mikä on perhe, kuka siihen kuuluu ja missä ovat sen rajat. Tätä postausta aloittaessani jopa tarkistin, mitä mieltä Wikipedia on aiheesta. Sivusto tarjosi melko ennalta arvattavaa määritystä, niinhän me noin äkkiä ajateltuna perheen määritämme. Silti nopean selvennyksen jälkeen, myös kaikkitietävä Wikipedia joutuu myöntämään, että käsitteenä perhe on jatkuvan määrityskamppailun alla. Elämä on huomattavasti monimutkaisempaa, kuin Mustapekka -pelikorttien lajitteleminen.

Mitä enemmän olen pyöritellyt perheen käsitettä, sitä varmemmaksi olen tullut omasta mielipiteestäni. Siitä, että perheelle ei löydy koskaan yleispätevää määritelmää, vaan kyse on enemmänkin tunteesta. Minkä minä koen perheekseni, kuka on minulle perhettä.
Asiaa pompotellessani olen päätynyt jopa hylkäämään verisiteet ja juridisesti vahvistetut liitot. Jättäisin pois myös ajan ja ikuisuuden eron, sillä enemmän kuin yhdenkään virallisen asiakirjan sisältö voi määrittää, perheitä yhdistää kuitenkin eniten rakkaus, ja tunne yhteenkuuluvuudesta.

Turvallinen satama tai vankkumaton peruskallio. Perhe on jotakin, johon voimme luottaa ja nojata, kun tuntuu, että elämässä mikään muu ei ole pysyvää tai muuttumatonta. Se tarjoaa suojaa ja tukea, mutta ennen kaikkea tunteen siitä, että emme ole yksin.

Kun Taitaentehty -sivusto kysyi, haluaisinko ottaa vastaan korun, joka voitaisiin valmistaa haluamallani tekstillä, mietin hetken, mitä haluaisin kaulassani kantaa. Kenties lasten nimiä, syntymäpäiviä, hääpäivää? Ehkä jotakin äitiydestä kertovaa? Lopulta päädyin sanaan perhe. Lyhyesti pystyin mahduttamaan viiteen kirjaimeen kaiken tuon edellä mainitun, ja niin paljon muuta. Minun perheeni, juuri sellaisena, kun itse sen koen. Minun satamani, ja kallioni, johon voin nojata.

Taitaentehty kokoaa yhteen kotimaisia käsintaitajia, ja tarjoaa laajan valikoiman Suomessa käsin tuotettuja lahjoja, asusteita ja sisustustarvikkeita. O-ou Artin Rakkaat- riipusta myydään tällä hetkellä alennettuun hintaan, ja näin äitienpäivän alla se on hyvä lahjaidea. Tekstin kun voi tosiaan suunnitella itse.

Toivottelen teille ihan mahtavaa aurinkoisen viikon alkua!

Koru saatu⎟Taitaentehty