Jassoo! Ja sitten se toinen puolikas päättyneestä vuodesta. Tuntuu yksi vuosi niin kovin pieneltä tällaisen postauksen myötä, vaikka postausten selailu kyllä muistutti niistäkin päivistä, jotka olivat jo jotenkin päässeet unohtumaan. Mutta siis vuosi 2018 heinäkuusta joulukuuhun.

Heinäkuu

Kesä ja helle! Vuosi 2018 jäi ehdottomasti mieleen kesäisenä ja kuumana. Operaatio kasvihuone polkaistiin kunnolla käyntiin. Lomasta riitti kuitenkin ihanasti aikaa myös perheen kesken muuten vain vietettäväksi. Ei mitään ihmeitä, mutta päivä ja pari sieltä ja täältä. Hyviä päiviä ja varmasti niitä elämämme parhaita päiviä. Mukaan mahtui ihania kesätreenejä ja mieleen on painuneet varsinkin kovat burbee-treenit 33 asteen helteessä. Ai että se oli ihanaa. Ja kaikki ne uinnit. Aamulla, päivällä ja illalla. Joka päivä.  Taisimme asua järvessä! Kuukauden luetuin postaus kertoi fiiliksistäni, joita aloitin penkomaan jo kesäkuussa.

Heinäkuun luetuin postaus oli Eräänlainen someähky

Elokuu

Keltaisia kukkia, puutarhajuhlia, kirjakaappiprojekti, ja alkanut arki. Ihania rohkeita värejä. Ja taas poljettiin kesäyössä. Nyt jo otsalampun kanssa roseepullollisen jälkeen. Ihania muistoja nekin. Arki toi mukanaan tiukat aikataulut ja pitkän kesän jälkeen ne tuntuivat myös hyviltä. Kalenteriin täytettiin kaikkea kivaa syksyn varalle ja haettiin myös sitä oikeaa asennetta jolla selvitä pimenevistä päivistä. Elokuussa kävi kylässä myös syysflunssa.

Elokuun luetuin postaus oli Lempihameeni (ja vähän lisää keltaista)

Syyskuu

Syyskuussa päästiin vihdoin kasvihuoneeseen! Osallistuttiin kaveriporukalla juoksutapahtumaan, juhlittiin sukujuhlia. Syyskuu alkoi vielä lämpimänä, mekkokelit jatkuivat pitkään. Nautittiin omenaherkuista ja luumuista ja lopulta mentiin kohti alati lyheneviä päiviä ja syksyn vihmovaa sadetta.

Syyskuun luetuin postaus oli Vihdoin kasvihuoneessa

Lokakuu

Lokakuun juttu oli hygge. Matka Ahvenanmaalle katkaisi arkea, mutta etenevä syksy tiivisti elämää yhä enemmän kodin ja arjen ympärille, vaikka lokakuuhun mahtui toki myös juhlaa. Oma hyvinvointi ja jaksaminen kiilasivat monen jutun edelle kun harmaus oli lannistaa.

Lokakuun luetuin postaus oli Niin paljon muistoja

Marraskuu

Pakkaset ja ensilumi. Blogissa fiilisteltiin kynttilänvaloa, valmistettiin sinappia ja leivottiin joulua. Kasvihuone puettiin jouluiseen asuun ja hyasintit ja amaryllikset astuivat parrasvaloihin. Marraskuun aurinkoiset päivät olivat kuin siunaus kaiken pimeyden keskellä.

Marraskuun luetuin postaus oli Joulua kasvihuoneessa

Joulukuu

Kuukausi joka meni että hupsista vain! Opinnot etenivät puoliväliinsä ja ensimmäiset näytöt tuli suoritettu vielä juuri joulun alla. Päivät olivat lyhyitä ja valon vähyys alkoi käydä jaksamisen päälle. Mukaan mahtui leikkauksesta toipuva koira, ja jatkuva riittämättömyyden tunne jouluvalmistelujen ja blogin suhteen. Juhlittiin 10-vuotiasta esikoista ja ratkottiin onnistuneesti siskon kanssa murhamysteeriä. Blogissa valmistauduttiin jouluun ja tehtiin pyykkietikkaa. Ja sitten päästiin joulun taikaan, jonka joulukuusi vihdoin toi tullessaan.
Joulu 2018 jää mieleen rentona ja leppoisana. Glögittelyä ystävien kanssa vielä ennen aattoa, sitten rento joulu ja leppoisat välipäivät pyjamassa. Unta ja lisää unta. Lepoa ja akkujen lataamista. Vuosi vaihdettiin ystävien kanssa ja nukkumaan päästiin vasta seuraavan vuoden puolella.

Joulukuun luetuin postaus oli Joulu jota ei voi ostaa

 

Sellainen oli jälkimmäinen puolikas vuodesta 2018.

Aiheita on tullut blogiin sekalainen seurakunta ja vaikka noita tilastoja ja suosituimpia postauksia tutkiessani jokseenkin hahmotan teidänkin mieltymyksenne, niin nyt on myös mahdollisuus päästä toivomaan blogisisältöä vuodelle 2019.
Eli, minkä tyyliset postaukset ovat juuri sinun makuusi?

Me vietiin Klaaran kanssa esikoinen nipistelemään piirakoiden reunoja isomummulle. Itse yritän tässä keksiä, miten saisin selkäkipuni selätettyä. Menin eilen nostamaan sängynpäätyä sellaisessa paikassa, jossa jalkoja ei voinut hyödyntää nostamiseen, ja kannattelin suurta painoa alaselälläni. Nyt on sitten koko ristiselkä tulessa. Joten hyvät vinkit jakoon, jos sellaisia on!

Aurinkoista pakkaspäivää! ♡

Ja niin se vain tekee loppuaan tämäkin vuosi. Ei oikeastaan mitään suurempia tunteita asian suhteen, vaikka ainahan sitä toivoo seuraavalta vuodelta jotakin parempaa. Olen kai vielä jotenkin niin joulussa kiinni, että tammikuu ja uusi vuosi alkavat hahmottua vasta huomenna tai joskus myöhemmin. Tänään kuitenkin otetaan uusi vuosi 2019 vastaan rennoissa merkeissä ja ystävien kanssa juhlien. Aloitin aamuni kinuskikakun tekemisellä ja laskin, että niitä on tullut tehtyä joulukuun aikana melkoinen kasa. Olisiko jokin sokerin vähennys ehkä paikallaan. Mene ja tiedä.

Jonkinlainen tilinpäätös kai täytyy tällekin vuodelle tehdä, mutta sellaisen aika ei ole tänään. Nyt ollaan vain ja nautitaan. Vuosi 2018 on ollut oikeastaan aika tasainen, mikä kai tarkoittaa sitä, että vuosi on ollut hyvä. Ei suuria kuoppia tai mäennyppylöitä, tai ainakaan mitään, minkä yli ei olisi päästy. Kiva näin, ja kiitos kuluneelle vuodelle.

Joulukuusi varistaa jo siihen malliin, että mitä todennäköisemmin sen aika tulee tiensä päähän jo huomenna. Mutta ei stressiä siitäkään.

Ihanaa vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2019. Kiitos, kun olette olleet siellä ruudun toisella puolella, tästä on hyvä jatkaa! ♡

 

Body & Soul tuoksukynttilä saatu blogin kautta / Life

Kasvihuone kasattiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Hei ihanat ja toivottavasti teillä on ollut tähän asti ihana joulu. Nimittäin eihän se tässä vielä ollut, vaan jatkuu yhä, eikös vain!?

Oma jouluni on ollut oikeastaan kaikin puolin täydellinen. En muista koska olisin ollut niin totaalisen lomalla kuin näinä viime päivinä. Toki kaikki jouluvalmistelut myös aiheuttivat kiirettä ja stressiäkin, mutta elin silti hetkessä ja tein elämää ajatellen. Meidän joulua ajatellen. En kuvannut, en yhden yhtäkään kattausta, en yhden ainoatakaan kukkakimppua. En koskenut kameraan ennen tätä päivää, ja sekin on tuntunut oikein ihanalle. Aattona mietin kyllä, että entäs sinne blogiin ne kuvat, mutta tulin siihen tulokseen, että pärjäätte vallan mainiosti vaikka ette tiedäkään millaiset lautasliinat meillä on joulupöydässä.

Ehkä suurin juttu tässä joulussa on ollut se läsnäolo. On katsottu telkkaria ja oltu kainalossa. On sipsutettu pyjamassa jopa kauppareissu ja pelattu kolme tuntia Monopolia putkeen vielä senkin jälkeen kun kukaan ei jaksanut enää pelata ristiseiskaa. On nukuttu pitkään ja syöty hyvin. Olen juossut ja olen maannut. Halannut ja pussannut ja saanut olla niiden mulle ihan kaikkein tärkeimpien seurassa. Se on sitä joulua, jota ei voi ostaa tai kääriä pakettiin, se pitää tehdä ja elää ihan itse. Ja jos nyt ihan suoraan sanon, niin en olisi jaksanut ilman tätä enää montaakaan viikkoa. Vasta jouluna tajusin, miten kiire meillä on ollut koko syksyn. Miten vähän on ehditty olla läsnä toisillemme ja miten tarpeeseen nämä päivät tuli.

Tänään olimme vanhempieni luona ja siellä saatiin vielä viettää viimeinen virallinen joulupäivä isolla porukalla. Siskoni oli perheineen myös mummulassa ja se tuntui kivalta. Sellaiselta perinteiseltä joululta. Varattiin hotelli kevään äiti-tytärreissulle ja pappa lämmitti saunan. Tavallaan haikeaakin, sillä pikku hiljaa arki hiipii taas elämään. Mutta itse aion olla lomalla vielä hetken. Seuraavaksi parisuhdeaikaa, sitä mikä silittää pois ne kaikki rypyt ja kiukut, joita loppuvuosi on tuonut tullessaan. Ollaan vaan ja nautitaan toisistamme ja ystävien hyvästä seurasta – aikuisten ajasta.

Tänä aamuna heräsin tuntien pientä ahdistusta jopa. Blogista nimittäin. Että miten se nyt näin. Mutta tiedättekö se kaikki ahdistus kyllä kaikkosi tuolla lapsuudenkodissani. Kyllä tämä blogi täällä pysyy, vaikka sitä ei ihan jokaisena päivänä ruokikaan. Mutta ne rakkaat ihmiset ympärillä ja läheiset suhteet kaikkein tärkeimpiin. Sitä pitää ruokkia ja jouluna jos koska on se aika.

Meillä on edelleen lunta vaikka eilinen vesisade koettikin parhaansa mukaan sitä sulatella pois. Se on varmaankin sitä joulun taikaa. Niin mä ainakin haluan uskoa.

Vielä nyt tuntuu, että uusi vuosi on jossain tosi kaukana. En ole uhrannut ajatustakaan tammikuulle, en miettinyt lupauksia tai tavoitteita. Eletään ensin tämä vuosi ja katsotaan sitten. Ajallaan kaikkea. Nyt on nyt ja se on tärkeintä.

 

Levollista ja rauhallista Tapaninpäivän iltaa. ♡

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

En tiedä voiko mikään tuoda joulumieltä yhtä varmasti kuin koulun joulujuhlassa laulettu Enkeli taivaan. Silmäkulmathan siinä kostuu ja tulee ihana joulunrauhaisa olo. Klaara aloitti lomansa jo eilen, ja esikoisella oli tosiaan tänään vielä tuo kuusijuhla. Mutta nyt on aika jäädä odottamaan joulua.

Laitoin jo eilen Instagramiin yhden jouluisen kuvan kasvihuoneesta. Niin ihanaa tuo lumi, vaikka sitä vielä aika vähän onkin. Mutta kaikki on niin paljon kauniimpaa edes pienen puuterikerroksen kanssa. Haaveilen, että ehdimme aattona juoda vielä kasvihuoneessa höyryävät glögit. Ja varmaan ehditäänkin, ei meillä ole sen isompia aikatauluja jouluksi. Ja kiva niin. Mennään fiiliksen mukaan ja otetaan rennosti.

Sain niin puhtia tuosta koulun joulujuhlasta, että laitoin kotona hihat heilumaan. Taljat ja tyynyt ulos, imuri laulamaan ja sitten lattiat ja pinnat puhtaaksi mäntysuovalla. Olen viimeisen vuoden aikana ihan rakastunut tuhon perinteiseen pesuaineeseen ja voi että kun sen tuoksu on niin ihanan puhdas. Kävin myös hakemassa joulun kukat ja tein vielä ihan viimeisiä lahjahankintoja pienestä kausimyymälästä, joka täällä meillä on nyt joulun alla toiminut viikonloppuisin. Ihanaa kun on sellainen “kaupunkilainen valikoima” vaikka ihan maalla ollaankin.

Miehellä on vielä huomenna työreissu ja me yritämme lasten kanssa laittaa joulua ja nauttia joulun odotuksesta. Tänään kuitenkin koko perheen voimin ystävien luokse glögille. Joulumieltä pienille ja isoille tontuille. Huomenna aion nukkua pitkään, tai ainakin jättää herätyskellon virittämättä.

Lahjat alkavat olla paketeissaan ja huomenna leivotaan vielä joululimput. Lihapullat pyöritellaan naapurin tuomasta hirvenjauhelihasta ja tänään toinen naapureista toi kalkkunaa. Lähiruoka on helppo juttu, kun asuu siellä, mistä ruoka tulee. Jopa joulukinkkukin on tänä vuonna lähiruokaa, kun mieheni haave omasta siasta toteutui. Kalat kun vielä savustetaan ja keitetään rosolliainekset, niin perinteinen joulupöytäkin on likipitäen valmis.

Kolme yötä jouluun. Nutitaan näistä päivistä!

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Hiphei ja sunnuntai-iltaa!

Instan stooreissa jo lupailin, että tänään olisi luvassa kasvarin jouluilmettä ja kiva arvonta. No, täältä pesee. Ja ihan tuolta postauksen lopusta löydät arvonnan jossa voit voittaa 100 euron lahjakortin Willab Garden -verkkokauppaan!

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin kyllä se kaikkein paras joulukoriste minun mielestäni olisi valkoinen lumikerros. Mutta onhan tuo marraskuun aurinkokin aika ihana kaikkien synkän harmaiden päivien jälkeen. Koska pitää kuitenkin varautua myös lumettomaan jouluun, tunnelmaa kannattaa varmuuden vuoksi luoda myös muilla konsteilla. Ja konstithan on monet! Puutarhaa ja ulkotiloja kun voi nykyisin sisustaa oikeastaan miltei yhtä monipuolisesti kuin sisätilojakin.

Itse aion tänä vuonna laittaa joulukuusen myös kasvihuoneeseen. Ihan vielä niitä ei kuitenkaan ole ollut tarjolla. Siispä siirsin joulunodotuspuun väliaikaisesti kasvihuoneeseen ja virittäydyin sen avulla joulufiilikseen. Jouluvalojen suhteen olen oikeastaan herännyt vasta muutama vuosi sitten. Ennen tykkäsin, että kynttilälyhdyt kyllä riittävät, mutta nykyisin valot kuuluvat pimeän pihan koristeeksi  jo marraskuusta lähtien. Niiden suhteen olen kuitenkin perinteisen kannalla – valon pitää olla lämmin valkoinen, sellainen luonnollinen. Tuo iso kranssi hohtaa pimeässsä kauniisti kun kaikki sen ymärille kiedotut valot pääsevät oikeuksiinsa. Levitin valosarjan myös ruukkujen lomaan hyllylle ja nyt pimeän tullen kasvihuone on kuin yksi iso lyhty.

Muuten joulu näkyykin sitten kasvihuoneessa ihan samaan tapaan kuin se näkyy meillä sisälläkin. Ehkä kuistin jouluinen sisustus on tässä kohtaa kuitenkin lähimpänä. Paljon luonnonmateriaalia, kukkia ja kynttilöitä. Ja toivottavasti vielä se luminen maisemakin! Mutta tykkään myös siitä, että jokainen tila saa ennen joulua muotoutua näköisekseen. Ettei ensimmäisenä adventtina tarvitse sanoa, että tässä se nyt on, kaikki jouluinen valmiina.

Meillä laitetaan aina jouluksi havuja rapun edustalle. Mielestäni ne on sellainen ihana perinteinen tapa toivottaa tervetuloa. Heti lumihunnun saavuttua myös kasvihuoneen edusta saa havumaton. Olen jo niin monta kertaa mielessäni lakaissut lumista kujaa kasvihuoneelle, että kädet jo syhyävät luudan varteen.

Tässä hieman omaa filosofiaani ulkotilojen jouluiseen koristeluun. Kerro kommentissa, miten sinä somistat puutarhan, lasiterassin, kasvihuoneen tai parvekkeen jouluisesti? Osallistuneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Willab Garden -verkkokaupaan! Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun asti.
(Kilpailun raati valitsee voittajan. Päätöksestä ei voi valittaa, eikä palkintoa voi vaihtaa käteiseen. Voittaja maksaa mahdollisen voittoveron.)

Lempeän leppoisaa sunnuntai-iltaa. ♡

Lauantaita!

Niin se vain on, että toiset syyspuuhat innostavat enemmän ja toiset vähemmän. Mun sisällä asuu sellainen näpertelijä, joka paljon mieluummin näpräisi kaikkea pientä kivaa, kuin haravoisi puolen hehtaarin metsää. Niinpä päätin tänään karsia villiviiniä, ja kieputella siitä vähän kranssia ja kynttiläkruunun koristetta. Oikeastaan villiviinien leikkely oli siinäkin mielessä tarpeen, että ne on kesän aikana haudannut mun parvekekorit rapunkaiteelta. Ja koska niissä koreissa on edelleen lumihiutaleet (hyvässä kukassa tosin), jotka pitäisi kai päivittää johonkin talvisempaan. Päätin siis puuduttavan haravoinnin sijaan tarttua enemmän innostaviin hommiin.

Mä olen yleensä joka vuosi karsinut villiviinä. Vanha imukärhivilliviini kestää kyllä syksyistäkin leikkelyä, kunhan ei ihan juuresta ala pilkkomaan. Viime syksynä tämä kuitenkin jäi tekemättä, ja siksi ehkä tilanne menikin jo kesällä niin pahaksi. Joka tapauksessa näistä on kiva kieputella kaikenlaista, ja ajanmyötä kranssit vain kaunistuvat.

Ostin Jotexilta tuollaisen aika perus kynttiläkruunun (mainoslinkki) kasvihuoneeseen ja ajattelin, että sitä on kiva koristella hiukan vuodenajan mukaan. Noista notkeista villiviineistä kun kieputtaa siihen ensin pari kierrosta, joukkoon on myöhemmin helppo saada ujutettua kaikenlaista kivaa.

 

Täytyy sanoa, että täällä on ollut sen verran kylmä ilma, että jos kasvaria ei olisi, olisi saattanut jäädä askartelut tekemättä. Ja olen aika tyytyväinen muuten tuohon betonilattiaan, koska se on ihan äärettömän helppo lakaista puhtaaksi. Ihanaa kun paikka, jossa voi toteuttaa itseään ja roskata ja sotkea ihan rauhassa!

Siitä tuli ihan kiva. Joulun tullen ehkä vielä jotain pientä koristetta, mutta kelpaa noinkin.

Oikein ihanaa lauantain jatkoa ja leppoisaa iltaa! ♡

 

Kasvihuone kasattu yhteistyössä Willab Gardenin kanssa. Kasvihuonepostaukset löydät täältä.
Tarvikevyö/-essu saatu blogin kautta / Univormu

 

 

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Syksyä syksyä. Keli on kuin joku suihkuttaisi vettä sellaisesta sumutuspullosta. Kylmä, kostea ja kolea. Paitsi kasvihuoneessa! Toki sekin viilenee koko ajan jos aurinkoisia päiviä ei satu väliin, mutta on tuolla silti ihan lämmin puuhastella. Meillä on ensi viikolla syysloma, ja ajattelin, että koska olen määrännyt lapset ainakin jossain määrin osallistumaan haravointitalkoisiin, voisin palkita lapset kasvarissa kuumalla kaakaolla ja vaikka pullalla. 5-vuotiaalle tuo ainakin taitaa riittää, mutta esikoinen tinkasi jo eilen rahapalkkaa kun kerroin ehdotuksesta. Tarjosin viikosta vitosta, edellyttäen, että osallistuu hommiin useampana päivänä ainakin vähän. Poika tinkasi heti hinnan kymppiin. On kuulemma kauppamies. Mutta hei, hän halusi rahaa isänpäivälahjaan, joten ehkä ihan mielelläni lähden tähän kauppaan.

Jokseenkin odotan jo ihan sitäkin, että kaikki harrastukset on hetken tauolla, eikä ole muutenkaan mitään kauheita aikatauluja. Akkujen latausta. Sitä on ihan hyvä lastenkin tehdä välillä. Ei pelkästään vain meidän aikuisten.

Kuume tuli ja meni, mutta eilen illalla tulikin sitten ihan jäätävä kurkkukipu. Joten ehkä tämä nyt ihan joku perus flunssapöpö sittenkin vain oli. Sinänsä kiva, että se kuume oli nopeaa laatua, mutta ottaisin ihan mielelläni kyllä ääneni takaisin ja mikä jottei sellaisen kivuttoman nielunkin. Mutta tätä on nyt liikkeellä, joten minkäs teet. Pitää vain ottaa nyt tarpeeksi kevyesti, jotta se menisi ohi, eikä tarvitsisi ensi viikolla miettiä kipeää kurkkua.

Täällä on ollut ihan mielettömän hieno ruska ja lehdetkin on pysyneet puissa tosi pitkään, mutta seuraava pakkasyö varmasti tiputtaa yhä enemmän lehtiä maahan. Tällaisella kelillä odotan oikeastaan vain sitä, että saa siirtyä joulujuttuihin. Haluaisin nimittäin harpata koko marraskuun yli. Kauhulla odotan, että pellot kohta kynnetään ja koko maisema muuttuu mustaksi. Se ei vain sovi mulle. Se pimeys ja synkkyys. Tosin kaupassa on jo joulusuklaat, glögit ja piparit. Että kai sitä voi ihan kukin aloitella jouluttelun, kun siltä tuntuu. Ja musta kyllä tuntuu siltä, että kuuma glögi voisi tehdä nyt terää! Ja olen kyllä luvannut tarjota kasvarissa höyryävät glögit, nyt kun se rosee-sesonki on jo takana päin.

Näillä keleillä kumpparit on ihan parhaat kengät. Muutaman vuoden palvelleet nilkkapituiset Hunterit ovat edelleen ihan suosikki syyskengät. Sen verran isot, että sisään mahtuu villasukka. Joten ihan lämpöisetkin kalossit. Ja paksu kaulahuivi on roikkunut kaulassani sekin, vain ihan lämpimämpinä päivinä olen uskaltautunut luopumaan siitä. Mun harmaa neuletakki on saatu blogin kautta Puuvillatehtaalta ja se on myös lämpöisyydessään ja monikäyttöisyydessään varmasti useamman vuoden syys-talvikaveri.

Oikein ihanaa keskiviikkoa! Yritän itse just nyt kovasti löytää kauneutta ja iloa tästä sumppuisesta päivästä. Onneksi illalla on pimeää ja saa polttaa kynttilöitä. Silloin hetkeksi unohtaa, millainen sää ulkona on!

 

Neuletakki saatu blogin kautta / Puuvillatehdas

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

 

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsun!

Täällä on ollut tänään aivan mahtava keli. Lämmintä ja aurinkoista, aivan erilaista kuin eilen, kun tunsin olevani täysin nuutunut ja sohva veti magneetin lailla puoleensa. Illan jumppakin olisi eilen jäänyt välistä, jos treffejä ei olisi tullut sovittua ystävän kanssa. Tänään moista ongelmaa ei ole, kiitos aurinkoenergian, jonka avulla jaksaa taas ihan eri tavalla! Voisin jopa rakastua syksyyn, jos päivät olisivat aina näin kauniita!

Kasvihuone on kyllä siitä hauska, että sen fiilis todellakin elää maisemastaan. Vähän kuin olisi tapetoinut seinät iloisen kirjavilla tapeteilla. Ja vaikka ehkä jättäisinkin keltaiset ja oranssit tapetit kauppaan, niin luonnossa nuo värit ovat ihan paikallaan. Mietin väkisinkin, miltä tuntuu seurailla kasvihuoneesta käsin luonnon heräämistä henkiin taas ensi keväänä. Varmasti todella ihanaa!

Olin jo vähän ajatellut, että siirrän koristekurpitsat syrjään ja alan laittamaan sellaista vähäeleisempää tunnelmaa kasvihuoneeseenkin. Jonkinlaista talven odotusta. Tänään kuitenkin totesin, että kurpitsan oranssi  väri on mitä parhain vielä jonkin aikaa. Ja koska meillä on kuitenkin kotona niin väritöntä ja vaaleaa, on toisaalta aika kiva, että väreistä pääsee kuitenkin nauttimaan kasvihuoneessa. Ja tänään niistä tarkenikin nauttia ihan kahvikupposen äärellä – ja ilman takkia!

Tuonne kasvihuoneen peräseinälle tuli tosiaankin pitkä hylly, joka pääsi viikonloppuna vihdoin paikalleen. Tänään harjattiinkin ruukkuja oikein urakalla ja nosteltiin niitä hyllyn päälle. Kesällä tuohon on kiva laittaa esimerkiksi yrttejä ja keväällä hylly on kätevä

Vielä kun saataisiin tuo muurikin vaaleaksi ennen talven tuloa, olisin aika tavalla onneni kukkuloilla!

Oikein ihanaa oranssin aurinkoisen keskiviikon iltaa teillekin! ♡

Lisää Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Siinä hän nyt on, ja voi miten tätä on odotettu!
Eilen vielä siivoilin kasvihuonetta ja kannoin ulos tikkaita ja työkaluja. Ihan valmista ei ole vieläkään, monta juttua puuttuu, mutta niihin käydään käsiksi sitten alkuviikosta. Nyt saan viikonlopun ajan nauttia kasvihuoneesta ja ylipäätään tottua siihen ajatukseen, että se on tässä!

Ikkunaluukkujen automaattiset avaajat, syöksytorvet ja sitten nuo ruuvien päälle laitettavat mustat hatut puuttuu ainakin. Muurin ilmanvaihtoaukkoihin pitää asentaa ulkopuolelle ritilät ja sisään jotkin säädettävät jutut. Ja tuo takaseinustan muurin päällä oleva pitkä hyllykin pitää laittaa seinään. Sellaista pientä hienosäätöä, mutta nyt kasvihuoneeseen ei enää sada vettä sisään, mikä ilahduttaa erityisesti tänään kun sää on mitä on.

En ole vielä ostanut yhden yhtäkään callunaa tai muuta syyskasvia. Nuo suloiset koristekurpitsat oli kuitenkin pakko kotiuttaa, ja eilen nostin kasvihuoneeseen toista kierrostaan kukkivan hortensian, jottei syksyn sade ihan hakkaisi sitä rumaksi. Viikonlopun aikana taidan siirrellä ulkona villiintyneet muratitkin kasvariin. Josko niistä olisi siellä pidempään iloa. Muutenkin pitäisi viikonloppuna tehdä vähän pihatöitä. Siivoilla tavaroista pois ja harjata ruukkuja puhtaaksi. Ei vain lupaile kovinkaan kummoista keliä.

Jätin viime syksynä ensimmäistä kertaa meidän villiviinit leikkaamatta ja tänä vuonna niitä on pakko karsia, jotteivat ne täysin peittäisi toista sisäänkäyntiä. Noita villiviinikransseja saa siis tänä vuonna kieputella muutaman lisää. Ne onkin aika ihania syksyn tullen noin vaikka pöydällä tai sitten oveen ripustettuna.

Kasvihuoneen koosta kertoo paljon se, että tuo istuinryhmä leveine tuoleineen ei vie edes puolia tilasta. Eli kyllä tänne jonkin sortin viidakkokin ensi kesänä mahtuu! Toisaalta nyt on hyvä miettiä muutenkin kasvihuoneen kalusteita kun tila on vihdoin valmis ja sen koon tosiaan hahmottaa. Nimittäin vielä viikko sitten musta tuntui, että kasvari on sittenkin kauhean pieni. Oikeastaan vasta huonekalujen avulla todella tajuaa, miten suuri jokin tila on. Veikkaan että vielä ensimmäinen kesäkin menee totutellessa ja tunnelmaa haistellessa. Mutta noin muuten tämä on aika ihana maamerkki sen kunniaksi, että tässä talossa asumista tulee nyt lokakuussa kuusi vuotta täyteen! Ja silloin muuten, kun tehtiin tänne muuttoa, oli maassa lumi!

Kasvihuoneen toinen pää on nyt aika tyhjillään. Muurin viereen lattialle kasasin ruukkuja, mutta jokin työtaso tai istutuspöytä tuohon sopisi kevään multasormihommia ajatellen. Toisessa nurkassa on vielä näköjään harjanvarret naulakkona takilleni. Kasvihuoneessa tuli nimittäin ihan lämmin!

Ehkä huomenna täytyy ihan juhlan kunniaksi leipoa jotakin kivaa ja kahvitella sellaiset epäviralliset avajaiskahvit kasvihuoneessa.

 

Oikein ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

 

 

Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuoneen löydät täältä.

Kaikki postaukseni aiheesta kasvihuone puolestaan tämän linkin kautta.

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsun! Kasvihuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis, mutta mennään nyt vielä pala palalta näitä rakennusvaiheita. Kuten edellisessä Kasvihuoneen rakentaminen osa 1  – pohjatyöt -postauksessa lupailin, palataan muurijuttuihin ihan erillisessä osiossaan. Koska haaveeni ei ole ollut ainostaan kasvihuone, vaan kasvihuone juurikin muurilla, koen tämän vaiheen kaikkine pohtimiseen ja vaihtoehtoineen aika tärkeäksi. Muuri on myös aika suuri osa kasvihuoneen lopullista ulkonäköä, joten siinäkin mielessä aihe on oleellinen. Mutta jääköön tämä alustukseksi ja hypätään asiaan! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ihan ykkösjuttuna tietenkin, että muurikasvihuonepakettiin kuuluu siis vain ja ainoastaan kasvihuone, ja itse muurin ja pohjatöiden tekeminen on sitten jokaisen omaa työtä. Toki tämä asia pitää myös laskea projektin budjettiin. Kasvihuoneen hinta on luonnollisesti pienempi, mitä korkeampi muuri sen alle tulee. Tämä ihan puhtaasti esimerkiksi lasien koosta johtuen. Mutta toki itse muurillekin hintaa kertyy, ihan riippuen mistä se tehdään ja kuka sen tekee. Meillä kasvihuoneprojektiin on palkattu myös ulkopuolista ns. ammattiapua, koska niin se vain on, että ei sitä aikaa kasvihuoneen rakentamiseen ihan hirveästi meidän arjesta jää, ja ammattilaiset ovat myös älyttömän nopeita työssään.

Tuossa edellisen postauksen havainnekuvassa meidän kasvihuoneen muuri näytti tiilistä tehdyltä, mikä olikin ehkä se ihan ensimmäinen ajatus, vaikkakin lopputulos sitten lopulta onkin jotain ihan muuta. Meillä on tuolla piharakennuksen takana useampi lava vanhoja tiiliä, joiden kaunista ulkomuotoa oli siis alunperin tarkoitus hyödyntää kasvariprojektissa. Kuitenkin ideoiden hautuessa suunnitelmat muuttuivat. Toki siihen vaikutti monikin seikka, mutta ehkä eniten vaakakupissa painoi kuitenkin se, että vaikka tiilten pinta kaikessa rosoisuudessaan kaunis onkin, on tiilien perusväri punainen. Kun punaisen laittaa vasten vehreää puutarhaa se jokseenkin katoaa näkyvistäni ja lopputulos jää valjuksi. On vaikea selittää sitä, ettei näe värejä kuten muut, koska mulla ei ole hajuakaan miten te näette värit. Mulle itselleni tämä väriyhdistelmä ei kuitenkaan ole se mieluisin juttu. Haluan nimittäin, että kasvihuone jopa pomppaa taustaan näkyviin, joten sen ei tarvitse sulautua täysin muuhun puutarhaan.

Kun tiilikysymys oli ratkottu, ponnahti pintaan vaihtoehto kakkonen; Harkoista muurattu muuri. Nyt täytyy ihan rehellisesti sanoa, etten täysin ole tietoinen, miksi tämäkin vaihtoehto torpattiin, mutta jotenkin se kai liittyi muurin tekemiseen ja kestävyyteen. Jossakin kohtaa yritin muistutella, ettei kyseessä ollut autotalli saati pommisuoja, vaan kasvihuone, mutta lopulta se ei kai ole huono asia, jos muuri on varmasti vankkaa tekoa. Sanonpa vain, että niin tiilet kuin muuratut harkotkin ajaisivat aivan varmasti asiansa. Kun lopulta oli päätetty, että muuri valetaan valuharkkoihin, jouduin ihan oikeasti googlettamaan, mikä on valuharkko ja mitä siihen valetaan. Kuten sanottu, olen kyllä remontoinut, mutta tällaiset perustukset on vähän oudompaa areaa minulle itselleni.
Mutta valuharkkoja tuli, ja 20 senttiä leveänä. Kasvihuoneen alin profiili vaatii vähintään 9 senttiä leveän muurin kiinnitysalustakseen, joten tässä tapauksessa minulle jää noin 10 senttiä “ikkunalautaa”. Oikein sopivasti viinilasin laskutasoksi!

Kun tuo harkkojen latominen aloitettiin, minulle selvisi myös yksi asia, josta ei oltu niinsanotusti neuvoteltu kanssani. Nimittäin mieheni halusi muurin ja pohjan väliin tuollaisen pienen pykälän ja koko pohja oli siis valettu hieman muuria suuremmaksi. En oikein innostunut tästä asiasta, mutta minkäs teet. Avioliitto on kompromisseja ja lopulta sovimme, että kasvarin ympärille tuleva sora pehmentää tuon pykälän näkyvistä. Mikä toki tarkoittaa, että muuri ei ulkoapäin näytä sen korkeammalta kuin se lopulta onkaan. No, olen päässyt tästä jo jokseenkin yli ja parisuhdekin on edelleen ksassa.

Koska tilasimme kasvihuoneen 83 senttiä korkealle muurille (nämä muurikorkeudet menee Willabgardenilla 20 sentin välein, eli matalammat muurivaihtoehdot olisivat olleet 43 tai 63 senttiä) ja yhden valuharkon korkeus on 20 senttiä, varmistettiin ovien sopivuus laskemalla jo itse valettua pohjaa oviaukon kohdalta tarvittava määrä. Näin ollen itse muurin päälle ei tarvinnut rakentaa lisäkorkeutta. Hirveän näppärä idea, joka ei auennut itselleni vaikka näin “kynnyslaudan” valussa ja vielä valmiin kynnyksenkin!

Sitten vain harkkoa harkon perään. Kerrosten väliin taivutettiin vaakasuuntaiset raudat ja nuo alemmat pystysuuntaiset laitettiinkin jo pohjavalun yhteydessä, kuten viimeksi kerroin. Harkkojen avulla muuriin on helppo tehdä myös kaikenlaiset lisäasennukset, meillä kuitenkin tyydyttiin vain ja ainoastaan jättämään kasvihuoneen molempiin päihin tuuletusaukot, jotta muurin kosteus pysyy jatkossakin tasaisempana.

Kun työ oli tehty, kasvihuone olikin sitten ihan täynnä harkkojen leikkaamisesta syntynyttä pölyä ja minä pääsin lakaisupuuhiin. Tässä kohtaa, nähdessäni vaalean betonilattian ja harmaat seinät, koin sen ihan ensimmäisen rakkaudenhurmokseni. Näin ruukut ja kasvit jo sieluni silmin ja ensimmäistä kertaa sekä kasvihuoneen koko, että todellinen ihanuus valkenivat minulle.

Mutta valuharkko on valuharkko (kuten nykyisin tiedän!) ja varsinaisesti muuri valmistui vasta kun se oli täytetty betonilla. Tämä tässä kohtaa tarvittava betoni pumpattiin betoniautosta harkkojen sisään, vielä muutama pystysuuntainen harjateräs ja lopputulos viimeisteltiin käsipelillä.

Tykkäsin itse ihan valtavasti tästä betonin väristä, se on mielestäni sellainen pohjoismaalaisen karun kaunis. Mutta mieli muuttui sitten syksyn sateiden tultua, koska muurihan on ihan eri värinen märkänä. Moni asia näyttää nyt syksyn tullen ihan erilaiselta, ja täytyy sanoa, että en viime kesänä edes jaksanut muistaa, mitä kaikkea syksyn sateet ja kosteus tuovat mukanaan. Onneksi rungon kasausta tehnyt kirvesmies lupasi, että muuri saadaan kyllä rapattua vaaleaksi jälkikäteenkin. Tosin kuivahan sen pitää siinä kohtaa olla. Itseäni tämä tieto kuitenkin rauhoitti, ja saan nyt ihan ajan kanssa pohtia onko se rappaus sitten vaalean harmaa vai jopa ihan jotakin melkein valkoista sävyä.

Eilen saatiinkin sitten jo paikalleen melkein kaikki lasit. Sinänsä harmi, että homma jäi pikkuisen kesken, koska täällä on ollut tänään sadepäivä. Mutta huomiseksi on luvattu kuivempaa ja päästään jatkamaan. Näin sateella ja kaiken ollessa märkää ja luikasta, totesimme, että katon lasityöt kannattaa jättää huomiselle.

Kaikki kasvihuonepostaukset löydät täältä.