Lauantaita muruset! Täällä on pyritty pitämään lippu korkealla ja mieli positiivisena taudista huolimatta. Tänään tosin kaatui petiin perheen viimeinenkin uhri, ja vetäähän tilanne pakostakin jo hiukan harmittamaan. Oli nimittäin odotettu lämpimämpää viikonloppua, puutarhatöiden jatkamista ja kesähuoneprojektin alkuun tönäisyä. Mutta nyt parannellaan kyllä tämä porukka ja huolella, jotta ollaan sitten parhaassa terässä kun se todellinen lämpöaalto jostain puskee! 🙂

Ajatukset ovat vahvasti puutarhassa flunssasta ja kylmästä keväästä huolimatta. Koska sen lämpenemisen, ja luonnon todellisen heräämisen suhteen alkaa usko välillä horjuakin, oli pakko selailla vähän vanhoja kesäkuvia ja muistella, että miltä meillä sitten kesällä oikein näyttää. Myönnän, että vaikka tässä kodissa asutaan jo viidettä kevättä, en vieläkään tahdo muistaa, mitä kaikkea mistäkin penkistä kesän aikana kurkistaa. Ja toki pakkaa sekoittaa sekin, että perennoja tulee jaettua joka vuosi, eikä järjestys ole missään kohtaa stabiili. Silti ehkä se suurin ilo näitä kuvia katsellessa on se vehreys ja täysinäisyys, jota ne lupaavat. Nyt nimittäin näyttää niin kovin paljaalta ja karulta, että oikein ahdistaa. Talvella pimeys (ja mahdollisesti lumi) tekevät omalle pihalle jonkinlaiset raamit ja seinät, mutta nyt keväällä piha tuntuu niin kovin alastomalta ja läpivalaistulta.

Keräsin tähän postaukseen joitakin pihakuvia menneiltä kesiltä. Enemmän puutarhajuttuja (kuvia, tarinoita ja pohjakuvaakin) löytyy puutarhassa tunnisteen alta.

Mitään varsinaisia suunnitelmia en puutarhan suhteen ole tänäkään vuonna tehnyt, vaan raivausta jatketaan koko ajan kohti tontin reunoja. Mitään golfkentän perustamista se ei kuitenkaan meidän tapauksessa tarkoita, vaan enemmänkin pelastustöitä, joilla koitetaan kaivaa se pahasti puskittumaan päässyt paratiisi esiin. 🙂 Tässä hommassa kuitenkin pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat liki pakollisia, ja olenkin asennoitunut joka vuosi nauttimaan myös pienistä saavutuksista.

Odotan niin niitä raukeita kesäiltoja, kun saa saunapuhtaana kierrellä puutarhassa ja ihailla työnsä tulosta. Haahuilla ja haaveilla. Kuunnella linnunlaulua ja lehtien havinaa. Juuri nyt jokainen solu minussa kaipaa kesää! Ja kyllähän se sieltä tulee. Lämpö ja vehreys. Ennemmin tai myöhemmin, mutta tuleepa kuitenkin!

Nyt kuitenkin sohvannurkkaan lasten kanssa Viisikoita katselemaan. Ihanaa lauantai-iltaa!

Save

Heipsutirallaa ja terveisiä haravan varresta!
Viime viikonloppuna herätyskelloa piti viritellä niin lauantaille, kuin sunnuntaillekin. Eilen illalla sain kuitenkin painaa pääni tyynyyn tietoisena siitä, että mihinkään ei ole aamulla kiirettä. Ihana tunne, lupa nukkua vaikka puolille päivin, jos siltä tuntuu. Mutta eihän sitä tohtinut aamulla ihan hirveästi sängyssä köllötellä, kun ulkona oli niin ihana keli. Haravat, sekatöörit ja oksasakset pääsivät käyttöön, sillä tänään huiskittiin puutarhassa tuulemaan oikein kunnolla! Jaloissa vilistivät omat ja naapurin lapset, yksi utelias koira ja kaksi varsin leikkisää kissaa. Vähän tulensuojaisemmissa paikoissa tuli jopa hiki, kun oikein pisti haravaan vauhtia. Tuli myös jotenkin ihan uskomattoman keväinen olo. Ulkona mieli lepää ja pää puhdistuu kaikesta turhasta!

Vähän aikaa tuo oma jälkikasvukin jaksoi olla avuksi ja kiipeillä puussa kavereiden lähdettyä, mutta sitten alkoi hirveä kitinä mummulaan menemisestä, ja lopulta olikin sovittu, että kaksikko lähtee yökyläilemään vanhempiani luokse. Pilvisempi iltapäivä vietettiinkin sitten autossa. Käytettiinpä miehen kanssa tilaisuutta hyväksi, ja ajeltiin kahdestaan myös kiinalaiseen syömään. Namskis, mutta maistuikin hyvältä! Meillä ei ole kiinalaista kovin lähellä, joten tuo on sellaista harvinaista herkkua, johon iskee välillä ihan kamala himotus. Ja omani olikin vaivannut jo parisen viikkoa!

Kuten kuvista näkee, kevät ei ole täällä vielä kovinkaan pitkällä. Eniten puutarhassa vihertää sammal, sekä käenrieskat, jotka puskevat sinne tänne vihreitä tupsujaan. Mutta kyllä se siitä. Maasta pilkistää koko jaan enemmän vihreää, ja kohta päästään nauttimaan valkovuokoista ja tulppaaneistakin.

Yöksi luvataan lunta ja huomiseksi räntää. Nyt ei jotenkin jaksa ahdistaa edes se, sillä pihatöitä tehdessä vahvistui kuitenkin se usko siihen jokavuotiseen kevääseen. Joskus se tulee aikaisemmin, joskus myöhemmin, mutta joka vuosi kuitenkin jossain vaiheessa.

Ihanaa lauantai-iltaa ja mukavaa vapun alkua!

Save

Pahoittelut, jos kevätkukat ei jaksa innostaa, minä kun pommitan täältä taas lisää näillä sipulikasveilla! 🙂 Uuden viikon kunniaksi helppo kranssi oveen tai vaikka kattaukseen, tämän pystyy ihan jokainen itse tekemään. Valmiita kranssipohjia myydään kaupassa, omani on itse tehty ja vähän ehkä muotopuolikin. Meillä on vanhat villiviinit, jotka leikkaan aina syksyisin alas, etteivät mätänisi tuohon talon laudoitukseen. Pyörittelen niistä sitten aina kransseja siinä samalla, kun ovat vielä notkeita. Näitähän ei tavitse mitenkään sitoa, vaan villiviini kuivuu sitten muotoonsa ja kranssi kestää useamman vuoden. Jos itse et omista villiviiniä, kysy ensi syksynä josko saisit joltakulta muutaman pätkän. Varsin hauskaa syyspuuhaa!

Mutta se syyspuuhista, nyt ollaan keväässä. Ja sipulikasvit ovat kevään juttu, joten niillä saa nopeasti ja helposti kaunista. Tähänhän olisi voinut käyttää vaikka mitä narsisseja tai kirjopikarililjoja, mutta itse tykkään helmililjan vähäeleisyydestä, ja värisokea kun olen, sininen hyppää esimerkiksi sitä kirjopikarililjaa paremmin näkyviin kranssin pohjaväristä. Vähemmän on mielestäni enemmän tässäkin, joten yhteen seppeleeseen ei kannata tunkea väkisin kaikkea. Toki tuohon pohjaan voisi pujotella vaikka pajunkissoja, jos niistä tykkää.

Välineitä ei tarvita paljon, vain kukkalankaa ja sivuleikkurit. Väritöntä kukkalankaakin saa nykyään jo monesta kaupasta, eli mihinkään alan liikkeeseen ei tarvitse marssia (lankaa on myös värillisenä, hopean ja kullan sävyssä, mutta tähän maastoutuu parhaiten tuo tumma).

Irrottele hellästi suurimmat multapaakut sipulin juurista. Jos kranssi päätyy ulos, juuria ei tarvitse huuhdella. Sitten vain sipulit kiinni villiviinin oksiin. Paikalleen ripustaessa kukat ja juuret saa kauniisti aseteltua kranssin lomaan. Muutaman pidemmän kukkavarren sidoin vielä erikseen vähän ylempää, jotta eivät vallan nuukahda roikkumaan. Ulkona, kosteassa säässä, sipulit jaksavat kukkia pitkään. Käytä kuitenkin mieluummin jo vähän pituutta kasvaneita kasveja, joiden kukat ovat auenneet. Tähän voi hyvin hyödyntää ne pikkuisen ylikukkineetkin yksilöt.

Kuvausassistenttini Taavi (a.k.a. Dave) köllötteli jo saunan seinustalla, vaikkei aurinko jaksanutkaan paistaa.

Ihanaa uutta viikkoa! ♡

Tallenna

Kesäaika alkoi, ja kyllähän se hiukan aamulla herätessä (kröhöm.. aamupäivällä!) harmitti, kun päivä olikin tunnin pidemmällä. Mutta toisaalta, nyt tuntuu liki hassulta ajatella, että  pitäisi ryhtyä valmistautumaan iltapuuhiin, ja ulkona kun paistaa aurinko!

Tähän sunnuntaihin on mahtunut monenlaista, ja valitettavasti enimmäkseen tietokoneella istumista. Otin kuitenkin itselleni ansaitun tauon ja korkkasin puutarhapuuhani pienellä raivauksella. Pulkat varastoon ja callunat metsään. Hedelmäpuiden tarkistus, ja kevään ensimmäisten sipulikukkien bongailua tuolta maatuneen nurmen seasta. Nyt ulkoruukuistakin kurkistaa keväisiä sipulikasveja, ja fiilis muuttui sekin kertaheitolla kesäaikaan. 🙂 Pakko myöntää, että sellainen pieni kruopsutusinto tuolla ulkona jo tuli, mutta nurmikoita on vielä aivan turha mennä saappaineen sotkemaan. Haravoinnit ja putsaukset saavat odottaa vielä kaikessa rauhassa maan kuivumista. Ja jälleen kerran tuli se jokakeväinen fiilis, vähän ahdistavakin tunne, kun mietti mitä kaikkea taas pitäisi kesän aikana ehtiä tekemään.

Ostin muutaman keväthyasintin, koska mielestäni hyasintti on sipulikukkien kuningattaria. Kuistilla kuitenkin kukkii vielä nuo neljä jouluksi ostamaani valkoista hyasinttia, ja narsissien kavereina ne lupailevat huomattavasti enemmän kevättä kuin joulua.

Kesäaika alkoi, ja tänä vuonna olen kevätkylvöineni kyllä jo myöhässä, sillä jotenkin tämä alkuvuosi on ollut hirveän kiireinen ja rikkonainen. Onneksi vielä ehtii oikein hyvin, ja kaipa näissä puutarhajutuissakin pitää opetella sitä rennompaa otetta. Tehdään sitä, mikä tuntuu mukavalta ja ollaan sitten lopun edestä tekemättä.

Eilen tuli niin monta hyvää sarjaa telkkarista (Midsomerin murhat, Jane Kenedy ja Nuori Morse), että tänään pitää ottaa sohva-aikaa Areenan seurassa.  Tänään kun tulee vielä Hiljainen todistajakin, on koko viikoksi taas katseltavaa jemmassa! 🙂

Rentoa (ja valoisaa) sunnuntai-iltaa. Enemmän juttua ja kuvia meidän puutarhasta löydät täältä.

Keväistä lauantaita!

Sain tuossa viikon loppupuolella pari vapaailtaa itselleni ja huomasin tänä aamuna, että pienet irtiotot tulivatkin tosiaan jo tarpeeseen. Torstai-iltana nauroimme naisporukassa hyvän ruuan ääressä ja pohdimme työhyvinvointia. Perjantai-illan kruunasi hyvin samanlainen illanvietto (osittain myös samalla porukalla). Mindfulness-tunti, naurua, hyvää ruokaa, lisää naurua ja pari lasia viiniä. Jos tuossa viikko sitten tuntuikin, että seinät ovat kaatumassa päälle, niin nyt tuo tunne on kyllä voitettu ihan kunnolla. Maailmaa on nimittäin katsellut tänään ihan eri Emilia, tai ainakin se sama Emilia uusin silmin.

Viime viikon ajan kirin sairasteluista kasaantuneita kotitöitä, ja sain muuten tartuttua jo sen vaatehuoneenkin kimppuun. Tänään teki kuitenkin mieli tehdä jotakin astetta keväisempää, ja niinpä päätin ottaa käsittelyyni mårbackapelargoniat. Nips ja naps mårbackan pistokkaita multaan, ja ruukut kupujen alle. Heti tulikin keväisempi fiilis! Nyt vain täytyy toivoa, että nuo reppanat ymmärtävät aloittaa juurtumisensa. 🙂

Kahden humputusillan jälkeen perinteinen kotilauantai tuntuu taas oikeastaan aika ihanalle. Oma sohva, ja ne parhaat tyypit siinä vieressä.

Ihanaa lauantai-iltaa myös teille! ♡

Tallenna

Tallenna

Hellohello!
Chia-vanukas edessäni katselen täällä muuttuvaa maisemaa. Säiden herra luki varmaankin kirjoitukseni keväästä ja tarjosi ratkaisua ripottelemalla lunta nurmikolle ja peittämällä naapurin suulin katon taas valkoisella hunnulla. Nyt on jälleen talvisempaa, ja täytyy sanoa, että ihanan puhtaan valkoistakin vielä! Tosin liukastakin, kun se jää on nyt salakavalasti tuolla lumen alla piilossa. Ei täällä kuitenkaan vielä nurmikot lumesta peity, mutta hei, lisää pyryttää, että ehkä tässä vielä saadaan se talvikin!

Mites, joko chia-siemenet kuuluu teidän ruokavalioon? Meillä ne hiipivät vakikäyttöön siemennäkkärin myötä, ja koska myyntipakkausket ovat jokseenkin aika isoja vain pelkän näkkärin leipomiseen, niitä on sittemmin tullut käytettyä siellä sun täällä. Yksi käyttötarkoitus menee kuitenkin kaikkien edelle, nimittäin chia-vanukas! Ja ei, en edelleenkään korvaa aamun kaurapuuroa tällä (tiedän, rakkaus kaurapuroon on vähän hullua), mutta vanukas on erittäin oiva välipala, tai vaikkapa kevyt lounas.

Vaikka chia-vanukas on helppo tehdä, siementen turpoaminen vaatii kuitenkin aikaa (vähintään 4h, itse turvotan yönkin yli). Nesteenä voi toki käyttää miltei mitä tahansa, mutta omani teen mantelimaitoon (jos ostat kaupasta, niin tarkista, että kyseessä on sokeroimaton versio). Monet lähtevät makeuttamaan ja maustamaan vanukasta, mutta itse tykkään mantelimaitopohjaisesta puddingista ihan ilman mitään ylimääräisiä makeuttajia. Tuoreet marjat ja hedelmät, tai niistä surautettu smoothie ovat suosittuja vanukkaan seuralaisia, mutta jos yhtään pelkäät sammakonkutumaista rakennetta, suosittelen opettelemaan vanukkaan syöntiin pakastettujen marjojen kanssa. Nimittäin rakenne ei ole yhtään sen hullumpi, kuin pakastetussa vadelmassa. Sain itse alkuvuodesta muutaman rasiallisen vadelmia, kun äiti järjesteli pakastintaan, ja ne ovatkin huvenneet nyt mukavasti vanukkaan seurana. Mustikoiden ja vadelmien sulaessa makeutta ja kirpeyttä riittää koko vanukkaaseen, eikä se vaadi sen enempää hunajaa tai muutakaan kyytipoikaa. Pakastetut marjat on myös näppärä tapa pitää vanukas eväsrasiassa viileänä – ainakin hetken aikaa.
Chian siemenet ovat todellista superruokaa, ja niitä kannattaa oikeasti käyttää sen näkkärin lisäksi muutenkin. Siemenet sisältävät n. 20 % proteiineja ja n. 40 % kasviöljyjä (omega kolmosia on enemmän kuin rasvaisessa kalassa), eikä niissä ole yhtään kolesterolia. Lisäksi chian mukana saa aimo annoksen antioksidantteja, kuituja, vitamiineja ja mineraaleja (rauta, kalsium, sinkki…)

Tuollaiseen yhteen chia-vanukas annokseen menee n. 2dl mantelimaitoa ja 2,5-3 rkl chian siemeniä.

Mutta entäs se korkea vyötärö? Yhdet lempparihousuni ovat jo pitkään olleet superjoustavat farkut korkealla vyötäröllä. Nämä on melkein kuin leggingsit, vaikka farkkua ovatkin (onkos ne sitten jeggingsit?). Äärettömän mukavat kuitenkin jalassa, eikä vähiten juuri tuon korkean vyötärö vuoksi. Henkilökohtaisesti olen iloinen, että muoti suosii taas napaan asti ulottuvaa vyötäröä farkuissakin, vielä kun löytyisi sellaiset vähän rennomman malliset ja tarpeeksi pitkällä lahkeella. Samaan aikaan kun farkkutrendeihin kuuluu tuo nilkkapituus, joka jää sitten sinne pohkeen puoliväliin. 🙁
Korkeassa vyötärössä on kuitenkin etunsa, sillä se saa aika usein peffan näyttämään paremmalta ja vyötärön kapeammalta, koska vyötärö osuu ihan oikeasti sinne, missä se naisen vyötärö on. Lisäksi vaatetus myös muokkaa kroppaa. Liian matala ja tiukka vyötärö kun oikeasti pitkään käytettynä jättää sen ikävän muffin top -efektin vyötärölle melko pysyvästi. Eli nappi navan päälle – juurikin kuten äiti opetti silloin lapsuudessa. 😀

Vaikka nyt vielä eletään ihan talven kuukausia, niin lisääntynyt valo on kuitenkin villinnyt jo mårbacka pelargonit. Varret venähtivät talven aikana hentoa pituutta, joten materiaalia latvapistokkaisiin löytyy. Olisiko ollut kesä 2010, kun ajelin joku sunnuntai pojan kanssa Raision Plantageniin ja ostin pari mårbackaa. Siitä lähtien noita kasveja on sitten lisätty ja jaettu, mutta ne suurimmat yksilöt löytyy kyllä äidiltä, joka otti hoitaakseen pelargonit, kun meidän elämässä oli muutot ja pahimmat remontit. Nyt tuntuu kuitenkin tosi ihanalle taas hoidella näitä kaunokaisia ihan itse.

Ihanan talvista torstaita, murut!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tervehdys talikakkutehtaalta! Tein tosiaan eilen noita linnunruokakakkuja, joita ajattelin paitsi ripustella omaan pihaan, antaa myös joulun alla lahjaksi. Sopivia pois kuluvia lahjoja niille ihmisille ja niihin talouksiin, joihin ei oikein muuta osaa antaa. Käyvät siis hyvin esimerkiksi opettajille tai kerhotädeille, koska lahja ikään kuin annetaan eteenpäin pikkulinnuille, eikä se jää nurkkiin pyörimään.

Noitahan voisi valaa ihan minkälaiseen muottiin tai astiaan tahansa, samalla periaatteella kuin kynttilöitäkin (ripustuslenkki upotetaan ja kiristetään sulaan massaan, kuin kynttilän sydän), mutta itse halusin tehdä kakkuja, joiden ympäri saa erilaisin nauhoin ja naruin rusetit.

Omatekoisiin linnunruokiin on yleisesti kaksi ohjeistusta. Toiset luottavat suolaamattomaan sianihraan, mutta itse kallistuin, niin saatavuus- kuin mukavuussyistäkin,  kookosrasvaan. Koska pakkasella muutenkin kova kookosrasva kovettuu kuin kivi, lisäsin sulan rasvan joukkoon ihan tavallista rypsiöljyä.

Periaatteessa näihin kannattaa (juuri niitä pienempiä lintuja ajatellen) käyttää kuorittuja siemeniä ja murskattuja pähkinöitä, mutta itse laitoin mukaan myös siemenseosta, jossa oli kuorellisia auringonkukansiemeniä. Ne antavat vähän väriä kokonaisuuteen ja osa linnuista hyödyntää kyllä nekin.

Linnunruokakakut:

(viisi isoa ja neljä pientä kakkua valmistuivat näistä aineista)

1kg kookosrasvaa
3dl rypsiöljyä
n. 2kg linnunsiemeniä / ruokasekoituksia

Lisäksi tarvitaan suuri kattila ja kauha rasvan sulatukseen ja kakkumassan sekoitukseen, kakkuvuokia tai muita muotteja, ja lopuksi nauhoja ja naruja koristeeksi sekä ripustamiseen.

Sulata kookosrasva kattilassa tosi miedolla lämmöllä. Lisää sulaan rasvaan ruokaöljy ja siemenet. Jos on joskus lapsuudessaan tehnyt niitä riisimurokarkkeja, niin homma on aika lailla vastaavaa. Tässä siemenet saavat kuitenkin jäädä lillumaan rasvaan, eli ihan kauheasti ei kannata laittaa liikaa tavaraa kattilaan, muuten kakut murenevat heti ensimmäisten lintujen nokissa.

Kauho “velli” kattilasta kakkuvuokiin. Pienemmät voi täyttää kokonaan, isompiin kannattaa tehdä vähän matalammat kakut. Lopuksi jos vuokien pintaan nousee kovasti “tyhjää” rasvaa, siihen voi sekoittaa vielä vähän siemeniä.

Kakut kovettuvat parhaiten viileässä. Jos kakkuvuokia on rajallisesti, nosta kakut jääkaappiin tai kylmälle kuistille, ja jätä kattila huoneenlämpöön. Kakut kovettuvat reilussa tunnissa, mutta kattilan sisältö pysyy sulana, joten voit käyttää samoja vuokia hetken päästä uudelleen. Kakut irtoavat parhaiten, kun kastat kakkuvuokaa pari sekuntia kuumassa vedessä.

Mikäli herkut eivät tule heti käyttöön, ne voi pussittaa ja säilyttää kylmässä. Itse laitoin kakut yöksi pakastimeen, jolloin nauhat oli helpompi laittaa paikalleen siten, ettei kakkujen pinta ala sulaa sormiin. Pakastimessa myöskin säilytän niitä.

Koska tässä ei pelata kuumalla rasvalla (kookosrasva sulaa aika pienessä lämmössä), kakkujen tekoon voi ottaa lapset mukaan. Kakkuvuokien alla kannattaa kuitenkin pitää leivinpaperia, niin ei ole koko keittiönpöytä rasvatahroissa. 🙂

Alla olevasta kuvasta näkyy parhaiten nuo erilaiset linnunruokasekoitukset, joita itse käytin. Kolme alinta ovat Lidlin valikoimista ja ylin (auringonkukka/maapähkinä -sekoitus) on Tokmannilta.

Mutta nyt pikkupotilaan seuraksi sohvalle. Kivaa päivää!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Heips!

Mä olen tässä vähän taas miettinyt, ja tulin siihen tulokseen, että joidenkin päivien kohdalle on varmasti kirjoitettu jo tähtiin “juo saavillinen kaakaota – extravaahtokarkeilla”. Ja mulle se päivä on ehdottomasti tänään! Tai oikeastaan se olisi ollut jo eilen tai edellispäivänä, mutta tämän universumin kokoisen kohtalopäätelmän tekemiseen meni multa kaksi päivää. En niinkään usko horoskooppeihin, mutta olen täysin varma, että tuolla linnunradan varjossa lymyilee joillekin elämäni päiville myös viisaudet “syö paljon suklaata” ja “nouse ylös sängystä vain jos on äärimmäinen pakko”. Näistä jälkimmäisen ole elämäni aikana todistanut useampaankin kertaan;  Todennut päivän päätteeksi, että tänään olisi kannattanut jäädä peiton alle.

Siinä missä lehtikaali-maca-spiruliina-vehnänoras-superhyperfood -smoothie tsemppaa terveellisyydellään, kuuma sokeripommikaakao hivelee sieluni sopukoita ja öljyää sisäistä tasapainoani. Voisin väittää, että kyseinen tehojuoma on lähes välttämätön näin syksyn harmaina päivinä. Erityisen hyvältä se maistuu tavoitteellisen urheilusuorituksen jälkeen, kuten vaikka haravoinnin päälle nautittuna.

Haravointiurakkani on edennyt tuskin puoliväliin, joten näitä superjuomasaavillisia saattaa mennä vielä muutama. Toisaalta syksy saa haikailemaan pienemmän pihan perään, mutta toisaalta haravointi on hommaa, josta nautin. Tulee oltua ulkona, ja hienkin saa pintaan kun jaksaa ahkeroida. Eilen tyttäreni yllytti kokeilemaan lehtikasassa makoilua. Sekin tuntui kivalta, vaikka kuperkeikkaa en itse kyllä lehtien sekaan halunnutkaan heittää. Aika kului ulkona kunnes tuli säkkipimeää, ja hommat oli pakko lopettaa. Palkkana punaiset posket ja virkeä olo.

Viritin eilen jopa ulos yhdet valot. Kiedoin rapunpieleen tuijan ympärille, mutta jätin vielä laittamatta töpselin seinään. Muu perhe oli kuitenkin sitä mieltä, että valoja on turha säästellä, ja nyt meillä onkin sitten jo melko jouluisen näköinen puu pihassa. Vaan väljäkös tuolla täällä pimeyden keskellä. Väljäkö ylipäätään sillä, mitä milloinkin, ja koska, kuluisi tehdä. Jos siitä tulee hyvä mieli, niin antaa mennä!

Syksyn pimein ja ankein pätkä alkaa olla käsillä. Mustat pellot ja kohta lehdettömät puut. Kuten sodassa ja rakkaudessakin, tässä kohtaa vuotta kaikki keinot taitaa olla jo sallittuja. 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Maanantaita ja uutta viikkoa!

Mies luki eilen autossa uutisotsikon, jonka mukaan tanskalaiset ennustavat Skandinaviaan kylmää ja lumista talvea. Tänä aamuna Facebook muistutti, että tasan kolme vuotta sitten tänä päivänä satoi ensilumi. Johtuen ehkä näistä kahdesta, tai sitten muuten vain maanantain moodista, tänään on laitettu pihaa talvisempaan kuntoon. Haravoitavaa on vielä vaikka kuinka, mutta tänä vuonna lehdet ovat onneksi ihanan kevyitä ja kuivia. Hyvän sään aikana kun toimii, pääsee nyt aika vähällä. 🙂

Kolmekymmentä callunaa tuli ripoteltua pitkin pihaa. Haravointia, lakaisua, villiviinikransseja, ruukkujen ja lyhtyjen putsailuja ja kaikkea muuta syyspuuhaa, mitä nyt pihalla tässä vaiheessa vielä on jäljellä. Oikeastaan kun nämä syyspuuhat saa nyt alta pois, voi aloittaa huoletta jouluttelut. Ja tänä vuonna nekin himpun keveämmin mielin, sillä lokakuun aikana olen onnistunut hankkimaan miltei kaikki joululahjat valmiiksi. Halleluja!!! Minä, joka yleensä aatonaattona vielä säntäilen ruuhkaan ostoksille ja paketoin yömyöhään asti. Nyt tosin on se tilanne, että pitää varmaankin aloittaa paketointipuuhat ja keksiä lahjoille jokin järkevä paikka. Nimittäin vaarana on se, että unohdan jouluun mennessä puolet noista, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin jemmatuista, lahjoista.

Lokakuulle laatimastani  to do-listasta olen miltei suorittanut sen pahimman osuuden. Loput onkin silkkaa huvia! Ainakin sormet jo syyhyävät painamaan joulupaperia! 🙂

Täällä tankataan kohta kanakeitolla ja illan huipentaa pieni konsertti.

Suloista maanantai-iltaa.

Tallenna

Tallenna

Ja kiitos, syyskuulle, olit harvinaisen hyvä ollaksesi… no, syyskuu! Pidin erityisesti eilisestä, lomaviikon viimeisestä, johon mahtui kirjastossa käymistä, vanhempieni vierailua ja kaupunkimatka. Illalla pysäytimme auton hiljaisen tien sivuun ja ihastelimme koko perheen voimin taivaalla leiskuvia revontulia. Luonnon oma ilotulitus alkavan lokakuun ja päättyvän syyskuun kunniaksi.

Ihan kohta on juhlan aika, totesi huonekalujätti, kun lähetti pressitiedotteen joulumallistostaan. Minä elän kuitenkin jo tulevassa keväässä – tai ainakin sen kukkasissa. Nyt on nimittäin muutama sata kukkasipulia istutettavana. Krookuksia, tulppaaneja, helmililjoja, idänsinililjoja, kirjopikarililjoja, ukkolaukkoja, narsisseja…. Syyspuhteita, jotka opettavat kärsivällisyyttä!

Muistan joskus todenneeni, että olen aina vihannut lokakuuta. Juuri nyt se tuntuu etäiseltä, jopa oudolta ajatukselta. Kuukausi kuukausien joukossa. Ja miten hyvä se sitten onkaan, riippuu kai paljolti meistä itsestämme. Nyt ainakin paistaa aurinko, en valita yhtään!

Ihanaa viikonloppua ja ihanaa lokakuun alkua!