Heipsunkeipsun ja keskiviikkoa ystäväiset! Kirjoittelinkin jo, että maaliskuun kiireet jatkuvat vielä hetken aikaa huhtikuun puolelle, mutta tuopa aikataulut onneksi paljon kaikkea mukavaakin päiviin. Tänään esimerkiksi saatiin lasten kanssa kahvivieraita ihan Oulusta asti, kun Kokit ja Potit -ruokablogin Hannele piipahti käymään. Vaikka vierailu olikin osa erästä yhteistyökampanjaa (josta kuulette sitten myöhemmin enemmän), jäi kahvitteluosuus kuitenkin hyvin rennoksi, ja mieli keveäksi. Pohjimmiltaan kun on ujo jännittäjä, tekee ihan hyvää heittäytyä välillä juttusille uusien ihmisten kanssa. Lopultahan ne omat sosiaaliset ympyrät on kuitenkin aika pienet, ja pieneksi ne jäävätkin, jos alituiseen linnoittuu kotiinsa ja pitää ovet tiukasti säpissä. Turhaan siis jännitin, hermoilin ja stressasin. Tästä päivästä jää mukavat muistot, ja olenpas taas kerran voittanut niitä pieniä pelkojanikin!
Koska kukkien vihaajat ovat jo varmaankin aikoja sitten lopettaneet blogini selaamisen, uskallan pommittaa teitä kukkakuvilla jälleen kerran. Niin ihana tuo mieheni eilen kotiin kiikuttama kimppu vihreän ja valkoisen sävyineen. Silkkaa iloa saada kukkia keskellä viikkoa ilman mitään sen erityisempää syytä. Tai no, ainahan on syytä kauniille kimpulle, ja nyt täytyy kiittää siippaa vielä äärettömän hyvästä ajoituksesta (tai fiilisteni kaukohaistamisesta). Joskus puska pelastaa päivän ja niin taisi käydä meillä juurikin eilen. 🙂
Keskiviikko jatkuu täällä arkisen tavallisena soppapäivänä, johon pitäisi mahduttaa myös kirjastopiipahdus. Illaksi olen varannut itselleni kainalopaikan, sekä aikaisen nukkumaanmenon. Ehkäpä kierros ristiseiskaa perheen kesken keittiön pöydän ääressä, ja päivälle saadaan täydellinen päätös.
Maanantaita muruset. Aurinko pysyttelee edelleen piilossa, ja suoraan sanottuna tämä maanantai vaati vähän enemmän tsemppiä kuin ystävänsä yleensä. Aamulla selvisi, että pikkupotilaamme sai puolitoista viikkoa sitten väärän lääkkeen, ja nyt ollaan edelleen lähtökuopissa. Harmittaa, ärsyttää ja pisti jopa suututtamaan, mutta miksikä ne asiat siitä muuttuvat. Sen sijaan otettiin avuksi kaikki mahdollinen maanantaimukava (hammashoitolakäyntiä ei nyt lasketa tähän sarjaan) ja viritetään asenteemme positiiviselle taajuudelle.
Vuosien saatossa tekemäni empiirinen tutkimus stressin ja harmituksen lieventäjistä on nostanut kaksikin erilaista toimintaa muiden ylitse; Sormensa voi upottaa joko multaan tai taikinaan, ja tulos on taattu! Niinpä me aloitettiin tänään viherterapialla, eli kukkamultien möyhimisellä. Tästä homma jatkuu ohran kylvöllä ja sämpylätaikinan vaivaamisella. Ja on kuulkaas sen verran tehokasta puuhaa, että ensimmäinen vaihekin jo vetää hymyn huulille. Maanantai on pelastettu! 🙂
Mårbackan pistokkaat alkavat jo puskea uutta kasvua siihen malliin, että voin katsoa juurtumisen ainakin alkaneen onnistuneesti. Nyt nuo taimet kaipaavat jo kosteuttakin vähemmän. Näiden kanssa on oikein ihana odotella kesää!
Mieltäni piristää myös eräs aivan ihana juttu, joka on nyt päätetty sisällyttää tulevaan kevääseen. Muistatte ehkä kun keroin käyneeni katsomassa pientä yksiötä “sillä silmällä”. Yksiö tosiaankin paljastui meidän saunan yläkerrassa sijaitsevaksi kauppa-apulaisen hellahuoneeksi, josta on alun perinkin on ollut tarkoitus taikoa jonkinlainen kesähuone. Vaan kun tuon tilan remontti pitäisi ajoittaa juurikin siihen lämpimämpään ja kuivempaan aikaan vuodesta, eli juuri siihen puutarhakauteen, jolloin pihatyöt ovat huutaneet tekijäänsä ja sisällä on jouduttu jättämään remontti syksyä odottelemaan. Eli oikeastaan kaikki “tärkeämpi” on ajanut kesähuoneen edelle jo neljän kevään ajan. Nyt kuitenkin kun sisällä on päästy suurimpien uurastusten yli, ja pihakin on raivattu siihen malliin, että siitä saadaan alkaa muodostamaan jonkinlaista puutarhaa, kesähuone pääsee viimein käsittelyyn. Tarkoitus siis on, että tila on jo ensi kesänä asuttavassa (yövyttävässä) kunnossa. Ja ai että, mutta tunnen ihan hyriseväni onnesta! Pinterestiin olenkin joskus tehnyt kansion tuota tilaa ajatellen, mutta vielä se sisältö on melko laiha. Nyt onkin kiva inspiroitua ja pinnailla kansioon kaikkea kivaa. Ja josko tekin haluatte seurata tuon yksiön muodonmuutosta täältä blogista käsin!?
Pirteää ja positiivista maanantaita meille kaikille. ♡
Hello murut ja hauskaa aprillipäivää! Heleästä kevätsäästä ei nyt ole tietoakaan, sillä tuo ulkona piiskaava sade muistuttaa enemmänkin syksyä. Pitää kuitenkin muistutella itseään, että luonto tarvitsee herätäkseen myös sitä vettä, joten satakoot nyt ja tuokoon sitten kevään tullessaan. Toisaalta sadepäivässäkin on tunnelmansa, ja näitä tunnelmia nyt kuvien muodossa lauantain ratoksi.
Maaliskuu oli kaikin puolin kiireinen ja kuluttava. Kalenteri pullisteli, ja mahtuipa arkeen myös yllätyksiä. Vaikka huhtikuun alku ei vielä helpotusta tuokaan, uskon, että elämä ehtii kevään aikana tasaantua ja univelat kuittaantua. Itse asiassa, posotin jo viime yönä ruhtinaalliset yli 10 tuntia unta ja nukuin kuin tukki. Ja tekihän se hyvää. Vielä kun huhtikuun aikana saisi tämän maaliskuussa syntyneen kyrmyniskan taas oikenemaan, niin eiköhän sitä sitten jo ole taas ihan hyvässä vedossa kesälaitumillekin kirmaamaan. 🙂
Sateen ropina melkein vaatii seurakseen kynttilöitä, joten niitä on polteltu tänään. Kevätkukatkin tuovat mukavasti tunnelmaa vähän harmaampaan päivään.
Seuraavaksi kommenttien kimppuun, niin saadaan maaliskuu siltäkin osin pakettiin.
Ihanaa ja levollista lauantaita teille kaikille! ♡
Vähän sisustusjuttuja taas tiistain ratoksi! Joku kyselikin alakerran pohjapiirros -postauksessa, enkö kuitenkin voisi tehdä jonkinlaisen postauksen aiheesta ja kertoa vähän siitä, millainen kylpyhuone meille aikanaan tulee, kun kosteat tilat tulevat remontin kannalta ajankohtaiseksi. Tuolloin jo vinkkasin, että loppukuusta aiheesta todellakin on tulossa juttua, ja se on nyt, kun teen Unelmieni kylpyhuone ja WC -kampanjapostauksen kaupallisessa yhteistyössä IDO:n kanssa.
Aikaisemmin Arabia -brandinimellä toiminut IDO on Suomen ainoa saniteettiposliinin valmistaja. IDO oli vuosi kymmeniä myös pohjoismaiden ainoa alan toimija. Yrityksen juuret yltävät aina 14o vuoden taakse, aikaan, jolloin vesijohtoverkoston rakentaminen Helsingissä aloitettiin. Helsingin Arabiasta tehdas on jo muuttanut pois, mutta ei suinkaan ulkomaille, vaan Tammisaareen, jossa vuosittain valmistetaan puhtaista luonnon raaka-aineista valamalla noin 300 000 wc-istuinta. Voinen siis väittää, että meistä jokainen on joskus istunut yrityksen valmistamalla wc-istuimella. 🙂
Saamassani ohjeistuksessa pyydettiin leikittelemään unelmien kylpyhuoneella, ja ajatuksella rajattomasta budjetista, mutta päätin kuitenkin toteuttaa postaukseni jossain määrin kohtuuden rajoissa. Toki olisi ihanaa, jos olisi 40 neliön koti-spa suurilla ikkunoilla, mutta koska meillä tosiaan kylpyhuone on pieni koppi, joka on rakennettu taloon jälkeenpäin lohkaisemalla tila keskeltä taloa, luonnonvalon ja neliöiden suhteen rajoitteet sanelevat tietynlaiset ehdot.
Koska meillä kylpyhuone ja wc ovat yhdessä samassa tilassa, on kylppärin suunnittelussa toimivuus ihan ensimmäinen juttu, joka tulee ottaa huomioon. Itselleni toimivuus tarkoittaa helppoutta niin käytössä, kuin siivouksessakin, sekä sitä, että kylpyhuoneen säilytyskalusteet ovat tarkoituksenmukaisia. Tässä postauksessa sen sisustamisen ja loppusilauksen lisäksi siis myös pohdintaa pienen kylpyhuoneen toiminnallisuudesta.
Kuvat: käsisaippuat Tine K, viherkasvi Plantagen, pyyhekuva Ellos
Kun neliöitä on rajallisesti (oli kyse melkein mistä tahansa tilasta), pidän tärkeänä sitä, että pohja on selkeä. Haaveilen kovasti marokkolaisista kuviolaatoista lattiaan, mutta pienessä tilassa kuviolaatta antaa helposti levottoman fiiliksen ja tästä syystä yhdistäisinkin kuviollisen lattian melko vähäeleisiin ja selkeälinjaisiin kalusteisiin. Alla oleva kuva on IDO Glow –sarjan kalusteista, ja niissä itseäni kiehtoo virtaviivaisuus, sekä kiiltävän valkoinen pinta, jotka antavat tilantuntua kylpyhuoneeseen. Vaikka pesualtaat ilman allaskalustetta hienoja ovatkin, ei ainakaan meillä tultaisi toimeen ilman tilavaa allaskaappia, jonka vetolaatikoissa purnukkakomppania pysyy siistissä järjestyksessä. Sama pätee peilikaappiin. Niin kauniita kuin irtopeilit ovatkin, peilikaappi tuo sitä tarvittavaa säilytystilaa.
Muuttaessamme tänne, lisäsimme kylppäriin juuri tuollaisen kuvassakin näkyvän sisään- ja ulospäin kääntyvän suihkunurkan, joka säästää tilaa, ja pitää pienen kylpyhuoneen kuivana.
Alla oleva kuva on myös hieno esimerkki siitä, että neutraalin väripaletin tekstiileillä hyvin yksinkertainen ja simppeli kylpyhuone muuttuu lämpimäksi ja maanläheiseksi. Jos kuvassa olisi kirkkaansinisiä ja keltaisia tekstiilejä, ja lyhdyn tilalla muovinen pyykkikori, tunnelma olisi aivan toinen.
Kuva IDO
Tällä hetkellä kylpyhuoneemme suihkunurkka on juurikin tuo edellisen kuvan pyöreämuotoinen, mutta nyt valitsisin suorat lasit juuri kulmikkuuden tuoman selkeyden vuoksi. Alla olevassa kuvassa IDO Showerama 10-2-suihkunurkka, joka siintää haaveissani. Koska seinään kiinnitettävä wc-istuinta ei saa kylpyhuoneemme erikoiseen kulmaan asennettua, istuimen pitää jatkossakin olla säiliöllinen lattiaan kiinnitettävä malli. Huuhtelukauluksettoman IDO Glow -wc-istuimen muotoilu on ehdottomasti siivousta helpottava, ja lyö ulkonäöllään perinteisemmät mallit.
Kuvat IDO
Tällä hetkellä kylpyhuoneemme kalusteet ovat tosiaankin edellisen omistajan valitsemia, ja tumma puu ei oikein istu omaan makuuni. Allaskalusteessa on vain yksi älyttömän korkea laatikko, jonka siistinä pitäminenkin on työlästä. Tavaroita kun on pakko kasata päällekkäin. Nykyisessä kalusteessa miinusta ovat myöskin jalat, jotka vaikeuttavat siivoamista, ja lattian kuivausta. Seuraava kaluste tuleekin olemaan kahdella laatikolla varustettu, seinään kiinnitettävä ja väriltään ehdottomasti valkoinen. Vetimettömyys viehättää myös, ja siksi valistin alla olevaan kollaasiin IDO Glow -alakaapin. Yksittäin se näyttää melko kliiniseltäkin, mutta kylpyhuoneen lopputulos syntyy aina yksityiskohdista. Kauniit tekstiilit ja kosmetiikkapurkit ovat paitsi käyttötavaroita, mutta niillä on suuri merkitys myös sisustuksellisesti.
Seinien suhteen meillä ei edelleenkään ole vielä selkeää suunnitelmaa. Mieheni haluaisi kovasti jonkinlaisen mikrosementtipinnoitteen, kun taas itse pohdin, tekeekö mattapintainen ja harmaa seinä tilasta pimeän. Siksi olen itse koittanut lobata kiiltävää valkoista kaakelia. Myös “subway tiles” valkoisella saumauksella oli jossakin kohtaa puheissa, mutta nyt olen sitä mieltä, että ainakin kirjavaan lattialaattaan yhdistettynä liian pieni kaakeli on liikaa piskuisessa kylpyhuoneessa. Niinpä olen ehdottanut suurta valkoista laattaa tiililadonnalla, kuten edellisessä kodissammekin oli, mutta tällä kertaa valitsisin mattapinnan sijaan kiiltävän kaakelin. Tämä valoisuuden, mutta myös puhtaana pitämisen vuoksi.
Mitä tulee kylpyhuoneen sisustamiseen, tässä kohtaa kannattaa mielestäni katsoa hieman sinne laatikon ulkopuolelle. Tunnelmaa voi nimittäin viimeistellä monin eri tavoin, eikä tuotteiden aina tarvitse olla sieltä kylpyhuoneosastolta, mutta ei myöskään turhaa sisustusrompetta. WC-paperirullat kauniiseen koriin. Pelikaapin päälle, tasolle tai hyllylle kaunis lyhty. Kammat, sekä siveltimet ja muu pikkutavara kauniisiin purkkeihin tai laseihin. Kun valitsee ne pienet yksityiskohdat huolella ja hankkii kauniit käyttöesineet, kaikkea ei välttämättä tarvitse piilottaa kaappiin. Valkoinen ja pelkistetty kylpyhuone “lämpenee” kummasti, kun tilaan tuo luonnonsävyjä ja -materiaaleja. Alla muutamia juttuja, joilla myös kylppäriin voi tuoda luonnollista ja rauhallista fiilistä.
Kuvat: wc- ja kylpyharja Iris Hantverk, muut Tine K
Jos siis pitäisi kasata jonkinlainen sisustusfilosofia pienen kylpyhuoneen (miksei suuremmankin) uudistamiseen, menisi se jokseenkin näin:
Sijoita toimiviin ja oikean kokoisiin, kalusteisiin. Huomioi puhtaanapito, helppous ja käytännöllisyys. Jos jo suunnitteluvaiheessa mietit, satsatako säilytystilaan vai ulkonäköön, satsaa säilytystilaan. Mitä todennäköisemmin sitä ei koskaan voi olla liikaa. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse mahtua kaappeihin ja laatikoihin. Hanki kauniita koreja ja purkkeja, myös kauniit keramiikka-astiat käyvät säilytyspaikaksi meikeille ja koruille. Suunnittele pistorasiat niin, että hammasharjat ja muut ladattavat laitteet voi pitää johdon päässä myös piilossa. Panosta myös käyttöesineisiin; WC-harja, naulakot ja pyyhkeet ovat iso osa WC:n ja kylpyhuoneen viimeistelyä. Näin erillisiä sisustustuotteita ei tarvita.
Pidä kokonaisuus selkeänä: Kun pohja on yhtenäinen ja rauhallinen, ja materiaalit sekä kalusteet laadukkaita, kylpyhuone kestää aikaa ja sen ilmettä on helppo uudistaa uusilla tekstiileillä ja pienillä yksityiskohdilla.
Oma unelmieni kylpyhuone ja WC noudattaisi tyyliltään melko samanlaista linjaa, jota meillä on käytössä muutenkin. Saatoitte tämän ehkä arvatakin! 🙂 Kiva olisi kuitenkin kuulla myös teidän kylpyhuoneajatuksia.
IDO:n tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.
Ihanaa ihanaa uutta viikkoa!
Tänään ajattelin kiduttaa teitä miljoonalla kuvalla lastenhuoneesta. Heh, kuvia tuli tosiaan paljon, mutta josko sitten ei taas hetkeen käydä tässä huoneessa. 🙂
Meillä tosiaan lapset nukkuvat samassa huoneessa, ja järjestely toimii edelleen oikein hyvin. Piirtämiset, askartelut, värittämiset, muovailuvahahommat, hamahelmipuuhat ja monet leikit sijoittuvat alakertaan ja keittiöön, joten välillä tuntuu, ettei tässä huoneessa juuri nukkumisen lisäksi tehdä muuta kuin säilytetä tavaroita ja vaatteita. Ja toisaalta kiva niin, tykkään, että keittiössä ollaan kaikki yhdessä vaikka jokainen omiaan puuhaisikin. Niilo saattaa välillä sulkeutua tuonne alasänkyynsä kännykkänsä kanssa, tai levittää ne miljoona pikku Legoa sängynaluslaatikosta keskelle huonetta. Klaarakin tietysti välillä leikkii nukkekodillaan, mutta pääasiassa tämä on kyllä edelleen unihuone. Kolme makuupaikkaakin on osoittautunut näppäräksi, ja taas lauantaina pääsi ylimääräinenkin vuode käyttöön, kun sisko tyttärineen tuli meille yökylään poikien jäädessä mummulaan saunomaan. Meillä on myös sellainen ilmatäytteinen varavuode, joka sopii lastenhuoneeseen, ja silloin kaikki viisi serkusta mahtuvat hyvin majoittumaan yhteen huoneeseen.
Lastenhuoneessa lelut säilytetään erilaisissa säkeissä ja koreissa, joihin ne on helppo leikkien päättyessä siivota takaisin. Säkit on myös näppärä nostella ylös siivouksen ajaksi. Huoneen oviaukossa on lisäksi tuo pieni välikkö, jossa kaksi vanhaa kiinteää komeroa nielevät sisäänsä valtavan määrän tavaraa – lähinnä kirjoja, pelejä ja askartelutarvikkeita. Vanha armeijan puulaatikko maalattiin aikoinaan vaaleansiniseksi Niilon huoneeseen, ja sen sisälle mahtuu mukavasti varavuodevaatteet ja ylimääräiset torkkupeitot.
Lastenhuoneen ainoa uutena ostettu huonekalu on toinen vaatekaapeista. Ikean kaappi oli sellainen ruskeaksi petsattu, kun se hankittiin niille ensimmäislle vauvanvaatteille, mutta sudin sen edelliseen kotiimme valkoiseksi ja saman tein toiselle kaapille, joka ostettiin siskoltani tänne Klaaran synnyttyä. Kerrossänky, pyörällinen taso, nukkekoti ja vanha pulpetti ovat minun lapsuudenaikaisia juttujani, ja vanha tuoli sekä sivusta levitettävä puusohva mieheni mummolasta.
Koristetyynyt, viirinauhat, vuodekatos ja Niilon päiväpeite ovat merkiltä Numero 74 ja ostettu Nougatista, samoin kuin Tellkiddon paperisäkit. Raidalliset säilytyskorit nahkaisilla kädensijoilla ovat Mifukon ja ne on saatu blogin kautta. Suuri pehmolelukori on Ikeasta, ja kori Niilon kaapin päällä Tine K:n. Huoneen seinät, sekä nukkekodin ulkoseinät, on maalattu Kalklitir kalkkimaalin sävyllä Nougat.
Tällä kertaa sunnuntai on jopa vähän haikea, niin kiva viikonloppu on nyt takana. Toisaalta olo on myös todella onnellinen ja kiitollinen, ja jaksaahan näiden spesiaalimpien päivien voimalla taas pitkälle eteenpäin. Sisko lapsineen on nyt hyvästelty matkaan, eikä seuraavia treffejä ole valmiiksi sovittuna, joten kevät näyttää koska ja missä taas kohdataan.
Nyt siirrytään melko tavallisiin sunnuntaipuuhiin, pyöritetään pyykkikonetta ja valmistaudutaan uuteen viikkoon. Lapsetkin ovat niin väsynetä, että tunnelma on kivan raukea ja rauhallinen.
Sillä aikaa kun muu perhe keräilee voimiaan sohvalla, minä taidan käyttää tilaisuuden hyödyksi ja juoda ensin kahvit, ja sen jälkeen puuhailla ihan rauhassa omiani.
Rauhallista sunnuntaita, ja energiaa uuteen viikkoon!
PS. Muistattehan muuten osallistua suklaa-arvontaan, mikäli ette ole jo osallistuneet.
Me aloitettiin Klaaran kanssa viikonloppu jo eilen, ja tänään on sitten valmistauduttu heti aamusta alkaen mummulakyläilyyn, jota onkin jo odotettu. Siskoni nimittäin saapuu lapsineen tänään vanhemmilleni ja tiedossa on kivaa yhteistä aikaa. Ehdottomasti riittävä syy tyllihameeseen ja uusiin kynsilakkoihin. Tosin äiti menee jälleen ilman kynsilakkoja ja ihan farkuissa, mutta kuitenkin. 🙂
Meidän torstai-ilta sai vähän vauhdikkaan käänteen, ja päädyttiin hurauttamaan aika vauhdilla päivystykseen, mutta nyt on onneksi kaikki hyvin, ja potilaskin saatiin jo tänään kotiin toipumaan. Takana on siis jälleen kerran vaiherikas viikko kaikkine yllätyksineen. Mutta tästä on parempi kuin hyvä lähteä kohti viikonloppua, ja nauttia tuosta selkenevästä taivaasta ja auringonsäteistä.
Toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua. Kevät tullee, satoi tai paistoi! ♡
En taida postauksellani tavoittaa ketään joka ei olisi joskus maistanut suklaata? Suurin osa meistä ei ole jättänyt hommaa siihen maistamiseen, vaan suklaata on sujahtanut suupielistä sisään enemmän tai vähemmän suurempia määriä. Maistaminen ja maistelu ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Lindt Excellence -suklaayhteistyöhön myötä istuin ensimmäistä kertaa elämässäni alas ja maistelin suklaata. En kauhonut suuhuni sen enempää ajattelematta, vaan käytin jokaista aistiani ja keskityin nautintoon. Kokemuksena oivaltava ja varsin nautinnollinen – suosittelen lämpimästi!
Koska olen ottanut elämässäni uuden asenteen ja korvannut kieltämisen niillä paremmilla valinnoilla, myös tummasta suklaasta on tullut itselleni jokapäiväinen nautinto. Määrän sijaan olen siis panostanut laatuun, ja tästäkin syystä suklaan maistelun opetteleminen on itselleni juuri nyt sekä tärkeää, että ajankohtaista. Kuinka saada enemmän irti päivittäisestä makunautinnosta, tai kuinka opetella nauttimaan makujen vivahteista ja kokonaisvaltaisesta maistamisesta.
Olen vuosien varrella osallistunut erilaisiin maistelutapahtumiin, mutta jostakin syystä olen aina sivuuttanut ajatuksen siitä, että suklaa kuuluu niihin nautintoaineisiin, joita todellakin voi maistella ja opetella maistelemaan. Sattuipa sopivasti sekin, että olin juuri viikko sitten mindfulness-tunnilla, jossa harjoiteltiin tiedostavaa syömistä -joskin rusinan kanssa, mutta kuitenkin. Koska suklaan maistelu onnistuu hyvien ohjeiden kanssa myös ihan kotioloissa, järjestin itselleni suklaahetken josta pyrin irrottamaan kaiken epäolennaisen ja annoin makujen viedä mukanaan.
Maistelupakettiini kuului paitsi ohjeet, myös kuusi eri makua Lindt Excellence -suklaita. Ohje neuvoi lajittelemaan huoneenlämmössä säilytetyt suklaat (kylmässä säilytetyn suklaan kaikki maut eivät pääse esille) vahvuutensa mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aloitetaan aina vaaleammasta päästä. Mikäli liikkeelle lähtee valkosuklaasta, siirrytään maitosuklaan ja tumman maitosuklaan kautta suuremman kaakaoprosentin omaaviin suklaisiin. Omassa tapauksessani liikkeelle lähdettiin tummista makusuklaista ja päädyttiin 85% kaakaota sisältävään suklaaseen. Yllä olevassa kuvassa suklaani vasemmalta alkaen siinä järjestyksessä, jossa maistelu ohjeen mukaan suositeltiin tehtäväksi.
Sitten itse maisteluun, jossa keskityin suklaan ulkonäköön, tuntumaan, ääneen, tuoksuun ja makuun. Jokainen suklaapala tarjosikin töitä kaikille viidelle aistille.
Ulkonäöltään suklaan tulisi olla tasainen ja pinnan himmeän hohtava. Suklaan “harmaantuminen” voi johtua kahdestakin eri asiasta. Nimittäin pitkään liian kylmässä säilytetty, tai erilaisille lämpötilavaihteluille altistunut suklaa, harmaantuu pinnastaan. Tämä ei kuitenkaan vaikuta hirveästi suklaan makuun. Toinen syy suklaan harmaantumiseen on yksinkertainen vanheneminen, joka nostaa rasvan suklaan pintaan ja muutta makua härskiintyneeksi. Luonnollisesti omat suklaani olivat kauniin tasavärisiä, ja vierekkäin aseteltujen suklaapalon sävyerot hienosti havaittavissa. Ohut suklaalevy korostaa suklaan tasaisuutta ja näyttää omaan silmääni ylelliseltä.
Sormituntuman suklaaseen tulisi olla silkkisen pehmeä, ja sitähän se oli. Aika nopeasti suklaan pintaan kuitenkin piirtyy sormenjäljet ja pinnan tuntee pehmenevän sormissaan, vaikkei se varsinaisesti tässä kohtaa sula tai tahraa käsiä. Asia, jonka huomasin ensimmäistä kertaa ja opin, että pinnan pehmeneminen johtuu korkeasta kaakaovoipitoisuudesta.
Karkkipaperin rapina on monelle tuttu ääni, mutta oletteko koskaan keskittyneet kuuntelemaan kuinka suklaalevy napsahtaa katki?! Ohut suklaalevy miltei soi, kun sen katkaisee. Suklaan terävä napsahdus onkin merkki kiinteästä ja tasaisen laadukkaasta rakenteesta, joka on temperoitu onnistuneesti.
Entä tuoksu? Tässä kohtaa nenäni havaitsi jo eroja. Tummimmat suklaat tuoksuivat nenääni erilaisilta, vaikka en osannutkaan erottaa aromeja tai vivahteita. Luokittelin kuitenkin päässäni, että siinä missä suklaa tummeni, tummeni myöskin tuoksu. Näin jälkeenpäin mietittynä tuli myös mieleeni, että suklaan tuoksuun keskittyminen antoi miltei itse syömistä vastaavaa mielihyvää. Joten, vaikka et täydellisestä maistelukierroksesta välittäisikään, kokeile seuraavalla kerralla kun nautit suklaata nuuhkia sen tuoksua. Keskity hetki nenälläsi ja huomaat itsekin!
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: Maku!
Suklaan maut tulevat parhaiten esiin, kun antaa suklaapalan ensin sulaa kielelleen ja levittää sen jälkeen suklaata suun kaikille makuhermoille. Näin suu aistii kaikki tuntemansa maut.
Sain Lindt Excellence – maistelupakettini mukana makuprofiilin kaikille pakkauksen suklaille, mutta halusin lähteä liikkeelle ilman ennakkoluuloja. Niinpä maistelin ensimmäisen kierroksen täysin omiin aisteihini luottaen ja kirjasin ylös tekemiäni makuhavaintoja. Koska minulta selkeästi puuttuu jokin ammattitermistö, tuli listauksestani huomattavasti täydellistä makuprofiilia lyhyempi ja vähäsanaisempi, mutta toisaalta, aika usein olin kuitenkin oikeilla jäljillä.
Makusuklaiden osalta erilaisten vivahteiden listaaminen tuntui helpommalta. Suola antoi kitkerän ensivaikutelman, minttu teki suklaan mausta samettisemman ja paahdettu hasselpähkinä toi suklaaseen nougat vivahteita. Kahden viimeisen suklaan kohdalla paperissani luki “paljon makuja”, ja kun toisella kierroksella yritin tavoittaa näitä hennon kukkaisia ja hedelmäisiä makuja, taisin päästä hiukan jyvälle. Excellance 85%:n lakritsan ja tupakan maamaiset aromit, yrttisyys ja punaiset marjat olivat vielä sellaisia, joita en osannut nimetä ja yksilöidä. Silti pidän itse juuri eniten tuosta voimakkaasta suklaasta, jossa maistan kuitenkin kymmeniä erilaisia vivahteita.
Omaan suuhuni suklaat tuolta tummemmasta päästä tuntuvat sopivimmilta. Makusuklaista Excellence Caramel pitää pintansa ykkössijallaan, se on nimittäin levy, joka etsiytyy kauppakoriini aina kun mieleni tekee jotakin erityistä suklaata. Pidän siitä juurikin niiden pienten merisuolakiteiden vuoksi, jotka korostavat karamellin makeutta. Sellainen cappuccinon varma kaveri, joka tosin ei säästy meillä pitkään, kiitos mieheni.
Itse pidän näistä tummista Lindt Excellence -suklaista, ja mielestäni mitä tummempi suklaa, sitä enemmän se laatu vaikuttaa makuun. Tumma suklaa maistuu aluksi suussa kuivalta ja karvaalta, mutta hyvässä suklaassa maku pyöristyy ja lopputulos on pehmeä. Näin ei valitettavasti käy aina, ja silloin suklaa maistuu lähinnä karvaalle. Sanoisinkin, että jos ei yleensä ole tumman suklaan ystävä, kannattaa maistella erilaisia kaakaopitoisuuksia ja etsiä se itselleen parhaiten sopiva makuvaihtoehto. Omaan suuhuni suklaa maistuu kahvin tavoin aina sitä paremmalta, mitä tummemmasta laadusta on kyse.
Lukijakilpailu:
Mutta hei, tuolla Lindt Excellence -sivulla on ohjeita suklaan maistamiseen, ja löytyypä sieltä vielä erillinen ohjeistus suklaan ja kahvin, sekä suklaan ja viinin maistamiseen.
Mikäli haluaisit suorittaa suklaanmaistelun tällä samaisella 12 suklaalevyn (2 levyä jokaista kuutta eri makua) maistelupaketilla, kerro kommenttiboksissa, kenelle tai kenen kanssa haluaisit maisteluhetken järjestää. Onko suunnitteilla polttareita, baby shower -juhlia, tyttöjeniltaa, parisuhdeaikaa, työporukan irtiotto, tai jokin muu spesiaalitilanne, jonne maisteluhetki sopisi. On myös ihan ok, järjestää laatuaikaa vain itselleen. Tämä on nimittäin melkeinpä meditatiivista puuhaa! 🙂
Jätä kommenttisi viimeistään keskiviikkona 22.3.2017 ja olet mukana maisteluboxin arvonnassa! Kilpailun säännöt löydät täältä.
Täällä on viime päivinä (kyllä vain, jälleen kerran) harrastettu pientä itsepohdintaa liittyen vähän kaikenlaiseen siivous- ja järjestelyintoiluun. Keväthän on sitä aikaa, kun paitsi siivous, myös kaappien ja laatikoiden läpikäyminen tulee ajankohtaiseksi. Lastenvaatteet myllätään, ja liian pienet laitetaan kiertoon. Tehdään jonkinlainen kaudenvaihdos vähän joka vaatekaapilla, ja suuressa innostuksessa tuo yleensä (puhun nyt itsestäni) johtaa siihen, että keittiönkin komerot tulee puunattua läpi. Tämä on siis jotakin minkä lasken sellaiseksi kausi innostukseksi, sama kierros tehdään yleensä kesän lopulla.
Sitten on kuitenkin se sellainen perussiivous ja järjestely. Meistä jokaisella on oma käsityksensä siisteydestä, toiset ovat pikkutarkkoja ja toiset enemmän suurpiirteisiä. Meillä kaikilla on erilainen luonne, joka määrittelee näitä juttuja, joskus toimintaamme ohjaa myös tottumuskysymys tai opittu tapa. Kuten olen kertonut, elämässäni on ollut aikoja, kun kampasin matonvipsuja parikin kertaa päivässä, mutta lapsiperhe-elämä ja parisuhde siedättivät tässäkin kohtuullisuuteen. Välillä kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun erilaisten ihmisten mieltymykset eivät kohtaa, ja voinen käsi sydämellä myöntää, että ainakin omassa parisuhteessani nämä ovat yleensä niitä riitatilanteiden alkuja. Kun toisen “kunnolla” on toisen mielestä vain “sinne päin”.
Harjoittaessani tätä itsepohdintaa, jota kai jonkinlaiseksi keittiöpsykologiaksikin voi kutsua, olen kuitenkin löytänyt itselleni ja omalle käytökselleni jonkinlaisen selityksen. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että minulla (tai kenties silmilläni?) on äärimmäinen harmonian tarve. Ajatus ei kulje, jos ympärillä on kaaosta, ja tavarat seikkailevat vapaasti siellä täällä. Joskus moinen epäharmonia aiheuttaa jopa päänsärkyä. Se on tunteena varmaan hiukan sama, kuin jos laittaisi musikaalisen ihmisen kuuntelemaan orkesteria, jonka jokainen soitin on epävireessä ja solisti laulaa nuotin vierestä. Saatat tunnistaa hyvän biisin, mutta sen kuunteleminen raasta lähinnä vain hermojasi.
Joskus (harvoin) oma luonteeni ärsyttää myös itseäni. Se, ettei koskaan osaa vain olla, vaan aina tulee poukittua sinne tänne. Pitää oikoa sitä ja suoristaa tätä. Joskus olisi kiva osata ihan vain ollakin. Tai säästää voimiaan, sillä huomaan, että itselläni tämä oikomisen tarve vain pahenee, jos elämässä on jonkinlainen kriisitilanne. Välillä olen yrittänyt tietoisesti muuttaa käyttäytymistäni. Mennyt sinne mukavuusalueen ulkopuolelle ja antanut vain olla. Että mitä sitten, jos keittiön pöydällä on likainen astia, tai leivänmuru. Kaatuuko maailma, jos sohvatyynyt eivät olekaan järjestyksessä, ja polttopuupino on vasemmasta reunastaan korkeampi kuin oikeasta. Yleensä tämä kokeilu kaatuu siihen katkeraan häpeäntunteeseen, kun joku pöllähtääkin yllättäen kylään, ja näkee, että hei meillä ihan oikeasti eletään, pestään ja kuivataan pyykkiä, ja lapsetkin saavat syödäkseen.
Hassu juttu on sekin, että vaikka oma käytös ja korkealle vedetty rima tavallaan kuluttavat, niistä ei kuitenkaan halua luopua. Koska sittenhän meillä olisi ihan kauhean sekaista ja likaista, enkä pystyisi hengittämään. Tulisin vähintään hulluksi epäjärjestyksessä. Vähän sama juttu, kuin syömishäiriöstä paraneminen: Jos sairaus lähtee, minähän lihon! Rimasta on siis pidettävä kynsin hampain kiinni, tai maailmankaikkeus keikahtaa kumoon.
Tuli ehkä pikkuisen kärjistettyä ja käytettyä myös sarkasmia. Kyllähän meiltä niitä leivänmuruja löytyy – varmasti ihan joka päivä. 😀 Olisi kuitenkin ihana lukea myös teidän tarinoita aiheesta, koska tiedän, että joukossanne on paljon kaltaisiani. Meneekö napit vastakkain, kun puolison luonne on erilainen, tai ärsyttääkö jo oma luonne? Myös kaikki “selviytymistarinat” ja “ihmeparantumiset” saa toki jakaa. 🙂
Kuvaushetkellä keittiön toisessa päässä roikkui pyykkiä kuivumassa ja lattialla lojui kierrätykseen lähteviä vaatesäkkejä. Jälleen kerran muistan, mikä bloggaamiseen aikoinaan innosti: Kuvien avulla sitä harmoniaa on helppo taikoa myös kaaoksen keskelle. 🙂
Ja ihanaa siitä syystä, että ainakin täällä meillä paistaa aurinko ja sää on jotenkin tosi keväinen. Aamulla melkein henkeä salpasi, kun katseli auringossa lentäviä joutsenia. Tuli sellainen hassu onnellisuudentunne, jota on oikeastaan vaikea pukea edes sanoiksi. Tiedätte ehkä kokemuksesta!
Nappasin muutaman kuvan yläkerran aulasta, jota yritin jo syksyllä kuvailla, mutta valonpuute teki touhusta liki mahdotonta. Tähän tilaan luonnonvaloa tulee vain makuuhuoneiden oviaukoista, meidän makkarin sisäikkunasta ja tietenkin alakerrasta. Pimeään aikaan tuo kontrasti on jotenkin liian kova kuvaustaidoilleni, joten käytin kevään valon nyt hyödyksi.
Nuo Elloksen matot, jotka tosiaan aluksi ostin pianohuoneeseen ja olkkariin, osoittautuivat liian pieniksi ja ne vaihdettiin suurempiin. Toinen pienemmistä matoista päätyikin eteiseen, ja toinen on nyt tässä yläkerran aulassa. Tämäkin tila on matolle vähän hassu, mutta sitoo tuo nyt jotenkin lukunurkkausta yhteen. Ja tuli muuten sellainen lämmin fiiliskin maton myötä. Kissat myös loikoilevat tuossa pehmeällä mielellään, kun alakerran kaminanlämpö nousee kivasti tähän.
Viime viikolla tosiaan kuorein tuosta kuusen karahkasta vasta joulukoristeetkin pois, mutta nyt se saa olla taas ensi jouluun jonkinlaisena huonekasvina.
Aulatilan seinissä on Kalklitir kalkkimaali sävyssä San Saccaria. Aulatilan katto on maalattu Colorian Paneelipro -kattomaalilla ja rappuseinusta Colorian Paneelipro -seinämaalilla. Noiden valkoisten rinnalla tuo San Saccaria näyttää tässä tilassa todella harmaalta, vaikka alakertaan se tuntui jotenkin pliisulta. Saan usein kysymyksiä kalkkimaalien sävyistä, ja tässä nyt yksi esimerkki siitä, että valon määrä vaikuttaa todella paljon maalauksen lopputulokseen ja sävyn tummuuteen.
Koska kevät nyt ihan oikeasti aikoo jo tulla, ja eletäänhän tässä jo maaliskuun puoliväliäkin, pidin itselleni eilen pienen kauneudenhoitoillan. Kuivaharjausta, epilointia, valoimpulssilaitetta, kuorintaa, rasvausta, öljyämistä ja korppukantapäiden liottamista ja silottamista… Myönnän, että tuli mietittyä tätä naisena olemisen työläyttä, mutta tuli kyllä parempi fiiliskin. Nyt kun pitää itsensä ahkerana, sääret muistuttavat ainakin pikkuisen vähemmän kynittyä broileria sitten kun ensimmäiset mekkokelit iskevät päälle. 🙂
