Melkoisen viileää on ulkona, ja laittaa väkisinkin taas pohtimaan sitä henkilökohtaista talvensietokykyä. Joka syksy tuo vanhan talon koleus iskee nimittäin päin kasvoja. Viime päivinä siihen malliin, että lämmityskausi on ollut pakko startata. Vielä varovaisesti, jotta ei itseään liian lämpimään totuta, ja tarkenee sitten talvellakin! 😀
Kuten olen sanonutkin syksy on mielestäni pukeutumisen kannalta kivaa aikaa. Vielä kun tarkenee jonkin verran talvivaatetusta kevyemmässä asussa. Tämän syksyn ehdoton lempparini on ollut paksut sukahousut ja mekko, mutta välillä on kiva pukeutua vähän rennomminkin ja vaihtaa korkeat nilkkurinkorot tossuihin. Silti vaatteissa on kiva olla vähän särmääkin, jotta ei liian rennoksi mene. Neule, rennot farkut ja tennarit muuttuvat heti astetta fiksummaksi kokonaisuudeksi, kun päälle vetäisee ryhdikkään villakangastakin. Sininen takkikaan ei ole ihan niin talvisen oloinen, mitä musta helposti olisi.
Kuten huomaatte, tämäkin tarjoushaukka kävi eilen nappaamassa itselleen nuo leoparditennarit lidukasta. Ihan en nyt osaisi isommin kyseiseen kuosiin pukeutua, mutta noin pienenä yksityiskohtana tuo toimii kyllä ihan kivasti. Olisin nimittäin kovasti halunnut ne Adidaksen Superstar tossut, joissa on sellaiset leopardikuvioiset karvaraidat, mutta koska ne myytiin aika nopeasti loppuun, nämä saavat kelvata korvikkeena. 🙂
Tänään on ehkä ihan pakko tehdä jotakin omenaherkkua illaksi. Poltella kynttilöitä ja painua ajoissa kirjan kanssa vällyjen väliin. Aamulla olin tosin vielä sitä mieltä, että vyötäröni kaipaa kaventamista, mutta onneksi se ajatus tipahti matkasta taas tämänkin päivän aikana! 😀
Päivä päivältä alkaa syksyisemmät jutut kiinnostamaan, ja vaikka kesäkukat nyt ulkona vielä jaksavatkin porskuttaa, laitoin kuistille jo pieniä syysistutuksia. Oikein tuli syksyinen fiilis, ja kuistikin näyttää heti astetta siistimmältä!
En juurikaan haaskaa rahojani sellaisiin välikausikasveihin, kuten koristekaalit. Ne kun eivät kuitenkaan kestä pakkasia, ja kesäkukat taasen jaksavat niihin pakkasiin asti, jonka jälkeen ruukkuihin saa iskeäkin jo havut ja callunat. Sen sijaan yritän hyödyntää kaikki vihreät kesäkukkaistutusten “höysteet” ja käyttää niitä vielä syksyllä uudelleen. Esimerkiksi nuo hopeavitjat (tai hopeaputoukset) ostin aikaisin keväällä ja ne kasvoivatkin aluksi sisätiloissa. Kunnes pakkasvaara oli ohi, laitoin kasvit kesäkukkaruukkujen reunoille, ja nyt kaivoin mullasta pieniä tupsuja hopealangan ja callunoiden seuraksi. Samasta syystä kesäkukkaruukkuihini eksyy joka kevät myös esimerkiksi murattia. 🙂
Viime keväänä päätin ilotella väreillä kesäkukkien kanssa oikein kunnolla, ja ikuisen valkoisen sekä vihreän lisäksi meillä kukkikin pinkit, keltaiset, oranssit ja violetit kukat. Vaikka kesällä nuo värit oikein kivoilta tuntuivatkin, täytyy myöntää, että nyt nuo hillitymmät sävyt taas sopivat omaan silmään paremmilta. Mutta antaa miljoonakellojen ja leijonankitojen kukkia ulkona vielä ihan rauhassa, tai ainakin niin kauan kuin vain suinkin jaksavat!
Eikä nuo juuri kaipaakaan kuin kynttilöitä seurakseen!
Sitä niität, mitä kylvät, ja luojan lykky, että minä kylvin keväällä matalavartisia auringonkukkia! On ne vain niin kauniita ja sopivat näihin syksyisempiin päiviin. Vähän kuin laittaisi palan aurinkoa maljakkoon. Nyt pitää ottaa kaikki ilo irti siitä, mitä ulkoa vielä löytää kodin kaunistukseksi. Jossain kohtaa kun on kuitenkin pakko antaa periksi ja lampsia kukkakauppaan.
Hunkydoryn oversize neulemekko on viime talven hankinta, ja tänään olikin juuri sellainen päivä, jona varsinaisen takin pystyi hyvin korvaamaan ylisuurella neuleella. Auringonkukkiakin parempi asuste on kuitenkin lakatut kynnet. Tai itselleni suurin juttu on ehkä se, että minulla on vihdoin kynnet joita lakata! Jihuu!!! Kenties nekin ovat saaneet vitamiineista hiukan lisävauhtia! 🙂
Jaahas, se olisi perjantai ja viikonlopun aloitus!
Eilisiltana alkanut sade sai jälleen fiilikset syksyisempään suuntaan, ja päätin aloittaa syyssisustamisen nakkaamalla lampaantaljat keittiön tuoleihin. Siinä ne taas ovatkin, aikanakin sinne jonnekin huhtikuun puolelle, jos eivät pidempäänkin. Heti tuli koko keittiöön pehmeämpi fiilis, ja jälleen kerran mietin, että miksi edes otan ne keväisin pois!?! No joo, keväällä olen sitten taas ehkä eri mieltä, mutta nyt näillä ajatuksilla. 🙂
Tämän viikonlopun bucket list pitää sisällään syksyistä slow foodia, mahdollisesti jonkinasteista leivontaa ja paljon kynttilöitä ja villasukkia. Se Blindspot -sarja on myös koukuttanut sen verran, että pitää päästä muutamalla jaksolla taas eteenpäin. Juoda kenties lasi punaviiniä ja syödä jotakin viikonloppuherkkua. Tietty niitä perusjuttujakin, kuten siivousta ja pyykinpesua, mutta niissä nyt ei ole mitään kovinkaan suurta hohtoa.
Nyt kun tässä on syyssisustaminen potkaistu käyntiin, pitää katsoa, mitä sillä saa muissa huoneissa aikaiseksi. Tosin meillähän on aina joulu, joten mitään suuria muutoksia tuskin pystyn keksimään. 😀
Hauskaa perjantaita ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta! ♡
Onpas ainakin syyskuun kelit kohdillaan. Ei puhettakaan masentavista syyssateista. Valoa, aurinko ja kypsyvien omenoiden tuoksua. Nurmikolle on tipahdellut jo keltaisia vaahteranlehtiä, ja maisema on samaan aikaan värikäs, mutta vehreä. Ihan parhaita kelejä!
Tiedättekö, tänään tuntui kuin en olisi blogannut piiiitkään aikaan. Ehdin jo ajatella sitä rimakauhuakin, kunnes tajusin, että olenhan minä täällä ollut – jos nyt en ihan eilen, niin maanantaina kuitenkin. Tämä viikko on opeteltu uutta arkea, ja päivät on suhahdelleet ohi kiitävää vauhtia. Pari iltaa on ollut täynnä ohjelmaa ja tuntuu, että tunnit loppuisivat kesken. Kaikki hakee vielä vähän paikkaansa ja varsinkin blogi. Tämä on kuitenkin se tulonlähteeni, mutta aika ei saisi olla pois perheeltä tai lapsilta. Seuraavat viikot sovitellaan siis palasia kohdilleen ja katsellaan, miten kaikki alkaa pyöriä. Sitähän se aina uuden edessä on; Katsellaan ja haistellaan. 🙂
Auringosta huolimatta mielessä “syksyttää” ja pahasti. Aamulla olikin pakko kaivaa jo nilkkurit esiin. Paksut sukkahousut ja ryppyinen mekko (ajattelin, että niitä ryppyjä ei ehkä huomaisi :D) nilkkureiden kaverina toimivat hyvin, ja totesin, että turha odotella sitä talvea ja pakkasia. Nämä toimivat parhaiten juuri nyt, kun ei tarvitse vielä palella!
Parin haipakkaillan jälkeen tänään on vihdoin aikaa puuhailla vähän kotonakin, ja ajattelin piristää itseäni kimpulla auringonkukkia. Vaikka ei keltaisen värin kanssa olla vieläkään ihan sinut, tähän kohtaan vuotta tuo kirkas väri tuo oman hohtonsa. Taidan myös kaivaa kaapista ne omenantuoksuiset kynttilät ja loihtia vähän syysmyyssiä keskiviikkoiltaan. Kirjan kanssa sohvannurkkaan ja totaalirentous ovat nekin suunnitelmissani, mutta ihan ensimmäiseksi taidan nollata aivot tuolla auringossa koiran kanssa!
On aina pieni riski puhua aamujen ihanuudesta juuri maanantaina. Viikonlopun jälkeen kun arkiaamu voi olla toisille jopa hyvinkin herkkä aihe. Riskistä huolimatta kirjoitan teille jonkinlaisen aamujen ylistyksen, sillä kaupallinen yhteistyö Nespresson kanssa haastoi minut miettimään sitä, kuinka palan kesää saisi ujutettua myös alati tummeneviin syysaamuihin!
Mitä sitten haluaisin kesäaamuista mukaani syksyyn? No tietenkin valon, lämmön ja kiireettömyyden. Näistä kolmesta kuitenkin vain yksi on käsissäni, ja niinpä tämä postaus on omistettu kiireettömille aamuille, jotka eivät lopu kesään tai lomiin, vaan jotka jatkuvat koko syksyn, ja aina vuoden ympäri!
Meitä jaetaan usein karkeasti aamu- ja iltaihmisiin, ja usein julistankin kuuluvani tuohon ensimmäiseen ihmisryhmään. Aamuihmisyyteni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sisääni olisi rakennettu kello, joka herättää minut läpi vuoden ennen kukon laulua, saati että olisin sosiaalinen ja täynnä tarmoa heti aamuvarhaisen ensimmäisistä hetkistä asti. Uskallanpa jopa väittää, että itsensä voi muuttaa ainakin osittain aamuihmiseksi jos vain haluaa!
Usein puhumme hehkuttaen kiireettömistä kesäaamuista, viikonloppuaamuista ja lomapäivien aamuista. Siitä, miten ihanaa on herättää itsensä rauhassa ja kahvitella ajan kanssa. Kun ei ole kiire eikä liiemmin hoppukaan. Itse asiassa, kiireettömyys lasketaan aika usein onnistuneen aamun avaimeksi, vaikka kiireen syntyä kyseenalaistetaan vain harvoin. Arki saa usein syntipukin roolin ja kivitetään aamujen pahimpana vihollisena.
Varsinkin kesän jälkeen itselleni on jälleen noussut äärimmäisen tärkeäksi, että aamuissa on riittävästi sitä ylimääräistä aikaa. Tiedän, voisin vallan mainiosti vetää sikeitä tunnin parikin pidempään, ja varmasti ehtisin suorittaa ne pakolliset aamutoimet, mutta haluan silti herätä ajoissa. Vähintään tunti sitä ihan omaa aikaa on omalla kohdallani kaikkein hyödyllisin kun sen nauttii heti ensimmäiseksi aamulla. Onnistuneella aamulla on nimittäin suuri vaikutus tulevaan päivään, ja jos onnistunut aamu vaatii kiireettömyyttä, sitä todellakin kannattaa metsästää lomien jälkeen myös niistä arkiaamuista.
En ole koskaan ollut torkuttaja. Kun kello soi, nousen mekaanisesti ylös, enkä uhraa ajatusta siihen, miten mukavaa olisi jatkaa uniaan. Sille tielle ei kannata lähteä, mikäli sänkyyn ei ihan oikeasti ole mahdollista jäädä köllöttelemään aamupäiväksi. Hiivin varovasti alakertaan narisevia portaita, ja toivon, etten herättäisi sikeässä unessa olevia lapsia liian aikaisin. Kahvikone päälle ja vessaan. Villapaita tai aamutakki pyjaman päälle ja suuri lasillinen sitruunavettä sisuksiin. Pari kapselia tiukkaa kahvia mukin pohjalle ja loput makeanlämmintä kauramaitoa vaahdotettuna. Tässä vaiheessa koira nukkuu vielä yhtä sikeästi kuin lapsetkin, mutta pehmeän lämmin kissa hurisee jaloissa ja toivottaa hyvää huomenta. Ja ihana niin, sillä sen suurempaan sosiaalisuuteen en ehkä ennen kahviani olisi valmiskaan.
Tiedän että tunninmittainen aamukahviseremoniani jopa huvittaa osaa ystävistäni. Miksi nousta sängystä yhtään aikaisemmin kuin on pakko? Mutta kun en tahdo nousta ylipäätään sängystä vain siksi, että minun on pakko! Herääminen on nimittäin huomattavasti helpompaa silloin kun oikeasti haluaa herätä ja nousta ylös. Ja silloin kun aamuista luo itselleen mahdollisimman nautinnollisen kokemuksen, tulee eteen nekin aamut, kun kellon soidessa herää oikeastaan ihan mielellään viettämään sitä päivän laatuhetkeään!
Kiireettömän aamun valmistelut aloitetaan toki jo illalla. Meillä tosin herätään sen verran aikaisin, että päivän vaatteet ehditään katsoa vasta aamulla kuntoon, ja aikaa jää myös tiskikoneen tyhjennykselle, puhtaan pyykin viikkaukselle, sekä kukkien ja kasvien kastelulle. Usein vastailen joihinkin työviesteihinkin aamulla, ja ainakin merkitsen sähköposteista ne, joihin päivän aikana tulisi tarttua. Aamupalan ohella perusrutiineihin kuuluu tietenkin kasvojen puhdistus ja rasvaus, meikkaus ja hiustenlaitto. Aamulla vaihdetaan myös ajatuksia ja mietitään tulevan päivän ohjelmaa.
Illan tärkein valmistautuminen onkin nukkumaan meno riittävän ajoissa. Nimittäin myöhään valvotut illat eivät juuri sovi tähän kuvioon, ja siksipä saatan kömpiä vuoteeseen jo puoli yhdeksältä. Joskus tosin valvon kymmeneenkin ennen kuin pujahdan sänkyyn, mutta yleensä seuraavana päivänä huomaan kaipaavani unta jo reippaasti aikaisemmin. Vuorokausirytmiä ei tietenkään muuteta parissa päivässä, mutta parissa viikossakin saa jo ihmeitä aikaan, kun pysyy tavoitteessaan. Tuntia aikaisemmin nukkumaan, ja kello puoli tuntia aikaisemmin soimaan. Kun iltarytmin saa kohdilleen, pystyy aamujen heräämistä säätämään paremmin. Väsyneenä mikään elintapojen muutos ei onnistu!
Toiset aloittavat aamunsa musiikilla, radion kuuntelulla tai uutisilla. Itse olen huomannut, että uutisten nauttiminen aamulla ensimmäiseksi ei juuri kohota mielialaani. Suljen siis hyvällä omallatunnolla todellisuuden pois aamun ensimmäisestä tunnista ja luen mieluummin vaikka kirjaa tai kaunista sisustuslehteä. Aamulla on myös mukavaa venytellä keho yöunien jälkeen pystyasentoon. Syksyn tullen poltan aamuisin myös kynttilöitä. Siitäkin huolimatta, että sytytän kaikki mahdolliset valot palamaan. Kuistilla on vielä hetken aikaa mukavan valoisaa, kun valoa tulvii sisään kolmelta suunnalta. Ja vaikka kattovalon laittaa palamaan, kynttilät luovat silti kivaa tunnelmaa. Kohta tulee se aika, kun ulkona on niin pimeää, että ikkunoista ei näe kuin oman heijastuksensa, joten tästä ihanuudesta pitää nauttia juuri nyt! Viileä ilma myös herättää ja laittaa veren kiertämään.
Aamuun sopii mainiosti pitkät lungo-kahvit, mutta paras kahvi on juurikin se, josta itse ihan oikeasti pidät eniten. Itselleni se on tummapaahtoinen, vahva Dharkan. Maitona käytän tavallisen kauramaidon ja kaurakahvimaidon sekoitusta. Joskus saatan juoda vielä toisen aamukahvin ikään kuin sen toiminnallisemman aamunkin puolella, mutta se on lähinnä sitä extranautiskelua, ei niinkään kofeiinin tarvetta. 🙂
Hitaiden aamujen muistilista:
Tee osa aamun valmisteluista jo illalla. Mene ajoissa nukkumaan. Viritä kello soittamaan pikkuhiljaa aikaisemmin – 15 minuuttia tai puolituntia on hyvä aloitus, aikaa voi lisätä sitä mukaan kun nukuttuja tunteja tulee enemmän. Opettele positiivinen mantra, jota toistat mielessäsi kellon soidessa. Unohda kiroileminen ja pärrääminen. Anna itsellesi aikaa herätä rauhassa. Tee mukavia asioita ja sulje huonot uutiset, sekä maailman meno hetkeksi pois päivästäsi. Mieti mistä kiire syntyy ja pohdi, miten voit vaikuttaa kiirettä synnyttäviin asioihin.
Hemmottele itseäsi! Laadukas kahvi ja pienet kauneusrituaalit boostaavat omaa oloa, ja siihen jos mihin kannattaa aamulla panostaa!
Mutta hei, tänään jos koskaan oli helppo päästä sängystä ylös! Mutta siitä lisää toisella kertaa. Nyt toivottelen ihanaa uutta viikkoa! ♡
Mysmys perjantaita! Niin se vain tuli kuin tulikin. Jälleen kerran niin himskatin nopeasti!
Pari viime päivää ovat sateineen olleet niin syksyisiä, että kesästä on turha enää puhuakaan. Keltaiset koivunlehdet pilkuttavat maata ja kostea kylmyys alkaa hiipiä jo sisällekin. Eilen tuntui lähes ylellisen ihanalta, ettei illaksi ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa, ja päädyimmekin lasten kanssa leipomaan. Molemmat saivat valita yhden reseptin, ja lopulta herkuttelimme kahdella pikkuleipälajilla.Polteltiin kynttilöitä ja höpöteltiin niitä näitä.
Tämänpäiväinen fredagsmys jatkaa samaa linjaa. Nimittäin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, edessä on viikonloppu, jolle ei ole sovittuna mitään ohjelmaa! Oikeasti, ei mitään! Ollaan vain ja rentoudutaan, ehkä vähän taas leivotaan, tapsutellaan kotona mukavissa vaatteissa, ulkoillaan ja nukutaan hyvin.
Torstai tervehdys täältä flegmaatikkojen vuosikokouksesta!
Yritä nyt tässä nyt pitää itsesi energisenä, kun seura nuokkuu ja käpertyy rullalle. Ulkona on koiranilma ja sisällä kissanpäivät. Tässä tapauksessa riippumatta siitä, mitä lajia kukakin edustaa. Jatkuvasti saan vahvemman fiiliksen siitä, että edellisessä elämässäni olen ollut ihan oikea kotikissa. Se käpertymisentarve vain on jäänyt vaeltamaan tähän nykyiseenkin olemukseeni.
Eilen jo listasin syksyn hankintoihin työhuoneen lisävalaisimen. Pimeys on näin äkkiä kesän jälkeen tuntunut hyökkäävän päälle aivan liian voimakkaasti. Aurinkoisen kuulaita päiviä odotellessa ei kuitenkaan voi kuin tehdä kuin parhaansa olosuhteet huomioiden, eli polttaa kynttilöitä ja hyggeillä koko rahalla!
Nappifarkut ja Marilyn -neule | Lifestyle La Luna |saatu
Tunnelmallista torstaita. Kynttilät palamaan, ja ilo irti harmaudesta! ♡
PS. Muistattehan, että Lifestyle La Luna -alennuskoodi on voimassa tänään torstaina viimeistä päivää! Koodilla elonkorjuu saatte Lifestyle La Lunan tuotteet (myös alennetut) -10% alennuksella.
Ihan mielettömän kaunis päivä! Näitä kun jaksaisi pidellä koko tulevan syyskuun, niin johan tässä saisi nauttia. Mutta nautitaan ainakin silloin kun siihen on mahdollisuus!
Tehtiin Klaaran ja Alman kanssa vielä jumpan päälle pieni happihyppely. Harvemmin tulee kuljettu kamera kaulassa noitakaan reittejä, mutta tänään tuntui siltä, että illasta on pakko ikuistaa joku muisto tulevaisuuden varalle.
Siellä me siristeltiin silmiä ilta-auringossa, heiteltiin kiviä jokeen, bongattiin sieniä ja maahan pudonneita lehtiä ja ihasteltiin viljapeltojen hehkuvia sävyjä. Juteltiin asioita laidasta laitaan ja laulettiin hämä-hämähäkkiä. Mukava tapa päättää päivän kiireet ja rauhoittua iltatoimiin. Jää tästä maanantaista oikein hyvä fiilis!
Säätiedotus lupailee kauniita kelejä tuleville päiville, joten muistakaahan ulkoilla! Vielä ehtii valoisaan aikaan jopa iltalenkille!
Aika aikaansa kutakin, totesin aamulla kun etsin lapsille sormikkaita. Kyllä se nyt niin vain on, että vaikka elokuuta vielä elelläänkin, on ilmassa selvät syksyn enteet. Mutta hei, syksy on “state of mind”, se tulee jokaiselle erilaisena ja eri aikaan, ja vippaskonstit syksyn mielekkääseen viettoon on ihan yhtä moninaiset kuin kesänkin suhteen; Jokainen taplaa tyylillään.
Syksy on monelle välillä kuin kirosana, olen huomannut sen varsinkin blogin kautta. Syksystä ei saa puhua liian aikaisin, ei toki keväästäkään. Mutta kevät koetaan silti positiivisena, kun taas syksyn ääneen lausuminen on kuin maalailisi piruja seinään. Myönnettäköön, etten itsekään lukeudu varsinaisesti syysihmisiin, mutta pitkälle on tultu siitä ajasta kun suoraan sanottuna vihasin syksyä. Eikä siitäkään niin kauhean kauaa ole aikaa, muistan syysvihani vielä sieltä esikoisen ensimmäisiltä vuosilta, vaikka tuolloin jo aktiivisesti teinkin töitä asenteeni muuttamiseksi.
Näin kesän tehdessä vääjäämätöntä loppuaan, itselläni on aina tapana listata syksyn hyviä puolia. Joskus tein tätä ihan kynällä ja paperilla, mutta nykyään sellaisen syysmantran lausuminen jo mielessä auttaa asiaan. Kynttilänvalo, aamu-usva, lämpimät neuleet, villasukat, punaviini, palavan puun rätinä jne. Syksyn mukanaan tuomat asiat eivät siis ole kaikki välttämättä pahasta!
Tänä vuonna kuitenkin yllätin itsenikin, kun lähdin listaamaan myös asioita, joita jään kesästä kaipaamaan. Ajatukseni oli lähinnä kartoittaa, että missä kaikessa roikun kiinni, ja mitkä asiat syövät syystunnelmaani. Ja toisaalta, mitä voisin niiden eteen tehdä.
Voitteko kuvitella, että ensimmäinen mieleeni tullut asia oli farkkujen lahkeet! Juujuu, ihan oikeasti suren syksyisin aina sitä hetkeä, kun paljaat sääret ja nilkat eivät enää toimi, ja kaapista pitää kaivaa ne muutamat täyspitkät housut. Samalla pitää toki haudata kevättä odottamaan ne kaikki lempifarkut, jotka juuri ja juuri peittävät pohkeen, eivätkä riitä edes nilkkureiden kanssa peittämään säärtä. Onneksi tähän kyseiseen hetkeen on vielä tovi aikaa, joten avokkaat ja liian lyhyet farkut toimivat toistaiseksi!
Luonnollisesti kesästä jään kaipaamaan myös puutarhaa. Kukkia, vehreyttä ja omaa pihaa, jonka kylmyys ja pimeys sulkevat. Sitä, että maljakon sisällön vuoksi pitää oikeasti käydä kukkakaupassa, eikä materiaalia voikaan vain ammentaa omasta pihasta loputtomasti. Oikeastaan lakastuva puutarha ja kynnetyt pellot ovatkin sitä surullisinta koko syksyssä.
Järjestyksestä viis, ehkä suurin asia syksyssä on kuitenkin pimeys! Joo, kirkasvalolamppu auttaa, mutta kyse on siitä muusta pimeydestä. Kesällä maailma ja päivä tuntuvat loputtomilta, mutta syksyn tullen silmä ei kannakaan kaukaisuuteen, eikä ainakaan koko päivän ajan. Elämä kutistuu pieneksi, kun iltalenkillä juuri ja juuri erottaa valkoisen koiran tummasta maasta. Kun ei ole katuvaloja, elämä kutistuu vielä enemmän. Välillä koen tuon pimeyden miltei puristavana. Ei vehreitä maisemia eikä kirjavia tienpientareita. Ei maisemaa ollenkaan, vaan pelkkä pimeys. Lisäksi koen jotakin hyvin vahvaa, ja varmaankin hyvin atavistista pimeänpelkoa. Pelolle ei varsinaisesi ole mitään selitystä, mutta se vaikuttaa vaistoihini alkukantaisen voimakkaasti. En siis pelkää mitään konkreettista, oikeastaan vain sitä itse pimeää. Pimeys myös katkaisee päivän ja kutistaa ilta-aikaan kodin ulkopuolisen elämän. Ikään kuin ihminen käpertyisi itseensä.
Älkää ymmärtäkö väärin, listani tarkoitus ei ollut masentaa teitä, tai itseänikään, vaan oikeastaan nostaa syksyn kissa pöydälle, ja pohtia, että mitkä ne omat kipupisteet vuodenajan suhteen ovat. Ja kuten arvelinkin, nuo kaikki ovat asioita, joita en pysty muuttamaan, mutta joihin suhtautumistani voisin kuitenkin korjata. Niinhän se nimittäin menee, että siihen, mitä emme voi muuttaa, voimme kuitenkin suhtautua eri tavalla. Tämä viisaus pätee oikeastaan kaikkeen elämässä, ei vain syksyyn, tai mihinkään muuhunkaan vuodenaikaan. Ikuinen negatiivisuus ja valittaminen kun eivät ihan oikeasti johda juuri mihinkään. Järkevään ainakaan.
Ihan kaikkiin ongelmakohtiin en vielä keksinyt ratkaisua, tai oikeaa suhtautumistapaakaan, mutta sen päätin, että tänä vuonna teen puutarhan syystöistä itselleni mielekkäitä. Kuumaa kaakaota termariin ja haravoinnin ajaksi sauna lämpiämään. Ja mitä tulee tuohon itseensä käpertymiseen, nyt jos koskaan on hyvä aika ottaa kalenteri käteensä ja sopia syksyksi treffit jos toisetkin. Kun asiat on valmiiksi kalenterissa, syksyn tuoma saamattomuus ei koidu sosiaalisen elämän kohtaloksi! 🙂
