Olen täällä juuri aloittelemassa raparperipiirakan tekoa, mutta juolahtipa mieleeni kysellä myös teiltä joitakin raparperiherrkujen ohjeita! Etenkin kivan raparperimehun ohjeen, ottaisin mielelläni vastaan, jos jollakulla sattuu olemaan!

Sokerihammasta jo kolottaa, pakko aloittaa leipomiset pikaisesti!

Puspus!

Lauantain pikaruoka, eli täällä syödään jälleen pitsaa! Ollaan siis ihan vain kotona, ja vietetään vapaapäivää.

irti kaavoista -postauksen aikaan ainakin instan puolella kyseltiin ohjetta lemppariini, eli pizza prosciuttoon. Tuossa postauksessahan näkyy tuollaisia pikkupitsoja, tai paremminkin pitsaleipäsiä, mutta samaan tyyliin syntyy ihan oikea, ohutpohjainen ja iso, pitsakin.

Pohja syntyy näppituntumalla durumjauhoista. Vettä, hiivaa, suolaa, oliviiöljyä ja jauhoja. Jos pitsanhimon onnistuu ennustamaan, saa parhaan ja rapeimman pohjan kylmäkohottamalla taikinan, mutta mulle itselleni pitsa on yleensä sellainen pikaruoka, että pohjan kanssa on melkeinpä kiire.

Kaulitun taikinan päälle tomaattipyreetä, tai paseerattua tomaattia. Ensimmäisen voi notkistaa vaikka oliiviöljyllä ja lisätä hiukan mausteita joukkoon. Tuore basilika sopii aina pitsan makuun.

Päälle mozzarellaa, ja kirsikkatomaatin puolikkaita, ja sitten vain uuniin. Itse käytän sitä kiertoilmasetusta, joka kuumentaa alhaaltaa päin (vipperäkuvake, ja sen alla musta viiva :)). Vähintään 225˚c.
Kun juusto on sulanut ja saanut kaunista väriä, nappaan pitsan pois uunista ja levittelen kinkut pitsan päälle. Viimeisenä kourallinen kivettömiä kalamata-oliiveja (en oikeastaan syö juuri muita oliiveja) ja sitten lätty vielä hetkeksi uuniin. Kinkkua ei ole tarkoitus enää paistaa, vaan lämmittää ihan minuutti pari, niin että se vaipuu kivasti sulan juuston sekaan.

Pitsa ulos uunista, ja päälle iso kasa rucolaa. Muuta se ei sitten tarvitsekaan, kuin nälkäisen syöjän!

Lapsille menee meillä versio ilman rucolaa ja oliivia. Tällä kertaa laitoin vielä kinkutkin samaan aikaan juuston kanssa, ja oli kuulemma maailman parasta pitsaa. 🙂

Seuraavaksi vuorossa keittiön raivaus, ja sitten ajattelin kysellä, josko joku noista jaksaisi lähteä kanssani jätskille!

Ihanaa lauantaita kaikille, ja
SUURET ONNITTELUT KAIKILLE VALMISTUNEILLE,
sekä koulutiensä päättäville.
Ihanaa kesälomaa jokaiselle sellaisen aloittavalle!

Lohikeitto on ehdoton keittojen kunkku, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Keitto lämmittää mukavasti kylmällä ilmalla, mutta kalakeitossa on aina vieno kesänmaku.

Hyvä kokki keittää kunnon maun lohen ruodoistakin, mutta itse kuulun siihen joukkoon, joka heittää kilon verran kalaa kattilaan. Kunnon kalasoppa syntyy simppeleistä raaka-aineista, ja maku viimeistellään nokareella aitoa voita.

Perinteinen kalakeitto:

Pilko perunat, porkkanat ja sipuli, ja keitä ne pienessä määrässä vettä lähes kypsiksi asti.
Mausta keittovesi suolalla, kokonaisilla mustapippureilla ja laakerinlehdillä.

Lisää joukkoon ruokakermaa ja maitoa, sekä nahattomat ja ruodottomat lohenpalat.
Tarkista suola, ja viimeistele maku tuoreella tillillä ja nokareella voita.

Kermainen keitto ei paljon lisukkeita kaipaa, ruisleipä maistuu aina sopan kanssa. Meillä keittopäiviin kuuluu kuitenkin olennaisena osana tuoreet, itsetehdyt sämpylät

Viiden litran kattilan kun keittää piripintaan, on useamman päivän ruokahuolto hoidettu kerralla. Ja, kuten keitoissa yleensäkin, maku vain paranee päivien myötä.

kulho ja lautasliina|Tine K Home
hopealusikat|kirppikseltä
leikkuulauta|Ikea

Kesäinen viikonloppu sai arvoisensa kruunauksen, kun istuimme lauantai-iltaa omassa pihassa ja hyvässä seurassa. Ilta venyi aamuun, ja vaikka tänään olo onkin tottumattomalla ollut väsynyt, tuntuu, että jokainen nukkumatta jätetty tunti oli arvoisensa. Pitkästä aikaa oli taas niin rentouttavaa nauraa vatsa kippuralla ja vedet silmissä. Tyttärellämme on huippukummit!

Linnunlaulun tunnistusta (kovin heikonpuoleista) ja lepakonlentoja. Hyttysiä ja ukkosen jyrinää. Eipä näin lämpimiä kesäöitä taida useinkaan olla. Ja se valo!

Tänään vierailimme vuorostamme oman kummityttöni nimipäivillä, ja kävimme vanhempieni kanssa syömässä. Yhden ainoatakaan rikkaruohoa en ole nyppinyt, ja kottikärryt ja lapio saavat tänään virallisesti levätä.

Mukavaa sunnuntaita ja kaunista kesäpäivää!

Kirjoitin aamupäivällä pyrkiväni rennompaan elämänasenteeseen, ja toteutan lupauksiani juuri viinilasin äärellä. Mitäs jos ei pyristelisikään irti kaavoista, vaan keskittyisi kirjoittamaan ne uusiksi! Tiedän nimittäin huonompiakin maanantai-iltoja! 😉

Pizza prosciutto, punaviini ja minä. Me ihastellaan ukkosen jälkeistä raikkautta ja nautitaan elämästä! Nauroin tuossa miehelleni, että olisi sen ukkosen nyt sietänyt hiukan rajumpanakin tulla, Emilia-myrsky olisi ollut oikein hauska vitsinaihe myöhempiä ajatellen!

Mukavaa nimpparia kaimat, Amaliat, Emmat, Emmit, Miljat, Milkat, Millat ja Milat!
Ja, kaikille muille, oikein leppoisaa maanantai-iltaa!
Kippis!

Ja, leivontaviikon muut herkut.

Käsittämätön leipomisen himo vaivannut koko viikon. Tai herkkujen himo, johtuukohan se sittenkin siitä?! Jos suklaakakussa mentiinkin vähän metsään, niin peruspulla ja mustikkapiirakka maistuvat aina. Koska en ole mestarileipoja tai kakkutaikuri, luotan simppeleihin juttuihin. Fanitan hiljaisuutta, ja pidän taikinoista, joiden tekemiseen ei tarvita koneita tai laitteita.

Älyttömän helppo piirakkapohja taipuu mustikan lisäksi vaikka omenalle ja raparperille. Kuvat variaatioista löydät tästä postauksesta. Loistava herkku tehdä esimerkiksi mökillä, tai jääkaappiin kesäisten kahvivieraiden varalle. Maistuu lämpimänä, mutta parhaalle vuorokauden levättyään. Seuraksi esimerkiksi vaniliajäätelöä.

Helppo marja-/hedelmäpiirakka

1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1dl piimää
1,5dl voisulaa/juoksevaa margariinia

 Pinnalle marjoja, raparperia, hedelmiä ym. Sokeria maun mukaan.

***

 Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää rasva ja piimä. Sekoita.
Levitä voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan. Lisää marjat, tai omenalohkot päälle. Ripottele päälle sokerit ja kanelit ym.

Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Tänään leivottiin vielä pullaa, mutta viikonloppuna taidan jättäytyä muiden herkkujen varaan. Huomenna olisi tarkoitus tervehtiä vanhempiani ja isovanhempiani, ja sunnuntaina juhlitaan äitejä sitten isommalla porukalla.
Nutturapullien ohjeen löydät täältä.

Koti on jälleen kuin pommin jäljiltä. Niin kiva kuin olisikin, että äitienpäivän kunniaksi siivouksen hoitaisi joku muu kuin äiti, en uskalla pidättää asian suhteen hengitystäni. Eli kääräisen hiat ylös, ja aloitan raivauspuuhat. Parin tunnin päästä legomeren keskelle saattaa päästä jo imurin kanssa! 🙂

Mukavaa perjantaita ja leppoisaa viikonloppuun virittäytymistä!

Kirjoitin eilisen postauksen hetken mielijohteesta. Jätin tekstin lepäämään, ja ajattelin kai, etten sitä kuitenkaan julkaisisi. Kuivasin tytärtäni suihkun jälkeen keittiön sohvalla, puin pyjaman ja nousin painaakseni julkaise -nappia. Totesin vain ääneen, että painan nyt sitten liipasinta, ja mieheni tiedusteli perään, kuka kuolee.
“Tästä taitaa tulla hidas itsemurha, mutta otan riskin”, oli vastaukseni.

On aina vaikeaa ennustaa reaktiota, jonka blogiteksti herättää. Välillä kirjoitat kevyesti niitä näitä, ja olet hullunmyllyn keskellä. Tai sitten käy, kuten eilen; Luulet heittäytyväsi susilauman keskelle, mutta saat osaksesi samaistumista ja myötätuntoa.

Eilisen tekstini tarkoitus oli tarttua syömishäiriöön sairautena. Yhä edelleen moni ajattelee sen olevan teinityttöjen haihattelua, mutta kukaan ei vapaaehtoisesti itselleen voi sairautta valita. Siitä kärsii yhtälailla aikuiset kuin lapsetkin, tytöt ja pojat, joskin enemmistö sairastuneista on naisia. Siitä ei myöskään pääse eroon “syö nyt vaan ja lopeta tuollaiset ajatukset / ei sun tarvi miettiä kilojasi” -latteuksilla. Sitkeydellä ja taistelutahdolla on jossain kohtaa suuri merkitys, mutta kukaan ei voi taikoa sairautta pois, vaikka kuinka niin toivoisi.

Värisokeana olen monesti huomannut, miten vaikea on selittää jollekulle, ettei näe värejä. Vielä vaikeampaa on selittää syömishäiriötä, sitä, ettei näe itseään. Kuvittele eläväsi peilitalossa. Näet itsesi joka puolella, toisaalla pitkänä, toisaalla hoikkana. Vilkaiset eri suuntaan, ja olet pieni ja pyöreä, alhaalta kapea tai ylhäältä leveä. Kuvittele, että et koskaan tietäisi mikä kuvista on oikea. Et olisi koskaan törmännyt oikeaan peiliin, ja elämäsi perustuisi sille, että arvailet vain mikä peili toistaa todellisuutta. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta sitä kai syömishäiriöisen kehonkuva on.

Omalla esimerkilläni halusin tuoda myös esiin sen harhaluulon, että kaikki syömishäiriöiset olisivat muka langanlaihoja ja nälkiintyneitä. Laihuus ja aliravitsemus on yksi syömishäiriöiden oire, mutta todellisuudessa sairaudessa on kyse paljon muustakin. Sitä ei voi välttämättä nähdä, sitä ei voi todeta vaakalukemasta tai vyötärönympäryksestä. Sairas ihminen voi olla laiha, mutta hän voi olla myös normaalipainoinen tai ylipainoinen. Sairaus voi muuttaa muotoaan, oireilla ja olla ehkä välillä ulkopuolisen silmiin huomaamatonkin. Kyse on kuitenkin pahimmassa tapauksessa kuolemaan johtavasta sairaudesta. Polustusmekanismin romahtaminen, sydänongelmat tai itsemurha, ne eivät todellakaan ole pikkujuttuja.

Vielä 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa resurssit riittivät lähinnä alitravitsemuksen korjaamiseen, ja erityiset, syömishäiriöiden hoitoon keskittyneet tahot, olivat Suomessa aika vähäisiä. On kohtalaisen helppoa sulkea ihminen sairaalaan ja ravita. Sen jälkeen alkaa kuitenkin täysin toisenlainen taistelu, ja siinä taistelussa sairastunut on erittäin heikoilla vieraassa, ja syvästi vihaamassaan, kehossa.  Nykyään hoidossa kai pyritään ottamaan paremmin huomioon sekä somaattinen, että psyykkinen puoli sairautta, ja syömishäiriöiden hoito lienee olevan pitkäjänteisempää, kun kuntoutumisen osuus hoidosta on parantunut. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että Suomessa hoito on edelleen kovin eriarvoista ja alueellisesti vaihtelevaa.

Varmasti jokainen sairastunut kokee sairautensa eri tavalla. Jonkun on ehkä helppo nimetä laukaisevat tekijät, joku pystyy katsomaan taakseen ja toteamaan, että on parantunut. En voi yleistää, kertoa vain lähinnä omasta näkökulmastani ja toivottavasti avartaa joidenkin katseita. Kiitos, että annoitte siihen mahdollisuuden!

Kuvan suklaakakku odottaa tuhoamista. En ole vielä eläissäni törmänyt mihinkään niin makeaan, ettei sitä voisi syödä. No, nyt törmäsin!

Mitä tulee eilisen kommentteihin, otan ne illalla käsittelyyni, viimeistään kun lapset menevät nukkumaan. En halua ohittaa niitä vastaamatta, mutta kiitän silti näin yleisesti kaikkia postauksen vastaanotosta!

Aurinkoisia ajatuksia!

Hiphei, ihanat!

Tänään on niin ihana ilma, että sisällä viihdytään vain ruokailujen ajan. Jopa pieni tuulenvire tuoksuu keväältä. Ei vaan, kesältä!!! (Olkoon onni, että se ei nyt käy kuitenkaan tuolta peltojen suunnalta! ;))

Parsaa, lohta, perunamuusia ja salaattia. Siinäpä meidän pääsiäisen pikaruoka. Sopii niin hyvin lastenkin suuhun. Ja, mikä parasta, keittiössä ei mene koko päivää!

Nyt haravoimaan, ja sitten fillarilenkille. Mä niin rakastan tätä vuodenaikaa!!!

Nauttikaa auringosta!!!

Pääsiäisen kunniaksi tänään on leivontapäivä. Muffineita,muffinsseja, kuppikakkuja,  tai miten niitä nyt sitten tahtookin kutsua.
Suklaata, totta kai, onhan se ihan ehdoton juttu! 🙂

Idea lähti askartelemistani tulostettavista koristeista. Clas Ohlsonilta löytämäni mustavalkoiset muffinivuoat sopivat tarkoitukseen kuin nenä päähän. Lopputuloksena syntyi veikeä ja mustavalkoinen pääsiäisen herkkukattaus!

Suklaamuffineita on niin monenlaisia, mutta tämä oma ohjeeni on ehdottomasti varmaan sieltä helpoimmasta päästä. Ei siis sen kummempaa, kuin muna-sokeri -vaahto ja sekoitus.

Helpot suklaamuffinit
n. 20kpl

2 kananmunaa
2dl sokeria
1dl maitoa
50g sulatettua rasvaa
3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4rkl tummaa kaakaojauhetta
(2tl vaniljasokeria)
(suklaata)

Vatkaa sokeri ja muna vaahdoksi, lisää maito ja rasva.
Siivilöi sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita huolella.
Jaa annosvuokiin, ja laita halutessasi pala suklaata jokaiseen leivonnaiseen. Itse käytin tummaa suklaata.
Paista uunin keskitasolla 200 astessa n. 15min.

Kuorrute:

500g mascarponejuustoa ja n. 5dl tomusokeria.
Halutessasi voit lisätä väriä tai aromia kuorrutteeseen. (Itse olin ajatellut laittaa mukaan keltaista elintarvikeväriä, mutta en löytänyt sitä kaupasta.)
Pursota kuorrute kuppikakkujen päälle ja koristele suklaarouheella, karkeilla, nonparelleillä tai strösseleillä. Tai sitten jollakin koristeella, kuten tässä.

Eikä sitten muuta, kuin herkuttelemaan! Tosin, ensin pitää siivota keittiö!!!

Mukavaa pääsiäislauantain jatkoa!

Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!