kaupallinen yhteistyö ⎮ Haugen-Gruppen Gaea & Indieplace

Ystävien kylään kutsuminen on yksi parhaista tavoista katkaista arkea. Mitä pienemmällä varoitusajalla kokoonnutaan, sen hauskempaa yleensä on. Ei stressiä kodin siisteydestä, ei parin päivän puunaamista ja mikä parasta, ei armotonta leipomista ja tarjoilujen miettimistä. Uskon, että tämä mennyt kevät on lisännyt juurikin näiden hetkien arvostusta ja illat ystävien seurassa ovat tulevan kesän odotetuimpia hetkiä. Kun vieraiden saapumiseen suhtautuu rennosti, pystyy aivan varmasti itsekin nauttimaan enemmän tunnelmasta. Nämä illat ovat ehdottomasti pitkän ja pimeän talvikauden pelastus, mutta kuten kaikki muukin, tämäkin ajanvietto helpottuu huomattavasti kesällä iltojen pidentyessä ja elämän siirtyessä rennommalle vaihteelle. Kynnys kutsua vieraita alenee entisestään kesän mittaan ihan joka vuosi ja sosiaalista aikaa tulee vietettyä kaksinverroin.

Siinä missä ennen suoritin leipomista tai kokkaamista hiki hatussa ja stressasin tarjoiluista, menen nykyään liki aina sieltä, mistä aita on matalimmillaan. Saatan lähteä kauppaan puoli tuntia ennen vieraiden saapumista ja tässä kohtaa minulla ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa tarjoilujen suhteen. Tätä postausta varten leivoin itse ciabattaa, mutta suhteutettuna näkemääni vaivaan ja kahden ja puolen vuorokauden odotukseen, totesin, että ostan jatkossakin ciabattan kaupasta. Mikäli en sitten vaihda hieman rennompaan reseptiin ja vähempään taikinan venytykseen ja taitteluun. Koska ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ystäviä voi ja kuuluukin kutsua kylään ilman hirvittävän suuria esivalmisteluja!
Välillä ei välttämättä ole aikaa edes kunnolliseen kaupassa käyntiin ennen vieraiden saapumista ja silloin ideat etsitään keittiön ruokakomerosta. Ainaisten keksipakettien sijaan meidän kaapista löytyy vähän erilaisia hätävaroja, ja yksi loistava tällainen tuote on ehdottomasti oliivit! Niin monikäyttöisiä, mutta maistuvat kuitenkin myös ihan sellaisenaan. Tänään ihanan yksinkertaiset lämpimät oliivi-feta bruschetat kaupallisessa yhteistyössä Haugen-Gruppen Gaean kanssa.

Oliiviöljyä kuluu meillä todella paljon. Toki ruoanlaitossa, mutta paljon myös ihan sellaisenaan. Sitruunamehun sekä suolan ja pippurin kanssa oliiviöljystä saa maailman nopeimman ja helpoimman salaatinkastikkeen. Loraus leipälautaselle korvaa levitteen ja yön yli nukkunut leipä muuttuu herkulliseksi lisukkeeksi ja uunissa paahdetut kasvikset vaativat tietenkin oliiviöljyä seurakseen. Rasvakammoisten vuosien jälkeen olen oppinut kiinnittämään huomiota rasvojen laatuun ja päivittäiseen ruokavaliooni kuuluukin ehdottomasti hyvät rasvat, joita saa juurikin oliiviöljystä sekä pähkinöistä ja siemenistä. Hyvän ja laadukkaan oliiviöljyn tunnistaa mausta ja tuoksusta. Makuun kuuluu sekä pieni karvaus, että tietynlainen polte, joten laadukas oliiviöljy ei missään nimessä ole mauton tai vetisen makuinen.

Suurena plussana mainittakoon tuo kaatonokka Gaean oliiviöljypulloissa. Ihanaa, kun ei tarvitse käyttää sitä erillistä valutuskorkkia, vaan jokaisessa pullossa on heti omansa!

Olen oliivien suhteen vähän kronkeli, sillä moni oliivipurkki on tuottanut pettymyksen. Meidän kaapista löytyykin yleensä vain ja ainoastaan kalamataoliiveja. Tämän yhteistyön myötä pääsin kuitenkin testaamaan Gaean kreikkalaisia oliiveja, jotka eivät sisällä keinotekoisia väri-, lisä- tai säilöntäaineita eivätkä myöskään aromivahventeita. Ja miten hyviä nuo onkaan! Aitoa ja oikeaa oliivia ei oikein voita mikään.
Gaean oliiveja löytyy toki perinteiseen liemeen ja lasipurkkiin pakattuna, mutta itse ihastuin erityisesti pussioliiveihin. Miten herkullisia ja ihanasti heti käytettävässä muodossa! Mehukkaat käsin poimitut oliivit on marinoitu ja pakattu heti sadonkorjuun jälkeen uudelleen suljettaviin pusseihin täysin ilman ylimääräistä nestettä. Oliivit säilötään ilman lisä- ja säilöntäaineita ja jopa sitruunahappo on korvattu sitruunamehulla luonnollisuuden takaamiseksi! Nesteetön pakkaus on paitsi mukava käsitellä, se sopii loistavasti myös retkievääksi ja suolaiseksi välipalaksi rannalle. Lähetyksen tultua avasimme miehen kanssa yhden pussin Gaean oliiveja ja hups vain, pussi olikin hetkessä tyhjä. Oliivipussin tarrasuljenta mahdollistaa kuitenkin oliivien käyttämisen myös pienemmissä erissä, sillä avattu pussi säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta.

Lämpimät oliivi-feta bruchetat

Pussi Gaea oliiveja
(itse käytin basilikalla ja sitruunalla maustettua kivetöntä oliivilajiltelmaa)
valkosipulinkynsi
150-200g aitoa fetajuustoa
2 rkl oliiviöljyä
(käytin Gaean luomu extra virgin oliiviöljyä)
mustapippuria
tuoretta timjamia

ciabatta-leipä
oliiviöljyä

Leikkaa leipä siivuiksi ja siivut vielä kahtia. Valuta uunivuokaan pieni määrä oliiviöljyä ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta leivät vuokaan ja valuta niiden päälle vielä lisää oliiviöljyä. Kytke uunin grillivastus ja lämmitä uuni 300 asteeseen.

Paloittele feta ja siivuta valkosipulinkynsi. Sekoita uuninkestävään astiaan oliivisekoitus ja feta, sekä loput aineet.

Paista leipiä uunin yläosassa grillivastuksen alla muutama minuutti. Ole tarkkana, sillä uuneissa on eroja, ja leivät voivat paahtua hyvinkin nopeasti. Kun leivissä on kaunis paahtunut väri ja pinta, nosta leivät alemmalle tasolle ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Nosta myös oliivi-fetakulho uuniin ja paista vielä muutama minuuti.

Nostele leipäpalat tarjoiluastialle ja laita jokaisen päälle oliivi-fetasekoitusta. Valuta vielä kulhon pohjalle jäänyt maustunut öljy leiville.

Nosta heti tarjolle.

Kesäiltojen tarjoiluissa oliivit toimivat vähintään yhtä hyvin kuin kylminä talvi-iltoina. Suolainen syötävä on kuuman päivän pelastus ja bruchetat vievät kivasti myös nälän mennessään. Tarjolle voi nostaa lisää oliiveja ja tapastyylistä pientä purtavaa. Myös salaatti sitruunamehulla kevennetyllä oliiviöljykastikkeella sopii loistavasti leipien seuraksi. Mikäli grilli on kuumana, leivät voi valmistaa myös siinä.

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, jotta kesäkuu tuo tullessa myös lämpimät kasvihuoneessa vietettävät illat!

Jaoin eilen instan stooreissa kuvan sämpylöistä, joita tein lohisopan jatkoksi. Kerroin myös, että paras sämpylä on rapea kuoreltaan ja sisältä täynnä isoja kuplia. Moni muukin oli samaa mieltä, ja sämpyläohjetta kysyttiin paljon. Joten sämpyläresepti tulee täältä!

Olen vähän sellainen näppituntumaleipuri, mutta näiden kanssa suosittelen, että ihan oikeasti mittaat ainekset huolella. Ei ole iso homma kuitenkaan, eikä ole silti gramman päälle. Tuossa ohjeessa käsken peittämään taikinan kannella ja tosiaan suosittelen myös kohottamaan taikinan kannen, lautasen tai vaikka tarjottimen alla perinteisen liinan sijaan. Tällöin taikinaan ei muodostu ikävää kuorta kohotessa. Nämä onkin muuten ihan älyttömän helppoja tehdä kun ei tarvitse varsinaisesti leipoa ja pyörittää. Meillä lapset on aina halunneet pyöritellä sämpylät, mutta tykkäävät näistä niin paljon, että saan ihan rauhassa tehdä. Kivaa välillä sekin. Tätä reseptiä vähän muuttamalla saa tehtyä muuten ihan kivat ciabattat!

Rapeakuoriset sämpylät:

5 dl kädenlämpöistä vettä
1dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa (eli 25g)
1rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
2-3 tl suolaa
12 – 12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa lämmin vesi ja maito. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää joukkoon hunaja ja suola. Kaada hiivan päälle hieman vesi-maitoseosta ja sekoita puuhaarukalla.  Lisää joukkoon loputkin nesteestä ja sekoita joukkoon jauhot pienissä erissä

Vaivaa taikina löysäksi, juuri ja juuri kulhon reunoista irtoavaksi. Ripottele valmiin taikinan päälle vehnäjauhoja. Peitä taikinakulho kannella, lautasella tai muulla vastaavalla ja anna taikinan kohota 1-1 1/2 tuntia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja levitä leivinpaperi kahdelle uunipellille.

Laita leivinlaudalle tai leivontapöydälle kunnon kerros vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä missään nimessä vaivaa tai painele taikinaa, jotta ilmakuplat eivät katoa!

Ripottele vielä jauhoja taikinan päälle ja leikkaa taikina metallilastalla tai muulla terävällä työkalulla viideksi pötköksi. Leikkaa osat vielä pienemmiksi paloiksi (itse jaan kuuteen osaan, josta syntyy 30 pientä sämpylää). Taikinapalat saavat olla ihan eri muotoisia, mutta koeta mahduttaa samalle pelille keskenään saman kokoisia paloja.

Paista sämpylöitä yksi pelti kerrallaan noin 10-15 minuuttia (jos teet isoja sämpylöitä n. 20min) tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, jotta kuoren rapeus ei katoa.

Juttelin aamulla kaupassa yhden äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että täällä meillä koko koronaa ei edes huomaa. Olen kuullut isojen markettien tyhjistä parkkialueista, mutta en ole kertaakaan ollut todistamassa sellaista. Kylä on ihan yhtä hiljainen tai ruuhkainen (riippuen näkökulmasta) kuin ennenkin. Ehkä silloin aluksi kaupassa oli vähemmän ihmisiä, mutta tilanne on tasoittunut. On turvavälit ja käsidesit ja muut, mutta muuten elämä rullaa aika entiseen tapaan. Erona lähinnä enää nuo suljetut ravintolat. Ja tietenkin seura- ja yhdistystoiminnan hiljaiselo. Mutta siihenkin kaiketi on tulossa muutosta. Arki palailee raiteilleen. Jos ei samoille vanhoille, niin uusille ja vähän herkemmille.

Erikoinen kevät ja erikoisena se tietenkin jatkuu vielä kesään  ja kenties syksyynkin. Mutta kuten olen ennenkin todennut, näillä mennään ja kultareunuksia pitää vain etsiä erilaisestakin arjesta.

Ps. Muistakaa osallistua tuohon edellisen postauksen arvontaan! 200 euron lahjakortti on kuitenkin aika hyvä palkinto!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arla & UPM

No, enpä olisi koskaan uskonut liputtavani jonkin mobiilipelin puolesta, mutta tänäänpä liputan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Arlan ja UPM:n kanssa, jotka ovat kehittäneet ihan loistavan, ja kaiken lisäksi ilmaisen AR-pelin pikkuväelle! Mikä on Kierrätyskamut, miten sitä pelataan ja paljon muuta löydät tästä postauksesta. Lopussa myös ohjeet, kuinka voi osallistua Papun verkkokaupan 200 euron arvoisen lahjakortin arvontaan!

Kierrätyskamut AR-peli on lyhykäisyydessään opettavainen peli, joka innostaa kierrättämään ja kunnioittamaan luontoa. Arla ja UPM haluavatkin olla mukana tukemassa lasten tietoa ja taitoa ympäristöasioista ja kiertotaloudesta. Kuten kaikki tiedämme, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Niinpä kierrätysasiat on hyvä opetella jo lapsena!

Kun puhutaan kännykän ja tabletin peleistä, mulla on aina vähän sellainen olo, että eikös näitä jo ole ihan tarpeeksi. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti, sillä itse pelin idea ei todellakaan ole istuttaa lasta ruudun ääressä, vaan päinvastoin. Mutta minäpä kerron vähän tarkemmin, mikä Kierrätyskamut on, ja miten sitä pelataan!

Jotta pääset alkuun tarvitset joko puhelimelle tai tabletille Arilyn sovelluksen. Sovellus löytyy ilmaiseksi sovelluskaupasta tuolla nimellä, ja itse sovellus sinänsä ei viittaa Arlaan tai UPM:n, joten älä häkelly. Itse menin tässä kohtaa vähän sekaisin, mutta siis sovelluksen kuvake on sellainen Helinä Keijun näköinen olento ja sovellus muuttuu kyllä Kierrätyskamut -peliksi. Sovelluksen lataaminen ei vaadi luottokorttitietoja, eikä mitään muutakaan, joten voit ladata sen helposti myös lapsen omalle laitteelle. Lisäksi tarvitset Arlan Luonto+ jogurtin tai Arlan maitopurkin. Näiden harjakattoisten purkkien yhdestä kyljestä löydät Kierrätyskamut -logon ja Arlan Aamukissan kuvan. Peli lähtee käyntiin kun osoitat tätä kuvaa Arilyn sovelluksella. Hups vain, ja Roni Back pomppaa ylös jogurttipurkista!

Kuten sanoin, pelissä ei ole kyse vain siitä, että lapsi tuijottaa ruutua. Itselleni oli positiivinen yllätys, että tuttu tubettaja antoi heti ensimmäiseksi tehtävän pyytäen laittamaan älylaitteen sivuun. Tehtävä on siis jotakin, minkä vuoksi jalkaudutaan joko ulos tai puuhailemaan muuten jotakin aiheeseen liittyvää. Piirretään esimerkiksi kuva. Tehtävät ovat helppoja, eivätkä ne välttämättä vaadi aikuiselta osallistumista. Tämä on mielestäni hyvä, sillä nyt jos koskaan tarvitaan lapsille myös sitä omatoimista puuhailua. Jos jokin tehtävä on mahdotonta toteuttaa juuri sillä hetkellä tai lapsi tarvitsee aikuisen apua tekemiseen tai materiaalin löytämiseen, sen voi sopia toteutettavaksi myöhemmin. Kun lapsi on tehnyt tehtävänsä (tai sen tekemisestä on sovittu) hän palaa laitteen ääreen ja saa palkinnon. Palkinto on aarrearkku, jonka sisällöllä kasvatetaan omaa maatilaa.

Kierrätyskamut AR-pelin idea on opetella kierrättämistä, mutta se tehdään lapsen tahtiin ja tehtävät ovat aluksi todella yksinkertaisia. Kun tehtävä on suoritettu lapsi pääsee Aamu-kissan ja lintujen lisätyn todellisuuden maatilalle. Pelin edetessä maatilalle kerätään asioita ja eläimiä, ja lapsi pääsee joka päivä leikkimään omalle tilalleen tehtävien jälkeen. Mikä mielestäni on ihan äärettömän hienosti oivallettu on se, että pelissä voi edetä vain tietyn määrän päivässä. Tehtäviä saa yhden per päivä, ja aarrearkku maatilan kasvattamiseen täytetään sekin vain kerran päivässä. Tämän ominaisuuden kun saisi kaikkiin peleihin! Vaikka itse en ole koskaan pelannut mitään kortti- tai lautapeliä modernimpaa, olen käsittänyt, että koukuttuminen johtuu juurikin siitä etenemisen tarpeesta. Vielä vähän, vielä yksi taso ylemmäksi.

Arla Suomen ja UPM:n teettämästä tuoreesta kyselystä selvisi, että lapsilla on iso merkitys siinä, miten paljon perhe kierrättää. Ja onhan se totta, että kun lapsi osaa itse lajitella jätteet, ei meidän vanhempien tarvitse käydä roskapussia jatkuvasti läpi. Motivaatio kierrättämiseen pysyy yllä, kun perheessä jokainen kantaa kortensa kekoon. Lasten innostus kierrättämiseen ja jätteiden lajitteluun pitää yllä myös aikuisen intoa. Sanoisin jopa, että meillä tämä nuorempi on huomattavasti tarkempi ja ohjeistaa mielellään myös muita. Mutta siinä missä me aikuiset voimme googlettaa kierrätysohjeet nopeasti vaikka kotikaupungin nettisivuilta, lapsen on hyvä myös hahmottaa esimerkiksi se, että puusta tehdään paperia ja se, ettei iso puu kasvanut mittaansa vuodessa tai kahdessakaan. Sekä pelin tehtävät, että itse maatila auttavat ymmärtämään ja hahmottamaan juuri tällaisia asioita.

Arlan ja UPM:n tavoitteena onkin kasvattaa sukupolvi, jolle kierrättäminen on luonnollista ja jokapäiväistä tekemistä. Mikäli aihe tuntuu tärkeältä, pelin tehtävistä saa myös kivasti vinkkejä muuhunkin tekemiseen lasten kanssa. Itse kierrättämisen lisäksi peli tuo luontoaiheet esimerkiksi lapsen piirtämiseen. Me ollaan myös käyty läpi erilaiset puulajit, joita tässä lähistöllä kasvaa ja todettu että niitä on ihan hurjan paljon. Mietitty miksi joku puu tuntuu saunassa kuumemmalta kuin toinen tai miksi piirustuspaperi kannattaa käyttää kokonaan. Ollaan myös päätetty perustaa kasvimaa ihan vain poimittaville niittykukille. Vaikka Klaaralle onkin tärkeää saada pelistä tehtäviä, joita voi suorittaa itse, luontoaihe palaa päivän mittaan myös yhteiseen tekemiseen. Puuhastelun lisäksi pelissä on toki saanut haastaa myös lukutaitoa. Vaikka päivätehtävän palkinto onkin omalla farmilla leikkiminen, olen todennut, että ne itse tehtävät ovat kuitenkin lapselle se tärkein osuus. Pakko myöntää myös, että itseltäni ei ole enää viime aikoina irronnut ihan kauheasti uusia ideoita lapsen viihdyttämiseen, joten siinäkin mielessä peli on ollut päivien pelastus.

Omalla maatilalla lapsi pääsee siirtelemään esineitä ja asioita pitämällä sormea pitkään niiden päällä ja vetämällä asiat uudelle paikalle. Koskettamalla nopeasti eläimiä, tai vaikka linnunpönttöä, tapahtuu hassuja juttuja. Kierrätyskoneen avulla lapsi oppii tekemään vanhasta uutta. Mitä pidempään peliä on pelattu (ja nyt siis puhutaan siitä, että miten monena päivänä tehtävät on suoritettu), sitä upeampi maatila syntyy. Hauskinta on kuitenkin mielestäni se, että tämä kaikki pelaaminen tehdään vasta sen jälkeen, kun on halattu puuta, askarreltu käpylehmä tai vaikka kylvetty jokin siemen. Jos siis kaipaatte lapsille mukavaa puuhaa kevät- ja kesäpäiville, kannattaa ehdottomasti tutustua Kierrätyskamuihin! Pelissä ohjeet tulevat sekä kirjoitettuna, että puhuttuna. Ei siis haittaa, jos lapsi ei vielä ihan osaa lukea. Aikuisen tai isomman sisaruksen pienellä avustuksella pelissä pärjää kyllä, kun äänet pitää päällä! Ja ei haittaa, vaikka on ihan totaalisen tumpelo näiden pelien kanssa, kuten minä. Lapset ovat yleensä aika taitavia!

Arlan Luonto+ tuotesarja on kehitetty yhdessä lapsiperheiden kanssa. Tuotteissa ei ole käytetty valkoista sokeria, vaan makeus tulee marjojen ja hedelmien omasta sokerista. Tuotteiden mieto maku ja koostumus ovat molemmat lasten suuhun sopivia. Lempeä makumaailma ilman sattumia sopii myös omaan suuhuni. Vaniljajogurtti on muuten kiva tervellisempi vaihtoehto sokeroiduille vaniljakastikkeille! Siihen on kiva myös lisätä marjoja ja hedelmiä oman maun mukaan. Jogurteista löytyy tietenkin myös tärkeät ab-maitohappobakteerit!

Kaikki Arla Luonto+ harjakattoiset purkit ovat 100 % puuperäisiä sisäpintaa myöden. Jotta neste pysyy purkissa, kartonki on pinnoitettu mäntyöljypohjaisella pinnoitteella. Mäntyöljy on suomalainen innovaatio UPM:ltä ja sitä saadaan selluntuotannon sivutuotteena. Luonto+ annosjogurtit ovat Suomen ensimmäisissä kartonkipurkeissa. Jogurttipikari ja sen kansi voidaan molemmat kierrättää kartonkikeräykseen. Nopea huuhtaisu ja taittelu vaikkapa maitopurkin sisään helpottaa lajittelua.

Miltä kuulostaa? Voisiko Kierrätyskamut olla tykätty peli myös teidän perheessä? Itse sanoisin, että peli soveltuu sellaisenaan eskari-ikäisestä eteenpäin. Pienempikin lapsi innostuu varmasti, mikäli pääsee pelailemaan isomman sisaruksen kanssa.

Jos innostutte pelaamaan ja tekemään tehtäviä, nappaa ihmeessä kuva farmistanne. Voi lisätä sen Instagramiin häshtägillä #kierrätyskamut, ja jotta kuva ei mene minulta ohi, voit vinkata siitä minulle kommentissa tai kuvatekstissä. Voit myös lähettää kuvan suoraan minulle Instagram Directin kautta. Farmikuvan jakaneiden kesken arvontaan yksi 200 euron lahjakortti Papun nettikauppaan. Osallistumisaikaa on 19. toukokuuta asti ja kilpailun säännöt voit käydä lukemassa täältä.

Käy vielä lukemassa pelin ohjeet Kierrätyskamut -sivulta. Sitten vain pelailemaan, tekemään tehtäviä, kasvattamaan omaan farmia ja ennen kaikkea oppimaan kierrättämisestä ja luonnosta!

Peli on hauska lisä etäeskaritehtäville, joita on kuulemma tullut aivan liian vähän. Pientä puuhaa on siis onneksi myös kesälomapäiville. Ja tuo käpylehmä on muuten aika ihana!

Hellurei! Muistatteko kun sanoin taannoin, että mulla olis yksi matonvaihto, jota en ole vain saanut aikaiseksi suorittaa. No nyt sain. Ja heräsikin heti kysymys, että pitäisikö myös tuo a.k.a. iso eteinen värittää samanmoisella! Ne jotka ovat roikkuneet mukana jo pidempään saattavat muistaa mistä punainen matto on peräisin. Kyllä, sama matto oli myös vanhan kodin aulatilassa ja sen kaveri makuuhuoneessa. Useampi vuosi rullalla ei kuitenkaan ollut koitunut mattojen kohtaloksi ja sain loistavan piristyksen tylsän eteisen iloksi.

Meillä tosiaan on kaksi eteistä, ja niistä puhutaan pikkueteisenä ja isona eteisenä. Tai nyttemmin ehkä eteisenä ja isona eteisenä. Tämä suurempi on lähinnä läpikulkutila, koska sisäänkäyntiä ei käytetä kuin siivoamisessa. Jopa postinkantajat tietävät, että ovi tullaan avaamaan talon toiselta puolelta. Mutta näin ei ole ollut aina, ja siitä muistutti taas nokipoika, joka jyskytti ison eteisen ikkunaan maanantaiaamuna klo 8.  Se mitä joskus kadehdin uusista taloista on ehdottomasti arkisisäänkäynnit ja pääovet. Vaikka meilläkin ehkä olisi ollut mahdollisuus rajata nuo alueet omiksi tiloikseen ollaan päädytty kuitenkin siihen, että meillä kuljetaan huoneiden läpi ja alakerran pääsee ympäri kulkemalla juurikin molempien eteisten läpi. Pieni eteinen kuljettaa joko olohuoneeseen ja sitä kautta keittiöön tai vastaavasti työhuoneen kautta isoon eteiseen ja siitä keittiöön. Kenkä- ja takkihelvetti on siis aina nökösällä. Kesälle kiitos siitä, että eteisen neliöt tuntuvat aina tuplaantuvan tässä kohtaa vuotta.

Hauska juttu on myös se, että punaisen maton yläpuolella roikkuu sama eteisen valaisin, kuin vanhassakin kodissa. Tuohon se silloin kohta kahdeksan vuotta sitten iskettiin väliaikaisesti, enkä vielä ole saanut aikaiseksi päivittää. Sulaketaulullekin taisi olla jokin piilosuunnitelma, mutta sekin on jäänyt toteuttamatta. Kadehdin siis myös aikaansaavia ihmisiä! Se, minkä tämä mattojuttu nyt aiheutti on kipinä maalata lattioita. Eteisen vanha matto on nimittäin hionut maalipinnan ihan rikki.

Lohikeitto tähän yhteyteen siksi, että se sopii loistavasti kylmään keliin. Lauantain lenkillä tuli puhe lohikeitosta, ja pakkohan sitä oli tehdä. Kunnon kermalla ja voilla maustettua, kuinkas muutenkaan.

Ai niin, näissä kuvissa näkyy myös tuo mun perintötelefooni. Sitä lapsena veivattiin ahkerasti mummulassa. Meidän lapset ei oikein edes jaksa ymmärtää, että kyseessä on puhelin.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Hetki & Indieplace

Voi jukra, miten näitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä on taas odotettu! Sormet ovat syhynneet multapussille ja kesäkukkien kimppuun. Eilen lähdettiinkin Klaaran kanssa heti aamupäivällä puutarhahommiin. Vaihdettiin mullat vanhoille mårbackoille ja istutettiin kesää ruukkuihin. Pojille jätettiin nuo karskimmat puutarhatyöt, ja me tytöt nautiskeltiin kasvihuoneen hellelukemista. Lämpöä riitti lasiseinien sisällä, vaikka aurinko välillä pilvien taakse piiloutuikin! Ihan parasta keväässä on kuitenkin se, että lasten ulkoilun suhteen ei ole tarvinnut stressata. Ulkona ollaan paljon, myös huonommalla säällä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hetki -brändin kanssa.

Keväällä nuo puutarhatyöt on jotenkin niin täysin erilaisia kuin syksyllä. Enkä rehellisesti sanottuna oikein edes tykkää tehdä puutarhatöitä syksyisin. Näin keväällä taasen päivä menee ulkona ihan hetkessä. Ilta tuntuu tulevan aina salakavalan nopeasti ja huomaa, että olisi vielä vaikka mitä kivaa hoidettavana. Tämän poikkeuksellisen kevään aikana meillä on tehty arkena paljon sellaista, mikä yleensä tehdään viikonloppuisin tai sunnuntaisin. Toki lasten koulu ja arjen rytmittäminen tuovat omat haasteensa, mutta iltapäivät ja illat ovat vapaa-aikaa. Alkuun, silloin maaliskuussa, olin melko fanaattinen aikataulujen ja ruokailujen suhteen. Mutta koen, että siinä missä tämä kevät on opettanut lapsille arjen taitoja, on se opettanut minulle rentoutta. Se, että mikään ei juuri nyt tunnu varmalta ja turvalliselta on ehkä jossain määrin opettanut elämään siinä kuuluisassa hetkessä. Toki meillä edelleen eletään sitä hyväksi havaittua korona-arkea. Arki on arki ja viikonloppu viikonloppu. Arkipäivisin kello soi aikaisin, tehdään aamutoimet ja odotetaan päivän tehtävänantoa. Mutta siinä kohtaa kun pinna venyy liian tiukalle kahden lämpimän aterian kanssa, olen opetellut hölläämään. Rehellisesti sanottuna uskon, että lasta palvelee huomattavasti paremmin yhteinen hyväntuulinen lounashetki kuin hampaita kiristelevät vanhemmat ja lämmin ruoka. Oivalluksessani auttoi toki sekin, että muistutin itseäni kuinka kivoja meidän perjantait oli ennen tätä koronakevättä. Tukka putkella ajettiin suoraan koulusta bassotunnille. Esikoisen soittaessa me noudettiin Klaaran kanssa murkinaa kaupasta. Äidille salaattia ja lapsille Hetki-rieskaleipää. Soittotunnin aikana ehti oikein hyvin syödä lounassalaatin ja soittaja ruokaili kotimatkan aikana, koska useimmiten oli kiire jo seuraavaan harrastukseen. Ei ollut aikaa keittää perunoita ja se oli lapsista oikeastaan ihan hauskaa! Niinpä olen höllännyt. Autossa syömisen sijaan ollaan kuitenkin aterioitu rennosti ulkosalla.

Toinen asia, jossa huomaan oppineeni rentoutta on arkiset puuhat. Kun elämä oli vielä talvella yhtä aikataulua, sitä halusi hoitaa useimmat kotityöt itse. Ajatuksella, että tulee varmasti nopeasti valmista. Viimeisten parin kuukauden aikana meillä on kuitenkin tehty paljon asioita yhdessä ja enemmän lasten tahtiin. Lapset ovat ottaneet enemmän vastuuta siivouksesta ja yleisistä kotitöistä. Saunakin lämpenee jo lapsityövoimalla! Toisaalta on ollut aikaa tehdä ruokaa yhdessä ja lapset ovat saaneet leipoa ja tehdä puutarhatöitä. Jääkaapin ovessa on myös jonkinlainen “autoin äitiä -lista” ja palkanmaksun valuuttana toimii jäätelö. Peliaikaa voi tienata puuhommilla. Vaikka elämässä on nyt omat murheensa, on uudenlainen arki tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Niin haluan ajatella.

Meidän puutarhapäivän lounaspöydästä löytyi eilen kotimaisia Hetki -välipalatuotteita monessa muodossa. Lasten suosikkeja ovat tietysti nuo voileipämäiset rieskat ja niistä meillä katettiin pöytään Hetki Rieska Mozzarella ja Hetki Rieska Kana-ceasar. Makuvertailun voiton vei kuitenkin yksimielisesti  täytetty Hetki Tonnikalapatonki. Yksi oma Hetki-lempparini on Kana-tacosalaatti. Sopivan ruokaisa ja kivan rouskuva. Tuotteet toimivat loistavasti välipala kiireisessä arjessa, mutta pelastavat myös ne lounashetket, kun olisi kiva vaan istua valmiiseen pöytään ja rupatella päivän kuulumiset.

Ja onhan se totta, että ulkona kaikki maistuu aina paremmalle. On se sitten talviulkoilun lomassa tai auringosta nauttien ja piknikeväitä mutustellen. Eikä oma pihakaan ole huono paikka. Päinvastoin, tähän vuoden aikaan se on minusta paras!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Finnamyl & Indieplace

Voisin lyödä vaikka vetoa, että teidän kaikkien ruokakomerosta löytyy jotakin täällä meillä paikallisesti tuotettua. Ja jos nyt ei jostain syystä löydykään, niin ihan kohta löytyy. Tuo kuiva-ainekaapin perustuote on nimittäin Kolmen Konstin perunajauhot ja tänään laitetaan suut makeaksi fiilistellen ennakkoon jo pian lähestyvää äitienpäivää! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin kanssa.

Lapsuudessani meillä ei äitienpäiväksi juuri kakkuja leivottu. Äitienpäivä kuljettiin perinteisesti mummulasta toiseen, mutta yksi kakku on silti jäänyt mieleen. Se oli tummaan kääretorttupohjaan tehty nakukakku, joka täytettiin ajan hengen mukaan banaanilla (ja varmaan sekahedelmillä) ja koristeltiin kiivillä. Taisi olla sitä aikaa kun isosiskoni innostui leipomaan. Mieleen on jäänyt myös se kuinka pettynyt olin, kun kakku maistuikin kahville. En tiedä oliko se kostutettu kahvilla vai onko tämä vain joku häilyvä lapsuuden muistikuva, mutta hyvää se ei ollut. Pahoittelut, siskoseni!

Siinä vaiheessa kun minusta tuli äiti, oma äitini ilmoitti, että olemme jatkossakin tervetulleita viettämään äitienpäivää, mutta on ihan ok, jos haluan viettää sitä kotona perheeni kanssa. Niinpä äitienpäivää on vietetty meillä monella eri tavalla. Joskus mummulassa käydään jo ennakkoon, joskus on kokoonnuttu isolla porukalla ja joskus ollaan ihan vain kotona. Olen yleensä saanut itse päättää ja vastaavasti mies saa päättää miten haluaa kunakin vuonna juhlistaa isänpäivää. Reilu peli ja toimi meillä oikein hyvin. Muutama juttu kuitenkin kuuluu äitienpäivään ihan joka vuosi. Perinteisiin kuuluu onnittelulauluun herääminen, lasten askartelemat kortit tai lahjat, valkovuokot sekä tietenkin kakku! Kakku on joko minun itseni leipoma, lasten leipoma ja onpa miehenikin joskus etsinyt blogistani jonkin kakkureseptin kokeiltavakseen.

Mutta sitten niihin perunajauhoihin, joita oletan teidänkin jokaisen keittiöstä löytyvän. Omasta kaapistani löytyi kolmekin pakettia Finnamyl Kolmen Konstin perunajauhoja, kun on tullut joskus ostettua ihan vain varmuuden vuoksi uusi pakkaus. Loistava kiisselin ja kastikkeen suuruste on nimittäin mitä parhain jauho myös leipurille. Ja mikä parasta, tuttu ja sataprosenttisesti kotimainen tuote on myös täysin gluteeniton. Finnamylin tehdas sijaitsee täällä Kokemäellä on ja on yksi tärkeistä paikallisista työllistäjistä. Paitsi että tehdas itsessään työllistää, välillinen vaikutus on kuitenkin vieläkin suurempi. Täällä meillä ei nimittäin voi olla törmäämättä perunapeltoon. Itse lasken syksyn alkaneeksi aina siinä kohtaa kun keskustan molemmissa liikenneympyröissä näkyy kuormasta pudonneita perunoita. Tärkkelysperunan nosto ajoittuu syyskuun lopulle, joten siinäkin mielessä havaintoni pitää kutinsa. Unohdetaan siis ulkolaiset gluteenittomat jauhoseokset ja luotetaan nyt puhtaaseen kotimaiseen raaka-aineeseen. Perunaa tutumpaa juttua kun ei oikein voi keksiä.

Moni käyttää kääretorttutaikinassa vehnäjauhon lisäksi perunajauhoja taikinan rullattavuutta parantamaan. Perunajauhosta tehty kakku onkin paitsi ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, myös erittäin pehmeää, eikä se murene käsiin kuten vehnäkakku. Itse teen torttutaikinan aina pelkästään perunajauhoista. Samalla taikinareseptillä syntyy myös mansikkakakku ja isommat synttärikakut. Gluteenittomuutta ei sitten tarvitsekaan erikseen miettiä. Tähän postaukseen rullasin kakun tummasta pohjasta, mutta yhtä hyvin perunajauho toimii myös vaalealle taikinalle, kun kaakaojauheen osuuden käyttää myös perunajauhoja. Unelmatortun tutun voikreemin korvasin tällä kertaa kuitenkin astetta raikkaammalla  vadelmalla, sillä pakastimen kätköistä löytyi kuin löytyikin vielä yksi rasia viime kesän marjoja. Ja vaikka klassinen kääretorttu ei missään nimessä ole sellaisenaan arkinen tarjottava, päätin kuitenkin koristella tämän rullan kakkumaiseen tapaan. Säästä siis osa valkosuklaarouheesta ja parhaat vadelmat koristeluun!

Äitienpäivän rullattava vadelma-valkosuklaakakku:

Kakku-/torttupohja:

4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
(jos teet vaalean pohjan käytä 1 ½ dl perunajauhoja ja jätä kaakaojauhe pois)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi ja kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Paista 200 asteessa n. 10 min (tai kunnes torttupohja kypsä)

Kumoa pohja sokerilla siroitetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Anna pohjan jäähtyä ja tee täyte.

Täyte:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
250 g maustettua rahkaa, esim. vanilja (tai maitorahkaa ja sokeria)
100 g valkosuklaata rouhittunan
4-5 dl vadelmia (jos käytät jäisiä vadelmia, voit hieman pienentää niitä)

Vatkaa kerma kulhossa vaahdoksi ja lisää valmiiseen vaahtoon rahka. Kaada mukaan valkosuklaarouhe ja vadelmat. Sekoita vielä huolella.

Levitä täyteseos jäähtyneelle kääretorttupohjalle ja kääri kakku rullalle. Anna kääretortun vetäytyä jääkaapissa leivinpaperiin käärittynä mieluiten pari tuntia ennen tarjoilua.

Koristelu:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
valkosuklaarouhetta
vadelmia
marenkia
syötäviä kukkia

Voit halutessasi leikata tortun molemmista päistä pienen siivun, jotta reunat tulevat tasaisiksi. Päällystä kääretorttu kermavaahdolla. Voit levittää vaahdon tai pursottaa mielesi mukaiseksi. Lisää päälle marenkia. Jos käytät kaupan valmiita marenkeja, niitä kannattaa hieman rikkoa pienemmäksi muruksi, jotta kakku on helpompi leikata. Asettele päälle vielä vadelmat ja esimerkiksi orvokin kukat. Viimeistele kakku valkosuklaarouheella.

Yhtälailla voit kasata kakusta nakukakkumaisen kokonaiseen leikkaamalla kakkupohjan kahtia ja täyttämällä kerrosten välin täytteellä. Itse olen huomannut, että varsinkin lasten kanssa leipoessa juuri se rullaaminen on se hauskin juttu. Kääretorttu itsessään taipuu kuitenkin myös leivospaloiksi ja jokaisen siivun voi koristella erikseen. Blogin resepteistä löytyy myös mustikkainen Charlotte Russe. Rullalle kierretty kakku, nakukakku ja leivospalat ovat kuitenkin kaikki ihan sellaisenaan varsin yksinkertaisia valmistaa, joten mikäli koululaisissa on herännyt hillitön leipomisvimma tässä kotona vietetyn kevään aikana, kakkuhommat voi nakittaa myös jälkikasvulle.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

No kippis, se olis viimein toukokuu! Kuukausista ihanin. Kesä on saapumassa, mutta kaikki paras on vielä edessä. Kesän perjantai, niin mulla on tapana toukokuusta ajatella.

Ostettiin jo Klaaran kanssa vähän kesäkukkiakin, ja piti niitä kasvarissa istutella, mutta hitto, mutta ulkona on kylmä. Kukat saavat vielä hetken odotella kuistin penkillä, jotta toukokuu ehtii tehdä taikojaan.

Vappu on ollut täällä ylenpalttista syömistä, just niin kuin kuuluukin. Ja sitten ihan vain ollaan ja huilataan. Nautitaan siitä kun ollaan kerrankin koko vappu ihan kokonaisena perheenä. Perintökristallit piti laittaa tuolle ihanalle perintötarjottimelle. Voisko juhlavampaa paria olla. Kuohari oli paikallisen alkon suositus, kun kysyin kuivaa juomaa. Ihan jees. Kuiva rosé cava. Minna Prikan suunnittelema pullo vaikutti myös ostopäätökseen. Mies tosin luuli, että se on joku alkoholiton lastenpulloa. Erityisen vapun kunniaksi Klaara sai valita astetta fiinimmät serpentiinit ja isomummu tarjosi vappupallot. Munkkeja on pari kerrosvadillista ja ihan kaikkia ei olla vielä saatu tuhottua. Mutta onhan tässä aikaa.

Tänään piti lähteä pyöräilemään, mutta kylmän kyydin sijaan taidan ihan vain nauttia kotona. Nauttikaa tekin. Hauskaa vappua!

Jonkinlainen haikeus oli havaittavissa tämän vuoden pääsiäisfiiliksissä. Takaraivossa tieto siitä, mitä piti olla ja nenän edessä elämän realiteetit. Näin tällä kertaa, ensi vuonna sitten jotakin muuta.

Mutta sekä pääsiäisen, että ihan muunkin elämisen suhteen pyrin ajattelemaan, ettei kyse ole vain luopumisesta. Siitä, että elämästä on viety niitä peruselementtejä, otettu pois jotakin olennaista ja varsin jokapäiväistä. Toki elämä on nyt paljolti sitäkin, mutta onhan tässä myös rutkasti muutakin. Sitä, miten pitkään tämä poikkeuksellinen aika kestää ei voi oikein kukaan vielä ennustaa. Ja minä henkilökohtaisesti kieltäydyn suhtautumasta tilanteeseen siten, etteikö siinä olisi, tai siitä voisi löytää myös jotakin positiivista. Jälkeenpäin haluan ajatella tästäkina tilanteesta hyvää ja siksi yritän myös löytää sitä ihan jokaisesta päivästä.

Ihan jo pelkästään se, ettei me olla koskaan oltu perheenä näin paljon yhdessä on mulle tosi merkittävä juttu. Nautin myös iltakiireiden poistumisesta ja siitä, että on aikaa tehdä ihan tavallisia juttuja. Katsoa telkkaria, pelata korttia, löhötä sohvalla, ulkoilla, leipoa laittaa ruokaa. Olla läsnä, se on ehkä kaikkein parasta. Vaikka toisaalta omienkin harrastusten loppuminen harmittaa, huomaan olevani aika iloinen kun tilalle onkin löytynyt muuta. Liikkumaan pääsee ja illat ovat ihanan pitkiä ja valoisia. Meillä on myös vihdoin olohuoneessa jalkalistat. Ajatella, kaikkien näiden vuosien jälkeen jopa tälle asialle löytyi aikaa ja motivaatiota.

Vaikka vaakakupissa on paljon myös siellä harmituksen puolella, on kuitenkin pitkälti asenteesta kiinni, kumpaan suuntaan vaaka kallistuu. Ja kun esikoinen eilen totesi, että oli muuten kiva pääsiäinen, tajusin, että niinhän se olikin. Ei sellainen kuin piti, mutta omalla tavallaan oikein hyvä. Erilainen, ainoastaan erilainen!

Vaikka pääsiäinen ei nyt mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, niin sää on onneksi ainakin hellinyt. Olen nauttinut puutarhahommista ja ulkona olemisesta. Klaaran kanssa on istutettu orvokkeja ja ihan vaan nautittu kasvarin lämmöstä. Mummun vanha vihreä kakkujalka ansaitsi jonkin pääsiäisleivonnaisen, ja päädyin monen vuoden tauon jälkeen leipomaan britakakun. Tai puolikkaan britakakun, koska ollaan ihan vaan nelistään. Ollaan myös syöty hulluna suklaata ja nukuttu kymmenen tunnin yöunia. Katseltu Isä Brownia ja levätty oikein kunnolla.

Hurahdin muuten ihan täysin taas siihen sauvakävelyyn, ja kilometrejä on kertynyt jo ihan mukavasti. Maastossa sivakointi on ollut yksi tapa purkaa tilanteen aiheuttamaa pahaa mieltä. Sain onneksi myös miekkosen innostumaan, joten ei tarvitse sivakoida ihan yksin. Lonkatkin kiittävät, kun juoksun vaihtaa välillä vähän armollisempaan tyyliin.

Pääsiäiselle ei nyt ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia tästä eteenpäinkään. Jos sää sallii, tehdään pihatöitä ja lenkkeillään. Käydään ehkä suunnistamassa. Syödään parsaa ja paahdettuja punajuuria (voisin ehkä elää niillä) ja pelataan korttia. Nukutaan, luetaan, levätään, ollaan ja rakastetaan. Eipä se sen kummenpaa kai tarvitse ollakaan.

Seuraavaksi taidan kaatua sohvalle katsomaan eilisen Porotin. Muutaman suklaamunan kanssa tietenkin. Onhan sentään pääsiäinen.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa! Voikaa hyvin.

Mun ja Klaaran takit saatu / Didrikson

Ja olipa tosiaan virkistävä viikonloppu! Lauantaiaamuna puhelimeen kilahti iloisia viestejä. Tiedossa virtuaalinen panimokierros ja pienpanimo-oluiden maistelu. Maisteltavat toimitettaisiin iltapävällä ovelle, ja etäyhteydet tulisi olla kunnossa klo 18. Etkoihinkin sopisi osallistua. Ja jopa minä, joka en juo olutta (enkä kyllä mielellään edes maistele) otin kutsun ilolla vastaan. Päivä pihatöitä ja illaksi vähän parempaa päälle. Ja siinä meitä oli kasassa tuttu porukka. Neljä pariskuntaa, joista yksi aikuisen lapsen kanssa Espanjan reissun jälkeisessä karanteenissa. Pari tuntia vierähti mukavasti ja kodin seinät ikään kuin liukuivat taas hetkeksi kauemmaksi.

Sunnuntai tuli pyhitettyä puutarhatöille. Tosin pienin tauoin, sillä taivaalta sateli pariinkin otteeseen raesokeria. Mutta seitsemän aikaan illalla (kun aurinko vielä paistoi) tuntui hyvältä katsella haravoitua nurmikkoa ja ihailla työnsä tulosta. Tajusin myös, etten selviä tästä tilanteesta ilman suunnitelmia ja pieniä unelmia. Joitakin askelmerkkejä joita seurata, ja jotakin mitä kohti mennä. Ja puutarha jos mikä antaa tällaiselle parhaat puitteet. Konkreettisia tavoitteita ja suunnitelmia ihan vain tämän kevään ja tulevan kesän ajaksi, kun mikään ei ole ennustettavissa ja kaikki on enemmän kuin epävarmaa.

Viikonlopusta voimaantuneena täällä on ollut tänään pääsiäiskorttipaja. Tipuja, pupuja ja pajunkissoja. Seuraavksi ohrat multaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

https://emiliauusikuu.com