Suvivirret on veisattu ja kesä virallisesti aloitettu. Lomasuunnitelmia meillä on kaikilla erilaisia. Joku aikoo viettää lomansa vesillä, toinen golfkentälle. Joku lähtee aurinkolomalle, joku haaveilee torkuista laiturinnokassa. Oli suunnitelmissa sitten puutarhatyöt tai hiekkarannalla loikoilu, fiksu auringolta suojautuminen kannattaa sisällyttää lomasuunnitelmiin. Life ambassador -yhteistyöpostaussarjassa sukelletaankin tänään kesälomatuotteiden maailmaan!
Edellisessä Life -postauksessa juuri puhuttiinkin kauneudesta, ja yksi ihoa selkeästi vanhentava tekijä onkin auringon haitallinen säteily. Kuten tiedätte, keskipäivän molemmin puolin tuo säteily on voimakkaammillaan, ja silloin kannattaa ihan oikeasti miettiä myös auringon vaarallisuutta. Koska harva kuitenkaan on valmis linnoittautumaan kokonaan sisätiloihin voi ihoa suojata myös lierihatuin ja vilpoisin, ihoa peittävin vaattein. Aurinkosuojatuotteet ovat yksi osa UVA- ja UVB -säteilyltä suojautumisessa, ja aurinkovoiteita tulisikin käyttää kesällä ahkerasti, vaikka se oma lempipaikka varjossa olisikin.
Luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille löytyy Algamaris -tuotesarjasta. Sarja sisältää 100 % luonnollisia mineraaliaurinkosuoja-aineita, 100 % luomutuotettuja kasviöljyjä ja patentoitua Alga-gorria yhdistettä. Sarjasta löytyy tehokas aurinkosuoja paitsi kaikille luonnonkosmetiikkaa suosiville, myös allergia- ja tuoksuyliherkille.
Ekosertifioidut ja vegaaniset tuotteet sopivat niin aikuisille, kuin lapsillekin.
Suojakertoimet Algamaris -tuotteissa ovat keskivahvaa (SK30) – vahvaa (SK50+), ja tuoteperheestä löytyy erikseen kasvoille ja kaulaniholle tarkoitetut tuotteet. Luomu aloe veraa, shea voita, antioksidanttista patentoitua Alga-gorria yhdistettä ja luomulaatuisia kookos sekä kasviöljyjä sisältävä After Sun -voide rauhoittaa ja hoitaa ihoa aurinkoisen päivän jälkeen.
Vaikka Algamaris tuotteet vedenkestäviä ovatkin, pätee näihin sama suositus, kuin muihinkin aurinkovoiteisiin: Vedessä oleilun jälkeen voidetta on aina syytä lisätä!
Jo edellisessä postauksessa esittelemäni Life Aurinko Plus -tabletit voisi lisätä myös tähän lomalaisen ystävälistaan. Ne paitsi edistävät rusketusta ja pidentävät rusketuksen kestoa, myös valmistavat vaaleaa ja aurinkoherkkää ihoa kesän viettoon.
Aurinkosuojavoiteiden lisäksi yksi vanha tuttu kesätuote on Aloe vera! Life Aloe Vera Geeli rauhoittaa, puhdistaa ja viilentää ärtynyttä ihoa, ja toimii siksi hyvin esimerkiksi auringonoton jälkeen. Geeli käy hyvin myös ihottumiin tai kevyeksi vartalovoiteeksi, ja on loistava apu ihokarvoja höyläävälle. 100% luonnonmukaisesti viljellystä aloe verasta valmistettu geeli nimittäin paitsi korvaa vaahdon, toimii myös kivasti ihokarvojen poiston (tai parranajon) jälkeen ihoa rauhoittavana tuotteena.
Life Aloe Vera -sarajasta löytyy myös nopeasti imeytyvä, kevyt ja rasvaton Life Aloe Vera Spray, jota on helppo suihkia iholle pitkin päivää. Tuotetta voi käyttää myös virkistävänä kasvovetenä.
Ihonhoidon ja auringolta suojautumisen lisäksi, lomalla on hyvä muistaa myös suoliston hyvinvointi. Probiootit toki auttavat ympäri vuoden vatsa ja suolistovaivoihin, mutta lomalla ne tarjoavat myöskin tarpeellista vastustuskykyä mahdollisesti erilaista bakteerikantaa kohtaan. Life Probiootit sisältävät 5 miljardia bakteeri / kapseli, mutta eivät kuitenkaan mitään lehmänmaitoperäisiä aineita. Probioottikuuri kannattaa aloittaa jo ennen lomaa, ja tuotteen käyttöä on syytä jatkaa myös lomamatkan ajan, mikäli haluaa välttää ikävät vatsataudit reissussa.
Alennuskoodi
Mainitsemalla myymälässä “Life Ambassador” saat yhdestä kertaostoksesta – 10 % alennusta. Koodi on voimassa missä tahansa Life-myymälässä juhannukseen 23.6. 2017 saakka. Sama alekoodi on voimassa myös Lifen verkkokaupassa.
Nyt siis kannattaa napata valmiiksi kaikki lomareissuun tarvittava, vaikka se oma loma vasta loppukesästä olisikin. Myymälässä tuotevalintojen suhteen kannattaa tietenkin kysyä vielä apua henkilökunnalta!
Life matkalle mukaan -tuotteet löydät kaikki täältä.
Hejsan, kaunokaiset! Taas olisi aika jatkaa Life ambassador postausten sarjaa, ja tällä kertaa puhutaan kauneudesta! Kauneudenhoidon ja kaunistautumisen voi varmaankin karkeasti jakaa kolmeen osaan: Kauneuden ulkoinen ja sisäinen hoitaminen, sekä ehostus. Kosmetiikkajuttuja löytyy blogista aina silloin tällöin, mutta sukelletaan nyt vaihteeksi siihen sisäisen kauneudenhoidon syötävään muotoon! Postauksessa jälleen kerran ajatuksia aiheesta, tuotetärppejä, sekä tietysti arvonta!
Riittävästi unta ja lepoa! Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, stressin, auringon, sokerin ja alkoholin välttäminen, riittävä vedenjuonti, ulkoilu ja raitis ilma. Sinäpä joitakin äärimmäisen yksinkertaisia kauneuskikkoja, joiden vaikutuksesta ei varmaankaan tarvitse sen enempää kiistellä. Kaikki riippuvaisia omista elintavoistamme, ja jokaisella suora yhteys ulkonäköömme. Eritoten esimerkiksi ihon kuntoon. Toki ovat ne onnelliset, joiden iho ei reagoi oikeastaan mihinkään negatiiviseen, mutta valtaosa meistä on kai kuitenkin joutunut taistelemaan harmaan ja elottomanvärisen ihon kanssa. Silmäpusseista ja näppylöistä puhumattakaan!
Tässä postauksessa kirjoittelen teille nyt kauneuden kannalta oleellisista lisäravinteista, mutta heti alkuun tuo Porin Life -myymälästäTiinalta saamani rehellinen pohjustus: Kaunetta ei voi syödä pelkästään purkista! Elintavat tulevat jälleen kerran ihan ykkösenä, mutta niiden lisäksi, ja niitä paikkaamaan, voit kuitenkin ottaa extraboostia lisäravinteista.
Aloitetaan siitä ehdottomasti tutuimmasta (ainakin itselleni tuttu jo teini-iästä) eli Sinkistä! Vaikka sinkki on välttämätön ihan normaalille kasvulle ja kehitykselle, sen merkitys korostuu juurikin ihon, hiusten ja kynsien terveyttä vaalittaessa. Sinkki auttaa meitä vastustamaan infektioita immuunijärjestelmän normaalia toimintaa edistämällä. Huipputärkeä sinkki on siksi myös esimerkiksi aknesta kärsiville, tai ylipäätään näppylöitä puskevalle iholle. Yhdessä suoliston terveyttä ylläpitävien probioottien ja luontaisen A-vitamiinin kanssa, sinkki toimii luonnollisena lääkityksenä.
Vähän jopa harmittaa, että aikoinaan aknen kanssa kärvistellessäni lisäravinteiden käyttöä vähäteltiin lääkäreiden toimesta. Olisin nimittäin mielelläni kokeillut jo tuolloin jotakin luonnollisempaa vaihtoehtoa, kun se onni ei kuitenkaan tullut siitä hevoskuuristakaan.
Life Sinkkion hyvin imeytyvä, ja yksi tabletti sisältää 25 mg sinkkiä.
Tarrataan heti perään toiseenkin tuttuun sanaan, nimittäin antioksidantteihin! Esimerkiksi kotimaiset marjat ovat täynnä antioksidantteja, mutta on olemassa myöskin superantioksidantteja. Alfalipoiini on eräänlainen vitamiinin ja rasvahapon välimuoto. Samaan aikaan se on rasva- ja vesiliukoinen ja kulkeutuu siksi tehokkaasti niin solujen sisä, kuin ulkopuolellekin, yltäen aina aivoihimme asti.
Alfalipoiinihappoa muodostuu itse asiassa meidän omassa kehossammekin, mutta omavaraisuus riittää tässä superantioksidantissa vain välttämättömimpiin solutoimintoihimme. Ravinnostakin alfalipoiinia saa oikeastaan mitättömän vähän.
Alfalipoiinihapon muodostuminen omassa kehossammekin alkaa vähetä suhteellisen varhain aikuisiässä, joten sen nauttiminen ravintolisänä on yksi ikääntymistä hidastava keino. Alfalipoiinihappo sopii myös urheilijoille, ja kaikille meille nykyajan hektistä elämää eläville. Se nimittäin auttaa selviytymään arjen kiireistä parantaen suoritustamme sekä muistiamme. Tämä Bioteekin Super Alfalipoiini on hitaasti imeytyvää sorttia, joten se sopii hyvin myös herkälle vatsalle.
Vaikka alfalipoliinilla on suotuisat vaikutukset meille kaikille, tämä superantioksidantti on kuitenkin erityisen tärkeä silloin kun keho joutuu kamppailemaan isompia vastustajia, kuten MS-tautia tai reumaa vastaan.
C-vitamiinin vaikutuksista puhuttiinkin jo tuossa liikunta-aiheisessa postauksessa, ja tosiaankin C-vitamiini on tarpeellinen paitsi vastustuskyvyllemme, myös sille kollageenin tuotannolle. Edellisessä postauksessa käsiteltiin kollageenin tärkeyttä nivelten hyvinvoinnissa, mutta kuten varmasti tiedätte, kollageenillä on iso merkitys myös ihomme elastisuuden säilymiseen. (Kollageenista lisää myöhemmin tässäkin postauksessa!) Life Vitamin C + Berries sisältää aimo annoksen C-vitamiinia (1000 mg/tabletti). Lisäksi se on täysin vatsaystävällinen.
Yksi ehdoton pillerimuotoon pakattu lempikauneustuotteeni on “aurinkotabletit”, ja ne halusinkin nostaa tähän postaukseen. Kesä tuntuu todellakin saapuneen ja sitä myöden on tullut aika paljastaa myös paljaat sääret!
Olen itse sitä sorttia, joka ei kauheasti rusketu, tosin en juuri palakaan, koska viihdyn varjossa ja suosin aurinkosuojaa. Aurinko tabletteja (tai itse asiassa kapseleita) kokeilin ensi kertaa kolme vuotta sitten, ja jäin totisesti koukkuun. Olin nimittäin kokeillut kyllästää jo elimistöni porkkanamehulla, mutta ihoni ei saanut siitäkään minkäänlaista väriä saati vauhtia terveelliseen päivetykseen. Aurinkokapselit kuitenkin muuttivat ihoni sävyn tuona kesänä, ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain kauniin kevyen päivetyksen ilman itseni tolkutonta grillaamista.
Näistä on varmasti apua ihan kaikille, mutta eritoten suosittelen aurinkotabletteja kaikille kaltaisilleni aurinkoherkille kohtalotovereille, tai muuten vain aurinkoon talven jäljiltä tottumattomalle iholle. Ruskettumista edistävän hyödyn saa tuotteesta toki jokainen. Aurinko Plussaa käytetään kuuriluonteisesti esimerkiksi ennen aurinkolomaa tai keväällä/alkukesällä.
Lifen valikoimissa on useampaakin valmistetta, mutta tämä Lifen oma Aurinko Plus oli vaihtoehdoista vahvin ja monipuolisin, joten valitsin esittelyyni sen.
Life Aurinko Plus:
“Vahva beetakaroteeni yhdessä lykopeenin ja tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden kanssa antaa auringossa oleskeltaessa iholle kauniin kullanruskean sävyn. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste. A-vitamiini, sinkki ja C-vitamiini edistävät ihon kunnon pysymistä normaalina.”
Kaksi itselleni täysin uutta tuotetta pääsivät nekin testikäyttööni.
Rannikkomäntyjen kuoriuutteesta valmistettu Pycnogenol auttaa paisti siinä samaisessa kollageenintuotannossa, jossa moni muukin tuote on mukana, mutta lisäksi sen on todettu auttavan allergiaoireiden kanssa. Tuotteessa on myös turvotusta laskeva vaikutus, ja sitä suositellaan esimerkiksi lentomatkoille laskimoverenkiertoa ylläpitämään. Itse etsin tästä apua myöskin kesähelteillä turpoaville jaloille. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun kuumana päivänä kengänkoko tuntuu kasvavan iltaan mennessä vähintään yhdellä numerolla!
Toinen uusi tuttavuus on tyrniöly, eli omega 7 -rasvahapot. Tyrniöljy sisältää luontaisia karotenoideja, eli A-vitamiinin esiasteita. A-vitamiini taasen edistää limakalvojen ja ihon hyvinvointia, mutta kuten tuolla sinkin kohdallakin mainitsin, se on tärkeä vitamiini myöskin iholle, ja moni onkin A-vitamiiniin (tai keinotekoiseen sellaiseen) törmännyt niin kosmetiikassa, kuin aknelääkkeissäkin. Erityisen tärkeä Omega 7 on kuivasilmäisyydestä tai limakalvojen kuivumisesta kärsiville. Omega 7on samaan aikaan sekä markkinoiden ensimmäinen, että myydyin tyrniöljyvalmiste. Samalla se on myös ainoa tuotekohtaisesti kliinisesti tutkittu tyrniöljy.
Ja sitten siihen kollageeniin! Äärimmäisen tärkeä paitsi niille nivelille, mutta myös iholle, hiuksille, kynsille ja ihon ikääntymisen hidastamiseen. Elimistömme alkaa nimittäin noin 25 vuoden iässä menettämään kykyään kollageenin tuottamiseen, mutta samalla se on kuitenkin elimistömme määrältään yleisin proteiini.
Kuulin aikoinaan paljon (lohdutukseksi kai tarkoitettuna), että aknesta kärsivät rypistyvät muita myöhemmin, ja joskus vielä olisin kiitollinen rasvoittuvasta ihostani. No, eihän se ihan niin mene, sillä akne ei välttämättä aina tarkoita paksua ja rasvoittuvaa ihoa, vaan on enemmänkin tulehdustila, joka syö entisestään ihon kuntoa ja elastisuutta. Niinpä minä aloin saamaan ensimmäisiä ilmejuonteita jo varsin nuorena, eikä sairauden pitkittyminen todellakaan tehnyt iholleni hyvää. Vielä nytkin, taudin voitettuani, huomaan, ettei ihoni koskaan palaudu tuosta taistelusta täysin elintapojen ja ravinnon ansiosta, vaan se tarvitsee hyvää hoitoa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Koska myös vuodet vähentävät kollageenin tuotantoa, katson parhaaksi paitsi kiihdyttää sitä kehon omaa kollageenin tuotantoa, mutta myös napata lisä suoraan suuhuni.
Puhdas + on kotimainen terveystuotesarja, jonka valikoimista löytyy erilaisia kollageenilisiä. Jauheena itselläni on käytössä tuo Puhas+ Kollageeni Natural, joka on nimensä mukaan kollageenia sellaisenaan. Oikeastaan ihan mauton jauhe, jonka voi sekoittaa vaikkapa vesilasillisen joukkoon, tai nauttia smoothien seassa, kuten itse tykkään.
Sain testiini myöskin Puhdas+ Kollageeni & Tyrnimrja -jauheen, joka puhtaan kollageenin lisäksi pitää sisällään tyrnijauhetta ja hedelmäsokeria. Kylmään veteen sekoitettuna tästä saa siis loistavan kauneusdrinkin kesäpäiviin, ja miksei ihan arkiaamuihinkin.
Jauheiden lisäksi Puhdas+ kollageenia on saatavana kapseleina. Puhdas+ Kollageeni & Biotiini on ravintolisä joka huomioi erityisesti hiusten ja kynsien hyvinvoinnin. Oma suoskikkini kapseleista on Puhdas+ Collagen & Hyarylon, joka biotiinin ohella sisältää myöskin sinkkiä, c-vitamiinia ja Dermial-uutetta. Olen erittäin kuivaihoinen, ja riisuessani pöläytänkin ilmoille usein sellaisen ihopölypilven, että oikein hävettää. Tällä tuotteella haen nyt helpotusta tähän vaivaan, joka tosin aina näin kesän koittaessa helpottuu luonnollisesti muutenkin. Mutta josko ensi talvikin olisi jo helpompi! Hyarylon on meille kaikille varmaankin tuttu kosteusvoiteiden ja seerumien ainesosana, ja se toimii ihon kosteustasapainosta huolehtijana sitoessaan vettä ihoomme.
Kaikki neljä tuotetta sisältävät kalasta eristettyä kollageeniproteiinia ja ovat tyypin 1 kollageenina juuri sitä, mitä ihomme luontaisestikin sisältää ja yrittää itse myös tuottaa lisää. Hydrolysoitu kalakollageeni ei sisällä laktoosia, hiivaa eikä gluteenia. Tuotteissa ei myöskään ole suolaa, tärkkelystä, maissia eikä soijaa.
Viime vuosien aikana olen huomannut ravinnon ja elämäntapojen merkityksen iholle ehkä paremmin kuin koskaan. Viimeinen vuosi on ollut omalla kohdallani, jos nyt ei täysin sokeriton, niin ainakin huomattavasti sokerittomampi kuin elämäni sitä ennen. Ei riitä jos sanon, että olen leikannut sokerinkulutukseni puoleen. Ottaen huomioon, että syön edelleenkin makeita leivonnaisia tai jäätelöä, lähtötilanne kauhistuttaa jopa itseäni. Muutos näkyy siinä, ettei minua bongaa jatkuvasti karkkihyllyltä, mutta ennen kaikkea ihossani! Sitä vastoin marjoja ja hedelmiä kiikutan kotiin jatkuvasti ja lienee turha sanoa, että kesän kotimaisia marjoja odotan suurella innolla.
En silti halua elää spartalaisen puhtaastikaan, vaan uskon myös siihen, että elämän mielekkyys näkyy ihossamme ja olemuksessamme. Liika väkisin pingottaminen ei kaunista ketään, siitä olen aivan varma, ja siksi elämään pitää mahtua myös nautintoja. Joskus se on kakkupala ystävän kanssa nautittuna, iltapäivän pullakahvi tai joskus jätskit perheen kesken. Vaikka mikään lisäravinne ei korvaakaan terveellistä ja monipuolista ravintoa, kapseleista, pillereistä ja jauheista saa kuitenkin helposti sen extratehon myös niihin päiviin, kun syömiset jäävät vähän heikommalle, tai keho ei ole saanut riittävästi lepoa.
Kesä on loistavaa aikaa huolehtia itsestään ja kauneudestaan. Omiin kesäsuunnitelmiini kuuluu ainakin ulkoilmasta nauttiminen, liikunta, normaalia pidemmät yöunet ja terveellinen kevyt kesäruoka. Kesä myös motivoi ihonhoitoon huomattavasti talvea paremmin! Talvella kun on niin helppo unohtaa hilseilevä iho vaatekerrosten alle.
Kaikkiin postauksen tuotteisiin voit tutustua paremmin Lifen sivuilla.
Lukijakilpailu:
Kerro kommentissasi, mihin kauneutta hoitavaan elämäntapaan olet ajatellut itse tehdä muutosta tai mikä kauneutta sisäisesti edistävä lisäravinne on mielestäsi kiinnostavin.
Viisi onnekasta voittaa Life Body & Soul –tuotesarjan kaksi ihoöljyä; Life Body & Soul –sarjan Argan Oil ja Glowing Body Oil. Kahden ihoöljyn pakkaus on arvoltaan 33€. Tuotepaketteja arvotaan siis viisi kappaletta (5 kpl), joten voittomahdollisuudet ovat nyt erityisen hyvät!
Kilpailun säännöt löydät täältä.
Maanantaita muruset! Vaikka kevään lämpöaaltoa on jouduttukin odottelemaan, aurinko on sentään jaksanut ilahduttaa valollaan. Tänä keväänä näköasiani on laitettu kuntoon kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, ja olenkin saanut nauttia uusista aurinkolaseistani liki päivittäin. Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen myötä päädyin tilaamaan paisti uudet silmälasit, myös ihka ensimmäiset omilla vahvuuksilla varustetut aurinkolasit. Se on nimittäin niin, että sitä hyvää näköä tarvitsee vähintään ihan yhtä paljon ulkona liikkuessa ja autoillessa, kun sisällä tietokonetta tuijottaessakin.
Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen kävin teettämässä Porin Specsavers -liikkeessä. Optikon kanssa lähdimme liikkeelle perusjutuista: Koska näköni on tutkittu viimeksi, entä silmälasit uusittu? Kartoitimme henkilökohtaisen näkötilanteeni, ja kerroin silmien väsymisestä ja kirjan mössöksi muuttuvista riveistä. Asiakkaan oma kertomus näköongelmistaan onkin kuulemma yksi suuri osa näöntutkimusta. Koska edellinen silmälasireseptini oli vain tammikuulta, mitään suuria muutoksi ei optikko reseptiin tällä kertaa kirjannut. Taittovirheen korjausta lisättiin kuitenkin vielä pikkuisen. Tuo perinteinen osuus näöntutkimuksesta on kyllä jollakin tapaa silmille myös tosi raskas, ja tutkimuksen jälkeen, kun näköäni oli rasitettu oikein kunnolla, totesin taas etten näe juuri mitään ilman laseja. Optikko myönsikin, että tutkimuksen tarkoitus on myöskin väsyttää silmää. Näin saatiin esimerkiksi mitattua oma taittovirheeni, joka ilmenee itselleni perusarjessa juurikin sillä, että päivän ruutua tuijottaneet silmät eivät jaksa enää illalla pysyä kirjan riveillä. Kokonaisvaltainen näöntutkimus sisältää myös silmänpaineen mittauksen, sekä digitaalisen silmänpohjankuvauksen. Molemmat ovat nopeita tehdä, eivätkä millään muotoa satu tai ylipäätään tunnu missään. Näissä kummassakaan ei omalla kohdallani näkynyt mitään poikkeavaa, mutta annoin toki luvan tallentaa tiedot mahdollista myöhempää tarkastelua tai vertailua ajatellen. Tutkimuksen päätteeksi optikko kirjoitti reseptin linsseille ja muistutti, että mikäli päänsärkyä esiintyy lasien käytöstä huolimatta, syytä kannattaa etsiä niskahartiaseudun jumeista, tai mahdollisesti käydä ihan lääkärillä.
Uusia laseja valitessa pitää toki myöskin huomioida optikon resepti. Mikäli näkö vaatii kaksi- tai moniteholinssejä, optikkoliikkeen henkilökunta auttaa valitsemaan kehyksen jossa tämä on mahdollista. Nyt tosin silmälasimuoti on onneksi suurta ja linssit tulevat reilusta poskille.
Mitä tulee muuten silmälasien tai aurinkolasien valintaan, luotan itse aina optikon tai optisen myyjän mielipiteeseen. Vaikka itse tiedätkin, mitä haluat, ammattilainen näkee kehykset päässäsi paremmin. Sopiva koko on tärkeä, eli saadaanko silmälaseista vain aisoja taivuttamalla myös istuvat, tai istuvatko aurinkolasit tukevasti päähäsi.
Äkkiseltään voisi luulla, että nenälläni on jotkin vanhoista aurinkolaseistani, niin kovin saman tyylisiä tunnun suosivan vuodesta toiseen. Mutta, jos nuorempana oli pakottava tarve kokeilla kaikkea uutta, ikä on onneksi tuonut myös jonkinlaista varmuutta omasta tyylistä. Kasvojeni pehmeisiin piirteisiin ja vaaleisiin sävyihin sopii mustaa paremmin ruskea. Neutraali kilpikonnakuosi on vuodesta toiseen suosikkini, ja sitä päädyin valitsemaan myös tällä kertaa – niin silmälaseihin, kuin näihin aurinkolaseihinkin. Lisäksi muovikehys ilman ylimääräisiä koristeita, suuret linssit ja pikkuisen kasvoja kohottava malli. Tiesin aika hyvin, mitä halusin, ja oikeat aurinkolasit löytyivätkin supernopeasti.
Rakeita, räntää ja aurinkoa. Siinäpä päivän kevätsää. Sisko juuri muistutteli, että vuosi sitten oli liki helteiset oltavat, ja kesä puski niskaan. Kuumuudesta ei ole nyt vaaraa, jouduinpa taas lämmityspuuhiinkin. Eilinen tuuli kylmensi koko talon, ja lisäksi meillä on taas pieni flunssapotilas. Miten voikin olla niin, että aina serkkujen käytyä, meillä sairastetaan! No, sukulaisallergian sijaan vastaus taitaa olla niinkin arkisessa asiassa, kuin pöpökannan erossa. Tylsää, mutta minkäs teet.
Mutta hei, ei vaivuta negatiivisiksi pöpöjen, tai edes taivaalta satavien säkkituolin sisälmysten edessä. On asioita, joihin ei voi aina vaikuttaa, ja juuri siitä syystä niihin ei myöskään kannata uhrata liiemmin energiaansa. Viisaus jota olen kovasti viime vuosien aikana harjoitellut hyödyntämään, ja taito, jonka oppiminen vaati myös harjoittelua.
Sanotaan, että yksi negatiivinen asia vaatii vastapainokseen kolme positiivista ajatusta tai tunnetta, ja pystyn kai itsekin allekirjoittamaan väittämän. Tammikuussa aloittamani Unelma Itsestä -valmennus lähenee loppuaan, ja olen viimeisen viikon kunniaksi yrittänyt tehdä jonkinlaista lopputilinpäätöstä itseni kanssa, siitä, mihin viimeiset neljä kuukautta ovat minua vieneet. Kiitollisuus ja positiivisuus nousevat listani kärkeen, eikä vähiten siitä syystä, että olen tietoisesti harjoitellut noiden jalojen asenteiden omaksumista. Päivittäinen kiitollisuuksien listaaminen on opettanut näkemään vihreää myös aidan tällä puolen, ja mikä parasta, kiitollisuuspäiväkirjan ohella huomaan luonnollisesti etsiväni tilanteesta kuin tilanteesta sen positiivisen puolen. Asia ja ajattelumalli, johon minun piti ennen käskeä ja patistaa itseäni, on muuttunut luonnolliseksi tavaksi suhtautua asioihin.
Neljän kuukauden otanta elämästä osoittautui muutenkin pikaisia elämäntaparemontteja hedelmällisemmäksi. Kyseinen aikajakso kun sisältää varmasti ihan jokaisen elämässä niitä hyviä ja huonoja kausia, ilon hetkiä, sekä kriisin paikkoja. Motivoituneena ja iloisena on helppo opetella positiivisuutta, mutta sanonpa vain, että se todellinen intensiivikurssi tulee silloin, kun korttitalo romahtaa tai vähintään huojuu. Tuollaisina hetkinä kiitollisuuden taito ohjaa ajatuksia takaisin positiiviseksi.
Neljässä kuukaudessa vettä on virrannut niin joessa kuin ränneissäkin. Huomaan kuitenkin muuttuneeni jämäkämmäksi ja määrätietoisemmaksi. Jollakin tapaa myös itsekkäämmäksi, vaikkakin toivon, että jälkimmäisen osalta pysytään siinä terveen itsekkyyden puolella. Pienillä asioilla on kuitenkin suuri merkitys. Yksikertainen “mitä minä haluaisin syödä tänään” tuntuu nyt melko normaalilta ajatukselta, vaikka olinkin totuttanut itseni kokkaamaan lähinnä kysynnän ja tarjonnan kaavaa hyödyntäen.
Vaikka koen, että neljässä kuukaudessa edistymiseni juuri positiivisuuden ja kiitollisuuden saralla onkin ollut merkittävintä, en malta olla taputtamatta itseäni päähän myöskin siitä, millaisilla ajatuksilla itse projektiin jo lähdin. Olen nimittäin älyttömän kiitollinen itselleni siitä, että tein projektilleni jo heti alkuun realistiset tavoitteet. Vedin yli laihtumisen ja kehonmuokkauksen tavoitteet, ja päätin panostaa elämänlaatuun, parempiin valintoihin ja liikunnan tuomaan mielihyvään. Näistä paremmista valinnoista ja ehdottomuuden välttämisestä olettekin saaneet lukea pitkin kevättä, ja veikkaan, että aiheisiin palataan jatkossakin.
Lempeä suhtautuminen omaan kehoon ja mieleen on ollut kevään aikana varsin hedelmällistä. Positiivisuuden lisäksi reppuun on tarttunut myös rohkeutta kyseenalaistaa vanhaa ja tavoitella uutta. Tuo kyseenalaistaminen, sekä oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen, eivät toki aina ensimmäiseksi tunnu pelkästään hyvältä (välillä se ei ole mukavaa ollenkaan), mutta elämässä harvoin saavuttaa uusia asioita pelkällä mukavalla olotilalla.
Tämän päivän kolme positiivisuutta, ja kiitollisuuden aihetta, voisivat vaikkapa olla nämä:
Aurinko, joka piristää, lämmittää ja pitää maiseman keväisenä.
Päiväkahvit kuunnellen nukkuvan lapsen tuhinaa.
Ystävät, jotka jaksavat piristää ja saavat nauramaan.
Huomenta, kaikki karvaiset kaverini! Ja huomenta myös kaikille vähemmän karvaisille yksilöille! Tänään mennään kuitenkin nämä karvaiset kaverit edellä, nimittäin yhteistyössä Best Friendin Insect Shield -tuoteperheen kanssa pureudutaan karvakamujen hyönteissuojaan! Meillä ulkoillaan monen mittapuulla mökkiolosuhteissa ympäri vuoden, ja varsinkin kesällä heinikossa viilettäessä punkit käyvät jatkuvasti mielessä. Markkinoilta löytyy nyt onneksi myös katseenkestäviä suojia punkkeja, hyttysiä ja kirppuja vastaan, ja niiden pariin sukelletaan tässä postauksessa vähän myöhemmin. Sitä ennen kuitenkin hiukan yleistä juttua Almasta.
Siitä on hyvin tarkalleen seitsemän vuotta, kun saimme Alman perheemme vahvistukseksi. Coton de tulear oli meille rotuna tuttu vain sen perusteella, mitä olimme lukeneet, mutta valintana pumpuli osoittautui nopeasti vielä paremmaksi kuin olimme koskaan osanneet kuvitella. Alma ei kisko hihnassa, ei hauku tai ärhentele. Paitsi joka toinen viikko käyvälle roskakuskille se haukkuu ikkunan takaa, ja aloittaa jo heti kuullessaan roska-auton peruutusäänen. Juttu joka tuntuu oikeasti kummalliselta, kun tuohon naapurin pihaan kuitenkin kaartaa traktoria ja rekkaa ihan päivittäin. Mutta ehkä ero on tosiaan siinä, että ne menevät naapuriin, eivätkä tule meille. Fiksu koira!
Meille oli myös alun alkaen selvää, että Almalla ei tulisi olemaan pitkää turkkia, vaan se pidettäisiin lyhyenä ja helppohoitoisena. Ammattilainen avaa turkista takut, pesee, trimmaa turkin ja hoitaa sekä korvat, että kynnet. Kurakeleillä koiraa on toki pakko pestä enemmän, mutta hyvällä säällä pelkkä tassujen pyyhkiminen kyllä riittää. Koiravalintaamme kuului tietenkin se sama ihmettely, kuin aikanaan valkoisiin sohviin tai lattiaan. Saimme aika monta kertaa vastata tutuille, ettei valkoinen väri suinkaan likaannu muita värejä herkemmin. Siinä tosin saattaa näkyä lika jonkin verran paremmin.
Tässä jokin aika sitten kyselin koiranhoitopaikkaa ja yritin tietenkin listata kaikki yltiöpositiiviset asiat lemmikistämme. Mukaan jouduin kuitenkin laittamaan, ettei Almasta valitettavasti saa juoksukaveria. Se ei nimittäin ole lainkaan innokas hihnassa juoksija, mutta nauttii kyllä sitäkin enemmän, kun saa kulkea verkkaiseen tahtiin metsäautoteillä, pienillä poluilla ja pellonlaidassa. Täytyy sanoa, että koira on opettanut myös itseäni nauttimaan ulkoilusta vähemmällä huhkimisella. Joskus on ihan paikallaan vain katsella ja nuuhkia ilmaa.
Vaikka kuiva kesäsää tuokin helpotusta koiran turkinhoitoon, on kesäkelit kuitenkin sitä hyttysten, punkkien ja kirppujen aikaa. Pellonpientareella kulkeva koira onkin mitä mainioin tartuntapinta esimerkiksi juuri niille pelottaville punkeille. Insect Shield on kuitenkin kehittänyt loistavat ja pehmeät apulaiset koiraperheen avuksi. Nimittäin hyönteiskarkote on yhdistetty tekstiileihin! Insect Shield -tuotteissa aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on sidottu kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa myös pesun jälkeen. Tuotteet suojaavat hyttysiä, punkkeja ja kirppuja vastaan. Permetriini ei kuitenkaan imeydy elimistöön, kuten jotkut hyönteismyrkyt, ja siksi se on turvallinen käyttää myös perheessä, jossa on kissoja ja lapsia. Kyseessä ei siis ole vain koirille tarkoitettu hyönteissuoja, vaan teknologia jota käytetään niin vaatteissa kuin esimerkiksi retkeilytarvikkeissa.
Best Friendin Insect Shield -tuoteperheeseen kuuluu auton takapenkinsuoja, S/L-kokoiset viltit, koiran peti ja huivi. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee esimerkiksi petiinsä makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Kätevää eikö vain!? Kesällä koiralle on helppo heittää viltti alustaksi, ja nurmikolla loikoilukin on huomattavasti turvallisempaa. Best Friend Insect Shield -tuotteita myydään esimerkiksi Citymarketeissa, joten saatavuuskaan ei jää pelkästään eläintarvikeliikkeiden varaan.
Vaikka Alman turkki lyhyt onkin, on Coton de tulearilla kuitenkin sen verran muhkea tuo karvapeite, että sen tarkistamisessa punkeista vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Ja ehkä juuri näistä ulkoilumaastoistammekin johtuen, innostuin itse aika paljon tuosta huivista, joka suojaa koiraa jo itse ulkoilun aikana. Vaikka kesäheinä ei vielä tuulessa huojukaan, ollaan koekäytetty huivia ja tehty sitä tutuksi. Koska Alma ei ole tottunut käyttämään pantaa kummempia asusteita katsoi se hiukan anovasti kun ensimmäisen kerran sidoin huivin sen kaulaan. Ulkona koko huivi kuitenkin unohtui, eikä se häirinnyt koiraa millään muotoa.
55cm x 55cm -koko sopii isommankin koiran kaulaan, ja puuvilla/polyesteri -kangas (50%/50%) on helppo pestä koneessa 30 asteessa.
Lukijakilpailu:
Mutta mitenkäs teillä? Onko koiralle jo kesäksi suunniteltu hyönteiskarkotusta, vai onko tilanne vielä auki? Mikäli koet, että punkkeja ja muita ikäviä kavereita karkottava huivi sekä viltti tulisivat hyötykäyttöön teilläkin, osallistu arvontaan ja jätä vastauksesi tähän postaukseen 3. 5. 2017 mennessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Suosittelen myöskin katsomaan tämän Insect Shield -videon. Siitä löytyy paljon faktaa ja nippelitietoa kyseisestä menetelmästä ja sen käytöstä.
Booom! Terveysteema on vähän jäänyt taka-alalle blogissa (luonnollisesti kai tuo sairastelun vuoksi), mutta nyt otetaan takaisin ja kunnolla! Vuorossa Life ambassador -postaus, ja teemana tällä kertaa liikunta! Ensimmäisen Life-postauksen kommenteissa saitte toivoa erilaisia terveysaiheita postauksiin, ja liikunta nousi yhdeksi suosituimmaksi. Samalla sieltä nousi painonhallinta ja terveelliset välipalat ja lounaat, joten sivuan nyt tuota jälkimmäistäkin ehkä hieman tässä postauksessa, sillä tuo kolmen kopla kuuluu kai jossain määrin aika tiiviisti yhteen. Otetaan tämäkin aihe kuitenkin käsittelyyn sieltä lempeyden kautta ja lähdetään liikkeelle siitä, että liikunta on itsensä hellimistä ja hoivaamista, ei missään nimessä rankaisemista.
Siinä joskus alle parikymppisenä suhteeni liikuntaan oli täysin erilaista, kuin nykyisin. Kärsin jatkuvista säryistä, mutta pysähtyminen ei tuntunut millään tapaa vaihtoehdolta, vaan liikkeelle piti päästä – särki tai ei. Samaisesta syystä minusta tuli paikallisen terveyskeskuksen vakioasiakas, ja lonkkiini piikitettiin surutta melkoisen monta kertaa kortisonia. Nyt jälkeenpäin suren omaa tyhmyyttäni ja sittä, etten tuolloin tajunnut kroonisen tulehduksen vaativan ennen kaikkea lepoa. Toisaalta, jälkeenpäin olen myös miettinyt sitä, olisiko tilanne nyt toinen, jos joku olisikin kieltäytynyt piikittämästä minua ja käskenyt kotiin lepäämään. Vaan turha noita on jossitella. Parikymppisenä ravasin reumalääkärillä ja ortopedilla, kunnes tajuttiin, ettei lonkissani enää ollutkaan limapusseja, vaan ne olivat kortisonipiikkien vuoksi surkastuneet rusinoiksi. Kun vihdoin pääsin fysioterapian piiriin, aloin ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä liikunnan moniulotteisuuden. Käsitin, ettei keho olekaan kone, jota käsketään uusiin suorituksiin, vaan kokonaisuus joka kaipaa huoltoa ja joskus ihan oikeasti myös sitä lepoa. Kehonhuollon lisäksi sain samaiselta fysioterapeutilta ensikosketukseni myös syvien lihasten treenaamiseen.
Jälleen kerran sain postaukseni tueksi Porin Life-myymälän Tiinalta paljon purtavaa. Yksi mielestäni yleisesti tähän liikuntateemaan liitettävä asia on se, että vaikka liikunta on yksi terveyden kulmakivistä, pitää aina muistaa, että liikuntaakin on erilaista. Se, miten, ja miten paljon, liikuntaa harrastamme määrittää myös kehomme tarpeita. Huippu-urheilijan vastustuskyky on usein nollissa, koska kehoa rasitetaan hurjia määriä. Vaikka meistä Perus Pirkoista harva on huippu-urheilija, vaatii aktiivinen liikuntakin ravintoaineiden lisätankkausta, jotta vältytään kehon piiputtamiselta. Ainakin itse olen omakohtaisesti todennut, että liikunnan määrän äkillinen lisääminen laittaa usein kropan vaatimaan stoppia melko nopeasti. Vaikka liikunta itsessään jo vahvistaa meitä, tulee kuitenkin muistaa, että lihakset, luusto ja niveletkin vaativat huolenpitoa.
Jo heti Life-yhteistyön alussa sain matkaani sekä D-vitamiinilisän, että Life MultiSport -monivitamiinivalmisteen. D-vitamiinin lisätarve on suuri meillä kaikilla suomalaisilla, koska elämme suurimman osan vuodesta pimeässä. Tiina myöskin muistutti, että D-vitamiinin popsimista ei kannata lopettaa keväällä, vaikka aurinko jo kurkistaakin pilvien raoista. Nimittäin kehomme saa kyseisen vitamiinin kannalta tarpeeksi auringonvaloa vain kesä-heinäkuussa, kun oleilemme vähissä vaatteissa auringossa klo 12-14 välillä. Kuten tiedätte, tuo samainen aika on myös otollinen ihosyöpäriskille, ja meistä moni valitseekin mieluummin varjopaikan, ihoa varjostavat vaatteet tai ainakin sen aurinkovoiteen, joka estää D-vitamiinisynteesin. D-vitskun kannalta on siis yleisesti tärkeää, että nautimme sitä jokainen purkista. Jos kuitenkin harrastat vielä lisäksi liikuntaa, D-vitamiinin tarpeesi nousee entisestään. Tällöin vitamiini vahvistaa juurikin sitä vastustuskykyä ja tukee lihasten ja luiden normaalia kasvua. Itselläni on nyt käytössä tuo alempana näkyvä Aurinko D.
Life -ketjulla on oma monivitamiinisarjansa, jossa tuotteita on eri ikäisille naisille ja miehille, sekä esimerkiksi odottaville äideille ja urheilijoille. Tuotteissa on huomioitu kunkin ryhmän erityiset tarpeet, ja tässä Life MultiSport -monivitamiinissa juurikin liikkujan tarpeet (energia-aineenvaihdunta, hapetusstressi ja immuunijärjestelmä). Kun tammikuussa sain pakkauksen käteeni, Tiina varoitteli heti, etten pelästyisi, vaikka kapselit haisevatkin erikoiselta. Kyse on nimittäin siitä, että vitamiinit ovat tuotteessa orgaanisessa muodossa. Se taasen tarkoittaa sitä, että ainesosia ei ole kehitetty laboratoriossa, vaan ne ovat peräisin luonnosta. Koska tämä luonnollisten ja synteettisten vitamiinien ero tuntui myös kiinnostavan lukijoita, päätin kysellä aiheesta tällä kertaa hiukan enemmän. Synteettisen ja orgaanisen vitamiinin suurin ero löytyykin imeytymisestä. Luonnosta peräisin oleva tuote imeytyy ihmiskehoon jopa 8 kertaa paremmin, kuin synteettinen, ja näin ollen itse vaikuttavaa ainettakin vaaditaan vähemmän.
D-vitamiinin ja monivitamiinivalmisteen lisäksi liikkujan keho tarvitsee myös magnesiumia. Magnesiumia tarvitsee toki meistä ihan jokainen, ja meillä suomalaisilla sen saanti jää usein heikoksi. Vai tiesitkö, että esimerkiksi auringonvalo ei saa aikaan tehokasta D-vitamiinisynteesiä, jos kehosi magnesiumtasot ovat alhaiset. Kuulinpa myös, että esimerkiksi parikymppisen naisen ja vaihdevuodet jo ylittäneen naisen magnesiumin tarpeessakin on hurja ero. Jälkimmäinen ryhmä tarvitsee nimittäin jopa kolme kertaa verrokkiryhmäänsä enemmän magnesiumia. Magnesiumin kerrotaan vähentävän kehon tulehduksia, murtumariskejä, ja parantavan insuliiniherkkyyttä. Moni urheilija päätyy kuitenkin magnesiumpurkille lihaskramppien ja kouristusten vuoksi, mikä saattaa kertoa jo ihan oikeasti magnesiumvajauksesta. Vaikka magnesium kokonaisuudessaan tukee myös vatsan toimintaa, tuotteissa on myös eroja. Jos siis kärsit vaikkapa tulehtuneesta suolistosta, kysy apua asiantuntevalta myyjältä ennen ostopäätöstä. Itselläni on käytössä Great Earth Super Magnesium.
Liikkumista tukemaan sain myös kaksi Life:n omaa tuotetta. Life Flexilett hoitaa sisäisesti niveliä esimerkiksi tukemalla kollageenin muodostumista. Tästä toivonkin nyt apua olkapäälleni, joka vihoittelee herkästi. Lisäksi sain Life Liniment -voiteen, jota olenkin nyt jo päässyt testaamaan olkapäähäni. Tuote on siis paikallinen kipuvoide, jossa on ihana (ja röörejä avaava) kamferin tuoksu. Tätä on testattu jo pojan jalkoihinkin, jotka aristivat jalkapalloturnauksen jälkeen. Koska voide ihan oikeasti lämmittää ja rentouttaa, pyysin miestäni hieromaan sitä myös selkääni ja hartioihini.
Jotta keho jaksaa liikkua, palautua ja uusiutua, vaatii se siis yleensä aina monipuolisen ruokavalion lisäksi muutakin tukea. Nyt kun meillä on sairastelut sairasteltu (päätös), pääsen itsekin taas normaaliin liikuntarytmiin ja -vireeseen. Hassua nimittäin, että liikunta on ainakin itselleni (ja luultavasti myös monelle muullekin) se asia, jota kaipaa eniten juuri silloin kun mahdollisuudet liikkumiseen ovat rajalliset. Kuinka usein sitä kaipaakaan ulos reippailemaan juuri silloin, kun elämä sitä muuten rajoittaa. Koska stressi syö juurikin sitä vastustuskykyämme ja sairastelut taasen stressaavat, on älyttömän tärkeää, että muistaa tehdä kaikkensa tuon noidankehän lopettamiseksi. Riittävästi unta ja lepoa, terveellistä ravintoa sekä ravintolisiä ja sopivasti liikuntaa. Siinä kolme parasta keinoa lievittää stressiä ja palautua niin sairastelusta, kuin muustakin stressaavasta elämäntilanteesta.
Mitä sitten tulee niihin lounaisiin ja välipaloihin, lähdetään tähänkin aiheeseen sieltä liikunnan kautta. Terveelliset välipalat nimittäin käyvät niin ennen treeniä, kuin sen jälkeenkin. Mutta vaikka et liikuntaa juuri harrastaisikaan, tai kokisi tarvitsevasi liikunnan lomaan extratankkausta, näissä herkuissa on paljon hyvää ihan tavalliseen lounastuntiinkin.
Kun ensimmäisellä Life -myymäläkäynnilläni jouduin paljastamaan vakiolounaani Tiinalle, pelkäsin vähän, että saan ruokavaliostani palautetta. Nimittäin kun en itse ole mikään lounaan syöjä, ja lämmintä ateriaa löytyy hyvin harvoin lautaseltani keskellä päivää. Kun paljastin, että arkilounaani on useimmiten banaania, pähkinöitä ja tummaa suklaata suun omassa blenderissä sekoitettuna, en saanutkaan satikutia, vaan ihan hyväksyvän palautteen. Pääasia kun on, että oikeasti syön päivällä jotakin, enkä skippaa koko lounasta. Eikä banaanissa, pähkinöissä ja hyvässä suklaassa ole mitään huonoa, päinvastoin! Pääsin kuitenkin testaamaan myös muita nopeita ja helppoja välipaloja, ja ihan mahtava löytö on Voimaruoka Wholefood 360 suklaa! Kyseessä ei nimittäin ole pelkkä proteiinijauhe, vaan supersekoitus luonnollista hyvää, joka on koottu lautasmallia ajatellen, ja tuotteesta saa niin proteiinit, hiilarit, rasvat, kuin kuidutkin. Helpoiten tuotteen sekoittaa veteen shakerissa, mutta itse olen blendannut nyt tuota jauhetta banaanin kanssa ja vähän niukemmalla vedellä (vettä pitää kuitenkin muistaa juoda, koska tuotteessa on runsaasti kuitua). Tuloksena syntyy ihana, vähän paksumpi smoothie, joka on oikeastaan kuin vanukasta. Kylkeen kun lisää vielä marjoja ja pähkinöitä, ateriasta saa todella herkullisen makuisen ja näköisen. Koska jauhe tosiaan sisältää ravintoaineita hyvässä suhteessa, se käy palautusjuomana (lisään itse sen banaanin, jotta hiilareita tulee enemmän), mutta myös ateriankorvikkeena painoaan tarkkailevalle. Jos siis kaipaat helppoa ja nopeaa, mutta samalla terveellistä syötävää, kokeile tätä!
Joitakin vuosia sitten proteiinipatukoiden kulutus taisi kokea varsinaisen nousukauden, ja myönnän, että niitä tuli itsekin popsittua. Vatsani vain ei oikein ihastunut trendiin, ja patukat pitikin jättää jatkossa kaupan hyllylle. Pulsin proteiinipatukkat (vegaaninen), oli toinen luonnollisempi ateriankorvike/välipala, jota pääsin nyt testaamaan. Pieni patukka on todella tuhtia tavaraa ja vie kyllä nälän mennessään. Paljon kuitua sisältävä patukka kannattaa pureskella hyvin ja päälle täytyy taas muistaa juoda sitä vettä. Ihan vähään aikaan ei nälkä kolkuttele, sen voin luvata! Ja on muuten huomattavasti vatsaystävällisempi kuin perinteiset protskupatukat.
Niin, maratoonaria minusta ei ehkä koskaan tule, mutta lonkkavaivat ovat kyllä herättäneet katsomaan asioita vähän toisesta kulmasta. Itsestään huolehtiminen ei ole suorittamista, vaan sellaista sisäisen ja ulkoisen hyvän olon vaalimista. Kun keho saa tarvittavat ravintoaineet ja sen supertärkeän levon, se jaksaa liikuttaa meitä vielä pitkään. Mentiin me sitten kävellen, juosten, pyörällä tai miten vain! Lifen liikuntaa tukevat (luusto, lihakset ja nivelet) tuotteet löydät tämän linkin takaa.
Mutta hei, nyt olisi tarjolla alennuskoodi Life verkkokaupaan!
Alennuskoodilla indiedays4 saat -10 % alennuksen Lifen verkkokaupassa koko huhti- ja toukokuun ajan (koodi on voimassa 31.5. asti).
Koko vuosi terveyttä. Aika paljon sanottu naiselta, joka on kaatunut kaksi kertaa petiin pelkästään helmikuun aikana. Mutta hei, ei tartuta pikkuseikkoihin, eikä tarrata menneeseen. Tästä jos mistä, on hyvä startata ja suuntiakin voi olla vain yksi! Tämä kaupallinen yhteistyöpostaus on sarjassaan ensimmäinen Life-ketjun kanssa, jonka ambassador bloggaajaksi minut valittiin. Olen tästä yhteistyöstä enemmän kuin innoissani, sillä kuten olen viime aikoina kirjoittanut, terveys ja hyvinvointi ovat koko ajan enemmän sitä, mitä haluan blogissani tuoda esiin, ja mistä haluan kirjoittaa. Tämän vuoden aikana blogissani tuleekin olemaan kymmenkunta Life:n kanssa yhteistyössä tehtyä postausta, ja aiheet tulevat vaihtelemaan luonnollisesta ihonhoidosta, vatsan hyvinvointiin, lisäravinteisiin ja syksyn parhaisiin flunssakauden vinkkeihin. Toivon itse saavani seuraavan vuoden aikana yhteistyöstä paljon tietoutta ja käytännön neuvoja, mutta yhtä lailla toivon, että pystyn siirtämään sitä kaikkea myös teille.
Life MultiSport, Life K2 + D3 ja Life D-vitamiini päätyivät käyttööni päivittäistä hyvinvointia tukemaan ja luustoa vahvistamaan.
Yhteistyön myötä sain oman Life-konsultin, eli lähimmästä Life-myymälästä yhteyshenkilön, jonka kanssa seuraava vuosi puidaan terveysjuttuja ja mietitään asioita juuri minun näkökulmastani. Luonnollisesti itselleni se lähin myymälä löytyy Porista, jonne sovinkin treffit jo ennen hiihtolomien alkua. Koska olin vastikään selvinnyt flunssastani, en tuntenut itseni liikkeeseen astuessani ihan terveyden perikuvaksi ja se “terveyden ja hyvän olon lähettiläskin” tuntui kovin kaukaiselta, mutta päätin hypätä tilaisuuteen niin sanotusti “takki auki” ja lähteä liikkeelle vaikka sitten ihan sieltä pohjalta.
Treffini myymälässä osoittautuivat kuitenkin äärettömän pysäyttäviksi. Kävimme läpi omaa terveystaustaani, elintapoja ja niitä mahdollisia sudenkuoppia, joihin kaipaisin apua. Ja, kukapa äiti-ihminen ei tuossa kohtaa ilmoittaisi, että sitä lisäenergiaa olisi kiva saada. Näin minä ainakin tein!
Perusasiat kuntoon
Sen sijaan, että olisin saanut matkaani purkillisen superenergiaa, pöydälle nostettiin ihan ne perusasiat: Kyllä, sairasteluni oli syönyt luuntiheyteni normaalia heikommaksi jo alle parikymppisenä. Maitotuotteiden käyttäminen jää edelleen osaltani pitkälti kahvimaitoon, enkä ole oikein paikannut asiaa lisäravinteillakaan. Nyt on siis aika tarttua luuston hyvinvointiin ennen kuin vaihdevuodet alkavat nakertamaan luitani entisestään.
Entä väsymys? No juu, onhan se hemoglobiinini ollut aina kovin alhainen sekin. Eli rautakuuria nauttimaan, niin kenties se jaksaminenkin paranee ihan siinä sivussa!
Vatsan oikkuiluja rauhoittamaan probiootit ja rasvahapot, mutta sain myös muistutuksen siitä, että terveyttä ei voi ostaa pillerinä tai kapselina; Omilla elintavoilla on se suurin merkitys, ja luustoni tarvitsee paitsi niitä lisäravinteita, myös sitä lujittavaa liikuntaa. Rautakuuri ei korvaa kunnollisia yöunia tai monipuolista ravintoa. Yhteyshenkilöni Tiina sanoikin mielestäni ihanan rehellisesti sen, mitä meistä moni ei välttämättä haluaisi edes kuulla: Jos elämäntavat ovat aivan retuperällä ja ruokavalio koostuu limsoista ja mikropitsoista, ei luontaistuotekauppakaan voi tarjota ihmepilleriä. Hyvinvointi ja terveys koostuu osista, joita meistä jokainen on velvollinen vaalimaan omilla valinnoilaan. Ensin tulee lepo, ravinto ja liikunta. Vasta näiden jälkeen voidaan keskittyä hoitamaan elimistön ja kehon erilaisia tarpeita.
Tiina puki luontaistuotekaupan tehtävän mielestäni hienolla tavalla sanoiksi: “Tuosta ruokakaupasta haetaan luomubanaanit ja apteekista lääkkeet. Me ollaan tässä välissä.”
Pähkinöitä tulee syötyä joka päivä, mutta nyt terveellisten rasvojen määrä laitetaan kuntoon Life Omega-3 70% -kapseleiden avulla.
Myymälävierailusta jäi hyvä mieli. Tulin kuulluksi tarpeineni ja heikkouksineni. Tiina ymmärsi kun kerroin, että kohdallani vaarana on aina, että jokin menee “yli” ja että sen ikuisen karsimisen ja kieltämisen sijaan haluan etsiä elämääni terveyttä nykyisin muilla keinoin, eli lisäämällä hyvää, korvaamalla paremmilla vaihtoehdoilla.
Niinpä toivon, että tämän koko yhteistyön ajan voisin tuoda terveyskulmaa teillekin sillä lempeämmällä otteella ja muistuttaa siitä, että hyvinvointi lähtee oikeasti itsekunnioituksesta ja halusta tehdä hyvää itselleen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin paras lahja, jonka voimme itsellemme koskaan antaa!
Lukijakilpailu:
Nyt teillä on mahdollisuus voittaa 50€:n arvoisia Life-myymälälahjakortteja!
Mukaan pääset vinkkaamalla kommenttiboksiin, minkälaisia hyvinvointipostauksia lukisit mielelläsi blogistani tämän vuoden aikana / minkälaisia Life-yhteistyöpostauksia haluaisit lukea.
Arvon kolme kappaletta 50€:n arvoisia lahjakortteja. Osallistumisaikaa on 8.3. 2017 asti, ja kilpailun ohjeet ja säännöt löydät täältä.
Sunnuntaita! Täällä pakkaillaan laukkuja ja odotetaan kuumeisesti huomista ja junamatkaa serkkujen luokse. Niin, ja tietenkin sitä ihan ensimmäistä junamatkaa, joka on varmaankin puolet siitä kaikesta odotettavasta. Ajatella, että noinkin pienet jutut ovat lapsille niin tärkeitä!
Mutta hei, ajattelin palata taas sinne hyvinvoinnin puolelle, sillä itselläni on tänään jonkinlaisen väliarvioinnin paikka. Muistanette ehkä, kun kirjoitin tammikuun alussa lähteväni mukaan Unelma Itsestä -valmennukseen. Kyseessä on neljän kuukauden mittainen hyvinvointivalmennus, jonka ensimmäinen neljännes on nyt siis jo takanapäin. Mitä olen saanut aikaiseksi ja mihin on neljässä viikossa tultu, siitä ajattelin kirjoittaa nyt.
Jos olen täysin rehellinen, en ollut vielä neljä viikkoa sitten ihan varma, mihin olin lupautunut mukaan. Jokseenkin elämässä vallitsi tasainen vaihe, ja sen hämmentäminen kai jopa vähän pelotti. Olin ehdoton siitä, etten halua kenenkään neuvovan mitä ja kuinka paljon minun pitäisi syödä, sillä vuosien työn jälkeen voin vihdoin ajatella ruokaa ja syömistä paitsi pakollisena pahana, myös nautintona. En myöskään kaivannut itselleni orjallista liikuntaohjelmaa, koska yritän opetella lempeämpää otetta myös liikkumisen suhteen. Mutta jotain muutosta varmasti kaipasin, kun lähdin mukaan valmennukseen. Nyt kuitenkin voin myöntää itsellenikin, etten kuukausi sitten todellakaan tiennyt mitä se jokin olisi.
Olin toki selannut ennakkoon saamaani työkirjaa, mutten uskaltanut raapustaa sen sivuille ennen valmennuksen varsinaista starttia mitään. Kun sitten lopulta sain ne ensimmäiset ohjeet kirjan täyttämiseen, tunsin hukkuvani ajatuksiini. Ehkä kaikista tärkeintä oli se, että parissa päivässä olin kartoittanut, mitä todella elämältäni halusin ja odotin. Annoin elämäni eri osa-aluille pisteitä sen mukaan, missä tunsin olevani niiden kanssa nyt, ja mihin haluan niiden kanssa päätyväni. Luettelin kirjan sivuille konkreettisia asioita, joilla voin itse vaikuttaa elämääni ja kas, ensimmäisen viikon jälkeen olin tehnyt tulevaisuuteni suhteen paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin. Itse asiassa käynnistin jopa sen verran isoja juttuja, etten tahdo niitä vielä tässä kohtaa paljastaa teille.
Tuon ensimmäisen viikon aikana iski jopa pienimuotoinen häpeä. Olenko kenties hurahtanut johonkin uskonlahkoon, menettänyt todellisuudentajuni ja irrottanut jalkani maasta. Työnsin kuitenkin kaikki epäilykseni syrjään ja päätin katsoa eteenpäin. Suraavat viikot keskittyivätkin sitten juuri niihin liikkumiseen ja syömiseen. Tässäkin kohtaa sain onneksi kartoittaa ne omat haasteeni ja unelmani, luoda itselleni juuri sellaiset tavoitteet, jotka palvelevat omia tarpeitani. Ensimmäistä kertaa näinä hyvinvoinnin tredivuosina olin törmännyt valmennukseen, jossa keskitytään siihen, että tehdään vaikka vain se yksi muutos kerrallaan. Jos et harrasta liikuntaa, laita tossut jalkaan ja mene ulos. Jos syömisesi on pelkää herkkua ja einestä, puraise pala omenaa. Tässä kohtaa ollaan mielestäni juuri siinä, mitä nykyajan mustavalkoinen ajattelutapa kaipaa rinnalleen. Kun kaikkea pitäisi olla heti, ja ihan täysillä. “Ei auta, että luovut punaisesta lihasta; ryhdy vegaaniksi.” “Söit omenan, jonka pinnassa saattoi olla mehiläisvahaa, olet huono vegaani.” Meille pusketaan joka tuutista ehdottomuuksia sillä syötöllä, että aika moni heittää suosiolla hanskat tiskiin ja lopettaa yksinkertaisesti yrittämisen. Kun koskaan ei olla jonkun toisen mielestä tarpeeksi, aina pitäisi olla enemmän. Mutta miksi verrata itseään muihin, tai miksi verrata muiden suoritusta omaansa. Jokaisella pitäisi olla tarpeeksi työtä ihan oman elämänsä kanssa.
Ensimmäisten viikkojen aikana olenkin opetellut ulos omista ehdottomuuksistani. Lenkille kannattaa lähteä, vaikka jalka ei kestäisi juoksemista tai aikaa olisikin vain se vajaa puoli tuntia. Salille kannattaa lähteä sunnuntainakin, vaikka viikon muut treenit ovat jääneet välistä. Ylipäätään vellominen siinä, mitä oli eilen tai mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan on jotakuinkin turhaa. Aina on uusia mahdollisuuksia ja uusia päiviä. Eikä sekään ole kiellettyä, että unelmat ja tavoitteet muuttuvat.
Mutta mitä neljässä viikossa sitten konkreettisesti on tapahtunut?
Sain itselleni ohjelmasta kivan uuden kolmijakoisen salitreenin (liikuntaohjelmia on valmennuksessa erilaisia, ja niistä jokainen voi valita itselleen mieluisen sen mukaan, miten itseään haluaa haastaa. Valmennus kuitenkin perustuu siihen, että siinä kannustetaan ylipäätään liikkumaan, oli se sitten ihan vähän tai pikkuisen enemmän), ja tein päätöksen, että salilla käydään vain ne kolme kertaa viikossa. Vähemmän on sallittu, enemmän nyt kohdallani kielletty. Tässä uusi linjaus omaan ehdottomuuteeni. Jos haluan treenata enemmän, opettelen kokeilemaan uusia ja erilaisia liikuntamuotoja.
Kartoitin ruokavalioni sudenkuopat ja opettelin varaamaan itselleni helppoja lounastarpeita, jotta söisin säännöllisemmin pitkin päivää. Olen lisännyt ruokavaliooni rasvoja ja herkutellut raakasuklaalla. Vähentänyt viljojen käyttöä, mutta muistanut nauttia jokaisesta suupalasta – niistäkin, jotka eivät välttämättä niinkään edistä juuri sitä fyysistä terveyttäni.
Olen asettanut itselleni selkeitä tavoitteita, ja opetellut katsomaan asioita suuremmassa mittakaavassa ja pidemmällä tähtäimellä. Opetellut pois “sitten kun” -ajattelusta ja opettanut itseäni sen sijaan nauttimaan itse matkasta.
Perheemme ajankäyttö on joutunut suurempaan syyniin, ja jokaisen hyvinvointi laitettu “turhan” ajankäytön edelle. Läsnäoloa, parempaa suunnittelua ja ennakointia. Vapaita minuutteja ei synny, ne täytyy järjestää. Minuuteista kasvaa vartteja, varteista puolituntisia ja niistä sitten jossain kohtaa tunteja.
Opetellut miettimään mitä minä haluan ja näkemään, mitä olen valmis sen eteen tekemään.
Viimeisen viikon aikana olen opetellut myös kaatumaan. Tai oikeastaan nousemaan ylös ja jatkamaan matkaani. Elämä päättyy vain kerran, kaikki pienemmät törmäykset ovat ainoastaan takapakkeja ja hidasteita.
Parasta on kuitenkin se, että hahmotin ihan kunnolla, mikä se muutoksentarpeen hahmoton klöntti oikeasti onkaan ja sain itseni etsimään työkaluja asioiden muuttamiseen.
Tähän mennessä olenkin savutuksiini hyvin tyytyväinen ja nyt odotan innolla, mitä kaikkea neljä kokonaista kuukautta saakaan aikaan!
Mutta hei, olettekos kokeilleet lehtikaalisipsejä? Meillä on pakastin pullollaan lehtikaalia ja sitä yritetään tietenkin tunkea vähän joka ruokalajiin, mutta sipsin muodossa tämäkin muuttuu todella jaloksi naposteltavaksi.
Lehtikaalisipsit:
Jos käytät tuoretta lehtikaalia, huuhtele lehdet ja poista lehdistä puiseva varsiosa (meillä tämä on tehty jo syksyllä pakastusvaiheessa). Lehdet saa samalla revittyä pienemmäksi “sipsin kokoisiksi”.
Levittele lehtikaalit pellille leivinpaperille ja pirskota niiden päälle öljyä. Voit sekoitella hiukan, jotta öljy leviää tasaisesti. (Sipsit onnistuvat kyllä ilman öljyäkin, mutta tämä on makuasia, ja öljy saa suolan tarraamaan sipsin pintaan.) Ripottele pinnalle suolaa. Meillä on käytetty erilaisia Nicolas Vahen maustettuja suoloja, mutta tavallinenkin käy oikein hyvin.
Paahda sipsejä 150-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Varo kuitenkin polttamasta niitä. Voit käännellä sipsejä lastan avulla paistamisen aikana, mutta pieni määrää paahtuu ilman kääntelyäkin tasaisesti.
Rouskis, ja ovat muuten hyviä!
Hellohello!
Chia-vanukas edessäni katselen täällä muuttuvaa maisemaa. Säiden herra luki varmaankin kirjoitukseni keväästä ja tarjosi ratkaisua ripottelemalla lunta nurmikolle ja peittämällä naapurin suulin katon taas valkoisella hunnulla. Nyt on jälleen talvisempaa, ja täytyy sanoa, että ihanan puhtaan valkoistakin vielä! Tosin liukastakin, kun se jää on nyt salakavalasti tuolla lumen alla piilossa. Ei täällä kuitenkaan vielä nurmikot lumesta peity, mutta hei, lisää pyryttää, että ehkä tässä vielä saadaan se talvikin!
Mites, joko chia-siemenet kuuluu teidän ruokavalioon? Meillä ne hiipivät vakikäyttöön siemennäkkärin myötä, ja koska myyntipakkausket ovat jokseenkin aika isoja vain pelkän näkkärin leipomiseen, niitä on sittemmin tullut käytettyä siellä sun täällä. Yksi käyttötarkoitus menee kuitenkin kaikkien edelle, nimittäin chia-vanukas! Ja ei, en edelleenkään korvaa aamun kaurapuuroa tällä (tiedän, rakkaus kaurapuroon on vähän hullua), mutta vanukas on erittäin oiva välipala, tai vaikkapa kevyt lounas.
Vaikka chia-vanukas on helppo tehdä, siementen turpoaminen vaatii kuitenkin aikaa (vähintään 4h, itse turvotan yönkin yli). Nesteenä voi toki käyttää miltei mitä tahansa, mutta omani teen mantelimaitoon (jos ostat kaupasta, niin tarkista, että kyseessä on sokeroimaton versio). Monet lähtevät makeuttamaan ja maustamaan vanukasta, mutta itse tykkään mantelimaitopohjaisesta puddingista ihan ilman mitään ylimääräisiä makeuttajia. Tuoreet marjat ja hedelmät, tai niistä surautettu smoothie ovat suosittuja vanukkaan seuralaisia, mutta jos yhtään pelkäät sammakonkutumaista rakennetta, suosittelen opettelemaan vanukkaan syöntiin pakastettujen marjojen kanssa. Nimittäin rakenne ei ole yhtään sen hullumpi, kuin pakastetussa vadelmassa. Sain itse alkuvuodesta muutaman rasiallisen vadelmia, kun äiti järjesteli pakastintaan, ja ne ovatkin huvenneet nyt mukavasti vanukkaan seurana. Mustikoiden ja vadelmien sulaessa makeutta ja kirpeyttä riittää koko vanukkaaseen, eikä se vaadi sen enempää hunajaa tai muutakaan kyytipoikaa. Pakastetut marjat on myös näppärä tapa pitää vanukas eväsrasiassa viileänä – ainakin hetken aikaa. Chian siemenet ovat todellista superruokaa, ja niitä kannattaa oikeasti käyttää sen näkkärin lisäksi muutenkin. Siemenet sisältävät n. 20 % proteiineja ja n. 40 % kasviöljyjä (omega kolmosia on enemmän kuin rasvaisessa kalassa), eikä niissä ole yhtään kolesterolia. Lisäksi chian mukana saa aimo annoksen antioksidantteja, kuituja, vitamiineja ja mineraaleja (rauta, kalsium, sinkki…)
Tuollaiseen yhteen chia-vanukas annokseen menee n. 2dl mantelimaitoa ja 2,5-3 rkl chian siemeniä.
Mutta entäs se korkea vyötärö? Yhdet lempparihousuni ovat jo pitkään olleet superjoustavat farkut korkealla vyötäröllä. Nämä on melkein kuin leggingsit, vaikka farkkua ovatkin (onkos ne sitten jeggingsit?). Äärettömän mukavat kuitenkin jalassa, eikä vähiten juuri tuon korkean vyötärö vuoksi. Henkilökohtaisesti olen iloinen, että muoti suosii taas napaan asti ulottuvaa vyötäröä farkuissakin, vielä kun löytyisi sellaiset vähän rennomman malliset ja tarpeeksi pitkällä lahkeella. Samaan aikaan kun farkkutrendeihin kuuluu tuo nilkkapituus, joka jää sitten sinne pohkeen puoliväliin.
Korkeassa vyötärössä on kuitenkin etunsa, sillä se saa aika usein peffan näyttämään paremmalta ja vyötärön kapeammalta, koska vyötärö osuu ihan oikeasti sinne, missä se naisen vyötärö on. Lisäksi vaatetus myös muokkaa kroppaa. Liian matala ja tiukka vyötärö kun oikeasti pitkään käytettynä jättää sen ikävän muffin top -efektin vyötärölle melko pysyvästi. Eli nappi navan päälle – juurikin kuten äiti opetti silloin lapsuudessa.
Vaikka nyt vielä eletään ihan talven kuukausia, niin lisääntynyt valo on kuitenkin villinnyt jo mårbacka pelargonit. Varret venähtivät talven aikana hentoa pituutta, joten materiaalia latvapistokkaisiin löytyy. Olisiko ollut kesä 2010, kun ajelin joku sunnuntai pojan kanssa Raision Plantageniin ja ostin pari mårbackaa. Siitä lähtien noita kasveja on sitten lisätty ja jaettu, mutta ne suurimmat yksilöt löytyy kyllä äidiltä, joka otti hoitaakseen pelargonit, kun meidän elämässä oli muutot ja pahimmat remontit. Nyt tuntuu kuitenkin tosi ihanalle taas hoidella näitä kaunokaisia ihan itse.
Kirjoittelin teille pari viikkoa sitten uudenvuodenlupauksestani, jonka tein Danone Activia yhteistyön innoittamana ja samalla startattiin huikea kilpailu. Kuka voitti 500 euroa oman lupauksensa helpottamiseen, se selviää tässä postauksessa, mutta sitä ennen hiukan omasta lupauksestani, eli siitä minäajasta!
Oma lupaukseni oli tosiaan irrottaa päivistä aikaa itselle, ottaa 24 tunnista yksi oman hyvinvoinnin ja jaksamisen vaalimiseen. Luonnollisesti yöunista tinkimättä. Muutama viikko ei tietenkään ole loppuyhteenveto kokonaisesta vuodesta, mutta jotain muutosta siinäkin ajassa pystyy korviensa väliin tekemään, ja lopultahan muutokset ovatkin sitä uuteen rytmiin tai rutiiniin totuttautumista ja uusien tapojen omaksumista.
Olen aina ollut hillitön ylisuorittaja, joka puuskuttaa höyryjunan lailla paikasta toiseen jopa siinä määrin, että se kuulemma ärsyttää kanssaeläjiä. On se sitten tiskikone, pyykkikone tai kuivausrumpu, kun piipittää, olen salamana liikkeellä. Useimmiten ravaan sinne tänne vauhdilla joka ei välttämättä tuloksen kannalta ole lainkaan hedelmällistä. Vaikka viimeiset vuodet ovat tahtiani jo hiukan hillinneet, myönnän, että vieläkin tulee hetkiä, kun en muka ehdi pysähtymään ja halaamaan puolisoani tai aikaa ei muka ole istua syömään. Kysehän on sellaisesta itse itselleen aiheutetusta kiireestä, jota ihminen itse ruokkii omalla käytöksellään.
Jo tuossa loppuvuoden aikana, kun tuntui, että kasasin itselleni vähän kaikenlaista ylimääräistä, sain mieheltäni erittäin hyvän neuvon ja ajattelemisen aihetta. Hän nimittäin muistutti, että lopputuloksen kannalta on paljon parempi ottaa sinne aamuun hiukan enemmän niitä nukuttuja tunteja ja tarttua sitten päivän ohjelmaan virkeänä ja levänneenä. Väsynyt ja kiukkuinen ihminen kun ei lopulta kykene kummoisiinkaan suorituksiin, ja tekeminen muistuttaa lähinnä mutaan juuttuneen auton tyhjää sutivia renkaita; Yritys on kova, mutta mitään ei tapahdu. Tästä viisastuneena olen nyt kääntänyt minäaika -ajatukseni juuri tähän jaksamiseen ja tehokkuuteen. Nimittäin, kun välillä puhaltaa höyryjä pihalle ja rentoutuu, jaksaa muita juttuja ihan eri tavalla ja energia tuottaa tulosta.
Alkuvuodesta yksi puheenaihe on ollutkin lepo. Yksilön oma hyvinvointi ja jaksaminen on nostettu yhdeksi työelämässä pärjäämisen kulmakiveksi, enkä lainkaan ihmettele miksi! On toki paljon ihmisiä, jotka eivät stressaa tai koen minkäänlaista painetta elämänsä millään osa-alueella, mutta suurta joukkoa nykyajan hektisyys ja jatkuva suorittaminen kuluttaa. Minäaika pureutuu juuri tähän ongelmaan ja hyödyttää kaltaistani pikkutarkkaa suorittajaluonnetta. Kun aluksi pakottaa itsensä pysähtymään, huomaa muutoksen hyödyn melko nopeasti. Aion siis jatkaa tätä pysähtymisen ja oman ajan vaalimista, opetella rentoutumista ja pysäyttää itseni vaikka väkisin!
Entä ne korvamerkityt 500 euroa? Tällä kertaa pisimmän tikun veti Minna kommentillaan “Lupasin, että pyrin syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Olen hoikka, mutta syön aivan liian epäterveellisesti. Taloudellisen tilanteen vuoksi usein kuitenkin jätän yhtään kalliimmat terveelliset tuotteet kauppaan :/”
Tsemppiä lupauksien pitämiseen ja armollisuutta itseäsi kohtaan. Vuoden jokaisena päivänä ei tarvitse onnistua täydellisesti, lopulta se oikea suunta ja suurempi kokonaisuus painavat vaakakupissa yksittäistä päivää enemmän!
