Laskin tuossa, että kun syö vuodessa noin 300 aamuna maitorahkaa pakastemansikoilla, tekee kieltämättä ihan mukavaa vaihtelua nauttia setti kesällä tuoreiden marjojen kanssa. Olen tosiaan aamupalan suhteen vähän turhankin kaavoihin kangistunut. Meni vuosia, etten syönyt mitään aamupalaa ja käynnistin päiväni pelkällä kahvilla. Sitten meni vuosia, etten syönyt aamuisin kuin kaurapuuroa. Kaksi desiä vettä ja desi kaurahiutaleita. Mikroon, eikä mitään mukaan. Ei maitoa, ei suolaa, ei voisilmää, pelkkää kauraa ja vettä. Helppoa ja nopeaa! Pari vuotta sitten aloin hifistellä, ja otin puuron rinnalle rahkan. Vuoden verran jaksoin molempia aamuisin, mutta lopulta annoin periksi; Yksi ruokalaji aamuisin riittää!
Vaihteluksi riittää erilaiset rahkalaadut. On Ehrmannin miltei jogurttinen maitorahka, sekä Pirkan ja Lidlin paksut ja tuhdit mössöt. Onhan sitä siinäkin jo skaala! 🙂 Myönnän, että luovuuteni ei ole parhaimmillaan vielä aamupala-aikaan. Tai toisaalta, kun lähes jokaisena vuoden aamuna laittaa aamupalaa toisille, ei omaansa jaksa niin kovasti panostaa. Suotakoon siis mielikuvituksettomuus lounasaikaan asti. 🙂

Se, että päivä lähtee käyntiin on varmaan tärkein juttu. Tänään se starttasi tällä ja saavillisella kahvia. Ulkona oli vastassa surullinen näky: Piharakennuksen rännit olivat lentäneet yöllä alas! No, Suomen kesä on tosiaan aika arvaamaton!

Hauska Tine K:n kaakeli on muuten uusi pannunaluseni. Löytyi täältä.

Kivaa päivää!

Tämän kevään yksi sosiaalisen median ilmiöistä on ollut #rantakunnossa -kampis, joka “vastustaa epärealistisia ulkonäköpaineita ja kannustaa itsensä hyväksymiseen”, kuten kampanjan kotisivuilla kerrotaan. Jostain syystä koen hirvittävää tarvetta kirjoittaa aiheesta enemmän. Kirjoittaa siitä toisenlaisesta, kenties hiukan väärästäkin, perspektiivistä. Nimittäin, entäpä jos ei koe olevansa rantakunnossa? Mitäpä jos mieli kuitenkin kääntyy epärealistisiin ihanteisiin ja itsensä hyväksyminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta?

Sain itse Instagramissa viime viikolla haasteen jakaa kampanjan ilosanomaa eteenpäin. Haasteen minulle laittoi Maria, ja ihan pienen hetken ajan ehdin ajatella, että hei, täähän on kiva juttu. Sekunnin murto-osan jälkeen totuus kuitenkin iski päin kasvoja. Ei, en koe olevani rantakunnossa. Rehellisyyden nimissä, en voi tarttua tähän aiheeseen tavalla, joka ei kohdallani ole totuus. Se tuntuisi paitsi väärältä muita kohtaan, mutta väärältä myös itseäni kohtaan. Haluan kirjoittaa aiheesta omalta kannaltani ja avata myös toisenlaista näkökulmaa.

En ole vielä koskaan elämäni aikana kokenut olevani rantakunnossa. En 70-kiloisena, enkä 35-kiloisena. En ennen lapsia ja raskausarpia, enkä näiden jälkeen. Rantakunnolla kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä luitteni päällä on, ja kuinka paljon. Rantakunto on korvien välissä, ei vyötärön leveydessä – tai kapeudessa. Rantakunto on itsensä hyväksymistä ja rakastamista, mielen eheyttä ja hyvinvointia. Kampanjassa ei ole kyse siitä, että julkaiset kuvan omasta rantakunnostasi, vaan siitä että kannustat kanssasiskojasi julistamaan ilosanomaa hyvän asian puolesta. Someen voit ladata kuvan vaikka hymystäsi tai jäätelöstä – mitä tahansa, mikä kuvastaa sitä, että olet sinut itsesi kanssa.

Saatuani haasteen tunsin ehkä eniten surua. Tunsin myös suunnatonta kateutta kaikkia niitä naisia kohtaan, jotka voivat hymyssä suin lähteä mukaan kampanjaan. Jäin miettimään, kuinka etuoikeutettua on sellaisen ihmisen elämä, joka rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Ja, miten väärin on se, että meistä jokainen ei voi tuntea samoin.

Omalla kohdallani matka tähän asti on ollut pitkä ja kivinen. Paitsi, että en koe olevani rantakunnossa, en edelleenkään käy lasteni kanssa uimahallissa. En sauno naisporukassa, en mielelläni edes oman perheeni kanssa. En vaihda vaatteita isoissa pukuhuoneissa, enkä vieraiden ihmisten nähden. On aikoja, jolloin skippaan suihkussa käymisenkin, koska en pysty olemaan alasti edes itseni kanssa. On aikoja, joina elämä on helpompaa; Voin vaihtaa vaatteita muun perheen ollessa läsnä. On aikoja, jolloin vetäydyn toiseen huoneeseen riisuutumaan ja aikoja, jolloin vaihdan vaatteeni lukkojen takana taatakseni yksityisyyteni. Ja, miten väärältä tuntuukaan, että elämäni on tätä! Miten monet itkut olen vääntänyt aiheesta “miksen voi olla normaali, olla kuten muut?”. Sillä enemmän kuin täydellisiä treenattuja bikinivartaloita, kadehdin naisia, jotka ovat kotonaan omassa kehossaan. Tuntevat olevansa hyviä, kauniita ja riittäviä juuri sellaisena kuin ovat. Naisia, jotka seisovat selkä suorassa ja ylpeinä itsestään, ja jotka eivät tavoittele itsensä hyväksymistä arvostelemalla muita.

Kuinka helppoa onkaan muokata kehoa. Laihduttaminen ja plastiikkakirurgia ovat miljoonabisnestä, ja riittävällä rahamäärällä kuka tahansa voi muokata itsestään mitä tahansa. Mutta vain ulkoisesti, sillä mikään rahamäärä maailmassa ei riitä mielen korjaamiseen. Terveyttä ei voi ostaa, eikä eheyttä paikata veitsellä. Niin julma maailma oikeasti on.

Niin kauan kuin yhdenkään ihmisen on helpompi laihduttaa, kuin hyväksyä itsensä, maailma kaipaa tämänkaltaisia kampanjoita. #rantakunnossa ei välttämättä pelasta kaikkia pimeälle puolelle joutuneita, mutta hitto vie, jos sillä on mahdollista estää yhdenkään mielen tummuminen, se on jokaisen hashtagin arvoinen.

Oletteko huomanneet, että joskus tosi tavalliset ja arkisetkin asiat näyttävät kauniilta? Oikeat värit, oikea valo ja oikea tunnelma. Jopa tiskaamisessa voi olla jotain tosi kaunista, kuten mun mielestä näissä lasten aamu- ja iltapala-astioissa.
Muistan blogin alkuaikoina kuvanneeni enemmänkin juuri tällä ajatuksella, mutta vuosien saatossa myönnän taktiikan muuttuneen. Sitä tulee itse kriittisemmäksi, yrittää väillä liikaakin. Yleisö toivoo laajempaa kuvakulmaa, ja itse ehkä sokaistuu niille pienillekin jutuille. Sinänsä sääli, koska niitä pieniä ja arkisia asioita ajatellen koko blogi on aikoinaan saanut alkunsa. Että jokaisessa päivässä on hyvää ja kaunista, oli se sitten kahvikupin, tai vesipisaran kokoinen juttu.

Ja se, miksi itse suosittelen kaikille blogin “kirjoittamista” perustuu juuri tähän; Kuvatessa saat katsoa linssin läpi juuri sitä mitä haluat, ja poistaa ympäriltä kaiken sen, mikä ei miellytä silmää. Voit unohtaa täyteen lastatun keittiön työtason ja keskittyä siihen pieneen kohtaan, jossa asiat ovat “kohdallaan”. Se, tekeekö blogia julkisesti vai omaksi ilokseen, tai käyttääkö bloggaamisen sijaan muita sosiaalisen median kanavia, on lopulta harkintakysymys. Jonkinlainen kuvapäiväkirja voi kuitenkin olla älyttömän voimaannuttava harrastus; Mahdollisuus nähdä kaunista hyvinkin epätoivoisessa tilassa, ja tallentaa se muistoksi ja opetukseksi itselleen.

Toisille vastaava hyöty tulee esimerkiksi positiivisten asioiden listaamisesta. Ranskalaisilla viivoilla kasattu lista päivän mukavista jutuista on paljon käytetty terapeuttinenkin tapa, mutta nykyään se on levinnyt yleisesti sosiaalisessa mediassa. Harva on välttynyt saamasta haasteen listata Facebookissa kolme positiivista asiaa viikon ajan. Itse pidän valokuvaamista jopa vielä tehokkaampana. Se jättää jälkeensä konkreettisen todisteen, ja mahdollistaa paljon pienempienkin asioiden hahmottamista. Harva listaisi Facebook-seinälleen märän tiskiainepullon yhtenä päivän kolmesta positiivisesta asiasta.

Niin, että sellainen ajatusketju syntyi tänään tiskatessa. Voi olla, että olen täysin hakoteillä, ja omituinen yksilö, jonka aivot käyvät täysin erilaisella radalla lajitovereihin verraten. Silti suosittelen koittamaan, sillä eihän siinä ainakaan mitään häviä. Kamera taitaa kulkea jo nykyisin melkein jokaisen matkassa puhelimen muodossa, joten sen isompaa investointiakaan ei tarvita. Riittää, että pitää silmänsä auki, ja tutkii ympäröivää arkea.

Mennään kohti viikonloppua. Edessä lukematon määrä kauniit asioita ja positiiviasia juttuja! ❤

Arki, väsy ja vesisade. Voisi jopa kutsua kurjaksi tätä tiistaita, joka muistuttaa liikaa maanantaita. Mutta no, nyt vaan positiiviset jutut esiin, ja mieli kohti mukavampia ajatuksia.

En tiedä teistä, mutta meillä pääsiäinen oli aika syömispainotteinen. Tai ei aika, mehän syötiin jatkuvasti -ja paljon! Siitä muistutti myös maha, joka kurni aamupalaa heti sängystä noustessa. Tottunut raukka saamaan yllin kyllin ravintoa viimeisten päivien aikana. Samaan aikaan kun kroppa kaipaa ruokaa, olo on silti ähky. Ihan kuin joulunpyhien jälkeen. Liika on liikaa, ja nyt on pakko keventää. Herkuton viikko (jaiks) ja ateriavälit kuntoon. Aika yksinkertaista, mutta vaatii kieltämättä itsekuria, kun talo on edelleen täynnä jos jonkinlaista houkutusta. Olin selvästi silti pystynyt aliarvioimaan pääsiäisen syömiset tai sitten vain joutunut sen hyperhamstraamisen pauloihin, joka iskee, kun ennen juhlapyhiä katselee ihmisten ostoskärryjä ruokakaupassa.

Keventämisen lisäksi teimme mieheni kanssa yhden toisenkin lupauksen tätä alkanutta arkea ajatellen. Nimittäin iltakukkumiset saavat nyt hetkeksi jäädä, ja yritämme molemmat mennä ajoissa nukkumaan. Tämä on tietysti helpompi pitääkin silloin, kun molemmat ovat päätöksessä mukana. Keväällä pitenevät illat ovat hirmu petollisia, ja usein käykin niin, että kesää kohti yöunet lyhenevät entisestään.

Niin, että vähän kuin joulun jälkeinen uusi vuosi, tämäkin juhlapyhien jälkeinen aika motivoi ottamaan itseään niskasta kiinni, ja laittamaan elämäntavat taas pikkuiseen parempaan järjestykseen. 🙂

Mutta, nyt toivottelen teille mukavaa arkea! Ja, sehän lupaili keväänkin saapuvan sitten pääsiäisen jälkeen, joten sitä odotellessa!

Kuulostaako tutulta? Vai pitäisikö tässä kohtaa kysyä does it ring a bell? Itselleni äänimaljahieronta on ihan uusi juttu, enkä ollut törmännyt koko sanaan ennen kuin sain Janikalta yhteydenoton, jossa hän kysyi olisinko halukas koittamaan äänimaljojen avulla tehtävää rentoutusta.
No, varmasti jokainen jolle tarjotaan mahdollisuutta rentoutumiseen tarttuu oljenkorteen, ja niin tein minäkin. Myönnän, että ensimmäinen mielikuvani hoidosta oli se, että makaisin jossain ja joku kilkuttelisi kelloja samalla kun minä yrittäisin rentoutua. Tiedättehän ne iänikuiset rentoutumisnauhoitteet, joissa käsketään keskittymään vasemman jalan varpaisiin ja niiden rentoutumiseen. Sitten jatketaan pikkuhiljaa aina ylöspäin kehon osissa ja mietitään kulloinkin rentoutettavaa ruumiinosaa. No, nämä kyseiset rentoutumisyritykset päätyvät osaltani yleensä siihen, että hoen mielessäni vain “keskity polveen, keskity polveen, keskity siihen hiton polveen” – ja seuraavaksi mietin jo kauppalistaa. Ei toimi ei. Niinpä olin aika iloisesti yllättynyt siitä, että äänimaljahieronta tarjosi tavan rentoutua ilman minkäänlaista omaa panostusta. Sen kun makasit vain paikallasi (ehkä alkuun hiukan skeptisestikin), ja annoit ääneen viedä mennessään. Siis ihan mahtava juttu!

Käytännössä Peter Hess -äänimaljahieronta tehdään siten, että makaat vaatteet päällä (ja vielä vaikka viltin alla) hierontapöydällä. Ensin päinmakuulla ja puolessa välissä kiepahdin ympäri. Hieroja asettaa kehollesi eri kokoisia metallisia maljoja, joita kevyesti “soittamalla” saadaan aikaan erilaisia ääniä (vaihtelevat ylä-äänet, pehmeät matalat äänet), ja samanaikaiesti maljat jäävät keholle värähtelemään. Maljojen materiaali on erilaisten metallien ja jalometallien sekoitus, ja maljan koosta ja mallista riippuen saadaan aikaan erilaisia ääniä, sekä värähtelyjä. Osa maljoista voi kuulemma soida ja värähdellä yhden malletin osuman jälkeen jopa 15 minuuttia.

Janika tuli tekemään hieronnan minulle kotiin, joten paikka ja olosuhteet olivat tutut ja turvalliset. Itse koin myös erittäin miellyttävänä sen, että hoito voidaan tehdä täysissä pukeissa. Tiedän, etten ole ainoa suomalainen, jota alastomuus ja vähäpukeisuus hieman kainostuttaa. Usein, erilaisia hierontoja tehdessä, tämä seikka voi jopa estää totaalisen rentoutumisen. Se, että joku tulee sananmukaisesti iholle.
Ulkoiset puitteet olivat siis enemmän kuin kohdillaan, enkä kokenut tilanteessa mitään stressaavaa tai pelottavaa. Kehoni päällä oli kaksi maljaa, joita soitetiin, siirreltiin tai vaihdettiin vuorotellen. Vaikka maljat ovat painavia, aika nopeasti lakkasin ikään kuin tuntemasta, missä toinen maljoista sijaitsi, ja paikansin sen vasta uuden lyönnin jälkeen, kun värähtely tuntui kehossa. Samoin äänet muuttuivat nopeasti joksikin vaikeasti kuvailtavaksi. Vaikka koko ajan tiedostin Janikan jalkojen alla narisevat lattialaudat ja tulen räiskeen kaminassa, tuntuivat maljojen äänet raskailta ja todellista paljon suuremmilta. Ne tavallaan tulivat niin voimakkaasti kaiken muun äänen päälle. Tuli vähän sellainen olo, kuin helikopteri olisi ollut päälläni. Silti äänet eivät olleet liian kovia tai häiritseviä. Ne vain jotenkin tuntuivat painavan koko kroppaa läpi hierontapöydän.

Äänimaljahieronnassa ideana on saada aivoaallot laskemaan ja nousemaan edestakaisin toiminnalliselta beta-tasolta takaisin alfa-tasolle, eli jonnekin sinne unen ja valvetilan rajamaastoon. Suomeksi siis ihminen saadaan äänimaljahieronnan aikana useaan otteeseen siihen olotilaan, joka kehossa vallitsee juuri ennen nukahtamista. Olotila joka on rauhallisin ja miellyttävin mahdollinen. Tätä kuitenkin “häiritään” niin, että keho ei vaipuisi liian syvään uneen, vaan hyvän olon tunne toistuisi mahdollisimman monta kertaa. Silti hieronnan aikana on mahdollista vaipua hetkellisesti myös syvään uneen, ja ainakin itsestäni tuntui, että niin taisi käydäkin minullekin. Luulin nimittäin maanneeni korkeintaan vartin tai 20 minuuttia, kun lopetimme 45 minuutin hieronnan jälkeen.

Äänimaljahieronnan vaikutusta ja sitä tunnetta, jonka hieronnasta saa on todella vaikea kuvata. Ja, tuntemuksia on varmasti yhtä paljon, kuin on hierottaviakin. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun voin sanoa ihan oikeasti rentoutuneeni 45 minuutin hoidon ajan.

Äänimaljahieronta ei siis perustu noituuteen tai enkelipölyyn, eikä mihinkään yliluonnolliseen. Värähtely ja äänet ovat käsinkosketeltavia ja korvinkuultavia. Hieronta sen sijaan menee syvemmälle, kuin  perinteisen hierojan sormet. Värähtely etenee kehossa, ja saa koko kropan tuntumaan älyttömän kevyeltä.

Äänimaljahierojia on koulutettu Suomessa vasta vuodesta 2010 lähtien. Ei siis ihme, jos et ollut sinäkään ennen kuullut koko hoidosta. Rentona. fi -sivustolta voit lukea enemmän metodista ja siitä, mihin hoito perustuu. Myös Janikan Facebook-sivulta löytyy tietoa hoidosta, ja esimerkiksi syvärentoutumisen aikataulut (Janikan vetämä ryhmärentoutus), johon kannattaa osallistua mikäli satut asumaan jossakin Kankaanpään lähistöllä.

Rentoa ja rentouttavaa viikonloppua!

Yleensä, kun kysytään, että mitä toiselle kuuluu, vastaukseksi saa tavallisen “hyvää” tai “kiitos hyvää”. Harvemmin kukaan lähtee moiseen avautumaan, ja varmasti aika harvoin kysyjä sitä todellisuudessa haluaakaan. Kyse on hyvistä tavoista, fraaseista, joita heitellään ilmaan ilman sen suurempaa taka-ajatusta.

Koska viime viikko oli blogissa kovin hiljainen, ja postaukset ovat menneet arvontojen puolelle, ajattelin, että nyt voisi ihan oikeasti kirjoittaa siitä, mitä mulle kuuluu.
Ja, mullehan kuuluu ihan hyvää. Kaameaa räkätautiflunssaa lukuunottamatta, olo on aika jees, ja elämä mallillaan. Koska kuitenkin luikahdin pois blogin äärestä, moni varmaan arvaa, etten ehkä viikko sitten olisi vastannut ihan samalla tavalla.

Aloitetaan särystä: Monesti puhutaan, että kipu vie järjen, ja jatkuva särky tekee ihmisen hulluksi. Jossain määrin itsekin allekirjoitan tuon, mutta en ollut koskaan osannut kuvitella, millaista elämä todella olisi, jos jatkuva särkeminen oikeasti loppuisi. Muistanette varmaankin, kun kerroin ikävistä kivuista ja säryistä ei pelkästään maun vuoksi -postauksessa. Postaus käsitteli MSM-rikkiyhdistettä, jolla sain avun ikäviin kipuihini. Tuon postauksen kommentteihin tuli paljon asiallisia vastauksia ja vastaavanlaisia kokemuksia. Oli helpottavaa kuulla, että moni muukin kärsii noista oudoista kiputiloista. Silti Päivin kommentti oli se, joka noista tarrrasi kiinni tiukemmin. Olen jo pitkään haudutellut sisälläni ajatusta parantavasta ruokavaliosta, mutta matka mukavuusalueeni ulkopuolelle on pitänyt elintapani melko samanlaisina vuodesta toiseen. Kun jälleen luin, miten joku on päässyt eroon huonosta olostaan (ja ennen kaikkea säryistään) viljattomalla ruokavaliolla, päätin, että oli tullut aika kokeilla. En asettanut itselleni mitään loppuelämän pituista tavoitetta. Päätin puhtaasti vain koittaa. Pari viikkoa sitten siis karsin ruokavaliostani pois paitsi viljatuotteet, myös sokerin. Jostain syystä muutos ei tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En siirtynyt hiilihydraatittomaan ruokavalioon, vaan korvasin kotimaiset viljatuotteet kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla. Sisällytin silti mukaan myös perunan, riisin ja monipuolisen maissin. Ei mennyt kuin pari päivää, ja huomasin, että olen varmasti ihan oikeilla jäljillä.

Viikon kuluttua olin ajautunut tilanteeseen, jossa pääni meinasi haljeta. Puolet elämästäni on kulunut jatkuvan kivun alla, ja yht’äkkiä se olikin poissa. Vaikka tunne oli sanoin kuvaamattoman ihana, alkoi pääni sisällä kuitenkin humista. Olinkin ihan hirveän väsynyt ja huonovointinen. Kun puntaroin uutta olotilaani ja sen mahdollista syytä, tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei mikään voinut johtua syömättömästä pasta-ateriasta tai skippaamastani pullasta. Kun jatkuva kivun kanssa kamppailu oli ohi, pystyin pitkästä aikaa tuntemaan, millainen oloni oli muuten! Ja kyllä, oloni oli väsynyt ja vetämätön.

Niinpä viime viikko meni tilanteen tasaamiseen. Nukuin, nukuin ja nukuin. 12 tunnin yöunia ja neljän tunnin päikkäreitä. Liikuin, ja ulkoilin, tein asioita jotka puhtaasti tuntuivat hyvältä. Pitkästä aikaa sisälläni velloneet kysymykset ja ongelmat, joihin piti keksiä ratkaisu, eivät tuntuneetkaan enää umpisolmuilta. Osasin tehdä päätöksiä, ajatella loogisesti, ja järjellä. Loppuviikosta elämä näytti erilaiselta. Moni käytännön asia oli saanut uuden suunnan, ja olin tehnyt päätöksiä tulevaisuuden suhteen, joita olisi pitänyt osata tehdä jo aikoja sitten. Mutta nyt tuntuu hyvältä. Arki tulee muuttumaan ja elämässä alkaa puhaltamaan uudet tuulet! Ehdottomasti suurin päätös oli hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa osaksi viikkoa. Asia, jonka näin pitkään lähinnä vain omana epäonnistumisenani, mutta johon mustavalkoisuuden sijaan on viime viikon aikana ilmestynyt myös harmaan sävyjä.

Eli sellaista tänne ihan oikeasti kuuluu. Ja, minä joka vastustin kaiken maailman gluteenittomia trendejä ja superfoodeja joudun näköjään pyörtämään puheeni. Never say never, tulipa taas todistettua! 🙂
Eikä ne viljattoman hyödyt todellakaan jääneet tähän. Vaikka ruokavalion suurin etu olikin kipujen lievitys, niin kyllähän tuo näkyy ihossa, ja vyötärölläkin. Jatkuva turvotus katosi ja selluliittikin sai kyytiä. Iho ei hilseile, eikä kutia. Eli, ei ihan heti tee leipää mieli! 🙂

Mutta kertokaa ihmeessä, mitä teille kuuluu? Eikä nyt sitten tarvitse vastata, että kiitos hyvää, jos ei siltä tunnu! 🙂

Puhuttaessa lounaasta, tai ylipäätään päivän tehokkaimpien tuntien lomaan sijoitetusta ateriasta, listaan mielessäni nopeasti muutaman kriteerin. Kevyt, tervellinen, nopea ja helppo. Kukapa haluaisi södä itsensä tainnoksiin puoliltapäivin, saati käyttää itse lounaan kyhäämiseen yhtään enempää aikaa kuin on pakko.

Indiedaysin ja Lidlin yhteistyön kautta ajattelin raottaa hiukan omia lounastottumuksiani, sikäli kun niissä nyt mitäään suuria mullistuksia olisi tapahtunutkaan. Tarkoitus oli tutustua kampanjan myötä Lidlin uusiin Fresh Corner -tuoretuotteisiin, mutta olinkin ehtinyt tekemään sen jo aika hyvin ennen kampanjan avausta. Koska pikkukaupungissa helpot (ja hyvät) valmislounaat ovat kiven alla, tartuin näihin oikeastaan heti kun ne paikalliseen Lidliin ilmestyivät.

Itselleni ehkä suurin muutos lounaan suhteen on se, että nykyään mun ei tarvitse syödä samaa ruokaa kuin lapsi/lapset. Eikä edes yrittää naamioida sitä samankaltaiseksi. Jos syön lasten seurassa, heidän oma ruokahalunsa kyllä pelaa, vaikken ihan samaa ruokaa itse popsisikaan. Siinä missä lapsille koitan väsätä monipuolista ja täyttävää, nappaan itselleni kevyempää, kuten salaattia. Tiedättehän, on ihan ok, jos pieni lapsi syö melko raskaan lounaan, ja nukkuu sen jälkeen sikeästi päiväunensa. Äitinä taasen en koe tota ihan ideaalina tilanteena, vaan tahdon olla skarpissa kunnossa pitkin päivää.

Koska ruuanlaittoa saa harjoittaa ihan turtumiseen asti, olen alkanut vähitellen oikaisemaan. Kaikkea ei aina tarvitse jaksaa tehdä alusta loppuun itse. Koska en juuri halua syöttää lapsilleni eineksiä, vaan tavallista kotiruokaa, olen yleensä aika haluton kokkailemaan jo siinä vaiheessa, kun tulisi oman annoksen vuoro. Niinpä olen katsonut parhaaksi napata salaattia valmiina tai puolivalmiina, ihan vain, jotta omakin ateriani säilyisi monipuolisena. Salaattipohja meillä käytetään lähes vallan Lidlin Fresh Corner -salaattisekoituksia. Niihin taikoo nopeasti perussalaatin, ja salaattipohjaan tuleee huomattavasti enemmän väriä. Myönnän, että jos salaatti pitäisi joka päivä vääntää ihan alusta asti, sortuisin itsekin varmaan syömään sitä jääsalaattia joka päivä.

On kuitenkin päiviä, jolloin pelkkä salaattipohja ei riitä. Tiedän jo aamulla, että lounas tulee pahimmassa tapauksessa skipattua, mikäli sitä ei saa nopeasti ja helposti juuri silloin, kuin muissa hommissa on tauko. Niinpä olen alkanut ostamaan myös valmissalaatteja. Lidlin katkarapusalaatti on pieni ja kevyt, ja sen jälleen vatsaan mahtuu vielä esimerkiksi maitorahka marjoilla. Vatsa tulee täyteen, mutta olo ei missään nimessä muutu ähkyksi tai väsyneeksi. Itse olen nyt pari viikkoa ollut täysin viljatta, mutta pitää silti mainita tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä pastasalaatti, joka taasen on nykyään mieheni yksi vakkarilounaista. Kulemma todella hyvää, ja salaatti on myös aika iso ja täyttävä.

Vaikka syönkin tälläistä valmisruokaa kotona, on musta kattaus silti puolet ateriaa. Kippaan lounaani lautaselle ja syön rauhassa pöydän vieressä. (OK, myönnän, välillä työpöydän vieressä.). Bonusta nämä salaatit saavatkin siitä, että osat on kasattu pakettiin erilleen toisistaan, jolloin salaatin ulkonäkö pysyy ihan oikeasti freshinä, eikä salaatti ole mitään mössöä.

Kotona saan siis jotakuinkin pidettyä lounasrytmin kasassa, ja ruokailuvälit kurissa. Oma henkilökohtainen kompastuskiveni onkin reissupäivät, jolloin syöminen tapahtuu suurimmaksi osaksi autosssa. Olen yrittänyt aikanaan tehdä eväitä mukaani, mutta yleensä aamun kiiressä epäonnistun yrityksessäni ja pahasti. Jossain kohtaa havahduinkin siihen, että tein taas 12 tunnin reissupäiviä parin proteiinipatukan ja muutaman latten voimalla. Ja, siinähän nyt ei olllut järkeä sitten ollenkaan! Niinpä itse pidän ihan älyttömän hyvänä sitä, että Lidlin tuotteissa tulee pienet aterimet aina mukana. Niinpä nämä voi ihan oikeasti syödä missä tahansa. Ja pakko myöntää, että päivittäiset syömiseni, varsinkin reissatessa, ovat monipuolistuneet ihan valtavasti!

Omat suosikkini Fresh corner tuotteista ovat siis ehdottomasti salaatit, tuoreet marjat ja hedelmäsalaatti.

Mutta, Fresh Corner on uusi juttu, ja nyt olisi mahdollisuus toivoa siihen sisältöä. Eli mitä sinä tahtoisit löytää Lidlin Fresh Corner valikoimasta? Kerro mielipiteesi ja voit voittaa 20 euron lahjakortin, jolla saat lounaan sekä ystävällesi ja itsellesi!

Lidlin Fresh Corner tuotteet löydät täältä.

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 8.3., ja olet mukana arvonnassa!

Mukavaa uutta viikkoa!

Tässä alkuvuodesta kun olen tutustunut superfoodien ihmeelliseen maailmaan, tuli uusien makujen ja reseptien lisäksi mietittyä myös erilaisten ravintoaineiden terveyshyötyjä, ja monikäyttöisyyttä. Vaikka Cocovin ja Indiedaysin kampanja noin pääsääntöisesti liittyykin superfood-resepteihin, ajattelin kuitenkin kirjoittaa noista tuotteista hiukan toisesta näkökulmasta.

Kävi nimittäin niin, että tuossa jossain kohtaa vuoden pimeintä aikaa kirjoitin väsymyksestä ja valonpuutteesta. Silloin ihana blogikollegani Maria laittoi Instagramini puolelle vinkin omasta aamun superjuomastaan, jonka avulla kuulemma kone lähti hurisemaan varsin energiseen tahtiin. Juoman pääraaka-aineet taisivat veden lisäksi olla sitruuna, maca- ja MSM-jauhe. Macasta olinkin jo joskus lueskellut, mutta MSM oli niin uusi kirjainyhdistelmä, että sehän piti googlettaa heti.

Kuten tuossa kerroin, kärsin jatkuvista säryistä, jotka söivät niin energiaa kuin mielialaakin. Näitä särkyjä olen joutunut jo vuosia kestämään, ja reumalääkärin mielipide olikin, että kyseessä olisi fibromyalgia. Tavallaan siis vaiva, johon suoranaista lääkettä tai parrannuskeinoa ei ole. Oma oloni vaihtelee paljolti sään mukaan, ja pitkät kosteankoleat syksyt ovat kohdallani pahimpia. No, kun sitten lähdin googlailemaan MSM-jauheen (metyylisulfonyylimetaani) perään, osui eteeni hurja määrä kirjoituksia MSM:n edullisesta vaikutuksesta juuri fibromyalgiaan. Olen luonteeltani skeptinen, mutta jokainen jatkuvan säryn kanssa eläjä ymmärtää, että silloin kun tarjolla on pienikin mahdollisuus parempaan oloon, pitää oljenkorteen tarttua, ja niinpä minä tartuin Cocovin OptiMSM-jauheeseen. Itseäni ei tässä kohtaa juuri kiinnostanut edes piristävän aamujuoman loihtiminen, vaan ihan puhtaasti tuon rikkiyhdisteen nauttiminen ja nopeasti. Niinpä aloitin OptiMSM:n käytön ihan vain sekoittamalla teelusikallisen jauhetta pieneen vesimäärään. Voin sanoa, että hyvää tuo ei missään tapauksessa ole, mutta kulaus kitkeränmakuista vettä on aika pieni hinta paremmasta olosta. Ja päälle kun hutaisee ison lasillisen kylmää vettä, kärsimys kestää korkeintaan sekunin kaksi. Ei siis sen pahempaa kuin esimerkiksi yskänlääkkeen ottaminen.

Entä löytyikö apua?
Ei tainnut kulua viikkoakaan, kun huomasin jo selvän parannuksen olossani. Jos iltaisin istun tunninkin sohvalla, on kipu yleensä ylös noustessa niin suuri, että jalat tahtovat lähteä alta. Pikkuhiljaa tuo nouseminen helpottui, ja saatoin jopa iltaisin nukahtaa kyljelleni. Suurin “kokemus” oli varmaankin se, kun parin viikon päästä istuin taas illalla sohvalla ja katselin mieheni kanssa leffaa. Leffan loputtua nousin ylös, menin kontalleni lattialle ja saalistin sohvan alle pyörineen huulirasvani. Silloin todellakin tajusin, että jotain oli tapahtunut. Tuon kaltaiseen ripeään liikehdintään pitkän paikallaan olon jälkeen, en ole tainnut kyetä vuosiin. Nyt kun olen seuraillut omaa oloani, niin selvästi tunnen iltaisin ne päivät, jolloin MSM-jauheen nauttiminen on jostain syystä unohtunut. Voin siis lämpimästi suositella, mikäli joku tunnistaa tekstistä myös itseään. Varsinaisesti MSM-rikkiyhdiste sopii kuitenkin kaikille ihon ja tukikudosten kunnosta huolehtimiseen, ja liikkuvuuden ylläpitoon. Eli, ihan meidän kaikkien nivelet hyötyvät MSM-jauheen käytöstä.

Kun nyt lähdettiin tälle vähemmän mauttomalle tielle superfoodien kanssa, ajattelin kirjoittaa vielä muutaman jutun kookosöljystä, jonka käytöstä jo aiemmassa postauksessa kyselittekin. Kookosöljy on toki terveellinen vaihtoehto keittiössä, mutta suosittelen öljyn ottamista käyttöön myös kauneudenhoidossa. Kookosöljy nimittäin on mitä ihanin meikinpoistoaine ja latvahoito hiuksille. Cocovin luomu neitsytkookosöljyssä on ihana, hiukan paahteinen tuoksu, ja se levittyy kasvoille helposti. Öljy on purkissa kiinteässä muodossa, mutta ihon lämpö pehmittää sen todella nopeasti. Oma kuiva ihoni on tykästynyt kookosöljyyn todella paljon, ja joitakin kertoja olen levittänyt sitä myös puhtaisiin kasvoin yön ajaksi ikään kuin kosteuttavaksi naamioksi. Ohut kerros imeytyy ihoon, eikä tahraa tyynyliinoja, kuten moni pelkää. Kookoksen öljy siloittaa myös ihanasti niin karheat hiukset kuin hilseilevät sääretkin. Se toimii myös loistavasti kynsinauhojen öljyämiseen ja oikeastaan kaikkeen kosteutavaan kauneudenhoitoon. Puhutaan luonnonkosmetiikasta, ja itse ainakin ajattelen, että jos käytettävä tuote on jotakin, mitä voit syödä, ollaan todellakin sanan luonto äärellä.

Kookosöljyllä on todettu myös muita hyviä vaikutuksia, ja tämä menee nyt taas osastolle “ei ehkä maistu niin hyvälle, mutta kannattaa kokeilla”. Nimittäin kookosöljyllä purskuttelu päivittäin kaappaa suun ja nielun alueen pöpöt, ja tällä konstilla voi hyvinkin välttyä ikäviltä kausiflunssilta. Myönnän, että oma purskutteluni on vähän niin ja näin, sillä minulla on herkkä kyökkä-refleksi ja öljyn tunne suussa vaatii totuttelemista. Ajanmyötä mestariksi, pätee siis kohdallani tässä kohtaa. 🙂

Aikaisemmat, ne reseptipainotteiset, Cocovi postaukset löydät täältä ja täältä. Ja hei, tuolla kampissivulla on edelleen kisa käynnissä, eli sieltä on mahdollista voittaa itselleen Cocovin tuotepaketti! Kannattaa koettaa onneaan.

Ja, nyt siskot hyvät kaikki vinkit käyttöön! Kertokaa ihmeessä, mikäli olette löytäneet superfoodeista avun johonkin vaivaan! Itseäni ainakin harmittaa vietävästi, että löysin MSM:n vasta tänä talvena. Eli hyvät vinkit jakoon!

Huomenta!

Muistatte ehkä aikaisemman postaukseni superfoodeista? Indiedaysin ja Cocovin kampanjan myötä lähdin omalle tutustumismatkalleni superfoodien pariin, ja kerroin hieman omista ennakkoluuloistani ja ajatuksistani näitä ihmesupereita kohtaan. Pari viikkoa on vierähtänyt, ja nyt täytyy myöntää, että tuolloin kampanjan myötä saamani kokeiltavat tuotteet eivät kaikki ihan riittäneet tätä pariviikkoista. Jep, varastoja piti täydentää jo viikon jälkeen!
En edelleenkään koe olevani superfoodeihin hurahtanut hipsteri, mutta olen kuitenkin löytänyt arjesta, ja aika arkisestakin ruokavaliosta, paljon paikkoja, joihin superfoodit soveltuvat, ja näin kenties myös ruokavalioni on muuttunut hieman terveellisempään suuntaa. Itselleni suurin juttu on kuitenkin se, että superfoodit on pystynyt mahduttamaan ruokavalioon, jota koko perhe nauttii. En siis tee pelkästään itselleni superruokaa, vaan koko perhe voi nauttia samoista herkuista.

Tänään ajattelin jakaa teille pari ohjetta, jotka soveltuvat todella hyvin niin laihduttajalle kuin karppaajallekin. Ihan vaikka siltä varalta, että kevät on jollekulle teistä aikaa, jolloin ruokavalion hiomiseen olisi tarvetta, ja muutaman kilonkin tahtoisi hyvästellä.
Pari viikkoa sitten lähdin taivuttamaan terveellisiä raaka-aineita aika perinteisiin herkkuihin, mansikkahilloon ja lettuihin, tällä kertaa jakamani reseptit ovat vähemmän kaloripitoisia, mutta mausta ei mielestäni tarvitse tälläkään kertaa tinkiä.

Aika usein laihduttaja haluaa rouskutella hampaissaan jotakin. Hiilarittomalla kituessa mieli kaipaa leipää ja hiilarin himo iskee useimmiten juuri leipätiskillä. Leipä on usein ristiinnaulittu erittäin epäterveelliseksi, ja lähdinkin miettimään, että mitäpä jos leivästä, reilun hiilarisatsin sijaan, saisikin proteiinia?! Tässä näkkärissä ei oikeastaan ole proteiinin lisäksi kuin kuitua, joka kulkee kehomme läpi sellaisenaan. Näkkäräri on kuitunsa vuoksi niin täyttävää, että mahalaukku oikeasti täyttyy tosi nopeasti ja näläntunne vaihtuu kylläisyyteen. Näkkäri myös pitää nälän loitolla pitkään, mikä hiilarittomalla dieetillä on erityisen tärkeää. Mutta, muistattehan nauttia sen kanssa vettä! Kuitu sitoo itseensä nestettä, ja siksi riittävä vedenjuonti on extratärkeää!

Vähähiilihydraattinen näkkileipä:

Ohjeesta tulee pellillinen (60cm uuni)

6rkl mantelijauhetta
5rkl Fibrex-hiutaleita
2rkl vehnäleseitä
10rkl pellavansiemenrouhetta
10rkl chian siemeniä
2rkl psylliumia
1rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
3dl vettä
suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja muna. Levitä heti, nuolijaa avuksi käyttäen, leivinpaperille uunipellin päälle. Mitä nopeammin toimit, sitä helpompi taikina on levittää. paista 175°C uunissa 45min ja jatka toiset 45min 150°C:ssa. Mikäli haluat leivästä kauniita paloja, ota pelli uunista n. puolen tunnin kuluttua ja leikkaa veitsellä palat. Näin valmis näkkäri on helppo taittaa paloiksi valmiina. Itse paistan leivän kiertoilmalla ja päästän välillä uunin luukusta vesihöyryt pois.

Rukiisen oloiset siemennachot:

Käytä yllä olevaa näkkäritaikinan ohjetta. Tarvitset lisäksi tuoreita yrttejä esim. timjamia, rosmariinia. Voit toki käyttää myös kuivattuja mausteita tai viime kesänä tuore pakastettuja makuja.

Pilko yrtit pieneksi ja sekoita ne kuivien aineiden joukkon.
Sekoita tavallisen suolan sijaan “jauhoihin” karkeaa sormisuolaa hieman reilummin.
Rouhi mukaan myös mustapippuria.
Lisää vesi ja muna, sekoita ja levitä pellille.
Ripottele pinnalle vielä sormisuolaa ja pippuria,
paista vastaavasti kuin edellä mainitussa.

Puolen tunnin paiston jälkeen leikkaa leipä veitsellä pieniin kolmioihin. Voit toistaa käsittelyn taas puolen tunnin kuluttua, jotta saat paloista varmasti kauniita kolmioita.

Tarjoile itse tehdyn tuoredipin kanssa:

Tulinen avocadodippi:

2 avocadoa
1 habanero (tai maun mukaan, lisää vähitellen)
Puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
ripaus kookossokeria

Surauta kaikki sekaisin, ja tarkista makua, mausta tarvittaessa lisää. Kookossokeri antaa kivan maun, mutta voit jättää sen myös pois, mikäli vältät sokeria.

 Herkullista ja yltiöterveellistä!

Muistakaahan käydä lukaisemassa muutkin reseptit tuolta kampanjasivulta. Siellä on vinkki poikineen, ja mukava arvonta,jossa voit voittaa itsellesi Cocovin superfoodeja!

Superia sunnuntaita!

Tallenna

Sairastelua. Tylsä sana, mutta minkäs teet. Kuume on kyllä poissa, mutta rehellinen kausiflunssa vie voimat, samoin huutava korvatulehduspotilas, joskin tämäkin jo alkanut tänään helpottamaan. Tässä kun nyt olen pari päivää “lepäillyt”, toisinsanoen jättänyt blogin pois päiväjärjestyksestä, on ollut tietenkin aikaa miettiä yhtä jos toistakin juttua. En tiedä, onko se pelkästään hyvä asia ihmiselle, jolla on taipumus kelailla kaikkea vähän liiankin syvällisesti, mutta ajatustoiminta on tuntunut luonnolliselta, kun kaikki muu toiminta on rajoittunut sylinä olemiseen.

Kun on aikaa miettiä, ajatus karkaa väkisinkin siihen, mikä mättää. Tiedättehän, kipeänä lähestulkoon kaikki tuntuu kurjalta, ja elämä ihan hemmetin tyhmältä. Ja, toki se kipeänä oleminen on se, mikä mättää, mutta väkisinkin tulee ajatelleeksi myös vaihtoehtoa, entä jos en sairastelisi. Houkutteleva ajatus kaiken kaikkiaan, pysyä terveenä ja täynnä virtaa. Tämän ajatusketjun kautta päästään niinkin tavalliseen asiaan kuin kehon vastustuskyky, ja kykyyn puolustautua pöpöjä vastaan.

Skipataan suoraan vastustuskyky, joka meillä kaikilla on yksilöllisesti rakennettuna sisäämme. Samoin se seikka, että kehomme vuosien varrella myös oppii puolustautumaan tietynlaisia pikkupöpöjä vastaan. Unohdetaan käsienpesu ja muu hygieniaan liittyvä, ja keskitytään siihen mitä jää jäljelle:

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, liikunta ja hyvä peruskunto. Normaalipaino ja aktiivinen elämäntapa. Riittävä lepo ja uni, stressittömyys, rentous ja elämänilo, sekä kuulemma myös maalaiselämä, puutarhanhoito, pihatyöt ja koira. Pitkä lista asioita, joihin itse vaikuttamalla vastustuskykyään voisi nostaa, tai hioa ainakin paremmaksi. Koska kyseessä on itselleni jo neljäs nuhakuume viimeisen 12 kuukauden aikana, katson totuutta silmiin, ja myönnän käsi sydämellä, etteivät kaikki palaset ole kohdallaan.

Ajatusjuna kulkee eteenpäin, ja tartun kohtiin, joissa olisi huomattavasti petrattavaa. Liikunta, lepo ja säännöllinen ateriarytmi. Rakennuspalikat positiiviseen elämänasenteeseen ja elämisen iloon, niihin ehkä omalla kohdallani kaikken ratkaisevimpiin seikkoihin, kun mietitään vastustuskykyä ja energistä oloa. Nyt ollaan siis noidankehässä nimeltä aika.

Aikaa ei voi taikoa lisää, sitä ei voi ostaa, ja sen lainaamisestakin on tehty kuuluisa kasku, “minkä taakseen jättää, sen edestään löytää“. Sitä on kaikilla saman verran, ja sen käytön suhteen lähinnä oma luovuus ratkaisee. Niinpä olen päättänyt olla luova. Koska tähän ikään mennessä olen oppinut tietämään, mistä energiani helpoiten ammennan (liikunta) ja mikä energiatasojani parhaiten vaalii ( 8-10 tuntia unta ja säännöllinen ateriarytmi), olen ollut lähinnä vain tyhmä joustaessani näistä muka kaiken muun kiireellisemmän vuoksi.

Niinpä heitän pakan pöydälle. En voi taikoa näille kulmille kuntokeskusta lapsiparkilla, mutta voin priorisoida muuten. Kenties edessä on blogittomia päiviä, kotijumppaamisen opettelua, ja tosi aikaisia aamulenkkejä vaatien tosi aikaisia iltaunia. Tavoitteena energisempi olo ja rennompi elämänasenne.
Kuukauden kokeilu, joka alkaa nyt!

Aurinkoa keskiviikkoonne!