Kuten ensimmäisessä lasten kanssa Tallinnassa -postauksessa lupailin, kirjoitan vielä hiukan reissusta käytännön näkökulmasta. Koska käytännön näkökulma on aika henkilökohtainen käsite, aloitetaan niistä faktoista, joiden puitteissa me teimme reissun.

Eli, lähdimme Helsingistä kohti Tallinnaa M/S Superstarilla keskiviikko aamuna klo 10.30. Koska matkustimme auton kanssa, piti lähtöselvitykseen ajaa tunti ennen laivan lähtöä. Varasimme automatkaan (kotoa Helsinkiin) reilut kolme tuntia, sillä lasten kanssahan pitää laskea kaikki mahdolliset pissapysähdyksen ym. varman päälle. Tämä tarkoitti siis sitä, että kotoa startattiin siinä pikkuisen ennen aamu kuutta.

Taytyy myöntää, että mikäli sitä asuisi hiukan lähempänä Helsinkiä, Tallinnassa tulisi varmasti käytyä usein. Itse asiassa, Helsingistä Tallinnaan pääsee Tallinkin laivoilla edullisemmin, kuin meiltä Helsinkiin bussilla tai junalla! Ajatella! Meillä tuo automatkan osuus asettaa kuitenkin omat puitteensa matkustamiselle, ja niinpä meillä oli keskiviikkona reissussa pari todella väsynyttä lasta. Ymmärrettävää, että kumpikaan ei nukkunut automatkan osuutta, sillä lapset oli vasta herätetty yöuniltaan.

Koska pikaisesta aamupalasta ehti laivaan päästyämme vierähtää jo tunteja, valitisimme lasten kanssa käytännöllisen buffet-aamupalan. Suosittelen muuten varaamaan aamupalan etukäteen, varsinkin jos matkustaa lasten kanssa. Aamun laivat ovat todella täynnä, ja aamupalakattaus suosittu. Hinnassakin säästää hiukan, mikäli ruokailun ostaa jo etukäteen. Aamupalan jälkeen meille jäi vielä aikaa katsella merimaisemia, käväistä (tuulisella kannella) ja tietenkin Niilon iloksi myös taxfree-ostoksilla. Matkan ainoa ikävä asia oli, että Klaaran toinen kenkä katosi, kun jonotimme ruuhkaisissa rapuissa autokannelle Tallinnan päässä. Tästä syystä suunnitelmat pitikin laatia siten, että Tallinnassa mennään heti keskiviikkona kenkäkaupoille. No, nämä on näitä, mitä lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, kaikkeen ei voi millään varautua. 🙂

Koska laiva oli pikkuisen myöhässä, pääsimme hotellille vasta n. 13.30. Hotellilla oli tietenkin pikkuinen ruuhka, mutta lapset viihtyivät Keksijäkylän Lotan maailmoissa, ja palvelu tiskin takana oli niin reipasta, etta leikkipaikasta pitikin lähteä huoneeseen kuulemma liian nopeasti. Auto saatiin hotellin parkkihalliin, ja vuorossa oli nopea siistiytyminen ja hedelmävälipala ennen kenkästoksia.

Klaara nukahti onneksi rattaisiin, kun suuntasimme kohti keskustaa. Viru-keskukseen ja siitä Kaubamajaan, jonka laste osasto on muuten aivan ihana! Koko lastenmaailma on tehty lapsia ajatellen, ja Lotte-koiran leikkihuone saa paatuneimmankin shoppailunvihaajan rentoutumaan! Kiitos Kaubamajan valikoimien, kengät löytyivät, matka sai jatkua.

Kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, lasten kanssa ruokailu sujuu Tallinnassa hyvin, sillä tarjolla on ihan perus lastenherkkuja ja tuttuja ruokia. Meillä ainakin toinen lapsista on aika ennakkoluuloinen, ja tämä luetaan siis matkakohteen ehdottomaksi eduksi!

Edellisessä postauksessa joku kysyikin yöpymisvinkkejä suurelle perheelle. Valitettavasti en osaa sanoa Tallinkin hotelleiden tilannetta, mutta luulisi että suuren perheen on mahdollista varata kaksi verekkäistä huonetta väliovella. Meillä oli tosiaan tilava perhehuone, mutta itsekin arvostaisin, mikäli hotellihuoneesta voisi rajata lapsille oman osan, ja rauhoittaa näin pienten aikainen nukkumaanmeno.
Hotelliaamupala Tallink spa & conference -hotellissa oli sekin siisti ja vaivaton kokemus, tajoilu oli hyvinkin perushotellitasoa, ja tämä oli tietenkin jälleen lasten kanssa vain eduksi. Itsestäni on tullut melko kahvikriittinen, mutta hotellin aulakahvilan latte pelasti päiväni. Voin suositella, yksi parhaista juomistani kahveista! 🙂
Aamupalan jälkeen meillä oli tosiaan ohjelmassa uintia hotellin kylpyläosastolla, joka tällä hetkellä oli pienen remontin alla osiltaan, mutta kokemus kylpylästä oli sekin miellyttävä, paikka oli siisti ja toimiva. Koska aikataulumme oli melko tiukka ja lapset olivat väsyneitä, kylpylä hotellin yhteydessä oli aivan loistava ratkaisu!

Uimisten jälkeen meille tosiaan jäi aikaa vielä siistiytyä ja pakata tavaramme ennen huoneen luovutusta. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja palvelu todella hyvää. Saimme esimerkiksi selkeitä ja ystävällisiä ohjeita respasta koskien auton parkkiaikaa ja muita käytännön asioita.

Koska ehdimme syödä Tallinnassa ennen lähtöä, kotimatka M/S Starilla taittui täydellä vatsalla, kun hiukan haukkasimme välipalaa ennen rantautumista Helsinkiin. Kotimatkan laiva oli hieman menoalusta pienempi (esim shoppailumahdollisuudet ovat suppeammat), mutta itse pidin paluumatkaa jopa miellyttävämpänä, sillä laiva ei ollut lainkaan niin ruuhkainen, ja autokannellekin päästiin ilman tuhkimo-ongelmia. 🙂

Kotona olimme ennen ilta kymmentä, ja pari väsynyttä, mutta onnellista, matkaajaa sai aika vaivattomasti untenmaille.

Mitä tekisimme toisin?

Meille matkan kompastuskivi lienee enemmänkin tuo etäisyys kotoa satamaan, joten ynnäillessämme matkaa puolin ja toisin päädyimme siihen lopputulokseen, että ensi kerralla varaamme matkaan kaksi yötä Tallinnassa. Tällöin meidän ei tarvitse matkustaa vielä 10.30 lautalla, eikä lapsia tarvitse repiä kovin unisina matkaan. Autossa tulee näin luonnollisesti nukuttua ne päikkärit. Kahden yön reissulla meille jää yksi kokonainen päivä Tallinnaan, ja autolla on mahdollista tutustua naapurimaahan myös laajemmin.
Jos taas asuisimme Helsingin lähistöllä, yhden yön reissu olisi todella loistava ja tietenkin helpompi järjestää. Tällöin koittaisin myös venyttää kotiinpaluuta siten, että Tallinnasta lähtisikin vasta pari tuntia myöhemmin, ja toiseen päivään saisi mahdutettua enemmän ohjelmaa. Auton ottaisimme edelleen matkaan mukaan. Esimerkiksi Tallinnan liikennettä on turha pelätä. Tallinkilla auton kuljettaminen Tallinnaan on myös sen verran edullista, että laittaa miettimään, kannattaako kulkupeliä jättää sataman maksulliseen parkkiin.

Edelleen tähän voi jättää omia Tallinnan vinkkejään ja mahdollisia kysymyksiä. Toivottavasti edes joku hyötyy pienestä yhteenvedosta!

Enimmäkseen huilaillen mennyt tämä päivä. Vähän ryytynyt olo, ei niin kovin kesähehkeä ainakaan. Josko huomenna jo pikkuisen ihmismäisempi fiilis – ja peilikuva!

Nauttikaa te!!!

Kuten instagramin ja Facebookin seuraajat jo tietävätkin,  vietimme tosiaan pienen miniloman Tallinnassa perheen kesken. Kyseessä on Indiedaysin ja Tallink Siljan yhteistyö, joka lähetti meidät katsastamaan eteläisen naapurimme pääkaupungin nimenomaan matkakohteena lasten kanssa matkaaville.
Parin päivän reissu on tällä hetkellä perheellemme ihanteellinen, sillä pidempiin yhteisiin lomiin ei ole mahdollisuutta. Toisaalta huomaan, että olemme jumittuneet juurikin tuohon yhteisen ajan puutteeseen; Kun ei ole kunnon lomia, sitä jotenkin ei edes osaa ajatella miniloman mahdollisuutta, vaikka totuus on, että pienikin poistuminen kotoa työjuttujen ulottumattomiin tekee oikeasti hyvää koko perheelle.

Helsingistä kaksi tuntia laivalla, ja olimme kohteessa. Joten, jos automatkan osuutta ei lasketa, lomalle pääsee käytännössä hetkessä! Lähdimme keskiviikko aamuna M/S Superstarilla 10.30 ja olimme perillä n. 12.30. Pientä viivästymistä menomatkaan tuli, mutta ei mitään, mikä olisi aikatauluamme heiluttanut. Torstain kotimatkalle lähdimme Tallinnasta M/S Starilla 16.30, ja Helsingissä olimme tarkalleen kahden tunnin kuluttua.

Tallink Siljan nettisivuilta löytyy ideoita ja vinkkejä yön yli reissussa oleville, kuten yhtäläisesti puolipäiväiseen Tallinnan visiittiin. Me emme kuitenkaan tehneet sen suurempia matkasuunnitelmia, vaan päätimme lomailla täysin fiilispohjalta ja sääolosuhteita katsellen. Lopulta lapsillekin on tärkeintä saada olla vanhemipiensa kanssa ilman häiriötekijöitä. Meillä ainakin poika kertoi matkan parhaimmaksi puoleksi sen, että olimme kaikki yhdessä!

Päätimme matkustaa auton kanssa, sillä matkatavaroiden liikuttaminen ja säilyttäminen kävi näin huomattavasti kätevämmin. Auto oli myös hyvä turva huonojen säiden varalta, mutta liikuimme jalkaisin, koska kesä antoi melkeinpä parastaan lämpötilan ja auringon suhteen. Autopaikka oli näppärästi hotellin alla, ja kun huone piti puolilta päivin luovuttaa pois, saimme laukut kätevästi autoon, joka sai olla parkkihallissa klo 14 asti. Sen jälkeen olikin jo hyvä siirtyä tekemään tuliaisostokset ja valua pikkuhiljaa kohti satamaa.

Yövyimme sataman lähistöllä Tallink Spa & Conference Hotellissa, joka oli näppärän matkan päässä sekä keskustasta, että vanhasta kaupungista. Lapsille kylpylähotelli oli todella ihanteellinen paikka, ja itse kylpylää odotettiinkin kovasti. Muuten emme sen kummemmin ottaneet mitään kohteita matkaamme. Riippuu tietenkin paljon lapsista ja lasten odotuksista, mutta esimerkiksi meidän, pikkukaupungissa kasvanut 5-vuotias, oli haltioissaan ihan jo urbaanista maastosta. Liikennevalot, pienet hiekkakujat ja puistoalueet, sekä lukuisat raput ja pientareet, joista sai kulkiessaan hyppiä, riittivät pitämään pikkumiehen tyytyväisenä. Samaa rentoutta ja hetkessä elämistä noudatimme ruokailujen suhteen. Kaupunki on täynnä ravintoloita, ja pysähdyimme syömään kun oli nälkä ja joimme kun oli jano. Mitään suuria gourmet-elämyksiä me aikuiset emme siis saaneet, ruokailun suhteen noudatime paljolti lasten mieltymyksiä, mutta listoilta löytyi perusvarmoja purilaisia ja pihvejä ranskalaisineen päivineen.

Keskiviikkoon mahtui kaupunkikierrosta, ja pieni vierailu tivolissa, jonka Niilo huomasi heti satamaan saavuttuamme. Olin hiukan skeptinen venäläistä tivolia kohtaan, mutta koska törmäilyautoilla ajaminen tuntui olevan pojalle niin tärkeää, päätimme toteuttaa toiveen. Lapset olivat hurjan väsyneitä, koska aamuherätys oli jo ennen viittä, ja päiväunista ei juuri ollut tietoakaan. Niinpä koko porukka hiljeni hotellihuoneeseen jo ilta kahdeksalta. Lapsille oli omat sängyt, ja tilavassa perhehuoneessa me linnoittauduimme miehen kanssa parisänkyyn läppärin ja Netflixin seurassa.

Torstaina olimmekin jo aamupalalla klo 7 jälkeen ja siitä suuntasimme kylpylän puolelle pulikoimaan. Kylpylän käyttö sisältyi hotellihuoneeseen, mutta hotellin uima-altaita suosii muutkin kuin hotellivieraat. Aamu on kuitenkin varattu nimenomaan hotellin asiakkaille, ja tilaa vesileikkeihin löytyi hyvin. Uimisen jälkeen pakkasimme tavaroita kasaan ja luovutimme hotellihuoneen pois. Ehdimme vielä keskustaan pienelle ostospyörähdykselle, ja lapset saivat molemmat jotakin kotiinviemisiksi. Tässä kohtaa tuli syötyäkin niin raskaasti, että jätimme laivan buffet-ravintolan suosiolla suunnitelmista, ja haukkasimme vain pientä välipalaa laivassa ennen automatkaa.

Tässä postauksessa oli meidän reissufiiliksiä noin niin kuin pääpiirteittäin. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teille myös ennemän sellaiseen matka-arvostelutyyliin. Mistä pidimme, mikä olisi voinut kohdallamme olla toisin. Mitä suosittelen, ja mitä teemme ehkä ensikerralla eri tavalla.
Vastailisin myös mielelläni kysymyksiin, jos teille tulee sellaisia mieleen! Eli mikäli matka lasten kanssa Tallinnaan on suunnitelmissa, laittakaa ihmeessä kysymyksiä tulemaan. On se sitten laivamatkasta, liikkumisesta, hotellista tai mistä vaan!

Tarjouksia ja tärppejä löydät Tallink Suomen Facebook-sivulta!

Arvatkaapas mitä mulla on tänään ohjelmassa!? Jep, pyykinpesua….

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Niin siinä onneksi kävi!

Meillä on juuri nokka kohti minilomaa, mutta pienimmän henkilöllisyystodistuksen kanssa meinasi käydä huonosti. Passi nimittäin virui naapurikaupungin toimistossa eilen sulkemisajan jälkeen. Sinne se jäi, vaikka nouto oli laskettu ja suunniteltu parturireissun yhteyteen. Inhimillinen unohdus, kun ollaan väsyneitä ja mennään laput silmillä, voi näköjään unohtaa noutaa lapselleen tilaamansa pikapassin. 🙂

Mieheni otti yhteyttä heti Satakunnan poliisiin, ja puhelimen päässä oli heti varsin ymmärtäväinen naishenkilö. Muutama puhelu, sekä muutaman tunnin jännitys, ja lopulta yöpartio toi passin naapurikaupungista. Toki mulla kieltämättä ehti käydä mielessä lapsen salakuljetus matkalaukussa, valtion virkamiehen lahjominen jne. (=vitsi, en oikeesti osannut tehdä tai ajatella yhtään mitään), mutta onneksi asia ratkesi inhimillisyyden ja palvelualttiuden kautta. Ollaan varmaan loppu elämämme kiitollisuudenvelassa Poliisille!

Ja, nyt me nautitaan pari päivää perheajasta! Otetaan laput silmiltä ja keskitytään toisiimme. Pidetään hauskaa yhdessä – koko perhe! Se tulee nyt todella tarpeeseen!

Mukava, mukava ja mukava. Siinä vimeisen viikon pukeutumiskoodi sunnuntain trikoomekkoa lukuunottamatta. Mukava tosin sekin, mutta eri tavalla kuin rennot Please Jeanssit ja baltsut. Tässä nimittäin vaatekombo, jossa olen viime päivät viihtynyt.

Ehdin jo ajatella, että voisin karsia Please Jeans -kokoelmaani huutikseen, mutta kylmät kesäpäivät ja pitkälle vierähtäneet illat muistuttivat kuinka mukavista housuista on kyse. Oli ne sitten farkkua tai muuten vaan kangasta. Harmaa neuletakki on sekin jo pari kertaa viikon sisällä pyörähtänyt pesukoneessa, mutta löytänyt aina tiensä rennon topin päälle. Suuri huivi kaulaan ja lämpimän mukava kesäasu on valmis!
Halvat “kiiltonahka”-ballerinat toimivat kuin kalossit. Ei haittaa vaikka parkkiruudun vieressä on lätäkkö, kun kengät kestävät vettä. Näillä voi myös huoletta hipsiä märälle nurmikolle ja ryytimaata perkaamaan.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä pienelle reissulle, ja luulen, että tässä muakavassa setissä taitan jälleen yhden automatkan. Ehkä pesukonetta tosin tarvitaan tässä välissä, nyt on nimittäin tarkoitus vielä leipoa jotain kivaa tälle päivälle! Ensi talven mansikkavarastot on tarkoitus pakastaa tänään, nam!

neuletakki|me&i
housut|Please Jeans
toppi ja kengät|H&M
Paris-huivi ja Granny-kukkaro|Becksöndergaard
korut|Pernille Corydon
korikassi|Tine K

Syy siihen, että pommitan teitä näin juhannusaattonakin on Indiedaysin ja Pori Jazz:n yhteistyö; Tänä vuonna teillä blogin lukijoilla on mahdollisuus nimittäin voittaa lippuja Pori Jazz konsertteihin!

Oletteko olleet koskaan Pori Jazzeilla? Mä olen. Monestikin, ja aion mennä tänäkin vuonna. En ole festarityyppiä, mutta tämä tapahtuma on mukava, siisti ja erilainen. Sellainen rento ja hiukan “aikuisempi”.  Toki satakuntalaisuudellakin on osuutensa asiaan.
Mukaan hyvää syötävää, salaatteja ja pikkusuolaisia. Muoviset skumppa- ja viinilasit messiin, peitto nurmikolle ja musiikkia korviin ja sielulle. Joka vuosi yhtä mukava tapa viettää kesäpäivää Porissa. Ja, vaikka sellainen aikuistenaikakin on tosi hienoa, Pori Jazz on kuitenkin tapahtuma myös koko perheelle. Meilläkin poika oli ekan kerran konsertissa 1,5 vuotiaana ja hienosti viihtyi. En ehkä muuten lähtisi lapsen kanssa Toton keikalle, mutta Porissa se oli mahdollista. 🙂

Laitoin tähän joitakin kuvia juuri tuolta vuodelta 2010, Toton keikalta. Voi kuinka pieni tuo meidän poika olikaan. Ja itsekin oli nuori ja nätti. Tai ainakin hiukan nuorempi! 🙂

Indiedays ja Pori Jazz laittavat tänä vonna yhdessä jakoon lippupaketteja, joiden arvontaan voit ottaa osaa kilpailusivulla.
Esiintyjäkaarti on tänäkin vuonna innostava; Itse odotan James Bluntin vetoa ja Jamie Cullumia, joka on käyty katsomassa aiemminkin. Koko esiintyjälistan ja ohjelman näet tästä.

Tulee ihan älyttömästi muistoja mieleen, kun alkaa ajatella kyseistä tapahtumaa. Heti tulee mieleen myös ne kesät, joina Jazzeille ei olla päästy. Syitä näihin poikkeuksiin on:
1. Mies (tai poikaystävä tuohon aikaan) oli armeijassa. 2. Olin raskaana, ja mulla oli jatkuvasti pissahätä. 3. Ei ehditty. 4. Olin raskaana ja mulla oli jatkuvasti pissahätä. 5. Ei ehditty.
Tässä siis viimmeisen 12 vuoden Pori Jazz-missaukset ja meidän kesät. 🙂 Useimmin siellä konsertissa kuitenkin on tullut käytyä, kuin oltua menemättä. Useana kesänä kahtenakin päivänä peräkkäin! 🙂
Parhaita esiintyjiä ovat varmaankin olleet Stevie Wonder ja Toto. Pidin myös Duffystä ja odotin aina näkeväni Jazzeilla Amy Winehousen, mutta toisin kävi.

Tänä vuonna jazzailemaan lähdetään Rillan kanssa. Mukaan pääsevät myös miekkoset, ja odotan ihan älyttömän hauskaa päivää. Moikatkaa ihmeessä, jos törmäätte neljään hervottomasti nauravaan aikuiseen! 🙂

Mutta nyt mä toivottelen teille kaikille oikein mukavaa juhannusta! Ja toki toivon, että törmään teistä moneen ensikuussa Porissa! 🙂

Täällä paistaa pikku sateen jälkeen. Melko tavallisen oloinen juhannussää! 🙂

Huomaathan, että arvontaan voit osallistua vain kilpailusivulla, ei tämän postauksen kautta!

 

 

Myönnän, en ole koskaan ollut kovinkaan suuri jalkapallofani. Perjantaina lupasin katsoa miehen kanssa peliä, mutta jaksoin hädin tuskin minuutin, ehkä puolet. On kuitenkin olemassa jalkapalloa, jonka parissa vietän kesäsunnuntait oikein mielelläni, eläydyn ja kannustan. Parasta mahdollista jalkapalloa!

Näissä tunnelmissa tänään. Vatsa on täytetty pitsalla ja olo on ihan veltto. Vaan eipä kai sen sunnuntai-iltana paljon muuta tarvitse ollakaan!

Leppoisaa olemista teillekin!

Sohva kutsuu tänäkin iltana. Netflix ja pitsa, siinäpä ne tämäniltaisten tärskyjen tärkeimmät elementit!

Muistuttelen teitä vielä osallistumaan Netflix -arvontaan, jossa jaossa on 6 kuukauden ilmainen Netflix-jakso yhdelle onnekkaalle.
Mukaan arvontaan pääset tästä.

Tänään syödään tulista chorizopitsaa, pitsojen kunkku, jos multa kysytään. Mies tekee, minä nautin! 😉

Ai niin, me löydettiin muuten uusi hyvä sarja (tai siis meille uusi); Crossing Lines! Kertoo jostain kansainvälisen rikostuomioistuimen etsivistä, jotka selvittävät valtioiden rajoja ylittäviä rikossarjoja. Tosi hyvä! 🙂

Superia iltaa!

Eilinen ilta oli todellakin omaa luokkaansa, erilainen, erityinen, ja kyllä, paras pitkiin aikoihin!
Mieleni syövereissä tosin kamppailin pitkään jälkimmäisen väittämän kanssa; Onko todellakin lupa nauttia siitä, että on yksin!

Yksin kotona on jotakin, jota tapahtuu mulle todella harvoin. Välillä tuntuu, että ei tyyliin koskaan. Toki nytkin Alma oli seurassani, mutta laillani koira tuntui vain nauttivan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.
Illan kulku ei ollut mitenkään etukäteen suunniteltu, melko spontaani ratkaisu mieheltäni ottaa lapset mukaansa. Molemmat. Päässäni raivosi hetken valtava ajatusmyrsky; Mitä minä sitten teen? Yksin olisi hyvä tyhjentää lasten vaatekaapit, ja viikata vaatteet siisteiksi pinoiksi. Yksin olisi loistava hetki pestä lattiat ja antaa niiden kuivua rauhassa. Myös ikkunoiden peseminen voisi sujua joutuisammin kun saisi työrauhan, tai lenkille voisi lähteä just nyt, ja olla ihan niin pitkään kuin haluaa.
Tätä harvinaisuutta en kuitenkaan halunnut käyttää mihinkään noin arkiseen. Koiran kanssa tyhjennysreissu, pionit maljakkoon ja sipulinvarsia päivälliseen. Päivälliseen, jonka syön yksin – ihan rauhassa ja nauttien.

Ja syötyäni minä nautin! Nautin siitä, että kukaan ei pyytänyt eikä kukaan vaatinut. Makasin sohvalla ja tartuin kirjaan, jonka siskoni lainasi minulle joskus vuosi (tai kaksi) sitten. Olen ylipäätään lukenut kirjan viimeksi noin vuosi sitten, kesää elettiin silloinkin. Mielessäni kävi painua kirjan kanssa ilta-aurinkoon, mutta pelkäsin kaikkien tekemättömien puutarhatöiden häiritsevän rauhaani, ja päätin vetää verhot ikkunan eteen ja unohtaa hetkeksi lopputtoman työlistani.
Ja, siinä minä sitten makasin, reilut pari tuntia sohvalla, ihan rauhassa, ja juuri siinä asennossa, joka tuntui parhaalta.

Ja, voi että, miten oman kodin tunnelmaa oli ihana haistella, kuunnella ääniä, pieniä narahduksia ja ohi ajavien autojen valtavalta tuntuvaa jyrinää. Muistelin sitä, miten olen aina nauttinut hiljaisuudesta, yksinolemisesta, ja mietin, miten tärkeää se ihmiselle todellakin on. Olla yksin, ja omassa seurassaan, omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. Levätä ja lepuuttaa aistejaan.

Kenties poden huonoa omaatuntoa eilisen tunteistani, ja ehkä juuri siitä syystä kirjoitan asiasta tänne. Tai kenties vain olen iloinen ja tyytyväinen minilomastani, rentoutunut ja voimaantunut. Päätin joka tapauksessa antaa itselleni luvan nauttia. Nauttia yksinolosta ja omasta seurastani. Päätin myös järjestää vastaavan hetken itselleni johonkin lähitulevaisuuteen. Varastaa jostakin aikaa itselleni ja ehdottomasti olla yksin kotona. Mikä siinä sitten niin taianomaista onkin…

Ihanaa sateenraikastamaa torstaita!

Terkut laiskanpuoleiselta bloggarilta!

Olen kesämielellä ja hiukan saamattomassa mielentilassa, mutta niinhän se menee, kesät eivät ole blogien kulta-aikaa. Viikonlopun reissaamiset tuntuvat kropassa univajeena, aurinko houkuttelee ulos ja kotityöt huutavat tekijäänsä. En jaksaisi stressata, blogi päivittyy entiseen tapaan, tai sitten pidän jonkun päivän vapaata silloin tällöin. Haaveilen pienestä omasta ajasta, vaikkapa kirjan lukemisesta ja ihan vain hengähtämisestä. Haluan ladata akkujani, olla iskussa sitten syksyllä! Nauttia ja tuntea eläväni kesää!

Tänään on laiskoteltu, ja nautittu auringosta. Pikaruokaa kyhättiin kalasta ja parsasta, niissä maistuu kesä.

Blogi käy kesäaikaa, ja minä kerään voimiani. Tehkää te samoin, nauttikaa valosta ja lämmöstä, yrittäkää rentoutua!

Aurinkoista alkanutta kesäviikkoa, ja rentouttavaa maanantai-iltapäivää!