Moikka!

Mä vietin eilen sellaisen oikein kunnon rentolauantain, enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi. En tosin edes yrittänyt. Söin ja lepäsin. Tuntuu, että kroppakin vaatii välillä ihan oikeasti huilaamista. Tänään sitten olikin jo sellainen olo, että on ihan pakko tehdä jotain. Sää oli kiva, ja arvoin aamulla aika pitkään puutarhatöiden ja jonkinlaisen kuntoilun välillä, mutta päätin sitten lopulta kuntoilla puutarhassa. Ja hikihän siinä tuli. Mulla on aina tässä kohtaa vuotta sellainen fiilis, että pienempikin piha riittäisi. Mutta joo, en mä siitä ehkä kuitenkaan pois antaisi. Mutta kun olin jo kuljettanut kymmenen kottikärryllistä sembramännyn neulasia ja kastanjoita, päätin, että toinen puu saa kyllä luvan lähteä. Ja kyllä se mänty taitaa tässä kohtaa olla ensimmäisenä lähtemässä. Meillä on niitä kyllä muutenkin, mutta hevoskastanjan vieressä tuo tekee kyllä joka talvi sellaisen maton, että sen kuopsuttaminen käy ihan voimille. No, kesällä olen taas sitä mieltä, että ei viitsi kaataa, ja ensi keväänä on sama mutina. Näin se joka vuosi menee.

Ulkona vihertää jo kivasti, ja ekat oman pihan valkovuokotkin jo nostavat päätään. Vielä en hennonnut poimia, mutta ehkä huomenna. Viikonloppukimppu löytyi kauppareisulla ja pakkohan sellainen oli mukaan ottaa, kun niin huumasi tuoksullaan ja väreillään. Kynttilälyhdyn tilasin Sandrasista. Ihanasta pikkuputiikista, jonka piti taas pääsiäisena aukaista ovensa täällä meillä, mutta joka nyt olosuhteiden vuoksi toimiikin nettikauppana.

Sunnuntain kunniaksi saunan piipusta nousee savu. Meillä on tuo nuorimies viime aikoina vihkiytynyt saunan lämmitykseen ja löylyihin pääsee vaikka joka päivä. Ja mikäs siinä. Esimerkiksi tällaisen päivän jälkeen sauna tuntuukin uskomattoman ihanalle.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energiaa uuteen viikkoon! ❤️

 

Aina välillä yritän muistaa laittaa postauksiin merkinnän, mistä vaatteeni ovat, mutta se tuntuu usein tosi tyhmältä, koska mun vaatteet on yleensä vanhoja ja niiden ostopaikat ei siis siinä mielessä auta ketään hankkimaan samanlaista. Niitä kuitenkin kysellään paljon täällä blogin puolella, instassa ja viesteissä ja välillä yritän ryhdistäytyä asian kanssa. Kuten olette ehkä huomanneet, mun postauksissa toistuu myös tosi paljon samat vaatteet. Ihan kun itsekin tuota instafeediäni katselin, niin eipä sieltä kovinkaan montaa erilaista vaatekappaletta voi bongata. Joskus tuntuu siis siinäkin mielessä vähän turhalta mainita moneen kertaan mistä jokin vanha vaate on aikoinaan hankittu.

Olen pitkään miettinyt sitä vastuuta, mikä mulla itselläni on bloggaajana, tai vaikuttajana, kuten nykyisin pitäisi sanoa. Että haluanko olla antamassa sellaista kuvaa elämisestä, jossa aina päälle vedetään jotain uutta. Levittämässä elämäntapaa, jossa vaatetta käytetään kerta tai kaksi ja sitten se heitetään pois. No en halua. Se on vähän samanlainen kirjoittamaton soppari itseni kanssa kuin se, että pyrin jakamaan ruoka- ja reseptipostauksissa lihattomia ohjeita ja kuvia. Ei siksi, että oltais koko perhe kasvissyöjiä tai etteikö meilläkin ostettaisi vaatteita ketjuliikkeistä. Enemmänkin siksi, että koen vastuullisempana olla levittämässä insparaatiota kasvisruokailun ja esimerkiksi kotimaisen vaateteollisuuden osalta.

No, tämän pitkän alustuksen jälkeen suonette minulle oikeuden esitellä kevätgarderobini uusimman ihanuuden, KAINOn Mielitietty-neuletakin. KAINO on kotimainen neulevaatteiden valmistaja ja vaatteet tehdään siis täällä Satakunnassa, ihan tuossa meidän naapurikunassa. Vaikka Kaino nykyisin tunnetaan erityisesti naistenvaatteista, niin kyllä meille ne ensimmäiset Kainon neuleet tuli lastenvaatteiden muodossa kun Niilo oli pieni. Kymmenessä vuodessa pieni Köyliöläinen yritys on ponnistanut tunnetuksi, vaikka varsin satakuntalaiseen tapaan moni uskalsikin epäillä liikeidean toimivuutta. Ja onhan se nyt aika hurjaa perustaa neuletehdas ja valmistaa vaatteet alusta alkaen itse. Suomessa! Mulla on ollut ilo päästä seuraamaan neuleiden valmistumista ja kyllähän siinä ihan oikeasti se käsintehty konkretisoituu kun näkee, miten neule valmistuu ja kuinka se leikataan, ommellaan ja viimeistellään ihan siinä silmiesi edessä. Huolellisesti, jokainen työvaihe kerrallaan.

Mulla on ystäväni kanssa sellainen kuumalinjatyyppinen ratkaisu, jolla usein toimimme toistemme makutuomareina. Ollaan kai molemmat jo siinä iässä, että ollaan tajuttu sen puolisolta kysymisen olevan yhtä tyhjän kanssa. Kaveri on rehellisempi makutuomari ja uskaltaa sanoa ei, jos siltä näyttää. No tämä Mielitietty-takki oli sellainen joka pyöri meidän whatsapp-keskusteluissa heti ensimmäisista kuvista lähtien ja tykättiin mlemmat todella paljon. Hassu juttu sinänsä, koska meillä ei todellakaan ole ihan samanlainen maku, vaan pukeudutaan aika eri tyylisesti. Siinä missä minä olen hillittyjen ja varmojen värien käyttäjä, ystäväni on tyyliltään rohkea. Tämän vaatteen kohdalla natsasi molemmilla, sillä värejä on tarjolla molempien makuun.
Vaikka nettikauppa on päivän juttu, rohkeuteni ei riittänyt neuletakin tilaamiseen, vaan laitoin Kainon tehtaanmyymälään viestiä, josko voisin tulla sovittamaan neuletta. Tämä onnistui, vaikkakin ovi on nykytilanteen vuoksi muuten suljettuna. Private shopping on kuitenkin mahdollista, ja niinpä minä hurautin naapuriin sovittamaan neuletakkia ja otin samalla videopuhelun ystävälle, joka ruudun kautta tutki, onko vaate sopiva myös hänen tarpeeseensa. Kotimatkalla kiikutin vielä neuleeni ystävälle sovitukseen ja kun oli todettu, että sama M-koko sopii molemmille, ystävänikin uskalsi laittaa Mielitiettynsä tilaukseen.

Eli ihanan uuden neuleeni lisäksi halusin tässä nyt hehkuttaa teille kotimaista työtä ja osaamista, ja vieläpä melko paikallista sellaista. Moni vastuullinen pieni yritys on laittanut ovensa kiinni koronatilanteen vuoksi, mutta moni ovi on kuitenkin valmis aukeamaan vastuullisen asiakkaan pyynnöstä. Private shopping ei tarkoita sitä, että asiakkaalla on ostopakko, vaan se on tarkoittettu juurikin palvelemaan asiakasta ja kaikkia asiakkaan tarpeita. Nimittäin itseäni mietitytti juurikin tässä neuleessa nuo vajaamittaiset hihat ja se, kuinka vajaamittaiset ne minulle olisivat. Mikäli vaate ei jostain syystä olisi vastannut minun mittojani, se oltaisiin voitu myös räätälöidä minulle sopivaksi. Yhtälailla Kainon myymälään voi kiikuttaa myös vanhan Kainoneuleen huoltoon tai korjaukseen.

Nyt kun ajat ovat mitä ovat, kotimaisen työn suosiminen on tärkeämpää kuin koskaan. Kun ostetaan Suomessa tuotettua, tuetaan myös kotimaista työtä ja pidetään rattaat pyörimässä.

Niin ja on Kainolla toki hienosti toimiva nettikauppa. Mutta jos ajelet näillä hoodeilla, niin kyllä sinne myymäläänkin uskaltaa pistäytyä!

Mun pitäis lähtee kohta fillarilenkille makutuomarini kanssa, mutta saas kattoo, pysytäänkö pystyssä, vai tuleeko meistä tuulenviemää. 😀

Jonkinlainen haikeus oli havaittavissa tämän vuoden pääsiäisfiiliksissä. Takaraivossa tieto siitä, mitä piti olla ja nenän edessä elämän realiteetit. Näin tällä kertaa, ensi vuonna sitten jotakin muuta.

Mutta sekä pääsiäisen, että ihan muunkin elämisen suhteen pyrin ajattelemaan, ettei kyse ole vain luopumisesta. Siitä, että elämästä on viety niitä peruselementtejä, otettu pois jotakin olennaista ja varsin jokapäiväistä. Toki elämä on nyt paljolti sitäkin, mutta onhan tässä myös rutkasti muutakin. Sitä, miten pitkään tämä poikkeuksellinen aika kestää ei voi oikein kukaan vielä ennustaa. Ja minä henkilökohtaisesti kieltäydyn suhtautumasta tilanteeseen siten, etteikö siinä olisi, tai siitä voisi löytää myös jotakin positiivista. Jälkeenpäin haluan ajatella tästäkina tilanteesta hyvää ja siksi yritän myös löytää sitä ihan jokaisesta päivästä.

Ihan jo pelkästään se, ettei me olla koskaan oltu perheenä näin paljon yhdessä on mulle tosi merkittävä juttu. Nautin myös iltakiireiden poistumisesta ja siitä, että on aikaa tehdä ihan tavallisia juttuja. Katsoa telkkaria, pelata korttia, löhötä sohvalla, ulkoilla, leipoa laittaa ruokaa. Olla läsnä, se on ehkä kaikkein parasta. Vaikka toisaalta omienkin harrastusten loppuminen harmittaa, huomaan olevani aika iloinen kun tilalle onkin löytynyt muuta. Liikkumaan pääsee ja illat ovat ihanan pitkiä ja valoisia. Meillä on myös vihdoin olohuoneessa jalkalistat. Ajatella, kaikkien näiden vuosien jälkeen jopa tälle asialle löytyi aikaa ja motivaatiota.

Vaikka vaakakupissa on paljon myös siellä harmituksen puolella, on kuitenkin pitkälti asenteesta kiinni, kumpaan suuntaan vaaka kallistuu. Ja kun esikoinen eilen totesi, että oli muuten kiva pääsiäinen, tajusin, että niinhän se olikin. Ei sellainen kuin piti, mutta omalla tavallaan oikein hyvä. Erilainen, ainoastaan erilainen!

Vaikka pääsiäinen ei nyt mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, niin sää on onneksi ainakin hellinyt. Olen nauttinut puutarhahommista ja ulkona olemisesta. Klaaran kanssa on istutettu orvokkeja ja ihan vaan nautittu kasvarin lämmöstä. Mummun vanha vihreä kakkujalka ansaitsi jonkin pääsiäisleivonnaisen, ja päädyin monen vuoden tauon jälkeen leipomaan britakakun. Tai puolikkaan britakakun, koska ollaan ihan vaan nelistään. Ollaan myös syöty hulluna suklaata ja nukuttu kymmenen tunnin yöunia. Katseltu Isä Brownia ja levätty oikein kunnolla.

Hurahdin muuten ihan täysin taas siihen sauvakävelyyn, ja kilometrejä on kertynyt jo ihan mukavasti. Maastossa sivakointi on ollut yksi tapa purkaa tilanteen aiheuttamaa pahaa mieltä. Sain onneksi myös miekkosen innostumaan, joten ei tarvitse sivakoida ihan yksin. Lonkatkin kiittävät, kun juoksun vaihtaa välillä vähän armollisempaan tyyliin.

Pääsiäiselle ei nyt ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia tästä eteenpäinkään. Jos sää sallii, tehdään pihatöitä ja lenkkeillään. Käydään ehkä suunnistamassa. Syödään parsaa ja paahdettuja punajuuria (voisin ehkä elää niillä) ja pelataan korttia. Nukutaan, luetaan, levätään, ollaan ja rakastetaan. Eipä se sen kummenpaa kai tarvitse ollakaan.

Seuraavaksi taidan kaatua sohvalle katsomaan eilisen Porotin. Muutaman suklaamunan kanssa tietenkin. Onhan sentään pääsiäinen.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa! 💛 Voikaa hyvin.

 

Mun ja Klaaran takit saatu / Didrikson

Ihan periaatteestakin vastustan ikkunoiden pesemistä liian kylmällä säällä. Ei nappaa yhtään, jos pitää vielä palellakin. Niinpä kasvarin ikkunat on ulkopuolelta yhä likaiset, ja minä itse viihdyn lasiseinien sisäpuolella. Mieli lapsellisen malttamattomana. Kun nyt tulisi oikein kunnolla lämpöä ja puskisi vihreää. Täällä mä olisin ihan valmiina.
Mummulan vintiltä löytyi tuollainen tumma pöytä, jossa on vielä kivan kokoiset jatkopalatkin. Siinä se nyt nököttää valmiina ottamaan ylleen daaliat, tomaatit, chilit ja kaikki muutkin kylvökset. Mutta ensin orvokkeja. Niiden ruukuttaminen on listalla seuraavaksi.

Luin jostakin, että tämän korona-asian (ja kotiin eristäytymisen) kanssakin ihmisellä on jonkinlaiset vaiheet asian käsittelemiseksi. En nyt muista niitä sen tarkemmin, mutta itse huomaan viimeisen viikon aikana päässeeni taas johonkin uuteen vaiheeseen. Pääsi ihan itku kun hain koululta Klaaran eskarin lisätehtävänipun. Siellä oli nimittäin myös säkkiin pakattuna vaihtovaatteet ja sisäkengät. Jäi vain tyhjä naulakko. Tai sitten se on vaan se perus itkeminen, mikä aina tulee lukuvuoden päätteeksi. Nyt se vain tuli aikaisemmin kuin olin osannut varautua. Ja kun sitten annoin hanojen aueta, itkin ikävää mun jumppaystävää ja niitä meidän viikoittaisia treffejä kohtaan. Ja oikeastaan vähän kaikkea kohtaan. Niitä ihan tavallisia arkisia juttuja. Että pääsen taas istumaan lapsuudenkotini keinutuoliin ja juomaan äidin kanssa cokista. Mutta ei auta itku markkinoilla. Nyt vaan pitää kaivaa elämästä kaikki positiivinen esiin. Onneksi on kevät ja ollaan terveitä. Ja Isä Brownin uusi kausi alkoi ja ulkona paistaa aurinko.

Mulla on jo toista päivää ihan mieletön päänsärky, eikä ajatus oikein kulje. Vaikka pääkivun saa aamulenkillä hetkeksi kadotettuakin, särky löytää perille taas iltapäiväksi. Ajattelin tänään illalla kokeilla vanhaa kunnon sauvakävelyä (jos onnistun löytämään sauvani). Josko se laittaisi veren kiertämään myös hartiaseudulla. Mutta nyt hetkeksi vaakatasoon, ja silmät kiinni ennen kuin alkaa oikein kunnolla leiskua.

Ihanaa keskiviikkoa!

Olen tänään instan stooreissa vähän hehkuttanut kasvihuoneen siivouspäivää. Ja mikäs siinä. Kun viiden aikaan lopettelin, mittari näytti +25°C. Ihan tuli jopa hiki päivän mittaan. Toisaalta tänään ollut ulkonakin ihan kivan keväinen ilma. Toki eilenkin paistoi, mutta kylmä tuuli puski niin kovaa, että parin tunnin metsässä rämpimisen jälkeen mulla oli silti kylmä.

Ruukkuihin pääsi tänään erilaisia narsisseja ja ne kevään ensimmäiset orvokit. Joululta ylijääneet hyasintit päätyivät lopulta maahan ja niiden ympärillä kävikin hetken päästä melkoinen surina, kun naapurin mehiläiset tulivat meille kyläilemään. Ihan mieletön invaasio tuossa miehen puutyömaalla, mutta onneksi ne nyt näyttivät osaavan suunnata kotiinpäin. Eipä tarvitse pelätä pölyttäjien katoamista. Ja onhan niistä iloa muutenkin. Toki ihan hunajan muodossa, mutta tuo ukkokulta keittelee naapurin mehiläisvahasta myös (omasta mielestään ainakin) maailman parasta viiksivahaa.

Kasvihuone alkaa olla ikkunoiden pesua vaille valmiissa kevätkunnossa. Nyt jo syhyää sormet laittamaan daalioita ruukkuihin, mutta antaa niiden nyt vielä hetki lepäillä kellarin suojassa kuitenkin. Koska pääsiäinen koki karusti suunnitelmien muuttumisen, taidan kattaa kasvariin kunnon kevätkaffeet ja leipasta pöytään jotakin juhlavampaa herkkua. Ilo irti siitä, mikä on mahdollista.

Mutta nyt saunaan! Ihanaa maanantai-iltaa ja uutta viikkoa!

Pitää heti alkuun tunnustaa pari asiaa. Ykkösenä se, että hitto, mutta on nämä kotikouluviikot aika raskaita. Ei sillä, että se opettaminen vaatisi niinkään minulta kauheasti, tuo vitosluokkalainen on motivoitunut ja hoitaa hommansa melko itsenäisesti. Mutta sitten kaikki se muu. Ruokaa, tiskiä, ruokaa, tiskiä… Ja kämppä on hyrskyn myrskyn kun neljä henkeä kulkee ja jättää tavaraa sinne tänne. Jopa villakoiria syntyy enemmän kuin yleensä. Niin, että jos tässä säästettiin se, että illat on vapaita harrastuksista, en kyllä sitten iltaisin oikein mitään jaksakaan. Olen varmaan katsonut parin viime viikon aikana telkkaria enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Olla möllöttänyt vaan ja miettinyt, että mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mutta suotakoot se minulle ja kaikille muillekin. Rima saa nyt olla vähän matalammalla. Ravintoloitsijoille terveisiä, että ne joilla palkka juoksee vielä loppukesästä ulkoistavat aivan varmasti ruokahuoltonsa kun siihen annetaan lupa!

Toisena tunnustuksena se, että meillä ei ollut viime vuonna lainkaan pääsiäisruohoa. Ja äidin neulomat pääsiäismunatkin olivat menneet hukkaan parin vuoden aikana. Kissojen ja koirien kanssa niitä etsin, ja lopulta löytyivät. Kaapin ylähyllyltä, paperikassiin siististi pakattuna. Niin, että kun tässä nyt jää kinkerit jos toisetkin viettämättä, niin ajattelin, että juhlitaan nyt sitten ainakin pääsiäistä oikein kunnolla. Ohrat on ikkunalla kasvamassa ja tiput odottamassa esille pääsyä. Keramiikkamunatkin on äidin tekemiä. Harmi vain, että tänä vuonna äidin laittamat pääsiäisruoat jäävät saamatta.Vaikka ei nyt ehkä ole mitään kauhean harrasta tai innostunutta pääsiäismieltä, niin ajattelin seuraavan viikon kaivaa sitä esiin vähän vaikka väkisin. Jotain iloa arkeen tarvitaan.

Postipoikakin kiikutti mulle viikonlopuksi vähän toivonkipinää. Kiitos WSOY ja Maaret Kallio ihanasta Voimana Toivo -kirjasta. Myös uudet NikkoTakko -korvikset symbolisoivat mulle parempien aikojen palaamista. Tuolla laatikossa on nimittäin jotain kesämekon ja punattujen huulien kaveriksi. Sekin aika tulee vielä! ❤️

 

Mutta nyt ihanaa viikonloppua! Mulla on jossain lapsille suklaamunia, mutta jälleen niin hyvin piilotettuna, että pitää vissiin vähän penkoa.

A
Arki. Rutiinit ja tavallisiin tuttuihin asioihin turvautuminen.

B
Banaanit! Ihmeellisen luonnon vastaus jatkuvaan välipalatarpeeseen.

C
Cmore. Meillä on kyllä kaikki mahdolliset suoratoistopalvelut, mutta Cmorelta löysin Agatha Raisinin kaikki kolme tuotantokautta. Hauska ja leppoisa, ja toisaalta niin huono, että meillä kukaan muu ei jaksa katsoa tätä. Se tarkoittaa siis omaa aikaa minulle.

D
Demokratia. Vaikka moni on nytkin sitä mieltä, että meillä päättäjät ei pysty tekemään ratkaisuja tarpeeksi nopeasti, ajattelen itse, että kyse on myös vahvasta demokratiasta. Meillä Suomessa kukaan ei voi yksin päättää ja hallita, ja juuri siksi me selvitään tästäkin.

E
Eristys. Typerää sinänsä kutsua sitä selvitymiskeinoksi tästä erityksestä, mutta uskon, että kun tarpeeksi uskotaan ja totellaan ohjeita, tämä on myös nopeammin ohi.

F
Flavia de Luce. Jaksaa aina naurattaa. Uudelleen ja uudelleen.

G
Google Hangouts Meet ja kaikki muutkin etäyhteydet ja videopuhelut. Onneksi meillä on nykyajan keinot ja konstit pitää yhteyttä!

H
Hiljaisuus. Minä tarvitsen hiljaisuutta joka päivä, ja selvitäkseni erikoisista ajoista, pyrin myös vaalimaan hiljaisuutta ympärilläni. Välillä pitää saada olla yksin.

I
Itse. Sinä itse, minä itse… Älä unohda itseäsi! Pidä huolta ja hoivaa. Käsittele hellästi ja armollisesti.

J
Jakaminen. Nyt jos koskaan pitää jakaa hyvää. Jakaa hyvää mieltä, apua ja kokemuksia. Jakaa iloa, mutta myös niitä surujakin.

K
Kirjat. Kuinkas muutenkaan. Perspektiiviä omaan elämään ja arkeen, pakopaikka tämänhetkisestä.

L
Lukeminen. Jos huolet ja murheet tuppaavat mieleen illalla nukkumaan mennessä, lukeminen on varma lääke. Älä kuitenkaan lue uutisia. Lue vaikka hyvää kirjaa. Ja jos kirjoja ei ole saatavilla, kokeile äänikirjaa. Sekin on kivaa, kun joku lukee sinulle!

M
Mielikuvitus. Tämä toimii ihan yhtä hyvin niin aikuisilla kuin lapsillaki. Pitää vain osata heittäytyä. Mielikuvituksen avulla voi matkustaa kaukaisiin maihin tai vaikka tulevaisuuteen. Mielikuvaharjoittelu auttaa myös eteenpäin kohti tavoitteita.

N
Nauru. Naura ja saa muut ympärilläsi nauramaan! Loistava tapa levittää hyvää oloa koko kroppaan.

O
Opettajat. Ne ihanat ja taitavat, jotka kantavat ihan mielettömän taakan lasten koulunkäynin mahdollistamiseksi näinä aikoina. Kaikki kunnia teille, ilman emme selviäisi! Kiitos myös musaopiston opettajille ja kaikille opetuksen mahdollistaville.

P
Puutarha. Huh, mitä tekisinkään ilman!

Q
Queen, brittikuninkaallisten elämä ja Megxit. Luen ja seuraan.

R
Rakasta, rakastu ja ole rakastettu.

S
Suomalainen sisu ja sitkeys. Näitä löytyy meistä ihan jokaisesta.

T
Toivo. Asia jonka varaan voi laskea aika paljon. Niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää.

U
Ulkoilu. Omassa pihassa, parvekkeella, luonnossa… Ihan sama, kunhan haukkaat raitista ulkoilmaa, jos se suinkin vain on mahdollista. Tunti reipasta ulkoilua tai puutarhatöitä päivässä pitää mielen pirteänä.

V
Vinkit. Puutarhavinkit, siivousvinkit, kotikouluvinkit, käsityövinkit. Ihan sama mikä laji, voit valita vapaasti. Nappaa parhaat vinkit ja niksit ja täytä päivän vapaat hetket kivoilla asioilla. Voit jopa opetella jotakin uttaa.

W
Wilma! Kiitos, että jaksat toimia. Kilahdustasi odotetaan täällä joka aamu.

 

X
X-hyppy ja kaikki sen kaverit. Liike on lääke ja nyt jokaisen pitää huolehti omasta jaksamisestaan mahdollisimman hyvin.

Y
Ystävät. Se tieto, että ne on tuolla ja että vielä tulee sekin päivä kun voidaan nauraa yhdessä ja halata. Kaipaan ihan valtavasti!

Z
Zumba-opet ja kaikki muutkin etätunteja järjestävät liikuttajat. Jos ei itse jaksa miettiä kotijumppaa, netti on pullollaan treeniohjeita ja ohjatuille tunnelleille pääsee myös etänä.

 

Å
Åho, mutta ei tule mitään mieleen! Sekin on kai sallittua, että joskus lyö tyhjää.

Ä
Äiti. Puhelimen päässä, valmiina kuuntelemaan ja tukemaan!

Ö
Ötökät ja luonnon herääminen kevääseen. Tutki, löydä, ihmettele ja ihastu.

 

 

Ihanaa huhtikuun ensimmäistä! 💛

 

Mun oli tarkoitus tänään kuvailla teille hiukan kevätjuttuja kasvarissa, istutella lisää sipulikasveja ruukkuihin ja muutenkin tiedottaa sekä kasvihuoneen, että puutarhan nykyisestä tilasta. Ja jumantsuikka, aurinkoisen aamun jälkeen siellä tulikin lunta. Maa on just niin valkoinen, kuin olisin toivonut sen olevan jouluaattona. Eli ei, tähän me ei nyt lähdetä. En jaksa uskoa, että tekään haluatte valkoista maata maaliskuun viimeisenä, kun luonto puskee jo vihreää. Niinpä päätin realismin sijaan ilostuttaa teitä näiden vanhojen kuvien muodossa ja luoda jonkinlaista toivoa kevään koittamisen suhteen! Positiivisuus, se on nyt viime päivinä ollut kova juttu ja haluan jatkaa samalla linjalla. Kyllä se kuulkaas tästä taas iloksi ja vihreäksi muuttuu!

Olen nyt viime päivinä keskittänyt ajatustoiminnastani kaiken liikenevän kapasiteetin puutarha ja kasvihuonejuttuihin ja selaillut blogista, että miltä mihinkin aikaan keväästä ja kesästä viime vuonna näytti. Se on jotenkin todella lohduttavaa juuri nyt. Ja toisaalta kun takana on nyt se ensimmäinen kasvihuonekesä, uskallan tietenkin myös haastaa itseäni vähän enemmän. Eli chilien lisäksi mulla on kasvamassa jo myös tomaattia. Minkään sortin omavaraisuuteen en silti pyri, vaan ihan ykkösenä kasvihuone saa edelleen olla terassin ja huvimajan risteytys. Keväästä pitkälle syksyyn.

Huomenna alkava huhtikuu tuo mukanaan paitsi lisää kylvöpuuhia, myös taimien koulimista. Huhtikuussa alkaa myös daalioiden esikasvatus ja omasta pihasta saa jo ensi kuussa ensimmäiset kukkakimput maljakkoon. Ei huono!

Yksi juttu, mitä multa kysytään lähes joka vuosi on noiden kevätkukkien jatkohyödyntäminen. Eli kannattaako nähdä vaivaa ja istuttaa ne ulos. No ehdottomasti kannattaa! Viime keväänä kirjoittelin Vihertää jo -postauksessa aiheesta, ja tosiaan osa noistakin silloin maahan kaivamistani sipuleista pilkistelee jo kivasti maasta. Tai siis eivät just nyt pilkistä, kun päällä on muutama sentti räntää, mutta voin vaikka ottaa niistä kuvat, kun tuo lumisotku on selätetty.

Lisää kasvihuonepostauksia ja lisää puutrahapostauksia löydät linkkien takaa. Saa myös esittää toiveita, että minkälaisia postauksia aiheista haluaisit lukea!

https://emiliauusikuu.com

Ja olipa tosiaan virkistävä viikonloppu! Lauantaiaamuna puhelimeen kilahti iloisia viestejä. Tiedossa virtuaalinen panimokierros ja pienpanimo-oluiden maistelu. Maisteltavat toimitettaisiin iltapävällä ovelle, ja etäyhteydet tulisi olla kunnossa klo 18. Etkoihinkin sopisi osallistua. Ja jopa minä, joka en juo olutta (enkä kyllä mielellään edes maistele) otin kutsun ilolla vastaan. Päivä pihatöitä ja illaksi vähän parempaa päälle. Ja siinä meitä oli kasassa tuttu porukka. Neljä pariskuntaa, joista yksi aikuisen lapsen kanssa Espanjan reissun jälkeisessä karanteenissa. Pari tuntia vierähti mukavasti ja kodin seinät ikään kuin liukuivat taas hetkeksi kauemmaksi.

Sunnuntai tuli pyhitettyä puutarhatöille. Tosin pienin tauoin, sillä taivaalta sateli pariinkin otteeseen raesokeria. Mutta seitsemän aikaan illalla (kun aurinko vielä paistoi) tuntui hyvältä katsella haravoitua nurmikkoa ja ihailla työnsä tulosta. Tajusin myös, etten selviä tästä tilanteesta ilman suunnitelmia ja pieniä unelmia. Joitakin askelmerkkejä joita seurata, ja jotakin mitä kohti mennä. Ja puutarha jos mikä antaa tällaiselle parhaat puitteet. Konkreettisia tavoitteita ja suunnitelmia ihan vain tämän kevään ja tulevan kesän ajaksi, kun mikään ei ole ennustettavissa ja kaikki on enemmän kuin epävarmaa.

Viikonlopusta voimaantuneena täällä on ollut tänään pääsiäiskorttipaja. Tipuja, pupuja ja pajunkissoja. Seuraavksi ohrat multaan. Ihanaa maanantai-iltaa! 💛

https://emiliauusikuu.com