Täällä enteilee selvästi sadetta. Lämpimän päivän jälkeen tuuli puhaltaa kylmästi ja taivas on pilvessä. Eikä ihme, vanha totuushan on, että pionit puhkeavat kukkimaan jotta sade saisi hakata ne maahan.
Jalopioneita saadaan vielä odotella, mutta nämä maatiaislajikkeet ilahduttavat ihanan aikaisin, ja kuten alkukuussa arvelin, kukinta ajoittui tänäkin vuonna toukokuun puolelle. Tämä Kuolanpioni on itselleni ehdottomasti merkki kesän alkamisesta. Voi onnea ja autuutta!
Tämän illan ohjelmassa olisi vaatehuoneen raivaus. Hohhoh, sanonpa vain. Voi olla, että joudun ottamaan siitä avatusta valkkaripullosta itselleni hiukan seuraa.
Tiedättekö sen ärsyttävän jutun, kun selattuasi nettikauppojen mattovalikoimaa, koko Facebook muuttuu yhdeksi isoksi mattomainokseksi? Tietokone herää salaperäisesti lepotilastaan aina kun seisahdat sen eteen, ja sattumalta näytöllesi poukkii sen yrityksen mainoksia, jonka sivuilla satuit juuri käymään?
Koska nykyaikana tekojasi ja elämistäsi ei seuraa ainoastaan utelias naapurisi, kannattaa tietojensa suojaamiselle uhrata ajatus tai kaksikin. Olen mukana Indiedaysin ja F-Securen kampanjassa ja tarkoitukseni onkin nyt herätellä teitä aktivoitumaan tietoturva-asioissa. Kerron paitsi omista, ei niin mukavista kokemuksista, tarjoan teille ihan ilmaista F-Secure SAFE -kokeilua ja postauksessa on myös arvonta.
“Kukapa olisi kiinnostunut juuri minun tekemisistäni, tai onko sillä nyt niin kauheasti merkitystä, jos joku tietää, mitä nettikauppoja selailen, tai mitä sieltä katselen?”
“Eiköhän luottokorttivarkaatkin tavoittele niitä rajattoman Amexin käyttäjiä enemmän kuin tällaisia tyhjätaskuja?”
“Kukaan ei voi kiinnostua näin tavallisen ihmisen elämästä kovinkaan paljoa, ja jos kiinnostuu, niin antaa kiinnostua.”
Siinä muutama ajatus joihin tuudittauduin useita vuosia. Lähtökohtaisesti ajattelin, että yksikään ihminen ei voisi olla kiinnostunut tuiki tavallisesta elämästäni, enkä pitänyt sitä itse “vakoilemisen” arvoisena. Omaan henkilökohtaiseen kiinnostukseeni perustuvaa mainontaa pidin lähinnä kätevänä, en häiritsevänä.
Sitten alkoi tapahtua outoja. Pieniä juttuja, ja liian paljon sattumia, jotka saivat tietokoneella olemisen tuntumaan oudolta. Lopulta viime vuonna koittikin päivä, kun nettiin ei enää päässytkään. Tai pääsi, mutta jokainen laite ohjasi käyttäjänsä yhdelle ainoalle sivulle. Yritin blogiin ja sähköpostiini, mutta ei, koko internetin ihmeellinen maailma oli kutistunut yhteen ainoaan sivuun. Meidät oli sananmukaisesti kaapattu!
Onneksi ja Luojan kiitos, saan bloggaajana tarvittaessa apua Indiedaysin omalta velholta, sillä ilman häntä olisi paniikkini ollut paljon suurempi. Toki tilanteen korjaaminen vaati vaivaa ja työtä. Kuten tiedätte, ei ole esimerkiksi ihan pikkujuttu vaihtaa salasanaansa jokaiselle sivustolle. Mutta tapaus herätti. Sen jälkeen en ole pystynyt tuudittautumaan tavallisuuteeni, vaan ihan oikeasti ymmärrän, että ongelmat verkossa ovat tätä päivää ja koskevat meitä ihan jokaista. Jopa meitä tavallisia tallaajia, joiden sähköpostit eivät sisällä valtiosalaisuuksia.
Liikaa ei voi suojautua, kerrotaan koulun terveystiedon tunnilla, ja sama pätee aivan varmasti myös netinkäyttöön. Silti moni säästää juurikin niissä turvallisuuskuluissa, koska paitsi että niihin menee rahaa, yleensä ohjelmien asennuskin on hankalaa ja aikaa vievää. Asia, jota tulee helposti lykättyä tuonnemmaksi.
Kotimainen F-Secure SAFE on kuitenkin virkistävä poikkeus, ja itse asiassa, ihan ensimmäinen tietoturvaohjelma jonka olen itse asentanut tietokoneelle! Nimittäin asentaminen on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi, ettei kukaan voi väittää, etteikö osaisi asentaa itselleen suojaohjelmaa.
Pahvinen tuotepakkaus ei sisällä oikeasti konkreettista tuotetta, vaan kätkee sisäänsä koodin ja selkeät ohjeet. F-Securen sivuilla luot vain itsellesi tunnukset (ei vaadi kuin nimitiedot, käyttäjätunnuksen ja salasanan), ja näpyttelet koodin sille varattuun kenttään. Tämä oma pakkaukseni on tarkoitettu kolmelle laitteelle, joten kahden seuraavan laitteen kohdalla riittää, että kirjaudut sisään, ja kun sivusto kysyy, tahdotko suojata tämän laitteen, vastaat vain kyllä. Puhelimeen tosin latasin F-Secure SAFE sovelluksen, johon kirjauduin sisään ja lisäsin laitteen suojaukseen samaan tapaan kuin koneen ja läppärinkin.
Nyt teillä kaikilla on mahdollisuus ladata itsellenne neljän kuukauden kokeiluun F-Secure SAFE. Klikkaat vain itsesi F-Secure SAFE sivulle, ja lataat ohjelman heti maksutta käyttöösi.
Jos käytät nettipankkia, teet ostoksia verkossa tai haluat suojata laitteet myös lapsille turvallisiksi, suosittelen F-Securen SAFE -palvelua. Palvelu antaa mielenrauhan niin omien tietojen suojaukseen, kuin myös siihenkin, ettei lapsesi silmille osu netin uumenista mitään sopimatonta. Meillä on aikaisemminkin käytetty F-Securen suojauksia, mutta tämä SAFE -palvelu on ehdottomasti laajin kokeilemamme tietoturvapalvelu. Plussaa annan helppoudesta, sillä en itse varsinaisesti ole mikään neropatti vastaavien suojausten kanssa.
F-Secure SAFE on myös hyvä lahjaidea opiskelemaan lähtevälle, kenties uuden tietokoneen saaneelle nuorelle, tai rippille pääsevälle ja uutta kännykkää toivoneelle teinille. Siinä uusien laitteiden hurmoksessa kun usein turvallisuus sattuu jäämään huomiotta.
Lukijakilpailu:
Kerro miksi juuri sinä tarvitisisit F-Secure SAFE:n vuodeksi?
Saan arpoa vastauksistanne kaksi voittajaa, jotka molemmat tosiaan saavat veloituksetta vuoden ajaksi F-Secure SAFE:n.
Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 30. 5.2016, ja ole mukana arvonnassa!
Muista myös ladata ilmainen neljän kuukauden kokeilujakso F-Secure SAFE -sivuilta.
Olen tainnut muutamaan kertaan vuosien varrella mainita, että katkarapu-vesimelonisalaatti on oma salaattisuosikkini, ja keveydellään se kuuluu ehdottomasti kesään. Toki se on kevyt herkku vuoden ympäri, mutta itselleni tuo raikkaus tuo aina kesän mieleen oli vuodenaika mikä tahansa.
Suhteeni vesimeloniin onkin sitten ihan eri asia, sillä mielestäni arbuusi on maultaan kovin vaatimaton, eikä yksinään juuri aiheuta minkäänlaisia mielitekoja. Kuitenkin katkarapuihin ja tilliin yhdistettynä vesimeloni saa lähes taivaallisen maun, ja tästä syystä jaksaisin syödä kyseistä ruokalajia vaikka joka päivä.
Jo siis mielit saada kuumiin kesäpäiviin raikasta purtavaa (tai olet kenties jostain syystä päättänyt keventää ruokavaliotasi), niin kokeile ihmeessä. Tämä on myös niin äärettömän helppotekoinen salaatti, että sitä on kiva tarjota myös vieraille.
Katkarapu-vesimelonisalaatti:
vesimelonia paloiteltuna
katkarapuja
tilliä
Salaatista on myös versio, jossa mukaan laitetaan kurkunpaloja, mutta itse en välitä kurkusta tässä yhtälössä.
Kaikki voi toki sekoittaa myös keskenään, mutta itse tykkään kasata salaatin niin, että pohjalla on meloninpalat, ja niiden päälle silppuan runsaasti tilliä. Lopuksi katkaravut ja päälle muutama tillinoksa. Näyttää yhtä herkulliselta, kuin maistuukin!
Kuten tiedätte, valkoviini ei ole ollut se “juttuni”, mutta kuten kuvista näkyy, olen päättänyt opetella! Kesä on keveiden aterioiden ja kalaruokien kulta-aikaa, joten mikäs tässä on harjoitellessa.
Aurinko paistaa ja ulkona tuoksuu kesä: Ei yhtään hullumpi päivä ollakseen ihan tavallinen tiistai!
Täällä on toivuttu hyvinkin vaiherikkaasta viikonlopusta, johon mahtui paljon hyvin suunniteltua ja aikataulutettua menoa, mutta (kuten elämään kuuluukin) myös niitä vähemmän kivoja yllätyksiä.
Perjantai oli jo yhtä juoksemista. Esikoinen piti kuljettaa musiikkileirilleen, ja olin haalinut itselleni illaksi vaikka mitä rästitöitä, joista ei sitten tietenkään kaksin kolmevuotiaan kanssa tullut yhtään mitään. Lauantain humputin naisporukalla Tampereella aamuvarhaisesta iltamyöhään – tai ainakin siihen viimeiseen junaan saakka. Sunnuntaiaamulle vekkarit viritettiin taas kukonlaulun aikaan, koska tarkoitus oli ehtiä käymään pääkaupunkiseudulla hoitamassa pari sovittua asiaa ja iltapäiväksi kiireesti takaisin pojan konserttia kuuntelemaan.
Ja puh ja pah! Vähän yli puolen välin pääsimme matkallamme, kunnes auton vaihteisto päätti lakata toimimasta. Siinä väsyneenä ja nälkäisenä ei kauheasti naurattanut, ja lopulta hinauspalvelu vei auton lähimpään merkkihuoltoon, ja me palasimme takaisin kotiin häntä koipien välissä. Lopputulos oli siis se, että auto pääsi lähemmäksi päämäärää, kuin me matkustajat.
Jos nämä takaiskut voisi jotenkin ennustaa, olisin kyllä varsin lyhyeksi jääneen yön jälkeen voinut nukkua pari tuntia pidempään ja jättää tuon viiden tunnin hukkareissun ihan vallan tekemättä. Lopulta tosin lohduttauduin sillä, että automatka olisi voinut tyssätä paljon pahemminkin, ja pääasia on, että me ihmiset olemme kunnossa. Mutta harmittaahan se silti. Vaikka käynti olisi ollut hyvinkin pikainen, tarkoitus oli kuitenkin moikata myös siskoni perhettä ja vierailua oli tietenkin kovasti odotettu.
No, iltapäivällä konsertin jälkeen isompi ketutus vaihtui harmitukseen, ja siihen samaan harmituksen harmaaseen massaan upposi myös MM-hopea. Eilinen menikin sitten asioiden uudelleenjärjestelyssä siinä määrin, että unohdin tyystin jopa koulun vanhempainillan, mutta onneksi Niilon luokkakaverin äiti kysäisi, josko poika menisi heille vanhempainillan ajaksi, ja kovalla kirityksellä sain kuin sainkin miehen ajoissa kotiin, ja pääsimme pojan kanssa lopulta niinkin hyvissä ajoin liikkeelle, että valitsimme kulkupeliksi fillarin. Ihan sattumuksetta ei tosin sekään reissu loppuun asti mennyt, mutta valitsin tilanteen lähestymistavaksi sunnuntaina toimineen ajatusmallin: Kun apuun ei tarvita ambulanssia, kaikki on lopulta ihan hyvin!
Toukokuu antaa parastaan ja ulkona on täysi kesä. Pienen flunssapotilaan kanssa yritänkin nyt nauttia niistä kaikista mahdollisista positiivisista jutuista, sillä uskon vakaasti että tästäkin saadaan vielä oikein hyvä viikko aikaiseksi!
Luumupuut kukkivat nyt parhaimmillaan ja ulkona odottaa muutama istutustyö. Taidan vetää kesämekon ylleni ja nauttia hiukan puutarhaterapiaa!
Täällä on tänään herätty valmiin kahvin tuoksuun. Sunnuntailuksus josta nautin äärettömän paljon!
Kahvi kuuluu elämän pieniin ja suuriin hetkiin, ja me suomalaiset olemme tilastollisestikin elävä todiste tästä, sillä juomme kahvia (ainakin joidenkin tilastojen mukaan) enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa. Kahviakin on monenlaista, ja koska itse kallistun vahvasti sinne hyvän kahvin puolelle, lähdin mielelläni Indiedaysin ja Nespresson yhteistyöhön jossa saan paitsi hurmostella kahvin ilosanomalla, ilahduttaa jotakuta teistä Nespresson kahvikoneella!
Pidempään blogiani seuranneet muistavat, miten onnellinen, uuden kahvikoneen omistaja olin reilut pari vuotta sitten. My new love -postauksen voit myös lukea täältä. Tässä reilussa parissa vuodessa kahvimaailmani on kääntynyt likipitäen päälaelleen, ja mitä tulee kahvin makuun, olen muuttunut eräiden mielestä jopa hiukan krantuksi.
Jokainen mutteripannua käyttänyt tietää, että kahvin valmistuksen jälkeen paakkuuntunut kahvi pitää poistaa pannun paineosasta ja pannu pitää huuhdella irtomuruista. Tämä työvaihe on ainakin omaan makuuni jotenkin vaivalloinen, ja siitä syystä kiinnostuimme kapselikäyttöisistä koneista perinteisen espressokoneen sijaan. Kapselikahvi kalskahti kuitenkin aluksi korvaani jotenkin epäaidolta, koska olin kuullut myös tuotteista, joissa jopa maito valutetaan kapselista. Halusimme hyvää ja laadukasta kahvia, ja Nespresson idea onneksi selvisi meille tässä kohtaa. Nespresson kapselin on nimittäin vain tarkoitus pitää vasta jauhettu kahvi tuoreena ja tehdä kahvin valmistuksesta vaivatonta ja helppoa. Koneella voit nimittäin keittää useammankin kahviannoksen ilman ikävää pannun puhdistamista. Itse halusin myös höyryputkellisen mallin, jotta sisäinen kotibaristani pääsisi töihin. Joka-aamuisesta maidon vaahdottamisesta onkin tullut rakas rutiini jonka avulla herättelen itseni uuteen päivään.
Kun aikoinaan hankimme Nespresson kahvikoneen, ajattelimme, että tavallinen suodatinkeitin on näppärä kuitenkin lasten syntymäpäivillä, ja muulloin, kun kahvittelijoita on enemmän. Kun sitten totuimme juomaan laadukkaampaa ja paremman makuista kahvia, totesimme, että on ihan typerää tarjoilla vieraille sitä vähemmän hyvää. Niinpä meillä keitetään Nespresson kahvia myös isommalle kahvivierasjoukolle, eikä tämä ole tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Olen myös huomannut, että Nespresson kahvi maistuu monelle, joka muuten ehkä vihkiytyy tee-ihmiseksi. Nimittäin toisin kun suomalaiset usein uskovat, tummapaahtoisempi kahvi on aina lempeämmän makuista, ja kahvin kitkeryys johtuu nimenomaan vaalean paahdon jättämästä haposta.
Niinpä meillä saa kakkukahvittelijat itse valita millaisen erikoiskahvin haluavat juoda. Myös arjen kyläilijöille tarjoillaan aina kahvia, ja nopeasti onkin tullut opittua, minkä kokoinen kuppi pitää ottaa hyllyltä, kun tietty auto ajaa pihaan. Toiset ovat selvästi espresso tyyppiä, toiset rakastavat runsasta maitovaahtoa. Hyvä kahvi ei juuri kaipaa rinnalleen vierasvarojakaan, vaan on makuelämys ihan sellaisenaan. Tosin kesäisin ainakin naisten kesken on tullut tavaksi yhdistää kahvi ja makea jäätelö yhdeksi annokseksi. Suklaata vielä päälle, ja jäätelöannos aikuiseen makuun on valmis!
Oma aamuni ei ala ilman kahvia. Toki kahvin piristäväkin vaikutus tekee hyvää, mutta kahvin juonti ensimmäisenä aamulla on myös jonkinlainen seremonia, jolla valmistaudun uuteen päivään. Herään arkiaamuisin aikaisin, sillä tahdon ehdottomasti nauttia kahvihetkestäni yksin, tai ainakin häiriöttä. Ennen lasten heräämistä ehdin siis kiirettä juomaan tripla cappuccinoni (kyllä!), ja sen jälkeen olenkin yleensä jo virkeän pirteä valmistelemaan päivän muita juttuja, kuten tekemään töitä tai kotitöitä.
Siinä, missä ennen join helposti pannullisen tavallista suodatinkahvia jo heti aamulla, laatu on alkanut korvaamaan määrää. Nykyisin aamukahvini on se yksi tukeva mukillinen. Kahvi kuuluu usein myös iltapäivätaukooni ja nykyisin kahvi on itselleni usein myös jälkiruoka paremman aterian perään. Mikään ei nimittäin kruunaa maittavaa ateriaa niin hyvin, kuin vaahdotettuun, ja makeaksi lämmitettyyn maitoon tehty cappuccino. Ja kyllä, ne parhaat kahvit tulee nykyään juotua kotona. Tämä onkin johtanut siihen, että vieraspaikoissa usein valitsen tarjotuista virvokkeista jonkin muun kuin kahvin, sillä tavallinen suodatinkahvi ei enää oikein sovi suuhuni.
Meillä suositaan Nespresson vahvoja kahveja, joihin olemme siirtyneet pikku hiljaa kokeilemalla. Jos kahvitaustasi on pitkälti suodatinkahviin pohjautuva, ja haluat juoda kahvisi perinteisesti vaikkapa mustana mutta pitkänä, suosittelen aloittamaan lungoilla. Niistä voi myös helposti valmistaa ennakkoluuloisemmille vieraille sellaisen “tavallisen oloisen” peruskahvin, johon kukin sitten makunsa mukaan lisää tilkan maitoa tai palan sokeria. Tosin jopa oma isäni, joka on vahvasti vihkiytynyt suodatinkahvin juoja, ottaa meillä mielellään vahvaan kahviin tehdyn cappuccinon ja tuumasi jopa ensimmäisellä kerralla juoman maistuvan ihan kaakaolta. Esimerkki tuo mielestäni hyvin esiin sen, miten laadukas kahvi on oikeasti lempeää – niin makunystyröille, kuin vatsallekin.
Lukijakilpailu:
Minkälaista roolia kahvi näyttelee sinun arjessasi, entä juhlassa? Kaipaatko välillä kahvilaan hyvän kahvin äärelle, vai onko kotona keitetty kupillinen se paras mahdollinen?
Vastaa kysymyksiin ja olet mukana Nespresson Lattissima Touch -kahvikoneen arvonnassa. Mikäli itseltäsi jo Nespresson kone löytyy, osallistu ihmeessä silti! Mikäs nimittäin olisikaan parempi lahja kesän juhlijoille, kuin Nespresson kahvikone!
Jätä vastauksesi viimeistään 28.5. 2016 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt voit lukea täältä.
Ihanaa sunnuntaita – ja arpaonnea ihan kaikille tasapuolisesti!
Jonkinnäköinen värien viikko tästä on selvästikin vihkiytymässä! Jos maanantaina mentiin päin sinistä, niin nyt rymistellään vuorossaan vaaleanpunaiseen. Täytyy myöntää, että jos sininen oli vuosia vähän jäähyllä, ei vaaleanpunainenkaan varsinaisesti suosikkini ole ollut.
Samalla kuitenkin kun tilasin makuuhuoneen uuden penkin, näppäilin ostoskoriin (jossakin selittämättömässä mielentilassa) myös pari vaaleanpunaista tyynynpäällistä. Tässä kun niitä on viikon verran katsellut, väriin on aika kivasti jo tottunut. Tänään nappasin vielä ruokakaupasta vaaleanpunaisen liljapuskan sävyä korostamaan, ja ai että mutta tykkään!
Kenties tästä kehkeytyykin vielä ihan värikylläinen koti. Tai sitten ei. Onneksi mieli saa muuttua, ja väriä voi lisätä ja poistaa aika helposti!
Muistatteko vielä Pahuksen couperosa -postaukseni? No postaukseenhan suoraan sanottuna tulvi hyviä vinkkejä herkän ihon hoitoon ja joitakin niistä lähdin heti myös kokeilemaan ja toteuttamaan käytännössä. Ihan ensimmäiseksi vinkeistänne poimin kuitenkin hyvän kuorintatuotteen. Oma ihonihan on kuorinnan osalta jäänyt täysin laiminlyödyksi, sillä heleyttävän vaikutuksen sijaan olen pelännyt punaisen kirjavaa lopputulosta.
Madaran Kirkastava AHA kuorintanaamio oli kuitenkin teidän mielestänne huipputuote, ja päätin heti, että sitä oli kokeiltava. Kyllä, olen jopa joskus vähän skeptinen monessakin asiassa, ja myönnän, että pikkuisen epäilin täysin luonnonmukaisesti tuotetun kosmetiikkatuotteen (jossa ei ole edes mitään mekaanisesti kuorivaa raetta) kuorintatehoa. Onneksi skeptisyyteni on yleensä sitä laatua, joka halajaa omakohtaista empiiristä tutkimusta. Tämä testaus poiki nimittäin itselleni kaikkien aikojen ehkä parhaimman kosmetiikkalöydön!
Koska kuorinnan teho ei perustu hankaavaan koostumukseen, tuotteen vaikutusaika kasvoilla on se, millä lopputulokseen vaikutetaan. Olen nyt kuorinut ihoni tuotteella muutaman kerran ja aloitin ensin hyvin varovasti n. 2-3 minuutin vaikutusajalla. Jo ensimmäisella kerralla rakastuin tähän naamioon, mutta lisätessäni vaikutusaikaan muutaman minuutin, kuorinnan todellinen teho tuli kunnolla esiin. Toki paranevaan lopputulokseen vaikuttaa kai sekin, että ihoni on pitkästä aikaa saanut ansaitsemansa säännöllisen kuorinnan. 5-8 minuuttia kerran viikossa ja iho oikeasti säteilee! Tuotteen vaikutus on niin hyvä, että olen jopa ajoittanut kuorinnat välillä aamuun, kun edessä on ollut päivä jona ihon kunto on ollut itselleni merkityksellisempi. Vaikka aikaisemminkin kuorin ihoani varoen ja hellävaraisesti, toimenpide on kuitenkin ollut turvallisinta ajoittaa iltaan, jolloin punoitus on ehtinyt laantua aamuksi.
Tuon couperosa -postauksen kommenteissa oli todella paljon niin tuotevinkkejä, hehkutusta luonnonkosmetiikkaa kohtaan, kuin linkkivinkkejäkin. Tämän kuorintanaamion tilasin Jolien -nettikaupasta, ja nyt on kyllä ihan pakko nostaa tähän sekin kokemus. En tiedä muistatteko kun noin vuosi sitten kirjoitin asiakaspalvelusta ja pohdin nettishoppailun elämyksellisyyttä. Mikäli ei ihan heti muistu mieleen, suosittelen lukemaan alustuksena postauksen tästä linkistä. Nimittäin Jolie -kokemus oli taas yksi niistä, jotka muistuttivat mitä hyvän asiakaspalvelun kuuluukin olla!
Kuvien perusteella yrityksellä on älyttömän kaunis ja kutsuva kivijalkaputiikki ja hoitola Helsingissä. Mutta, koska yhden kosmetiikkatuotteen vuoksi ostoksille lähteminen ei näillä etäisyyksillä tule kuuloonkaan, päädyin tietenkin tilaamaan tuotteeni netin kautta.
Tilausta näpytellessäni hiukan ennen maksu- ja vahvistusosuutta tietokeen ruudulle ilmestyi kenttä, johon asiakasta pyydettiin kuvailemaan omaa ihoaan ja sen erityistarpeita, jotta henkilökunta osaisi auttaa ostosten teossa parhaalla mahdollisella tavalla ja antaa tuotenäytteitä kulloisenkin asiakkaan oman ihotyypin mukaan. Tässäkin kohtaa olin vielä melko neutraali asiakaspalvelua kohtaan, mutta kun parin päivän kuluttua hain postista kauniin laatikon, jonka sisältö oli pakattu vielä kauniimmin ja saatteena oli käsin kirjoitettu kirje neuvoinneen, tuotevinkkeineen sekä näytteineen, olin aika häkeltynyt! Tässä oli asiakaspalvelu, jonka merkityksellisyys perustui ostokokemukseen, henkilökohtaiseen palveluun ja elämyksellisyyteen. Koin tulleeni arvostetuksi asiakkaana, vaikka ostokseni ei hinnaltaan järin suuri ollutkaan.
En lähde väittämään, että tulisin lähitulevaisuudessa kääntymään täysin luonnonmukaiseen kosmetiikkaan, mutta tähänastisten luomulöytöjen lisänä tämä kokemus vahvistaa entisestään hyvää käsitystäni luonnonkosmetiikasta. Punoitusta ja punaiseksi lehahtamistakin on edelleen kasvoillani, eli ihoni ei ole kokenut mitään ihmeparannusta. Noista vaivoista huolimatta löysin silti kuorintatuotteen, jolla voin käsitellä kasvoni säännöllisesti pahentamatta kuitenkaan tilannetta entisestään.
Tiesittekö, että meneillään oleva viikko on Lasten lintuviikko? Jep, en tiennyt minäkään. Mutta sellaisen pikkupoikien nikkarointi-innon te varmaan tiedätte, ja siitä tämäkin lintupönttöily sai alkunsa. Meillä nimittäin poika on jo pitkään halunnut nikkaroida linnunpönttöjä, ja isäni lupautui näihin talkoisiin, koska on huomattavasti lintuvalveutuneempi kuin minä ja mieheni. Puutavaraa kyllä löytyy varastosta vaikka niihin miljoonaankin pönttöön (tai no, moneen ainakin), mutta otsikolla viittaan Suomen suurimpien luontotoimijoiden (Metsähallitus, BirdLife Suomi, WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus…) saman nimiseen kampanjaan, jonka tarkoitus on “nostaa Suomen oksistoon miljoona linnunpönttöä toukokuun 2017 loppuun mennessä”.
Pienen pojan into ja innostus ei kovin pitkiin nikkarointeihin riitä, mutta eilen pihapuihimme nousi kolme pönttöä, jotka olivat illalla jo varsin asutun oloisia. Lisää kuulemma on tulossa, ja mikäs siinä, koska pidän kovastikin linnunlaulusta. Puita ja pihaakin on sen verran, että joukkoomme mahtuu kyllä sirkuttajia ja visertäjiä.
Olen älyttömän tyytyväinen siitä, että lapsella on vieläkin noin tavallisia innostuksenaiheita kaikista nykyajan virikkeistä huolimatta. Että ilo syntyy ihan siitäkin kun saa seurata pikkulintujen lentämistä pönttöön ja takaisin puun oksille. Samalla häpeän oman lintutietoni vähäisyyttä, sillä voin käsi sydämellä myöntää, etten eilen ikkunan takaa lintuja seuratessa osannut vastata lapselleni, mikä lintu pönttöön lensi. Puolustan itseäni värinäölläni (tai paremminkin -sokeudella), sillä lintujen värityksen hahmottaminen luonnossa on itselleni täysin mahdotonta. Kuten monen muunkin asian kanssa, näkemiseni perustuu muotojen hahmottamiseen tai tietoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tunnistaisin harakan harakaksi vaikka väritys muuttuisi vihreävalkoiseksi, sillä erotan muodon ja värien kontrastin. Muita lintujen tunnistamiseen käyttämiäni keinoja ovat äänen ja liikkumistavan oppiminen, joten västäräkin tunnistan maassa linnun tavasta liikkua, mutta korkealla oksalla hiljaa istuva lintu on silmissäni ainoastaan pieni.
Lasten luonnollinen uteliaisuus ja halu oppia uutta on aika kadehdittavaa. Eilinen oli myös hyvä opetus siitä, ettei lasten kanssa aina tarvitse puuhata mitään niin kovin ihmeellistä ja erikoista, vaan oikeasti aika tavallisetkin jutut aikuisen seurasta ja huomiosta nauttien tuovat pienelle ihmiselle onnea. Tiedä vaikka tässä samalla oppisi itsekin monia uusia asioita luonnosta. Täytynee siis jatkossakin opetella enemmän lintujen tunnistamista YouTube -videoiden avulla, jotta en vaikuta lapsen rinnalla täysin pöntöltä.
Tuolla sivustolla on mielestäni aika ihanasti kiteytetty tuon pönttökampanjan idea: “Miljoona linnunpönttöä tarkoittaa kymmentä miljoonaa linnunpoikasta, satoja tuhansia retkiä luontoon ja valtavasti onnittelusirkutusta sata vuotta täyttävän Suomen kunniaksi.”
Tämä ei nyt ollut minkäänlainen yhteistyöpostaus, vaan enemmänkin ihan suora kehotus pönttöaskarteluun ja lasten kanssa puuhailuun. Tulee nimittäin aivan varmasti myös niitäkin kesälomapäiviä, kun ei ole niin yhtään mitään tekemistä. Silloin muutama laudanpätkä voi osoittautua suureksikin iloksi!
Poika tuumasi aamulla, että mahtaako sitä pystyä keskittymään koulussa mihinkään, kun on niin innostunut niistä linnuista. Sanoisin, että ollaan jokseenkin positiivisen ongelman äärellä!
Bloggaaminen on vuosien varrella tarjonnut mitä ihmeellisempiä ja ihanampia kokemuksia, eikä Indiedaysin ja Nissenin yhteistyökampanja ole tässä sarjassa minkäänlainen poikkeus. Kampanjan myötä pääsin nimittäin päivän ajaksi leikkimään silmälasimallia. Nissenin trendikkäät silmälasit yhdistettynä asuihin, joita ei ehkä ihan heti tulisi itse valittua. Varsin piristävää ja ihanaa roolileikkiä!
Kuvaustiimimme koostui pääasiassa bloggaajista. Ammattikuvaajaa lukuun ottamatta niin mallintyöt, meikki ja kampaukset, stailaus ja behind the scenes -kuvaus hoidettiin kaikki bloggaajavoimin. Toki mukana oli myös Nissenin osaavaa henkilökuntaa avustamassa oikeanlaisen kehyksen valinnassa.
Kuvauspäivän aikana laseja tuli soviteltua valtavasti, ja ne itselleni parhaiten istuvat yksilöt löytyvät tämän postauksen kuvista (brändit on mainittu kuvien alla). Jokainen asu sai parikseen erilaisen kehyksen/aurinkolasit, ja kaikkineen päivän aikana tuli nähtyä ihan huikeita kokonaisuuksia eri bloggaajien kantamana. Kaikki lasit ovat tosiaan Nissenin valikoimista ja mukana on myös uutuusbrändi In Style, joka vielä kuvaushetkellä oli hyvin hyshys-asiaa. Merkki tuli kuitenkin myyntiin nyt toukokuun alussa, ja näistä kuvista löytyy pari otetta kyseisestä mallistosta.
Itselleni Nissenin kehysvalikoima ei entuudestaan ollut tuttu, koska myymälää ei löydy ihan läheltä. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, että koko valikoima koostuu trendikkäistä ja edullisista vaihtoehdoista. Jos jotakin päivän aikana opin, niin ainakin sen, että silmälasien kanssa ei saa olla turhan vakava. Kun itselleen hankkii pari kolme kehysmallia, lookinsa voi todellakin muuttaa päivän fiilikseen sopivaksi!
Mielestäni näistä kuvista paistaa hyvin läpi, kuinka hauska ja rento päivä meillä oli. Ilmeet ylinäyteltiin ja hulluteltiin ihan kunnolla. Koska kuvaukset olivat jo keväällä, Suvilahdessa puhalsi jäätävä viima ja kesähepenissä ulkoilu oli aikamoista extremeä. Hymyn ja irvistyksen raja oli näissä kuvauksissa aika häilyvä.
Kuvassa Sensaya -kehys. Kuva: Ville Malja
Farkkumekon kanssa Nissenin uusi In Style-malliston kehys. Kuva: Ville Malja
Vaaleansininen Fossil-kehys. Kuva: Helmihytti
Kirkkaansininen In Style -kehys. Kuva: Helmihytti
Ruskea Sensaya-kehys. Kuva: Helmihytti
In Style -kehys. Kuva: Helmihytti
Ray-Ban aurinkolasit. Kuva: Helmihyti
In Style -kehys. Kuva: Helmihytti
“Instyle on streethenkinen ja trendikäs kehysbrändi. Kehyksissä käytetään rohkeasti värejä ja leikitellään kauden trendikkäimmillä yksityiskohdilla ja muodoilla. Tänä keväänä Instylen kehyksissä näkyy muun muassa rock-henkisiä niittiyksityiskohtia sekä värikkäitä aisoja yhdistettynä muuten neutraaliin etuosaan.”
Yllä olevissa kahdessa kuvassa In Style kehykset. Kuvat: Ville Malja
Ray-Ban aurinkolasit Kuva: Ville Malja
Fossil-kehys. Kuva: Ville Malja
Varsinaisena kuvaajana päivän aikana toimi Ville Malja, mutta Helmihytti -blogin Helmi toimi taustalla ja räpsi nuo huiput behind the scenes kuvat. Kuvaajat on mainittu kuvien alla, muutama nimeämätön on poiminta omasta kamerasta.
Osaatteko veikata oman suosikkini? Se nimittäin valkeni itsellenikin vasta nyt kuvia katsellessani. Koko kuvauspäivän ajan unohdin riisua lasit nenältäni, ja illalla olin jo vähällä lähteä kotiinkin lainalasit päässä. Sen verran kivasti istuivat ja tuntuivat omilta.
Mutta jes, täällä paistaa nyt aurinko, eikä sääennuste sateita lupaakaan. Ihanaa keskiviikkoa!
Täällä on koko päivän ajan pitänyt jokseenkin kiirettä, mutta josko nyt olisi aikaa jo hiljentyä iltaan ja ottaa sitä kuuluisaa aikaa itselleen. Katselin ulos, ja totesin, että ilta kaipaa ehdottomasti kynttilänvaloa piristyksekseen, nimittäin sade hakkaa ikkunapeltejä välillä hyvinkin syksyiseen rytmiin.
Puhtaat hiukset, puhdas yöpaita ja puhtaat lakanat. Kasvoille kevyt kuorinta ja hoitavia öljyjä taltuttamaan päivän tuomaa harmautta. Hiukan hempeitä tuoksuja makuuhuoneeseen ja hyvä kirja käsiin.
Aika pienillä jutuilla syntyy ne arjen pienet pakohetket.
