viikon päätös ja talvinen ollaan vaan -päivä

13.1.2019

Sunnuntaita!

Niin se vain meni ensimmäinen arkiviikko. Lupaavan alun jälkeen tosin tuli vatsaflunssa, mutta minkäs teet. Ei auta kuin toivoa seuraavalle viikolle parempaa onnea. Joten edelleen positiivisena arjen suhteen! Ja jotta arki jaksaa maistua, nyt viikonloppuna otetaan mahdollisimman lungisti. Tänään vietetään itse asiassa tyttöjenpäivää Klaaran kanssa, kun pojat ovat pelireissussa. Suunnitelmissa paitsi ulkoilua, myös kirpparikierros.

Perjantai meni kyllä ihan täysin uusiksi, mutta onneksi nuo vatsataudit menevät yhtä nopeasti ohi, kuin ilmestyväkin. Lauantai oli selvästikin jo mahalaukun venytystä entisiin mittoihinsa (miten voikin syöminen tehdä alkuun niin kipeää), mutta uskaltauduin lopulta ulkoilemaankin. Ja nauttimaan siitä noin puolesta tunnista, joka päivään on jo tullut lisää valoisaa aikaa.

Nappasin viime viikolla talvisia kuvia, kun tuntui, että jotenkin nuo lumiset puut piti kuitenkin tallentaa. Tähän päivään menessä puiden oksilta on jo karissut osa lumista, mutta edelleen on kauniin talvista.

Villasukkia, takkatulta ja mukavat vaatteet. Siinä toimivan sunnuntain resepti. Eilisen kasvissosekeiton jämät saavat korvata tuhdin sunnuntaiaterian ja jos siltä tuntuu, nukutaan ehkä myös pienet päikkärit. Ei stressiä, koska se ei kuulu viikonloppuun!

Rentouttavaa viikonlopun päätöstä myös teille. Nyt kaikki mahdolliset energian ja hyvän mielen lataukset ja uusi viikko menee taas mukavasti!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


talvikoti & talviminä

10.1.2019

Hellouuu!

On hanget korkeat nietokset, vaikka joulu jo menikin. Sitä lähinnä huokailee tuolle kauneudelle, mitä luonto nyt tarjoaa. Ihan mieletön rikkaus nämä neljä vuodenaikaamme, siitä ei päästä mihinkään. Ja vaikka kevätihminen olenkin, niin kyllä tämä talven ihmemaa vaan kuuluu kauppaan. Ja kyllä, tulin ajatelleeksi myös sitä ruskean harmaata mössöä, joksi lumi kaupunkialueella muuttuu ja koin taas jonkinlaista kiitollisuutta siitä, että saan nauttia valkeista ja koskemattomista postikorttimaisemista.

Tällaisina lumisina päivinä on ihan mielettömän ihana fiilis. Ollaan ulkoiltu ja nautittu lumesta. Illan pimeys ei ole pimeyttä samalla tapaa kuin sateisina päivinä. Tiistaina lumitöitä sai tehdä oikein kunnolla ja lapset pyörittivät sillä aikaa tosi ihanan lumiukonkin pihaan. Nekin jotenkin sopuisasti yhdessä, ihan eri tavalla kuin tavallisesti. Ja hei, jopa koira kirmaa kuin pentu tuolla hangessa.

Mä huomaan itsessänikin jotain sellaista lapsellista intoa aina talvella. Vähän kuin kesän helteillä, nämä lumiset päivät jotenkin lataavat sellaista rentoa energiaa. Tai ehkä se on sitä, että vuoden pimein pätkä on vihdoin taitettu ja samalla kun päivä pitenee, lumi saa valon määrän ihan uusiin lukemiin. Vähän kuin alkaisi heräämään henkiin. No anyway, mä tykkään tästä talviminästäni paljon enemmän kuin siitä marraskuun vesisateiden Emiliasta.

Meillä näyttää yhä samalta kuin aina ennenkin. Eipä tuo joulun siivoaminen poiskaan niin kauheasti muuttanut asioita. Enkä mä sillä. Tykkään että asiat on just näin. Ei jotenkin vain ole mun juttu vaihtaa jouluverhoja tai tehdä mitään muutakaan suurta muutosta kotiin. Eikä meillä tosin ole verhotankojakaan, joten se niistä verhoista. 😀 Mutta talvella kotikin näyttää jotenkin tosi kivalta. Taljat, kynttilät, torkkupeitot takkatuli. Kaikki tosi hygge. Tiedätte mitä tarkoitan. Ja varsinkin kun ei ole mikään kova auringonpaiste, niin ihan jokainen pölyhiukkanen ja sormenjälkikään ei hyppää silmille. Arvostan tätäkin. Suuresti!

Muistatteko muuten, kun kerroin viime viikolla kipeytyneestä selästäni. Siitä sängyn nostamisesta ja kamalasta kivusta. No, ehdin jo luulla, että tässä se nyt oli. Olen lopun elämääni selkävaivainen, ja jatkuvan lonkkasäryn, rikkinäisen olkapään ja kieron rangan lisäksi lisäksi kuljen kohta kaksin kerroin. Vaan jihuu! Viikko siinä tasan tarkkaan meni, mutta nyt kipu on viimein poissa. Tai no, huomaan välillä pientä arkuutta, lihaksissa lähinnä jonkinlaista varovaisuutta, mutta kuitenkin pärjään jo ilman tulehduskipulääkkeitä ja se varsinainen selkäkipu on poissa. Tein tiistaina reilun tunnin lumitöitä, sen jälkeen tunnin reippaan kävelylenkin lasten harrastusten aikana ja illalla olin vielä jumpassakin. Joten kaipa tuo kunnon rehkiminen sitten vain tuotti tulosta, koska keskiviikkoaamuna selkäkipu oli poissa! Noin vain.
Mutta voi että kun annan sympatiani kaikille selkäkivuista kärsiville. Nyt kun tämänkin laadun on itse kokenut, ymmärtää, miten isosta asiasta on oikeasti kyse! Jatkossa vaalin kyllä kieroa rankaani paljon paremmin, ja jos oikeanlaiselle nostamiselle ei löydy tilaa, jätän nostamatta ollenkaan!

Sitä tässä mietin, että monia asioita ihan oikeasti osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Eikä sen kai pitäisi mennä niin. Selkäesimerkki on nyt ehkä vähän kökkö, kun menettää voi mitä tahansa. Toisaalta terveys kai menee siellä kärkipäässä?
No, elämä on isoja ja pieniä iloja, ja nyt nautin ihan kunnolla siitä, että tuo selkä ei enää vaivaa. Ja yritän muuten muistaa jatkossakin olla kiitollinen – kivuttomasta selästä ja kaikesta muustakin. Koska oikeestaan asiat on aika hyvin ja olisi typerää arvostaa asioita vasta sitten kun ne ovat poissa.

Iloa iltaan! ♡


uudenvuodenlupauksia

08.1.2019

Tiistaita!

Näin tammikuussa naistenlehtien otsikoissa on perinteisesti retosteltu laihdutusvinkeillä ja uudenvuodenlupauksilla. Kuitenkin viime vuosien  aikana otsikointi on muuttunut, ja yhä enemmän lehtiä ja hyvinvointipalveluja myydään fraaseilla “älä tee uudenvuodenlupauksia” ja “älä laihduta”. Jossain määrin tuo markkinointilinjan muutos on alkanut ärsyttää. Miksi jokin konsepti olisi yht’äkkiä ihan totaalisen väärä? Mitä pahaa on uudenvuodenlupauksissa? Miksi ihmeessä niitä ei saisi tehdä? Ai kun ne ovat pahasta ja jollakin tapaa epätervettä? Bullshit, sanon minä!

Joo, on ehkä aika hullua luvata laihtuvansa tammikuun aikana 15 kiloa. Tai kunnianhimoista luvata lopettaa sokerin syönti kokonaan. Mutta ei se ole riittävä syy parjata uudenvuodenlupauksia. Kyse on enemmänkin siitä, millaisia lupauksia tekee.

Omaan hyvinvointiin, niin henkiseen kuin fyysiseenkin, panostaminen on aina tärkeää. Sanoisin jopa, että se henkinen menee tässä kohtaa fyysisen edelle. Kun mieli on positiivinen, se tuo usein mukanaan myös fyysisen hyvän olon. Munan ja kanan erottaminen on kuitenkin joskus vaikeaa. Esimerkiksi hyvin nukuttu yö on fyysinen juttu, joka vaikuttaa ihan hurjasti mielialaan, eli siihen henkiseen puoleen. Ja kun mieli on kirkas, sitä jaksaa helpommin vaikka ulkoilla. Me ei olla joko fyysistä tai henkistä, vaan me ollaan molempia. Ihan jatkuvasti ja kaikessa mitä teemme. Tekeminen kun yleensä tuntuu joltakin, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Jos sokerin syönti tuntuu ongelmalta, miksi siihen ei voisi yrittää vaikuttaa uudenvuodenlupauksella? Toki totaalikieltäytymistä parempi on koittaa vaikka vähentää jokapäiväistä karkin puputtamista jättämällä viikkoon aluksi yksi herkuton päivä. Opetella jokin toiminto, joka korvaa herkuttelun ja huomata, että illan telkkarihetken pärjää joskus ilman karkkipussia. Pidemmällä tähtäimellä voi vaikka ottaa tavoitteeksi herkuttomien päivien lisäämisen kahteen tai kolmeen. Eikä sekään ole mahdotonta, etteikö vuodessa voisi oppia myös yhteen karkkipäivään. Kysymys kuuluukin, onko se oikeasti tärkeää ja onko se sitä, mitä oikeasti haluaa. Voihan se olla niinkin, että rivi suklaalevystä raskaan päivän jälkeen on arjen luksus, jonka avulla jaksaa.

“Pidän itsestäni parempaa huolta” on sekin tosi hyvä lupaus. Vuoden aikana lupaukseen voi palata säännöllisesti. Miettiä, mikä on tuottanut hyvää oloa ja kasvattaa tämän tekemisen määrää. Jos tunnin pidempi yöuni on tuntunut hyvältä, voisiko jostakin lempparisarjasta vaikka luopua, tai katsella vaikka vasta viikonloppuna tai vapaapäivinä, siten että telkkarin edessä vietetty aika ei ole pois yöunista.

“Opettelen sanomaan ei”, tai “pyrin järjestämään itselleni enemmän omaa aikaa” ovat nekin ihan tosi hyviä lupauksia. Jos on tapana aina lupautua kaikkeen, yksikin “olen pahoillani, nyt minulle ei sovi”, voi avata uusia ovia oman hyvinvoinnin ja jaksamisen suhteen. Tai entä uusi harrastus tai puolen tunnin ulkoilu. Omaa aikaa. Vaikka ensin vain kerran viikossa. Ei sekään voi olla pahasta – oli se sitten uudenvuodenlupaus tai ei.

Jos vuosi 2018 (tai sitäkin aikaisemmat) toi elämään hyviä muutoksia ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen paransi arjessa jaksamista, voi olla myös ihan paikallaan luvata jatkaa hyväksi havaitulla linjalla. “Pidän edelleen maanantaisin sokerittoman päivän”, “jatkan harrastustani”“syön jatkossakin aamupalan” tai “katson edelleen vain neljänä päivänä viikossa telkkaria” ovat nekin tosi hyviä lupauksia.

Ja mielestäni tuo uudentyyppinen otsikointi laihduttamisesta kuuluu ihan samaan kastiin. Uusi myy aina paremmin kuin vanha. Raflaavasta otsikoinnista huolimatta ne naistenlehdet kun kuitenkin tarjoavat sitä terveellistä ruokavaliota. Ei niiden viesti ole, että ylipainosta pitäisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Kyse on enemmänkin siitä, että termin “laihdutus” voisi nykyään käsittää vain ihan toisella tavalla ja kaalikeitot ja lentoemäntädietit haudata jonnekin tosi syvälle. Nimittäin se lupaus yhdestäkin sokerittomasta päivästä tai tunnin pidemmistä yöunista, saattaa tuoda mukanaan painonlaskua, eikä siitä kannata huonoa omaatuntoa kantaa! Pidänkin enemmän otsikoista “rakasta ja kunnioita itseäsi” ja “ole lempeä itsellesi”.

Maalaisjärki on paikallaan niin omia elintapojaan pohtiessa kuin myyviä otsikoitakin lukiessa. Sen lisäksi ihan oman itsensä kuunteleminen ja realististen tavoitteiden vaaliminen vievät huomattavasti pidemmälle kuin totaali sitä tai totaali tätä.

Entä teinkö itse uudenvuodenlupauksia. No aivan valtavasti! Lupasin itselleni esimerkiksi, että pyrin syömään aamupalaa ja päivän aikana muutenkin tasaisemmin. Lupasin vähentää työntekoa viikonloppuisin ja pyrkiä olemaan paremmin läsnä. Lupasin viettää enemmän aikaa lasten kanssa ilman erilaisia ruutuja ja vaalia lauatapelihetkiä ja perheen yhteisiä aterioita. Lupasin antaa jatkossakin itselleni luvan olla iltauninen ja lupasinpa myös jatkaa rakkaussuhdettani kirjoihin. Lupasin jatkossakin nauttia omasta ajastani ystävien seurassa hyvällä omallatunnolla ja pitää kiinni harrastuksistani. Lupasin nauttia edelleen liikunnasta  ja pyrkiä harrastamaan sitä monipuolisesti. Lupasin myös muistuttaa perhettäni yhä useammin siitä, miten paljon heitä rakastan.

Puhutaan sitten uudenvuodenlupauksista tai mistä tahansa elämäntapamuutoksista, pitää kuitenkin muistaa, että me kaikki ollaan erilaisia. Se, mikä itsestä tuntuu liian paljolta, tai jopa mahdottomalta, voi kuitenkin toimia jollekulle muulle. Niinpä tärkeää on muistaa kunnioittaa myös toisten lupauksia. Jos joku kieltäytyy kahvipullasta, ei ole minun asiani tuputtaa sitä ja parjata mokomia pullattomia päätöksiä ja lupauksia. Ei! Koska oikeastaan me ihan jokainen voitaisiin luvata ainakin se, että kunnioitetaan itseämme ja toisiamme, sekä toistemme arvoja. Hyväksytään, että ollaan jokainen erilaisia ja ihan omanlaisiamme – kaikki yhtä ainutlaatuisen arvokkaita.

Ihanaa tiistain jatkoa. Minä aion ainakin tänään lunastella omia lupauksiani!


Tervetuloa ihana arki!

07.1.2019

Hiphei ja maanantaita!

Fecebook jo eilen huuteli, että Uusi Kuu -sivun seuraajat eivät ole kuulleet minusta pitkään aikaan. Mutta nyt on lomat lomailtu ja paluu arkeen alkakoon!
Joulukuusi on poissa, samoin lähtivät lauantaina myös tonttu-ukot lomilleen. Joulu näkyy vielä pienissä asioissa, kukissa ja joinakin yksittäisinä koristeina, jotka jätin talvea kaunistamaan. Olkkarin pöydälle leikkasin vielä leikoiksi valkoisen amarylliksen pitkiksi venyneet kukkavarret. Muistoissa joulu on kuitenkin näitä pieniä juttuja paljon vahvemmin.

Viime viikko lomailtiin lasten kanssa ja tehtiin asioita, joita ei muuten tule tehtyä. Kuten kuusituntinen Leon leikkimaassa. Nukuttiin pitkiä yöunia ja otettiin muutenkin rennosti. Jos itselläni vielä ennen joulua jäi nuo syvän unen jaksot pariinkymmeneen minuuttiin per yö, niin loman aikana sitä kertyi jo yhdessä yössä yli neljä tuntia. Palautumista, sitä siis ainakin tapahtui!

Eilen joululoma päätettiin juhlavasti ristiäisisssä, kun meistä tuli pienen suloisen tyttövauvan kummeja. Neljä kummityttöä ja nyt myös yksi alle 10-vuotias. Todella suuri kunnia!

Tälle viikolle onkin sitten arkea ihan koko rahalla. Harrastukset ja opinnot jatkuvat, ja kolme iltaa on näköjään varattu erilaiselle yhdistystoiminnalle. Jo pelkästään maanantaille mahtuu orkesteria, kahta erilaista voimistelua ja sählyä.  Normaalisti voisi tulla tuskan hiki jo pelkästä ajatuksesta, mutta nyt tuntuu lähinnä mukavalta. Ja olenpa itse illan varattuna, joten logistiikka jää miekkosen tehtäväksi. 😀 Rennoin ottein siis, eli loma teki selvästikin tehtävänsä! Ja hei, haluan ajatella arjen ihanana, sillä onhan se positiivinen suhtautuminenkin jo puolet voimavaroista.

 

Vuoden ensimmäiselle arkiviikolle on omat odotuksensa, mutta siitä selvitäkseen pitää ottaa myös life hacksit käyttöön. Vuoden ekassa maanantailistassa voisi olla ainekset myös seuraaville 50 viikolle!

Maanantailista:

Jatkan aikaisia nukkumaanmenoja

Tehdään helppoa ja ravitsevaa arkiruokaa kerralla useammaksi päiväksi

Nautin jumpasta ja lataan akkuja ulkoilemalla mahdollisuuksien mukaan

Nautin ystävien tapaamisesta, pidän mielen positiivisena ja suhtaudun asioihin avoimin mielin

 

Niin juu! Klipklip, sanoi kampaajan sakset, kun hiukset lyhenivät polkkaan. Aika särmät, eikös?  Ja tulipa muuten freesi olo! 🙂

 

Iloista ja energistä viikkoa myös teille! ♡


toinen puolikas vuodesta 2018 ja toiveita tulevaan

03.1.2019

Jassoo! Ja sitten se toinen puolikas päättyneestä vuodesta. Tuntuu yksi vuosi niin kovin pieneltä tällaisen postauksen myötä, vaikka postausten selailu kyllä muistutti niistäkin päivistä, jotka olivat jo jotenkin päässeet unohtumaan. Mutta siis vuosi 2018 heinäkuusta joulukuuhun.

Heinäkuu

Kesä ja helle! Vuosi 2018 jäi ehdottomasti mieleen kesäisenä ja kuumana. Operaatio kasvihuone polkaistiin kunnolla käyntiin. Lomasta riitti kuitenkin ihanasti aikaa myös perheen kesken muuten vain vietettäväksi. Ei mitään ihmeitä, mutta päivä ja pari sieltä ja täältä. Hyviä päiviä ja varmasti niitä elämämme parhaita päiviä. Mukaan mahtui ihania kesätreenejä ja mieleen on painuneet varsinkin kovat burbee-treenit 33 asteen helteessä. Ai että se oli ihanaa. Ja kaikki ne uinnit. Aamulla, päivällä ja illalla. Joka päivä.  Taisimme asua järvessä! Kuukauden luetuin postaus kertoi fiiliksistäni, joita aloitin penkomaan jo kesäkuussa.

Heinäkuun luetuin postaus oli Eräänlainen someähky

Elokuu

Keltaisia kukkia, puutarhajuhlia, kirjakaappiprojekti, ja alkanut arki. Ihania rohkeita värejä. Ja taas poljettiin kesäyössä. Nyt jo otsalampun kanssa roseepullollisen jälkeen. Ihania muistoja nekin. Arki toi mukanaan tiukat aikataulut ja pitkän kesän jälkeen ne tuntuivat myös hyviltä. Kalenteriin täytettiin kaikkea kivaa syksyn varalle ja haettiin myös sitä oikeaa asennetta jolla selvitä pimenevistä päivistä. Elokuussa kävi kylässä myös syysflunssa.

Elokuun luetuin postaus oli Lempihameeni (ja vähän lisää keltaista)

Syyskuu

Syyskuussa päästiin vihdoin kasvihuoneeseen! Osallistuttiin kaveriporukalla juoksutapahtumaan, juhlittiin sukujuhlia. Syyskuu alkoi vielä lämpimänä, mekkokelit jatkuivat pitkään. Nautittiin omenaherkuista ja luumuista ja lopulta mentiin kohti alati lyheneviä päiviä ja syksyn vihmovaa sadetta.

Syyskuun luetuin postaus oli Vihdoin kasvihuoneessa

Lokakuu

Lokakuun juttu oli hygge. Matka Ahvenanmaalle katkaisi arkea, mutta etenevä syksy tiivisti elämää yhä enemmän kodin ja arjen ympärille, vaikka lokakuuhun mahtui toki myös juhlaa. Oma hyvinvointi ja jaksaminen kiilasivat monen jutun edelle kun harmaus oli lannistaa.

Lokakuun luetuin postaus oli Niin paljon muistoja

Marraskuu

Pakkaset ja ensilumi. Blogissa fiilisteltiin kynttilänvaloa, valmistettiin sinappia ja leivottiin joulua. Kasvihuone puettiin jouluiseen asuun ja hyasintit ja amaryllikset astuivat parrasvaloihin. Marraskuun aurinkoiset päivät olivat kuin siunaus kaiken pimeyden keskellä.

Marraskuun luetuin postaus oli Joulua kasvihuoneessa

Joulukuu

Kuukausi joka meni että hupsista vain! Opinnot etenivät puoliväliinsä ja ensimmäiset näytöt tuli suoritettu vielä juuri joulun alla. Päivät olivat lyhyitä ja valon vähyys alkoi käydä jaksamisen päälle. Mukaan mahtui leikkauksesta toipuva koira, ja jatkuva riittämättömyyden tunne jouluvalmistelujen ja blogin suhteen. Juhlittiin 10-vuotiasta esikoista ja ratkottiin onnistuneesti siskon kanssa murhamysteeriä. Blogissa valmistauduttiin jouluun ja tehtiin pyykkietikkaa. Ja sitten päästiin joulun taikaan, jonka joulukuusi vihdoin toi tullessaan.
Joulu 2018 jää mieleen rentona ja leppoisana. Glögittelyä ystävien kanssa vielä ennen aattoa, sitten rento joulu ja leppoisat välipäivät pyjamassa. Unta ja lisää unta. Lepoa ja akkujen lataamista. Vuosi vaihdettiin ystävien kanssa ja nukkumaan päästiin vasta seuraavan vuoden puolella.

Joulukuun luetuin postaus oli Joulu jota ei voi ostaa

 

Sellainen oli jälkimmäinen puolikas vuodesta 2018.

Aiheita on tullut blogiin sekalainen seurakunta ja vaikka noita tilastoja ja suosituimpia postauksia tutkiessani jokseenkin hahmotan teidänkin mieltymyksenne, niin nyt on myös mahdollisuus päästä toivomaan blogisisältöä vuodelle 2019.
Eli, minkä tyyliset postaukset ovat juuri sinun makuusi?

Me vietiin Klaaran kanssa esikoinen nipistelemään piirakoiden reunoja isomummulle. Itse yritän tässä keksiä, miten saisin selkäkipuni selätettyä. Menin eilen nostamaan sängynpäätyä sellaisessa paikassa, jossa jalkoja ei voinut hyödyntää nostamiseen, ja kannattelin suurta painoa alaselälläni. Nyt on sitten koko ristiselkä tulessa. Joten hyvät vinkit jakoon, jos sellaisia on!

Aurinkoista pakkaspäivää! ♡


puolikas blogivuosi pikana

02.1.2019

Hello ja ihanaa uutta vuotta! Toivottavasti kaikilla on katot paikallaan ja muutenkin myrskyvauriot on pysyneet pienenä. Täällä ei oikeastaan lennellyt kuin pienemmät tavarat ja vaihteeksi ihan kiva, että puitakaan ei kaatunut. Piti illalla vielä googlettaa mitenkä se kotivakuutus kaikkeen toimii, sen verran taas pelotti.

Mutta hei, ei tällä ihan ellun kanoina olla oltu (vaikka suuremmassa määrin ehkä juuri sitä). Olen nimittäin kelannut pikakelauksella blogivuoden 2018 ja tässäpä teille siitä puolikas. Kokonaisesta olisi tullut pidempi, kuin mitä olisitte kerralla jaksaneet. Neljä kuvaa kultakin kuudelta kuukaudelta ja kuvien jälkeen kyseisen kuukauden luetuin postaus. Ne oli kyllä yllättäviä, en juurikaan itse kuluta aikaa tilastojen parissa, joten tämä oli aika mielenkiintoinen juttu.

Mutta asiaan!

Tammikuu

Tammikuu meni ehdottomasti joulun jatkeena. Ei ollut mitään tammikuista sisustusintoa, vaan enemmänkin nautittiin talvesta. Ekassa kuvassa yläkerran aula, joka on muuten nykyisin jotain ihan muuta, mutta se operaatio on jäänyt blogista vallan pois. Pitänee ottaakin asiaksi!

Tammikuun luetuin postaus oli Ruokavaliopohdintaa vaaleissa farkuissa

Helmikuu

Helmikuun aiheet ja kuvat olivat nekin jotenkin turvallisen sisustuspainotteisia. Pakkaset paukkuivat ja valon määrä oli uskomaton. Ja hei,  olipas nuo meidän vanhat matot jo kuluneita (eka kuva)!

Helmikuun luetuin postaus oli Kopioi tyyli – olohuone

Maaliskuu

Kevättä rinnassa! Maaliskuussa fiilisteltiin punaista niin huulissa kuin vaatteissakin ja katettiin pääsiäsipöytää usealla eri tavalla.

Maaliskuun luetuin postaus oli Salaisuuksia, skumpaa, pitsiä ja huulipunaa

Huhtikuu

Huhtikuun isoin juttu oli ehdottomasti toinen sija vuoden visuaalisin blogi -kisassa. Ehdokkuudesta edelleen iso iso kiitos teille! ♡ Huhtikuu toi myös kevään, parsat ja ensimmäiset orvokit.

Huhtikuun luetuin postaus oli Elämän keväät ja syksyt

Toukokuu

Luonto puhkesi kukkaan. Kuuma kesä alkoi jo toukokuussa ja tuon fillarikuva on päivältä jona istuttiin ystävän terassilla skumppaa juoden ja poljettiin kesäillassa. Ihana ikimuistoinen päivä sekin. Tehtiin paljon pihatöitä ja elämä oli jotenkin ihanan kepeää.

Toukokuun luetuin postaus oli Äiti ja tytär

Kesäkuu

Kesäkuussa blogi hiljeni ja hiljaisempi tahti jäikin oikeastaan pysyväksi. Otin jollakin tapaa blogista myös hiukan etäisyyttä ja halusin jäsennellä omia ajatuksiani. Ennen kaikkea halusin elää taltioimatta jokaista päivää ja se koitui onnistuneeksi valinnaksi.

Kesäkuun luetuin postaus oli Herkullinen perunasalaatti kesäpöytään

Vanhojen postausten selaaminen on aina jotenkin pysähdyttävää. Jokaista kuvaa ja tekstiä kohden on myös ihan omat muistonsa ja tunteensa, jotka ei välttämättä välity millään tavalla teille. Siellä kaiken takana on kuitenkin se ihan oikea ja eletty elämä. Mutta tätä vuotta 2018 on  jokseenkin ilo selailla. Toki sielläkin on niitä kuoppia, mutta myös niitä iloisia juttuja ja hetkiä joita on ihana muistella.

Heinäkuusta joulukuuhun sitten toisessa postauksessa. Nyt ruokaa ja lumitöitä!

Aurinkoa päiväänne! ♡


Kiitos vuosi 2018

31.12.2018

Ja niin se vain tekee loppuaan tämäkin vuosi. Ei oikeastaan mitään suurempia tunteita asian suhteen, vaikka ainahan sitä toivoo seuraavalta vuodelta jotakin parempaa. Olen kai vielä jotenkin niin joulussa kiinni, että tammikuu ja uusi vuosi alkavat hahmottua vasta huomenna tai joskus myöhemmin. Tänään kuitenkin otetaan uusi vuosi 2019 vastaan rennoissa merkeissä ja ystävien kanssa juhlien. Aloitin aamuni kinuskikakun tekemisellä ja laskin, että niitä on tullut tehtyä joulukuun aikana melkoinen kasa. Olisiko jokin sokerin vähennys ehkä paikallaan. Mene ja tiedä.

Jonkinlainen tilinpäätös kai täytyy tällekin vuodelle tehdä, mutta sellaisen aika ei ole tänään. Nyt ollaan vain ja nautitaan. Vuosi 2018 on ollut oikeastaan aika tasainen, mikä kai tarkoittaa sitä, että vuosi on ollut hyvä. Ei suuria kuoppia tai mäennyppylöitä, tai ainakaan mitään, minkä yli ei olisi päästy. Kiva näin, ja kiitos kuluneelle vuodelle.

Joulukuusi varistaa jo siihen malliin, että mitä todennäköisemmin sen aika tulee tiensä päähän jo huomenna. Mutta ei stressiä siitäkään.

Ihanaa vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2019. Kiitos, kun olette olleet siellä ruudun toisella puolella, tästä on hyvä jatkaa! ♡

 

Body & Soul tuoksukynttilä saatu blogin kautta / Life

Kasvihuone kasattiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa


jouluinen koti kuvina (kuvatulvavaroitus)

30.12.2018

 

Hei, ja ihanaa sunnuntaita! Vähän tässä tahtoo jo mennä päivistäkin sekaisin, mutta kyllä se tosiaan sunnuntai on.

Välipäivät on olleet meille lomaa ja se on oikeasti tehnyt todella hyvää. Pari päivää Helsingissä piti sisällään Oopperan kummituksen ja aikuisten laatuaikaa. Kävimme ystäväni kanssa Stockmannilla meikissäkin (tämä liittyy yhteen tulevaan yhteistyöhön, vaikkei tämä meikkaus nyt varsinaisesti ollut mikään yhteistyö, enkä sen mainitsemisesta mitään hyödy. Ilmoitan vain, koska se on nykyisin niin tarkkaa). Amos Rex jäi kokematta, sillä perjantaina tosiaan jonotusaika oli jopa kolme tuntia. Mutta hyvä syy tehdä turistimatka Helsinkiin toistekin. Nyt ei suinkaan oltu ainoita, sillä hotellit olivat aivan tupaten täynnä. Onneksi varasimme omamme jo aikaisin syksyllä.

Eilen saatiin nauttia vanhojen hyvien ystävien seurasta, kun kummityttömme perhe oli meillä kylässä. Jotenkin niin ihanaa, että vaikka vuodet vierivät ja aikaa vietetään yhdessä enää tosi harvoin, juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ensi vuoden puolella pitää ehdottomasti olla aktiivisempi näiden ystävyyssuhteiden kanssa! Ja hoivata varsinkin näitä vanhoja ystävyyssuhteita, jotka ovat sieltä lapsuus ja nuoruusvuosilta.

Mutta nyt kuvina meidän jouluinen koti. Kuusikin on yhä pystyssä, vaikka siitä ei nyt kuvaa tullutkaan. Ei kiirettä vielä riisumaan joulua, näin on oikein hyvä! Joulu saa näkyä.

Ostin aaton aattona kaupasta pari nippua amarylliksiä eukalyptuksen oksilla. Ahkera kuistilla säilyttäminen on saanut kukat kestämään pitkään ja kukkakimpuista saadaan nauttia vielä huomennakin, kun juhlistetaan vuoden vaihtumista. En ehkä muutama vuosi sitten olisi uskonut, että tykkään niin kovasti juurikin näistä erilaisista punaisista kukista. Jotenkin ne kuitenkin nyt sopivat makuuni. Ja punaista teemaa jatkaa nuo eteisen kaapin päällä olevat joululahjanilkkurini. Olen haaveillut punaisista nilkkureista koko syksyn ja joululahjaksi sain varsinaiset valioyksilöt.

Kukkia ja kynttilöitä olen ripotellut pitkin kotia jamietinkin, että mitenkäs sitten, kun aika kaikista ihanista kukista jättää. Onneksi alkuvuosi tuo tullessaan tulppaanit ja keväämmällä sitten taas helmililjat ja muut sispulikukat. (tuoksukynttilä ja huonetuoksu saatu blogin kautta Lifesta)

Tänään pitäisi tehdä vielä vähän kirjallisia töitä. Sitten huomenna virittäydytäänkin ottamaan vastaan uutta vuotta. Taaksepäin katsoessa tuntuu, että vuodet vierivät koko ajan vain nopeammin ja tuntuu kuin tämäkin vuosi olisi vasta juuri alkanut.

Mutta tiedättekö mitä!? Päivä on pidentynyt. Kyllä sen jo huomaa, ja siitäkös minä tykkään!

Ihanaa päivää! ♡

 

Eteisen tuoksukynttilä ja huonetuoksu saatu blogin kautta / Life


pyjamapäiviä ja leffaputkia

28.12.2018


Kaupallinen yhteistyö / Viaplay


Onko oikeasti sen parempaa, kuin päivät ihan vain perheen kesken. Se, että ollaan koko perhe pyjamassa ja villasukissa, syödään herkkuja ja katsellaan kaikki parhaat leffat ja sarjat, joihin muuten ei arjesta lödy aikaa. No ei ole, ja tämä onkin meidän perheen tapa rentoutua silloin kun vain suinkin saadaan mahdollisuus. Kiitos joulunpyhien aikaa on nyt ollut ja jopa siinä määrin, että välillä vaatteiden pukeminen ja kotoa lähteminen on tehnyt ihan hyvääkin! Tosin jäätelökaupassa käytiin kyllä joulupäivänä ihan vain pyjamassa. Ei sen ole täällä meillä päin niin väljä! Tänään ollaan siis varsin rennoissa tunnelmissa kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

Meillä ei oikeastaan katsota lainkaan perinteistä telkkaria, vaan kaikki katsotaan suoratoistopalveluiden kautta. Jos Viaplay on sulle uusi juttu, mutta haluaisit päästä kokeilemaan, niin laitan Instagramiin juuri kisan, jossa voit voittaa kaksi kuukautta Viaplayn Sarjat & Leffat -katseluaikaa. Mikäli sulla on jo Viaplay, voit toki hyödyntää koodin myös tekemällä uudet tunnarit. Arvon Instagramissa kolme palkintoa, joten käy ihmeessä osallistumassa!

Meidän joulupyhien kohokohta oli vanha kunnon Maija Poppanen. Elokuva, jonka itsekin haluan katsoa aina vain uudestaan, ja jossa on mun mielestä kaikki koko perheen elokuvan palaset kohdallaan. Mulle on erityisen tärkeää, että lapset näkevät tämän alkuperäisen version ennen uutta elokuvaa. Viaplayltä lapset saavat katsoa lastenohjelmia ihan oman makunsa mukaan, mutta tykkään silti kovasti siitäkin, että Astrid Lindgrenin tutut hahmot seikkailevat meidän olohuoneessa. Jouluna pyöritettiin myös esimerkiksi Lemmikkien salaista elämää ja Itse Ilkimys -elokuvia.

Meillä on myös se Viaplayn urheilupaketti, sillä esikoinen on aika hulluna jalkapalloon. Kaikki jalkapalloon liittyvä on nyt kova juttu ja Valioliiga erityisen kova juttu. 😀

Löytyypä tuolta Viaplaylta myös ihan mielettömästi hyviä rikossarjoja, joita miehen kanssa katsellaan kun saadaan sitä kuuluisaa omaa aikaa iltaisin. Silloin otetaan sarjamaratooni ja syödään lapsilta salaa kaikkea mahdollista herkkua. En nyt ihan kaikkia katsomiani sarjoja ala listaamaan, mutta vanhat ja uudet Beckit löytyvät Viaplaylta. Sitten on Bosch, jonka viimeinen kausi on nyt joulunpyhinä ollut meidän iltaohjelmassa. Tosi hyvä! Black List, Stella Blomkvist, Falk, Varg Veum, Maria Langit, Dicte, Arne Dhal, Kylmäveriset Tappajat, Maria Vernit… Ykis tosi hyvä on Blindspot. Siitä tykättiin miehen kanssa ihan valtavasti. Jos kuitenkin yksi yli muiden, niin X Company! Tätä kehaisin jo joskus aikaisemminkin, ja suosittelen edelleen. Ihan mieletön sarja! Tässä mennään keskelle toista maailmansotaa ja välillä saa jännätä kädet hikisenä ja toisena hetkenä huomaat itkeväsi. Jos joskus on elokuvia, jotka jäävät mieleen vielä pitkäksi aikaa, niin tämä sarja pureutuu myös todella syvälle. Täydet kymmenen pistettä!

Joululahjat on nyt tältä vuodelta hankittu, mutta mikäli joskus pähkäilet lahjan suhteen, Viaplayn lahjakortti on oikein hyvä vaihtoehto. Lahjakortteja voi ostaa K-marketeista, K-Supermarketeista ja K-Citymarketeista. Myynnissä on 2kk Leffat ja sarjat -pakettia ja 1kk Viaplay urheilupakettia, eli olilahjan saaja sitten jalkapallohullu esiteini tai omaa aikaa kaipaava perheenäiti, onnistut melko varmasti. 🙂

Onneksi joululomaa on edelleen jäljellä, sillä vielä on muutama sarja katsottavien listalla. Ja kun tässä taas toivutaan pienestä kaupunkipyrähdyksestä, niin oma sohva on kyllä aika kovaa valuuttaa! 🙂

Oikein ihania välipäiviä ja muistakaa tosiaan se arvonta Instagramin puolella!

 

(Meidän Samsung The Frame -tv on medialainassa)

 


Joulu jota ei voi ostaa

26.12.2018

Hei ihanat ja toivottavasti teillä on ollut tähän asti ihana joulu. Nimittäin eihän se tässä vielä ollut, vaan jatkuu yhä, eikös vain!?

Oma jouluni on ollut oikeastaan kaikin puolin täydellinen. En muista koska olisin ollut niin totaalisen lomalla kuin näinä viime päivinä. Toki kaikki jouluvalmistelut myös aiheuttivat kiirettä ja stressiäkin, mutta elin silti hetkessä ja tein elämää ajatellen. Meidän joulua ajatellen. En kuvannut, en yhden yhtäkään kattausta, en yhden ainoatakaan kukkakimppua. En koskenut kameraan ennen tätä päivää, ja sekin on tuntunut oikein ihanalle. Aattona mietin kyllä, että entäs sinne blogiin ne kuvat, mutta tulin siihen tulokseen, että pärjäätte vallan mainiosti vaikka ette tiedäkään millaiset lautasliinat meillä on joulupöydässä.

Ehkä suurin juttu tässä joulussa on ollut se läsnäolo. On katsottu telkkaria ja oltu kainalossa. On sipsutettu pyjamassa jopa kauppareissu ja pelattu kolme tuntia Monopolia putkeen vielä senkin jälkeen kun kukaan ei jaksanut enää pelata ristiseiskaa. On nukuttu pitkään ja syöty hyvin. Olen juossut ja olen maannut. Halannut ja pussannut ja saanut olla niiden mulle ihan kaikkein tärkeimpien seurassa. Se on sitä joulua, jota ei voi ostaa tai kääriä pakettiin, se pitää tehdä ja elää ihan itse. Ja jos nyt ihan suoraan sanon, niin en olisi jaksanut ilman tätä enää montaakaan viikkoa. Vasta jouluna tajusin, miten kiire meillä on ollut koko syksyn. Miten vähän on ehditty olla läsnä toisillemme ja miten tarpeeseen nämä päivät tuli.

Tänään olimme vanhempieni luona ja siellä saatiin vielä viettää viimeinen virallinen joulupäivä isolla porukalla. Siskoni oli perheineen myös mummulassa ja se tuntui kivalta. Sellaiselta perinteiseltä joululta. Varattiin hotelli kevään äiti-tytärreissulle ja pappa lämmitti saunan. Tavallaan haikeaakin, sillä pikku hiljaa arki hiipii taas elämään. Mutta itse aion olla lomalla vielä hetken. Seuraavaksi parisuhdeaikaa, sitä mikä silittää pois ne kaikki rypyt ja kiukut, joita loppuvuosi on tuonut tullessaan. Ollaan vaan ja nautitaan toisistamme ja ystävien hyvästä seurasta – aikuisten ajasta.

Tänä aamuna heräsin tuntien pientä ahdistusta jopa. Blogista nimittäin. Että miten se nyt näin. Mutta tiedättekö se kaikki ahdistus kyllä kaikkosi tuolla lapsuudenkodissani. Kyllä tämä blogi täällä pysyy, vaikka sitä ei ihan jokaisena päivänä ruokikaan. Mutta ne rakkaat ihmiset ympärillä ja läheiset suhteet kaikkein tärkeimpiin. Sitä pitää ruokkia ja jouluna jos koska on se aika.

Meillä on edelleen lunta vaikka eilinen vesisade koettikin parhaansa mukaan sitä sulatella pois. Se on varmaankin sitä joulun taikaa. Niin mä ainakin haluan uskoa.

Vielä nyt tuntuu, että uusi vuosi on jossain tosi kaukana. En ole uhrannut ajatustakaan tammikuulle, en miettinyt lupauksia tai tavoitteita. Eletään ensin tämä vuosi ja katsotaan sitten. Ajallaan kaikkea. Nyt on nyt ja se on tärkeintä.

 

Levollista ja rauhallista Tapaninpäivän iltaa. ♡

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa