Ihanaa ensimmäistä adventtia. Jouluun valmistautuminen on viralisesti aloitettu, ja nyt saa joulutella ihan täydestä sydämestä!

Adventin kunniaksi mulla olis teille myös ihana kilpailu. Nimittäin Pernille Corydonin uusi korumallisto, Zodiac Signs Collection, on juuri nähnyt päivänvalon, ja sain kunnian valita mallistosta korun paitsi itselleni, myös yhdelle teistä.

Kyseessä on korumallisto, josta jokainen voi koota oman personoidun korunsa. Mallisto koostuu kahdesta eripituisesta ketjusta, tähtimerkkilaatoista, korukivistä ja timanttiriipuksesta. Kuten muutkin Pernillen korut, myös nämä ihanuudet ovat hopeaa, mutta koruja valmistetaan myös kullanvärisenä.

Oma ketjuni on pidempää mallia ja siinä roikkuu kaksi horoskooppilaattaa. Vesimies ja jousimies, eli lapseni. Näiden rinnalle valitsin mustan onyxin, ikään kuin itselleni, ja ruusukvartsin kuvastamaan parisuhdetta ja rakkautta. Kaulassani on siis koko meidän perhe, vaikka sitä ei ehkä ihan heti korua katsoessaan huomaakaan, ja siinä onkin juuri se Zodiac -malliston viehätys: Korunhan voi personoida vaikka miten, eikä ole välttämätöntä, ottaa siihen elementtejä kenellekään muulle kuin itselleen.

Zodiac Signs -kuvastosta voi kurkata paitsi laatat, myös korukivet. Korukivenhän voi valita joko tähtimerkkiin sopivana, tai sen ominaisuuden ja “voiman” kautta, kuten tein itse. Kuvastosta löytyy jokaiselle kivelle selitys, ja myös se, mihin horroskoppimerkkiin kivi täsmää.

Usein kysytään, että mistä noita Pernillen koruja oikein löytyy, joten alla lista kotimaisista jälleenmyyjistä:

Kilpailu:

Kerro kommentissasi, mitkä elementit valitsisit omaan koruusi. Koko malliston näet Zodiac Signs -kuvastosta. Kerro myös miksi päädyit juuri näihin osiin, mikä on tarina korusi takana?

Yksi onnellinen voittaa kommentissaan kuvailemansa korun. Voittaja saa valita, haluaako korunsa kullan- vai hopeanvärisenä.

Jätä kommenttisi viimeistään 6.12. 2015

Zodiac Signs korumallistoa valmistetaan myös mustana, mutta tämän kilpailun palkinto on valittavana vain hopean tai kullan värisenä. Palkintoon ei myöskään kuuluu Zodiac Signs -malliston timanttiriipus.

Suloista sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia!

Yhteistyössä // Pernille Corydon

Terveiset rautakauppakierrokselta. Tasapainon nimissä pientä blingiä arkeen, ja tällä kertaa silmälasien muodossa.
Muistanette postaukseni Blogger’s Inspiratian Day -päivätapahtumasta, jossa kerroinkin, että paukutimme Marian kanssa paikalle jo hiukan etukäteen. Kyseessä oli Indiedaysin ja Instrumentariumin yhteistyö, jossa pääsimme tutustumaan uuteen Heritage -mallistoon, joka on syntynyt yhteistyössä Swarovskin kanssa.

Kun puhutaan kristalleista ja silmälaseista samassa yhteydessä, hiipii ainakin omaan mieleeni väistämättä kuva vanhempien rouvashenkilöiden silmälasityylistä. Tai vaihtoehtoisesti kuva silmälaseista, jotka edustavat sitä blingbling -tyyliä, joka pahimmillaan on näkynyt aurinkolaseissa vielä muutama vuosi sitten. Myönnän siis, että vielä tilaisuuteen saapuessa epäilin, onko tämä nyt oikeasti mun juttu. Instrun osastolla sain kuitenkin heti todeta, että ennakkoluuloni olivat täysin vääriä, ja malliston kaikki lasit olivat oikeastaan habitukseltaan juuri sitä omaa tyyliäni; Klassisia, ajattomia ja hillityn yksinkertaisia.

Ylin kuva: Valokuvaaja Tim Kiukas

Itse koen silmälasit yhtenä asusteena, ja koruna. Ideaali tilannehan olisi omistaa useammat pokat fiiliksen, asun tai tilanteen mukaan, mutta harvalle se kuitenkaan käytännössä on mahdollista. Silmälasien osto onkin tapahtuma, jossa pyritään usein valitsemaan vaihtoehto, joka miellyttäisi mahdollisimman pitkään, ja istuisi siihen perustyyliisi. Itse tein kuitenkin sen virheen viimeksi laseja hankkiessani, että valitsin liian arkiset pokat. Sellaiset, jotka soveltuvat kyllä tähän päivittäiseen kotityyliini, mutta kuitenkin niin tavalliset, että silmälasit jäävät käyttämättä, kun pukeutuu paremmin lähteäkseen jonnekin. Niinpä tutustuin tähän Heritagen Swarovski -mallistoon sillä silmällä, että saisin joitakin vinkkejä uusien lasien valintaan. Nimittäin oikeastaan vain sovittamalla pystyy tuntemaan sen, mikä omasta mielestä on liian arkinen tai liian juhlava.

Tuolla tilaisuudessa oli hauska seurata ihmispaljouden toimintaa ja reaktioita silmälasien parissa. Totesin, että naiset todellakin suhtautuvat kehysmuotiin, kuin koruihin tai ylellisiin laukkuihin. Ensin vain katsellaan ja hypistellään, mutta siinä vaiheessa kun siirrytään peilin eteen sovittamaan, leuka nousee kauniin ylväästi pystyyn, ja huulilla karehtii hymy. Omaa kuvaa mittaillaan eri profiileista ja peilikuvalle hymyillään ystävällisesti. Silmälaseilla, ja varsinkin kauniisti istuvilla ja kauniilla sellaisilla, on ihan selvästi itsetuntoamme nostattava vaikutus. Sen pienen ja lyhyen sovitushetken aikana ihminen hyppää ikään kuin uuteen rooliin. Kyse ei siis ole enää pakollisesta pahasta, jolla korjataan näköa, vaan myös ylellisyystuotteesta, jolla fiksataan ulkonäköä.

Heritagen malliston klassisuus yllätti siinäkin mielessä, etten kokenut yksiäkään laseja liian koristeellisiksi, vaan lähinnä ylellisiksi. Kilpikonnakuosin lämpimät sävyt ovat olleet aina mieleeni, ja tästä mallistosta löytyikin kauniita ruskeansävyjä. Mukana oli myös paljon pehmeän pyöreitä malleja, joihin olen tällä hetkellä tykästynyt huomattavasti kulmikkaita enemmän. Etsinnässä on siis jotakin vastaavaa, kuin tuolla mainoksen kuvankauniilla mallilla. Hiukan menneiden aikojen glamouria. Ja kyllä, seuraaviin silmälaseihini aion ehdottomasti valita jotakin naisellista ja ylellistä.

“Heritage brändi tarjoaa ylellistä kehysmuotia naisille ja miehille. Brändi viestii luksusta ja
ajatonta tyylikkyyttä. Heritage-kehysten valmistuksessa käytetään ensiluokkaisia materiaaleja,
jotka takaavat kehysten korkean laadun. Kehysten muotoilu on saanut inspiraationsa menneiden
aikojen klassisesta tyylistä.
Heritagen ja Swarovskin ainutlaatuinen yhteistyö on mahdollistanut vieläkin ylellisemmän
kehysvalikoiman luomisen. Laadukkaat Swarovskin kristallit koristavat
kehyksiä korostaen molempien brändien parhaita ominaisuuksia.”

Yksi loppuvuoden tehtävistäni on siis metsästää juuri ne täydelliset silmälasit. Ne, jotka haluaa pitää päässään niin kotona kuin juhlissakin. Lämpimän ruskeaa, pehmeitä linjoja ja naisellisia yksityiskohtia. Siinä kai mun muistilista optikkoliikkeeseen astuessa. 🙂

Rentouttavaa iltaa! Mulla vuorossa huomisen ruokahuollon valmistelut…

Yritän tässä tehdä ihan muita juttuja, mutta oli pakko tulla välillä tekemään yksi kenkävinkkaus! En yleensä ihan kauheasti lastenvaatteista postaa, mutta tämän halusin jakaa. Nimittäin löysin ihan mahtavat Marc by Marc Jacobs look alike tossut Klaaralle. Ja arvatkaapa mistä? No Prismasta!

Olin siis ihan tavallisilla loskariostoksilla, kun silmiini osui nämä balleriinojen ja aamutossujen välimaastoon sujahtavat huopakengät. Merkki on Tofee, ja lapussa luki, että ovat ekologista villahuopaa, ja valmisettu Italiassa. En ole piratismin kannattaja, mutta musta nämä Marc Jacobsin henkeen tehdyt hiiritossukat olivat vain niin älyttömän ihanat! Ja, jos naisille olisi ollut vastaavia aamutossuja, olisin kyllä ostanut itselleni ihan ehdottomasti samanlaiset!

Laadukkaan ja tukevan oloisetkin nuo olivat, ja hintaa tosiaan vajaat 20 euroa.

Rehellisesti sanottuna meillä ei kyllä ollut tarvetta näille tossuille, mutta koska en voinut niitä hyllyynkään jättää, taidan kääräistä ne pakettiin ja sujauttaa jouluna kuusen alle. Hei, vuoden ensimmäinen lahja hankittuna! Jee!

Posataus ei siis ollut mainos, vaan ihan puhtaasti ostosvinkki. 🙂

Loistavaa torstain jatkoa!

Yksi ehdottomasti tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista on ollut beige cashmere poncho, jota onkin tullut roikotettua hartioilla melkein tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, ja lähinnä siitä syystä, että se sopii seuraksi niin monelle asulle.
Vuosituhannen vaihteessa oli muodissa erilaiset hippiponchot, joita mullakin oli useampi. Oli isoäidinneliöitä ja hapsuja ja vaikka mitä. Noh, se oli aikansa nuorisomuotia, mutta jätti mulle henkilökohtaisesti sellaisen pienen assosiaation hippityttökasvissyöjästä ja metsänvihreistä vaatteista.

Juuri noiden muistijälkien ja mielleyhtymien vuoksi olen tainnut jättää ponchot rauhaan yli viideksitoista vuodeksi, kunnes viime keväänä päädyin kokeilemaan pientä ohutta versiota nykyajan ponchotarjonnasta. Ja, pakko muuten myöntää, että tämäkin hankinta laittoi pohtimaan, ostanko nyt taas jotakin vaatehuoneen täytettä, vai oikeasti vaatekappaleen, jota tulee käytettyä. Poncho on kuitenkin osoittautunut muistamaani käytännöllisemmäksi näppärän kokonsa ja hapsuttomuutensa myötä. Niitä teiniponchoja taidettiin myös käyttää eri tavalla (tai ne olivat itse asiassa eri mallisia), kun taas tämä yksilö on ommeltu niin, että pisimmät liehukkeet laskeutuvat käsien päälle, ja eteen ja taakse jää matalampi helma. Takin kanssa olen vain nostanut ponchon roikkumaan kaulaani, jolloin kädet jäävät täysin vapaiksi kapeitakin takinhihoja ajatellen.

By Pia’s cashmereneuleisiin ihastuin vuosi sitten, kun sain blogin kautta kauniin shaalin, jolle hankinkin kaveriksi pipon sävysävyyn. Niin pipo, kuin shaalikin, ovat olleet kovassa käytössä, ja selvinneet nyppyttömänä, joten (laatuun luottaen) hankin ponchonikin samalta merkiltä. Beige väri on tosi ihana, ja juuri sellainen kivan vaalea, että asusta ei missään nimessä tule synkkä.

Poncho siis palasi, eikä se hippityttökään kuulemma ole ihan täysin vuosien saatossa kadonnut. 🙂

Poncho|bypia’s|täältä
farkut|Please
korut|Ajlajk & Indiska

Tiistai-iltaa ihanaiset! Meillä on kuulkaas ihan aurinkokin jaksanut tänään näyttäytyä.

Tiistaita!

Ja heti kärkeen hurjasti kiitoksia tuosta eilisen postauksen vastaanotosta. Olin ehkä varautunut hiukan toisenlaiseen kommentointiin, mutta olikin tosi lohduttavaa kuulla, että ajatukseni ja tuntemukseni jakaa joku toinenkin. Ja, kuten eilen jo jossain välissä totesin, on se onni, että meitä on niin erilaisia, eikä kaikilla ole pakottavaa tarvetta asua ydinkeskustoissa, saati ruuhka-Suomessa. Erilaisuus nostattaa väillä karvoja pystyyn, mutta harva lopulta olisi valmis prässättäväksi yhteen muottiin. Niin, että täällä on nyt hyvällä omallatunnolla nautittu rauhasta ja rauhallisuudesta, kunnes taas kohdataan hälinä ja vilinä. Ehkä sitä tosiaan osaa jatkossa olla armollisempi itselleen, ja tunnistaa myös paremmin omat rajansa.

Mutta asiasta perunoihin. Tai oikeammin jouluun! Nimittäin mun Facebook ilmoitti mulle eilen vuodentakaisen muiston, jossa olin hehkuttanut ripustaneeni jo paperitähdet Vanhan Herran oviin. Joo, ihan oikeesti meillä näytti vuosi sitten 2.11. tältä! Tosin marraskuun alussa ei ollut vielä tietoakaan, saadaanko keittiöön allasta, saati tasoa, jouluksi. Eli, siinä mielessä elettiin jänniä aikoja, ja varmaan paperitähdillä oli hurjan iso henkinen vaikutus keskeneräisyyden sietoon. Oli miten oli, ja keskeneräisyyttä tai ei, mä taidan tänään kaivaa jokusen joululehden esiin ja vähän fiilistellä joululla. Siitäkin huolimatta, että ulkona on melko “ei jouluinen” keli, ja lämpöasteetkin muistuttavat viime kesästä

Mutta voihan viitta! Samaan aikaan hurjan kätevä ja helppo lämmike, mutta silti aina jotenkin tiellä. Käyttö vaatisi ehkä hiukan opettelua ja totuttelemista, sillä näilläkin keleillä viitta olisi älyttömän hyvän esimerkiksi autolla matkatessa: Ei liian lämmin, eikä liian kylmä. Lisään siis kyseisen vaatekappaleen käytön listaani, johon kirjaan asioita, joita naisen tulisi kai keski-ikään saavuttaessa osata tehdä luontevasti. No ei vaiskaan! Haaveilen vain yhden viitan hankinnasta, mutta koska multa löytyy tämä aikoja sitten ostettu kauhatana, jossa on yhä laput paikoillaan, kyseenalaistan hiukan sitä varsinaista viitan tarvettani. Toisin sanoen, yritän nyt tehdä itselleni jonkinlaisen viittariippuvuuden oikeuttaakseni uuden hankinnan! 😉

Arskaa, arskaa! Nautitaan siitä!

housut|Day Birger et Mikkelsen
neule|By Pia’s
viitta|Lindex
kengät|Zign
koru|Pernille Corydon

Ihan pakko hehkuttaa tätä pipokauden ihanuutta. Olen ollut vähän laiska hiusteni suhteen viimeisen viikon ajan, enkä ole jaksanut tehdä kuontalolle muuta kuin pakolliset pesut. Kotona hiukset on näppärä nostaa päälaelle ison klipsin avulla, ja kotoa poistuessa pipo pelastaa tilanteen. Vähän öljyä latvoihin ja myssy korville. Talviajan helpoin kampaus! Siis jos ei tarvitse ottaa sitä pipoa pois!!! Pari kertaa olen nimittäin joutunut tilanteeseen, jossa onkin pitänyt riisua ulkovaatteet naulakkoon. Pipon alle lässähtänyt tukka on muuten vähintään yhtä nolo kaivaa esiin, kuin kokatessa tahriintunut pusero, jota ei viitsinyt vaihtaa, kun kukaan ei kuitenkaan näe sitä takin alta, tai pohjasta puhki kuluneet villasukat, joita ei vaan raaski heittää menemään. Siinä kun sitten jättää takin päältään, kengät jalastaan ja pipon päästään, onkin kaikkea muuta kuin huoliteltu olo! 🙂

Mutta, tänään on kuitenkin se ihana päivä, kun saa istahtaa kampaajantuoliin. Tosin, jos se talvi nyt tosissaan tekee tuloaan, taitaa tämä pipokauden ihanuus jatkua taas jollakin muotoa keväälle asti. 🙂

Kiitoksia muuten kaikille Nova Melina -arvontaan osallistuneille!
Arpakone suosi tällä kertaa nimerkkiä Helinä, kommentilla:
Värikylläisyyttä syksyyn..
Golden pussukka oli mun suurin suosikki! :)/12.10.2015 klo 19:54

Aurinkoista pakkaspäivää!

Tämä lauantai on sujahtanut ohi vähän liiankin nopeasti. Johtunee kai siitä, että posotin unta aamulla melkein kymmeneen asti, mikä ei tosiaan ole normaalia. No, ihan hyvä välillä näinkin, meillä nimittäin tuo pienempi on taas aloittanut nuo huutovaatimuksensa yönratoksi.

Kauppa- ja kahvilakäyntiä lukuun ottamatta lauantai on vietetty kotosalla, mitä vastaan mulla ei oikeastaan ole yhtään mitään. Kotihiiri, mikä kotihiiri, ja mikäs tässä ollessa.

Koska tänään ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa saatu nauttia auringonpaisteesta viime päivien tapaan, olen nautiskellut kynttilätunnelmasta jo iltapäivästä lähtien. Samaa rataa taitaa mennä koko ilta. Lasi punaviiniä ja muutama pala suklaata. Aivan loistava tapa viettää lauantai-iltaa.

Koitettiin tuosta kuistilta tähyillä naapurin pelolle, jossa on muutama peura ihmettelemässä, mutta eihän siitä mitään näe. Vieläkin liikaa puita edessä. Niinpä me annetaan peurojen olla ja notkutaan vielä hetki sohvalla lasten ohjelmia tiiraillen.

Leppoisaa lauantaita teille. Nauttikaa kynttilöistä ja rauhallisesta tunnelmasta!

Tuulilasi oli aamulla jäässä, ja hanskat hukassa (eli älyttömän hyvin kesän ajaksi jemmattuna). Suun kautta hengittäessä ilmaan muodostui höyryä, ja samanlaista nousi joelta aamun valjetessa. Kirpakka ilma tuntui nenäkarvoissa ja varpaissa asti. Oikea syyssää, kaunista ja kuulasta!

Mulle tuli aamulla sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä viikko. Tiedä sitten johtuiko mukavasta sunnuntaista, kauniista syysaamusta vai hyvin nukutusta (pitkästä) yöstä, mutta ei lainkaan hullumpi fiilis maanantaiaamuna.Eikä myöskään mikään tavanomainen fiilis viikon ensimmäisen päivän alussa.

Maanantain asukoodi on varsin rento ja syksyinen. Näin täällä. Nyt kuitenkin olisi keittiössä yksi taikina odottelemassa, joten riennän sen kimppuun.

Ihanaa ja aurinkoista maanantaita!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun arki rullaa tasaisesti, ja viikot vierivät toinen toisensa jälkeen samalla kaavalla? Kokoajan on sellainen pieni hoppu, mutta mitään kummallista ei kuitenkaan tapahdu. Vähän kuin oravanpyörässä (tai jonkun muun jyrsijän, harvemmin kai oravat noissa juoksevat. Tyhmä sanonta muuten!), eikä arkipäivät poikkea toisistaan juuri muuten kuin harrastusten aikataulujen verran. Jep, mä tiedän. Musta tuntuu, että syksy on lähtenyt käymään nyt juurikin noin. Arki rullaa eteenpäin sen suurempia ajattelematta. Sanoisin jopa, että kaltaiselleni (kuulemma kontrollifriikille) tuo rytmi tuo turvallisuudentunteen. Sellaisen rauhallisen fiiliksen elämän järkkymättömyydestä.

Tämä viikko on kuitenkin ollut totaalinen poikkeus. Tai varmaan pitää aloittaa jo viime perjantaista, sillä siitä kaikki varmaan lähti liikkeelle. Arkinen aherrus ja kaava ovat rikkoutuneet monellakin eri tapaa, ja päiviin on mahtunut asioita, joita tuskin yleensä mahtuu edes viikonloppuihin. Ja vaihteeksi se tuntuu muuten tosi hauskalta! Vähän kuin olisi lomalla, muttei kuitenkaan.

Eilen ajelimme mieheni kanssa Helsinkiin jääkiekkomatsiin. Normaalisti ei tulisi kuuloonkaan lähteä arki-iltana noin pitkän matkan päähän pelkän jääkiekon vuoksi, mutta koska NordicBet on vuoden ajan kutsunut bloggaajia kiekkoiltoihinsa, ja viimein tuli mahdollisuus lähteä (kiitos vanhempieni), tempaisimme itsemme irti tavallisesta torstai-iltapäivästä.
Vaikkei musta nyt vedonlyöjää tullutkaan (en osaa täyttää edes lottokuponkia), niin ilta oli mahtava, hauska ja ennen kaikkea erilainen! Autossa oli myös hyvää aikaa jutella ja puhua, sillä niinkin yksinkertainen asia jää usein arjen jalkoihin ja tekemättä.

Jos eilinen oli parisuhteen hoitamista, niin tämä perjantai on sitten puolestaan sellaista koko perheen laatuaikaa. Nappaamme itsemme nimittäin jälleen irti tavallisista kaavoista ja nautimme viikonlopunaloitusta vähän erilaisella tavalla. Ja, tuntuu vaihteeksi ihan hauskalta jättää perusperjantaisiivous välistä, vaikkakin se mulle muodostaa jonkinlaisen turvallisen pysyvyyden- ja jatkuvuudentunteen.

Olisi tosi hauska kuulla, miten te rikotte arkisia kaavoja. Teettekö sen jotenkin suunnitelmallisesti (ulos syömään tietyin väliajoin, leffaan, romanttisia iltoja puolison kanssa tmv.?), vai oletteko kuten minä, joka pitää kynsin hampain kiinni siitä, että päivät etenevät tutulla kaavalla ja kenties yllätytte positiivisesti, kun joskus tuleekin poikettua kurssista?

Säätiedotus lupasi kunnon myräkkää, ja hetken pohdinkin, josko sen pilkkihaalarin ostaminen olisi vihdoin ajankohtaista, mutta tulin siihen tulokseen, että ohut tikkitakki saa vielä riittää. Becksöndergaardin villahuivi on syksyn uusi hankinta, ja se on tilattu täältä.

Kohti viikonloppua ja Valio-myrskyä! Pitäkää hatuistanne kiinni! 🙂

Heti alkuun pahoittelut luokattoman huonolaatuisista kuvista. Taidan olla ihan vaan kiitollinen siitä, että satuin ainakin osittain mahtumaan näihin mieheni räpsimiin otoksiin. Välillä mietin, miten se kameran käsittely voikin olla niin vaikeaa, mutta kun siirrän ajatuksen johonkin toiseen instrumenttiin, ymmärrän, etten ehkä itsekään suoriutuisi kirkkaasti joka pestistä. Pysykööt siis suutarit lestissään – ainakin meidän taloudessa.

Älkää siis välittäkö kuvien varsin rakeisesta ja epätarkasta fiiliksestä. Pyysitte asukuvat tyllihameesta, ja tässä ne nyt olisivat.

Hameen tilasin (näitä kyseisiä juhlia ajatellen) jo keväällä Zalandolta, eikä sitä (ikävä kyllä) taida enää olla valikoimissa. Pituus on mullekin aivan ihana, polven kunnolla peittävä. Väri on sellainen persikkainen vaaleanpunainen, tai lohenpunainen. Tosi ihana kaikin puolin koko hamonen, ja palveli kyllä eilisessä juhlassa moitteetta. Tuli jorattua ja pyörittyä tanssilattialla pikkutunneille saakka ja leveä helma oli oikein hauska.

Yläosaksi nappasin ihan H&M:n perusvalikoimista trikoopuseron pitkillä hihoilla. Kun korujen käyttäjänä olen noviisi, sai kaula-aukko toimia yksityiskohtana.

Tänään siivoiltiin vielä porukalla hääpaikka kuntoon ja halattiin vastanaineille viimeiset onnittelut. Juhla oli varsin hääparin näköinen, hauska, rento ja hersyvä. Eilinen päivä meni kyllä ihan vetistellessä, en muista koska olisin liikuttunut edes telkkaria katsellessa noin paljon. Onneksi illan mittaan vetistely vaihtui tanssiaskeliin ja nauruun. Ihana hääpari ja ihana juhla!

Nyt kuitenkin tavallisen sunnuntai-illan pariin. Huomenna on taas arki, ja siihen pitää valmistautua paitsi henkisesti, myös kunnon yöunilla.