Tukholman sisustustärpit

07.9.2016

Huomenta!

Noniin, kaikki 1000 ja yksi kuvaa (ei taida riittääkään) Tukholmasta on nyt käyty läpi, ja ajattelin aloittaa pienellä sisustuskauppakierroksella. Kyseessähän oli siis Visit Swedenin  yhteistyöreissu, jolle pääsimme Marian ja Essin kanssa. Ja nimenomaan kyseessä oli Tukholma sisustajan silmin, eli mitä kaikkea naapurista löytyy innokkaalle sisustajalle. Mulla on muutama kuva kustakin reitillämme olleesta liikkeestä,  ja niissä näkyy yleisfiilis. Muutamin sanoin kerron teille myös, miten itse näin ja koin juttuja. Mennään kuitenkin kuvavoittoisesti, koska näissä jutuissa kuva kertoo enemmän kuin ne tuhat sanaa. Liikkeen nimi on samalla linkki yrityksen nettisivuille/verkkokauppaan ja alta löytyy osoite, jonka avulla navigoida kohteeseen.

Mutta sitten aloitetaan:

Grandpa (clothing store)
Fridhemsgatan 43, 112 46 Stockholm

Urbaani. Puhutaan lifestyle -putiikeista, mutta kun on käynyt täällä, koko konseptin ymmärtää paremmin. Kyseessä on kauppa, josta löytyy niin vaatteita, kuin sisustustakin. Ihana lisä ovat myös vintage-esineet ja -huonekalut. Lisäksi liikkeen yhteydessä on ravintola. Grandpa myy urbaania lifestylea miehille ja naisille. Puhutaan, että jokin paikka on kuin olohuone, mutta harvoinpa sitä oikeasti putiikeissa tuntee kotoisaa oloa. Tässä liikkeessä huokui olohuonetunnelma, vaikka toki se ehkä turistille välittyy eniten seuraamalla muiden käytöstä. Rento paikka, jossa sisustustavaraa on laidasta laitaan, mutta ei kuitenkaan mitään turhaa.

stockholm 4stockholm 1stockholm6 stockholm 2 stockholm 5 stockholm 7 stockholm 8

SPITI
Sankt Eriksplan 2, 113 20 Stockholm

Mosaiikkipöytiä! Voi luoja, miten rakastuin valkoiseen pöydänkanteen, ja jos suinkin olisi ollut mahdollista, olisin kantanut sen kotiin (näkyy toisessa kuvassa). Lisäksi tämä liike hurmasi keramiikalla, astioilla ja ruukuilla. Rustiikkia ja mausteisia sävyjä. Ripaus itämaista fiilistä, mutta kuitenkin hyvällä maulla toteutettuna.

stockholm 9 stockholm 10 stockholm 11 stockholm 11 stockholm 12 stockholm 15

Oscar & Clothilde
Birger Jarlsgatan 27, 114 54 Stockholm

Hienostunutta, sitä oli mielestäni Oscar & Cothilde. Näyttävää ja ylellistä. Näen tämän sellaisena “sisustussuunnittelijaliikkeenä”.  Tiedättehän, kun taiotaan massiivisilla huonekaluilla ja runsailla tekstiileillä sellaista vähän hotellimaista fiilistä. Viimeisen päälle sisustetaan ja noudatetaan valittua linjaa. Tämä oli liikkeistä ehkä vähiten sellainen, missä näin mitään omaan kotiin rinnastettavaa, mutta voinen hyvin kuvitella, että täältä on hankittu tuote jos toinenkin Tukholman ylellisiin kaupunkikoteihin. Liikkeen fiilis on ihan jo nähtävyys sellaisenaan!

stockholm 16 stockholm 17 stockholm 18 stockholm 19

Garbo Interiors
Brahegatan 21, 114 37 Stockholm

Ehdottomasti oma suosikkini! Myös tässä liikkeessä oli ylellinen fiilis, mutta kuitenkin rouheus, josta tuli äärettömän levollinen ja kotoisa fiilis. Värimaailma ja materiaalit olivat juuri eikä melkein, ja tästä liikkeestä olisin voinut vallan mainiosti irrottaa muutaman jutun omaan kotiin. Kolmannessa kuvassa näkyvä sohva ja matalampi kaappi sopisivat meidän olkkariin oikein hyvin. Vanhat huonekalut, pellava, villa ja keramiikka saivat aikaan lämpimän fiiliksen. Liikkeessä oli myös kaksi erityistä piirrettä. 1. Sisäänkäynti oli myymälän sisäpuolelle rakennettu muistuttamaan kasvihuonetta (2. kuva) 2. Tässä myymälässä ei ollut ahdasta! Tilava ja avara liiketila sai haukkomaan henkeä, ja jokainen yksityiskohta nousi harmonisesti esiin. Tsekkaa suosikkini sivut: www. garbointeriors.com

stockholm 21 stockholm 20stockholm 29 stockholm 28 stockholm 25 stockholm 24 stockholm 21

Siinäpä nyt neljä ensimmäistä kohdetta. Ja tässä oli nyt toisaan sitten vain murto-osa kuvista ja jutuistani, eli palataan asiaan vielä. Muutama liike ja tietysti Formex ovat käsittelemättä, joten niitä ainakin on luvassa!

Mutta nyt äärimmäisen kivaa päivää! Ja hei, palailen illalla Nespresso -arvonnan voittajan kanssa! Siihen asti: Moi!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Isoisoäidin omenakakku

06.9.2016

Muistatteko, kun kerroin viime viikolla omenakakusta, jota söin vanhempieni luona. No nyt vihdoin ehdin kokeilla tuota äitini mummun reseptiä, ja kyllähän siitä vain hyvä omenakakku tulikin! Sellainen vanhanajan perinteinen kuivakakku, joka maistuu kahvin tai teen seurana. Oli niin helppo ohjekin, että tein vähän vasemmalla kädellä, mistä kai johtuu sekin, että unohdin kakun uuniin. Onneksi olin laittanut pintaan leivinpaperin suojaksi, mutta pohjasta ehti tulla jo hiukan muuta kakkua tummempi. Makuun tämä seikka ei tietenkään vaikuta, päinvastoin. Sen sijaan sokerileipurikoulusta olisin varmasti lentänyt ulos kuin leppäkeihäs!

Jos samaa omenakakkua leivotaan jo neljännessä polvessa, on aika ymmärrettävää, että ohjetta tulee myös hiukan varioitua. Äiti oli lisännyt taikinaan vaniljasokerin, minä tuikkasin vielä kakun päälle vähän kanelia ja sokeria, mutta muuten pysyttelin ohjeessa jopa siinä määrin, että ihan oikeasti punnitsin kaikki ainekset! 🙂

omenakakku 6omenakakku 1 omenakakku 2

Omenakakku:

2 kananmunaa
100g sokeria
150g vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
100g voisulaa

Voitele ja (korppu)jauhota irtopohjavuoka. Pilko omenat esim. lohkoiksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää voisula ja kuivat aineet varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja asettele omenat pinnalle. Lisää päälle halutessasi kanelia ja sokeria. Paista 185°C ja n. 30min / tai kunnes kakku on kypsä. Suojaa pinta tarvittaessa leivinpaperilla.

omenakakku 4

Hyvää sellaisenaan tai vaniljakiisselin/-kastikkeen kanssa. Tai miksei sen vaniljajäätelönkin seurassa!

omenakakku 5

Kakku kuin kukka! Ihanaa tiistain jatkoa!

Tallenna

Tallenna


Luumuja

05.9.2016

Jaahas, uusi viikko ja uudet kujeet! Ihana arki ja aivan tavallinen elämä. Fiilikset ovat väkisinkin vähän syksyiset, mutta ihmekös se, kun katsoo maisemia. Tänä aamuna havahduin myös siihen tosiasiaan, että aamuisin ei enää saa herätä valoisaan. Huh, kirkasvalolampun viritteleminen käyttöön taitaa olla ajankohtaista!

Täällä on herkuteltu viime päivinä luumuilla, ja sato sen kun paranee. Tuntui aikoinaan hassulta, ettei tällaisessa vanhassa pihassa ollut yhtään omenapuuta, mutta onneksi luumupuut tasoittivat peliä. Niitä sentään on, ja pieniä luumupuun taimia vaikka kuinka paljon. Ja vaikka luumuistakin leipoisi vaikka mitä, meillä tykätään syödä hedelmät ihan sellaisenaan. Tosin Foylen sodassa ja Agatha Christien kirjoissa juodaan itsetehtyä luumuviiniä, ja sellaisen kokeileminen vähän kiehtoisi. Ei ehkä niinkään se maku, vaan se vanhahtava perinne. Mutta taidan kuitenkin pitää hedelmät hedelminä ja tyydyn perinteisempiin viineihin. 🙂

luumuja 7luumu 1luumu2luumut 2luumuja 2luumut 1

Näiden luumuisten kuvien myötä toivottelen oikein ihanaa uuden viikon alkua!

Save


Sävyjen pehmeys

04.9.2016

Hello hello!

Ja hei, terkut Pohjois-Karjalasta! Eräänlaista sukulointia, Valamon luostaria ja paljon paljon muuta on mahtunut viikonloppuun, ja nyt suuntana onkin jo koti. Ihana niin, mulla nimittäin on hirmuinen koti-ikävä, ja tuntuu oikeastaan todella upealta, että tuleva viikonloppu on tarkoitus olla ihan vain kotona.

Mutta nyt muutama hempeän sävyinen kuva lastenhuoneesta, tilasta jonka valo hyvin harvoin innostaa kuvailemaan. Kuluneella viikolla niin kuitenkin kävi, ja tartuin tietenkin kameraan heti. Näiden kuvien hempeän pehmeässä värimaailmassa on jotakin hassua, mikä viehättää silmääni tällä hetkellä hyvin paljon. Huomaan, että kontrastintarpeeni on viime aikoina vähentynyt ja nautin lempeästä sävyjen yhteensulautumisesta enemmän kuin mustan tuomasta kontrastista. Toki nyt ollaan yksityiskohtien puolesta aika lapsellisessa ympäristössä viirien ja pompomien kanssa.

Saan aina välillä kyselyjä kalkkimaalin soveltuvuudesta lastenhuoneeseen, ja edelleen olen sitä mieltä, että kalkkimaali sopii aivan yhtä hyvin lastenhuoneeseen, kuin olohuoneeseenkin. Ja tämä Kalklitir -maalin Nougat -sävy on muuten meillä juurikin noissa huoneissa, mutta fiilis huoneiden muussa värimaailmassa onkin sitten ihan erilainen. Myönnän nimittäin, että viimevuotinen olkkarin pöydänjalkojen maalaaminen oli niin typerä veto, että se on harmittanut älyttömästi. Tai no, toisaalta olen tykännyt vanhasta tarjottimesta jopa enemmän seinäkoristeena, kuin pöytänä, mutta nyt olisi pikkuhiljaa aika löytää olkkariinkin jonkinlainen sisustuksen punainen hempeänsävyinen lanka.

Kiddos 9 Kiddos 8 Kiddos 6

Koska rakastan erilaisia projekteja alustavine suunnitelmineen ja erilaisine vaiheineen, päätin, että tälle syksylle mulla on kaksi sisustusprokkista. Toinen on juuri olohuoneen “lämmittäminen”, eli uuden sohvapöydän löytäminen, sekä mustan senkin poistaminen ja toinen liittyy työhuoneeseen, jonne olen alkanut haaveilla myös kalkkimaalattuja seiniä.

Kiddos 3Kiddos 11 Kiddos 2 Kiddos 12 Kiddos 4

Sisustaminen on siinä mielessä hauska juttu, että välillä tosiaan tulee tehtyä virhearviointeja ja toisaalta mielikin muuttuu matkan varrella. Silti olen älyttömän tyytyväinen, että omalla kohdallani käännökset ovat lopulta aika pieniä. Ihaninta on kuitenkinse, että omassa kodissa on lupa erehtyä ja hukata innostuksensa. Kaikkea kun ei tarvitse ottaa aina niin himputin vakavasti. 🙂

Olkoon tämä nyt jonkinlainen sisustussyksyni startti!

Ihanaa sunnuntaita!

Tallenna

Tallenna


Syysgarderobi

03.9.2016

Huomenta ihanat!

Aikaisessa aamussa on nyt ihanan syksyinen fiilis. Harmittaa oikein, ettei ollut kunnon kameraa käsillä, kun katselin silmästä silmään kettua, joka maleksi usvaisella sänkipellolla. Upea näky!

Mutta hei, luontokuvien puutteessa tyydytään nyt “muotikuviin”. 🙂 Tällä kertaa tosin minimitoitukseen, sillä oli ihan pakko kuvailla teille vähän syysmuotikuvia Klaaran garderobista!

NovaMelina 4

Muistatte ehkä kun yhteistyön merkeissä Klaara sai kohta vuosi sitten ihanan mekon Nova Melinalta. Tuo mekko on ollutkin kovassa käytössä, ja niin ihana, että on juuri niitä vaatteita, joita ei säilytetä edes vaatekaapissa, vaan pidetään esillä henkarissakin. Vanhassa talossa asuminen on kuitenkin kompromissien kauppaa, ja monesti talviaikaan meillä jää mekot käyttämättä ihan jo siitä syystä, etä paksut sukkahousut ja mekko eivät tunnu riittävältä vaatetukselta lapselle, joka leikkii pääasiassa kylmällä lattialla. Sain ajatuksen tilata pöksyt Novalta, mutta jotenkin sekin vain jäi ajatuksen tasolle. Mutta, kiitos ihanan Niinan, joka instagramissa jakoi tyttärensä suloisen pöksykuvan, ja samana päivänä eteeni tulleen Nova Melinan Facebook-päivityksen, jossa käskettiin ottamaan rohkeasti yhteyttä vaikkapa fb-viestin muodossa, ja kyselemään enemmän tilaustöistä ja niiden hinnoista. Rohkaistuin, ja lopulta oli kangaskin valittu ja housutilaus tehty.

NovaMelina 6

Klaaran housut tehtiin muuten kokoon 116cm, koska olen niitä nuukapussiäitejä, jotka rakastavat kasvunvaraa, ja tässä mallissa housun kuminauhalahje mahdollistaa juurikin sen pienen ylimääräisen housun pituuteen.

NovaMelina 3

Housujen lisäksi innostuin tilaamaan vielä suloisen hiuspannan, jonka rusetti mätsää kivasti pöksyihin. Nyt on kiva kokonaisuus, josta tykkää sekä äiti, että tytär, ja leggareiden kanssa puuvillahousut ovat lämmin asu talvellakin

NovaMelina 2

Kuten mekossa, myös housuissa työn jälki on älyttömän hyvää ja siistiä, eli jos arvostat suomalaista käsillä tekemistä ja ylipäätään kotimaista työtä ja osaamista, Nova Melinaan voi turvautua oli kyse sitten lasten- tai aikuistenvaatteista.

NovaMelina 5 NovaMelina 1

Sekä housut, että panta ovat ostettuja, mutta koska piilomainonta on vähän tylsää, myönnän ihan suoraan, että kirjoitin tämän postauksen mainosmielessä. Miksikö? Koska arvostan suomalaista työtä, ja käsityön taitoa. Sitä, että on rohkeita ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja tekevät työtä, jota rakastavat. Niin, kunnioitan yrittäjähenkeä, siinä kai se yksinkertaisuudessaan on. Ja kukapa nyt ei tykkäisi ihanista vaatteista!?

Nova Melinan Karuselli -kaupassa on ihania Art Galleryn, sekä Libertyn kankaita, joista Nova toteuttaa upeita tilaustöitä, mutta myy kankaita myös niille jotka haluavat toteuttaa luomuksensa itse. Nettikaupasta löytyy lisäksi valmistuotteita ja ihana pieni paperikauppa, sekä pieniä suloisia juttuja kuten silitysmerkit. Kannattaa katsoa!

Tallenna


Omenamuffinit

02.9.2016

Huisia perjantaita!

Täällä oli kyllä aamulla pieniä vaikeuksia päästä ylös sängystä, sillä eilen tuli valvottua vähän normaali arki-iltaa pidempään. Mutta ei suinkaan turhaan, sillä me oltiin lasten kanssa sirkuksessa! Ai että, se olikin muuten kivaa! Laskeskelin, että olen itse ollut sirkuksessa viimeksi yli 20 vuotta sitten. Se oli aikaa, jolloin isosiskoni (neljä vuotta minua vanhempi), oli päässyt “sirkusiän” ohi, ja istuin aitiossa isäni kanssa. Äitini onkin sitten hoitanut tämän sirkuspuolen poikamme kanssa jo useamman vuoden ajan, mutta nyt kun tuntui tuo viihde jo ihan ajankohtaiselta kuopuksenkin osalta, totesimme, että aikuisia on hyvä olla mukana kaksin kappalein. Niinpä me sitten eilen painelimme heti soittotunnin perään vanhempieni luokse, ja nappasimme mummun mukaamme. Hauskaa, miten ne sirkuksen tuoksut veivätkin heti sinne lapsuuden muistoihin. Menen ehdottomasti myös ensi vuonna, se on ihan varmaa!

Mutta sitten otsikkoon, eli takaisin omenaviikkoon, joka ei muuten suinkaan tule loppumaan nyt, vaan jatkuu paremminkin omenaviikkoina, sillä materiaalihan ei ole ihan heti loppumassa. Koska leipominen kuuluu ehdottomasti syksyyn, olen opetellut nyt viime aikoina jakamaan tutut reseptit vähintään kahtia. Tämä ihan siitä syystä, että leivonnaisia ei nyt ylipäätään kannata/voi ahmia joka päivä, ja toisaalta haluan välttää sitä mahdollista hävikkiä, jota helposti syntyy ihan muutenkin. Olen kasvanut perheessä, jossa ruokaa ei liioin heitelty roskikseen, vaan lähes kaikki pakastettiin, tai jatkojalostettiin seuraavan päivän tarpeisiin. Samaa yritän noudattaa nyt myös omassa taloudessa, mutta myönnän, että parantamisen varaakin olisi. Sitä vastoin leivonnaisia meillä ei ole koskaan pakastimessa. Mulle herkku on herkku parhaimmillaan uunituoreena ja prosessin joka vaiheesta nauttien. Itse tekeminen ja lopuksi uunista kantautuva tuoksu, ne ovat itse syömisen ohella suuria nautintoja itselleni.

omenamuffinit 3

Olen aikoinaan raapustanut omenamuffinien ohjeen blogiinkin, ja se löytyy tästä vanhasta Leivontapäivä -postauksesta. Nyt halusin tehdä hiukan pienempiä leivoksia, mutta kas, nykyajan muffinivuoat ovat julmetun isoja! Niinpä tein vajaita kupposia, joihin voisi kyllä sujauttaa vaikka pienen pallon vaniljajäätelöä. Ei lainkaan paha idea uunituoreen omenamuffinin kaveriksi. Pitääkin kokeilla! 😉

omenamuffinit 1

Maistoin muuten eilen palan (tai no, 2-3 palaa) äitini tekemää omenakakkua. Julmetun hyvää sekin. Täytyy testata tuo isomummun resepti, ja jos saan kakun onnistumaan, voin ehkä jakaa ohjeen teillekin!

omenamuffinit 2 omenamuffinit 4 omenamuffinit 5

Nyt kuitenkin takaisin Tukholma-kuvien pariin. Yritän raapustella teille pientä sisustuskattausta kaikesta siitä ihanasta.

Perjantain jatkoa!


Syyskuu

01.9.2016

Jestas sentään, mutta aika rientää! Nappasin aamupäivällä kourallisen luumuja kitaani ja totesin, että juurihan ne luumupuut vasta kukkivat.

Olin nuorempana ehdottomasti syysvihaaja. Käänsin ajatukseni kaikkeen kurjaan, pimeyteen ja koleuteen, sinnittelin kohti valkoista maata ja sitä myöden uutta kevättä. En väitä vieläkään nauttivani loka-marraskuun pimeistä sadepäivistä ja kuraisesta maisemasta, mutta jotenkin olen oppinut vuosien varrella näkemään hyvää myös syksyn kolkoimmassa jaksossa. Mutta se kolkkous on vielä kaukana ja edessä on upeat kirpeät syyspäivät. Värien hehku, sekä auringon lämmittävät säteet. Viljapellot loistavat nyt kypsissä sävyissään, ja tekisi mieli kirmata niiden keskellä. Tiedättehän sellaisen valokuvakliseen, jossa hiukset hulmuten juostaan viljapellolla alkusyksyn usvasta siivilöityvässä auringonvalossa. Jätän nyt kuitenkin sotkematta kenenkään satoa, ja tyydyn ihastelemaan maisemia mielikuvitukseni avulla. Ja maisemathan on tähän aikaan vuodesta upeat juuri tuon usvan ja auringon vuoksi.

Syksy tuo mukanaan aina sellaisen kollektiivisen pesänrakennusvietin, jossa me suomalaiset luomme itsellemme tilaa käpertymiseen. Koko kesä on oltu sosiaalisia, menty, tultu, juteltu jopa naapureiden kanssa ja eletty vetämättä verhoja ikkunan eteen. Syksyllä, päivän lyhentyessä ja ilmojen viiletessä, käperrytään kotiin, ja se koti muuttuu jonkinlaiseksi linnaksi. Ok, onhan meissä poikkeuksia, mutta kyllä mä henkilökohtaisesti uskon, että se mollivoittoisuus näistä koordinaateistamme johtuu. Ilmastolliset faktat ovat ajaneet kansaamme ammoisista ajoista asti sisälle oman tuvan lämpöön; Lunta tupaan ja jäitä porstuaan, mutta hengissä on selvitty!

Olen huomannut, että syksy luokitellaan jossain kohtaa jopa kirosanaksi, jota ei missään nimessä saisi lausua ääneen. Itse en ymmärrä, koska lopulta kyse on vain yhdestä vuodenajasta. Tai no, ehkä se on myös eräänlainen state of mind, mielentila, jossa kohtaavat juuri ne valokuvakliseet ja pesänrakennusvietti kynttilöineen ja villasukkineen. Mutta kullekin juuri sitä, mikä itsestä tuntuu parhaalta, sillä Suomessa syksyltä ei voi välttyä, ja se nyt vain on fakta.

kitchen cupboard

Kuten jokaisena viime vuotena, teen sen jälleen. Vannon selviytyväni syksystäkin hengissä (on muuten toiminut), ja nautin tästäkin vuodenajasta sen suomin puittein. Omalla ajatusmaailmalla on kauaskantoiset seuraukset, ja jos jaksaa pysyä oikein positiivisena, voi päätyä jopa kevääseen!
Kun ottaa näistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä kaiken ilon irti, huomaa, että ei se tuleva syksy nyt niin paha juttu olekaan, vaikka joka puolella on pimeää ja vettä sataa vakaan. Ja kyllä, muistuttakaa ihmeessä , jos (ja kun) olen marraskuussa eri mieltä!

kitchen cupboard

Kuvat eiliseltä, kunhan räpsäisin. Eivät millään tavalla liity aiheeseen, tiedän.

Mutta hei, nyt muistuttelisin Nespresso -arvonnasta! Mikäli mielit itsellesi aamukahvien pelastajaa, eli Nespresson kahvikonetta, käy vastailemassa kysymykseeni arvontapostauksen kommenttiosioon!
Samalla iso kiitos kaikille Nivea -arvontaan osallistuneille! Oli kiva lukea kommenttejanne ja huomata, että aika tutusta tuotesarjasta on kyse. Tällä kertaa sain arpoa viisi voittajaa, ja onnekkaimmat olivat Piia, Jaana, Annu, Tuula sekä Aidafoun. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Nyt kuitenkin pääni sisällä kaikuu taukoamatta “omenamuffinit, omenamuffinit…”, ja tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä.

Aurinkoa ihanat!

Save

Tallenna


tässä ja nyt

31.8.2016

Hei, mikä auringonpaiste!!! Tätä lisää, kiitos.

Esimerkiksi auringonpaisteesta nauttimista voisi kai pitää jonkinlaisena hetkestä nauttimisena, sellaisena carpe diem -tunteena, jossa ollaan juuri siinä hetkessä, ja annetaan mennä. Siitä huolimatta, että jokainen tietää auringon jossain kohtaa painuvan pilvien taakse, tai ainakin horisontin alapuolelle. Pidän itseäni aika hyvänä hetkessä eläjänä, vaikka toki nautin tulevan suunnittelustakin. Silti perusluonteeltani olen vähän sellainen pers edellä puuhun -tyyppinen, sillä hetkessä elämisen taito on omalla kohdallani myös impulsiivisuutta. Siinä missä tunteeni tulevat esiin voimakkaina ja nopeasti, saan myös äärettömän hyviä ideoita kohtalaisen nopealla vauhdilla. Vielä 32-vuotiaana hypin riemusta ja otan tanssiaskeleita (sellaisia varsin omaperäisiä) onnistumisen hetkellä. Käännän suuni väärinpäin surullista Facebook-jakoa lukiessani tai innostun siirtämään painavia ja raskaita huonekaluja paikkoihin, joihin ne eivät lopulta edes mahdu. Impulsiivisuudestani huolimatta olen varovainen. Joku sanoisi pelkuri, itse puhun mieluummin itsesuojeluvaistosta – järjenäänestä.

Hetkessä voi siis elää hyvin monellakin tapaa, ja tuskin kenenkään tapa on toisen keinoa huonompi tässäkään asiassa. Mutta tässä ja nyt on myös paljon enemmän kuin ohikiitävät hetket ja vaihtuvat tunteet. Se on (ainakin omalla kohdallani) tyytyväisyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen, ja kykyä nauttia elämästään myös isompana kokonaisuutena. Ja kyllä, pidän luonnollisena myös sitä, että omaa onnellisuuttaan kyseenalaistaa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että jokunen epäkohta elämässä ei väistämättä heitä elämänlaatua huonoksi. Epäkohtia on, ja tulee aina olemaan, tavallisessa elämässä. Joinakin päivinä enemmän, joinakin vähemmän.

Naisen elämässä on tässä kohtaa moniakin asioita, jotka voivat syödä onnellisuutta ja hetkessä elämisen iloa. Halutaan olla nuorempia, tai nautitaan vasta kun ollaan laihduttu/muutettu/muututtu ja ties mitä. Tai toivotaan lasten kasvavan ja muuttuvan omatoimisemmiksi, tai toisaalta halutaan niitä lapsia. Ja kyllä, viime vuosien aikana olen noista viimeisistäkin huokaillut molempia, olen huokaillut nuoruuden perään ja vaatinut itseltäni myös muutoksia. Omalla kohdallani juuri se suurin oivallus oli ehkä se, että kun niitä lapsia ei lisää ilmaantunut, alkoi väistämättä olla kiitollisempi niistä kahdesta lapsesta, jotka meille on suotu. Lopulta vauvakuumeeseen auttoi se, että meillä on yhä pieniä lapsia, enemmän tai vähemmän omatoimisia. Mitä tulee nuoruuden haikailuun, järki auttaa asiassa, sillä nuoruus pitää sisällään niin paljon kaikkea, mistä ei tässä kohtaa enää pidä niin väljä. Myönnän jonkinlaisen ikäkriisin sinne ennen kolmekymppisiä, jolloin olin kahden lapsen äiti, ja useampi ystäväni eli vielä huoletonta elämää sinkkuna tai ilman lapsia. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin oppinut katsomaan sekä itseäni että elämääni armollisemmin, ja pidän näkemästäni. Jopa siinä määrin, etten kääntäisi kelloja taaksepäin, vaikka tilaisuutta tarjottaisiinkin.

kitchen Uusi Kuu

Viime päivien aikana olen kohdannut itseni usein saman ajatuksen parissa: Näin on hyvä, tässä ja nyt. Yli neljäntoista vuoden jälkeen oma puoliso on tuttu ja turvallinen. Huumori on nivoutunut yhteen ja sitä on paljon -myös vaikeina aikoina. Kaksi kultaista lasta, jotka ovat opettaneet enemmän elämästä, kuin elämä itsessään olisi koskaan pystynyt opettamaan. Paljon virheitä, virhearviointeja, pettymyksiä, surua ja murhetta. Niitä mahtuu lähes jokaiseen elämään, niin myös omaani. Mutta juuri nyt olen se ihminen, millaiseksi tähänastinen elämä on minut koulinut.

Tässä ja nyt. Kun katson taakseni, huomaan viimeisen vuoden antaneen valtavasti. Se on poistanut hartioilta raskaan taakan ja antanut tilaa hengittää. Se on vahvistanut ihmissuhteista parhaimpia ja tärkeimpiä, ja luonut harmoniaa kaaoksenkin keskelle. Olen nauranut enemmän kuin jaksan edes muistaa, tulistunut pienistä ja kiukutellut välillä kuin pieni lapsi. Myönnän, saatan olla kaikessa impulsiivisuudessani myös hankala. Mutta niinhän meillä jokaisella on luonteemme, valoineen ja varjoineen.

Kitchen hydrangea

Tässä ja nyt. Olla sekä rakastettu, että rakastaa. Arkisen elämän turvallisessa syleilyssä elämä tuntuu korvaamattomalta lahjalta. Eletty elämä ja aika jättävät jälkensä, enkä juuri nyt antaisi yhtään haavaa tai ryppyä pois. Päivälliseksi on nakkisoppaa ja ruokaseurana ne kaikki tärkeimmät. Voittaa mennen tullen gurmeeravintolat.
Varsinkin kun on se tiskikone! 😉

Tallenna

Tallenna


Syksyn sävyjä

30.8.2016

Lupasin hiukan hiuspostausta, mutta tästä taisi taas tulla varsinainen sillisalaattipostaus, siitäkin huolimatta, että meillä nautitaan uuniomenoita. Mutta tänään on jotenkin syksyttänyt aivan valtavasti, ja vaikka elokuu onkin, niin ainakin täällä meillä päin on tosi syksyinen fiilis, kun pihaan tippuu lehtiä ja naapurin puimurit ja traktorit hyörivät pitkää päivää. Käsillä on se aika vuodesta, kun voi joutua aamuruuhkaan ihan omilla nurkilla! Onneksi tilanne tasoittuu talveksi ja jatkuu sitten taas vasta keväällä. 🙂

Se, että tänään on uuniomenapäivä johtunee kahdesta tai kolmestakin eri syystä. Alkuun toki siksi, että syksyttää, ja toiseksi siitä syystä, että äiti oli lähettänyt viikonloppuna omenapussin lasten mukaan. Meidän omat puut kun eivät nyt hetkeen anna satoa, ja joudumme tyytymään lahjoituksiin. Mutta todellinen syy tahria astioita tulee siitä, että tiskikone on vihdoin paikoillaan ja palvelee meitä jälleen uudella innolla!

autumn 2

En tosiaan viikko sitten vielä kampaajan tuoliin istuessanikaan tiennyt, mitä hiuksilleni tekisin (tässä tapauksessa kai teettäisin), mutta jotakin ne kaipasivat oltuaan koko kesän täysin oman onnensa nojassa. Halusin kyllä hiukan tummempaa sävyä päähäni, mutta ehkä kuitenkin korkeintaan omaa luonnollista tummuuttani, josta oli kyllä mahtava mallitilkku juurikasvun muodossa. Siitä lähdettiin, ja kampaaja sai vapaat kädet toteuttaa värjäyksen parhaaksi katsomallaan tavalla. Pituusongelmakin selvisi sillä, kun kysyin rehellistä mielipidettä kuivista ja huonokuntoisista latvoista. Ne pätkäistiin pois, ja mittaa lähti ehkä juuri sen verran, kuin hiukset nyt olivat kesällä ehtineet kasvaa. Pidän tästä uudesta sävystä aivan mielettömästi, ja lämpimät värit tuovat kivaa hehkua muuten kalpealle iholleni.

Vaikka hiukset eivät varsinaisesti punaiset olekaan, fiilis on pikkuisen punapää varsinkin uuden sävyttävän huulirasvani kanssa. Ainakin tuo punainen sävy huulissa piristää ilmettä!

uuniomenat 2

Uuniomenoita voi tehdä monella tapaa, joko kuoritusta tai kuorimattomasta (kotimainen) omenasta. Toiset poraavat siemenkodat pois, mutta itse jätin omenat kuorineen, karoineen ja kotineen ja lykkäsin uuniin. Pikkuisen rasvaa vuokaan, ja kanelia omenoiden päälle. Kaurapaistosta tein erikseen uunipellillä, eli siihen käy sama ohje, jonka kirjoitin omena-kaurapaistoksen reseptiin. Tuolla ohjeella saa aika ison määrän, mutta sehän säilyy, joten vaniljakastikkeen seuraksi sitä voi nauttia huomenna uusien uuniomenoiden kanssa.

autumn 6

Day Birger et Mikkelsenin hapsulaukku on alelöytö, ja myönnän, että vähän sellainen pakko ostaa kun halvalla saa -tyyppinen hankinta. Oikeasti ajattelin, että 60 prosentin alennuksella voi hyvin hankkia kesäkassin ensikesäksi, mutta huomasin lopulta, ettei laukku ole yhtään hassumpi villapaidan ja vanhojen hapsuvipsunilkkureiden seurassa. Tukholmassa sain laukun kantamisesta tarpeekseni, ja tällä viikolla ison käsilaukun ottaminen mukaan ei innosta sitten yhtään. Jotta olkapääni palautuisivat sinne jonnekin alkuperäiselle paikalleen, tyydyn kulkemaan maksuvälineiden, huulirasvan ja puhelimen kanssa. Mitään kivaa lompakko/puhelinpussia en ole onnistunut löytämään tuolle plus kokoiselle luurilleni, joten pieni laukku tuntuu lopulta paremmalta vaihtoehdolta.

autumn a autumn c autumn buuniomenat 1autumn 5

Eilinen päivä meni pienissä käynnistymisvaikeuksissa, mutta josko tänään pääsisi jo kunnolla vauhtiin. Loppuviikolle onkin sitten taas kaikenlaista kivaa ohjelmaa, joten nyt täytyy nautiskella tästä ihan tavallisesta arjesta.  Aurinkoista tiistaita!

Tallenna

Tallenna


Vaihdetut ajatukset

29.8.2016

Olipa onni, että sain eilen vaihdettua lentoni aikaisempaan ja aamuyön matkustamisen sijaan sain painua oman sängyn tuttuun ja turvalliseen syleilyyn väsyneenä, mutta hyvinkin onnellisena. Uni tulikin muuten heti, ja nukuin kuin tukki! Tämä päivä onkin sitten pyhitetty suurilta osin sille “tilien tasaamiselle”, eli kotitöitä, kotitöitä ja ehkä vähän lisääkin kotitöitä. Rauli-myrskyn tuhot jäivät onneksi omalla tontilla pieniksi, vain yksi säpäleiksi hajonnut Bergs Potterin isompi ruukku harmittaa. Nyt täytyy tosin olla kiitollinen, että selvittiin tällä kertaa vain yhdellä kukkaruukulla, vaikkakin Bergs Potterin ruukut aiheuttivat hiukan kuolan valumista myös Tukholmassa.

Kollegoiden seurassa vietetyt päivät ovat olleet antoisia niin monella tapaa, että kaikkien ajatusten purkamiseen vaadittaisiin ehkä enemmän, kuin muutama blogipostaus, ja ihan kaikkia ei ehkä silti tarvitse edes purkaa. Olen juuri nyt äärettömän kiitollinen paitsi hyvästä ja hauskasta seurasta, myös tilaisuudesta peilata omaa ajatusmaailmaansa ja toimintaansa muiden tuntemuksiin. Naureskelin viikko sitten miehelleni, että olen selvästi tullut vanhaksi, kun Pokémon Go ja Snapchat tuntuvat omasta mielestäni vain nykyajan humputuksilta (onnistuin kuulostamaan kaikessa uppiniskaisuudessani ihan omalta isältäni, jonka mielestä aikoinaan veivattavan lankapuhelimen vaihtaminen näppäiltävään versioon oli tyystin turhanpäiväistä kotkotusta). Viikonloppu todisti kalkkeutumiseni, sillä totesin matkaseuralaiseni varsinaisiksi snäpittäriksi. Mutta hei, Maria ja Essi opettivat myös minua, eli kenties vanhakin koira voi vielä oppia uusia temppuja! Ja jos nyt en snäppitaituriksi muutu, niin tarjosin ystävilleni ainakin aihetta nauruun kaikella yksinkertaisuudellani.

Luonnollisesti tyttöjen kanssa tuli juteltua some-ilmiöistä  ihan laidasta laitaan. Ja aika samanlaisia ajatuksia meillä oli ihan jokaisella niin bloggaamisesta ja yksityisyydestä, kuin kaikista eri medioiden kautta tulleista lieveilmiöistä. Veteen piirretyt viivat konkretisoituvat kummasti kun ajatuksia saa vaihtaa ja vahvistaa kanssasiskojen seurassa. Ehkä joskus aikoinaan sitä tuli enemmänkin analysoitua vaikkapa ilkeää kommenttia, mutta tätä nykyä taitaa jo useamman bloggaajan nahka olla sen verran parkittua, että suurin osa tästä kategoriasta koetaan lähinnä huvittavana. Raskaan päivän jälkeen (punaviinilasin äärellä) meitä nauratti esimerkiksi äärettömästi Essin vanhaan reseptipostaukseen tullut kommentti “Tuli täyttä *askaa”. Tämä ja muutama muu esimerkki naurattavat itseäni vieläkin, ja niinhän sen kuuluukin olla; Muutaman päivän yhteiselo antaa hymynaiheita vielä monen monituista vuotta, mutta todennäköisesti seuraavan viikon tirskahtelen nauramaan ihan spontaanisti pitkin päivää.

Blogien ja snäppien lisäksi vatvottavaksi pääsi tietenkin myös Instagram, josta onkin muodostunut varsinainen runsaudensarvi lieveilmiöineen. Tässä kategoriassa huvittavimmiksi koettiin tietysti ostetut seuraajat, joita joillekin ilmestyy kymmenentuhatta ihan yhden yön aikana. Äärimmäisen nolo juttu, johon valitettavasti sortuu jo ihan liian moni tätä nykyä. (Noin yleisesti päädyimme siihen lopputulokseen ja neuvoon, että mikäli joku haluaa olla instakuuluisa, kannattaa niiden seuraajien lisäksi ostaa myös niitä tykkäyksiä kuvilleen.)

less hate

Vaikka viikonlopun aikana tuli moneen kertaan huokaistua, että mihin tämä maailma on menossa (kyllä, itse huokailin juurikin näillä sanoilla), tajusin samalla, että bloggaaminen on se mun juttu, ja tykkään tehdä tätä hommaa ihan valtavasti. Uusia ja älyttömän kauniita blogeja syntyy jatkuvasti lisää, mutta olen silti iloinen, että olen saanut seurata aitiopaikaltani miten blogit, kuten muukin sosiaalinen media, on muuttunut ammattimaisemmaksi, hiotummaksi  ja harkitummaksi. Kun on aloittanut aikoinaan niillä postimerkin kokoisilla pokkarikuvilla, osaa suhtautua myös omaan kehitykseensä armollisemmin; En ole edelleenkään ammattikuvaaja, vaan ihan tavallinen (ja ehkä vähän jo kelkasta pudonnutkin) blogia kirjoittava perheenäiti.

Mulle on aina tuottanut vaikeuksia omien vahvuuksien listaaminen, mutta kuten yleisesti väitetään, ystävät tuovat parhaat puolesi esiin. Joten jos nyt joutuisin kertomaan vahvuuteni, se olisi ehdottomasti itselleen nauramisen taito. Ja mikäli yksi ominaisuus ei jostain syystä riittäisi, lisäisin, että osaan tehdä sen yhä pissaamatta housuihini.

Aivan mahtavaa uutta viikkoa!