Elämään mahtuu kasapäin niin hyviä, kuin huonojakin aamuja. Edellä mainitut ovat yleensä niitä, joiden jälkeen koko päivästäkin tuppaa tulemaan parempi, kun taas jälkimmäisiä halutaan välttää juuri siitä syystä, että huono aloitus päivälle tuo usein mukanaan vastoinkäymisiä ja kireää pinnaa pitkin päivää. Indiedaysin ja Nespresson yhteistyön myötä kirjoitan teille nyt hiukan sitä, mikä on oma näkemykseni hyvistä ja huonoista aamuista, sekä annan omat niksini päivän parempaan aloitukseen. Enemmän Nespressosta ja suhteestani kahviin, voit lukea Rakkaudesta hyvään kahviin-postauksesta.

Huono aamu on omalla kohdallani pahimmassa tapauksessa sitä, että maitopurkki kaatuu lattialle, kiire kiristää pinnaa, ja lapsille tulee tiuskittua ihan tahtomattaan. Meillä kaikilla on hetkemme, niin hyvät kuin huonot, ja joskus aamuisin (valitettavasti) näytän itsestäni ne vähiten mairittelevat ominaisuudet. Takuuvarmasti huonoon päivänaloitukseen vaikuttaa omalla kohdallani kolme asiaa: Kiire, stressi ja väsymys.

Uskon itse siihen, että hyvää aamua pitää alkaa valmistelemaan jo illalla. Kun kodin siistii illalla viimeiseksi, ei aamulla tarvitse heti herättyään katsella tiskejä, tai lattialla ja pöydillä lojuvia romuja. Jo illalla on hyvä myös katsoa huomisen vaatteet valmiiksi, sekä pakata reput ja laukut. Tällä pienellä ennakoinnilla säästää aamun kiireessä niin aikaa, kuin hermojaankin. Lisäksi tulevaan aamuun voi varautua kunnon unilla, eli yksinkertaisesti menemällä nukkumaan ajoissa. Positiivista ajatteluakaan ei kannata unohtaa. Jos jo illalla manaa, että hitto soikoon, kun huominenkin on sitä ja tätä, mitä todennäköisemmin se tuleva päivä ei erityisen miellyttävä sitten olekaan. Manailun sijaan kannattaa siis tietoisesti suunnata ajatuksensa positiiviselle radalle: “Huomenna on taas yksi uusi päivä, josta voin olla kiitollinen” tai “Huomisesta tulee haastava, mutta minähän selviän siitä”.

Kiire, stressi ja väsymys. Väsymys selätetään menemällä ajoissa nukkumaan, ja loput kaksi sudenkuoppaa käsitellään aamulla. Kiireeseen on nimittäin vain yksi lääke: Varaa aamun kunnolla aikaa! Kun aamuun on laskettu myös niitä ylimääräisiä minuutteja, stressiinkin on mahdollista vaikuttaa.
Meillä herätään aamulla aikaisin. Itse herään tuntia aikaisemmin kuin lapset, koska tiedän, että tarvitsen sen oman hetkeni ennen arjen aloitusta. Kutsun omaa tuntiani kahviseremoniaksi, koska siinä pääosassa on kahvi, ja rauhallinen herääminen uuteen päivään. Tunti kuulostaa pitkältä ajalta, ja ehkä jonkun mielestä myös täysin turhalta, mutta mulle itselleni se on äärettömän arvokas. Kunnon mukillinen kahvia, hiljainen talo ja oma aika. Meistä jokaisella on omat tapansa herätellä kroppa ja pää uuteen päivään, ja siihen kannattaa varata aikaa. Venyttele, käy aamulenkillä, juokse talo parikertaa ympäri tai tee muutama punnerrus. Sytytä kynttilä ja syvähengittele itsesi rauhalliseksi ennen kiireistä päivää. Ja ei, siihen ei tarvita välttämättä tuntia, toisille riittää vartti, toisille vielä vähemmän!

Tähän aikaan vuodesta, kun aamulla ei vielä ole pimeää, tykkään ihailla ihan vain maisemia. Keittiön ikkunasta näkee joelle, ja usva veden päällä on rauhoittavan kaunis. Kynttilöiden polttaminen heti aamulla juontaa juurensa esikoisen vauva-aikoihin. Huonosti nukkuvan ja koliikkia huutavan vauvan kanssa tuli noustua monesti jo neljältä, ja silloin itsensä oli vain pakotettava jaksamaan. Joulun aikaan oli luonnollista polttaa kynttilöitä, mutta lopulta pienistä lepattavista liekeistä muodostui itselleni jonkinlainen elämän jatkumisen symboli. Pakotin itseni tarttumaan uuteen päivään, vaikka mieli oli apea ja väsymys painoi maahan. Nykyisin aamulla sytytetty kynttilä on itselleni myös jonkinlainen voitonmerkki ja muistutus myös raskaista ajoista selviytymisestä.

Meillä aikaiset illat ja aamut pätevät myös lapsiin. Myöhempäänkin voisi nukkua, mutta haluan, että aamulla jää aikaa myös ihan olemiseen. Ja jokainen äiti tietää, että aamulla voi sattua ja tapahtua vaikka mitä. Mutta silloin kun kaikki menee putkeen, aamussa jää aikaa myös leikkiin, ja pidän sitä äärettömän tärkeänä. Myös tulevasta päivästä puhuminen ja lapsen ajatusten kuunteleminen kuuluvat arkiaamuun.

Oma muistilistani parempiin aamuihin kuulostaisi siis jotakuinkin tältä:

• Laita koti illalla vastaanottavaan kuntoon.
• Mene ajoissa nukkumaan ja herää riittävän aikaisin.
• Varaa aamuun aikaa heräämiselle. Rentoudu, liiku, meditoi. Ihan sama, kunhan se on itsellesi miellyttävää.
• Nauti kahvistasi, maistele sen makuja ja kuulostele kuinka heräät uuteen päivään. Syö aamupala rauhassa.
• Nauti myös pakollisista aamurutiineista. Nopeat naamiot ja kuorinnat tekevät hyvää iholle ja saavat ilmeen kirkastumaan. Ne tuovat myös välillä pientä luksusta aamuihin.
• Jos mahdollista, halaa! Halaaminen lisää hyvänolontunnetta ja piristää mieltä.

Joka aamu kaikkia listan kohtia ei voi millään toteuttaa, mutta silloin kannattaa panostaa niihin, jotka ovat mahdollisia. Ja kaikesta huolimatta tulee niitä huonoja aamuja, pinna kiristyy ja syntyy riitoja. Elämää sekin. Yksi asia, jonka koen itse tärkeänä on se, että mikäli lapselle tai muille perheenjäsenille tulee tiuskittua, asia pitää selvittää ennen kuin lähdetään kukin omiin suuntiinsa. Silloin pitää pysähtyä, ottaa lapsi syliinsä, pyytää anteeksi käytöstään ja selittää, miksi purin ärtymystäni tiuskimiseen. Mikään ei nimittäin pilaa aamua  ja alkavaa päivää niin takuuvarmasti kuin huono mieli ja syyllisyyden tunne!

Omaan aamuiseen kahviseremoniaani kuuluu edelleen vahva kahvi. Nespresson uusi Envivo Lungo, on juurikin sitä. Mausteinen ja aromaattinen kahvi herättelee uuteen päivään, ja sopii mitä parhaiten juuri aamukahviksi. Envivo Lungo on vahvuusasteeltaan tasoa 9, ja  sen maussa on mukana tuoksuvaa metsää ja mausteisesta piparkakkua.

Mutta hei, miltäs kuulostaisi, jos voisit saada itsellesi Nespresson kahvikoneen? Ei ehkä yksinään pelasta aamuja, mutta antaa niihin uuden ulottuvuuden. Nyt siihen olisi mahdollisuus, nimittäin aamupaasauksen perään tarjolla olisi:

Lukijakilpailu

Mikä tekee aamustasi huonon, tai vastaavasti, mikä on hyvän aamun reseptisi? Vastaa kysymykseen joko kommentoimalla tätä postausta, tai Instagramissa julkaisemaani postauksen kuvaa, ja olet mukana arvonnassa. Kisaan osallistuneiden kesken
arvotaan Nespresson Lattissima Touch -kahvikone. Osallistumisaika alkaa nyt, ja päättyy sunnuntaina 4. 9. 2016.

Arvontaonnea kaikille tasapuolisesti!

Voi jestas, millaiset kolme päivää onkaan takana! Torstain matkustuksen jälkeen olen viettänyt nyt kaksi aivan mieletöntä päivää Tukholmassa, ja tietysti aivan mielettömässä seurassa! Marian ja Essin kanssa on tullut koluttua Tukholman sisustus ja design-kohteita, Formex-messuja, vintage-putiikkeja sekä mielenkiintoisia (ja äärettömän hyviä) ravintoloita. Kyseessä on Visit Swedenin kanssa yhteistyössä järjestetty matka, ja meidät majoittaa Blog House Stockholm, bloggaajille varattu asunto Tukholman Kungsholmenilla.

Tänään vietetään viimeistä yhteistä iltaa tyttöjen kanssa, ja koska meidän vatsoihimme ei yksinkertaisesti kaikkien herkkujen jälkeen mahtunut enää varsinaista illallista, päätimme nostaa maljaa mahtavalle reissulle (ja valitettavasti sen lähestyvälle päätökselle) urbaanin kaupunkikeittiömme pöydänvieressä kevyttä pikkusuolaista nauttien.

Huomenna lennetään kotiin, ja kyllähän sinnekin on jo kova ikävä. Vaikka maanantai ja arki on matkustuksenkin jälkeen vielä edessä, totesin tänään, että tämä on taas niitä reissuja, jotka säilyvät mielessä aivan varmasti koko elämän ja antavat paljon vielä jälkeenpäin. Melkein pissat housussa on naurettu, ja jalat turvoksissa kävelty pitkin helteistä (ja oikeasti kesäistä) Tukholmaa. Tässä porukassa on ollut hyvä olla!

Matkan saldoa on tallentunut tietenkin myös kameraan ja kattavampaa Tukholma-postaustakin on varmasti tulossa. Mutta nyt vielä lasi viiniä tyttöjen kanssa, ja sitten väsyneenä, mutta äärettömän onnellisena, untenmaille.

Ihanaa ihanaa iltaa (tai yötä oikeastaan jo!) ja kauniita unia!

Heipsan!

Kosmetiikkajuttuja tähän väliin, eli muutama tax-free-ostos maanantailta.

Olen kosmetiikan suhteen sellainen jämähtäjäluonne, mikä johtuu ehkä vähän siitäkin, että valikoimat kotiseudulla on jokseenkin huonot, ja sitten aika paljon niitä muualta ostettavia tulee “tilattua” ystävien kautta. Joskus välillä on kuitenkin aivan ihana heittäytyä kokeneen ja ammattitaitoisen myyjän vietäväksi, ja kuunnella ne ihanat esitelmät kustakin tuotteesta, sekä saada neuvoja niin ihonhoidon, kuin värikosmetiikankin kanssa.

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi testailla myös luonnonkosmetiikkaa, eli kartoittaa niitä luonnollisempia mahdollisuuksia kosmetiikan saralla. Viimeisen innostuksen aiheeseen sain teiltä Pahuksen couperosa -postauksen kommenteissa.
Estelle & Thild on ruotsalainen brändi, jonka tuotteisiin törmää väkisinkin ruotsalaisessa mediassa. Tuotteet on pakattu kauniisti ja houkuttelevasti, kuten tosin aika moni muukin kosmetiikkatuote. Koska sarja on minulle täysin uusi, valitsin siitä nyt pari tuotetta kokeiluuni.

Estelle & Thildiltä mukaan tarttui myyjän suosituksesta Anti-Age-seerumi ja silmänympärysvoide. Vaikka tämä sarjan hoitavin hoitolinja on määritelty sinne n. 40v iholle, tulimme siihen tulokseen, että voin ihan hyvin käyttää tuotteita kuuriluonteisesti. Tuo seerumi on kuulemma valittu Ruotsissa parhaaksi seerumiksi, eikä siis vain luonnonkosmetiikan sarjassa, vaan ihan kaikkien seerumeiden joukosta. Se ei ole liftaava, eli tuote vaikuttaa enemmänkin pehmentämällä ihoa. Parin käyttökerran jälkeen sanoisin, että tuote on hyvin imeytyvä ja riittoisan oloinen, mutta niitä tuloksia ei nyt tietenkään voi raportoida tässä vaiheessa. 🙂

Silmänympärysvoide on sitten liftaavaa sorttia, ja kieltämättä taviskosmetiikkaan tottuneena koostumuksen pieni “puuroisuus” tuntui vähän oudolta. Mutta voide vaikuttaa hellävaraiselta herkällekin silmänympärysiholleni. Ainoa miinus on pumppupullon annostelija, josta tulee helposti otettua liika. Pitää siis opetella painamaan pumppua ihan pikkuisen, ettei hyvä aine mene hukkaan.

Samalta merkiltä nappasin mukaani myös sävyttävän huulivoiteen, ja kyllä, sen punaisimman mahdollisen! Vielä en ole valmis punaiseen huulipunaan, mutta tällä on turvallista aloittaa. 🙂

Mulla on myös joitakin sellaisia kosmetiikkasuosikkeja, joita en oikein osaa vaihtaa, vaikka muita kokeilisinkin. Toinen on Sensain 38°c ripsari, josta tosin olen vuosien saatossa päivittänyt itselleni käyttöön sen ripsiä pidentävän version. Toinen ikisuosikkini on Chanelin kynsilakat, joista tykkään sekä kestävyyden, että levittyvyyden vuoksi. Tällä kertaa matkaani lähti tumma syyslakka alennuskorista.

Nyt taitaakin kosmetiikkatilanne olla niin meikkipussissa, kuin kylppärin kaapissakin, sellaisessa kunnossa, että ihan vähään aikaan ei tarvitse mitään hankkia. Paitsi tietysti jätän option siihen punaiseen huulipunaan, jos jossain kohtaa syksyä oikein innostun punahuulista. 🙂

Kaunista torstaita!

Hiphei!

Täällä pitäisi kai pikkuhiljaa aloitella pakkaamiset huomiselle. Olin vähän ajatellut kohdata Tukholman neuleissa, mutta henkilökohtainen sääreportterimme, Minttu, muistutti, että Tukholmassa on kesäisen lämmintä, kuten muuten on nyt täälläkin! Hienoa, mutta ehkä vähän tämän aamuista kevyempää vaatetta matkalaukkuun. 🙂

Käyn tässä samalla tiukkaa kamppailua syysflunssan kanssa, sillä taisi tuo laivan tehokas ilmastointi tehdä tepposensa, ja pieni nuha muuttui nopeasti kunnon flunssaksi. Kuumaa inkiväärijuomaa ja tyrnejä kaksin käsin. Niin ja lepoa! Siinäpä nyt taisteluaseeni, jotta loppuviikko menisi siedettävällä olotilalla. Kävinpä hakemassa myös apteekista nenäsuihketta matkalaukkuuni. Tänään jätetään urheilut ja liikunnat pois ohjelmasta, ja keskitytään sen pakkaamisen lisäksi lepoon, jotta huomenna olisin sitten varmassa iskussa.

Ulkona alkaa näyttää parin viikon sadejakson jälkeen jo melko syksyiseltä. Syysleimut ovat parhaan loistonsa jo nähneet ja kultapallot nuokkuvat surullisesti sateiden jälkeen. Kohta pitää oikeasti totutella ajatukseen kukkakaupoilla käymisestä, jos mielii maljakkoon piristystä.

Nuo valkoiset tennarit ovat muuten osoittautuneet älyttömän mukaviksi, joskaan ei ihan yhtä mukaviksi, kuin ilmavat Niken tossut, joissa jalka ei juuri pääse hikoamaan. Mutta molemmat lähtevät kanssani reissuun, sillä huomaan mukavuudenhaluni kasvavan vuosi vuodelta.

Vielä ennen matkaa pitäisi tuo hiuspehkokin kesyttää uuteen loistoonsa, joten ainakin jossain määrin hiusjuttuja tulossa. Nyt kuitenkin niinkin arkista, kuin ruokahuoltoa. 🙂

Aurinkoisen lämmintä keskiviikkoa!

Heissan!

Täällä on tänään eletty varsin maanantaista viikonaloitusta, sillä pidettiin lasten kanssa pidennetty viikonloppu, ja käytiin vähän risteilemässä. Tämä viikko on muutenkin vähän sellainen tynkä arkisuutensa suhteen (ainakin itselleni), sillä loppuviikosta olisi tarkoitus lähteä pienelle Tukholma-visiitille ihanien kollegoiden seurassa. Melkoinen kotihiiri kun kuitenkin tunnustan olevani, pitää näistä normaalipäivistä nauttia nyt ihan kunnolla!

Tässä samalla pyöriskelen jälleen aivan äärettömän turhanpäiväisen ongelman kimpussa, sillä päässäni raksuttaa jälleen hiusjutut! Nyt on nimittäin niin, että hiukseni ovat saaneet olla keväästä asti niine hyvineen, ja edellisestä leikkauksesta ja värjäyksestä on kulunut jo tovi. Ennen loppuviikon reissua pitäisi kuitenkin päivittää myös pääasiat tähän päivään, vaan nyt on päätöksenteon kanssa pieniä ongelmia. Mennäkö tummempaan, vai jatkaako tässä vaaleammassa? Lämpimiä vai kylmiä sävyjä? Ja sitten se pituus! Olin nimittäin vielä muutama viikko sitten ihan varma, että hiuksista napsitaan mittaa sen verran pois, että ponnarille juuri yltävät. Facebook on kuitenkin viimeisen viikon aikana tiputellut eteeni vuoden takaisia muistoja, ja voi että, olihan se pitkäkin tukka hieno! Pitää varmaankin illalla selata Pinterestin Hairstyles -kansioni oikein ajatuksella läpi! Kaikki vinkit otetaan myös ilolla vastaan! 🙂

Tänään oli muuten se päivä, jolloin sen pahuksen tiskikoneen piti taas tulla kuntoon. Sen sijaan, että siihen olisikin vain laitettu uudet aivot, nyt lähtikin koko kone matkoihinsa! Humps vaan, ja keittiöön tuli tiskikoneen mentävä aukko! Mutta hei, sellaista on koneet ja tekniikka, ja tästä päästäänkin aasinsillalla teidän huolestuneisiin sähköposteihinne: Blogissa (tai oikeastaan koko Indiedaysin sivustolla) on tosiaan ollut viime päivinä vähän hankaluukisa, ja tästä syystä blogiin ei aina pääse. Nuo error– tai palvelin ei vastaa-ilmoitukset johtuvat meistä riippumattomista syistä, ja voin vakuutta, että ne harmittavat kyllä minuakin, koska yhtäläisesti en pääse itsekään tekemään postausta tai vastaamaan kommentteihinne. Toivotaan kuitenkin, että nuo viat tuolla jossain saataisiin kuntoon, ja hommat alkaisivat pelata kuten niiden on tarkoituskin!

Oikein mukavaa tiistaita!

Tallenna

Tallenna

En taida olla ainoa äiti, jonka lapset pyörittelevät silmiään nähdessään mamman aamu- ja iltarutiinit, saati laskiessaan ne yhteen. Onhan se noin niin kuin äkkiseltään ajateltuna vähän tyhmää, että aamulla meikataan ja illalla ne kaikki värit sitten kuitenkin putsataan pois. Mutta tämänkin asian viisaus toivottavasti paljastuu aikanaan jälkikasvulleni, sillä ihon puhdistus on ihonhoidon A ja O. Ja nyt ei puhuta jynssäämisestä tai ylipuhdistamisesta, vaan siitä, että iholta putsataan mahdollisesti kaikki meikki pois ja iho saatetaan siihen tilaan, jossa se on vastaanottavammillaan niin tehoseerumeille kuin kosteusvoiteille. Nimittäin turha hassata rahojaan erikoisiin tehohoitoihin ja kalliisiin voiteisiin, jos putsijutut ovat ihan hunningolla! Indiedaysin, Blogiringin ja Nivean kampanjan myötä pääsin testailemaan Nivean Creme Care -tuotesarjaa, josta kirjoitan teille nyt vähän omia kokemuksiani. Ihan alkuun kuitenkin alustukseksi, että olen jo vuosia luottanut Nivean putsareihin kahdestakin syystä. Ensimmäinen on edullinen hinta, ja toinen syy on helppo saatavuus. Kun putsari loppuu tiedän saavani sitä oman kylän valikoimista, eikä purnukoita tarvitse hamstrata kaupunkimatkoilta tai netin kautta.

Tässä juuri muistelin, että ensimmäinen ikioma ihonhoitotuotteeni oli aikanaan Niveaa. Kuitenkin jo ennen kuin sain omia voiteita ja putsareita, olin käynyt ahkerasti (ja salaa) isosiskon Nivea Creme-purkilla. Tuossa klassikkorasvassa ja sen tunnistettavassa tuoksussa on siis jotakin omaan naiseksi kasvamiseen liittyvää. Niinpä saatuani käsiin nämä Nivean Creme Care -tuotesarjan putellit ajauduin tuoksujen kautta jonnekin sinne ihan lapsuuden maisemiin. Muistan yhä, että siinä sinisessä purkissa oli se foliapaperi rasvan päällä, ja aina varkaissa käytyäni pyrin jättämään sen täsmälleen samaan asentoon, kuin mitä se oli purkin avatessani. Aivan kuin sisko olisi siitä muka pitänyt kirjaa.

Mutta sitten itse tuotteisiin ja siihen puhdistukseen! Creme Care Facial Cleansing Milk –puhdistusemulsio on tarkoitettu normaalille ja pintakuivalle iholle, kun taas Creme Care Facial Cleansing Cream –puhdistusvoide hellii kuivaa ihoa. Sattuneesta syystä ihastuinkin itse jälkimmäiseen, vaikka tähän asti olenkin luottanut puhdistusmaitoihin. Molemmat tuotteet levitetään iholle kostein sormin ja huuhdotaan pois. Itse tykkään kevyesti pyyhkiä kasvoja pumpulilapulla ennen vesipesua, mutta tämäkin on ehkä enemmän tottumiskysymys. Missään tapauksessa puhdistus ei kuitenkaan saisi olla ihoa hankaava tai venyttävää. Koska itse en käytä varsinaisesti veden kestävää meikkiä, molemmat putsarit veivät iholtani kaiken meikin. Tuotteissa on klassinen Nivea -tuoksu, ja koostumus on kermaisen täyteläinen samoin kuin sinisen klassikkopurkin sisältökin. Kumpikaan tuotteista ei ole kuivattava, mutta noita ihotyyppisuosituksia kannattaa noudattaa: Puhdistusemulsio normaalille ja pintakuivalle, ja puhdistusvoide kuivalle iholle. Ja muistattehan, että rasvoittuva iho voi olla merkki liian voimakkaasta putsarista, joka saa ihon rasvoittamaan itse itseään. Asia, jonka olen aknetaisteluissa todellakin iskostanut selkärankaani.

Viime vuosien aikana olen tullut miltei riippuvaiseksi puhdistuspyyhkeistä. Reissatessa ne kulkevat aina mukana, ja kesäisin liinat pelastavat suunnittelemattomat uinti- tai saunareissut. Onpa ne koettu hyödyllisiksi myös lasten kasvomaalausten poistamisessa. Vaikka liinat poistavat myös meikin, ne virkistävät nopeasti meikitöntäkin ihoa, tämän olen testannut jopa miehelläni pitkän automatkan aikana. Nivean Creme Care Facial Wipes –puhdistusliinat ovat normaalia paksumpia, ja tästä syystä ne sisältävät myös muita liinoja enemmän puhdistavia ainesosia. Tuhti liina siis paitsi putsaa hyvin, jättää myös iholle täyteläisen kosteuden. Yhdellä liinalla poistaa kyllä meikit, itse yleensä käytän vielä toisenkin viimeistelyyn ja samalla pyyhin kunnolla kaulan, dekolteen ja hartiat.

Puhdistusemulsio, -voide ja -liinat ovat kaikki hinnaltaan siinä viiden euron hujakoilla, eli puhutaan oikeasti edullisista, halvoista tuotteista. Kaikissa Nivean kasvojenpuhdistustuotteissa on kuitenkin myös tyytyväisyystakuu 15.8.-
30.11.2016 välisenä aikana ostettuille tuotteille. Lisätietoa asiasta löydät täältä.

Putsareiden lisäksi marketin Nivea-hyllystä on jo jokusen vuoden tarttunut mukaani kahden kerta-annoksen naamiopakkauksia. Tätä kosteuttavaa Refreshing Moisture Mask – naamiota en ollutkaan vielä kokeillut, mutta fiilis on melko sama kuin noissa edellä mainituissa tuotteissa, eli täyteläinen, kosteuttava ja tutulla tuoksulla varustettu tuote. Suosittelen testaamaan, ja hintaa on tosiaan vain pari euroa. Jäävät ehdottomasti käyttööni!

Edellä mainittujen tuotteiden lisäksi sain testiin Skin Refining Scrub –kuorintageelin, joka lupaa poistaa kuollutta ihosolukkoa, sekä kirkastaa ja raikastaa ihoa. Kuorintaa suositellaan käytettäväksi kaksi kertaa viikossa, mutta mikäli iho on kovin herkässä kunnossa mekaaninen kuorinta kannattaa jättää pois. Cellular Anti-Age Skin Rejuvenation –seerumille onkin sitten tehtävää oikein kunnolla, nimittäin tällä ihon tehokosteuttajalla taistellaan ryppyjä vastaan! Tuote lupaa parantaa ihon pehmeyttä ja elastisuutta, sekä nopeuttaa ihon uusiutumista solutasolla. Seerumi piristää väsynyttä ihoa sekä toimii hyvänä pohjana meikille.

Lisäksi Nivea muisti minua sinisellä klassikopurkilla! Ja huomasinpa muuten purkissa jo pienet sormenkuopat, joten tämä varkaissakäynti taitaa kulkea geeneissä. Vielä vähän röyhistelen rintaani, sillä tiettävästi minä en koskaan jäänyt rikoksestani kiinni! 🙂

Lukijakilpailu:

Kaikkien postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan 5 kpl Nivean tuotepaketteja. Kerro kommentissasi mitä näistä tuotteista haluaisit kokeilla, tai vastaavasti onko näista tuotteista jo jokin suosikkisi. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 28.8. ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Nivea tuotteet löytyvät myös Sokoksen verkkokaupasta, sekä Pretty.fi-verkkokaupasta.

Mahtavaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Huomenta! Nyt ollaan jo siinä rajoilla, että ärsytänkö vähän itseänikin tällä aamuvirkkuilulla! Ei vaan, tämä paranneltu vuorokausirytmi tuntuu oikeasti hienolta, eikä mun ole tarkoitus ärsyttää sen enempää itseäni kuin ketään muutakaan.

Tämä sunnuntai onkin kaikkea kivaa täynnä, ja tukevasta aamupalasta on hyvä ponnistaa, eikös. 🙂 Perinteisen jalkapallon lisäksi ohjelmassa vähän erilaista sunnuntaikivaa, mutta niistä vaikka sitten toisella kertaa. Nyt pitää nimittäin rientää, ettei mene ihan matti myöhäiseksi koko touhu!

Meillä ei ole erikseen sellaista voileipärautaa (vai miksi niitä nyt sitten sanotaan?), mutta vohvelirauta taipuu moneksi ja sillä tekee vallan mainiot toast sandwichit. Sanoisin jopa, että leivistä tulee nätimmät, kuin useimmilla asiaan varsinaisesti vihityillä laitteilla tehdyistä. Lasten suurta herkkua, ja juuri aamupalan sitä lajia, jota arkena ei tule pahemmin harrastettua.

Mukavaa sunnuntaita!

Hei ihanat!

Täällä aurinko jaksaa aina välillä pilkistää pilvien raosta, ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin! Luvassa on siis ulkoilua, ja viikonlopusta nautiskelua!

Näiden muutaman aurinkoisen aamupäivän räpsyn myötä halusin vain toivotella teille ihanat viikonloput.

Rentoa lauantaita!

Tallenna

Tallenna

Viikonloppu! Hah, kuulostaapa sekin jotenkin ihanalta! Tulee mieleen Peppi Pitkätossu, joka halusi kouluun vain saadakseen lomia.

Huokaisen myös vähän helpotuksesta, sillä perjantai on se taivaallinen päivä, kun kenelläkään perheestämme ei ole yhtä ainutta harrastusta. 🙂 Voi siis joko ihan vain olla, tai tehdä asioita vähän spontaanimmin. Perjantaina herkutellaan jälkkäriksi myös perinteisellä herkulla, omena-kaurapaistoksella (ohje löytyy postauksesta).

Viikonlopulle ei ole järin suuria suunnitelmia, taidan nauttia huomisen päivän ihan vain siitä, että on viikonloppu. Pieni viikkosiivous pitää perjantaihin mahduttaa, ja sitten onkin ihana vain nautiskella olostaan. Tänään on myös Dicte-ilta, viikon kohokohta kai tavallaan sekin. 🙂

Omena-kaurapaistos

n. 8 (pientä) omenaa
100g voita
6dl kaurahiutaleita
2dl sokeria
rasvaa astian voiteluun ja kanelia mausteeksi

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Lohko omenat ja lado omenan lohkot voideltuun uunivuokaan/-astiaan. Ripottele päälle kanelia.
Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon sokeri. Lisää kaurahiutaleet rasva-sokeriseokseen ja sekoita kunnes hiutaleet ovat kaikki saaneet annoksensa voita. Levitä kaurahiutaleet omenoiden päälle ja paista uunissa 200°C kunnes pinta on kullanruskea ja omenat kypsiä. Tarpeen vaatiessa peitä pinta (esim. leivinpaperilla) ja jatka paistamista.

Höpötetään intiaanikesästä, mutta ainakin kun juuri vilkaisin säätietoja, tänne meille päin on luvannut vielä seuraavat neljä päivää vesisadetta. Mutta jos nyt satut viettämään viikonloppusi paikassa, jonne se intiaanikesä yltää, nauti lämmöstä ja auringosta ihan kaikin aistein.

Ihanaa viikonlopun aloitusta ja perjantaifiilistä kaikille!

Tallenna

Kiiltokuvamaista ja viimeisen päälle harkittua. Mielipide, joka yhdistyy usein blogeihin. Tässä lähiaikoina olen törmännyt useampaankin blogia koskevaan ajatuseen niin omassa mielessäni kuin muiden kanssa keskustellessa. Täydellisyyden tavoitteluun, elämän kiillotukseen ja siihen, mikä on aitoa.

Valehtelisin väittäessäni, ettei bloggaaminen ajoittain olisi tuonut itsellenikin tarvetta olla parempi vähän kaikessa. Kyllä se taitaa olla ihan normaalia useamman bloggaajan kohdalla, vai pitäisikö käyttää sanan normaalia sijaan ilmaisua inhimillistä. Totta kai bloggaajakin kokee paineita joko omasta ulkonäöstään tai elämästään ylipäätään. Pitäisi olla nätimpi tai hoikempi (tässä kohtaa jo nuorempikin), esitellä viimeisimmän sesongin muotia, sisustaa kotia jatkuvasti ehkä kalliimmilla design-tuotteilla tai vähintäänkin herätä joka aamu luovana ideanikkarina. Lapset pitäisi pukea niinikään design-kuoseihin, ja kenties olla vähintäänkin hiilareita ja gluteenia karttava vegaani, joka jaksaa pöristää itselleen smoothien ainakin kolmesti päivässä kotimaisista marjoista, luomuhedelmistä ja superfoodeista.

Mutta onko täydellisyyden tavoittelu ainoastaan bloggaajiin kohdistuva ongelma? Nykypäivänä kun joka tuutista tulee ulos terveellisiä elämäntapoja, (jopa vääristyneitä) kauneusihanteita, ihmisiä jotka jaksavat päivästä toiseen huippusuorituksia (ja menestyvät vielä urallaan ja parisuhteessaan), joutuu jokainen koville. Kun samaan aikaan pitäisi olla mestari ihan kaikessa ja vielä nukkua kunnon yöunet, elämä menee pakostakin solmuun – oli sitten bloggaaja tai ei. Ja mistäkö tiedän? Siitä, että olen itse sortunut tuohon ansaan jo paljon ennen kuin sana blogi oli edes kantautunut Suomeen.

Väitän, että 1990-luvun loppupuolella musiikkikanavalla tiuhaan pyörinyt Everybody’s Free (To Wear Sunscreen) (Baz Luhrmann), biisi (en tiedä, miten musikaalisesta pätkästä nyt lopulta on kyse), nousi jonkinlaiseen kulttimaineeseen. Elämänohjeineen tuo video teki tuolloin itseeni suuren vaikutuksen, ja varsinkin kohtaa “Do not read beauty magazines, they will only make you feel ugly” on tullut sittemmin lainattua elämässä useaankin otteeseen. 1990-luvun jälkeen maailmassa ja elämässä on ehtinyt tapahtua,  mutta totuus kauneusihanteista, ja niiden kyvystä murtaa itseluottamustamme, on säilynyt tähän päivään asti. Sama pätee myös muihin ihanteisiin, sillä tuskin olen ainoa, jolle oma koti tuntuu ihan hemmetin tylsältä ja vaatimattomalta kun on hetkeksi syventynyt laadukkaan sisustuslehden antiin. Puhumattakaan niistä joulunumeroista, joissa kiirettä ja stressiä ei ole tippaakaan, vaan koti huokuu tunnelmaa, ihmiset iloa ja maailmassa on kaikki aivan helkkarin täydellisesti.

Koen siis täydellisyyden tavoittelun suhteen ponnistavani jotakuinkin samalta viivalta, kuin suurin osa ihmisistä yleensä. Se, miten jokainen sitten käsittelee tuon tunteen, ja oman elämänsä vaillinaisuuden, onkin asia erikseen. Toki tärkeää on tiedostaa, että kuva sisustuslehdessä (tai blogissa) on yleensä tarkkaan rajattu. Pidemmälläkin valotusajalla se kyseinen kuvassa näkyvä hetki on ajallisesti sekunnin pituinen. Samaan tapaan me tiedetään jokainen, että ryppyvoidemainoksen malli ei todellakaan ole meikitön, ja tarkan meikin jälkeenkin kuvaaja on poistanut mallin kasvoilta vähintäänkin ihohuokosia, ripsien tuomia varjoja, posken nukkaa ja kenties jokusen juonteen tai rypynkin.
Toisaalta, me luemme näitä inspiroivia lehtiä ja selaamme mainoksia juuri siitä syystä, että osaisimme tehdä omaan elämäämme, kotiimme tai ulkonäköömme muutoksia. Jotta löytäisimme uusimmat tehovoiteet, joilla taikoa iholta muutama vuosi pois, tai törmäisimme superruokavalioon, jolla kaikki huolemme kaikkoaisivat. Jotta saisimme vinkkejä, miten omasta kodista voisi rakentaa sen sisustuslehden sivuilla näkyvän onnellisen kodin. Niin, koska mainonnassa pelataan mielikuvilla. Yksikään talotehdas kun ei paina katalogiinsa kuvaa, jossa äiti ja isä huutavat toisilleen kodin sydämeksikin kutsutussa keittiössä, ja lapset pakenevat tilannetta surullisina omiin huoneisiinsa. Siitäkin huolimatta, että lähes jokaisessa talotehtaan talossa kai jossakin kohtaa sen elinkaarta tapahtuu myös niin. Ja miksikö? Siksi, että se on inhimillistä ja oikeaa elämää!

Niinpä jäin miettimään kysymystä, johon hetki sitten törmäsin: “Eikö ole raskasta olla bloggaaja, kun koko ajan on se paine olla jotenkin parempi?” Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että se on tasan niin raskasta kuin siitä itselleen raskasta tekee. Toisaalta se voi olla huomattavasti helpompaa, kuin olla “ei bloggaaja”, jonka naapurissa asuu ne “Markku ja Ritva”, joilla on korttelin upein talo ja kalliimmat autot. Ritva kun on kuvankaunis, treenattu ja näyttää korkeintaan parikymppiseltä, ja Markkukin tulee aina kotiin jäätävän suuren kukkakimpun kanssa. Niiden elämä kun on varmasti ihan älyttömän täydellistä ja luonnollisesti sitä itsekin haluaisi vaihtaa paikkaa Ritvan kanssa.

Me aikuisetkin sorrumme joskus prinsessahaaveiluun, samoin kuin pienet tytöt. Siitäkin huolimatta, että meistä harva olisi lopulta valmis vaihtamaan paikkaa oikean kuninkaallisen kanssa, koska tiedämme miten siniverisyys myös velvoittaa. Silti noukimme elämästä sieltä täältä jotakin, jolla luomme itsellemme paineita. Koemme hirveitä paineita olla kuin se naapurin täydellinen Ritva, vaikka tuskin tiedämme hänen onnellisuudestaan tai naapureiden avioliiton tilasta yhtään mitään.

Blogin ei tarvitse olla vain niitä silmänräpäyksen mittaisia hetkiä. Se voi olla myös kivoja kuvia yhdistettynä elämänmakuiseen tekstiin. Harvemmin sen kuuluukaan olla kovin henkilökohtainen; jokaisella meillä on se henkilökohtaisempi elämämme, jota emme jaa aivan kaikille. Silti blogeja lukiessa pitää muistaa, että jokaisessa perheessä on myös omat huolensa ja murheensa – siitäkin huolimatta, että niitä ei luetella koko kansan luettavaksi.
Mediana blogit voivat kuitenkin olla lukijalle hankalia, sillä jokaisella bloggaajalla on oma tyylinsä. Toinen avaa parisuhdetta tai lastenkasvatusta, toinen vaikenee perheestään kokonaan. Joku esittelee kotiaan, toinen vain ja ainoastaan hotelliyöpymisiä. Silti talotehtaiden esitteet noudattavat samaa linjaa, samoin kuin ryppyvoidemainokset ja sisustuslehdet. Pitää siis muistaa, että vaikka kirjoittaja ei koskaan mainitsisi puolisoa tai lapsia, sellaiset voi hyvinkin olla olemassa. Bloggaaja, joka ei koskaan kuvaa ruokaa tai tee ruoka-aiheisia postauksia, syö hänkin todennäköisesti päivittäin. Se mitä blogista itselleen irrottaa, kannattaa siis aina valitan kunkin blogin ja bloggaajan tyylin mukaan. Itse tykkään välillä kirjoittaa myös joistakin arjen rösöistä, kuten vaikka mainita, että aamulla väsytti/ketutti, ja olisin halunnut jäädä peiton alle koko päiväksi. Voin mainita flunssan tai pyykinpesun, koska haluan pitää blogini jollain tasolla inhimillisenä, vaikka en kuvaakaan pyykkikasoja tai tee videopostausta lapsen nenähuuhtelusta. Sillä ihan kuten jokaisessa taloudessa, meilläkin tehdään ja eletään niitä ihan tavallisia juttuja. Joku kokee sen valittamisena, toinen samaistuu, maistaa arjen.

Paine täydellisen (tai vähintään paremman) elämän tavoitteluun iskee meille kaikille silloin tällöin. Silloin kannattaa muistaa, että säröjä ja rösöisyyttä on ihan kaikkialla ja epätäydellisyys kuuluu oikeaan elämään.