Meillä on pienin kuumeessa. Tänään jo vähän parempi kuin eilen, mutta kuumetta edelleen. Ollaan piirretty poneja, pelattu ristinollaa ja katsottu lastenohjelmia. Poltettu kynttilöitä ja takkatulta. Just sellaista ihanaa puuhaa tällaiselle sadepäivälle. Niin ja ollaan me söpösteltykin. Meillä on nimittäin tänään vaaleanpunainen päivä.

Kuvissa myös mun viime aikojen herkku numero 1, eli kasvipohjainen jugurtti. Maustamaton sellainen. En koskaan lapsena syönyt jugurttia, itse asiassa löysin koko jugurttijutun vasta muutama vuosi sitten kun aloin syömään maustamatonta jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Kun sitten päätin laittaa maitotuotteet minimiin, jäi tämäkin herkku unholaan. Kunnes nyt vasta olen tajunnut, että kasvipohjaisistakin vaihtoehdoista on maustamattomia versioita. Tai ehkä niitä ei ole aiemmin ollutkaan meidän kaupassa. Oli miten oli, nämä soygurtit ja yogoatit (ja kaikki muut mahdolliset nimihirviöt) ovat nyt kuitenkin pelastaneet minut ja makunautintoni! Sekaan omenaa ja appelsiinia, vähän pähkinöitä tai manteleita. Menee lounaasta, välipalasta, tai iltapalasta.
Seuraavaksi pitäisi kai testata myös Benin ja Jerryn Non-Dairy jätskit. Ja tänään jos koskaan onkin hyvä päivä jätskitellä, koska uusi Idän pikajunan arvoitus on vihdoin vuokratavissa! Aion nimittäin katsoa sen tänään, meni sitten kuinka myöhään vain! Ja siitäkin huolimatta, että David Suchet on, ja tulee aina olemaan, the one and only Hercule Poirot, pitää tämä nyt kuitenkin katsoa.

Meidän vaaleanpunaiset trikoopannat on kotimaisen Suoma Designin, ja pantojen lisäksi sain arpoa myös kaksi lippua tuleville lapsimessuille. Arvonta löytyy Instagramista. Ja vaikka lastenjutut ei kiinnostaisikaan, Suoma Design kannattaa katsastaa. Sieltä löytyy nimittäin sisustusta, kodintekstiilejä, koruja, julisteita ja paljon muutakin ihanaa!

Kivaa maanantai-iltaa. Huomenna paistaa!

 

Hiuspannat saatu / Suoma Design

Meidän pääsiäinen. Se oli ennen kaikkea rento ja rentouttava. Pitkiä yöunia ja auringonpaistetta. Paitsi eilen ei ollut auringonpaistetta. Tosin täällä satoi räntää juuri sen verran, että keli oli kurja. Mitään kinoksia ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Kevät etenee siis ihan hyvään tahtiin, ja lumet saavat kyytiä. (Jihaa!!!) Pääsiäisenä myös syötiin hyvin, herkuteltiin ja juotiin pari lasia punaviiniä ystävien kanssa. Aikaa jäi kuitenkin myös lukemiselle ja pullan leipomiselle. Eilen nimittäin tehtiin iso litran taikina heti aamulla turpoamaan. Neljä päivää yhteistä aikaa perheen kesken teki hyvää, ja oikeastaan tuntuu kuin pääsiäinen olisi ollut paljon pidempikin. Sen verran harvoin näitä yhteisiä vapaita on viime aikoina ollut. Ja paljon mahtui neljään päivään tekemistäkin, vaikka ei tosin mitään maata mullistavaa.
Pieni blogitaukokin tuli kuin itsestään, ja tarkoitukseni kyllä oli päivittää blogia myös pääsiäisenä. Ihan kiva välillä ottaa nenä irti näytöstä ja käyttää aikaa siihen “oikeaan elämään”.
Meidän pääsiäistunnelmaan ei kuulunut kovinkaan paljon koristeita, kukkia lähinnä ja ne saavat nyt ilostuttaa uutta viikkoa. Lyhyttä viikkoa!  Juhlan tuntua tuo myös täyspitkä Hempean pöytäliina (saatu). Olen jotenkin kyllästynyt valkoiseen pöydänpintaan, mutta liina lämmittää mukavasti keittiön tunnelmaa. Puukantinen pöytä onkin ollut haaveissa jo pitkään.

Pääsiäisen asut vaihtelivat kokomustasta värikkäämpiin variaatioihin. Punainen mekkokin pääsi käyttöön. Huomenna onneksi myös hiukset saavat vähän väriä. Ai että kun tunnen oloni harmaaksi!

Vähän kuin krapulana kivasta lomasta, tänään kylään tuli vanha ystäväni migreeni. Kunnon särky, huimaus, pahoinvointi ja sahalaidat. Tässä juuri arvonkin, uskaltaako sitä nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä vai ei. Yhden tanssitunnin aikana kuin ehtisi itsekin ihan kivasti virkistäytymään. No, voihan sitä ainakin yrittää!

 

Korvakorut Nikkotakko / saatu

 

Se olisi pääsiäinen alkamassa! Ja jestas, mullahan on pääsiäiskengät! Nimittäin nuo Parikan bunnyt, jotka ostin viime syksynä. Niiden käyttö jäi syksyllä vähälle, mutta onneksi kevät tuo tossukauden taas tullessaan. Joka tapauksessa puputtelu tuskin jää pääsiäisenpyhiin, vaikka nämä nyt viikonlopun teemaan erityisen hyvin sopivatkin.
Mutta se, mistä mun piti teille kirjoittaa on tämä Niinmun Design Näset neulemekko, jonka ihana Virpi minulle postitti. Kyseessä on todella ohuesta merinovillaneuloksesta valmistettu mekko, joka pelastaa kaikki ne päivät ja tilanteet, jolloin ei oikein tiedä, mitä päälleen pukisi. Näin kylmällä säällä paksut sukkikset on vielä hyvät, mutta toimiipa ohut neulemekko paljaiden säärienkin kanssa. Ja asua saa helposti muunneltua kenkien ja asusteiden avulla, tai fiilistä voi keventää farkkutakilla, värikkäällä huivilla tai oikeastaan ihan miten vain. Tykkään tämän kaltaisista vaatteista juurikin niiden muunneltavuuden vuoksi. Sama vaate voi olla sporttisen rento tai sitten vähän menevämpi. Riippuen ihan siitä kaikesta. Ja sitten on mukavuus! Kun asuu täällä mistä on pitkä matka ihan joka paikkaan, osaa arvostaa vaatteita, joissa jaksaa istua useammankin tunnin. Näsat mekon materiaali on muleshing free merinovillaa, ja kuten muutkin Niinmun vaatteet, nämäkin on valmistettu Suomessa. Tampereella, tarkemmin sanottuna.
Näset neulemekosta on saatavilla myös poolokauluksellinen malli, mutta itse tykkään juurikin tästä leveämmästä pääntiestä. Siitäkin huolimatta, että vielä syksyllä luulin, etten voisi koskaan enää käyttää kaulaa paljastavaa vaatetta. Mutta, kuten huomaatte, kaulan arpea tuskin näkee! Oikeastaan se on niin huomaamaton, että unohdan välillä itsekin sen olemassaolon. 🙂 Molemmissa mekoissa on kimonohihat, eli kainalon kohdalta mekko on mukavan väljä, ja hihat antavat mekolle myös omaa luonnetta.

Me tehtiin eilen pääsiäissiivous. Eikä tuntunut muuten lainkaan niin pahalta, kun toinen meni edellä imurin kanssa ja tulin itse perässä lattiapesuri apunani. Näytettiin varmaan tyhmiltä kun molemmat oltiin kuulokkeet korvillamme ja välillä huudettiin, että “ootko vetänyt jo tästä?” Mutta hei, tämä on sitä nykyaikaa! 😀 Ja illalla pidettiin palkaksi leffailta, ja katsottiin The Snowman. Ja pakko sanoa, että ehkä huonoin vähään aikaan näkemäni elokuva. Koska Jo Nesbøn Lumiukko on ihan älyttömän hyvä kirja, odotin leffalta tietenkin paljon, mutta ei se kyllä sytyttänyt meistä kumpaakaan. Ei yhtään henkilöhahmoa, josta olisi irronnut yhtään mitään, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Harmi!

Mutta hei se alennuskoodi, jonka otsikko lupasi!
UUSIKUU -koodilla saatte -30% alennusta molemmista Niinmun Design Näset mekon malleista. Alennuskoodi on voimassa Niinmun Design -verkkokaupassa koko pääsiäisen ajan, eli  pääsiäismaanantaihin klo 24.00 asti.

Iskällä on tänään “poikienilta”, joten me lähdetään lasten kanssa mummulaan. Jos vaikka sinne olisi joku pupu piilottanut parit suklaamunat.

 

Mekko saatu / Niinmun Design

Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti! 😀

Huhhuh! Tuollaisen nauruviikonlopun jälkeen kai mikä tahansa viikko tuntuisi hiljaiselta, mutta tällä kertaa se on sitä ihan oikeasti. Kohti pääsiäistä mennään, ja kesäajassakin vielä.

Viikonloppu oli enemmän kuin onnistunut, ja elämä piteni taas vuosikymmeniä, mikäli nauramisen väitettyihin vaikutuksiin on uskominen. Väsynyt, mutta onnellinen oli eilisillan mielentila, kun tulin kotiin. Vaikka pitkien yöunien nimeen vannonkin, on virkistäytymistä kuitenkin muunkinlaista ja nyt tuli aimo annos juurikin sitä toista laatua!
Nappasin energiareissulta itselleni tuliaisiksi kukkamekon ja tupsutyynyn. Ajattelin, että ei tarvitse kuin sujauttaa mekko päälleen tai painaa pää tyynyyn, ja heti pääsee mielessään takaisin tähän nauruntäyteiseen viikonloppuun. Tosin vielä hetken aikaa taidan lejua niihin tunnelmiin ihan ilman apuvälineitäkin!

Täällä oli kuulemma myös eilen ollut tosi keväinen päivä, vaikka illalla tupruttikin lunta taas oikein kunnolla. Muta uskon sanontaan “uusi lumi on vanhan surma”, ja sitä myötä myös kevään koittoon. Tällä viikolla koristellaan koti vastaanottamaan pääsiäistä. Tosin meillä ei ole edes pajunkissoja, kun tuntuu, että kaikki ojat putsattiin viime vuonna niin tarkkaan, että pajunkissa-apajani ovat vähän huonossa jamassa. Pitänee vissiin jalkautua etsintämatkalle jonnekin vähän kauemmaksi. 🙂

 

Välillä viikonlopun aloitus vaatii vähän pitsiä ja huulipunaa. Eikö!?
Eilen juonittiin lasten kanssa miehelle uimavarusteet valmiiksi, koska olin sopinut, että hänen ystävänsä tulevat noutamaan synttärisankaria avantouinnille. Tykkäsin ideasta niin paljon, että miltei lipsautin salaisuuden jo puolessa välissä viikkoa. Vähän kuin pikkulapsi joka ei saa pidettyä salaisuuksia sisällään. Mutta sinne me kuitenkin saatiin lähettää päivänsankari avantoreissulleen yllätettynä ja asiasta täysin etukäteen tietämättömänä. Toinen yllärisalaisuus pääsi päivänvaloon myöhemmin illalla, kun tömistimme naisjoukolla skumppapullojen kera ystävän kotiin, viestinämme, että lauantaiaamuna lähdetään varhain kohti Tallinnaa. Nyt olenkin siis matkalla eteläiseen naapuriimme iloisen naiskokoonpanon voimin. Ehdottomasti laatuviikonloppu tämäkin!

Niin paljon kuin rakastankin kaikkia yllätyksiä, salaisuuksien pitäminen tuottaa niiden kohdalla välillä ihan tuskaa. Tällä viikolla salaisuudet on olleet ihan siinä kielen päällä, melkein jo pääsemässä karkuun. Nyt voi onneksi henkäistä ja todeta, että pärjäsin! 😀

Olen tainnut tulla tuosta punaisesta huulipunasta liki riippuvaiseksi, ja poskipunan ohella tässä onkin toinen meikkituote, jota olen oppinut käyttämään vasta nyt “aikuisemmalla iällä.” Punaiset huulet nimittäin piristävät kummasti väsähtänytkkäkin olemusta! Suosittelen, jos ei ole aiemmin kuulunut tapoihisi!

 

 

Ihanaa viikonloppua myös teille!

 

Heipparallaa!

Tiedättekö mistä tietää, että asiat on ihan liian hyvin? No siitä, että ihmisellä on aikaa ja energiaa miettiä ja murehtia ihan turhia juttuja! Mulle nimittäin tulee aina välillä sellainen ihan hassu fiilis, että tekisi mieli muuttaa kaikki. Tekisi mieli vaihtaa päätä, tai ainakin mennä kampaajalle ja vetää joku tosi erilainen frisyyri. Näyttää joltain ihan erilaiselta. Kun on jotenkin kyllästynyt muka itseensä ja kaikkeen muuhunkin. Nyt viime päivinä mun muutoksenhalu on paisunut ihan kaikkeen. Tekisi mieli muuttaa ihan kaikki! Maalata seinät tummiksi tai tapetoida joillakin tosi tummilla tai värikkäillä tapeteteilla kaikki huoneet eri näköiseksi. Vaihtaa kaikki vaalea ja harmoninen väreihin ja kuoseihin. Tekisi mieli muuttaa paitsi itsensä, myös oma kotinsa joksikin ihan muuksi, kuin mitä on nyt. Totaaliöverit ihan joka suhteessa. Vaikka oikeesti kaikki on tosi hyvin ja kaikki on just hyvin näinkin. First world problems! Ajatella, että minä, jolla on ihan kaikkea (ja nyt siis versus ihmiset, jotka elävät nälässä, pelossa ja kurjuudessa), kehtaan vieläpä kyllästyä ja kaivata muutosta.

Meillä oli eilen koululla tosi mielenkiintoinen huoltajailta. Hyvinvointi-ilta. Sellainen jossa oltiin yhdessä lapsen kanssa, ja mietittiin erilaisia asioita yhdessä ja käytännössä. Tämä siksi, että aikaisemmin tehty hyvinvointikysely oli tuottanut ikäviä tuloksia. Että lapset on yksinäisiä, onnettomia, riitautuvat helposti ja tulevat nälkäisenä kouluun. Siis ihan siitä karusta syystä, että keskellä hyvinvoivaa Suomea, pienessä lintukodossakin, lapset voivat huonosti. Pienet lapset, eskari-vitosluokkalaiset. Koko ilta aloitettiin psykologin puheenvuorolla, jossa käsiteltiin lapsen mielenterveyttä ja tervettä itsetuntoa. Sitten kierreltiin eri pisteillä, ja oli asiaa ja esimerkkejä ravinnosta, liikunnasta ja hygieniasta sekä unesta. Kaikki tosi tärkeitä juttuja. Kuitenkin se kaikken pysäyttävin juttu oli meille aikuisille järjestetty hetki, jossa puhuttiin netistä ja somesta. Ja tiedättekö kun mä tunsin itseni ihan totaaliseksi muumioksi! Tajusin, että olen itse jostain kivikaudelta, eikä mulla ole ollut hajuakaan, mitä kaikkea kamalaa netissä nykyään on. Ihan sairaita sivustoja ja ihan sairaita juttuja. Jotain niin kamalia asioita, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Ja sitten sitä äkkiä tosiaan tajuaa, miten hienosti asiat on just nyt. Että miten hyvin meillä on oikeastaan ihan kaikki.

Ja vielä eilen iltapäivällä mä ajattelin koko huoltajaillasta, että no joo. Kun se kestääkin niin myöhään, että viivästyy nukkumaanmeno, ja sitten ollaan aamulla väsyneitä jne. Mutta sitten kuitenkin musta tuntui illalla, että sitä asiaa oli niin paljon, ja kuitenkin kaikesta raapaistiin vain pintaa. Koska noi jututhan on kaikki niin tärkeitä, että niistä jokaisesta yksistäänkin olisi voinut olla asiaa vaikka kokonaiseksi illaksi. Ja oli tosi hieno, että sain ihan oikeasti keskittyä noihin asioihin lapsen kanssa yhdessä. Koska mä sain apua isomummulta, joka oli pitämässä sillä aikaa seuraa Klaaralle. Ajatelkaa, ISOmummulta! Sellaiselta, joka tulee meille lettutaikina mukanaan ja tuo mulle vielä kukkia tullessaan.

Otin illalla lapset viereeni nukkumaan ja totesin, että en lopulta haluakaan mitään isoja muutoksia. Että mulla on asiat oikeasti tosi hyvin just näin. Siinä nukkuvien lasten rauhallista hengitystä kuunnellessa unohtui tapetit ja maalit. Oikeastaan ihan kaikki, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä.

 

Hello darlings!

Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.

Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.

Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂

Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi (saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen.  Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂

Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!

Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂

 

Kesäikävästä kevään fiilistelyyn. Näin se menee. Totesin nimittäin eilen, että välikerrastosta voi jo luopua. Hittolainen, olen jatkanut tuota napajäätikkölle pukeutumistani, vaikka elohopea on noussut jopa 20°C viimeviikkoisesta. Kaiken palelemisen jälkeen löysin itseni valittamasta kuumuutta, ja sitä en todellakaan vielä viime maanantaina olisi uskonut joskus tekeväni. Jossain kohtaa ajattelin jo, että en ikinä voisi muuta kuin palella. 🙂

Nyt kun pääsin tuosta syväjäästä eroon, huomaan paljon kevään merkkejä ympärilläni. Naapurin suulin katolta juoksee lumi alas, ja “räystäät tippuu”, kun aurinko lämmittää mustaa peltikattoa. Pajunkissoja ei kai kannata mainita, kun niitä oli saatavilla jo jouluna, mutta nyt nuokin näyttävät silmään huomattavasti kauniimmalta. Josko viikonloppuna tehtäisiin kävelylenkki niin, että saadaan kissoja ihan maljakkoon asti. Pääsiäinen on loppukuusta, ja kuten jouluakin, tätäkin juhlaa tykkään fiilistellä kunnolla etukäteen. Nostin juuri olohuoneen pöydälle kasan pahvimunia ja ajattelinkin viritellä kotia hieman keväisempään fiilikseen.

Mitä enemmän aurinko paistaa ja pakkasasteet väistyvät, huomaan kaipaavani jo pukeutumiseenkin keväisempiä sävyjä. Sininen ja punainen alkavat viedä sijaa harmaalta, ja tummanvihreäkin tulee pian vaihtumaan heleämpiin sävyihin. En tiedä johtuiko se eilisestä hikoilusta vai ihan vain jonkinlaisesta heräämisesta auringon keväisempiin säteisiin, mutta nyt on sitä paljon puhuttua kevättä rinnassa. Ja tuntuu muuten hyvältä! Pitkä ja pimeä talvi on voitettu, ja ihminen on taas oma itsensä!

Iloa keskiviikkoiltaanne! ♡

Tiistaita!
En otsikoinut postausta kliseellä “voiko kenkiin rakastua?”, sillä tiedän vallan hyvin, että voi. Jo pikkutyttönä nukuin kenkäpari sänkyni vieressä, ja ihan vain siksi, että äiti kielsi ottamasta uusia jalkineita sänkyyn. Eli tiedän vallan hyvin, että rakkaus kenkiin on mahdollista! Kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa tänään yksi kenkäpari, joka aiheutti syvää rakkautta heti ensi silmäyksellä. Sänkyyn en tosin tätäkään paria ole ottanut, sillä veikkaan, että siihen löytyy vastustusta myös nykyisestä elämäntilanteestani.

Ellos on juuri lanseerannut uuden naisten kenkämerkin. Agnes Cecilia -kengät tulivat itse asiassa vasta tänään myyntiin. Mallisto on suunnattu naisille, jotka pitävät moderneista ja käytännöllisistä kengistä, mutta joissa kuitenkin on se ripaus persoonallista tyyliä. Tässä ensimmäisessä Agnes Cecilia -mallistossa on kaikkea nahkasandaaleista, tupsullisiin “slip-in” -kenkiin, lenkkareihin, loafereihin ja korkkareihin. Värimaailmassa näkyy vahvasti puuterin pinkki, valkoinen, beige, sekä raikkaat navyn sininen ja punainen. Kengät valmistetaan Euroopassa ja niihin käytetään korkealaatuisia materiaaleja, mutta kengät ovat kuitenkin laatuunsa nähden edullisissa hinnoissa.

Kuluneen vuoden aikana olen selkeästi ottanut harppauksen värien käytössä, ja jos syksy sai aikaan hullaantumisen vihreään, nyt kevättä odotellessa tunnen erityistä vetoa punaiseen. Tähän kuuluu sekä perinteinen kirkas punainen, mutta myös nämä utuisen roosat sävyt, josta tämä Agnes Cecilia Lindy Slip In -pistokkaat kenkäpari on loistoesimerkki. Pehmeä mokka ja suloinen rusettikoriste, lisäävät fiilistä. Kantapäästä avoin pistokasmalli keventää kenkien tossufiiliksen naisellisemmaksi ja saa sääret näyttämään pidemmiltä. Korkea pohja myös antaa hieman lisäsenttejä, mikä puolestaan lisää sekin vaikutelmaa pitkistä sääristä. Koska kyseessä on kevätkengät, joiden käyttöönottoa saa vielä pikkuisen odottella, voi jalkineita ihan kaikessa rauhassa sisäänajaa ja ihailla nyt sisätiloissa. Ja mitä tulee noihin väreihin, must have -listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada!

Jossakin tuon lapsuuden kenkärakkauden ja nykyisen kenkärakkauden välissä on ollut myös ajanjakso, jona olen rakastanut niitäkin kenkäpareja, joiden mukavuus on ollut lähinnä kyseenalaista. Nykyisinkin näitä hullantumisia sattuu, mutta ostopäätös syntyy kuitenkin mukavuudentunteesta. Oli kyse sitten lenkkarista tai korkkarista, kengän pitää istua ja tuntua jalassa mukavalta. Niinpä nykyään moni hullaantuminen jää usein ainostaan hullaantumiseksi, ja tunne hiipuu nopeasti ohi. Jotta kenkiin voi todella rakastua, niiden pitää tuntua hyvältä jalassa. Nuo Agnes Cecilia Lindy -pistokkaat ovat kelpo yhdistelmä kauneutta ja mukavuutta. Ja sanoisin myös helppoutta ja naisellisuutta. Ehdottomasti kevään lempparikengät!

Taas yksi hyvä syy odottaa kevättä! Ja must have listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada.