Toivottavasti viikonloppunne on mennyt hyvin!? Täällä ainakin on vietetty laatuaikaa ja nautittu siitä pienestä vapaudesta, jonka viikonloppu tuo arkeen. On aikaa tehdä asioita, joita viikolla ei välttämättä ehdi – aikaa viettää laatuaikaa.
Tänään laatuaika on omaa aikaa salilla, perheaikaa sohvalla, uunissa pitkään hautuvaa ruokaa ja ulkoilua. Perusjuttuja, jotka tekevät päivistä täydellisiä. Sunnuntaina huristellaan perinteisesti myös pyykkikonetta ja valmistaudutaan uuteen viikkoon oikomalla kotia järjestykseen. Maanantai alkaa huomattavasti lempeämmin, kun pakolliset kotityöt on tehty alta pois.
Tiedättekö, olen tässä muutenkin miettinyt noita hyviä valintoja. Eilen painelin nukkumaan jo yhdeksän jälkeen, heti lasten perässä, ja taisin olla untenmailla jo ennen esikoista. Hyvä valinta sinänsä, koska sunnuntaiaamuun sai herätä pirteänä ja täynnä virtaa. Eli aikalailla se vetämätön tai väsynyt olo on kiinni niistä omista arjen valinnoista. Huonot valinnat yleensä tekevät myös olosta huonon, kun taas ne hyvät antavat energiaa. Toki on sairastelut ja sairaudet, jotka imevät meistä mehuja, mutta noin muuten kokonaisuus on aika yksinkertainen: Sitä niittää, mitä kylvää.
Sunnuntai on meillä tällä kertaa myös leffapäivä. Olen luvannut pojalle, että katsomme yhdessä Harry Potter -elokuvat sitä mukaa, kun hän on lukenut kirjat, ja ensimmäinen kirja meni jo joulun pyhinä, mutta leffapäivälle ei muka jotenkin ole ollut aikaa. Tänään pitää korjata tilanne, ja aloittaa Potterit myös leffojen muodossa.
Hiusten suhteen me tytöt ollaan tänään ihan samiksia. Viime aikoina lettikampaukset ovat olleet lempparini, sillä edellisestä kampaamokäynnistä alkaa olla jo ihan liikaa aikaa. Ja toisaalta, piukkaan palmikoidut hiukset ovat ehkä paras kampaus liikkuessa. Ei ainakaan karkaa haituvia silmille tai otsalle. Eikä sen palmikon tarvitse edes olla mikään erityisen vimpan päälle treenatessa. Riittää, että hiukset pysyvät poissa tieltä.
Leppoisaa sunnuntaita, ja tehkää hyviä valintoja, joilla maanantaista saa ainakin hitusen mielekkäämmän!
On pitänyt jo jonkin aikaa kirjoitella teille vähän kosmetiikkajuttuja, mutta nyt kun pakkanen nipistelee poskia ja lämmitys kuivattaa ihoa, ajattelin, että on korkea aika tarttua aiheeseen.
Kirjoittelin jo elokuussa parista uudesta tuotteesta, jotka olin juuri hankkinut ja lupailin vähän kokemuksia kunhan olen tutustunut tuotteisiin. Kyseessä olivat siis nuo Estelle & Thildin Anti-Age-seerumi ja silmänympärysvoide. Molemmista on jo toinen pakkaus menossa, joten kaipa sekin kertoo jotakin siitä, että tuotteet ovat tuntuneet toimivilta.
Näin talviaikaan kolme ihon tärkeintä hoitotoimenpidettä ovat kosteutus, kosteutus ja vielä kerran kosteutus. Itseasiassa pidän tätä tärkeysjärjestystä nykyisin ihan vuoden ympäri. Toki hyvä puhdistus on ihonhoidon alku, mutta puhdistuksen korostaminen ymmärretään helposti väärin. Koetaan, että ylenpalttinen peseminen ja puunaaminen toisivat onnen, vaikka niin ei todellisuudessa tapahdu. Aika usein multa kysytään parasta vinkkiä siihen aknen selättämiseen, ja kun vastaan, että kunnollinen kosteutus, kuulen vastineeksi läjän selityksiä: Moni nimittäin sanoo, että ei voi millään käyttää kunnolla kosteuttavia voiteitta, kun iho rasvoittuu muutenkin niin älyttömästi. Toisaalta ne muutamat, jotka ovat vinkistäni antaneet sille kosteutukselle aikaa, ja totuttaneet ihon täyteläisempiin voiteisiin, kiittävät myöhemmin. Iho kun lopulta yleensä ymmärtää vähentää omatoimista rasvoittumistaan, kun tietää saavansa sen kosteuden muualta.
Riittävän rasvauksen lisäksi tämän ikäinen iho kaipaa jo hieman lisäboostia. Itse olen siunattu ohuella iholla, joka ryppyyntyy varhain, eikä aknearpiongelma vähennä näiden tehotuotteiden tarvetta. En siis lainkaan ottanut itseeni, vaikka kosmetiikkamyyjä suosittelikin käyttööni seerumia, joka on siitä 50+ -sarjasta. Oikeastaan myyjä neuvoi käyttämään tuota Estelle & Thildin anti-age -seerumia kuuriluontoisesti yhden pullollisen, mutta vajaan kolmen viikon käyttötauko ajoi nopeasti uutta pakkausta ostamaan. Seerumi on äärimmäisen hyvin ihoon imeytyvää ja kosteuttaa ihanasti. Näiden lisäksi se on tasoittanut ihon kuntoa ja kiinteyttänyt ihoani (aivan kuin se vähän turvottaisi ohutta ihokerrosta), vaikkakin toki jälleen puhutaan asioista, jotka näkyvät enemmänkin omaan silmään, kuin huutavat kadulla vastaantulijoille. Sarjan silmänympärysvoiteeseen piti ensin hieman totutella, sillä tuotteen koostumus on kuin äärettömän hienojakoinen mannapuuro, mutta koska voide kosteuttaa kunnolla, imeytyy nopeasti ja toimii meikin alla moitteetta, siitä tuli suosikkini nopeasti.
Viime talvena hellin säännöllisesti ihoani ensimmäisen kerran öljyseerumilla, ja jäin koukkuun. Kotimainen Mia Höytö on pullottanut öljyseeruminsa nimellä Lempeä uni, ja tämä tuote on aivan ihana! Aluksi opettelin käyttämään öljyseerumia öisin, mutta lopulta pieni tippa seerumia alkoi kuulua myös aamun ihonhoitorituaaleihin. Öljy on äärimmäisen riittoisa ja imeytyy nopeasti. Se kosteuttaa ihoa, mutta myös hellii vitamiineillaan. Nykyisin ihoni vaatii öljyannostaan aamuin illoin.
Vaikka silmäkulmissani harittaa kunnon harakanvarpaat ja iho on kuopilla arvistaan, voinen silti sanoa käsi sydämellä, että ihoni on sata kertaa paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Tehokas kosteutus ja hoitavat tuotteet ovat tehneet tehtävänsä. Silti ihoni vaatii peittäviä meikkituotteita, jotka usein myös ovat niitä kuivattavia tuotteita. Kun meikin alla on hyvät tuotteet, iho jaksaa onneksi kantaa ne isommatkin pigmenttimäärät.
Tässä vielä tuotteiden viralliset nimitiedot, jotka olivat ihan liian pitkiä tuonne tekstin joukkoon:
Estelle & Thild Super BioActive Lifting Eye Serum -Kiinteyttävä Silmänympärysvoide
Estelle & Thild Super BioActive Age Control Serum -Kiinteyttävä Seerumi
Mia Höytö Lempeä Uni – Intense Repair Skin Therapy – Multivitamin Oil Serum
Kuten tiedätte, en ole mikään bilehile, ja tästä syystä ensi viikonlopun blogijuhlat ovat taas yhtenä ajatuksena takaraivossa. Pitää valmistautua henkisesti siihen, että lauantaina ei voi hipsutella villasukat jalassa kotona, vaan pitää oikein laittautua ja näyttää ainakin vähän paremmalta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, menen oikein mielelläni, mutta se meneminen ei vain tule mulle ihan niin luonnostaan kuin monelle muulle. Tänä vuonna olin jo hetken aikaa jättämässä koko juhlia väliin. Tai no, mies kyllä nauroi, että ei ole tainnut olla vielä ainoitakaan juhlia, joiden edellä en olisi alkanut epäröimään osallistumiseni kanssa. Mutta aina olen mennyt, ja kivaakin on ollut. Unohtakaa siis tyystin ennakko-oletus siitä, että kaikki bloggaajat viihtyisivät luonnostaan ihmisjoukossa ja juhlissa. Ei se niin ole. Minä olen ainakin se ihan tavallinen maalaistyttö, joka kulkee niin kaupungin hulinassa kuin juhlahumussakin yhtä luonnollisesti kuin kala kuivalla maalla!
Mutta oli kyse sitten monen sadan hengen suurtapahtumasta tai pienemmistä syntymäpäivistä, mulla on aina ja joka kerta kaksi isoa ongelmaa:
Kantapäät! Kuivat ja lohkeilevat jalat kun eivät sitten millään muotoa tunnu kovin juhlavilta, ja ohuet sukat ne rikkovat jo ennen ensimmäistä varsinaista askelta. Ongelmanhan huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun on jo mahdoton saada aikaa jalkahoitoon.
Mekko! Kun ei ole luotu siihen valtaväestön muottiin, on äärimmäisen masentavaa etsiä itselleen mekkoa, joka istuisi päälle niin, ettei lantiolle tarkoitettu, mekon levein kohta, asettuisi heti rintojen alle. Sellaiseen kun törmää äärimmäisen harvoin, ja joskus sentään olisi kiva käyttää vaatetta, johon se vyötärön paikka on jollakin tapaa määritetty.
Tällä kertaa löysin molempiin ongelmiini ratkaisun jotakuinkin helpommalla, kuin olen koskaan edes osannut toivoa. Mikä parasta, molemmat pulmat ratkesivat äärimmäisen edullisesti!
Mulla on Pinterestissä sellainen henkilökohtainen Omat-kansio, johon pinnailen aina välillä eteeni tulevia vinkkejä ja niksejä. Suurin osa näistä on amerikkalaistyylisiä “niksipirkkakeksintöjä”, ja noiden joukosta huomasin tässä jokin aika sitten vinkin jonka olin pinnannut jo muutama vuosi sitten. Nimittäin tehokkaan keinon poistaa kantapäiden kovettumat!
Skeptisyydestäni kertoo se, että kokeilin niksiä vasta nyt, mutta koska se toimi aivan äärimmäisen hyvin, ajattelin vinkata niksin teillekin! Varsinainen ohje meni jokseenkin näin:
1/4 cup Listerine suuvettä
1/4 cup etikkaa
1/4 cup lämmintä vettä
Liota jalkoja nesteessä 10-15 minuuttia ja kovettumat irtoavat pyyhkeeseen.
No, aivan ohjeen mukaan en mennyt tälläkään kertaa, vaan kaadoin vatiin noin 1,5 dl kyseistä suuvettä (enempää ei olut, ja tähän käy varmasti jokin muukin merkki) ja lisäsin mukaan hyvin saman verran Nicolas Vahen vaaleaa balsamiviinietikkaa (muuta ei ollut) ja täytin vadin lämpimällä vedellä. Otin kirjan käteeni, laitoin jalat kylpyyn ja lueskelin noin tunnin verran. Iho todellakin kuoriutui pois, mutta hioin silti kovettumia vielä lisää ja siistein jalkojen ulkonäköä tasaisemmaksi. Mutta koskaan jalkahoito ei ole käynyt yhtä helposti ja vähällä vaivalla, joten suosittelen kokeilemaan!
Elämäni ensimmäinen musta kotelomekko (kuvissa) löytyi Asoksen tall-mallistosta. Vaatteet on suunniteltu yli 170 senttisille, ja olen kuullut, että niin hihoissa kuin lahkeissakin on oikeasti ihan kunnolla mittaa. No, tässä kohtaa en metsästänyt niinkään pitkiä hihoja tai lahkeita, vaan enemmänkin sitä säädyllistä mekon pituutta ja leikkausta pidemmälle selälle. Olkapään ja vyötärön väli olisi toki tässäkin voinut olla 5-10 senttiä pidempi, mutta mekko istuu päälle niin että se jo näyttää kuitenkin siltä, miltä sen kai kuuluisikin. Mekko ongelma ratkesi siis varsin kivuttomasti ja edullisestikin!
Täällä on niin turkasen pimeä päivä, että oikein ottaa päähän. Pahoittelut siis kuvien laadusta. Taidankin sytytellä nyt kynttilöitä tunnelmaa tuomaan ja ottaa hämärän enemmänkin fiiliksen lisäjäänä.
Keskiviikon jatkoa ihanat!
Äh, edelleen tuntuu vieraalta vilautella hampaitaan, sitä kun on tottunut piilottelemaan hymyään. Mutta lapsuuden telaketjut (siten niitä koulussa kutsuttiin), ovat poissa, ja oikeasti mulla on ihan nätti hammasrivi suussa, tai niin ainakin itse ajattelen. Hammashymyily on silti asia, joka vielä joskus vähän ujostuttaa. Miksi, siihenkin löytyy ehkä vastaus tästä postauksesta. Vuorossa on nimittäin jatkoa Yotuel -yhteistyölle, joka polkaistiin käyntiin jo keväällä. Jos et yhtään muista, mistä oli kyse, käy lukaisemassa aiemmat postaukseni pohjustukseksi: Hymyile itsesi Madridiin ja Valkaisevat totuudet.
Yhteistyö tosiaankin starttasi valkaisevien, ja pinttymiä poistavien hammastahnojen käytöllä, ja huipentuu nyt lopulta hampaiden kotivalkaisuun. Matkan varrella on kuitenkin tullut opittua valtavasti uutta, ja kumottu muutama vanha uskomuskin. Jälleen kerran vähän viisaampana ja ehkä entistä enemmän niitä lapsuuden oikomisia ja ahkeraa hampaidenpesua kunnioittaen.
Kotivalkaisua varten kävin teettämässä muotit hampaistani hammaslaboratoriossa ja tämän jälkeen tein valkaisun käyttöönottokäynnin hammaslääkärin pakeilla. Hampaiden kunto tarkistettiin, ja hammaskivet putsattiin pois. Hammaslääkäriltä sain paljon tietoa hampaiden valkaisemisesta, itse hampaan rakenteesta ja mielenkiinnolla imaisin itseeni myös tietoa hampaiden, ja sen vaaleuden, psykososiaalisesta merkityksestä.
Ihan alkuun me lähdimme kuitenkin hammaslääkärin kanssa liikkeelle siitä, että mittasimme (jep, hassu laite teki homman) omien hampaideni värin. Hammasvärikartalla ylähampaani asettuivat toiseksi valkoisempaan ryhmään ja alahampaani kolmanneksi vaaleimpiin. Hammaslääkäri näytti myös muutaman sävyn sinertävän valkoisista hampaista, ja totesi, että on olemassa myös keinotekoiset valkoiset, joita tässä projektissa ei nyt tavoitella. (Huokaisin helpotuksesta!) Lisäksi lääkäri muistutti, että silloin kun puhutaan luonnollisesti valkoisista hampaista, minun tulee ymmärtää, että jo lähtökohtaisesti vaaleat hampaani eivät tulisi kokemaan muutosta, jonka häikäisee ystäväni. Ja tässä kohtaa pääsimme mielestäni siihen asian ytimeen: Ihminen huomaa itse pienenkin muutoksen, ja se vaikuttaa oloomme ja siihen, miten koemme itse itsemme. Kuvittele vaikkapa tilanne jossa olet tiputtanut 2-5 kiloa painoa. Sen verran, että tunnet, kuinka pahin turvotus on poissa ja housunnappikin sujahtaa taas paremmin kiinni. Kukaan ei kuitenkaan vielä kysele, että oletko laihtunut. Ei, muutos on pieni, mutta itsetunnossasi sen merkitys on valtava. Ryhtisi paranee, ja koko olemus tuntuu jotenkin paremmalta. Tästä samaisesta tunteesta on kyse silloin, kun hampaidenvalkaisulla haetaan vain yhden tai kahdenkin pykälän muutosta. Toki kotivalkaisulla päästään näkyvämpiinkin tuloksiin, mutta silloin lähtötilanne vaatii luonnollisesti enemmän mistä valkaista.
Puhuimme paljon valkoisten hampaiden merkityksestä myös siinä, miten näemme toisemme. Pohdimme valkoisen hammasrivistön vaikutusta työhaastattelutilanteessa, ja ihmistenvälisessä kanssakäynnissä. Myönnän itsekin, että valkoiset hampaat antavat mielestäni huolitellumman kuvan ihmisestä, vaikka sillä ei itse huolitellun kanssa olisikaan mitään tekemistä.
Opin hammaslääkärikäynnilläni paljon myös hampaiden rakenteesta. Kiille suojaa hammasta, ja usein valkaiseva apu löytyykin jo hammaskiven puhdistamisella ja poistamalla pinttymiä kiilteen pinnasta. Itse olinkin tehnyt tätä jo jonkin kuukauden käyttämällä Yotuelin hammastahnoja. Valkaisu taasen menee kiilteen ohi hammasluuhun asti, ja vaalentaa sitä. Vaikka hammaskiilteen alunperin kai onkin tarkoitus juuri suojata hammasluuta, kiille kuluu ajanmyötä, ja alkaa päästämään pienistä halkeamista värjäytymiä hammasluuhun asti. Suurin tekijä on ikä, tai oikeastaan aika, joka haurastuttaa hammaskiillettä. Myös esimerkiksi hapot tai hampaiden narskuttelu aiheuttavat mikroskooppisen pieniä hiusmurtumia hammaskiilteen pintaan. On siis täysin luonnollista, että vanhemmiten hammasluu alkaa tummumaan. Opinpa senkin, että on melko normaalia että ihmisen kulmahampaat ovat muuta rivistöä hiukan tummemmat.
Koska hampaiden valkaisu jakaa mielipiteitä ja siihen jos mihin liitetään ihmeellisiä uskomuksia, päätin kysyä lääkäriltä suoraan:
Kuluttaako hampaiden valkaisu hammaskiillettä niin, että valkaisun jälkeen hampaat tummuvat helpommin?
Ei. Turvallinen hampaidenvalkaisu ei kuluta kiillettä, päinvastoin, nyt kyseessä on tuote, joka myös hoitaa kiillettä. Valkaistu hammas ei tummu valkaisematonta yhtään helpommin.
Jotta hampaidenvalkaisusta olisi hyötyä, pitääkö nyt lopettaa kahvin, teen ja punaviinin nauttiminen? Tähänkin sain suoran vastauksen, ei missään nimessä! Koska hampaiden valkaisulla haetaan jotakin kivaa ja ekstraa elämään, olisi typerää, että se olisi muista nautinnoista pois. Tummentuvia poistava hammastahna on hyvä apu päivittäisiin pinttymiin, mutta kahvin, teen ja punaviinin soimaaminen on turhaa. Usein unohdetaan, että ruoka ja mausteetkin aiheuttavat ajan myötä pinttymiä. Hammaslääkäri jopa kertoi, että ainoa tapaus, jonka hän voi nimetä juomalla tummentuneista hampaista on viinien maahantuojalla, joka pyörittelee punaviinin makuja suussaan vuodesta toiseen päivätyökseen. Normaalisti juoma kun yleensä niellään, eikä jätetä suuhun.
Entä miltä kotivalkaisu tuntuu? Helppoa se on ainakin. Pienestä ruiskusta annostellaan valkaisevaa ainetta muotteihin niin, että ainetta on vain hampaan etuosaan osuvassa kohdassa muottia. Omat muotit sujahtavat suuhun kuin sormikas, ja niiden kanssa pystyy vallan hyvin puhumaankin. Ehkä ässä suhahti aluksi hiukan helpommin, mutta omien muottien istuvuudesta kertoo se, että kun irvistin mieheni naaman edessä ja käskin katsoa hampaitani, hän kysyi vain, olinko valkaissut hampaani, vai mitä. Muotteja ei edes huomaa, joten kävinpä joskus kaupassakin ne suussani. Valkaisu suositellaan tehtäväksi kuuriluontoisesti maksimissaan kolmen viikon jaksoja. Itse noudatin lääkärin suositusta, joka kohdallani oli tunti päivässä, kaksi viikkoa vuodessa. Tuloksena sain valkoiset hampaat, oikeastaan valkoisemmaksi näitä tuskin luonnollisin keinoin saa. Ja miehen mielestä eron huomaa, vaikka vakuutin kyllä, että on ihan ok, vaikkei hän sitä huomaisikaan.
Tämä matka hampaiden parissa antoi paljon. Tuntuu hassulta, että minä, lapsuuden “torahammas”, “rautahammas” ja “telaketju”, joka likipitäen asui hammaslääkärin vastaanotolla, pääsi vasta nyt sinuiksi hampaidensa kanssa – ja kaiken sen kanssa, mikä hampaisiin liittyy. Ymmärrän nyt paljon paremmin omia tuntemuksiani ja hampaiden merkitystä omaan sosiaaliseen käyttäytymiseeni. Yotuelin hammastahnat jäävät käyttöön, sillä jatkan kahvin, teen ja punaviinin nautiskelua, kuten elämästä nautiskelua ylipäätään. Ikävä ei ole myöskään hammastahnan vaahtoa, joka pitkän ajan jälkeen sai minut tässä taannoin lähes oksentamaan.
Loppuun pieni arvonta! Nimittäin nyt olisi tilaisuus voittaa pari lippua 5.11. järjestettävään Inspiration Blog Awards -gaalaan (juhla on K-18). Osallistu kahden lipun arvontaan jättämällä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrot, miten hoidat hampaitasi! Kilpailun säännöt löydät täältä, ja osallistua voit 23.10. 2016 asti.
Varsin syksyinen fiilis, eikö? Ihana poltella kynttilöitä ja fiilistellä viikonloppua.
Eilisestä tulijollakin tapaa someton päivä, kun blogiin en ehtinyt päivittämään mitään, ja illalla oikein tietoisesti pidättelin itseni lisäämästä kynttiläkuvaa instagramiin. Tuli jotenkin sellainen fiilis, että kun nyt on jo koko päivä oltu päivitysvapaalla, niin jatketaan sitten loppuun asti. Ja hei, joskus se tosiaan on ihan hyväkin, vaikka en mä kyllä myönnä olevani mikään äärimmäinen someorja. Mieluummin vietän vapaa-aikani muuten kuin tietokoneella tai puhelinta selaillen – vaikka sitäkin toki päiviin mahtuu.
No mutta se eilisestä, ja nyt tuohon otsikkoon, eli tuoksuvinkkiin, joka on ihan pakko jakaa! Muistatte ehkä, kun juuri taannoin kirjoitin Uudet löydöt ja vanhat suosikit -postaukseen, etten hetkeen tarvitse uutta kosmetiikka. No pah, eihän tuosta juuri päästy eteenpäin, kun lähdinkin jo Visit Swedenin matkalle, ja kas: Löysin itseni Taxfree-ostoksilta. Mutta jälleen kerran enimmäkseen sieltä luonnonkosmetiikkahyllyltä. Matkaani tarttui ruotsalaisen Emma S. -merkinbody mist, eli vartalotuoksu. Olen ennenkin kirjoitellut siitä, miten huono olen käyttämään hajuvesiä, ja vaikka kuinka opettelen, se tuoksu unohtuu noin viitenä päivänä seitsemästä. Siksi tykkäänkin juuri näistä body mist -tyylisistä kevyistä suihkeista, joita tulee helpommin suihkittua esimerkiksi suihkun jälkeen. Ja tässä oli niin vastustamaton tuoksu, etten voinut jättää pulloa hyllyyn. Oikeastaan tuoksu on niin hyvä, että harkitsen vakavasti saman Rue de Varenne -tuoksun hankkimista ihan eau de toilette vahvuisena, vaikka ehkä sen käyttö sitten jäisikin taas vähemmälle.
Tykkään tuoksuista, joista tulee puhdas ja kevyt fiilis, ei liian hyökkäävä, ei karkkimainen tai jäykkä. Tämä on juurikin sitä, ja jos yhtään olet kaltaiseni hajuveden skippaaja, tämä body mist on hyvä vaihtoehto. Tuote tuoksuu, mutta ei heti suihkutettaessakaan liian vahvasti. Ja onhan tuo vartalotuoksu myös parfyymia huomattavasti edullisempi (tämä taisi laivassa maksaa noin 27 euroa).
Lupasin hiukan hiuspostausta, mutta tästä taisi taas tulla varsinainen sillisalaattipostaus, siitäkin huolimatta, että meillä nautitaan uuniomenoita. Mutta tänään on jotenkin syksyttänyt aivan valtavasti, ja vaikka elokuu onkin, niin ainakin täällä meillä päin on tosi syksyinen fiilis, kun pihaan tippuu lehtiä ja naapurin puimurit ja traktorit hyörivät pitkää päivää. Käsillä on se aika vuodesta, kun voi joutua aamuruuhkaan ihan omilla nurkilla! Onneksi tilanne tasoittuu talveksi ja jatkuu sitten taas vasta keväällä.
Se, että tänään on uuniomenapäivä johtunee kahdesta tai kolmestakin eri syystä. Alkuun toki siksi, että syksyttää, ja toiseksi siitä syystä, että äiti oli lähettänyt viikonloppuna omenapussin lasten mukaan. Meidän omat puut kun eivät nyt hetkeen anna satoa, ja joudumme tyytymään lahjoituksiin. Mutta todellinen syy tahria astioita tulee siitä, että tiskikone on vihdoin paikoillaan ja palvelee meitä jälleen uudella innolla!
En tosiaan viikko sitten vielä kampaajan tuoliin istuessanikaan tiennyt, mitä hiuksilleni tekisin (tässä tapauksessa kai teettäisin), mutta jotakin ne kaipasivat oltuaan koko kesän täysin oman onnensa nojassa. Halusin kyllä hiukan tummempaa sävyä päähäni, mutta ehkä kuitenkin korkeintaan omaa luonnollista tummuuttani, josta oli kyllä mahtava mallitilkku juurikasvun muodossa. Siitä lähdettiin, ja kampaaja sai vapaat kädet toteuttaa värjäyksen parhaaksi katsomallaan tavalla. Pituusongelmakin selvisi sillä, kun kysyin rehellistä mielipidettä kuivista ja huonokuntoisista latvoista. Ne pätkäistiin pois, ja mittaa lähti ehkä juuri sen verran, kuin hiukset nyt olivat kesällä ehtineet kasvaa. Pidän tästä uudesta sävystä aivan mielettömästi, ja lämpimät värit tuovat kivaa hehkua muuten kalpealle iholleni.
Vaikka hiukset eivät varsinaisesti punaiset olekaan, fiilis on pikkuisen punapää varsinkin uuden sävyttävän huulirasvani kanssa. Ainakin tuo punainen sävy huulissa piristää ilmettä!
Uuniomenoita voi tehdä monella tapaa, joko kuoritusta tai kuorimattomasta (kotimainen) omenasta. Toiset poraavat siemenkodat pois, mutta itse jätin omenat kuorineen, karoineen ja kotineen ja lykkäsin uuniin. Pikkuisen rasvaa vuokaan, ja kanelia omenoiden päälle. Kaurapaistosta tein erikseen uunipellillä, eli siihen käy sama ohje, jonka kirjoitin omena-kaurapaistoksen reseptiin. Tuolla ohjeella saa aika ison määrän, mutta sehän säilyy, joten vaniljakastikkeen seuraksi sitä voi nauttia huomenna uusien uuniomenoiden kanssa.
Day Birger et Mikkelsenin hapsulaukku on alelöytö, ja myönnän, että vähän sellainen pakko ostaa kun halvalla saa -tyyppinen hankinta. Oikeasti ajattelin, että 60 prosentin alennuksella voi hyvin hankkia kesäkassin ensikesäksi, mutta huomasin lopulta, ettei laukku ole yhtään hassumpi villapaidan ja vanhojen hapsuvipsunilkkureiden seurassa. Tukholmassa sain laukun kantamisesta tarpeekseni, ja tällä viikolla ison käsilaukun ottaminen mukaan ei innosta sitten yhtään. Jotta olkapääni palautuisivat sinne jonnekin alkuperäiselle paikalleen, tyydyn kulkemaan maksuvälineiden, huulirasvan ja puhelimen kanssa. Mitään kivaa lompakko/puhelinpussia en ole onnistunut löytämään tuolle plus kokoiselle luurilleni, joten pieni laukku tuntuu lopulta paremmalta vaihtoehdolta.
Eilinen päivä meni pienissä käynnistymisvaikeuksissa, mutta josko tänään pääsisi jo kunnolla vauhtiin. Loppuviikolle onkin sitten taas kaikenlaista kivaa ohjelmaa, joten nyt täytyy nautiskella tästä ihan tavallisesta arjesta. Aurinkoista tiistaita!
Kosmetiikkajuttuja tähän väliin, eli muutama tax-free-ostos maanantailta.
Olen kosmetiikan suhteen sellainen jämähtäjäluonne, mikä johtuu ehkä vähän siitäkin, että valikoimat kotiseudulla on jokseenkin huonot, ja sitten aika paljon niitä muualta ostettavia tulee “tilattua” ystävien kautta. Joskus välillä on kuitenkin aivan ihana heittäytyä kokeneen ja ammattitaitoisen myyjän vietäväksi, ja kuunnella ne ihanat esitelmät kustakin tuotteesta, sekä saada neuvoja niin ihonhoidon, kuin värikosmetiikankin kanssa.
Olen asettanut itselleni tavoitteeksi testailla myös luonnonkosmetiikkaa, eli kartoittaa niitä luonnollisempia mahdollisuuksia kosmetiikan saralla. Viimeisen innostuksen aiheeseen sain teiltä Pahuksen couperosa -postauksen kommenteissa.
Estelle & Thild on ruotsalainen brändi, jonka tuotteisiin törmää väkisinkin ruotsalaisessa mediassa. Tuotteet on pakattu kauniisti ja houkuttelevasti, kuten tosin aika moni muukin kosmetiikkatuote. Koska sarja on minulle täysin uusi, valitsin siitä nyt pari tuotetta kokeiluuni.
Estelle & Thildiltä mukaan tarttui myyjän suosituksesta Anti-Age-seerumi ja silmänympärysvoide. Vaikka tämä sarjan hoitavin hoitolinja on määritelty sinne n. 40v iholle, tulimme siihen tulokseen, että voin ihan hyvin käyttää tuotteita kuuriluonteisesti. Tuo seerumi on kuulemma valittu Ruotsissa parhaaksi seerumiksi, eikä siis vain luonnonkosmetiikan sarjassa, vaan ihan kaikkien seerumeiden joukosta. Se ei ole liftaava, eli tuote vaikuttaa enemmänkin pehmentämällä ihoa. Parin käyttökerran jälkeen sanoisin, että tuote on hyvin imeytyvä ja riittoisan oloinen, mutta niitä tuloksia ei nyt tietenkään voi raportoida tässä vaiheessa.
Silmänympärysvoide on sitten liftaavaa sorttia, ja kieltämättä taviskosmetiikkaan tottuneena koostumuksen pieni “puuroisuus” tuntui vähän oudolta. Mutta voide vaikuttaa hellävaraiselta herkällekin silmänympärysiholleni. Ainoa miinus on pumppupullon annostelija, josta tulee helposti otettua liika. Pitää siis opetella painamaan pumppua ihan pikkuisen, ettei hyvä aine mene hukkaan.
Samalta merkiltä nappasin mukaani myös sävyttävän huulivoiteen, ja kyllä, sen punaisimman mahdollisen! Vielä en ole valmis punaiseen huulipunaan, mutta tällä on turvallista aloittaa.
Mulla on myös joitakin sellaisia kosmetiikkasuosikkeja, joita en oikein osaa vaihtaa, vaikka muita kokeilisinkin. Toinen on Sensain 38°c ripsari, josta tosin olen vuosien saatossa päivittänyt itselleni käyttöön sen ripsiä pidentävän version. Toinen ikisuosikkini on Chanelin kynsilakat, joista tykkään sekä kestävyyden, että levittyvyyden vuoksi. Tällä kertaa matkaani lähti tumma syyslakka alennuskorista.
Nyt taitaakin kosmetiikkatilanne olla niin meikkipussissa, kuin kylppärin kaapissakin, sellaisessa kunnossa, että ihan vähään aikaan ei tarvitse mitään hankkia. Paitsi tietysti jätän option siihen punaiseen huulipunaan, jos jossain kohtaa syksyä oikein innostun punahuulista.
En taida olla ainoa äiti, jonka lapset pyörittelevät silmiään nähdessään mamman aamu- ja iltarutiinit, saati laskiessaan ne yhteen. Onhan se noin niin kuin äkkiseltään ajateltuna vähän tyhmää, että aamulla meikataan ja illalla ne kaikki värit sitten kuitenkin putsataan pois. Mutta tämänkin asian viisaus toivottavasti paljastuu aikanaan jälkikasvulleni, sillä ihon puhdistus on ihonhoidon A ja O. Ja nyt ei puhuta jynssäämisestä tai ylipuhdistamisesta, vaan siitä, että iholta putsataan mahdollisesti kaikki meikki pois ja iho saatetaan siihen tilaan, jossa se on vastaanottavammillaan niin tehoseerumeille kuin kosteusvoiteille. Nimittäin turha hassata rahojaan erikoisiin tehohoitoihin ja kalliisiin voiteisiin, jos putsijutut ovat ihan hunningolla! Indiedaysin, Blogiringin ja Nivean kampanjan myötä pääsin testailemaan Nivean Creme Care -tuotesarjaa, josta kirjoitan teille nyt vähän omia kokemuksiani. Ihan alkuun kuitenkin alustukseksi, että olen jo vuosia luottanut Nivean putsareihin kahdestakin syystä. Ensimmäinen on edullinen hinta, ja toinen syy on helppo saatavuus. Kun putsari loppuu tiedän saavani sitä oman kylän valikoimista, eikä purnukoita tarvitse hamstrata kaupunkimatkoilta tai netin kautta.
Tässä juuri muistelin, että ensimmäinen ikioma ihonhoitotuotteeni oli aikanaan Niveaa. Kuitenkin jo ennen kuin sain omia voiteita ja putsareita, olin käynyt ahkerasti (ja salaa) isosiskon Nivea Creme-purkilla. Tuossa klassikkorasvassa ja sen tunnistettavassa tuoksussa on siis jotakin omaan naiseksi kasvamiseen liittyvää. Niinpä saatuani käsiin nämä Nivean Creme Care -tuotesarjan putellit ajauduin tuoksujen kautta jonnekin sinne ihan lapsuuden maisemiin. Muistan yhä, että siinä sinisessä purkissa oli se foliapaperi rasvan päällä, ja aina varkaissa käytyäni pyrin jättämään sen täsmälleen samaan asentoon, kuin mitä se oli purkin avatessani. Aivan kuin sisko olisi siitä muka pitänyt kirjaa.
Mutta sitten itse tuotteisiin ja siihen puhdistukseen! Creme Care Facial Cleansing Milk –puhdistusemulsio on tarkoitettu normaalille ja pintakuivalle iholle, kun taas Creme Care Facial Cleansing Cream –puhdistusvoide hellii kuivaa ihoa. Sattuneesta syystä ihastuinkin itse jälkimmäiseen, vaikka tähän asti olenkin luottanut puhdistusmaitoihin. Molemmat tuotteet levitetään iholle kostein sormin ja huuhdotaan pois. Itse tykkään kevyesti pyyhkiä kasvoja pumpulilapulla ennen vesipesua, mutta tämäkin on ehkä enemmän tottumiskysymys. Missään tapauksessa puhdistus ei kuitenkaan saisi olla ihoa hankaava tai venyttävää. Koska itse en käytä varsinaisesti veden kestävää meikkiä, molemmat putsarit veivät iholtani kaiken meikin. Tuotteissa on klassinen Nivea -tuoksu, ja koostumus on kermaisen täyteläinen samoin kuin sinisen klassikkopurkin sisältökin. Kumpikaan tuotteista ei ole kuivattava, mutta noita ihotyyppisuosituksia kannattaa noudattaa: Puhdistusemulsio normaalille ja pintakuivalle, ja puhdistusvoide kuivalle iholle. Ja muistattehan, että rasvoittuva iho voi olla merkki liian voimakkaasta putsarista, joka saa ihon rasvoittamaan itse itseään. Asia, jonka olen aknetaisteluissa todellakin iskostanut selkärankaani.
Viime vuosien aikana olen tullut miltei riippuvaiseksi puhdistuspyyhkeistä. Reissatessa ne kulkevat aina mukana, ja kesäisin liinat pelastavat suunnittelemattomat uinti- tai saunareissut. Onpa ne koettu hyödyllisiksi myös lasten kasvomaalausten poistamisessa. Vaikka liinat poistavat myös meikin, ne virkistävät nopeasti meikitöntäkin ihoa, tämän olen testannut jopa miehelläni pitkän automatkan aikana. Nivean Creme Care Facial Wipes –puhdistusliinat ovat normaalia paksumpia, ja tästä syystä ne sisältävät myös muita liinoja enemmän puhdistavia ainesosia. Tuhti liina siis paitsi putsaa hyvin, jättää myös iholle täyteläisen kosteuden. Yhdellä liinalla poistaa kyllä meikit, itse yleensä käytän vielä toisenkin viimeistelyyn ja samalla pyyhin kunnolla kaulan, dekolteen ja hartiat.
Puhdistusemulsio, -voide ja -liinat ovat kaikki hinnaltaan siinä viiden euron hujakoilla, eli puhutaan oikeasti edullisista, halvoista tuotteista. Kaikissa Nivean kasvojenpuhdistustuotteissa on kuitenkin myös tyytyväisyystakuu 15.8.-
30.11.2016 välisenä aikana ostettuille tuotteille. Lisätietoa asiasta löydät täältä.
Putsareiden lisäksi marketin Nivea-hyllystä on jo jokusen vuoden tarttunut mukaani kahden kerta-annoksen naamiopakkauksia. Tätä kosteuttavaa Refreshing Moisture Mask – naamiota en ollutkaan vielä kokeillut, mutta fiilis on melko sama kuin noissa edellä mainituissa tuotteissa, eli täyteläinen, kosteuttava ja tutulla tuoksulla varustettu tuote. Suosittelen testaamaan, ja hintaa on tosiaan vain pari euroa. Jäävät ehdottomasti käyttööni!
Edellä mainittujen tuotteiden lisäksi sain testiin Skin Refining Scrub –kuorintageelin, joka lupaa poistaa kuollutta ihosolukkoa, sekä kirkastaa ja raikastaa ihoa. Kuorintaa suositellaan käytettäväksi kaksi kertaa viikossa, mutta mikäli iho on kovin herkässä kunnossa mekaaninen kuorinta kannattaa jättää pois. Cellular Anti-Age Skin Rejuvenation –seerumille onkin sitten tehtävää oikein kunnolla, nimittäin tällä ihon tehokosteuttajalla taistellaan ryppyjä vastaan! Tuote lupaa parantaa ihon pehmeyttä ja elastisuutta, sekä nopeuttaa ihon uusiutumista solutasolla. Seerumi piristää väsynyttä ihoa sekä toimii hyvänä pohjana meikille.
Lisäksi Nivea muisti minua sinisellä klassikopurkilla! Ja huomasinpa muuten purkissa jo pienet sormenkuopat, joten tämä varkaissakäynti taitaa kulkea geeneissä. Vielä vähän röyhistelen rintaani, sillä tiettävästi minä en koskaan jäänyt rikoksestani kiinni!
Lukijakilpailu:
Kaikkien postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan 5 kpl Nivean tuotepaketteja. Kerro kommentissasi mitä näistä tuotteista haluaisit kokeilla, tai vastaavasti onko näista tuotteista jo jokin suosikkisi. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 28.8. ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Nivea tuotteet löytyvät myös Sokoksen verkkokaupasta, sekä Pretty.fi-verkkokaupasta.
En tiedä johtuuko se kypsän tai kypsyvän viljan väreistä, syyskukkien lämpimistä sävyistä, vai mistä, mutta ilmojen viiletessä huomaan tyylini muuttuvan selkeästi syksyisemmäksi. Ruskea syrjäyttää mustaa, ja muutenkin lämpimät sävyt tuntuvat mukavilta vaatetuksessa. Puhumattakaan lämpimämmistä materiaaleista! Tässä kohtaa vuotta tyyli muuttuu pehmeämmäksi ja mukavammaksi, ja huomaanpa sen jopa hiuksissani.
Ostin nimittäin jo heinäkuun alussa ghd:n muotoiluraudan, mutta vasta tänään kaivoin sen pois paketistaan. Tuossa kassissaan se on nököttänyt jo tovin, vaikkakin mukana tullutta tupeerausharjaa on tullut käytettyä sitäkin enemmän. Koko kesän hiukseni ovat olleet lähes luonnontilaiset, ja edellinen kampaamokäyntikin osui jo keväälle. Tämä ehkä siitäkin syystä, että kesälle ei osunut minkäänlaisia juhlallisuuksia. No mutta tänään tuntui siltä, että hiukset kaipaavat taas rentoa kiharaa, ja tyyli pehmeyttä. Niinpä sutaisin latvoihin nopeasti kiehkurat ja kokosin hiukset parilla nutturapinnillä kasaan. Äärettömän helppo ja nopea kampaus!
Koska tänään on eilisen tavoin varsin kolea ja tuulinen päivä, kaivoin esiin myös vanhan villapaidan. Muhkeaan neuleeseen kääriytyminen on yksi varmoista syksyn merkeistä, vaikka sen vielä yhdistääkin vähän avonaisempiin kenkiin. Tässäkin kohtaa suosin luonnollista väriskaalaa, joka lämmittää omalla tavallaan myös henkisesti. Tiedän, että toiset nauttivat ja saavat virtaa skarpimmasta lookista, mutta kaltaiselleni käpertyjälle, nämä rennommat vaihtoehdot ovat parhaita.
Tänään olisi ensimmäinen arkiperjantai. Hassu juuttu, että asetellessa asian tuohon asuun, koko perjantai saa paljon hohdokkaamman fiiliksen. Ja onhan tänään myös Klaaran nimipäivä, joten vähän hohtoa saa päivässä ollakin. Tai ainakin yhden kesäisen pavlova-kakun verran.
Muistatteko, kun kerroin Helmat hulmuten -postauksessa siitä, miten kesä on kuorinut esiin naisellisempia piirteitäni, ja olen oppinut ainakin osittain mekkotytöksi. Mekkojen ja rennosti ottamisen lisäksi on vielä jotain muutakin, mitä olen tämän kesän aikana omaksunut ja se on niinkin pieni asia kuin kynsilakan käyttö! Omistan kyllä useammankin kynsilakan ja joskus innostun lakkailemaan kynnentynkiäni, mutta varsinaisesti en ole voinut kynsilakan käyttäjäksi tunnustautua. Vaan kevät toi hauskan muutoksen tullessaan, nimittäin minulle kasvoi kynnet toista kertaa elämässäni. Ensimmäisen kerran nautin pidemmistä luomukynsistä odottaessani esikoista (tai no, en kyllä nauttinut pitkistä kynsistä ja parantuneesta ihosta millään tavalla vessan pönttöön nojaillessa), ja nyt luonto oikkuili kohdallani jo toistamiseen. Ja ei, en ole raskaana. Jos perheemme vielä päättäisi lisääntyä, ilmoittaisin aiheesta ehkä jollakin muulla tapaa, kuin kynsilakoista puhuen.
Olen vuosien saatossa napsinut ties mitä vitamiinia ja pilleriä pidempien kynsien toivossa, mutta luonto ei ole niitä minulle tahtonut suoda. Olen kysellyt vinkkejänne, liottanut käsiäni öljyssä, hieronut kynsinauhoja ja seisonut miltei päälläni, mutta haperoiset, tai lähes silkkipaperiset, kynteni kääntyilevät yleensä nurin ja katkeilevat sitä mukaa, kun pituutta ehtii tulla pari milliä. Ja vaikka lyhyemmät kynnet ovatkin muodikkaat, omani ovat yleensä lohkeilleet niin pahasti, että sormenpäitään ei ainakaan tietoisesti viitsi korostaa.
Vaan kappas, jostain syystä kynteni olivat sitä mieltä, että nyt on aika kasvaa. Kynsilakkakokoelmani sisältää koko nude-värien skaalan, mutta kesän ykkösväri on ollut tomaatinpunainen, jonka hetken mielijohteesta lunastin itselleni pari vuotta sitten.
Kertoo varmasti paljon ihmisen turhamaisuudesta, mutta olen todellakin nauttinut kynsieni viilaamisesta. Ja voi jospa vain pystyisin nimeämään pilleripurkin, jolla tämä ihme lopulta onnistui, tekisin sen heti. Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, kynsien kasvatuksessa onnistuin vasta kun lakkasin yrittämästä ja luovuin toivosta.
Kun hulmuavat helmat ja punaiset kynnet on sisällytetty elämään, pohdin väkisinkin onko seuraava askel punatut huulet. Kuka tietää!
Mutta nyt muihin juttuihin, sillä tänään hiotaan naapuruston kimppakyytisuunnitelmat kuntoon!
