DIY joulumuistamisia

04.11.2019

Heippa ja terkut sairastuvalta. Tässä kun on pienimmän kanssa katseltu Onnelia ja Annelia, on samalla ollut aikaa miettiä kaikkea jouluista. Ja sanottakoon, että kirpeä pakkaspäivä on osaltaan edesauttanut tunnelman luomista. Mutta koska jouluun on sen verran aikaa, että kuusen ympärille ei kannata vielä lähteä tanssimaan, ajattelin, että jonkinlaista joulun alustamista voi ainakin tehdä mielessään. Ja koska joulu tulla jolkottaa aina kuitenkin sellaista yllättävää vauhtia, jonkinlaiset valmistelut voisi vaikka aloittaa hyvissä ajoin.

Keräsin tähän postaukseen joitakin vinkkejä itsetehtyihin joululahjoihin ja muistamisiin. Osan voi oikein hyvin tehdä vaikka nyt marraskuun alussa valmiiksi, niin ei sitten tarvitse kauheassa paniikissa miettiä, että mitä niille päikkärin tädeille pitäisi tänä vuonna viedä. Tai ideat voi laittaa hautumaan ja korvan taakse mikäli se blackout joulun alla vaikka iskeekin.

Ohjeet ja reseptit löydät aina linkin takaa!

Itse tehty sinappi

Perinteinen joulupöydän lisuke, mutta tämä sinappi on loistava lahja myös kesän grillimestareille, sillä se säilyy pitkään! Voit siis tehdä vaikka jo valmiiksi ja koristella purkit myöhemmin.

Villiviinikranssit

Jos kaikenkirjavat joulukranssit ei kiinnosta, ja havuja perskules ei jaksa sitoa, kaunis ja yksinkertainen kranssi syntyy villiviinin oksista. Ne on helppo koristella sitomalla joukkoon varpuja, käpyjä tai vaikka niitä havuja. Ja nyt jos koskaan niitä paljaita villiviinin oksia on!

Eukalyptuskranssit

Kaunis koriste vähäeleiseen joulukotiin. Eukalyptus kuivuu kauniisti ja kestää aikaa. Koristele kaappien ovet tai ripusta ikkunaan.

Herkkukupit rocky road tyyliin

Näitä ei ehkä kannata tehdä ihan vielä, mutta ovat kiva lahja tai muistaminen joulun alla. Saaja pystyy leikkaamaan veitsellä kupin sisällön paloiksi ja halutessaan jakaa kaverin kanssa. Ikään kuin rocky road kätevässä ja helposti paketoitavassa muodossa.

Itse painettu joulupaperi

Perunalla saa ihmeitä aikaan, ja tämä askartelu sopii hyvin marraskuulle, sekä lasten kanssa toteutettavaksi.

Rocky road

Tämä Rocky roadin christmas edition, on meillä aika perinteinen joulumuistaminen. Piparkakuilla syntyy herkullinen joulumaku ja palat voi pakata kauniiseen astiaan. 

Kakkuja linnuille

Loistava lahjaidea kaikille pikkulintujen ystäville. Voit tehdä vaikka heti ja laittaa kakut pakastimeen. Tämäkin on helppo lahja kun halutaan vältää turhan tavaran antamista. Soveltuu vaikka niille päiväkodin tädeille.

Raakasuklaa ja itse tehdyt konvehdit

Alkoi kuola valumaan kun katsoin tuota konvehtikuvaa. Jaiks, nämä ovat hyviä. Tänä vuonna meillä maustuu lahjasuklaa kesän chilisadolla.

Pyykkietikka

Tämä oli viime joulun suosikki. Päädyin jopa itse viemään päiväkotiin sinappia, sillä tätä valmistui niin monessa muussa kodissa. Mutta hei, nyt on varmasti jo vuodentakaiset etikat käytetty!

Joulun pikkuleivät ja muut herkut

Itse tehty on aina hyvä juttu. Lahjaksi ja viemiseksi, tai vaikka omaan kahvipöytään. Viipalepikkuleivät, vaaleat piparkakut ja piparkakku-Daim. Kaikki varmasti herkullisia viemisiä joulun aikaan.

Niin ja hei, se Uuden Kuun perinteinen joululimppu! Mä olen ihan ällikällä joka joulu kun niin moni kertoo leipovansa näitä jo ihan perinteenä. 2011 jaoin ohjeen ekan kerran, joten onhan tässä toki jo vuosia vierähtänytkin. Ja hei, tämä limppu tykkää pakastimesta. Eli limppuleipomon voi oikein hyvin pistää pystyyn jo marraskuulla!


toinen puolikas vuodesta 2018 ja toiveita tulevaan

03.1.2019

Jassoo! Ja sitten se toinen puolikas päättyneestä vuodesta. Tuntuu yksi vuosi niin kovin pieneltä tällaisen postauksen myötä, vaikka postausten selailu kyllä muistutti niistäkin päivistä, jotka olivat jo jotenkin päässeet unohtumaan. Mutta siis vuosi 2018 heinäkuusta joulukuuhun.

Heinäkuu

Kesä ja helle! Vuosi 2018 jäi ehdottomasti mieleen kesäisenä ja kuumana. Operaatio kasvihuone polkaistiin kunnolla käyntiin. Lomasta riitti kuitenkin ihanasti aikaa myös perheen kesken muuten vain vietettäväksi. Ei mitään ihmeitä, mutta päivä ja pari sieltä ja täältä. Hyviä päiviä ja varmasti niitä elämämme parhaita päiviä. Mukaan mahtui ihania kesätreenejä ja mieleen on painuneet varsinkin kovat burbee-treenit 33 asteen helteessä. Ai että se oli ihanaa. Ja kaikki ne uinnit. Aamulla, päivällä ja illalla. Joka päivä.  Taisimme asua järvessä! Kuukauden luetuin postaus kertoi fiiliksistäni, joita aloitin penkomaan jo kesäkuussa.

Heinäkuun luetuin postaus oli Eräänlainen someähky

Elokuu

Keltaisia kukkia, puutarhajuhlia, kirjakaappiprojekti, ja alkanut arki. Ihania rohkeita värejä. Ja taas poljettiin kesäyössä. Nyt jo otsalampun kanssa roseepullollisen jälkeen. Ihania muistoja nekin. Arki toi mukanaan tiukat aikataulut ja pitkän kesän jälkeen ne tuntuivat myös hyviltä. Kalenteriin täytettiin kaikkea kivaa syksyn varalle ja haettiin myös sitä oikeaa asennetta jolla selvitä pimenevistä päivistä. Elokuussa kävi kylässä myös syysflunssa.

Elokuun luetuin postaus oli Lempihameeni (ja vähän lisää keltaista)

Syyskuu

Syyskuussa päästiin vihdoin kasvihuoneeseen! Osallistuttiin kaveriporukalla juoksutapahtumaan, juhlittiin sukujuhlia. Syyskuu alkoi vielä lämpimänä, mekkokelit jatkuivat pitkään. Nautittiin omenaherkuista ja luumuista ja lopulta mentiin kohti alati lyheneviä päiviä ja syksyn vihmovaa sadetta.

Syyskuun luetuin postaus oli Vihdoin kasvihuoneessa

Lokakuu

Lokakuun juttu oli hygge. Matka Ahvenanmaalle katkaisi arkea, mutta etenevä syksy tiivisti elämää yhä enemmän kodin ja arjen ympärille, vaikka lokakuuhun mahtui toki myös juhlaa. Oma hyvinvointi ja jaksaminen kiilasivat monen jutun edelle kun harmaus oli lannistaa.

Lokakuun luetuin postaus oli Niin paljon muistoja

Marraskuu

Pakkaset ja ensilumi. Blogissa fiilisteltiin kynttilänvaloa, valmistettiin sinappia ja leivottiin joulua. Kasvihuone puettiin jouluiseen asuun ja hyasintit ja amaryllikset astuivat parrasvaloihin. Marraskuun aurinkoiset päivät olivat kuin siunaus kaiken pimeyden keskellä.

Marraskuun luetuin postaus oli Joulua kasvihuoneessa

Joulukuu

Kuukausi joka meni että hupsista vain! Opinnot etenivät puoliväliinsä ja ensimmäiset näytöt tuli suoritettu vielä juuri joulun alla. Päivät olivat lyhyitä ja valon vähyys alkoi käydä jaksamisen päälle. Mukaan mahtui leikkauksesta toipuva koira, ja jatkuva riittämättömyyden tunne jouluvalmistelujen ja blogin suhteen. Juhlittiin 10-vuotiasta esikoista ja ratkottiin onnistuneesti siskon kanssa murhamysteeriä. Blogissa valmistauduttiin jouluun ja tehtiin pyykkietikkaa. Ja sitten päästiin joulun taikaan, jonka joulukuusi vihdoin toi tullessaan.
Joulu 2018 jää mieleen rentona ja leppoisana. Glögittelyä ystävien kanssa vielä ennen aattoa, sitten rento joulu ja leppoisat välipäivät pyjamassa. Unta ja lisää unta. Lepoa ja akkujen lataamista. Vuosi vaihdettiin ystävien kanssa ja nukkumaan päästiin vasta seuraavan vuoden puolella.

Joulukuun luetuin postaus oli Joulu jota ei voi ostaa

 

Sellainen oli jälkimmäinen puolikas vuodesta 2018.

Aiheita on tullut blogiin sekalainen seurakunta ja vaikka noita tilastoja ja suosituimpia postauksia tutkiessani jokseenkin hahmotan teidänkin mieltymyksenne, niin nyt on myös mahdollisuus päästä toivomaan blogisisältöä vuodelle 2019.
Eli, minkä tyyliset postaukset ovat juuri sinun makuusi?

Me vietiin Klaaran kanssa esikoinen nipistelemään piirakoiden reunoja isomummulle. Itse yritän tässä keksiä, miten saisin selkäkipuni selätettyä. Menin eilen nostamaan sängynpäätyä sellaisessa paikassa, jossa jalkoja ei voinut hyödyntää nostamiseen, ja kannattelin suurta painoa alaselälläni. Nyt on sitten koko ristiselkä tulessa. Joten hyvät vinkit jakoon, jos sellaisia on!

Aurinkoista pakkaspäivää! ♡


Kiitos vuosi 2018

31.12.2018

Ja niin se vain tekee loppuaan tämäkin vuosi. Ei oikeastaan mitään suurempia tunteita asian suhteen, vaikka ainahan sitä toivoo seuraavalta vuodelta jotakin parempaa. Olen kai vielä jotenkin niin joulussa kiinni, että tammikuu ja uusi vuosi alkavat hahmottua vasta huomenna tai joskus myöhemmin. Tänään kuitenkin otetaan uusi vuosi 2019 vastaan rennoissa merkeissä ja ystävien kanssa juhlien. Aloitin aamuni kinuskikakun tekemisellä ja laskin, että niitä on tullut tehtyä joulukuun aikana melkoinen kasa. Olisiko jokin sokerin vähennys ehkä paikallaan. Mene ja tiedä.

Jonkinlainen tilinpäätös kai täytyy tällekin vuodelle tehdä, mutta sellaisen aika ei ole tänään. Nyt ollaan vain ja nautitaan. Vuosi 2018 on ollut oikeastaan aika tasainen, mikä kai tarkoittaa sitä, että vuosi on ollut hyvä. Ei suuria kuoppia tai mäennyppylöitä, tai ainakaan mitään, minkä yli ei olisi päästy. Kiva näin, ja kiitos kuluneelle vuodelle.

Joulukuusi varistaa jo siihen malliin, että mitä todennäköisemmin sen aika tulee tiensä päähän jo huomenna. Mutta ei stressiä siitäkään.

Ihanaa vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2019. Kiitos, kun olette olleet siellä ruudun toisella puolella, tästä on hyvä jatkaa! ♡

 

Body & Soul tuoksukynttilä saatu blogin kautta / Life

Kasvihuone kasattiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa


jouluinen koti kuvina (kuvatulvavaroitus)

30.12.2018

 

Hei, ja ihanaa sunnuntaita! Vähän tässä tahtoo jo mennä päivistäkin sekaisin, mutta kyllä se tosiaan sunnuntai on.

Välipäivät on olleet meille lomaa ja se on oikeasti tehnyt todella hyvää. Pari päivää Helsingissä piti sisällään Oopperan kummituksen ja aikuisten laatuaikaa. Kävimme ystäväni kanssa Stockmannilla meikissäkin (tämä liittyy yhteen tulevaan yhteistyöhön, vaikkei tämä meikkaus nyt varsinaisesti ollut mikään yhteistyö, enkä sen mainitsemisesta mitään hyödy. Ilmoitan vain, koska se on nykyisin niin tarkkaa). Amos Rex jäi kokematta, sillä perjantaina tosiaan jonotusaika oli jopa kolme tuntia. Mutta hyvä syy tehdä turistimatka Helsinkiin toistekin. Nyt ei suinkaan oltu ainoita, sillä hotellit olivat aivan tupaten täynnä. Onneksi varasimme omamme jo aikaisin syksyllä.

Eilen saatiin nauttia vanhojen hyvien ystävien seurasta, kun kummityttömme perhe oli meillä kylässä. Jotenkin niin ihanaa, että vaikka vuodet vierivät ja aikaa vietetään yhdessä enää tosi harvoin, juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ensi vuoden puolella pitää ehdottomasti olla aktiivisempi näiden ystävyyssuhteiden kanssa! Ja hoivata varsinkin näitä vanhoja ystävyyssuhteita, jotka ovat sieltä lapsuus ja nuoruusvuosilta.

Mutta nyt kuvina meidän jouluinen koti. Kuusikin on yhä pystyssä, vaikka siitä ei nyt kuvaa tullutkaan. Ei kiirettä vielä riisumaan joulua, näin on oikein hyvä! Joulu saa näkyä.

Ostin aaton aattona kaupasta pari nippua amarylliksiä eukalyptuksen oksilla. Ahkera kuistilla säilyttäminen on saanut kukat kestämään pitkään ja kukkakimpuista saadaan nauttia vielä huomennakin, kun juhlistetaan vuoden vaihtumista. En ehkä muutama vuosi sitten olisi uskonut, että tykkään niin kovasti juurikin näistä erilaisista punaisista kukista. Jotenkin ne kuitenkin nyt sopivat makuuni. Ja punaista teemaa jatkaa nuo eteisen kaapin päällä olevat joululahjanilkkurini. Olen haaveillut punaisista nilkkureista koko syksyn ja joululahjaksi sain varsinaiset valioyksilöt.

Kukkia ja kynttilöitä olen ripotellut pitkin kotia jamietinkin, että mitenkäs sitten, kun aika kaikista ihanista kukista jättää. Onneksi alkuvuosi tuo tullessaan tulppaanit ja keväämmällä sitten taas helmililjat ja muut sispulikukat. (tuoksukynttilä ja huonetuoksu saatu blogin kautta Lifesta)

Tänään pitäisi tehdä vielä vähän kirjallisia töitä. Sitten huomenna virittäydytäänkin ottamaan vastaan uutta vuotta. Taaksepäin katsoessa tuntuu, että vuodet vierivät koko ajan vain nopeammin ja tuntuu kuin tämäkin vuosi olisi vasta juuri alkanut.

Mutta tiedättekö mitä!? Päivä on pidentynyt. Kyllä sen jo huomaa, ja siitäkös minä tykkään!

Ihanaa päivää! ♡

 

Eteisen tuoksukynttilä ja huonetuoksu saatu blogin kautta / Life


Joulu jota ei voi ostaa

26.12.2018

Hei ihanat ja toivottavasti teillä on ollut tähän asti ihana joulu. Nimittäin eihän se tässä vielä ollut, vaan jatkuu yhä, eikös vain!?

Oma jouluni on ollut oikeastaan kaikin puolin täydellinen. En muista koska olisin ollut niin totaalisen lomalla kuin näinä viime päivinä. Toki kaikki jouluvalmistelut myös aiheuttivat kiirettä ja stressiäkin, mutta elin silti hetkessä ja tein elämää ajatellen. Meidän joulua ajatellen. En kuvannut, en yhden yhtäkään kattausta, en yhden ainoatakaan kukkakimppua. En koskenut kameraan ennen tätä päivää, ja sekin on tuntunut oikein ihanalle. Aattona mietin kyllä, että entäs sinne blogiin ne kuvat, mutta tulin siihen tulokseen, että pärjäätte vallan mainiosti vaikka ette tiedäkään millaiset lautasliinat meillä on joulupöydässä.

Ehkä suurin juttu tässä joulussa on ollut se läsnäolo. On katsottu telkkaria ja oltu kainalossa. On sipsutettu pyjamassa jopa kauppareissu ja pelattu kolme tuntia Monopolia putkeen vielä senkin jälkeen kun kukaan ei jaksanut enää pelata ristiseiskaa. On nukuttu pitkään ja syöty hyvin. Olen juossut ja olen maannut. Halannut ja pussannut ja saanut olla niiden mulle ihan kaikkein tärkeimpien seurassa. Se on sitä joulua, jota ei voi ostaa tai kääriä pakettiin, se pitää tehdä ja elää ihan itse. Ja jos nyt ihan suoraan sanon, niin en olisi jaksanut ilman tätä enää montaakaan viikkoa. Vasta jouluna tajusin, miten kiire meillä on ollut koko syksyn. Miten vähän on ehditty olla läsnä toisillemme ja miten tarpeeseen nämä päivät tuli.

Tänään olimme vanhempieni luona ja siellä saatiin vielä viettää viimeinen virallinen joulupäivä isolla porukalla. Siskoni oli perheineen myös mummulassa ja se tuntui kivalta. Sellaiselta perinteiseltä joululta. Varattiin hotelli kevään äiti-tytärreissulle ja pappa lämmitti saunan. Tavallaan haikeaakin, sillä pikku hiljaa arki hiipii taas elämään. Mutta itse aion olla lomalla vielä hetken. Seuraavaksi parisuhdeaikaa, sitä mikä silittää pois ne kaikki rypyt ja kiukut, joita loppuvuosi on tuonut tullessaan. Ollaan vaan ja nautitaan toisistamme ja ystävien hyvästä seurasta – aikuisten ajasta.

Tänä aamuna heräsin tuntien pientä ahdistusta jopa. Blogista nimittäin. Että miten se nyt näin. Mutta tiedättekö se kaikki ahdistus kyllä kaikkosi tuolla lapsuudenkodissani. Kyllä tämä blogi täällä pysyy, vaikka sitä ei ihan jokaisena päivänä ruokikaan. Mutta ne rakkaat ihmiset ympärillä ja läheiset suhteet kaikkein tärkeimpiin. Sitä pitää ruokkia ja jouluna jos koska on se aika.

Meillä on edelleen lunta vaikka eilinen vesisade koettikin parhaansa mukaan sitä sulatella pois. Se on varmaankin sitä joulun taikaa. Niin mä ainakin haluan uskoa.

Vielä nyt tuntuu, että uusi vuosi on jossain tosi kaukana. En ole uhrannut ajatustakaan tammikuulle, en miettinyt lupauksia tai tavoitteita. Eletään ensin tämä vuosi ja katsotaan sitten. Ajallaan kaikkea. Nyt on nyt ja se on tärkeintä.

 

Levollista ja rauhallista Tapaninpäivän iltaa. ♡

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa


Tästä alkaa joulu

21.12.2018

En tiedä voiko mikään tuoda joulumieltä yhtä varmasti kuin koulun joulujuhlassa laulettu Enkeli taivaan. Silmäkulmathan siinä kostuu ja tulee ihana joulunrauhaisa olo. Klaara aloitti lomansa jo eilen, ja esikoisella oli tosiaan tänään vielä tuo kuusijuhla. Mutta nyt on aika jäädä odottamaan joulua.

Laitoin jo eilen Instagramiin yhden jouluisen kuvan kasvihuoneesta. Niin ihanaa tuo lumi, vaikka sitä vielä aika vähän onkin. Mutta kaikki on niin paljon kauniimpaa edes pienen puuterikerroksen kanssa. Haaveilen, että ehdimme aattona juoda vielä kasvihuoneessa höyryävät glögit. Ja varmaan ehditäänkin, ei meillä ole sen isompia aikatauluja jouluksi. Ja kiva niin. Mennään fiiliksen mukaan ja otetaan rennosti.

Sain niin puhtia tuosta koulun joulujuhlasta, että laitoin kotona hihat heilumaan. Taljat ja tyynyt ulos, imuri laulamaan ja sitten lattiat ja pinnat puhtaaksi mäntysuovalla. Olen viimeisen vuoden aikana ihan rakastunut tuhon perinteiseen pesuaineeseen ja voi että kun sen tuoksu on niin ihanan puhdas. Kävin myös hakemassa joulun kukat ja tein vielä ihan viimeisiä lahjahankintoja pienestä kausimyymälästä, joka täällä meillä on nyt joulun alla toiminut viikonloppuisin. Ihanaa kun on sellainen “kaupunkilainen valikoima” vaikka ihan maalla ollaankin.

Miehellä on vielä huomenna työreissu ja me yritämme lasten kanssa laittaa joulua ja nauttia joulun odotuksesta. Tänään kuitenkin koko perheen voimin ystävien luokse glögille. Joulumieltä pienille ja isoille tontuille. Huomenna aion nukkua pitkään, tai ainakin jättää herätyskellon virittämättä.

Lahjat alkavat olla paketeissaan ja huomenna leivotaan vielä joululimput. Lihapullat pyöritellaan naapurin tuomasta hirvenjauhelihasta ja tänään toinen naapureista toi kalkkunaa. Lähiruoka on helppo juttu, kun asuu siellä, mistä ruoka tulee. Jopa joulukinkkukin on tänä vuonna lähiruokaa, kun mieheni haave omasta siasta toteutui. Kalat kun vielä savustetaan ja keitetään rosolliainekset, niin perinteinen joulupöytäkin on likipitäen valmis. 🙂

Kolme yötä jouluun. Nutitaan näistä päivistä!

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


Oi kuusipuu!

18.12.2018

Olen aivan lapsellisen innoissani. Nimittäin joulukuusesta! Miten voikin tuollainen asia tehdä ihmisen niin iloiseksi.

Olin ajatellut käyttää eilisen illan joulujuttujen tekemiseen, ja kun Klaara sai leikkikutsun ystävälleen totesin, että parituntinen yksin kotona on mitä parhain hetki kääriä lahjat paketteihin. Siinä tyttöä viedessäni rupateltiin äidit hetken keskenämme ja todettiin, että ei se joulu sentään kaappeihin ja komeroihin tule, joten turha stressata joulusiivouksella. Nolosti myönsin, että meillä on toki muutama komero, johon joku joulujen välinen siivous voisi jonakin vuonna osua, mutta lupasin pohtia tätäkin asiaa sen suuremmin vasta kevätauringon paistaessa. Eli viivana kotiin ja lahjoja paketoimaan!

Kaivoin kaikki lahjat piiloistaan ja jouduin jopa etsimään muutamaa aikaisemmin tehtyä hankintaa. Lopulta keittiön pöydällä oli muutama rulla joulupaperia, nauhoja, pakettikortteja ja askartelukartonkia, teippiä ja tietenkin ne lahjat. Sitten jossain kohtaa siinä hyöriessäni ihmettelin kun sukkani kastui. Tarkemmin asiaa tutkittuani totesin lattialle leviävän maitolammikon olevan peräisin jääkaapista. Ja siellähän se. Vasta avattu maitopurkki kyljellään jääkaapin hyllyllä. Liki tyhjänä, koska kaikki maito oli joko keittiön lattialla, jääkaapin hyllyillä ja seinillä tai ovessa ja juureslaatikoissa. Innokas, ystävälleen lähdössä ollut kuopuksemme, olikin siivonnut ruokailun päätteeksi omatoimisesti myös pöydän, ja koska ilmeistä laskupaikkaa pystyyn asetetulle maitopurkille ei näkynyt, purkki oli laitettu näppärästi kyljelleen.

Siinä se pari tuntia sitte menikin. Jääkaappia, ruokapakkauksia, hedelmiä ja lattiaa pestessä. Ehdin sentään siivota pakettitehtaani pois pöydältä. Hymyilyttää nyt, mutta eilen oli nauru kaukana. Teki lähinnä mieli maata lattialla ja ulvoa. Mutta tulipa siivottua jouluksi ainakin yksi kaappi oikein kunnolla! Mietin tosin, onko hyvä jos jääkaappi tuoksuu kovin vahvasti mäntysuovalle. Mutta hyvä kai se on, että se ainakin jossain tuoksuu!

Puuhommistaan palannut mieheni ymmärsi yskän ja kantoi nopeasti joulukuusen olohuoneeseen. Nimittäin kuin pieni lapsi, niin minäkin toivuin pettymyksestä heti kun sain muuta mukavaa ajateltavaa. Ja kun lapset olivat illalla vihdoin kotona, kieputeltiin kuusen ympärille valot ja tuo herttainen puolisoni jopa pimputti pianolla taustalle joululauluja. Muistuttaen tietenkin jatkuvasti, ettei itse ole jouluihminen ja tekevänsä kaikkensa ihan vain nostattaakseen yleistä joulutunnelmaa.

Ja nyt kun meillä viimein on joulukuusi (kattoon kiinnitettynä ja jonka lapset tosin vielä kunnolla koristelevat), joulun saapuminen, tai saapumatta jääminen, ei huoleta enää ollenkaan. Se on pienestä kiinni tuo joulumieli, ja tällä kertaa pienen kuusen kokoisesta asiasta.
Ulkona on lunta, kaappi täynnä kynttilöitä ja kuistilla hyvä arsenaali hyasintteja. Toki vielä on monta juttua tehtävänä, mutta nyt päästellään vain menemään, niin eiköhän se siitä. 🙂

Jotakuinkin tältä näyttää joulu 2018 Uudessa Kuussa. Mutta nyt tontun tehtävälistaa lyhentämään.

Ihanaa iltaa! ♡


kolmas adventti ja pieniä ihmeitä

16.12.2018

Stoooop, tekisi mieleni huutaa. Nyt kuluu nämä joulua edeltävät päivät aivan liian nopeasti. Ja kaikki, tai ainakin melkein kaikki, on yhä tekemättä!

Viime viikko oli kyllä niin tuskaisen täynnä ja stressasin koulujutuista niin, että välillä väänsin ihan itkua. Turhaan, totesin jälkikäteen, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Jos on tapana murehtia kaikki mahdolliset skenaariot ja epäonnistumiset ikään kuin varmuuden vuoksi, on vaikea takoa päähänsä järkeä. No, mutta nyt on kouluasiat tältä vuodelta paketissa ja kun tämä kolmas adventtisunnuntai vielä kulutetaan urheilun parissa, on lasten harrastuksetkin valmiit joulutauoilleen.

Vielä eilisaamuna suurin osa lahjoisa oli hankkimatta, mikä sekin osaltaan lisäsi stressiä. Aikainen herätys ja tanssituntiin yhdistetty ostoskierros veivät eilen tässäkin asiassa eteenpäin. Enää olisi paketointia ja pientä näpertelyä. Klaaralle tilasin joululahjaksi pari ihanaa mekkoa Nova Melinalta ja avattuani paketin jäin miettimään, että tohdinko ollenkaan avata tätä ja piilottaa mekkoja paperin alle. Tulin niin äärettömän onnelliseksi, kun joku oli nähnyt noin suuresti vaivaa tilauksen pakkaamiseksi, että tuli ihan itku. Kun tuntuu, että itse menee joka asiassa helpoimman kautta, toisen näkemä vaiva lämmittää ihanasti mieltä. Ja tässä tapauksessa joulumieltä. Tämä on myös se ihana ero kotimaisen työn ja suuryritysten postimyynnin välillä. Joka joulu kampanjoidaan siitä, että lahjoja hankkiessa pitäisi tukea suomalaisia pienyrityksiä. Ja tottahan se on, että näin saa hyvän mielen ihan jokainen. Lahjan saaja, lahjan antaja ja lahjan tekijä!

Mutta sitten kaipaisinkin vielä vähän lisää niitä pieniä ihmeitä! Nimittäin joulumieli on edelleen aika laimea ja koti varsin epäjouluisessa kunnossa. Itse asiassa kaaoksessa jälleen. Ja kun haluaisin nyt päästä siihen joulutunnelmaan ja saada tunnelmallisen joulukodin. Joulukuusen, kynttilöiden tuiketta, rauhan maahan ja ihmisille hyvän tahdon. Tai ainakin jotain tuollaista kuin noissa alla olevissa kuvissa, jotka on viime vuodelta. Taidan laittaa miesväen illalla kuusenhakuun ja metästää jostakin ainekset jouluiseen kimppuun. Seuraavat viisi päivää olkoon joulun ja joulumielen rakentamista.

Mutta nyt vielä ne pojan pelit ja hiukan kioskivuoroa. Illalla tartun imuriin ja sytytän kynttilät. Ja siitä alkaa sitten mun joulunodotus. Ensi viikolla en suostu murehtimaan enää yhtään mistään! Keskityn ennen kaikkea tekemään kaiken jouluisesti ja mikäli tilanne niin vaatii, elän riisipuurolla, piparkakuilla ja glögillä.

Ihanaa kolmatta adventtia! Pus! ♡


vielä ennen joulua…

11.12.2018

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin aika. Välillä tuntuu kuin kaikessa lukisi kissankokoisin kirjaimin “vielä ennen joulua“.

Tämä alkanut viikko on ehkä kuitenkin se ihan viimeinen kunnon puristus. On kaikenlaista joulujuhlaa, konserttia ja muuta iltarientoa. Koulussakin pitäisi ehtiä olemaan. Mutta ensi viikko (jouluviikko!!!) näyttääkin sitten jo ainakin teoriassa helpommalta. Toki sielläkin on monenlaista, mitä pitää ehtiä vielä ennen joulua. On tikkien poistamista Almalta, on hierontaa ja kampaajakäyntiä. Toki nämä terveys ja kauneusjututkin pitää ehtiä hoitamaan vielä ennen joulua. Puhumattakaan niistä ihan oikeista jouluvalmisteluista! Välillä tuntuu, kuin joulu olisi jonkinlainen vedenjakaja jota ennen pitää saada hoidettua ihan kaikki. Vaikka oikeastihan se elämä jatkuu vielä joulun jälkeenkin.

Parin varsin sateisen päivän jälkeen reipas joulumieli on hippasen kadoksissa. Uskon vakaasti, että valkea maa auttaisi tässä kohtaa, mutta minkäs teet. Hetkellistä parannusta on kuitenkin luvassa ja mittarin ainakin lupaillaan laskevan miinuksen puolelle. Saapa nähdä! Nyt en kuitenkaan haaveile edes hangista korkeista nietoksista, vaan ihan pakkanen ja kuurakin riittäisi. Tyydyn vähään!

Olisikohan ollut kolme vuotta sitten, kun olin kaukaa viisas ja tehnyt kaikki jouluostokset jo marraskuun loppuun mennessä. Vannoin itselleni, että otan tämän tavaksi, mutta kappas, kun ei ole sekään toteutunut. Nyt lähinnä mietin, että missä välissä sinne jouluostoksille pitäisi ehtiä. Pelkäänpä pahoin, että sekin pitäisi hoitaa pois alta vielä ennen joulua. Olenko se ruuhkassa ja tungoksessa hikoileva viimehetken stressaaja?

Ja entä sitten kun se joulu on ohi? Kauhea kiire palata arkeen, odottaa kevättä ja sulattaa kinkkukilot? Taidan valjastaa jouluvapaan aivokapasiteettini tämän dilemman ruotimiseen. Josko kuitenkin olisi mahdollista, että joulun alla voisi ihan oikeasti nauttia niistä joulujuhlista ja konserteista. Levittää iloista joulumieltä ja kohdata uusi vuosi levänneenä ja levollisena. Samoin arki, joka koittaa joka tapauksessa. Tähän haluan uskoa. Siitäkin huolimatta että luvassa ei olisi kuin vesisadetta!

Ihanaa tiistai-iltaa! ♡


Toinen adventti, synttäreitä, siskoaikaa ja yksi kimurantti murha

09.12.2018

Long time no see! Tämä bloggaaja on nimittäin ollut niin totaalisen vapaalla! Mietin kyllä, että olisiko pitänyt jotakin insta strooria tehdä, mutta kun mä olen ihan huono siinäkin. On ollut jotenkin niin ihana olla läsnä ja just tässä hetkessä. Ja hei, mä olen aina kärsinyt vähän sellaisesta someähkystä tämän blogin vuoksi, mutta nyt päivitin henkkoht facebookia jopa kolme kertaa parin päivän aikana. Ja se on paljon, kun suurimman osan vuotta en päivitä yhtikäs mitään. Mutta kun kerrankin tapahtuu, niin pitäähän se nykyihmisen jollakin tapaa tuoda esiin! 😀

Blogissa taidettiin jäädä siihen kaaokseen, joka meillä ennen itsenäisyyspäivää vallitsi. Eikä se muuten ollut lainkaan niin nopeasti selätettävissä kuin olin äkkiseltään ajatellut. Siihen kun lisäsi vielä senkin kulman, että lakanoita ei oltu hetkeen vaihdettu ja koira oli päässyt kuraisilla tassuillaan sohvalle, työleiri oli jotakuinkin valmis. Mutta hei, kymmeneen vuoteen en ollut istunut ja katsonut linnan juhlia, mutta nyt tänä vuonna päätin tehdä muutoksen. Mun itsenäisyyspäivät on menneet joko synttäreitä valmistellessa tai niistä toipuessa, mutta tänä vuonna kun vieraiden joukossa oli tuttuja, päätin katkaista tämän epäisänmaallisen  putkeni. Ja olihan se aika hienoa!

Kun esikoinen täyttää kymmenen, niin kyllähän se herkistää. Voi että, mutta olen tässä viime päivinä miettinyt sitä kaikkea, mitä kymmeneen vuoteen on mahtunut. Ja tietty ihan eniten niitä kymmenen vuoden takaisia tuntemuksia. Sitä, miltä tuntui tulla äidiksi verrattain nuorena, ja kuinka elämä niin nopeasti muuttui ja vanhat kuviot vaihtuivat uusiin. Moni ystävyyssuhde jäi, mutta toisaalta ne kaikkein vahvimmat säilyivät.

Koen, että nyt saan ihan luvan kanssa olla ylpeä mun 10-vuotiaasta ja samalla me vanhemmat saadaan olla ylpeitä myös itsestämme. Ei se alku ruusuista ollut, eikä elämä missään nimessä ollut valmis siihen tapaan, kuin moni nykyisin haluaa elämän olevan, kun perhettä aletaan perustamaan. Mutta me ollaan kasvettu itsekin tässä vanhemmuuden ohessa ja tultu aikuisiksi. Sitä mitä elämä muuten ei ole opettanut, lapset ja vanhemmuus kyllä on. 🙂

Jonkinlainen rentouskin on vuosien mittaan saanut minussa vallan. 10-vuotiasta nimittäin juhlittiin pienimuotoisesti ja rennosti perjantai-iltana. Tein päivänsankarin toiveen, eli mutakakun ja salted caramel cheesecaken. Kaikki muu syntyi kaupan paistovalmiista tuotteista, eikä kukaan kärsinyt. Päinvastoin, tunnelma oli kepeä ja iltakahvit oikein leppoisa tapa juhlistaa päivänsankaria. Taidan ottaa tämän käytännön ihan pysyvästi!

Siskoni tuli meille perjantaina pariksi yöksi lasten kanssa. Viiden serkuksen jälleennäkeminen on jo sinänsä aina sellainen erityinen tapahtuma, mutta kyllä viikonlopun kruunasi, kun saimme jättää koko katraan mieheni hoiviin, ja pääsin viettämään lauantai-iltaa siskon kanssa. Ohjelmassa oli meidän perinteinen pikkujoulu, eli Murhamestareiden murhaillallinen. Joku saattaa muistaa, että voitimme viime vuonna, ja palkinto-prosecco korkattiinkin vielä perjantai-illan lopuksi kun fiilisteltiin jo seuraavan illan perinnereissua. Ihan parasta oli, että kahmaistiin voitto ja palkinto kuitenkin myös tänä vuonna, vaikka murha oli ehdottomasti kimurantimpi tapaus kuin yksikään edeltäjänsä. Tämän vuoden palkinto sisälsi viskipullon, joten jää nähtäväksi, tuleeko siitä otettua hömpsyt sitten vuoden kuluttua. 😀

Nyt vieraat on saateltu haikein mielin kotimatkalle ja koko taloon on laskeutunut sellainen sadepäivän raukeus. Kun koko pää ja keho on saanut rentoutua viikonlopun ajan ja akut on ladattu taas pitkäksi aikaa, voi sunnuntain viettää ihan vain nauttien. Hygge, namaste ja zen. Ne on nyt todellakin täällä!

 

Ihanaa toista adventtia! ♡

Ps. Meidän pikkupotilas toipuu hyvin ja alkaa jo olla oma itsensä. 🙂