Hei ihanat! Jos otsikkoon on uskominen, sain tänään kosolti lisävuosia elämääni, sillä nyt on naurettu, hihitetty ja kikatettu oikein kunnolla. Ihana Maria nimittäin huristeli tänne meille tänään iltapäiväkaffeille, ja maailmaa tuli taas parannettua vähän sieltä sun täältä.
Maria on ihminen, jonka kanssa on tullut viime vuosina jaettua aika paljon ajatuksia, ja yhdessä on tullut tehtyä ja nähtyä kaikenlaista. En silti pysty muistamaan, että nauramiselta olisi koskaan vältytty, vaikka ollaan toki vakaviinkin paikkoihin yhdessä ajauduttu. Meitä molempia kuitenkin yhdistää sellainen rento huumori ja itselleen nauramisen taito, jolla selviää aika pitkälle, vaikka kaikki ei aina menisikään kuin Strömsössä. Olen myös hurjan onnellinen ja kiitollinen, että se lähin kollegani on ihminen, jonka kanssa jakaa ajatukset, ilot ja murheet. Jos joskus tökkii, tai mieli vetää matalaksi, päästään tilanteista nopeasti muutaman viestin (ja kymmenien itkunauru hymiöiden) avulla. Asialle kuin asialle on aina löydetty ratkaisu, jolle voi vähintään hymyillä – yleensä jopa nauraa.
Minä tein loimulohisalaatin ja Maria kiikutti Tampereen tuliaisina rahkapullat. Kolme tuntia hujahti ennätyksellisen nopeasti, ja aika loppui oikeastaan kesken. Onneksi välimatka ei ole sen pidempi, joten voidaan ottaa uusiksi taas kun siltä tuntuu.
Niin oli kiva ja energisoiva iltapäivä, että ei pienet räntäsateetkaan jaksaneet sen pahemmin haitata. Viime aikoina päivät ovat tuppautuneet kovin täyteen ohjelmaa, mutta tänään aion nauttia kunnollisen vapaaillan kotosalla ja nappaan mma Ramotswen kanssani sohvalle. Kintut kohti kattoa on ihana nauttia joutilaisuudesta!
Maanantaita muruset. Aurinko pysyttelee edelleen piilossa, ja suoraan sanottuna tämä maanantai vaati vähän enemmän tsemppiä kuin ystävänsä yleensä. Aamulla selvisi, että pikkupotilaamme sai puolitoista viikkoa sitten väärän lääkkeen, ja nyt ollaan edelleen lähtökuopissa. Harmittaa, ärsyttää ja pisti jopa suututtamaan, mutta miksikä ne asiat siitä muuttuvat. Sen sijaan otettiin avuksi kaikki mahdollinen maanantaimukava (hammashoitolakäyntiä ei nyt lasketa tähän sarjaan) ja viritetään asenteemme positiiviselle taajuudelle.
Vuosien saatossa tekemäni empiirinen tutkimus stressin ja harmituksen lieventäjistä on nostanut kaksikin erilaista toimintaa muiden ylitse; Sormensa voi upottaa joko multaan tai taikinaan, ja tulos on taattu! Niinpä me aloitettiin tänään viherterapialla, eli kukkamultien möyhimisellä. Tästä homma jatkuu ohran kylvöllä ja sämpylätaikinan vaivaamisella. Ja on kuulkaas sen verran tehokasta puuhaa, että ensimmäinen vaihekin jo vetää hymyn huulille. Maanantai on pelastettu! 🙂
Mårbackan pistokkaat alkavat jo puskea uutta kasvua siihen malliin, että voin katsoa juurtumisen ainakin alkaneen onnistuneesti. Nyt nuo taimet kaipaavat jo kosteuttakin vähemmän. Näiden kanssa on oikein ihana odotella kesää!
Mieltäni piristää myös eräs aivan ihana juttu, joka on nyt päätetty sisällyttää tulevaan kevääseen. Muistatte ehkä kun keroin käyneeni katsomassa pientä yksiötä “sillä silmällä”. Yksiö tosiaankin paljastui meidän saunan yläkerrassa sijaitsevaksi kauppa-apulaisen hellahuoneeksi, josta on alun perinkin on ollut tarkoitus taikoa jonkinlainen kesähuone. Vaan kun tuon tilan remontti pitäisi ajoittaa juurikin siihen lämpimämpään ja kuivempaan aikaan vuodesta, eli juuri siihen puutarhakauteen, jolloin pihatyöt ovat huutaneet tekijäänsä ja sisällä on jouduttu jättämään remontti syksyä odottelemaan. Eli oikeastaan kaikki “tärkeämpi” on ajanut kesähuoneen edelle jo neljän kevään ajan. Nyt kuitenkin kun sisällä on päästy suurimpien uurastusten yli, ja pihakin on raivattu siihen malliin, että siitä saadaan alkaa muodostamaan jonkinlaista puutarhaa, kesähuone pääsee viimein käsittelyyn. Tarkoitus siis on, että tila on jo ensi kesänä asuttavassa (yövyttävässä) kunnossa. Ja ai että, mutta tunnen ihan hyriseväni onnesta! Pinterestiin olenkin joskus tehnyt kansion tuota tilaa ajatellen, mutta vielä se sisältö on melko laiha. Nyt onkin kiva inspiroitua ja pinnailla kansioon kaikkea kivaa. Ja josko tekin haluatte seurata tuon yksiön muodonmuutosta täältä blogista käsin!?
Pirteää ja positiivista maanantaita meille kaikille. ♡
Jos siellä jossain silmiäsi häikii iltapäivän aurinko, voit olla varma, että kadehdin oltaviasi. Täällä nimittäin vihmoo räntää ikkunaan, ja keli on kaikkea muuta kuin keväinen. Jos tuossa jo pari päivää saikin koiran pysymään suht siistinä lenkillä, niin nyt otetaan taas takaisin.
Täällä on vietetty kotipäivää pienimmän kanssa ja hipsuteltu villasukissa. Ehkä juuri harmaan päivän innostamana, tein kuistillakin tänään pienen kaudenvaihdoksen ja korvasin ruukkujen callunat keväisillä narsisseilla ja hyasinteilla. Itse asiassa, otin keväisemmästä kuistista kuviakin teille, mutta kuvansiirtoni koneelle sai koko läppärin juntturaan, ja kun lopulta sain taas koneeni auki, kuvat eivät olleetkaan siellä, eivätkä tietenkään kamerassakaan. Jokin musta aukko taisi nielaisi ne.
Kun pari viikkoa sitten otin mittariini taas yhden lisävuoden, hemmottelin itseäni uudella kellolla. Itse asiassa, tuota Triwa Rose Falken -kelloa himoitsin jo viime kesänä, ja nyt satuin löytämään sen hyvästä tarjouksesta edullisesti. Koska en juuri osaa käyttää koruja, kello tuntuu luontevalta korulta käyttötarkoituksensa vuoksi, ja tuo jotakin pientä lisää asuun. Tämä yksilö ihastuttaa kevyellä ulkomuodollaan ja vaalealla sävyllään. Onpa se sopivan klassinenkin, joten ihan heti siihen ei luulisi kyllästyvän.
Tähän aikaan vuodesta jotenkin odottaa innolla kaikkea uutta. Koska viimeisetkin jäät sulavat, mitä maasta alkaa puskea, ja koska vihertää ja missä. Huomaan, että jonkinlainen herääminen tapahtuu myös omassa mielessä. Talvihorros vaihtuu uuteen intoon, ja monet sellaisetkin asiat, jotka talven pimeillä tuntuivat vähäpätöisiltä, kiinnostavat nyt taas eri tavalla. Koska kevät tuo aina itsellekin jonkinlaisen uudistumisentarpeen, olen viime päivinä pinnaillut ahkerasti Pinterestin Hairstyles -kansiooni inspiraatiota perjantain kampaaja-aikaa ajatellen. Viimeisimmistä lisäyksistä saatatte hahmottaa, mitä mielessäni on liikkunut. Nyt vain pitäisi kerätä se lopullinen rohkeus jostain, vaikkakin toisaalta uusi freesimpi hiuslook kutkuttaa jo vahvasti. Josko oikealla värillä saisi pyyhittyä myös tämän talven tuoman harmauden kasvoiltaa. 🙂
Vaikka kuistikuvat katosivatkin tuhkana tuuleen, tuli tästäkin nyt jonkinlainen annos vihreää. Nappaan teille sitä kuistia sitten joskus toisella kertaa.
Nyt pitäisi kuitenkin tehdä se suuri päätös, vetääkö lenkkikamat niskaan ja lähteä uhmaamaan räntäsadetta heti tilaisuuden tullessa, vai sytytelläkö kynttilät ja tehdä olonsa supermukavaksi sisällä lämpimässä.
Tällä kertaa sunnuntai on jopa vähän haikea, niin kiva viikonloppu on nyt takana. Toisaalta olo on myös todella onnellinen ja kiitollinen, ja jaksaahan näiden spesiaalimpien päivien voimalla taas pitkälle eteenpäin. Sisko lapsineen on nyt hyvästelty matkaan, eikä seuraavia treffejä ole valmiiksi sovittuna, joten kevät näyttää koska ja missä taas kohdataan.
Nyt siirrytään melko tavallisiin sunnuntaipuuhiin, pyöritetään pyykkikonetta ja valmistaudutaan uuteen viikkoon. Lapsetkin ovat niin väsynetä, että tunnelma on kivan raukea ja rauhallinen.
Sillä aikaa kun muu perhe keräilee voimiaan sohvalla, minä taidan käyttää tilaisuuden hyödyksi ja juoda ensin kahvit, ja sen jälkeen puuhailla ihan rauhassa omiani.
Rauhallista sunnuntaita, ja energiaa uuteen viikkoon!
PS. Muistattehan muuten osallistua suklaa-arvontaan, mikäli ette ole jo osallistuneet.
On tainnut vuosien varrella käydä selväksi, että olen jonkinmoinen siivousfriikki ja rakastan paitsi puhdasta ja siistiä kotia, myös itse siivoamista. Toki minäkin olen vain ihminen, ja välillä ottaa pattiin kulkea toisten perässä ja oikoa paikkoja, mutta jos en siitä lainkaan tykkäisi, tuskin sitä tekisinkään. Siivousintoiluni tiedetään hyvin myös tuolla toimistollamme, ja kun he ehdottivat kaupallista yhteistyötä Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurin kanssa, tiesivät varmasti jo valmiiksi, että tämä mimmi on mukana ihan heti.
Kevät on monessakin mielessä siivouksen kulta-aikaa, kun aurinko paljastaa pintojen likaisuuden. Talven aikana pimeys antaa paljon anteeksi, eikä kynttilöiden ja puulämmityksen tuoma nokikaan pistä silmään ennen alkuvuoden aurinkoisia päiviä. Meillä ei varsinaisesti ole mitään suursiivouspäiviä, sillä meillä siivotaan joka päivä. Koira, kaksi kissaa, kaksi lasta ja kaksi aikuista taloudessa, ja kyllähän se eläminen väkisinkin näkyy. Valkoinen lattia ei toki likaannu muita lattioita herkemmin, mutta kyllähän siinä sitten näkyy kirjavaa laminaattia paremmin jokainen tahra. Koiran tassut on vielä helppo puhdistaa ulkoilun jälkeen, mutta kissa luikkii monesti sisään niin varkain, että katseltavaksi jää vain kuraisten tassujen merkitsemä polku. Koska meillä arki pyörii pitkälti keittiössä, jossa laitetaan ruokaa, syödään ja kahvitellaan, on keittiön siivous jokapäiväinen juttu. Imuri meillä heiluu vähintään kerran päivässä, ja keittiön lattiat vaativat lisäksi kostealla pyyhkimistä. Tähän asti lattioiden pesu on hoidettu nihkeään pyyhkimiseen tarkoitetulla ammattivälineellä, mutta paikoitellen rösöinen lattia on vaatinut myös ihan sitä rievun kanssa konttaamista, sillä lattianpesimestä likavesi usein jää juuri niihin pieniin uurteisiin ja kolhuihin. Lattiapintojemme epätasaisuus onkin juuri se juttu, miksi innostuin Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurista. Se kun kaappaa likaveden säiliöön ja pesee vain ja ainoastaan puhtaalla vedellä.
Hyvin pitkälti rikkaimuria muistuttava ulkonäkö johtaa laitteessa nopeasti harhaan. Kyseessä on nimittäin melkoisen jyty laite, joka vaatii käsittelijältään jo hiukan voimaakin. Sanoisin, että susi lampaan vaatteissa -sanonta kuvaa laitetta hyvin. Mistään lasten siivousvälineestä ei nyt ole kyse, joten lapsityövoiman hyödyntäminen Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurin kanssa on poissuljettu. Onneksi tekninen laite kiinnostaa miestä enemmän kuin mopinvarsi, joten asia kompensoitunee sillä. 🙂
Olin itse vielä melko heikossa kunnossa influenssan jäljiltä, kun laite saapui meille. Päivän verran se ehtikin olla avaamattomana laatikossaan, kunnes mieheni ei enää saanut pidettyä näppejään erossa. Laatikko auki, ja laitteen varsi paikalleen. Mistään atomeista konetta ei joutunut kokoamaan, ja käyttöönottokin oli helppoa.
Telat paikalleen ja puhdasta vettä puhdasvesisäiliöön (kapea säiliö koneen etupuolella). Tilkka pesuainetta (puoli korkillista riittää) joukkoon. Telat esikostutetaan ennen siivouksen aloittamista, jotta ne poimivat lian paremmin. Kaadetaan siis mittakupilla 50 ml vettä lattiatelineen kaukaloon, ja käynnistetään kone telineessä. Muutamassa sekunnissa vesi on imeytynyt teloihin.
Sitten vain laite irti lattiatelineestä ja virtanapista kone käyntiin. Pesurilla rauhallinen edestakainen liike toimii parhaiten, mutta voin vannoa, että aikaa säästyy perinteiseen luuttuamiseen verrattuna hurjasti. Tahrat lähtevät, eikä yhteenkään lattian kuoppaan jää likavettä. Itse asiassa kone pyörii niin tehokkaasti, että lattian pinta jää vain heikon kosteaksi.
Siivouksen päätteeksi telat huuhdellaan laittamalla 200 ml puhdasta vettä lattiatelineeseen ja imaisemalla vesi koneeseen. Tyhjennetään likavesisäiliö ja huuhdellaan se kuumalla vedellä. Kone on taas valmiina odottamassa seuraavaa käyttökertaa.
Likavesisäiliö on koneen takana. Vesi ei siis kierrä teloissa, vaan niihin menee jatkuvasti puhdasta vettä ja likainen vesi päätyy pois pelistä.
Viimeisen viikon ajan laite on ollut meillä käytössä jokaisena päivänä. Perus puhdistamisen lisäksi olemme myös irrottaneet teloja, ja niitä on pesty juoksevan hanan alla. Kuistin käsittelyn jälkeen heitin telat kuitenkin pesukoneeseen. Ne voi nimittäin huoletta pestä 60 asteessa.
Mulle siivousvälineissä tärkeimmäksi kriteereiksi nousee tehon lisäksi käytettävyys. Ei riitä, että tulee puhdasta, laitteen pitää olla sellainen, että sen käyttö on helppoa ja huoletonta. Liian monimutkainen tai suuri laite jää helposti käyttämättä, eikä siivousvälineellä silloin juuri ole käyttöarvoa. Nykypäivänä siivouksessakin helppous on siis valttia.
Tämän laitteen suhteen suurin huolenaiheeni oli virtajohto (7m). Ei sillä, pidän mieluummin johdollisista kuin akullisista laitteista, koska ne ovat aina käyttökunnossa, mutta olen myös todellinen rutinoituja, ja esimerkiksi uusi imuri on aina itselleni jonkinlainen opettelun paikka. Johdon pituus totuttaa tiettyyn toimintakuvioon, ja se kuvio on perusedellytys nopeaan ja tehokkaaseen työskentelyyn. Niinpä vierastin aluksi piuhaa, joka ei toiminutkaan samalla tavalla kuin totutussa imurissa. Muutaman päivän käytön jälkeen totesin huoleni kuitenkin jo turhaksi. Laitteen käsittelyyn nimittäin tottuu nopeasti, ja sekä minä että mieheni olemme molemmat sitä mieltä, että johdon kanssa työskentely muuttuu käytön myötä luontevaksi. Minä ainakin käytän laitetta jo ihan luontevasti yhdellä kädellä. Sillä samaisella kädellä ohjaan ja höllään virtajohtoa liikkeideni mukaan. Muutamassa päivässä vakiinnutin itselleni myös tietynlaisen työskentelykaavan, ja nyt tiedän jo, minne johdon kanssa mistäkin yletyn. Laite on näppärä myös rappusissa, jotka meillä ainakin tuntuvat keräävän pölyä ja likaa.
Pesuri on ns. 2 in 1 -laite, eli lattianpesu ja imurointi hoituvat yhdellä laitteella. Meillä on kuitenkin käytetty myös imuria (joskaan ei niin paljon kuin ennen), koska lattioille ajautuu käsittämättömästi myös kaikkea isompaa roskaa. Silti esimerkiksi keittiön likaisinta kulkuväylää olen puhdistanut kahdestikin päivässä ihan imuroimatta, mikäli silmämääräisesti lattia on ollut roskaton. Koska viimeinen viikko on ollut meillä melkoisen tehokasta siivousta juuri tämän pesurin vuoksi, ajattelin, etten tähän postaukseen nyt saa mitään ennen ja jälkeen kuvia. Nopeasti puhdistin vain keittiön vastaimuroidun lattian, ja harmittelin, että en saa edes kunnollista likavesinäytettä teille, kun telatkin olivat juuri käyneet pesukoneessa. Onneksi kuitenkin kaadoin käyttämäni pienen vesitilkan tuohon mittakuppiin. Nimittäin ei tuo nyt ihan puhdastakaan ole, vai mitä olette mieltä? 😀
Reilun viikon testijakson jälkeen Kärcherin FC 5 Premium lattiapesuri saa ihan täydet pisteet. Ja jos pesuri toimii epätasaisella pinnalla näin hyvin, voinen vain kuvitella, miten helppoa sen käyttö on uusissa kynnyksettömissä taloissa. Jos kuitenkin pitää joku miinus keksiä, olkoon se säilytys. Mutta, koska meillä imurikin päätyy siivouskaappiin vain ja ainoastaan kutsuttujen vieraiden vuoksi, saa tämä laite yhtä lailla olla työhuoneen nurkassa arkea elämässä. Ainahan sen voi nostaa piiloon vaatehuoneeseen tai kellarin rappuun, jos alkaa kovin kyllästyttämään.
Tiedättekö ne suuret pesurit, joilla ajellaan puhtaaksi kauppojen ja julkisten tilojen lattioita. No tästä tulee vähän sama fiilis, laite vain on pienempi ja ketterämpi. Ja ainakin tuossa sinisessä pesuaineessa on sellainen ammattimaisen puhdistamisen tuoksu, joka lisää puhtaudentunnetta. 🙂
Kurkkaa mm. hieno video Kärcher FC 5 Premium lattiapesurista tästä linkistä. Video selkiyttää kuviani paremmin tuon laitteet toiminnan, sekä puhtaan ja likaisen veden kulkemisen koneen läpi.
Täällä on vietetty perjantaita toipilasmenolla, eli taudit tuntuu olevan nyt voitettuna ja tänään uskaltauduttiin jo kauppaankin. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt viikon ollut kotona joko itse sairastaen tai toista hoitaen, niin kyllä ne seinät jo alkavat vähän kaatua päälle. Vähän ollut noiden kotitöidenkin kanssa nihkeää, kun tavallaan kaikkea tekemistä on kasaantunut, mutta toisaalta ei yhtään hontsita tehdä niitä, kun pelkkä koti jo ahdistaa. Tänään sain kuitenkin heti kaupassa käynnin jälkeen jonkinlaisen inspiksen oikoa paikkoja, joten kai se on tuo mökkihöperyys joka passivoittaa. Itse asiassa, sain jopa kuningasidean ryhtyä ikkunoidenpesuun, mutta se into kyllä lopahti jotenkin yhtä nopeasti kuin tulikin. 🙂
Päivälliseksi bataattivuokaa, jolla pelastetaan myös viikonlopun ruokahuolto. Kaikenlaista ohjelmaa koko viikonlopuksi, joten ruuanlaittoon ei oikein jää aikaa. Meillä mennään arkena useampi päivä samalla menulla, ja välillä tätä käytäntöä pidetään yllä myös viikonloppuisin. Koska arjesta pitää kuitenkin jotenkin eritellä ne spesiaalimmat hetket, mies on luvannut tehdä tänään pitsaa. Illaksi kun on sovittuna videotreffitkin (käytetään tuon vanhan treffiohjelman nimeä puhuttaessa aikuisten sohva-ajasta lasten mentyä nukkumaan. Muistatteko, Marita Taavitsainen…?), niin pitsa sopii kuvioihin paremmin kuin hyvin. 🙂
Kuistilla alkaa olla jo hiukan keväisempi fiilis, nimittäin tuolla viileässä mulla on jemmassa joitakin sipulikasveja, joiden elämää yritän pitkittää. Nuo hyasintit on kylläkin jo ennen joulua hankittu, ja nekin aukesivat nyt vihdoin maaliskuun kunniaksi. Samoin kuin joulun aikaan, myös keväällä tuolta viileästä on kiva ottaa sisälle pientä piristystä vähän kerrallaan. Lämpimässä kun nuo kasvit menevät niin nopeasti ja ilo jää muutamaan päivään.
Myös vanha oliivipuun raato on innostunut kasvamaan uutta. Tänään katkoin uusia kasvustoja rankalla kädellä. Toisaalta sääli, koska noissa lehdissä on niin ihanan energisen vihreä väri!
Varsin tavallinen viikonlopun aloitus siis täällä. Mutta näin on hyvä, lopulta sitä ei ihminen niin kauheasti muuta tarvitsekaan.
Täällä tosiaan jatkuu sairastupameno, kun joukon pienimmälle nousi eilen korkea kuume. Onneksi tuo kuume ei tunnu tyttöä ihan hirveästi haittaavan. Melko pirteä potilas korkeasta kuumeesta huolimatta. Hommani kai onkin nyt huolehtia siitä, että lapsi malttaisi levätä, ja siihen yksinkertaisesti paras apu on telkkari ja lastenohjelmat. Tänään onkin tullut (ainakin äidin) kiintiö täyteen Mansikka-Marjaa, Sanabileitä ja Pikku prinsessaa.
Siinä lastenohjelmien ja satujen lomassa olen itse yrittänyt kuroa kiinni sitä kaikkea mikä muutamassa päivässä kasaantui masentavaksi vuoreksi. Mitään suursiivousta ei tosin vieläkään pysty tekemään, mutta pari koneellista pyykkiä menee nyt ainakin tässä sivussa. Ihan alkuun yritin tehdä joitakin hommia keittiön pöydän vieressä, kunnes tajusin, että saan potilaan rauhoittumaan parhaiten olemalla itse siinä vieressä. Niinpä siirryin hetkeksi olohuoneen sohvalle läppärini kanssa.
Amarylliskin päätti vielä puskea yhden kukkavanan, ja sopiihan tuo minulle. Kuten huomaatte, astiakaapin ovissa on yhä jouluiset eukalyptuskranssitkin. En vain ole raaskinut niitäkään hävittää. Ja jep, yläkerran aulan kuusessa on yhä edelleen ne koristeet! Apua, maaliskuu ja kevät tulee. Nyt pitää oikeasti ryhdistäytyä!!! 😀
Taavi köllöttelee vakiopaikallaan kamiinan edessä. Kissa, jonka olisi kai pitänyt syntyä jonnekin lähemmäs päiväntasaajaa.
Lounaaksi miehen keittämää lohisoppaa. Ruokahalukin alkaa taas palautua, ja makuaistikin heräilee kenties siinä samalla. Rehellinen nälkä on muuten ihana tunne! 🙂
Olen itse ollut viimeksi perjantaina ulkona, ja kun tänään sain pienen tilaisuuden ihan vain tuikata nenäni raikkaaseen ilmaan, oli kokemus aika ihana. Vaikka lumet huuhtoutuvat nyt vauhdilla pois, tuo maaliskuun aurinko tuntui aika energiseltä poskilla. Vielä en itsekään tohdi ulkoilemaan, mutta kivahan siellä on käydä vaikka vain kääntymässä, kun tilaisuus sen sallii.
Sellainen päivä tämä maaliskuun ensimmäinen. Mulle ehdottomasti kevään ensimmäinen päivä!
Nyt olisi hyvä sauma jäädä sängynpohjalle itkemään tätä sairastelun kurjuutta. Surkutella voimatonta oloa ja kaameaa ulkomuotoaan. Listaa voisi jatkaa, mutta pah, mitäs noita vatvomaan, elämä jatkuu! Tänään ensimmäistä päivää melko pienellä lämmölläkin vielä! Sen verran kuitenkin sanon, että ensi vuonna meillä otetaan influenssarokotteet. En unohda, en varmasti!
Enkä muuten yhtään ihmettele, että noita rokotteita riskiryhmille kaupataan. Käy tämä kohtuu terveen kolmekymppisenkin kunnolle. Viimeksi olen tainnut olla yhtä huonona vuonna 2004 sairastaessani munuaistulehdusta.
Mutta nyt on minun vuoroni nousta jaloilleni, sillä perheen seuraava uhri on jo kaadettu. Niinpä minä vetäisin suihkunraikkaisiin jalkoihini siskolta etukäteissynttärilahjaksi saamani villasukat ja otin asenteen peliin. Ei auta itku markkinoilla, tapaa isäkin sanoa.
Eikö olekin ihanat sukat!? Sisko kävi työväenopiston villasukkakurssilla (kantapäänopettelussa äiti antoi intensiivikurssin) ja nyt se jo suoltaa tällaisia!!! Kovasti ne vannovat, että minäkin oppisin, mutta katsotaan nyt koska sitä aikaa löytyisi uudelle harrastukselle. Ei ainakaan ihan heti.
Mietin tuossa, että kroppa huutaa lenkille ja salille, mutta kyllä se on enemmänkin pää joka huutaa noita juttuja. Kroppa huutaa nimittäin hoosiannaa pelkästään yläkertaan kävelemisestä. Ulkomuodostani kertoo varmasti jotain jo sekin, että kun mies eilen tuli kaupasta tilaamieni ostosten kanssa, hän ilmoitti, että nyt on palsamointiaineet kunnossa. Oikeasti mies kyllä tarkoitti lausahduksellaan nenäliinoja, joissa ilmoitettiin olevan balsamia. Mutta luotan siihen, että nenäni ei nyt kuivu eikä mätäne. 😀
Edellisen postauksen kommentteihin vastaaminen on jäänyt, mutta koska niissä kovasti kyseltiin sohvapöydän lattialankkujen hankintapaikkaa, ajattelin laittaa sen nyt tähänkin. Lankut ovat täältä, eli samaisesta paikasta, josta löydettiin meidän jalkalistat. Lankut olivat ihan mieheni yllätys kun tulimme lasten kanssa siskoni luota, eli vaikka palsamoinnit ja balsamit menee sekaisin, mies tietää, minkälaisesta puusta vaimo tykkää. 🙂
Hei kyllä tää tästä, voitonpuolella jo! Ja maaliskuu on niin mun kuukausi! 🙂
Onpas tosiaan ollut loma! Niin paljon mukavaa ohjelmaa, että jopa kaltaiseni “ei niin hyvä lomailija” on irrottautunut arjesta ja leijaillut vaihde vapaalla oikein kunnolla. Viime aikoina elämässä on ollut kaikkea vähemmän mukavaa, ja loma on tehnyt siitäkin syystä nyt hyvää. On ollut aikaa nähdä asioita uudessakin valossa.
Eilen vielä viileteltiin päivä muualla, mutta tänään nautitaan viimeisestä lomapäivästä olemalla ihan vain kotona. Tänne meillekin saapui vihdoin kunnon talvi, ja illalla piti tehdä talven ensimmäiset lumityöt. Täytyy sanoa, että tuosta pikkumiehestä on jo kasvanut sellainen kaveri, josta on ihan oikeasti suurta apua näissä hommissa. Kolme tuntia lumitöitä ja puiden ajamista, tuli hyödynnettyä lapsityövoima oikein kunnolla. 🙂
Koska ihan tavallinen kotipäivä molempien lasten seurassa on jo sen verran harvinaista herkkua, ajateltiin, että onhan se samalla vähintään pullan paikka. Aamulla laitettiinkin heti pullataikina turpoamaan ja lapset saivat itse päättää, millaisia pullia leipovat. Toinen halusi korvapuusteja, toinen voisilmäpullia. Puolenlitran taikinasta riittää materiaalia onneksi molempiin.
Meillä kissojen vakipaikat (silloin kun kamiinassa ei ole tulta) on ruokailuryhmän tuoleissa. Tuosta noita karvapaloja saa siirrellä, kun itse haluaa istahtaa pöydän ääreen, mutta muuten karvapallot saavat ihan vapaasti hyödyntää pehmeitä paikkoja. Taavi tietenkin varasi heti oman tuolinsa lähempää uunia ja siinä olikin varmaan kiva köllötellä pullien paistuessa.
Täällä on pikkuinen olohuoneprojekti meneillään ja tänään toivottavasti saadaan ensimmäinen etappi tässä rallissa valmiiksi. Jos niin käy, laitan teillekin jotakin kuvaa. Nyt kuitenkin toivottelen ihanaa ja talvista perjantaita teille kaikille!
Se olisi sitten hiihtoloma. Otettiin Klaaran kanssa jo varaslähtö, eli aloitettiin loma vähän etuajassa. Tai no, mulla on huomenna vielä työmenoja, mutta noin henkisesti olen asettanut itseni jo lomavaihteelle. Viikon mittainen talviloma tulee ihan tarpeeseen ja rikkoo mukavasti sitä arkista oravanpyörää ja kellon mukaan menemistä.
Kirjastossa käyntikin mahtui tähän päivään ihan varkain, kun poika halusi päästä iltapäivällä katsomaan penkkareita. Tajusin, että lapseni ei ole koskaan tätäkään suomalaisperinnettä nähnyt, ja niinpä napattiin naapurista kaveri kyytiin ja ajeltiin kylille. Sillä välin kun minä valitsin lukemista itselleni, iltasatuja ja Viisikoitta, pojat olivat keränneet itselleen pipolliset karamelleja. Ei lainkaan turha reissu siis! 🙂
Pitsan lisäksi tämä päivä sai muutenkin perjantaimaista fiilistä, sillä täällä vallitsee nyt alla näkyvä tunnelma. Ei mitään paukkupakkasia tekstiileiden tuulettamiseen, mutta kyllähän ne ulkona kuitenkin raikastuvat. Puhtaat sohvanpäälliset ja puhtoisen valkoinen lattia. Kieltämättä täällä näyttikin jo siltä, etten viikkoon ollut tehnyt kuin ne ihan pakolliset ja välttämättömät toimenpiteet. Tänään on mukava rentoutua siistissä kodissa, poltella kynttilöitä ja nauttia työnsä tuloksesta. Jos oikein heittäydyn villiksi, saatan kaataa itselleni pitkästä aikaa lasin viiniä!
Nyt kuitenkin se loppurutistus ja tavarat paikoilleen. Loppu ilta menee sitten ihan vain nautiskelussa!
