Pari viimeistä viikkoa on mennyt arkea suorittaessa, kuin laput silmillä juosten ja tiettyyn päivärytmiin turvautuen. Enemmän sääntönä kuin poikkeuksena, olemme olleet lasten kanssa keskenämme ja arjen pyörittäminen ilta- ja aamurumbineen on jäänyt vain ja ainoastaan minun vastuulleni. Vaihtelun vuoksi tuntuukin taivaalliselta jakaa vastuuta ja tehtäviä, antaa itselleen hieman löysemmät ohjat ja ottaa rennompi ote.
Juhannusta meillä ei tänäkään vuonna juhlittu, mutta toisaalta en pidä sitä niin kovin suurena menetyksenä, kesästä kun voi nauttia silloin kun itsestä siltä tuntuu. Ja juuri nyt tuntuu siltä!

Tuoreita mansikoita, kesäisiä leivontaohjeita, kahvit puutarhassa, rikkaruohojen kitkemistä ja ennen kaikke nauttimista. Kesätuulen kuivaamaa lakanapyykkiä ja multaisia sormia, niitä on tälle päivälle luvassa. Illalla aion ottaa myös revanssin eilisen sangrialasini kanssa, nostaa jalat kohti kesätaivasta, huokaista syvään ja nauttia olostani.

Kesäisen rentoa päivää myös teille!

Se on tänään Klaaran ikä. Miten nopeasti aika kuluukin! Tuntuu, kuin viimeiset kuukaudet olisivat meneet ihan hujauksessa.
Neljän kuukauden pullat leivottiin Niilon kanssa jo keskiviikkona. Eilen tehtiin neuvolareissu, ja tälle päivälle ei sitten jäänytkään kuin viralliset poseeraukset. Tai aika epävirralisethan nämä oikeasti ovat.
Klaara nauraa, jokeltaa ja kääntyy. Kannattelee päätään taitavasti ja nostaa peppuaan lattialla sätkiessään. Edelleen pääsääntöisesti tyytyväinen ja helppo vauva.

Toukokuu ei ajankäytön kannalta ole ollut niitä parhaimpia. Myönnän, että blogi on ollut vasemman käden armoilla, aivan samoin kuin kotityöt, omasta terveydestä huolehtiminen ja  sosiaalinen elämä. Valitettavasti ennustajanlahjani eivät riitä kertomaan, helpottaako tilanne seuraavien viikkojen aikana, vai jääkö valitsevat olosuhteet elämään pidemmäksikin aikaa. Aika näyttää. Kiitos kuitenkin, että olette jaksaneet keikkua matkassa!

Mulla on edessä todellinen irtiottoviikonloppu. Poden jo hiukan valmiiksi ikävää ja haikeutta, mutta samaan aikaan odotan innolla tulevaa. Kenties arkikin maistuu taas paremmalta, kun siitä hyppää hetkellisesti ulos. Pakkaan siis korkkarit laukkuun, ja lähden huomenna rentoutumaan ihan vain aikuisten seuraan. Tiedossa juhlintaa blogikavereiden kesken!

Mutta nyt me juodaan Niilon kanssa pullamehut, ja juhlitaan sekä alkavaa viikonloppua, että  Klaaraa! Toivottelen makeita perjantaifiiliksiä teillekin! Viikonlopun väliaikakatsausta facebookin puolella…

Ihan tosi tavallista arkea. Päiviä kotona, sateen ropinaa, makaroonilaatikkoa jne. Mutta miten hurjan onnelliseksi se tavallinen arki tekeekään. Nautin – ihan oikeesti! Arki rullaa nykyään niin sulavasti. Vauva on ottanut oman paikkansa, oppinut omat rytminsä, ja pysyy niissä. Nyt tiedän, millainen on “helppo vauva”, ennen olin kuullut vain tarinoita. Alun hankaluuksien ja rikkonaisten öiden jälkeen voin nykyään sanoa saavani ihan tarpeeksi unta. Ei paina väsymys, tai univelka harteita. Toki oma aika on kortilla, arki paljolti lasten ehdoilla menemistä, mutta niinhän sen nyt kuuluukin olla.

Varmasti jokaisen kotiäidin, tai äidin ylipäätään, hermo on joskus koetuksella ja pinna kireällä. Kenenkäs ei olisi!? Mutta noin niin kuin enimmäkseen mä nautin meidän elämästä nyt todella paljon. Jos jotain saisin lisää, ottaisin enemmän aikaa puolisoni kanssa, ja enemmän aikaa koko perheen kesken. Mutta eihän näitä kannata jäädä kelaamaan, kai me sitten joskus saadaan taas olla kahdestaankin ihan kyllästymiseen asti.

Klaara täyttää huomenna kolme kuukautta. Sanotaan, että vauva-arki helpottuu siinä kohtaa. Niin kai. Meillä tuskin vauva enää helpommaksi muuttuu, mutta itse on nyt sopeutunut taas uuteen, ja kaikki tuntuu helpommalta kuin pari kuukautta sitten. Myönnän, että neljän vuoden ikäero lapsilla sai aikaan sen, että ehdimme jo tottua tosi helppoon arkeen.

Kuvissa tosi tavallinen tosi tavallisen päivän asu. Pehmeä, lämmin ja mukava, ne menee nykyään monen jutun edelle. Toisaalta nautin siitäkin, että pienen vauvan äidillä on lupa vain olla. Ei tarvitse ihan vimpan päälle laittautua, mutta toisaalta itseään ei saa unohtaa. Se  kultainen keskitie on tässäkin kohtaa varmasti kaikinpuolin paras.

Muistatteko viime keväänä hankkimani korallit pöksyt? Ne zaran nuortenosastolta ostetut. No nää on ne samat pöksyt yhden pesun jäljiltä. Että sellaista laatua… Mutta onni onnettomuudessa; Ne on paremman väriset nyt!

Arkisen tavallista ja turvallisen mukavaa tiistai iltaa teillekin!

Ollaan vain ja nautiskellaan. Herkutellaan ja seurustellaan. Tehdään töitä ja eletään ihan tavallista arkeakin.
Pääsiäiseksi ei sen kummempia.

Ripaus väriä ja iloa keittiössä.

Mitä parhainta pitkäperjantaita teille!

Myönnetään, että tämä ristiäisten jälkeinen viikko on mennyt melko laiskasti. Ajattelin, että hyvin siivottu koti olisi vielä pääsiäisenäkin siisti ja “edustava”, mutta viikon löhöilyjen jälkeen näin ei todellakaan ole! Laiskuus paitsi tunttuu, myös näkyy.
Tänään oli tarkoitus pitää supertehokas siivouspäivä, ja aloitinkin heti aamulle lakanapyykillä ja tuulettamisilla. Olohuonekin freesaantui, kun heittopeittomytyt viikkasi kauniisti koreihinsa, ja ristiäiskimpuista karsi ylikukkineet kukat pois (paljon ei jäänyt jäljelle). Vielä kun jaksaisi kiivetä koristeet pois katosta ja hakea kimpun pajunoksia, olisi koti lähestulkoon valmis pääsiäisen viettoon.
Tällä kertaa kuvia ennen siivousta. Joskus näinkin.
Pieni Lintu antoi loistavan Netflix-vinkin: tanskalais-ruotsalainen Silta (Bron / Broen) oli pakko katsoa tällä viikolla loppuun hurjalla vauhdilla, oli nimittäin sen verran mukaansatempaava sarja! Sohvalla on siis tullut löhöttyä hieman liiankin ahkerasti….

Kuvissa olkkarin uusi pöytä. Tine K:n tarjotinpöytä harmailla jaloilla. Ihana! Ehdottomasti kauneimpia huonekaluja, joita tiedän. Olen haaveillut siitä pitkään, ja näin sen heti mielessäni tämän kodin olohuoneeseen. Aiheuttaa vain pientä rug issueta, nimittäin tuo Ikean luonnonkuitumatto tuossa alla näyttää nyt jotenkin kovin tylsältä. Mutta nämä on juttuja, joita en nyt ihan vähään aikaan ajatellut uskaltaa lausua ääneen. Siis menkööt toistaiseksi näin!

Tehtiin muuten kauppareissukin heti aamupäivällä, jotta välttyisimme pahimmilta pääsiäisruuhkilta. Eipä paljoa auttanut, voisi nimittäin luulla, että väki hamstraa jonkin luonnonkatastrofin varalle, tai on ainakin päättänyt olla käymättä kaupassa ennen kesää. Haloo, kukaan ei ehdi kuolla kolmessa päivässä nälkään!

Rentoa laskeutumista pääsiäisen viettoon. Tsemppiä niille, joiden pitää vielä pujotella kaupan maitokaapille!

Juhlakoristeluista pyysitte postausta, joten sitä tulee tässä!

Väriteema oli violetti/lila, joten sitä noudatettiin sekä koristeluissa, että tajoiluissa. Pikkuisen vaaleanpunaista ja paljon suklaata, se taisi olla näiden juhlien punainen lanka.

Sillkipaperi pompomit on tosi helppo tehdä itse, mutta säästin omaa aikaani tilaamalla ne täältä. Jo pelkkiin pompomien avaamiseen meni pari tuntia (ja osa jäi avaamatta), joten ajan säästäminen oli jokaisen euron arvoista.
Vaahtokarkit antoivat pienen ripauksen vaaleanpunaista, ja maistuivat lapsille.

Kutsut askartelin Tiimarin tarvikkeista: Valmiit korttipohjat ja violetti kangasteippi. Tekstiosuus tulostettiin vaalealle paperille teippiin mätsäävällä sävyllä.

Olohuoneeseen laitettiin pompomeja vaalean ja tummemman violetin sävyissä.

Kukat oli pettymys. Kimput näyttivät enemmän talvisilta surukukilta, kuin ristiäiskukilta. Pyysin pajunkissaa, rosmariinia, valkoista anemonea ja ranunculusta, sekä liloja tulpaaneja.
Ulkolaiset  punavihreät “pajunkissat” revin heti kimpuista pois, ja korvasin ihan kotimaisilla. Rosmariinina olisi toiminut paremmin uudet ja nuoret vehreät versot kuin lähinnä havuja muistuttavat paksut oksat…. Kimppujen muotokin kieli lähinnä surukukista, eikä niissä ollut mitään söpöä tai tyttömäistä. Ryhmittely tasaista ja muutenkin jäykkää. En tilannut tumman violetteja kukkia, koska pelkäsin kimpuista tulevan liian kovia. No, tummat kukat olisi kyllä olleet pienempi paha… Jäi kyllä harmittamaan!

Meillä on lapset kastettu mieheni suvussa pyörivässä kastemekossa, kun taas kastemalja on minun sukuni “kalleuksia”. Perinteitäkin pitää vaalia.
Kastepöydäksi ehti juuri ja juuri eräs pitkään haluamani ihanuus!

Lilat paperiliinat löytyivät nekin täpärästi. Tilasin ne täältä.
Keittiössä koristeltiin vaaleanliloilla ja norsunluun sävyisillä pompomeilla.

Meidän 50 neliön keittiö muistutti lähinnä ravintolasalia, mutta saatiinpa lapsille oma pöytä, ja istumapaikkoja juhlaväelle.

Alla näkyy juuri ja juuri nuo kimppujen alkuperäiset kissat. Kuva tekee niille kyllä oikeutta…

Klaaran mekko on Noa Noan, ja lila body löytyi Lindeksiltä. Pääkoristeen tein itse aikuisten hiuspannasta (trikookudetta) ja virkkaamastani lilasta kukasta (Novitan Bambu).

Sellaiset kemuthan ne. Laitan tarjoiluosuudesta erillisen postauksen, jottei tule liikaa asiaa yhteen postaukseen 🙂

Ja kommentteihin vastailen kyllä, kunhan joudan!

Se olis sitten naistenpäivän aatto! Ja kyllä, juhlasta kuin juhlasta saa halutessaan kaksipäiväisen, se ei ole homma eikä mikään! Henkilökohtaisesti tosin juhlin tätä aattopäivää yhtä arkisin menoin kuin huomistakin, mutta kuulostaahan tuo aatto jo paremmaltakin, kuin vain tavallinen torstai.

Oral-b -arvonta päättyy tänään iltakymmeneltä, joten nyt olis viimeiset mahkut osallistua.

Mua pyydettiin myös vinkkaamaan teille huomisesta vaunumarssista, jossa marssitaan äitiyskuolemia vastaan RFSUn johdolla. Tämä on ensimmäinen laatuaan meillä Suomessa, mutta ruotsalaiset (no tietenkin) ovat harrastaneet tätä jo useamman vuoden.

Lainaan tähän pienen pätkän tiedotteesta:

“Joka päivä 800 naista ja tyttöä kuolee, koska heiltä puuttuu mahdollisuus ehkäisyyn, turvalliseen aborttiin ja seksuaaliterveyteen. Uhreista 99 prosenttia asuu köyhissä maissa, missä äitiyskuolleisuus on yleisintä 15–19 -vuotiaiden tyttöjen keskuudessa. Teini-ikäisten tyttöjen on erityisen vaikea saada mahdollisuus ehkäisyyn ja seksuaalikasvatukseen, minkä takia heillä ei ole mahdollisuutta myöskään päättää omasta elämästään. Äitiyskuolemien määrä vähenee maissa, joissa varmistetaan naisille ja tytöille mahdollisuus ehkäisyyn, turvalliseen aborttiin ja tarvitsemaansa neuvolatoimintaan. Lisäksi jokaisella naisella ja tytöllä tulisi olla oikeus päättää omasta kehostaan. RFSU työskentelee yhdessä kumppaniorganisaatioiden kanssa ympäri maailmaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Pienempi äitiyskuolemien määrä on edellytys myös köyhyyden vähentymiseen. Seksuaaliterveyden ja -oikeuksien parantaminen on tärkeä tekijä kestävän kehityksen kannalta, koska se tarjoaa naisille mahdollisuuden vaikuttaa elämäänsä ja paeta köyhyyttä.”

Vaunumarssi lähtee Helsingin Esplanadin puistosta Espan lavalta (Kappelia vastapäätä) klo 12.00. Marssin määränpää on Eduskuntatalo. Osallistua voit lastenvaunujen kanssa tai ilman! Jokainen marssija saa vaunusuojan, lämmintä mieltä ja MAT Cateringin tarjoamat sumpit!
Ei siis yhtään hullumpi idea muistaa huomenna myös naisia ympäri maailman! Varmasti sellainen hyvänmielentempaus, joten ainakin, jos keskipäivältä uupuu ohjelmaa, ja pääkaupunkiseutu on suhteellisen lähellä, suosittelen osallistumaan!

Mutta nyt minä alan selailla reseptien makoista maailmaa, sillä huomenna olen vuoden vanhempi kuin tänään, ja sekös jos mikä vaatii asiaankuuluvat (lohtu)herkut. Kaksipäiväisenä toki nekin – kuinkas muuten.

Aurinkoista torstaita.
Pitäkää hatustanne kiinni!

Pikku K on alkanut hymyilemään ihan valtavasti. Vauva nauttii meidän kasvojemme katselemisesta, ja yhteisistä hymyhetkistä. Tosi ihana, eipä voi muuta sanoa! Ja arvatkaapas mitä!? Tyttö nukkui viime yönä yli kuusi ja puoli tuntia putkeen! Olen sanaton! Suunnitelma paremmasta ja virkeämmästä maaliskuusta on kaiketi ymmärretty!

Mutta asiaan: Ajateltiin vielä muistuttaa teitä yhteistyössä Oral-B:n kanssa järjestetystä arvonnasta! Joku onnekas siis voittaa Oral-B:n uusia hammastahnoja koko vuoden tarpeisiin!
Arvonta-aika päättyy huomenna torstaina, joten kipaiskaapa osallistumaan, mikäli ette ole niin jo tehneet!

Ajattelin myös vinkata, että Bella-blogien facebook -sivuilta voitte muuten bongailla aina muissakin blogeissa käynnissä olevia arvontoja. Niin, ja arvotaanpa tuolla facessakin välistä jotakin. Eli kannattaa käydä tykkäilemässä!

Jauhelihakastiketta, sitä oli tänään poikien toivelistalla. Keittiöön siis! Sitten vaunulenkille ja titityytä kuuntelemaan. Illaksi on sovittuna reippailutreffit ystävän kanssa.
Pyhät yöunet, tehdään tästä tapa!

Kaikkea hyvää kunkin keskiviikkoon!

 

Muutama kuva eiliseltä sunnuntailta. Oli niin valoisaa ja aurinkoista, että jopa yläkerran aulassa kelpasi kuvata. Kevätkukkiakin alkaa jo ilmaantua markettiin kuin markettiin, eikä niitä oikein voi vastustaa.
Perus kukkaruukkujen sijaan tykkään laittaa sipulikukat erilaisiin kulhoihin tai mukeihin. Usein käytössä on Tine K:n marokkolaiset astiat, mutta tämä isompi satsi sopi loistavasti Arabian vanhaan kulhoon. Koska vanhat astiat ja tinen marokkosarja ovat lasitepinnaltaan todella huokoisia, vuoraan ne aina ruskealla voimapaperilla. Sipulikukat eivät liiemmin vaadi kastelua, joten paperi pitää astiat oikeastaan puhtaina.

Siivousta ja muuta perushuttua. Niitä tälle maanantaille.
Niin, ja lisäksi aion tehdä jotain, mitä olen viimeiset pari viikkoa jo mielessäni haudutellut…. Mutta siitä toisella kertaa.
Mahtavaa maanantaita!

Maisemat ovat lumiset kuin postikorteissa konsanaan. Ja sehän ei tiedä muuta kuin lumitöitä! Ulkona aamu valkenee kauniin sinisenä ja kylmän sävyisenä. Sisällä on tunnelmallista aloitella viikonlopun viimeistä kera lämmittävän tulen ja maittavan aamupalan. Sana raukea kuvaa parhaiten tunnelmaa.

Kaunista sunnuntai aamua!