Hiphei tyypit, ja joulukuun kolmatta!

Täällä on nukuttu tänään pitkään ja herätty kiireettä viikonloppuun. Jälleen kerran salapoliisintaitomme tuli kyseenalaistettua, ja metsään mentiin murhaajan suhteen niin, että rymisi. Mutta ihan loistava ilta, ja olisin voinut katsella toisenkin mysteerin. Jos ette ole koskaan olleet tuollaisilla murhamysteeri-illallisella, niin suosittelen kokeilemaan. Loistava aika viettää aikaa yhdessä vaikka isommallakin porukalla. Täällä Satakunnassa tapahtumia järjestää Murhamestarit -teatteriryhmä, ja eilinen illallinen oli Villilän Kartanossa, joka on muuten jo ihan paikkanakin näkemisen arvoinen.

Mutta sitten otsikkoon, eli tähtinauhaan, jonka askartelin niistä samaisista kimallearkeista, joista kirjoitin jo Joulun tunnelmaa -postauksessa. Koska paperin kullankimallus on vain yksipuolinen, homma piti aloittaa sillä, että liimasin paperit vastakkain erikeeperillä. Askartelukaupoista varmaankin saa vastaavia papereita molemmin puolin kimaltavana, mutta tämä omani on sellaista valokuvapaperia, ja liiman kuivumiseen piti varata vuorokauden verran.

Tuohon paperin pintaan oli aika vaikea saada tarttumaan minkäänlaista kynää, joten permanenttitussi oli ainoa vaihtoehto, jolla sain tähtimuotin kuvion näkymään kimalluksen joukosta. Pienemmät tähtöset painoin pienellä paperileikkurilla, jota saikin kyllä puristaa ihan voiman kanssa.
Ompelukoneeni ei jostakin syystä suostu selviämään tyhjän välipaikan ompelemisesta, joten päädyin kiinnittämään tähdet toisiinsa ihan perinteisesti käsin neulan ja langan avulla.

Kuten kuvista näkyy, tuo glitteripinta heijastaa valoa ihanasti, ja jokainen tähti tuikkii omalla tavallaan riippuen siitä, missä suhteessa se on valon kanssa. Sopivat siis hyvin joulukuusenkin oksille.

Pitkään aikaan ei ole tullut peristeisesti askarreltua mitään, joten tämä oli siinäkin mielessä mukavaa puuhaa. Jäinkin miettimään, että tässä suhteessa olen vuosien mittaan muuttunut valtavasti. Ennen kun ompelukonekin hurisi ahkerasti, ja nyt koko koje tuntui ihan oudolta käsitellä. Pitäisi ehkä alkaa verestämään vanhoja muistoja sen kanssa.

Mutta nyt pitää aloittaa joululahjojen paketointi. Saan nimittäin vaatehuoneen lahjavuoresta osan pois tänään, kun paketit lähtevät siskon mukana matkaan.

Ihanan leppoisaa viikonloppua!

Tallenna

Iiik! Vuodekatos tosiaan tuli tänään, ja voi hitsi, mutta se on ihana! Oli aivan pakko ripustaa se tuonne yläkerran aulaan ja mallata vähän sängyn kanssa yhteen. Ovat muuten oiva pari! Hih, jos tuo sohva olisi yhtään pidempi, tässä saattaisi käydä niin, että äiti omii koko paketin. Ehkä elämä sittenkin on jättänyt jonkinmoisen trauman, kun en saanut lapsuudessani prinsessasänkyä! 🙂

Illalla rymsteerataan tavarat paikalleen, mutta nyt lähdetään välillä jumppaan. Koko viime viikko meni kotoillessa, ja tänään tuntuukin erityisen ihanalta päästä taas arkijuttuihin mukaan.

Suloista maanantai-iltaa!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Aurinkoista uuden viikon aloitusta!

Huomaan potevani jonkinlaista luopumisen tuskaa aina uuden edessä. Tämä siitäkin huolimatta, että usein innolla odotan uutta – muutosta vanhaan.

Nyt on kuitenkin tullut aika sanoa heit ja heipat tuolle kermanväriselle pinnasängylle, johon olen ehtinyt kolmen ja puolen vuoden aikana kiintyä valtavasti. Enkä ole ollut ainoa kiintyjä! Kuten aikaisemmin kerroin, Klaara on kiintynyt sänkyynsä itsekin, ja välillä on ollut aikoja, jolloin sängyn vaihtamisesta ei ole saanut edes puhua.

Koska tyttö kuitenkin täyttää jo tammikuussa neljä, alkaa pinnasängyn aika olla armottomasti ohi. Toki jatkettavassa sängyssä on kasvunvaraa, mutta koska pinnat eivät millään tavalla ole tässä kohtaa edes tarpeellisia, on aika päivittää sänkyasiat kuntoon. Ja se aika on nyt! Tänään petasin vielä pienen sängyn ja räpsin siitä itselleni kuvat muistoksi. Ja muistutin itseäni myös siitä luopumisentuskasta, jota koin Leanderin kehdon käytyä liian heppoiseksi.

Neljä vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan puhuvani prinsessasängystä. Nyt se on kuitenkin termi, jolla muutos myytiin myös nukkujalle itselleen. Tänään olen puhdistanut ja puunannut uutta sänkyä, joka sekin on vanha ja varmasti tulee olemaan vähintään yhtä rakas kuin tämäkin. Tänään odotamme saapuvaksi myös vuodekatosta, joten huomenna  huone näyttääkin sitten jo aivan erilaiselta. Ja kaikesta luopumisen tuskasta huolimatta olen äärettömän innoissani tästäkin pienestä sisustusprojektista. Eikä innoissaan ole pelkästään äiti, vaan myös tytär!

Aurinkoenergiaa maanantaihinne!

Nyt ollaan kyllä jo semisti jouluisen puolella, myönnän! En kuitenkaan voinut vastustaa noita kullankimaltavia Mailegin enkelinsiipiä, kun niihin jouluostosteni lomassa törmäsin. Ne on jotenkin niin suloiset ja kauniit, että tuskin niitä raaskii joulun jälkeen piiloonkaan laittaa. Noin valojen kanssa ne näyttävät kuitenkin vähän jouluisilta, vaikka nuo samat valot kyllä nekin toimittavat yövalon virkaa ympäri vuoden. No, joku sanoi mulle joskus, että meillä on joulu vuoden ympäri, joten menkööt sen piikkiin. 🙂

Instagramissa jo ensilumia onkin ollut tarjolla, ja vähän aikaa sitten näin itsekin muutaman hiutaleen ilmassa. Siinä ne leijuivat hiljalleen alas ja katosivat näkyvistä. Ihana fiilis! Joka ikinen vuosi niin ihanan ihmeellistä, ja muistuttaa, että lopulta ne neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus!

Käyn muuten kovaa sisäistä kamppailua tuon pinnasängyn kanssa. Klaarahan ei ole itse halunnut edes kuulla puhuttavan uudesta “isojen tyttöjen sängystä”, vaan pitää lähes tulkoot kynsin hampain kiinni tästä “omasta sängystään”. No, nyt asiaa on pehmitetty ja isomman sängyn hankintaa on suunniteltu, mutta huomaan, että pinnasängystä luopuminen onkin mulle itselleni myös aika kova kolaus. Ison tytön sänky tarkoittaa jo vähän isompaa tyttöäkin, ja äidin sydäntä se riipaisee. Onneksi vintillä on tilaa, ja ehkä joskus saan kaivaa sängyn taas käyttöön. Siinä toivossa tahdon olla.

Tänään lapset lunastivat vanhempieni lupauksen syysloman yökyläilystä ja me jäimme viettämään iltaa ihan aikuisten kesken. Nyt kynttilöitä palamaan ja mukavaa asentoa lopuksi iltaa. Aikuisten laatuaikaa tiedossa!

Tunnelmallista iltaa!

Jos suljet hetkeksi mielestäsi kaiken ulkopuolisen ja siirryt ajassa taaksepäin vuosiin jolloin olit noin 11- 12 -vuotias, mitä näet edessäsi? Kenties kesäpäivät ystävien kanssa? Polkupyörällä uimaan, tai ehkä vanhempien kanssa huvipuistoon? Mummolassa vietetyn joulun, ihastuksen naapurin poikaan, koulun kevätjuhlan tai kesäleirillä koetut onnenhetket? Mitä tahansa eteesi tupsahtikin, ne olivat paloja lapsuudestasi. Koska lapsuus on oikeus joka ei aina toteudu, lähdin mukaan Planin kampanjaan, ja kirjoittamaan nimenomaan tyttöjen oikeuksista.

Vuosittain arviolta kaksi miljoonaa lasta tulee äidiksi. Päivää kohti alle 15-vuotiaat tytöt synnyttävät maailmaan 5500 lasta. Moni alle 15-vuotiaista tytöistä tulee raskaaksi hyväksikäytön ja väkivallan seurauksena, ja suurin osa lapsiäideistä on joutunut lapsiavioliittoon. Ei siis “vain” silmittömän väkivallan seurausta, vaan pitkäaikaista alistamista ja lapsen oikeuksien riistoa.

Kun tarkastelemme ongelmaa oman yhteiskuntamme normien kautta, puhumme törkeästä raiskauksesta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja joissakin tapauksissa myös ihmiskaupasta. Tässäkään kohtaa asiaa ei tee millään tavalla hyväksyttävämmäksi se seikka, että tyttärensä myy usein oma perhe. Päinvastoin, asia tuntuu vielä mahdottomammalta ymmärtää.

Turvattomat olot, konfliktit ja katastrofit lisäävät lapsiavioliittoja, väkivaltaa ja raiskauksia. Valitettavasti kyse on myös perinteistä, sekä taloudellisista ja sosiaalisista paineista. Vaikka lapsiäidit ja vauvat selviäisivät synnytyksestä, liian nuoret synnyttäjät kärsivät usein vakavista terveysongelmista, kuten repeämistä. Fyysisien vammojen lisäksi, tytöt menettävät lapsuutensa, ja jäävät vaille koulutusta ja valinnanvaraa oman tulevaisuutensa suhteen.

Kirjoittaessani tätä tekstiä, perehdyin lapsiavioliittoon käyttäen useita lähteitä. Aihe nostatti, ja nostattaa edelleen, vahvoja tunteita. Paitsi, että olen itse nainen, olen myös kahden lapsen äiti, joka näkee elämän tasavertaisena lahjana sekä pojalleen, että tyttärelleen. Sukupuoleen katsomatta pidän itsestäänselvänä, että molemmat lapseni saavat yhtäläisen oikeuden koulutukseen ja ammatinvalintaan. Molemmilla lapsillani on oikeus päättää aikanaan niin perheen perustamisesta, kuin avioliitostakin. Jaksan jopa uskoa, että vuodet tulevat tasoittamaan myös miehen ja naisen välisen Euron euroa.

Joka vuosi 15 miljoonaa tyttöä menee naimisiin alle 18-vuotiaana, osa heistä jopa alle 10-vuotiaan. Lapsiavioliitot ja niiden ehkäisy ovat Planin Tyttöjen päivän teemana vuonna 2016. Keräysvaroilla pyritään ehkäisemään lapsiavioliitoja ja lisäämään tyttöjen turvallisuutta. Lisäksi varoilla tuetaan lapsiäitien mahdollisuutta jatkaa koulunkäyntiä, saada terveyspalveluja, sekä lapsilleen laadukasta varhaiskasvatusta. Plan International on uskonnollisesti ja
poliittisesti sitoutumaton, ja yksi maailman suurimmista ja vanhimmista lastenoikeusjärjestöistä.

Lahjoittamalla tytöille tuet Planin toimintaa niin lapsiäitiyden, kuin lapsiavioliittojen saralla, ja parannat tyttöjen oikeuksia. Lahjoita -sivulla voit tehdä kertalahjoituksen, perustaa oman keräyksen tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi.

Lisää tietoa aiheesta löydät Tyttöjen päivä -sivulta. Lähde mukaan ja ole #tyttöjenpuolella !

Yhteistyössä Plan ja

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Aurinkoista tiistaita!

Tiedättekö kun joskus pitää ihan tietoisesti kaivaa esiin kaikki mahdollinen kiva ja positiivinen. Ei sillä, että niitä ikäviä asioita pitäisi kieltää tai torjua, mutta ihan sillä, etteivät nuo jälkimmäiset valtaa mielestä kaikkea tilaa. No, tänään on sellainen tietoisen kivan päivä. Katsellaan valoa kohti ja ajatellaan positiivisia juttuja.

Onni, että lokakuun neljäs on kansainvälinen kanelipullapäivä, ja ulkona tosiaankin paistaa aurinko. Ja onnihan elää pienissä jutuissa, kuten auringonsäteissä ja uunituoreessa pullassa!

Muistatteko projekti nukkekodin, jonka aloitin innoissani tammikuussa? Mikäli ei muistu mieleen, nukkekodista ja sen historiasta voit lukea enemmän Nukkekodin uusi elämä -postauksesta. No, nukkekoti valmistui remonttinsa suhteen, mutta sen käyttöönotto varsinaiseen tarkoitukseensa venyi ja paukkui. Tämä lähinnä siitä syystä, ettei Klaaran leikkiminen vielä ihan ollut siinä vaiheessa, jossa talon kalustaminen ja asuttamien olisi kannattanut. Äitini virkkasi heti remontin jälkeen lattioille matot, mutta niiden kohtalona oli enemmänkin tupsahdella esiin sohvan raoista ja kaikista muista paikoista, joista niitä ei olisi pitänyt löytyä. Niinpä annettiin nukkekodin olla osa lastenhuonetta ja odoteltiin että varsinaisten leikkien aika tulisi.

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, talon ei ole tarkoitus toimia mittasuhteiltaan täydellisenä nukkekotina, vaan helposti leikittävänä talona, jossa asukkaat ja kalusteet saavat olla lapsen käsiin sopivia. Niinpä päädyimme Mailegin leluihin, ja rautasänky, -penkki ja sitteri olivat ensimmäiset kalustehankinnat taloon. Ehkä askartelen vähän verhoja piristämään huoneita ja sitten katsotaan, josko joulupukki muistaisi talon asukkaita joillakin kalusteilla. Aika moni noista Mailegin huonekaluistakin näytti olevan kokonsa puolesta vähän liian isoja taloon, vaikka tässä kyseisessä yksilössä korkeat huoneet onkin.

Aurinkoisia ajatuksia ja mukavaa tiistain jatkoa!

Tallenna

Hello hello!

Ja hei, terkut Pohjois-Karjalasta! Eräänlaista sukulointia, Valamon luostaria ja paljon paljon muuta on mahtunut viikonloppuun, ja nyt suuntana onkin jo koti. Ihana niin, mulla nimittäin on hirmuinen koti-ikävä, ja tuntuu oikeastaan todella upealta, että tuleva viikonloppu on tarkoitus olla ihan vain kotona.

Mutta nyt muutama hempeän sävyinen kuva lastenhuoneesta, tilasta jonka valo hyvin harvoin innostaa kuvailemaan. Kuluneella viikolla niin kuitenkin kävi, ja tartuin tietenkin kameraan heti. Näiden kuvien hempeän pehmeässä värimaailmassa on jotakin hassua, mikä viehättää silmääni tällä hetkellä hyvin paljon. Huomaan, että kontrastintarpeeni on viime aikoina vähentynyt ja nautin lempeästä sävyjen yhteensulautumisesta enemmän kuin mustan tuomasta kontrastista. Toki nyt ollaan yksityiskohtien puolesta aika lapsellisessa ympäristössä viirien ja pompomien kanssa.

Saan aina välillä kyselyjä kalkkimaalin soveltuvuudesta lastenhuoneeseen, ja edelleen olen sitä mieltä, että kalkkimaali sopii aivan yhtä hyvin lastenhuoneeseen, kuin olohuoneeseenkin. Ja tämä Kalklitir -maalin Nougat -sävy on muuten meillä juurikin noissa huoneissa, mutta fiilis huoneiden muussa värimaailmassa onkin sitten ihan erilainen. Myönnän nimittäin, että viimevuotinen olkkarin pöydänjalkojen maalaaminen oli niin typerä veto, että se on harmittanut älyttömästi. Tai no, toisaalta olen tykännyt vanhasta tarjottimesta jopa enemmän seinäkoristeena, kuin pöytänä, mutta nyt olisi pikkuhiljaa aika löytää olkkariinkin jonkinlainen sisustuksen punainen hempeänsävyinen lanka.

Koska rakastan erilaisia projekteja alustavine suunnitelmineen ja erilaisine vaiheineen, päätin, että tälle syksylle mulla on kaksi sisustusprokkista. Toinen on juuri olohuoneen “lämmittäminen”, eli uuden sohvapöydän löytäminen, sekä mustan senkin poistaminen ja toinen liittyy työhuoneeseen, jonne olen alkanut haaveilla myös kalkkimaalattuja seiniä.

Sisustaminen on siinä mielessä hauska juttu, että välillä tosiaan tulee tehtyä virhearviointeja ja toisaalta mielikin muuttuu matkan varrella. Silti olen älyttömän tyytyväinen, että omalla kohdallani käännökset ovat lopulta aika pieniä. Ihaninta on kuitenkinse, että omassa kodissa on lupa erehtyä ja hukata innostuksensa. Kaikkea kun ei tarvitse ottaa aina niin himputin vakavasti. 🙂

Olkoon tämä nyt jonkinlainen sisustussyksyni startti!

Ihanaa sunnuntaita!

Tallenna

Tallenna

Huomenta ihanat!

Aikaisessa aamussa on nyt ihanan syksyinen fiilis. Harmittaa oikein, ettei ollut kunnon kameraa käsillä, kun katselin silmästä silmään kettua, joka maleksi usvaisella sänkipellolla. Upea näky!

Mutta hei, luontokuvien puutteessa tyydytään nyt “muotikuviin”. 🙂 Tällä kertaa tosin minimitoitukseen, sillä oli ihan pakko kuvailla teille vähän syysmuotikuvia Klaaran garderobista!

Muistatte ehkä kun yhteistyön merkeissä Klaara sai kohta vuosi sitten ihanan mekon Nova Melinalta. Tuo mekko on ollutkin kovassa käytössä, ja niin ihana, että on juuri niitä vaatteita, joita ei säilytetä edes vaatekaapissa, vaan pidetään esillä henkarissakin. Vanhassa talossa asuminen on kuitenkin kompromissien kauppaa, ja monesti talviaikaan meillä jää mekot käyttämättä ihan jo siitä syystä, etä paksut sukkahousut ja mekko eivät tunnu riittävältä vaatetukselta lapselle, joka leikkii pääasiassa kylmällä lattialla. Sain ajatuksen tilata pöksyt Novalta, mutta jotenkin sekin vain jäi ajatuksen tasolle. Mutta, kiitos ihanan Niinan, joka instagramissa jakoi tyttärensä suloisen pöksykuvan, ja samana päivänä eteeni tulleen Nova Melinan Facebook-päivityksen, jossa käskettiin ottamaan rohkeasti yhteyttä vaikkapa fb-viestin muodossa, ja kyselemään enemmän tilaustöistä ja niiden hinnoista. Rohkaistuin, ja lopulta oli kangaskin valittu ja housutilaus tehty.

Klaaran housut tehtiin muuten kokoon 116cm, koska olen niitä nuukapussiäitejä, jotka rakastavat kasvunvaraa, ja tässä mallissa housun kuminauhalahje mahdollistaa juurikin sen pienen ylimääräisen housun pituuteen.

Housujen lisäksi innostuin tilaamaan vielä suloisen hiuspannan, jonka rusetti mätsää kivasti pöksyihin. Nyt on kiva kokonaisuus, josta tykkää sekä äiti, että tytär, ja leggareiden kanssa puuvillahousut ovat lämmin asu talvellakin

Kuten mekossa, myös housuissa työn jälki on älyttömän hyvää ja siistiä, eli jos arvostat suomalaista käsillä tekemistä ja ylipäätään kotimaista työtä ja osaamista, Nova Melinaan voi turvautua oli kyse sitten lasten- tai aikuistenvaatteista.

Sekä housut, että panta ovat ostettuja, mutta koska piilomainonta on vähän tylsää, myönnän ihan suoraan, että kirjoitin tämän postauksen mainosmielessä. Miksikö? Koska arvostan suomalaista työtä, ja käsityön taitoa. Sitä, että on rohkeita ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja tekevät työtä, jota rakastavat. Niin, kunnioitan yrittäjähenkeä, siinä kai se yksinkertaisuudessaan on. Ja kukapa nyt ei tykkäisi ihanista vaatteista!?

Nova Melinan Karuselli -kaupassa on ihania Art Galleryn, sekä Libertyn kankaita, joista Nova toteuttaa upeita tilaustöitä, mutta myy kankaita myös niille jotka haluavat toteuttaa luomuksensa itse. Nettikaupasta löytyy lisäksi valmistuotteita ja ihana pieni paperikauppa, sekä pieniä suloisia juttuja kuten silitysmerkit. Kannattaa katsoa!

Tallenna

Viime viikolla puhistiin helteessä, nyt värjötellään villasukissa. Mihin ihmeeseen se kesä taas katosi!?

Mutta hei, on tässä hyvätkin puolensa! Älkää nyt heti ampuko, toivon todellakin lämmön palavaan, mutta viileät pari päivää ovat olleet aika antoisia. Tai kaikki alkoi oikeastaan jo maanantaista, jolloin aloitin pihatöillä, ja tiistaina vireeni oli niinkin kohdillaan, että innostuin iltapäivällä siivoamaan kylppärin kaapit ja laatikot (valmista tuli tosin vasta myöhään illalla!). Eilen oli sen verran viileää ja pilvistä, että vuoroon pääsivät ikkunat, ja tänään olen kunnostautunut muilla (rästiin jääneillä) kotitöillä. Olen nähkääs hyvinkin ennakoiva, ja ajattelen, että kun lämpöaalto jälleen pyyhkäisee luoksemme, voimme nauttia siitä rennosti ja elää jälleen ihan pellossa. Balanssia, sitäpä tämä taitaa olla! 🙂

Ei siis harmitella kelejä, kun niille ei mitään kuitenkaan voida. Sen sijaan nautitaan valosta ja pitkistä päivistä. Niitä tulee kuitenkin syksyllä kova ikävä. Ja helteitäkin ehtii tulla ja mennä vielä moneen kertaan, nythän ollaan tosiaan vasta kesäkuun alkupuoliskolla. Itse odottelen kovasti, että viileät päivät toisivat vielä tullessaan jonkinlaisen remontointi-innostuksenkin. Listojen ja kattojen maalaamista olisi vaikka miten, ja yksiönikin odottaa yhä remonttia. Samaan aikaan toivon kuitenkin, että välillä voisi ihan vain olla. Menemättä minnekään, tekemättä oikeastaan mitään.

Täällä on tänään syöty kuumaa perunasoppaa ja leivottu voisilmäpullia. Ei ehkä niitä kaikkein kesäisimpiä herkkuja, mutta menkööt nyt tällä kertaa! Ja koska elämä on painottunut sisätiloihin, myös pienimuotoinen sisustaminen on innostanut. Tänään keksin ullakolta Ikean pöytävalaisimen, jonka varjostin oli pahasti riekaleina. Ja kas, miten se muuttui iloiseksi (niinikään ullakolta löytyneen) Rie Elise Larsenin lampunvarjostimen avulla! Sopii oikein hyvin Klaaran kaapin päälle tunnelmaa tuomaan. Maatuska on muuten se Pietarin-tuliaiseni ja sekin istuu Tanskasta tuodun sotilaan rinnalle niin hyvin kuin lastenhuoneessa tarvitseekin. 🙂

Juuri nyt haaveilen Pikku Kakkosen pituisesta huilituokiosta kirjani kanssa, ja kaikki merkit viittaavat tämän toiveen toteutumiseen. Eli ei muuta kuin rentoa iltaa teillekin!

Jaa mutta hei; Nespresso -arvonta:

Onnea Idahhh, sinulle napsahti Nespresson Lattissima Touch -kahvikone (laitan voittajalle postia)!

Miten voikin yhden pienen aulan laittaminen taas sekoittaa koko talon. Eli ei, meillä ei sen isompaa vappusiivousta varmaan suoriteta, tai ainakaan ei ihan koko taloa saada millään seesteisen siistiksi. Sitä vastoin, toivon todella, että viikonloppuna olisi aikaa saattaa tämäkin projekti loppuun!

Nyt olisi kaksi kerrosta kalkkimaalia seinillä ja ovet ja listatkin on jo sudittu kertaalleen. Järjestys ei taaskaan ole ihan loogisin, mutta seuraavaksi vuorossa olisi katon ja paneeliseinän maalaus. Mutta ehkä siinä vaiheessa kun saan repiä nämä maalarinteipit hittoon listojen ympäriltä, ollaan jo voitonpuolella! Tai ainakin tavarat saa heittää takaisin paikalleen ja muutkin huoneet palaavat normaalin järjestykseensä.

Kalklitirin San Saccaria todettiin aikanaan liian vaaleaksi olkkariin, mutta hämärässä aulassa se toimii paremmin kuin hyvin. Sävy erottuu paljon selkeämmin vasten valkoista, kuin miten se nousi esiin valoisassa pianohuoneessa. Katto, lattia, listat ja portaiden paneeliseinä jäävät valkoisiksi, joten kokonaisuudesta ei tullut lainkaan tunkkainen, vaikka luonnonvaloa tuleekin vain maakuuhuoneista.

Sanotaan, että valkoinen väri avartaa, mutta nyt väitän kyllä, että aula näyttää jopa suuremmalta, kun se sai hiukan kontrastia seinilleen.

Työn alla ja pahasti vaiheessa. Mutta hyvä siitä tulee!

Huisia vappuaatonaattoa!

Tallenna