Jos toukokuu tavallisesti antaa vienon lupauksen kesän tulosta, niin tänä vuonna mennyt kuukausi toi kesän ihan jokaisella tavalla. Toukokuun alun lehdettömät puut vaihtuivat vehreyteen ja kuun loppupuolella luonto ikään kuin räjähti käsiin. Syreenit alkaa olla kukintansa päässä, keltaiset voikukat ovat nyt valkoisia hattarapalloja ja villit lupiinit rehottavat teiden varsilla. Aurinkorasvaa on saanut läträtä enemmän kuin viime kesänä yhteensä ja ihan niitä keveimpiäkin kesävaatteita on saanut ulkoiluttaa liki jokaisena toukokuun päivänä.  Vuoden 2018 toukokuu löi laudalta jopa syntymävuoteni toukokuun helle-ennätyksen.
Mutta tästä kesä vasta alkaa! Nimittäin kesäkuusta. Näin ainakin itse ajattelen. Kaikki toukokuun lämpö oli vain silkkaa extraa!

Kuvissa joitakin omia kesäsuosikkejani, sellaisia toukokuun aikana todettuja kesän pelastajia. PONS-sandaalit sain blogin kautta Turkulaisesta Duo-Livingistä. Duo-Living on kivijalkakauppa Turun keskustassa nettikaupan lisäksi. Myymälä jatkoi edesmenneen Elvina Interiörin tiloissa, kaupan, jonka mukaan meidän Klaara sai muuten yhden nimistään. Oli harmillista kuulla, että myös Duo-Livingin tulevaisuus on vaakalaudalla, ja yrittäjäkaksikko on matkalla kohti uusia tuulia. Kivijalkamyymälä ja nettikauppa etsivätkin uutta yrittäjää, joka haluaisin jatkaa sisustus- ja lifestyleyrityksen pyörittämistä. Vinkkinä sinulle, joka ehkä mietit yrityksen perustamista ja yrittäjyyttä.

Nuo Avarca Pons sandaalit tehdään käsityönä Espanjassa Menorcan saarella. Aidosta nahasta valmistetut sandaalit on tehty kestämään, ja mukavuutensa ansiosta niitä voi käyttää melkein missä vain. Kengät eivät siis ole pelkät rantasandaalit, vaan niillä on mukava kävellä. Kantapää ei lipsu ja läpsy, vaan sandaali pysyy tukevasti jalassa ja kumipohja on pehmeä ja tukeva astua. Koska Ponseissa varpaat jäävät kuitenkin piiloon, sandaalit soveltuvat myös työkengiksi. Jalka muotoilee pehmeää nahkaa ja tästä syystä kengät kannattaa hankkia normaalia pienemmässä koossa. Esimerkiksi kun itse käytän kokoa 39, Ponsini ovat kokoa 38. Sävyjä on glitteristä pastelleihin, mutta koska olen tällainen turvallisen tavallisen ystävä, valitsin itselleni klassiset ruskeat kengät. Sopivat asuun kuin asuun, ja myös ruskeiden nahkalaukkujen kanssa.

Toukokuussa iloa on tuottanut myös Madaran CC-voide, jolla olen korvannut mineraalimeikin. Älyttömän hyvä tuote, joka tasoittaa ihon sävyä ja riittää huonoihoisellekin kesän meikiksi, mutta ei kuitenkaan jätä kasvoille pakkeloitua fiilistä. Tämä on myös niin paljon nopeampi, kuin mineraaleilla tehtävä meikkipohja. Tuossa on suojakerroin 15, mutta lisäsuojaa kasvoille olen laittanut Madaran kasvoille tarkoitetusta aurinkovoiteesta, jossa on hauska meikkivoidemainen sävy. Ei siis tule sellaista valkoista naamaa, vaikka sattuisi levittämään paksummankin kerroksen. Sävy on kuitenkin läpikuultava, eli kasvot eivät muutu meikatuiksi.

Leveälierinen hattu suojaa kasvoja, dekolteeta ja niskaa. Ja tietty hiuksia! Näyttävä koru muuttaa yksinkertaisemmankin pellavamekon kesäisen rennoksi. Näillä siis kohti keskikesää ja juhannusta!

Tänään alkaa lasten kesälomat. Tai no, huomenna vielä koulun kevätjuhla. Kolmas luokka lyödään pakettiin ja taas ihmetellään, mihin aika vierähti. Toisaalta ensimmäistä kertaa koulutaipaleen aikana mitään suurta ei tarvitse jättää taakseen. Koska täällä käydään jo eskari koulun puolella, ja viime vuosiin on mahtunut väistötiloja ja koulujen lakkauttamisia, on kolmasluokkalaisen koulutaipaleeseen mahtunut jo 4 eri opettajaa, muuttoja rakennuksesta toiseen ja luokkakavereiden tiuhaa vaihtumista. Neloselle on siis ihan kiva mennä, koska opettaja, luokka ja jopa luokkahuone pysyvät samana.

Ihanaa kesäkuun aloitusta ja aurinkoista viikonloppua!
Onnea myös jokaiselle valmistuvalle ja valkolakin saavalle, sekä ylpeille vanhemille ja muille perheenjäsenille! ♡

 

sandaalit / Avarca Pons / saatu Duo-Living
kesähattu  / H&M
CC-voide ja aurinkosuoja kasvoille / Madara
mala-helmet / Nikkotakko / saatu

 

Hiphei ja ihanaa uutta viikkoa! Eilen jalkapallossa nilkkaan tullut tälli osoittautuikin vähän pahemmaksi. Jo illalla jalka alkoi turvota ja tänään turvotus on jo aikamoinen. Samoin mustelma. Päätin siis verhota jalkani pitkän pellavamekon helman alle. Huomattavasti farkkuja keveämpi ratkaisu.

Muistatte ehkä kun kirjoitin noista Nikkotakkolta saamistani vihreistä korvakoruista? Sain tuolloin korvakoruille myös kaverin, nimittäin ihanat mala-helmet. Ja tupsu tietenkin tässäkin, kuinkas muutenkaan! Mala-korut ovat jonkinlaisia rukousnauhoja, ja ne kuuluvat hindulaisuuden, buddhalaisuuden, meditaation ja joogan perinteisiin. Kuten perinteisissä mala-koruissa, myös Nikkotakko mala-koruissa on 108 puuvillalangalla yhteen solmittua helmeä ja erillinen “guruhelmi”. Luku 108 tulee mantrojen toistamisesta sarjoina. 108 helmeä, 108 toistoa. Korun materiaali, eli helmet valitaan sen mukaan, mikä kullekin on tärkeää tai elämässä korostettavaa.
Omat helmeni ovat sammalakaattia, jonka uskotaan auttavan luontoyhteyden muodostumisessa. Sammalakaatti on uudistava ja parantava kivi, joka vahvistaa ihmisen sisäistä kauneutta. Mutta lisäksi se on myös puutarhurin kivi, eräänlainen neuvonantaja, ja tämä kaikki sopii itselleni juuri nyt paremmin kuin koskaan. Täällä on nimittäin pieni puutarhakriisi, kun tuntuu, että aika ei riitä vauhdilla edenneen kesän hallitsemiseen. Ruoho kasvaa silmissä ja voikukat ovat vallanneet koko pihan. Samaan aikaan harmittaa, että juuri silloin kun puutarha puhkeaa kukkaan, sille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aikaa rikkaruohoille, mutta ennen kaikkea aikaa nauttia kaikesta kukkivasta. Ja näillä keleillä kun nuo kukinta-ajatkin jäävät kovin lyhyiksi. Tänään päätin kuitenkin nakata ihan kaiken muun pois mielestäni ja vietin illan ulkona nyppimässää ja kitkemässä. Ja samalla tajusin, että jos jokin vähentää stressiä ja huonoa mieltä, niin juurikin tuo ulkona puuhailu. Jatkossa sille on raivattava yhä enemmän aikaa. Eikä suinkaan rikkaruohojen vuoksi, vaan ennen kaikkea oman mielen ja elämän mielekkyyden vuoksi. ♡ Nimittäin kun tekee sitä, mistä ihan oikeasti tykkää, moni muukin asia loksahtaa kyllä paikalleen.

Suloista maanantai-iltaa! ♡

Heipsan tyypit, ja oikein hauskaa vappuaattoa!

Me mennään illaksi ystäville grillailemaan ja juhlistamaan vappu. Sitä ennen pitäisi vielä käydä kaupassa, ja tehdä valkosipulimajoneesi bataattiranskisten kaveriksi. Laskin, että mikäli miehet hoitavat grillauksen, ja me naisväki saadaan pysyä sisällä, vappua voi juhlistaa hameessa. En nimittäin tahdo tulla kipeäksi, kun tuo viheliäs flunssa on kiertänyt meillä itseäni lukuunottamatta jo kaikki. Klaara kaivoi jo aamulla tyllihameen ja yksisarvisnaamionsa esiin, joten vappuasu on siltäkin osin päätetty.

Täällä koululaisilla oli ihan tavallinen koulupäivä, tai ei tavallinen, mutta koulua kuitenkin. Klaaran kanssa pidettiin kuitenkin vapaapäivä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä idea. Lauantaipäivästä tuli melkoisen pitkä, kun kävimme onnittelemassa 10-vuotiasta siskontyttöä, ja eilinen päivä vierähti jumppaesityksissa ja niiden harjoituksissa. Tänään on sitten tehty vähän kotitöitä ja yritetty ladata akkuja, jotta jaksettaisiin illalla valvoa perus kahdeksaa tai yhdeksää pidempään. Ja tietysti lapsi joka nukkuu tavallisesti päikkäreitä, ei tahdo nyt millään ummistaa silmiään. 🙂

Kuvissa myös eilen Lidlistä matkaan napattu jättimarketta, jollaisen ostin myös vuosi sitten. Vaikka silloinkin pidin kukkaa ruukussa kuistilla hyvän tovin ennen ulos istuttamista, tuo oli ehdottomasti meidän pihan komein kesäkukka ja jaksoi kukkia ihan pakkasiin asti. Ja siitäkin huolimatta, että se oli koko kesän ihan taivasalla. Toki joitakin nuppuja välillä kuivui, mutta poistin ne ja kaikki kuoleet kukat ahkerasti, ja se maksoi vaivan. Nyt tietenkin kun tässä kehun, saan varmaan tapettua tuon kukan ennen ulos siirtämistä! 😀 Tästä postauksesta näette, miten suuri tuo marketta oli syksyllä. Se oli oikeasti tosi jätti!

 

Mutta nyt sinne kauppaan! Iloista ja hauskaa vappua. ♡♡♡

Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti! 😀

Kuvien lasit: Kylie Minogue / KYLIE 5

Hepskukkuu! Tänään vähän turinaa rilleistä ja rillien vierestä. Silmälasimuisteloihin minut yllytti Specsavers, jonka kanssa postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä.

Sain ensimmäiset silmälasini joskus yläaste-lukioikäisenä. Ei pahasti miinusta, mutta hajataittoa ja piilokarsastusta, joita pyrittiin korjaamaan jatkuvien päänsärkyjeni vuoksi. Jossakin kaappien uumenissa kai on yhä ne ensimmäiset lasini, jotka olivat kooltaan hädin tuskin teelusikkaa suuremmat, ja kehyksetkin liki olemattomat. Ei ehkä niin tätä päivää, mutta hei, varmaan taas joskus muodissa tuokin hullutus. Tosin toivon, että ei ihan heti. Optikkokin oli mukava. Pitkän huiskea nainen, jolla oli hauskat jutut. Viime vuosina olen saanut tutustua kyseiseen ihmiseen ihan muissa kuvioissa, ja todennut ensivaikutelmani oikeaksi, joskin hauskuuden osalta alakanttiin arvioidulta. Ystäväpiiristäni löytyy muuten kaksi muutakin optikkoa, ja tällä otannalla olen päätynyt siihen lopputulemaan, että alalle hakeutuu leppoisaa ja hyvän huumorin omaavaa väkeä.
Siinä kohtaa kun itse sain ensimmäiset silmälasini, keikkui isänkin nenällä jo monitehot, ja isosiskoani en edes muista ajalta jolloin hänellä ei vielä ollut silmälaseja. Äidillä lasit on ollut aina. No ei toki ihan syntymästä asti, mutta jostakin villeistä nuoruusvuosista kuitenkin, eli ajalta, jolloin minua ei tainnut olla olemassa edes haavekuvissa. Yhdet äidin vanhoista laseista, sellaiset Kekkos-tyyliset ja matkatelkkarin kokoiset, olivat minulle ja siskolleni äärettömän hyvää hupailuviihdettä lapsuudessamme. Ne kaivettiin esiin tuon tuosta, ja sitten naurettiin sekä toisillemme, että itsellemme. Samalla mitalla tuli takaisin tässä jokin aika sitten, kun äiti viittasi yksiin laseistani ja totesi, että silmälasimuoti on alkanut kääntymään siihen suuntaan, mitä se oli hänen nuoruudessaan. Koen siis liki velvollisuudekseni säilyttää myös omia vanhoja lasejani ihan vain senkin vuoksi, että omilla lapsillani olisi tekemistä sadepäivien varalle. Ihan vain, jos tietokoneet, pelikoneet, puhelimet ja kaikki käpylehmiä hienommat lelut eivät jostain syystä pystyisi täyttämään tätä aukkoa nykylasten elämässä.

Kärsin samoista näköongelmista edelleen, sillä erolla, että lähinäköni on heikentynyt iän karttuessa. Jos siis ennen erotin ne pienenpienellä painetut Tuntemattoman sotilaan loppusanat 20 markan setelistä täysin ongelmitta, en uskoisi enää kykeneväni vastaavanlaiseen suoritukseen. Toinen ongelma on se, että nykyään työni on pitkälti näyttöpäätteen tuijottamista, ja mikäli en jaksa käyttää päivällä laseja, huomaan sen kyllä viimeistään illalla hamutessani särkylääkepurkkia. Kävin keväällä Specsaversin näöntarkastuksessa, ja vaikka olin lähtenyt aamulla kotoa sekä hyvän näköisenä, että hyvänäköisenä, totesin tutkimuksen päätyttyä optikolle, etten näe ilman laseja mitään. Optikko selittikin, että tarkastuksen aikana silmää ikään kuin rasitetaan ja koska omat silmäni yrittävät niin kovasti korjata tarkennustaan, tulee kunnon rasituksen jälkeen vastaan tilanne, jossa silmät eivät yksinkertaisesti enää jaksa. Itselläni silmälasit ovatkin jo vuosien ajan olleet työväline juurikin tällaisen rasituksen välttämiseksi.

Kävin itse keväällä Specsaverin kokonaisvaltaisessa näöntutkimuksessa, josta kirjoittelinkin teille jo toukokuussa. Tuo tutkimus sisältää paitsi perinteisen näöntutkimuksen ja silmänpaineen mittauksen, myös digitaalisen silmänpohjan kuvauksen, jossa pystytään havaitsemaan vakavat silmäsairaudet, kuten silmänpohjan ikärappeuma ja silmänpainetauti, sekä merkit diabeteksesta ja verenpainetaudista.

Lukijakilpailu:

Kerro kommenttiboksissa oma silmälasimuistosi tai milloin viimeksi kävit näöntarkastuksessa. Kommentoimalla olet mukana 129 euron Specsavers -lahjakortin arvonnassa. Jätätähän kommenttisi kuitenkin viimeistään 21.1. 2018 menessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Tallenna

Tallenna

Tik tak tik tak… Jos vuoden 2017 puolella vielä aikoo tehdä jotakin erityistä, niin nyt jos koskaan alkaa pitelemään kiirettä. Onnekseni voin todeta, että mitään maata mullistavaa ei enää tarvitse ehtiä tekemään, ja vuoden vaihteeseen saa lipua rauhallisin mielin. Tosin takana on varsin kiireinen ja kellotettu vuosi, ja nämä joulunajan rennot päivät ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen. Yksi toive seuraavalle vuodelle onkin, että ajankäytössä osaisimme organisoida asioita paremmin, ja perheen yhteisiin hetkiin jäisi enemmän aikaa. Enemmän aikaa yhteisille aterioille, ulkoilulle ja vaikka viikonloppujen leffahetkille.

Tänä vuonna saimme mieheni kanssa ihanat joululahjakellot yhteistyössä Brand House Finlandin kanssa. Kuten tiedätte, en ole mikään vannoutunut korujen käyttäjä, mutta kellosta on muodostunut viime vuosina itselleni tärkeä asuste, ja sanonkin aina, että kello on koru, jolla on selkeä funktio. Brand House Finland toi loppuvuodesta Suomen markkinoille kaksi uutta saksalaista, kellobrändiä. Laadukkaista  Zeppelin ja Junkers -kellomallistoista löytyy kelloja joka makuun, piti sitten fiinimmästä tai sporttisemmasta tyylistä. Molemmat brändit ovat olleet Euroopassa viime vuosina suuressa suosiossa, ja nyt niiden kysyntä on kasvanut myös täällä meillä Suomessa. PointTec valmistaa Zeppelin ja Junkers -mallistojen kellot yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella, ja kyseessä on tunnettu ja arvostettu kellovalmistaja.  Pääasiassa kelloissa käytetään sveitsiläisiä ETA ja Sellita -automaattikoneistoja.

Valitsin itselleni kellon sillä ajatuksella, että se sopii arkikäyttööni ja mahdollisimman monen asun seuraksi. Junkers Eisvogel F13 Lady 6731-5 miellytti lämpimän ruskean nahkahihnansa ja vaalean kellotaulunsa vuoksi. Kellotaulun kehys on kiiltävää terästä, mutta viisareista ja numeroista löytyy ruusukultaa, joten kellon kanssa voi myös käyttää monenlaisia koruja. Pienenä naisellisena lisänä kellotaulusta löytyy myös Swarovskin kristalleja. Yleisvaikutelmaltaan kello on kuitenkin sopivan sporttinen ja rento, ja juuri sitä, mitä kelloni pitääkin olla.

Kohtalaisen hyvin tunnen myös puolisoni, sillä ensimmäinen näyttämäni kellomalli oli myös se,  johon hän lopulta päätyi. Zeppelin 100 Years 7680-1  on tummanruskealla nahkahihnalla varustettu kello, josta löytyy esimerkiksi herätys. Kellotaulu on miehekkään kokoinen (42mm) ja yleisilme tässäkin tyylikkään sporttinen, mutta ennen kaikkea klassinen.

Ehkä tulevana vuonna saamme aikataulut paremmin hallintaan, tai ainakin muistamme ajan arvokkuuden aina aikarautaa vilkaistessamme. Tulin muuten myös siihen tulokseen, että meillä on jokseenkin samanlainen kellomaku. Joskin oma kelloni on sirompi, mutta molemmissa on kuitenkin myös paljon samaa fiilistä. 🙂

Kilpailu:
Käy tykkäämässä Brand House Finland Oy Facebook -sivusta ja kerro kommenttiboksissa, mihin itse haluaisit vuonna 2018 enemmän aikaa. Osallistuneiden kesken arvotaan yksi Junkers Eisvogel F13 Lady 6731-5 -kello, arvo n. 249€.
Osallistumisaikaa on loppiaiseen asti, joten pidähän kuitenkin kiirettä! 🙂

Brand House Finlandin löydät sekä Facebookista, että Instagramista.

Toivotan teille kaikille mitä ihaninta vuodenvaihdetta, sekä iloa ja onnea vuoteen 2018. Kiitos kuluneesta vuodesta ja ihanista sanoistanne kommenttiboksin puolella. Olette tuoneet valoa moniin päiviini sekä pimeisiinkin hetkiin. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tuossa viikonloppuna kesä antoi maistaa parhaintaan, ja auringosta saatiin nauttia oikein kunnolla. Tänään onkin luvassa hiukan juttua aurinkolaseista ja ennen kaikkea siitä, mitä tulisi ottaa huomioon aurinkolaseja hankkiessa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, ja se on jatkoa aiemmalle postaukselleni, jossa kerroinkin uusista vahvuuksilla varustetuista aurinkolaseistani.

Aurinkolasien tärkein tehtävähän on tietenkin suojata silmiä kirkkaalta valolta, sekä haitalliselta uv-säteilyltä. Koska aurinkolasejakin on saatavissa erilaisiin tarpeisiin, kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä, millaiseen tarkoitukseen laseja itse on hankkimassa. Nimittäin esimerkiksi vedellä liikkumiseen, urheiluun ja autoiluun, on mahdollisuus valita juuri kyseistä aktiviteettiä ajatellen suunnitellut linssit. Aurinkolaseihin on saatavilla linssejä myös erilaisilla tummuusasteilla, mutta erittäin valoherkät silmät saattavat kaivata aurinkolaseja myös pilvisellä säällä, ja silloin ratkaisu saattaa löytyä asteittain UV-valossa tummenevista linsseistä.

Polarisoivista linsseistä puhutaan paljon, ja täytyy myöntää, että vaikka itsekin olen polarisoivasta linssistä kuullut, en ehkä ollut käsittänyt linssin toimintaperiaatetta käytännössä. Specsaversin myymälässä sain kuitenkin kokeilla polarisoivaa linssiä, ja sain havainnollistavan esimerkin siitä, miten näkymä auton tuulilasista voi polarisoivalla linssillä muuttua. Koska itse kaipaan aurinkolaseja perusolemisen lisäksi etenkin autoillessa, päädyinkin hankkimaan polarisoivat linssit myös omiin laseihini.
Valon heijastuessa erilaisilta pinnoilta, se saavuttaa silmän myös vaakasuunnassa, jolloin näkökenttään tulee esimerkiksi tien pinnasta tai vedestä heijastuvaa valoa. Polarisoiva linssi kuitenkin suodattaa nämä heijastukset, jolloin silmä näkee huomattavasti terävämmin. Esimerkiksi juuri autoillessa tämä on hyvin tärkeää, mutta ilman häikäiseviä heijastuksia olen huomannut ihan muutenkin “kesänäköni” parantuneen. Polarisoivat linssit myös estävät häikäisevänä heijastuvan valon läpäisyä huomattavasti muita linssejä paremmin. Varta vasten autoilua ajatellen löytyy myös UltraDrive -erikoisväri, joka suodattaa kaiken UV-valon, mutta myös 95 kaikesta sinisestä valosta. Tämä linssi terävöittää maisemaa entisestään, mutta ei kuitenkaan vääristä näkymää, eli liikennemerkit pysyvät entisellään. 🙂

Vaikka aurinkolaseja valitessa päätyisikin ihan tavallisiin linsseihin, lasien istuvuuden kanssa kannattaa olla tarkkana, ja varsinkin jos linsseissä on vahvuudet, optikon tai optisen myyjän on syytä tarkistaa lasien istuvuus. Tällöin terävän näön alue osuu sinne, minne sen kuuluukin, ja kaksi- tai moniteholinssit toimivat kuten niiden on tarkoitettukin toimivan.

Oikeanlainen huolto varmistaa aurinkolasien kestävyyden ja pitkän käyttöiän: Linssit on hyvä pyyhkiä mikrokuituliinalla ja pahimmat rasva- ja hikitahrat poistaa linsseille tarkoitetulla puhdistusaineella. Kuten silmälasitkin, myös aurinkolasit on syytä suojata suurilta lämpötilavaihteluilta. Aurinkolasit eivät siis ole grillaajan suojalasit, joten grilliin kurkistaessa, linssit on syytä pitää kuumuudesta tarpeeksi kaukana, kuten silmälasitkin uuniin luukkua avatessa.

Lukijakilpailu:

Omat aurinkolasini ovat Specsaversin omasta mallistosta, ja malli on ihanan klassinen Salcombe Sun RX.

Toivotaan, että aurinkoiset kelit ja kesä palaavat taas kuvioihin!

Save

Save

Save

Tallenna

Torstaita ihanat! Tänään sivutaan pukeutumista hieman erilaisella tavalla, nimittäin esittelen teille Flint ystäväni, jonka avulla tästäkin kissataloudesta voi lähteä siististi pukeutuneena ja huolitellun näköisenä ulos. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Flintin kanssa.

Mustat ja muuten tummat vaatteet ovat ehkä pahimpia alustoja pitkille hiuksille, pölylle, nukalle ja lemmikeiden karvoille. Koska meiltä löytyy noita kaikkia, teippiharja kulkeekin mukanani oikeastaan aina. Niitä on laukkujen pohjalla, ja pienissä pussukoissa, jotka vaihdan tarvittaessa laukusta toiseen. Viime talvena hankkimani musta villakangastakki oli ehkä pohjanoteeraus mikäli miettii vaatteen käytännöllisyyttä kissan omistajan kannalta, kun taas nahkahousut ihastuttivat helppohoitoisuudellaan. En kuitenkaan anna kissankarvojen tai pölyn sen enempää määritellä pukeutumistani, vaan keskityn enemmänkin vaatteiden oikeanlaiseen huoltoon. Pesu, silitys, tuuletus ja tarvittaessa irtoroskan, pienen nukan ja erilaisten karvojen poisto. Hyvin hoidettuna vaate kestää sekä aikaa, että katseita.

Näppärän kokoinen Flint -teippirulla hurmaa jo pelkästään ulkonäöllään (Flint on muuten voittanut Red Dot International Design Award -palkinnon), mutta itse arvostan vielä kaunista ulkomuotoakin enemmän teippirullan käytännöllisyyttä. Aika usein markkinoilla olevat teippirullat ovat isoja klohmoja, jotka vaativat jo käsilaukultakin kokoa. Toinen, ainakin itseäni ärsyttävä seikka, on teippirullien säilyttäminen laukun pohjalla. Joko rulla pitää tunkea takaisin laukkuun jättäen käytetty arkki paikalleen (mikä nyt ei vain ole kovin houkuttelevaa) tai muuten rulla tarttuu käsilaukun vuorikankaaseen tai nahkaan itseensä. Markkinoilta löytyy toki rullia suojakotelolla, mutta kokonsa puolesta ne vaativat käsilaukulta vielä suurempia mittoja, kuin suojattomat rullat. Flint onkin ainoa laatuaan, sillä teippirulla kierretään hylsyn sisään ja siitä ulos kuin huulipunapuikko. Näin sekä tuotteen mittasuhteet, että käytännöllisyys ovat lajinsa parhaita.

Flint – teippirullan teippi on valmistettu korkealaatuisesta japanilaisesta paperista ja tarrapintaan tarttuu herkästi kaikenlainen nukka, pöly ja karvat. Usein rullien tarrapinta ottaa vain sen tekstiilin pintanukan, eikä ne tiukempaan painuneet irtokarvat enää jaksa tarttua teipin pintaan, mutta pienessä Flintissä on ytyä. Rullassa on  30 arkkia, ja arkki on syytä repäistä irti, kun teippiin muodostuu Flint-logo. Vielä käyttökelpoinen arkki pysyy kuitenkin hyvänä kun sen kiertää hylsyn sisään, ja teippirulla on valmiina seuraavaa käyttökertaa varten. Täysin kierrätettävät vaihtorullat myydään erikseen, joten rulla kestää myös aikaa.
Käytännöllisyyden lisäksi Flint on tyylikäs mukana kannettava. Näiden metallivärien (jotka ovat omia suosikkejani) lisäksi Flint on saatavissa myös kirkkaissa väreissä. Teippirullan voi siis mätsätä joko omaan tyyliin sopivaksi, tai vaikkapa asuun tai laukkuun sointuvaksi.

Lukijakilpailu:

Minkä värisen Flintin sinä valitsisit?

Katso kaikki värivaihtoehdot täältä, ja jätä vastauksesi kommenttiboksiin.
Osallistuthan kisaan kuitenkin viimeistään 7.7. 2017. Kolme vastauksensa jättänyttä saavat sekä Flintin, että vaihtorullan.
Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Hauskaa torstaita!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Tallenna

Maanantaita muruset! Vaikka kevään lämpöaaltoa on jouduttukin odottelemaan, aurinko on sentään jaksanut ilahduttaa valollaan. Tänä keväänä näköasiani on laitettu kuntoon kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, ja olenkin saanut nauttia uusista aurinkolaseistani liki päivittäin. Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen myötä päädyin tilaamaan paisti uudet silmälasit, myös ihka ensimmäiset omilla vahvuuksilla varustetut aurinkolasit. Se on nimittäin niin, että sitä hyvää näköä tarvitsee vähintään ihan yhtä paljon ulkona liikkuessa ja autoillessa, kun sisällä tietokonetta tuijottaessakin. 🙂

Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen kävin teettämässä Porin Specsavers -liikkeessä. Optikon kanssa lähdimme liikkeelle perusjutuista: Koska näköni on tutkittu viimeksi, entä silmälasit uusittu? Kartoitimme henkilökohtaisen näkötilanteeni, ja kerroin silmien väsymisestä ja kirjan mössöksi muuttuvista riveistä. Asiakkaan oma kertomus näköongelmistaan onkin kuulemma yksi suuri osa näöntutkimusta. Koska edellinen silmälasireseptini oli vain tammikuulta, mitään suuria muutoksi ei optikko reseptiin tällä kertaa kirjannut. Taittovirheen korjausta lisättiin kuitenkin vielä pikkuisen. Tuo perinteinen osuus näöntutkimuksesta on kyllä jollakin tapaa silmille myös tosi raskas, ja tutkimuksen jälkeen, kun näköäni oli rasitettu oikein kunnolla, totesin taas etten näe juuri mitään ilman laseja. Optikko myönsikin, että tutkimuksen tarkoitus on myöskin väsyttää silmää. Näin saatiin esimerkiksi mitattua oma taittovirheeni, joka ilmenee itselleni perusarjessa juurikin sillä, että päivän ruutua tuijottaneet silmät eivät jaksa enää illalla pysyä kirjan riveillä.
Kokonaisvaltainen näöntutkimus sisältää myös silmänpaineen mittauksen, sekä digitaalisen silmänpohjankuvauksen. Molemmat ovat nopeita tehdä, eivätkä millään muotoa satu tai ylipäätään tunnu missään. Näissä kummassakaan ei omalla kohdallani näkynyt mitään poikkeavaa, mutta annoin toki luvan tallentaa tiedot mahdollista myöhempää tarkastelua tai vertailua ajatellen. Tutkimuksen päätteeksi optikko kirjoitti reseptin linsseille ja muistutti, että mikäli päänsärkyä esiintyy lasien käytöstä huolimatta, syytä kannattaa etsiä niskahartiaseudun jumeista, tai mahdollisesti käydä ihan lääkärillä.

Uusia laseja valitessa pitää toki myöskin huomioida optikon resepti. Mikäli näkö vaatii kaksi- tai moniteholinssejä, optikkoliikkeen henkilökunta auttaa valitsemaan kehyksen jossa tämä on mahdollista. Nyt tosin silmälasimuoti on onneksi suurta ja linssit tulevat reilusta poskille.
Mitä tulee muuten silmälasien tai aurinkolasien valintaan, luotan itse aina optikon tai optisen myyjän mielipiteeseen. Vaikka itse tiedätkin, mitä haluat, ammattilainen näkee kehykset päässäsi paremmin. Sopiva koko on tärkeä, eli saadaanko silmälaseista vain aisoja taivuttamalla myös istuvat, tai istuvatko aurinkolasit tukevasti päähäsi.

Äkkiseltään voisi luulla, että nenälläni on jotkin vanhoista aurinkolaseistani, niin kovin saman tyylisiä tunnun suosivan vuodesta toiseen. Mutta, jos nuorempana oli pakottava tarve kokeilla kaikkea uutta, ikä on onneksi tuonut myös jonkinlaista varmuutta omasta tyylistä. Kasvojeni pehmeisiin piirteisiin ja vaaleisiin sävyihin sopii mustaa paremmin ruskea. Neutraali kilpikonnakuosi on vuodesta toiseen suosikkini, ja sitä päädyin valitsemaan myös tällä kertaa – niin silmälaseihin, kuin näihin aurinkolaseihinkin. Lisäksi muovikehys ilman ylimääräisiä koristeita, suuret linssit ja pikkuisen kasvoja kohottava malli. Tiesin aika hyvin, mitä halusin, ja oikeat aurinkolasit löytyivätkin supernopeasti. 🙂

Katse skarppina kelpaa katsella kevään etenemistä! 🙂

Aurinkoa uuteen viikkoon!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Heiputihei!

Jos siellä jossain silmiäsi häikii iltapäivän aurinko, voit olla varma, että kadehdin oltaviasi. Täällä nimittäin vihmoo räntää ikkunaan, ja keli on kaikkea muuta kuin keväinen. Jos tuossa jo pari päivää saikin koiran pysymään suht siistinä lenkillä, niin nyt otetaan taas takaisin.

Täällä on vietetty kotipäivää pienimmän kanssa ja hipsuteltu villasukissa. Ehkä juuri harmaan päivän innostamana, tein kuistillakin tänään pienen kaudenvaihdoksen ja korvasin ruukkujen callunat keväisillä narsisseilla ja hyasinteilla. Itse asiassa, otin keväisemmästä kuistista kuviakin teille, mutta kuvansiirtoni koneelle sai koko läppärin juntturaan, ja kun lopulta sain taas koneeni auki, kuvat eivät olleetkaan siellä, eivätkä tietenkään kamerassakaan. Jokin musta aukko taisi nielaisi ne.

Kun pari viikkoa sitten otin mittariini taas yhden lisävuoden, hemmottelin itseäni uudella kellolla. Itse asiassa, tuota Triwa Rose Falken -kelloa himoitsin jo viime kesänä, ja nyt satuin löytämään sen hyvästä tarjouksesta edullisesti. Koska en juuri osaa käyttää koruja, kello tuntuu luontevalta korulta käyttötarkoituksensa vuoksi, ja tuo jotakin pientä lisää asuun. Tämä yksilö ihastuttaa kevyellä ulkomuodollaan ja vaalealla sävyllään. Onpa se sopivan klassinenkin, joten ihan heti siihen ei luulisi kyllästyvän.

Tähän aikaan vuodesta jotenkin odottaa innolla kaikkea uutta. Koska viimeisetkin jäät sulavat, mitä maasta alkaa puskea, ja koska vihertää ja missä. Huomaan, että jonkinlainen herääminen tapahtuu myös omassa mielessä. Talvihorros vaihtuu uuteen intoon, ja monet sellaisetkin asiat, jotka talven pimeillä tuntuivat vähäpätöisiltä, kiinnostavat nyt taas eri tavalla. Koska kevät tuo aina itsellekin jonkinlaisen uudistumisentarpeen, olen viime päivinä pinnaillut ahkerasti Pinterestin Hairstyles -kansiooni inspiraatiota perjantain kampaaja-aikaa ajatellen. Viimeisimmistä lisäyksistä saatatte hahmottaa, mitä mielessäni on liikkunut. Nyt vain pitäisi kerätä se lopullinen rohkeus jostain, vaikkakin toisaalta uusi freesimpi hiuslook kutkuttaa jo vahvasti. Josko oikealla värillä saisi pyyhittyä myös tämän talven tuoman harmauden kasvoiltaa. 🙂

Vaikka kuistikuvat katosivatkin tuhkana tuuleen, tuli tästäkin nyt jonkinlainen annos vihreää. Nappaan teille sitä kuistia sitten joskus toisella kertaa.

Nyt pitäisi kuitenkin tehdä se suuri päätös, vetääkö lenkkikamat niskaan ja lähteä uhmaamaan räntäsadetta heti tilaisuuden tullessa, vai sytytelläkö kynttilät ja tehdä olonsa supermukavaksi sisällä lämpimässä.

*Teepaketit saatu blogin kautta /Life

Tallenna