Taipuu vaan ei katkea

12.1.2017

Tuuli sen kun tuivertaa. Tällainen keli jäähdyttää vanhaa taloa oikein kunnolla, ja välillä tuntuu, että sukat tahtovat pyöriä jaloissa. Toisaalta tässä kohtaa vuotta kroppa on jo tottunut viileyteen, vaikka syksyisin mietinkin aina, että miten selviän hengissä taas yhdestä talvesta.

Meidän uunin piti tulla tänään vihdoin kuntoon, vaan eipä sitten tapahtunutkaan. Lapset tilaileva leivontapäivää, ja itsekin jo haaveilen erilaisista uuniruoista, mutta näköjään tämä on taas niitä asioita, jotka eivät suju sitten millään. Kuitenkin kun aamulla mietin tätäkin mahdollisuutta, oletin sekoavani täysin, mutta jotakuinkin kestinkin tuomion aika hyvin. En tosin tiedä kuinka pitkään jaksan nieleskellä tätä tilannetta. Uuni kun on vähän sellainen perusjuttu lapsiperheen keittiössä.
Onneksi tähän päivään kuuluu paljon hyvääkin. Sain tänään nimittäin yhden älyttömän ihanan sähköpostin, ja illalla pääsen viettämään hiukan vapaata kotikuvioista, joten plussan puolella ollaan ja vahvasti.

diptyque-3

Täällä tuuli ei ole toistaiseksi katkonut puita, eikä sähköjäkään, joten taidettiin päästä säikähdyksellä. Jotenkin tuossa tuulen synnyttämässä kolinassa on ihana tunnelma. Eilen juuri sanoin miehelle sängyssä, että on aikas romanttinen fiilis, kun tuuli tuiversi kattoa ja makkarin katossa välähteli marokkolaislyhdyn muodostama pitsikuvio. Nämä on näitä juttuja, joita ehkä kaipaa sitten kesällä. Samaa tunnelmaa kun ei tule, vaikka ukkoskuuro kuinka pauhaisi, ja aurinko pakenisi pilvien taakse.

diptyque-2diptyque-1 diptyque-4

Kuten kuvista näkyy, pehmeät ja lämpimät puunsävyt ovat juuri nyt kovasti mieleeni. Tuossa pari päivää sitten teinkin katselmuksen vinteille, varastoihin ja vajoihin, ja löysin paljon kivoja juttuja, kuten esimerkiksi vanhat pukkijalat. Mutta niistä löydöistä sitten taas joku toinen kerta.

Tunnelmallista torstain jatkoa!

Tallenna


Vähän erilainen paperikassi

20.9.2016

Tiistaita ihanat! Jälleen niitä päiviä, kun ihminenkin käy aurinkoenergialla (ainakin melkein) ja lenkkitossut oikein vaativat ulkoiluttamista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden puhelimella räpsäistyn maisemakuvan tuosta rannasta. Ilta oli niin kaunis, että edes puhelimen (huono) kamera ei voinut pilata näkymiä. Kuvien laadusta sen verran, että revin täällä nyt hiuksiani, kun kaikki blogikuvat tuntuvat puuroutuvan jossain kohtaa matkaansa. Olen nyt viime päivinä joutunut tyytymään läppärillä puuhailuun, ja tuntuu, että minä sekä Retina-näyttö ei olla ihan parhaat kaverukset.

Yllätän jopa itseni aasinsiltataidoillani, mutta näinkin kevyesti päästiin auringonpaisteesta tietokoneeseen! Ja tietokoneesta hypätään luontevasti uuteen laukkuuni, joka toimittaa mulla läppärilaukun virkaa. Äkkiseltään näyttäisi olevan vaaleanpunaista mokkaa, mutta mitäpä vielä; Kassi on paperia!

Uashmama 11

Sain viime viikolla yhteydenoton Valkoinen Lautturi -nettikaupan Tuulilta, joka kysyi, olisinko halukas testaamaan paperista uutuuslaukkua. Uashmaman laukku on siis valmistettu samasta materiaalista, kuin nuo sisustuksesta tutut paperipussit, jota vilahtelee meidänkin keittiössä. Luettuani, että laukkuun sujahtaa myös 13 tuumainen tietokone, hypin miltei riemusta. Olen nimittäin jo tovin metsästänyt kassia, jonka sisään saisi tietokoneen, mutta samalla mallia joka ei varsinaisesti näytä läppärilaukulta. Koska sopivaa yksilöä ei ole osunut eteeni, olen kiduttanut olkapäätäni Neverfullia roikottaen. Tästä viisastuneena asetinkin laukulleni pari kriteeriä: Kassissa pitää olla ehdottomasti crossbody -hihna ja kooltaan sen tulee olla sen verran pieni, etten änge ja tunge laukkuuni kaikkea viikon patikkamatkalla tarvittavaa.

uashmama-5Uashmama 10

Kone mahtuu laukkuun suojineen, mutta jätin nyt mustan pussukan pois kuvista ihan esteettisyyssyistä.

uashmama3

Koska laukku ei nyt varsinaisesti tietokonelaukku olekaan, se sopii toki ihan tavalliseksi käsilaukuksikin. Paperi on jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää ja kestävää. Periaatteessa vähän kuin nahkaa, vaikka nahkaa tässä laukussa on ainoastaan nuo yksityiskohdat. Sen verran paljon olen Uashmaman paperipusseja putsannut ja pessyt, että uskalsin myös valita hempeän vaaleanpunaisen värin, vaikka se ehkä hiukan arka onkin. Laukku toimii muuten varmasti myös miehillä, sillä vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla on muitakin värejä.

uashmama-b uashmama-aUashmama 7Olof

Loppuun vielä Olof, joka tuntuu kasvaneen vajaassa viikossa ihan hirveästi. Tajusin nimittäin juuri, että en ole täällä blogin puolella edes julkaissut kuvaa meille jääneestä pikkukissasta.

Nyt lohikeittoa nassuun. Kivaa päivää!

*laukku saatu / Valkoinen Lautturi


Syksyn sävyjä

30.8.2016

Lupasin hiukan hiuspostausta, mutta tästä taisi taas tulla varsinainen sillisalaattipostaus, siitäkin huolimatta, että meillä nautitaan uuniomenoita. Mutta tänään on jotenkin syksyttänyt aivan valtavasti, ja vaikka elokuu onkin, niin ainakin täällä meillä päin on tosi syksyinen fiilis, kun pihaan tippuu lehtiä ja naapurin puimurit ja traktorit hyörivät pitkää päivää. Käsillä on se aika vuodesta, kun voi joutua aamuruuhkaan ihan omilla nurkilla! Onneksi tilanne tasoittuu talveksi ja jatkuu sitten taas vasta keväällä. 🙂

Se, että tänään on uuniomenapäivä johtunee kahdesta tai kolmestakin eri syystä. Alkuun toki siksi, että syksyttää, ja toiseksi siitä syystä, että äiti oli lähettänyt viikonloppuna omenapussin lasten mukaan. Meidän omat puut kun eivät nyt hetkeen anna satoa, ja joudumme tyytymään lahjoituksiin. Mutta todellinen syy tahria astioita tulee siitä, että tiskikone on vihdoin paikoillaan ja palvelee meitä jälleen uudella innolla!

autumn 2

En tosiaan viikko sitten vielä kampaajan tuoliin istuessanikaan tiennyt, mitä hiuksilleni tekisin (tässä tapauksessa kai teettäisin), mutta jotakin ne kaipasivat oltuaan koko kesän täysin oman onnensa nojassa. Halusin kyllä hiukan tummempaa sävyä päähäni, mutta ehkä kuitenkin korkeintaan omaa luonnollista tummuuttani, josta oli kyllä mahtava mallitilkku juurikasvun muodossa. Siitä lähdettiin, ja kampaaja sai vapaat kädet toteuttaa värjäyksen parhaaksi katsomallaan tavalla. Pituusongelmakin selvisi sillä, kun kysyin rehellistä mielipidettä kuivista ja huonokuntoisista latvoista. Ne pätkäistiin pois, ja mittaa lähti ehkä juuri sen verran, kuin hiukset nyt olivat kesällä ehtineet kasvaa. Pidän tästä uudesta sävystä aivan mielettömästi, ja lämpimät värit tuovat kivaa hehkua muuten kalpealle iholleni.

Vaikka hiukset eivät varsinaisesti punaiset olekaan, fiilis on pikkuisen punapää varsinkin uuden sävyttävän huulirasvani kanssa. Ainakin tuo punainen sävy huulissa piristää ilmettä!

uuniomenat 2

Uuniomenoita voi tehdä monella tapaa, joko kuoritusta tai kuorimattomasta (kotimainen) omenasta. Toiset poraavat siemenkodat pois, mutta itse jätin omenat kuorineen, karoineen ja kotineen ja lykkäsin uuniin. Pikkuisen rasvaa vuokaan, ja kanelia omenoiden päälle. Kaurapaistosta tein erikseen uunipellillä, eli siihen käy sama ohje, jonka kirjoitin omena-kaurapaistoksen reseptiin. Tuolla ohjeella saa aika ison määrän, mutta sehän säilyy, joten vaniljakastikkeen seuraksi sitä voi nauttia huomenna uusien uuniomenoiden kanssa.

autumn 6

Day Birger et Mikkelsenin hapsulaukku on alelöytö, ja myönnän, että vähän sellainen pakko ostaa kun halvalla saa -tyyppinen hankinta. Oikeasti ajattelin, että 60 prosentin alennuksella voi hyvin hankkia kesäkassin ensikesäksi, mutta huomasin lopulta, ettei laukku ole yhtään hassumpi villapaidan ja vanhojen hapsuvipsunilkkureiden seurassa. Tukholmassa sain laukun kantamisesta tarpeekseni, ja tällä viikolla ison käsilaukun ottaminen mukaan ei innosta sitten yhtään. Jotta olkapääni palautuisivat sinne jonnekin alkuperäiselle paikalleen, tyydyn kulkemaan maksuvälineiden, huulirasvan ja puhelimen kanssa. Mitään kivaa lompakko/puhelinpussia en ole onnistunut löytämään tuolle plus kokoiselle luurilleni, joten pieni laukku tuntuu lopulta paremmalta vaihtoehdolta.

autumn a autumn c autumn buuniomenat 1autumn 5

Eilinen päivä meni pienissä käynnistymisvaikeuksissa, mutta josko tänään pääsisi jo kunnolla vauhtiin. Loppuviikolle onkin sitten taas kaikenlaista kivaa ohjelmaa, joten nyt täytyy nautiskella tästä ihan tavallisesta arjesta.  Aurinkoista tiistaita!

Tallenna

Tallenna


Asusteistaan kuvaaja tunnetaan!

29.5.2016

Muistan vielä hyvin ajan, jolloin sana valokuvaaja toi ensimmäisenä mieleeni kameran kanssa heiluvan miehen. Harrastajavalokuvaaja oli niinikään mies, taskuliiviin pukeutunut ja kenties keski-iän ylittänyt luontoharrastaja. Elettiin aikaa, jolloin kuvaaminen oli miesten juttu, ja ehkä juuri tästä samaisesta syystä, myös koolla oli merkitystä: Mitä isompi kalusto ja kameralaukut, sen ammattitaitoisemmasta tyypistä oli todennäköisesti kyse.
Vaan ajat ovat muuttuneet ja Olympus on hyvä esimerkki siitä, että nykyinen teknologia voidaan pakata pieneenkin pakettiin. Ja mikä parasta, kuvatessa voi pitää ihan reilusti kiinni naisellisuudestaan! Yhteistyössä Indiedaysin ja Olympuksen kanssa kuvasimme kevään blogigaalaa edeltävänä perjantaina muotikuvia kera Olympus PEN Accessory World -tuotteiden.

Nämä ihanat asusteet on nimenomaan tehty Olympuksen PEN -kameroille, mutta vaikka itse kuvaankin hiukan isommalla OM-D -kameralla, ne pari tuotetta, jotka itselläni sarjasta on, soveltuvat kyllä isommallekin laitteelle. Esimerkiksi tuo seuraavissa kuvassa näkyvä Leather Collection -valikoiman nahkainen kameralaukku nielee oman kamerani lisäksi myös kolme objektiiviä, mikä on aika hyvin, kun puhutaan kuitenkin pikkulaukusta. Laukku on ollut itselläni käytössä niin, että kameran lisäksi olen kuljettanut siinä kännykkää ja maksukortteja, joten nahkalaukku on samalla toiminut kuin mikä tahansa käsilaukku. Toinen oma (ja ihan päivittäisessä käytössä oleva) suosikkini on Style Collection –valikoiman Necklace Strap Be my Rockstar -olkahihna. Myös se näkyy nyt noissa kahdessa alemmassa kuvassa, ja onhan hihna jossain postauksessakin vilahtanut. Toisin kuin joku luuli, kyse on tosiaan kameran olkahihnasta, eikä uudesta laukusta. 🙂

olympus2 olympus3

Olkahihnoja vaihtelemalla onkin tosi helppo asustaa kamera sopimaan asuun. Ei siinä nyt niin kauheasti tietysti hienostella tarvitsisi, kun kotona kuvailee pyjamanhousuissa, mutta kyllä juhliin on hauskempi ottaa mukaan kamera kauniilla hihnalla. Accessory World -kameralaukut ovat myös huomattavasti tavallista laukkua turvallisempi vaihtoehto kameralle, sillä ne on suunniteltu nimenomaan suojaamaan kameraa. Oma Leather Bag -laukkuni pitää sisällään myös pehmeitä irrotettavia väliseiniä, joilla kameran ja objektiivit voi turvallisesti erotella laukun sisälle, ja jokainen osa pysyy varmasti turvassa, eivätkä ne myöskään kolhi toisiaan.

Verkkokauppa.comilla on muuten kivoja tarjouksia sekä Olympus PEN Accessory World -tuotteille että kameroille. Aika kivaan hintaan saa asustettua kameransa vaikkapa kesämekkoon mätsääväksi. 🙂

Kuvauksissa kameran takana hääri loistava Lars Johnson. Harvemmin mitään ehdottelen vieraille miehille, mutta Larsilta kysyin kyllä heti, josko hän voisi muuttaa meille ja korvata kuvillaan esimerkiksi peilin! Taitava tyyppi, ei voi muuta sanoa!

Ihanaa sunnuntaita!


Päivä silmälasimallina

18.5.2016

Bloggaaminen on vuosien varrella tarjonnut mitä ihmeellisempiä ja ihanampia kokemuksia, eikä Indiedaysin ja Nissenin yhteistyökampanja ole tässä sarjassa minkäänlainen poikkeus. Kampanjan myötä pääsin nimittäin päivän ajaksi leikkimään silmälasimallia. Nissenin trendikkäät silmälasit yhdistettynä asuihin, joita ei ehkä ihan heti tulisi itse valittua. Varsin piristävää ja ihanaa roolileikkiä!

Kuvaustiimimme koostui pääasiassa bloggaajista. Ammattikuvaajaa lukuun ottamatta niin mallintyöt, meikki ja kampaukset, stailaus ja behind the scenes -kuvaus hoidettiin kaikki bloggaajavoimin. Toki mukana oli myös Nissenin osaavaa henkilökuntaa avustamassa oikeanlaisen kehyksen valinnassa.

Kuvauspäivän aikana laseja tuli soviteltua valtavasti, ja ne itselleni parhaiten istuvat yksilöt löytyvät tämän postauksen kuvista (brändit on mainittu kuvien alla). Jokainen asu sai parikseen erilaisen kehyksen/aurinkolasit, ja kaikkineen päivän aikana tuli nähtyä ihan huikeita kokonaisuuksia eri bloggaajien kantamana. Kaikki lasit ovat tosiaan Nissenin valikoimista ja mukana on myös uutuusbrändi In Style, joka vielä kuvaushetkellä oli hyvin hyshys-asiaa. Merkki tuli kuitenkin myyntiin nyt toukokuun alussa, ja näistä kuvista löytyy pari otetta kyseisestä mallistosta.

Itselleni Nissenin kehysvalikoima ei entuudestaan ollut tuttu, koska myymälää ei löydy ihan läheltä. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, että  koko valikoima koostuu trendikkäistä ja edullisista vaihtoehdoista.  Jos jotakin päivän aikana opin, niin ainakin sen, että silmälasien kanssa ei saa olla turhan vakava. Kun itselleen hankkii pari kolme kehysmallia, lookinsa voi todellakin muuttaa päivän fiilikseen sopivaksi!

Mielestäni näistä kuvista paistaa hyvin läpi, kuinka hauska ja rento päivä meillä oli. Ilmeet ylinäyteltiin ja hulluteltiin ihan kunnolla. Koska kuvaukset olivat jo keväällä, Suvilahdessa puhalsi jäätävä viima ja kesähepenissä ulkoilu oli aikamoista extremeä. Hymyn ja irvistyksen raja oli näissä kuvauksissa aika häilyvä. 🙂

Nissen_Bloggers-37 (1)

Kuvassa Sensaya -kehys. Kuva: Ville Malja

Nissen_Bloggers-47

 Farkkumekon kanssa Nissenin uusi In Style-malliston kehys. Kuva: Ville Malja

instyle1

  Vaaleansininen Fossil-kehys. Kuva: Helmihytti

nissen 2

Kirkkaansininen In Style -kehys. Kuva: Helmihytti

nissen 3

Ruskea Sensaya-kehys. Kuva: Helmihytti

nissen 4

In Style -kehys. Kuva: Helmihytti

nissen 5

Ray-Ban aurinkolasit. Kuva: Helmihyti

nissen 8

In Style -kehys. Kuva: Helmihytti

nissen 9

“Instyle on streethenkinen ja trendikäs kehysbrändi. Kehyksissä käytetään rohkeasti värejä ja leikitellään kauden trendikkäimmillä yksityiskohdilla ja muodoilla. Tänä keväänä Instylen kehyksissä näkyy muun muassa rock-henkisiä niittiyksityiskohtia sekä värikkäitä aisoja yhdistettynä muuten neutraaliin etuosaan.”

nissen 10

Yllä olevissa kahdessa kuvassa In Style kehykset. Kuvat: Ville Malja

nissen 12

Ray-Ban aurinkolasit Kuva: Ville Malja

instyle2

Fossil-kehys. Kuva: Ville Malja

Varsinaisena kuvaajana päivän aikana toimi Ville Malja, mutta Helmihytti -blogin Helmi toimi taustalla ja räpsi nuo huiput behind the scenes kuvat. Kuvaajat on mainittu kuvien alla, muutama nimeämätön on poiminta omasta kamerasta.

Osaatteko veikata oman suosikkini? Se nimittäin valkeni itsellenikin vasta nyt kuvia katsellessani. Koko kuvauspäivän ajan unohdin riisua lasit nenältäni, ja illalla olin jo vähällä lähteä kotiinkin lainalasit päässä. Sen verran kivasti istuivat ja tuntuivat omilta.

Mutta jes, täällä paistaa nyt aurinko, eikä sääennuste sateita lupaakaan. Ihanaa keskiviikkoa!


Pellavamekko ja iän tuomaa viisautta

09.5.2016

Vaikka tämän ihanan lämpöaallon aikana on tullut vietettyä paljon aikaa pihahommissa ja mitä ihmeellisemmissä vaatevalinnoissa, ne kaikki “fiksummat hetket” on tullut vedettyä uudessa suosikissani Niinmun -pellavamekossa.

Muistanette, kun esittelin Support your local -paitani, jonka tilasin Virpin My Country Home -putiikista. No, tuolloin Virpi kysyi, josko haluaisin testata hänen omaa Niinmun -pellavamallistoaan, ja koska en (hävettävää kyllä) omista yhtään kunnollista pellavamekkoa, vastasin tietysti myöntävästi.

niinmun 2

Kuten hyvin tiedättte, on vaatteita ja sitten vaatteita. Niitä toisia tulee hankittua hetken mielijohteesta, ja vaikka vaatekaappi pullisteleekin, sieltä ei tunnu ikinä löytyvän mitään päällepantavaa. Ja sitten on vaatteita, jotka sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja nyt musta tuntuu, että pellavamekko on juuri tätä jälkimmäsitä sorttia.
Tässä mekossa kivaa on väljä leikkaus, vilpoinen materiaali, ja se, että olo ei kesämekosta huolimatta ole alaston. Huomaan nimittäin iän tuoneen jonkinlaista “verhoutumisen tarvetta”. Joka paikkaan ei vain halua mennä olkapäät paljaina. Alastoman olon välttämisen lisäksi, kesämekko hihoilla kiinnostaa myös siitä syystä, että se suojaa auringon haitallisilta säteiltä. Tämäkin ajatusmaailma kuvastaa varmasti jonkinlaista iän tuomaa viisautta.

niinmun 1

Jäin oikein pohtimaan, miksei vaatekaappini sisältöön aiemmin ole kuulunut vastaavanlaista vaatetta. Toki suurin syy viime vuosina on ollut se, että valmismekot ovat yleensä itselleni liian lyhyitä, ja säädyllistä mekkoa on lähes mahdoton löytää (tämä mekko valmistettiin toivomaani pituuteen).
Mutta, myönnän, että vielä muutama vuosi sitten karsastin “telttaan” pukeutumista. Kyllä, minä oikeasti nuorempana ajattelin, että kenenkään itsetunto ei voi parantua siitä, että vartalonsa piilottaa liian väljään vaatteeseen. Muistan myös hyvin aikoinani (varmaankin iltapäivälehdestä) lukemani varoitukset tunika + legginsit -muodista. Ihminen kuulemma lihoaa huomaamattaan kun pukeutuu liian mukavasti, eikä kiristävät vaatteet muistuta linjojen vartioinnista. Miettikää nyt oikeasti, mitä soopaa meille naisille syötetään – siitäkin huolimatta, että varsinaiset kureliivit poltettiin jo melkein sata vuotta sitten!

Niinpä koen nykyään väljän mekon (tai muun vaatteen) enemmänkin tapana korostaa vaikkapa sääriä (tai muuta kehonkohtaa, jota kukin haluaa korostaa), kuin peittäää sen enempää mitään muotoja tai muodottomuutta!

niinmun 4niinmun 5niinmun 3


Niinmun -tekstiilit
 ovat täysin kotimaista suunnittelutyötä, mutta mikä parasta, koko mallisto myös tehdään ihan alusta loppuun Suomessa. Ja, vaikka tuotanto onkin kasvamassa, pääpointti koko Niinmun -tuotemerkissä on kotimaisuus ja siitä Virpi haluaa pitää myös kiinni. Ihailtavaa, sanon minä!

Musta tässä on myös tosi ihanaa se, että aviopari lyö osaamisensa yhteen ja Virpin valikoimista löytyy myös kotimaista puusepänosaamista. Loistavaa!

mekko⎮niinmun /saatu
laukku⎮Marc by Marc Jacobs
sandaalit⎮Sophie Snoor
koru⎮Pernille Corydon /saatu


Paluu arkeen

25.4.2016

Maanantaiaamu, vappua edeltävä viikko ja maa valkoisena rännästä. Nyt tosin tulee niin silkkaa vettä, että valkoisuus on kadonnut, mutta ei nyt silti paras mahdollinen asetelma uuden viikon aloitukseen.

Blogipäivä ja lauantai-illan juhlallisuudet ovat takana ja arki kaikessa kauneudessaan (ja kauheudessaan) edessä. Lauantaipäivä kului Kattilahallilla alyttömän nopeasti ja ensimmäistä kertaa ikinä olin paikalla ihan alusta loppuun. Ihan ensimmäistä kertaa itselleni ei myöskään tullut päivätilaisuuden jälkeen pakottavaa tarvetta linnoittautua hotellihuoneeseen ja nauttia hiljaisuudesta. Tilalla oli iso merkitys, ja nyt kun tilaisuudessa oli tilaa liikkua, ja mahdollisuus istua myös rauhassa alas ja ihan vain jutella, aika kuluikin kuin siivillä. Marian ja Mintun kanssa havahduimme tosiaan siihen, että kello lähenteli neljää, ja mikäli Maria mieli ehtiä junaansa (ja me kaksi muuta vielä iltatilaisuuteen) oli aloiltaan noustava ja nopeasti.

Iltajuhla juhlittiin samassa paikassa, eli Kattilahallilla. Jälleen tehtiin ennätys, me nimittäin viihdyimme mieheni kanssa näissäkin bileissä ihan ensimmäistä kertaan loppuun asti. Sama juttu, tilalla oli taas valtava merkitys. Ennen juhla on ollut itselleni jo lähtökohtaisesti sitä, että maalais-/kotihiiri heitetään täpötäyteen Helsinkiläiseen yökerhoon, joten voinette kuvitella, että en ole ollut ihan omimmillani. Nyt iltatilaisuudesta jäi tosi kiva fiilis!

Luojan kiitos, pilkkuun asti juhliminen tarkoitti näissä bileissä sitä, että hotellille lähdettiin jo puolilta öin. Täysin absurdi ajatus, että jaksaisin vielä juhlia aamuyölle.

Testasin päivällä myös “ristomattiratiat”, ja kaikista ennakkofiiliksistä huolimatta tykkäsin näistä. Lasien hankinta on edelleen edessä, joten ehkä tylsän ja klassisen sijaan voisi kokeilla vaihteeksi jotain vähän erilaista. Vai mitä mieltä olette? 🙂

Eilen sitten jätimmekin Helsingin taaksemme jo aamu kahdeksan jälkeen ja suuntasimme kovalla kiireellä kotiinpäin. Lapset mummulasta ja mies omille menoilleen. Itselleni jäi sitten arkinen pyykinpesu, laukkujen purkaminen, kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Salibandyharjoitukset ja uuteen viikkoon valmistautuminen. Ja pakko myöntää, että siinä kun eilen palasimme laukkuinemme (ei niin siistiin kuntoon jääneeseen) kotiin, paluu arkeen iski kasvoille kyllä melko voimakkaasti. Niitä hetkiä, kun se avec olisi tervetullut ihan tähän arkiseenkin valssiin.

Mutta hei, oli arki sitten raskasta tai ei, niin kyllä tämä meno mulle vain paljon paremmin sopii. Oma sänky, ja ihan tavallinen kaurapuuron makuinen arkiaamu. Aina on kiva käydä, mutta vielä parempi palata kotiin!

Eli oikein ihanaa ja ihan tavallista maanantaipäivää kaikille!


raitaa ja viulua

19.4.2016

Voihan viulu, kun meni postauksen julkaisu myöhäiseksi, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin, kun niin olin ajatellut tehdä. Ilta hulahti musiikkiopiston oppilaskonsertissa, joka oli Niilolle ensimmäinen laatuaan ja tietysti ihan älyttömän jännittävä tapaus. Mutta hienosti meni, ja pitää kyllä myöntää, että eipä olisi itsestäni lapsena ollut (eikä kyllä nytkään) noin vain esiintymään muiden edessä. Hatunnosto tässä välissä siis kaikille teille esiintyjille ja musikanteille!

raitamekko

Kuvassa mun viime aikojen lempparimekko. Sellainen sopivasti arkinen, mutta mekko kuitenkin. Tämä on meandin syysmallistosta, eli ei valitettavasti enää saatavilla, mutta jos samaa mekkoa joskus vielä tehdään ihan yksivärisenä, sellainen on pakko hommata. Venyy ja paukkuu, eikä kiristä tai purista. Helmaakin riittää sen verran, että sitä voi jokainen säädellä itselleen sopivaan mittaan. Oikeasti vähän jopa karsastin ensin tätä raitakuosia, mutta mekosta on tullut sellainen monen paikan pelastaja, sillä joka kerta kun ei ole muka mitään päälle pantavaa, päädyn pujottamaan tämän kretongin ylleni.

EDIT: täältä löytyy mekkoa vielä parissa koossa!

Toinen luottojuttu on alkuvuodesta hankkimani Marc Jacobsin New Hillier Hobo. Nimittäin vaikka usein tykkään vaihdella käsilaukkua fiiliksen mukaan, tämä jämähti käyttöön ihan heti. Menee sirosti olalle, kun pitkä hihna lepää laukun ympärillä, ja vapauttaa käsiä mukavasti olan yli heitettynä. Lisäksi laukku on tilava, mikä ainakin itselläni on yksi arkilaukun kriteereistä.

 violin

Klaarakin jaksoi istua konsertissa yllättävän hyvin, mutta huomasin kyllä jossain kohtaa, että sylikaverini muuttui koko ajan kuumemmaksi, silmät vetisemmiksi. Huomenna täällä siis pidetään ihan perinteistä sairastupaa ja koetetaan saada flunssa kääntämään suuntansa.

Mutta nyt on pakko saada kurnivaan vatsaan jotakin täytettä. Pyjama päälle ja iltapalalle.

Kauniita unia teillekin.


Pääsiäisen aloitusta

24.3.2016

Tervehdys!

Kiirastorstai on vähän sellainen kiiretorstai, kun pitäisi jotenkin saada niin monta juttua pyhiksi tehtyä. Kauppaankin pitäisi toimertua oikein ajatuksen kanssa, ja kai sitä kotiakin jonkinlaiseen pääsiäiskuosiin pitäisi laittaa. Silti mulla on pääsiäistä kohtaan lempeät tunteet. Joulu on pitkän linjan valmistautumista, suorittamista ja perinteitä, mutta jotenkin pääsiäinen on sellainen enemmän pysähtymisen ja rauhoittumisen juhla – ja paljon pienemmällä vaivalla. Tai niin sen ainakin pitäisi olla. Meillä valitettavasti työjutut sotkevat aina näitä vapaita, joten luovitaan tämäkin juhla vähän soveltaen.

Täällä meillä koettiin eilen ihan kunnon takatalven tuleminen, mutta jostain syystä se ei nyt latistanut keväistä mieltäni ollenkaan. Toki ärsyttää, kun kuivat tiet muuttuivat taas sohjoksi ja lentäväksi kuraksi, mutta muuten kevään tuleminen ei noin henkisesti ottanut yhtään takapakkia. Tosin ehdin jo kuvitella pääsiäisenä viipottavani uudessa trenssissäni, mutta jätetään ne haaveet sitten vaikka vapulle. Hassu juttu, mutta tuo hiusten pätkäisy jotenkin vaikutti myös kevätfiilikseeni. Helppous ja keveys ovat edelleen miellyttäneet, eikä kaduta kyllä lyhempi kuontalo ollenkaan. Pesusta viimeistelyyn hiusten kanssa on nyt vain niin paljon helpompaa. Jotakin hiusjuttuja voisin teille tänne muutenkin rustailla. Lähinnä vinkkejä näihin helppoihin kampauksiin ja tuotteisiin, joilla saa aika näppärästi sähköisetkin hiukset kuriin.

beso 3beso 6beso 1

Kevät ja kesä on aina sellaista aikaa, jolloin sisältäni herää pieni hippityttö, joka kietoo ranteeseensa paljon erilaisia koruja. Nämä kolme ovat tosin jo viime syksyltä, mutta ovat olemukseltaan juuri sitä sellaista keväistä semihippiä. Korut sain blogin kautta ja ne ovat merkkiä BESO Helsinki. Suomalaista käsityötä, eli siinäkin mielessä näitä ihan ylpeydellä kantaa ranteessaan. Tuolla BESO Helsingin FB-sivuilla on myyntikorut -kansio, mutta Taru tekee koruja kyllä ihan tilauksesta, eli vaikkei siellä omaa suosikkia olisikaan juuri oikeassa värissä, niin koruja voi tilata myös ihan omien toiveiden pohjalta.

Mutta oli pääsiäisenne sitten vapaata tai työntekoa, toivottelen teille kaikille mukavaa kiirastorstaita. Olkaa varovaisia liikenteessä ja jos syötte suklaata, syökää minunkin puolesta. Se olis nimittäin kohta kolme viikkoa sokeritonta takana. Wohooo!!!! Pakko myöntää, että ihan helppoa ei ole ollut, mutta kun se alun kipu ja särky (kauheat vieroitusoireet) ja himputin kireä pinna oli voitettu, niin sitten onkin sujunut helpommin. Mutta turistaan tästäkin aiheesta vielä enemmän toisella kertaa.

Nyt moit kaikille!

Rannekorut saatu / Beso Helsinki