Perjantaita!

Huhheijaa. Onpas ollut vauhdikkaat pari päivää pikkupotilaani kanssa. Eilen illalla vielä syöksyin ämpärin kanssa siihen malliin, että onnistuin polttamaan polveni villamattoon jopa housujen läpi. No mutta hei, se villamatto säästyi! Parille muulle matolle ei ole käynyt yhtä onnekkaasti. Ja jos on kärsinyt kuivista käsistä ja halkeilevista sormenpäistä koko talven, niin tämän raivokkaan käsienpesun ansiosta olen saanut sormeni jo verille asti. Eipä silti, parempi tämä kuin esikoisen taannoinen oksennustauti automatkalla Vaasasta Ouluun. No mutta ei mennä siihen!

Tässä kun on sivutuotteena tullut pestyä melkoisesti pyykkiä, päätin makuuhuoneen lakanoiden vaihdon yhteydessä freesata vähän koko huonetta. Jotenkin koko makkari tuntui kauhean tunkkaiselta. Osasyynä tietenkin pakottava puhdistamisen tarve ja osasyynä makkariin paistava aamuaurinko, niin tai näin, tuli ihan hirveä tarve karsia ja vaalentaa. Olen jo pitkään miettinyt ottavani pois Love Warriorsin julisteen ja nyt vihdoin sain aikaiseksi. Mutta homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Nimittäin juliste oli ollut paikallaan sen verran pitkään, että seinään oli jo ehtinyt syntyä vaaleampi alue julisteen alle. Ja alakulmistaan kuva oli kiinni seinässä maalarinteipillä, jonka liimaan oli tarttunut sen verran pölyä, ettei seinä näyttänyt kovinkaan freesiltä. Kun potilas vihdoin eilen iltapäivällä nukahti, juoksin kellariin ja pengoin esiin pensselin ja ämpärin jossa oli tuon kalkkimaalin rippeet. Uhrasin projektiin vispilän jolla sain paksuksi kuivuneen kalkkimaalin taas ohennettua maalauskelpoiseksi. Ja siitä se idea sitten lähti. Tuli maalattua makkari.

Eilen illalla olikin sitten aika ihanaa nukahtaa puhtaan vaaleassa makkarissa, eikä aamun herääminenkään huono ollut, kun auringon ensimmäiset säteet tunkivat ikkunoista jo sisään.

Tämä on oikeastaan aika ruhtinaallisen kokoinen huone, eikä tila tuntuisi täydeltä, vaikka sisään kantaisi toisenkin 180 senttiä leveän sängyn. Toisaalta kauhean turhaa tilaa, koska eipä täällä juuri muuten vietetä aikaa kuin nukkumalla. Lisäksi kalustamista hankaloittaa sisäikkuna yläkerran aulaan, josta sitten taas pääsee päivänvaloa Klaaran huoneeseen. Toki kiinteät komerotkin jonkin verran vaikuttavat kalusteiden järjestykseen, mutta kuten ikkuna, myös ne on sen verran tarpeelliset, että haluttiin molemmat remontissa säilyttää.

Pikafreesauksen hinnaksi tuli yksi vispilä. Uuden valaisimen vielä haluaisin, mutta ehkä teen jonkin kivan löydön joskus kirppiksellä. Sitä odotellessa mennään näin. Pari valokuvaa ajattelin vielä laittaa seinään, mutta sekin saa odottaa uutta inspiraation puuskaa. Viikonlopun ohjelmassa on myös alakerran kaaoksen selätys. Sitä siis seuraavaksi.

Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun aloitusta teillekin! ♡

Keskiviikkoa!

Eilinen räntäsade yltyi sen verran kovaksi, että maa oli aamulla paikoitellen vielä valkoinen. Tuntuu jotenkin hirvittävän aikaiselta lumelle tai rännälle, mutta niinhän sitä satoi oikein kunnolla vuosi sittenkin. Olin nimittäin vuosi sitten juurikin tällä samaisella viikolla äidin kanssa Ikeassa ja lapset olivat sillä aikaa tehneet isänsä kanssa lumiukkoja. Tänä vuonna asiat hetettiin nurinpäin, ja lapset lähtivät tänään käymään isänsä kanssa Ikeassa ja minä jäin kotiin. En toki tekemään lumiukkoja, ihan vain töitä. Mutta hetkellinen työrauhakin on ihan luksusta ja laskee omalta osaltaan stressitasoja. Eilen pidin sellaisen säläpäivän. Tein kaikki ne pienet kirjalliset työt, jotka olen työntänyt aina vain eteenpäin parempaa ajankohtaa odottamaan. Puhdistavaa kun saa viivata yli rivejä to do -listastaan!

Mulla on edelleen ulkona lumihiutaleet ruukuissa ja kaikki lehdetkin on yhä maassa ja kukkapenkit siistimättä. Luotan siihen, että talvi ei ole tulossa ihan hetkeen, ja ehdin vielä laittamaan pihaakin talviteloille. Ja jos nyt kuitenkin sattuisi niin, että pysyvä lumi sataisi jo, kaiken tekemättä jätetyn löytää kyllä sitten keväälläkin! 🙂

Vehreä jokimaisema makkarin ikkunoiden takana on vaihtunut syksyiseen ja vain naapurin suuli ja kanala värittävät näkymää. Vaikka kesällä makuuhuoneeseen tulee kannettua kukkia ja kesäiltoina sängyssä saa köllötellä vailoisaan aikaan ympärilleen katsellen, koen, että makuuhuoneen merkitys itselleni kasvaa kuitenkin juuri tässä kohtaa vuotta. Miten ihanaa on oikeasti illalla kömpiä sijattuun vuoteeseen ja sujahtaa peiton alle lämpimään. Koen joka syksy, että unentarpeeni nousee entisestään ja sänkyyn sujahtaminen iltaisin on päiväni kohokohta. Tosin tämän syksyn aikana olen huomannut muutoksen ja luulen tulleeni vanhaksi; Unta ei nimittäin enää vapaapäiväaamuina riitäkään kovin pitkään. Olen myös huomannut selkeän yhteyden liian pitkillä yöunilla ja päänsäryllä. Joten ehkä olen vain sitä lajia, jonka on päästävä vuoteeseen illalla aikaisin ja oikeassa mielentilassa. Niin tai näin, makuuhuoneen viihtyvyys korostuu juurikin näin syksyllä, vaikka voisi ajatella, että se on vain pimeä paikka jossa käydään nukkumassa.

Tiedä sitten johtuuko räntäsateesta vai mistä, mutta nyt on sellainen olo, että tekisi mieli vähän joulustella ja ainakin suunnitella kaikkea joulujuttua. Eilen iski myös ihan hirveä riisipuuron himo! Uusi Lantliv taisi ilmestyä myös eilen ja siinä tietenkin olisi joulua. Pitäisi kai päästä pikaisesti jonnekin mistä saisi irtonumeron. Olo on nimittäin juurikin sellainen, että joululehden selailu tekisi enemmän kuin terää!

Aurinkoista keskiviikon jatkoa! ♡

Toivottavasti teidän viikonloppu on ollut aurinkoinen ja rentouttava! Itse olen herännyt molempina päivinä (vastoin kaikkia oletuksiani) aikaisin ja ehtinyt nauttia ihan jokaisesta viikonlopun tunnista. Koska silmäpotilaan vuoksi tuli karsittua ohjelmasta kaikki ylimääräinen, aikaa on jäänyt sellaiseen ihanaan joutilaisuuteen. Tänään kuitenkin ripaus punaista menneeltä viikolta. Todellista voimaväriä, joka muuten piristää jopa ankeaa syyspäivää!

Ihastuin vuosi sitten kesällä punaiseen huulipunaan ja totesin, että vaati kenties 33 vuotta jotta osaan nähdä itseni huulipunatyttönä. Jos ennen käytinkin vain huulirasvaa ja satunnaisesti jotakin hentoa persikkaista pinkkiä, nykyisin punainen huulipuna on tärkeä kapistus käsilaukussani. Vielä muutama vuosi sitten kuljetin mukanani täydellistä asevarastoa näppyjen ja arpien peittämiseen, mutta nyt, 34-vuotiaana, olen huomannut, että punainen huulipuna on helpoin ja nopein tapa sipaista kasvoille lisää energiaa ja tervettä hehkua.

Menneen kevään ja kesän oivallus oli punaisten vaatteiden tuoma piristys! Näin, mustiin farkkuihin ja nilkkureihin yhdistettynä, punaiset röyhelöt toimivat oikein kivasti vaikka kesä onkin vahvasti takana ja syksyn pimeys edessä. Nimittäin nyt jos koskaan näitä voimavärejä tarvitaankin! Tämä Neo Noirin punainen mekko on muuten tosi ihana myös leveälahkeisten farkkujen kanssa!

Jos viikko sitten hehkutin pienten irtiottojen tärkeyttä, niin täytyy sanoa, että tällainen totaalisen joutilaskin viikonloppu on aika ajoin paikallaan. Ei stressiä eikä kiirettä. Ja jollain hassulla tavalla jopa lapset ovat pysyneet sovussa ja nauttivat kiireettömyydestä. Kai se on näissäkin asioissa tuo kohtuus kaiken A ja O. Välillä pitää olla enemmän menoa ja välillä sitten pitää saada vain olla. Tasapainoa!

Vielä viimeinen pykkikoneellinen ja sitten laukut ja reput valmiiksi maanantaiaamuun. Tänään aion varastaa itselleni vielä pienen iltahetken. Teekuppi, kirja, villasukat ja kynttilöitä. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Tulkoon maanantai ja uusi viikko, minä olen valmis!

Ps. Lifestyle La Lunan alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän ajan. Muistakaahan hyödyntää!

Mekko / Neo Noir ⎮ Saatu / Lifestyle La Luna

Pullantuoksuinen iltatervehdys!

Täällä on tänään pidetty kotipäivää nuoremman kanssa johtuen inhottavasta silmätulehduksesta. Sellaista ei hetkeen ole ollutkaan, joten kivaa vaihtelua! 😉 Ajeltiin jo aamulla naapurikuntaan lääkäriin ja sen jälkeen apteekin kautta kauppaan. Iso pullataikina kohoamaan ja iltapäivällä leivontapuuhiin. Ja sitten tuntuikin, ettei se taikina lopu koskaan! No nyt on kaikki pullat paistettu ja osa lähti jo eteenpäinkin.

Ulkona on nyt pari päivää tuoksunut ihan oikea kirpakka syksy, ja se tuoksu on vienyt muistoissa moniin juttuihin jotka liittyvät tähän samaiseen vuodenaikaan. Ehkä kuitenkin eniten sinne kuuden vuoden taaksen, siihen kun muutettiin tänne. Niihin vuosiin on mahtunut ihan valtavasti mutta silti en varmasti koskaan unohda sitä kylmän ja kostean, kolean talon tunnelmaa joka täällä oli. Oli vain niin himputin kylmä. Talo ehti olla tyhjänä syyskuun lopun ja lokakuun alun ja sitten ovia seisotettiin auki kainenlaisen purkamisen vuoksi. Nyt kun istun lämpimässä keittiössä villasukat jalassa (jalat hikisenä) ja pullan tuoksu nenässä, tuo jotenkin jopa naurattaa, mutta silloin ei kyllä naurattanut. Tulisijat oli pois käytöstä ja tuntui, ettei se koleus katoa ikinä minnekään. Silloin itketti. Ihan oikeasti itketti! Tuntui lähinnä, että on tehnyt jonkin maailman kamalimman virheen. Soitettiin mummulaan ja kysyttiin, voiko lapsi olla siellä vielä yön tai kaksi. Koska ajateltiin, että ei tänne nyt lasta voi ainakaan tuoda. Ja samaan aikaan mahassa kasvoi kovaa vauhtia toinen. Ja silti oli perhosia vatsassa, suuria suunnitelmia ja isoja unelmia. Niitäkin on nyt kiva muistella, kun suurin osa töistä on takana päin.

Ja sitten kun tänään mietin, että mitäs sinne blogiin. Kun ei ole oikein mitään mitä ei olisi ennen jo näyttänyt. Kun kaikki on kuvattu eikä sisustus mitenkään muutu. Ja pienen hetken se harmitti, mutta sitten ajattelin, että ongelma on lopulta varsin positiivinen. Mä nimittäin rakastan edelleen tuota meidän makuuhuoneen “vanhaa rouvaa” joka kannettiin puolen vuoden varastosäilytyksestä yläkertaan. Ja joka päivä kun näen kaapin, mietin sitä miten ihana se on juurikin tuossa. Meidän makuuhuoneessa. Ja mietin sitä huonekalujen kantamista ylipäätään. Miestä pisti rinnasta ja mua supisteli ihan jatkuvasti, vaikka koitinkin pysyä kevyemmissä jutuissa. Mutta sitä hommaa vain oli niin paljon. Sitä kevyempääkin.

Ja sitten muistelen olohuoneen kamiinaa, jonka edessä tykkään edelleen lukea. Sitä, miten kuljetusliikkeen nuori kuljettaja jätti sen keskelle pihaa kuin liikenneympyräksi. Ja sitä miestä joka sen kävi asentamassa ja teki samalla puhelimessa autokauppaa. Hassuja juttuja jää mieleen…

Ja sitten mä mietin tuota eteisen katossa roikkuvaa pallovalaisinta (heijastus peilistä), joka näkyi kun makoilin potilaan kanssa sohvalla. Sitä miten se laitettiin siihen väliaikaisesti, jotta näki maalata. Ja miten se roikkuu siinä edelleen, eikä edes lamppua ole tarvinnut näinä vuosina vaihtaa!

Ja jotenkin mä tulin siihen tulokseen, että kaikki on just hyvin näin ja niin täynnä muistoja, etten haluakaan muuttaa mitään. En oikeastaan edes sisustaa, koska mä tykkään asioista just näin. Ja niihin arkipäiväisimpiinkin huonekaluihin ja tavaroihin liittyy niin paljon kaikkea mitä muistaa ja muistella. Että vaikka ne ei olis designia tai antiikkia, ne on kuitenkin omalla tavallaan rakkaita. Jokaiselle on syynsä ja tehtävänsä, ennen kaikkea muistonsa.

Ehkä nämä kaikki muistot on juuri siksi nyt niin pinnalla, että on se ihana tunne siitä, että kaikki on just hyvin näinkin. Että vaikka vieläkin olisi vaikka mitä hommaa, mä tykkään asua täällä ja osaan elää myös miettimättä kaikkia niitä tekemättömiä töitä ihan jatkuvasti. Että mihinkään ei ole lopulta enää mikään kiire. Jos jotain niin kuudessa vuodessa on oppinut sietämään ainakin keskeneräisyyttä ja ehkä jopa nauttimaan siitä.

Mutta nyt iltapalaa. Jos sitä enää pullien jälkeen kukaan kaipaa. 🙂

Hui hai ja sitten tulikin jo heinäkuu! Jos kesäkuuta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, tuo sana olisi joutenolo. Blogi päivittyi historiallisen harvakseltaan, kun taas päiviin tuli mahdutettua jos jonkinlaista rentoutumista. Pitkiä yöunia, hitaita aamuja ja paljon kirjoja. Kesäistä ruokaa ja liikkumista ulkona. Tästä on oikeastaan ihan hyvä jatkaa heinäkuuhun. Ja jospa blogikin heräisi kanssani tämän levon jälkeen taas jonkinlaiseen kesäpirteyteen. 🙂

Tänään tassutellaan kuitenkin taas villasukissa. Siivosin perjantaina koko päivän, ja koska oltiin lasten kanssa viikonloppu reissussa, siitä siisteydestä saa nauttia vielä tänäänkin. Vain kukkia maljakkoon ja maanantai on pelastettu!

Hain aamulla kesän viimeisiä pikkupioneja maljakkoon. Haikein mielin pitää hyvästellä tämäkin vaihe kesästä, mutta onneksi kesän kukkatarjonta ei sentään ollut vielä tässä.

Toivotaan helteisen heleää heinäkuuta ja lisää kesäisen raukeita päiviä!

Heips!

Aivan ihanaa, kun ulkoa alkaa saada koko ajan enemmän maljakontäytettä.  Eilen nostin marjaomenapensaan oksia kuumaan veteen makuuhuonetta kaunistuttamaan. Keittiö taasen puhkesi kukkaan syreeninoksien muodossa. Myös purppuraomenapuu on täydessä kukassa, joskin sen näkeminen näin värisokeana ottaa aikaa ja siksi jätän puun leikkelemättä. Toki kukat ehkä olisi helpompi nähdä juurikin sisällä. Pitääkin koittaa! Just nyt kukkia ja kukkivia oksia ei vain voi olla liikaa! Ja jos kaikki sisustaminen sun muu sisällä elettävä on jäänyt hetkeksi paitsioon, tuo kukkivat maljakot ajatukset taas kivasti sisällekin. Sellaiseen kesäkodin sisustamiseen.  Mutta pakkohan se on myöntää, että ihan ykkösjuttuna odottelen niitä pionin kukkia, kuten varmaan moni muukin. Ja hei, ihan kohta aloittavat nuo maatiaislajikkeet jo kukintansa!

Pari tässä on ollut kohta kaksi viikkoa jos jonkinmoista kiirettä ja tavallaan jopa vähän harmittanut, että luonto on edennyt kesää kohti niin suurin harppauksin, että osa on jäänyt vallan rekisteröimättä. Ensimmäinen raparperipiirakkakin on vielä tekemättä, tosin äidin tekemää sain maistaa viikonloppuna. No, onneksi on vielä koko kesä aikaa nauttia raparperista ja muista kesäihanuukista

Oikein ihanaa hellepäivää myös teille! ♡

Amy päiväpeite ja -tyynyt, Juliette-helmalakana, Candice-tyynynpääliset ja Pembroke-laskosverhot Ellokselta (mainoslinkkejä). Elloksella on muuten 25%  kesäale, joka koskee kaikkia Elloksen omia tuotteita eli juurikin näitä, mitä tästä postauksesta löytyy.

Ps. Illalla tulossa siivousaiheinen postaus!

Aurinkoista perjantaita!

Täällä pähkäilen, millä saisin jalkani kutistumaan. Tai ainakin palautumaan normaaleiksi. Lähdin nimittäin reissuun mukanani vain kahdet tennarit ja korkkarit, ja nyt jostain syystä molemmat tennarit kalvavat jalkojani. Korkkareita en edes kokeillut. Rakkolaastarit on haettu, ja nyt vuorossa vedenjuontia ja jalkojen heiluttelua. Josko ne siitä tokenisivat. 🙂

Mutta tulin oikeastaan vain huikkaamaan teille nopeasti sekä viikonloppuja, että vinkkiä Hempean viikonloppualesta. Nimittäin perjantain ja sunnuntain välisen ajan (13.-15.4.) kaikki Hempean ekologiset ja Suomessa valmistetut hampputekstiilit  on  -20% alennuksessa. Kannattaa hyödyntää vaikka kevään juhliin ja lahjoihin.

pöytäliina, lautasliinat ja lakanat saatu / Hempea

Heips!

Otsikosta huolimatta huonekaluvalssia häävalssin sijaan. Mutta tuolileikkiä kuitenkin, ja tarkemmin sanottuna bambutuolilla leikkimistä! Nimittäin kannoin pääsiäisenä kaksi keittiön bambutuolia yläkertaan, koska kyllästyin niiden ulkonäköön keittiössä. Oikeastaan ajattelin laittaa nuo Tine K:n tuolit myyntiin, mutta päätin väliaikaisesti kokeilla miltä sellainen näyttäisi makuuhuoneessa. Ja ei se nyt hullumpi tuossakaan ole. Tosin se toinen yksilö ei mielestäni oikein istu yläkerran aulaan. Makkarissa on kuitenkin jo ennestään kaksi bambujakkaraa ja -penkki, joten sen puolesta tuoli on ihan hyvässä seurassa. Toisaalta ehkä vähän liikaa bambua yhteen huoneeseen… 🙂

No, siinä se nyt kuitenkin tönöttää ja odottaa kohtaloaan. Pyörittelen ja kääntelen. Katsotaan mihin se lopulta päätyy.

Kivaa keskiviikkoa!

Lisää ideoita makuuhuoneen sisustukseen löydät Elloksen kampanjasivulta.

Tänään on ehdottomasti sellainen päivä, joka on kuin luotu pienille päivälevoille. Niitä sunnuntain ihanuuksia.

Leppoisaa päivää myös teille! ♡

En tiedä, johtuneeko tämä sunnuntaifiilis siitä, että olen koko viikon ollut sekaisin päivistä, vai kenties ylipäätään lasten lomaviikosta. Tai ehkä sittenkin kyse on siitä, että hyvästeltiin tänään siskontyttö kotimatkalleen. Joka tapauksessa tämän päivän toimettomuus ja kiireettömyys vihjaavat sunnuntaista. Ja kiva niin, sillä sunnuntait ovat yleensä niitä viikon parhaita päiviä!

Tänään vaihdoin pyjaman takaisin päälleni jo puolen päivän jälkeen, ja vedin jalkoihini äidiltä saamani uudet villasukat. Kamiinassa rätisee tuli ja patteritkin hohkaavat mukavasti lämpöä. Tämän viikkoisen kirkkauden jälkeen oikeastaan tuntuu ihan kivaltakin, kun ehtii oikein nauttia illan hämärtymisestä. Paljon kynttilöitä ja raukeaa tunnelmaa. Ne tasapainottavat mukavasti aivoja. Ja tänään mennään muuten aikaisin nukkumaan! Niitä hurjia lauantai-iltojen huveja tässä iässä.

Nostin makuuhuoneen kaapin päälle perunanarsissin. Nyt kun siinä on vasta pari kukkaa auki, tuoksu ei vielä häiritse. Useamman kukan avauduttua makuuhuone ei ole ehkä se paras paikka. Mutta siirrellään taas kun se aika tulee. Nyt tuo on kuitenkin niin karun kaunista katseltavaa.

Huomenna koti täyttyykin äänistä kun päästään vihdoin juhlimaan sairastelun vuoksi peruttuja kaverisynttäreitä.  Oikein mukava tapa lopetella lomaviikkoa ja valmistautua arkeen!

Toivottelen teille suloista lauantain jatkoa! ♡