Sataa sataa ropisee… Jonkinlainen välimuoto kovien pakkasten ja vesisateen keskivaiheilta olisi myös kelvannut!

Eilinen päivä vierähti Helsingissä, tai oikeastaan vierähti vähän yötäkin, kun kotiin pääsin vasta ennen yhtä. En tiedä onko se sitä, ettei enää ole parikymppinen, mutta hitto vie olin aamu kuuden jälkeen tänään ihan töttöröö. Eli oikeastaan ihan hyvä tämä näinkin kypsä ikä, kun ei tarvitse miettiä sen enempää yöelämää. Riittää kun pääsee illalla ajoissa sänkyyn.

Sain jonkin verran meiliä tuosta Klaaran synttärikakusta, ja kyselyä, että miten se koristelu oli toteutettu. Ajattelin laittaa nyt pari havainnollistavaa kuvaa, sillä tämähän on oikeasti tosi helppo tapa koristella kakku! Kadehdin taitavia sokerimassaleipureita ja hienoja fantasiakakkuja, mutta omat taitoni eivät todella riitä moiseen. Ja, kuten joku jo kommentoikin, perinteisen täytekakun maku miellyttää enemmän, kuin nuo massakuorrutteet. Makunsa puolesta käpykakut, banaanikakut ja prinsessakakut ovat aina saaneet osaltani jäädä. Täytekakkukin menee vain jos se on suklainen, eli makumieltymyksiltäni olen ihan lapsen tasolla.

Eli kaupasta valmista sokerimassaa, Korviin muotoillaan aika paksut köntit, ja niiden sisään lykätään puiset grillivarrastikut. Sokerimassoja saa eri värisenä, mutta myös tuollaisia väriaineita myydään, eli ei tarvitse ostaa montaa väriä. Värigeelejä sekoittamalla saa erilaisia sävyjä ja pelkällä valkoisella massalla pärjää aika pitkälle. Määrällisestihän massaa ei kakkuun kauheasti tarvita. Mustan sokerimassan ostin erikseen, mutta olisihan tuossa voinut käyttää lakunauhaa tai jotain vastaavaa.

Turkoosit silmät ja vaaleanpunainen nenä olivat siis itse värjättyjä.

Sokerimassa kaulitaan tomusokerin kanssa, ja muotilla sitten vain kivoja kuvioita, ihan kuin piparkakkuihin. Liimana toimi taas sokerikuorrute. Sitä käytin lähinnä siis silmiin ja viiksiin, muuten koristeet vain lykätään kermaan.

Samalla idealla voi koota melkein minkä tahansa hahmokakun. Kasvot voi tehdä joko kakun kylkeen, kuten itse laitoin, tai sitten kakun päälle. Korvien sijainti viittaa eläimeen. Esimerkiksi apinan korvat olisin asettanut kakun sivuille, ja koiran luppakorvat voisi vain laskea kerman päälle kakun reunoille.

Yksinkertainen idea, vain mielikuvitus on rajana!

Mukavaa tiistaita. Taidan leikata palan kakkua itselleni seuraavaksi!

Ja tuoksuukin myös.

Ohjeen löydät täältä, suosittelen kokeilemaan!

Noustiin vasta ruokapöydästä, mutta taidan silti pari siivua maistella. Maltin ja Valtin joulukalenteri ja sen kylkeen limppua. Ei paha!

Kivaa iltaa!

Hei, ja mitä parhainta itsenäisyyspäivää!

Täällä on touhuttu synttäreiden kimpussa, ja pari päivää on mennyt juhlavalmisteluissa ihan hujauksessa. Yöunienkin kanssa on vähän niin ja näin, mutta tänään juhlitaan!

Näin joulun alla pitää kiirettä herkkurintamalla, nimittäin meillä on jo vuosia ollut tapana muistaa ystäviä ja sukulaisia itsetehdyillä herkuilla. Koska osa läheisistämme asuu sen verran kaukana, että ihan joka kuukausikaan ei ehditä treffata, tästä itsenäisyyspäiväviikonlopusta on muodostunut synttäreiden vuoksi sellainen joulutervehdystenvaihtopäivä, ja ensimmäiset herkut lähtevät tänäänkin jo matkaan.

Tavallisen jouluisen Rocky Roadin sijaan tänä vuonna kokeiltiin kuitenkin jotain ihan uutta. Indiedaysin ja M&M’sin yhteistyö nimittäin vei jouluherkut ihan uudelle tasolle, ja paketteihin käärittiin nyt iloisen värikkäitä muistamisia.

 

Valmistin suklaisia kuppiherkkuja kahta kokoa. Isot kupit ovat kivoja yksittäisiä suklaaherkkuja, ja pienemmät taasen voi pakata isommalle joukolle. Hyvä idea piristää vaikka työpaikan kahvihuoneen tunnelmaa joulukiireessä.

Näihin herkkuihin käytin sulatettua maitosuklaata, piparkakun muruja, vaahtokarkkeja ja M&M’s suklaakarkkeja. Isommissa kupeissa on omaa suosikkiani joka kätkee sisälleen pähkinän (keltainen pussi), ja pienemmät annokset on toteutettu suklaarakeilla (ruskea pussi).

Ohje on helppo ja yksinkertainen, tässä sula suklaa toimii ikään kuin liimana, joka liitää herkut yhteen. Pahviastian reunoja painamalla herkku irtoaa ja “karkkikupit” voi syödä joko haukkaamalla palan makeaa, tai paloittelemalla kupin sisällön rocky roadin tapaan pienemmäksi.

M&M’s kuppiherkut

Laita leivoskupin pohjalle sulaa suklaata, ja sivele suklaa myös astian reunoille.
Kasaa päälle piparkakunpaloja / -muruja, M&M’s karamelleja ja vaahtokarkkeja. Lusikoi päälle taas sulaa suklaata ja huljuttele astiaa niin, että suklaa valuu herkkujen väliin.
Jatka samaa rataa, kunnes astia on täynnä, ja asettele lopuksi vielä päälle muutama värikäs karkki.

Pakkaa herkut kauniisti ja liitä mukaan tervehdyksesi.

Koska kaikki hyvä on tehty jaettavaksi, niin myös M&M’sit.
Kerro mulle miten itse jakaisit M&M’sit, ja voit voittaa 12 pussia omaa M&M’s -suosikkiasi.

Kerropa siis kommentissasi oma ideasi laittaa M&M’s karkkeja eteenpäin ja muista vielä mainita, kumpaa lajia toivoisit palkintosia olevan (ruskeita, vai keiltaisia pusseja).

Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään t0rstaina 10.12. 2015.
Valitsen voittajan tällä kertaa täysin mielivaltaisesti kommentin perusteella, joten nyt hyvät ideat kehiin!

M&M’s tietoutta, ja ideoita herkutteluun, löytyy M&M’s Suomen Facebook -sivuilta. Käykää ihmeessä kurkkimassa ja tykkäilemässä, nimittäin myös Facebookissa on kivoja kisoja jatkuvasti.

Mahtavaa itsenäisyyspäivää. Palailen synttäreiden merkeissä sitten myöhemmin!

Ihanaa iltaa ystäväiset!

Nämä kirpsakat ja vilpoiset syyspäivät ovat kyllä ihan mahtavia! Aurinko on tosin paistanut viime päivinä niinkin ihanasti, että lisään loppuviikon to do -listaani ikkunoiden pesun! Äh, miten voikin olla niin likaiset pleksit!

Tänään kuitenkin vatsaa lämmitti lempeä bataatti-porkkanasosekeitto, ja mieltä hyvän ystävän seura. Huolella kypsytetyt kasvikset ja kermalla notkistettu keitto myös maistuu taivaallisen hyvältä. Syksy on ehdottomasti keittoaikaa, ja sosekeitot tuovat sopivasti vaihtelua arkeen.

Mun lemppareita on hernekeiton lisäksi purjo-perunasoppa, ja chili-bataattisoppa. Niin, ja tämä porkkanan ja bataatin pippurinen yhdistelmä. Makua ja energiapitoisuutta voi säätää helposti valitsemalla joko tavallisen kerman, ruokakerman tai kookoskerman. Itse oikaisin nyt maustettujen ruokakermojen avulla ja käytin sekä yrttimaustettua, että pippurimaustettua valmiskermaa. Makua saa lisää maustetuista krutongeista, tuoreista yrteistä ja pekonirullista.

Kasvissosekeitto parillakin eri tapaa. Lihaton ja lihallinen veriso kuvissa.

Ja hei; Lisäsin tuonne blogin oikeaan laitaan äänestyspäinikkeen! Indiedays blog awards -äänestys on jälleen käynnissä, ja blogini on ehdolla kategoriassa livinspace. Todella ihanaa, mikäli päätätte antaa äänenne blogilleni! Kiitos siitä!

Suloista iltaa!

Kun mansikkakausi alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on aika siirtyä syksyisempiin leivonnaisiin. Itselleni henkilökohtaisesti syksy on aina sitä aikaa, kun tekisi mieli leipoa. Kai se on jotakin kotiin käpertymistä, sitä ettei uunin kuumentaminen enää kuumenna koko kotia, ja tavallaan sitäkin, että syksyn arkisuuteen on kiva keksiä pieniä ilonaiheita. On se sitten ihan vain leipomista ja herkuttelua tai ystävien kanssa kahvittelua. Ja, onhan se ihan totta, että uunista leijailevat leipomusten tuoksutkin tuntuvat nenässä ihan erilaisilta kun sää on hiukan viileämpi, ja tuoksuista nautitaan sisällä.

Kesällä on ihana kantaa kahvitarjotin aurinkoon, ja nauttia kesäisiä kakkuja vilvoittavan juoman seuraksi. Syksyllä taasen on mukava kattaa tee- ja kahvikupit pöytään, sytytellä kynttilät ja parantaa muuten vain tavallisen arkipäivän iltaa. Olen aina sanonut, etten ole yhtään syysihminen, ja myönnän, että valon puute vaikuttaakin yhä mielialaani. Silti joka vuosi löydän itsestäni myös enemmän niitä syksyisiä piirteitä. Uskon, että tässäkin on enemmän kyse tahdonvoimasta, kuin spontaanista luonteen muuttumisesta. Olen nimittäin tietoisesti muokannut ajatustapaani syksystä, ja valon vähentymisestä. Sen sijaan, että yhä jaksaisin itkeä pimeyttä ja väsymystä, olen yrittänyt vuosi vuodelta skarpata ajatusmaailmaani. Kuten olen kertonut bloginkin aikoinaan syntyneen jonkinlaisen skarppauksen tuloksena, on sillä ollut myös älyttömän suuri merkitys syksyisen melankolian karkottamiseen. Kun välillä on vähän väkisinkin etsinyt niitä positiivisia paloja pimeästä ja sateisesta vuodenajasta, on mieli alkanut kääntyä itsestäänkin parempaan suuntaan.

En väitä, että kukaan tulee onnelliseksi pelkästään leipomisella ja herkuttelulla, mutta pienistä arjen hetkistä voi kuitenkin löytää paljon iloa avukseen. Keräsin tähän kolme omaa syksyistä suosikkireseptiäni ja toivon, että niiden avulla myös joku teistä voisi löytää arjestaan pienen palan mukavuutta, kun pimeys ja väsymys tahtovat ottaa vallan.
Toki ihan tavallinen omenapiirakka ja mustikkapiirakka, omena kaurapaistos ja mustikkapullakin ovat loistavia syksyn herkkuja, mutta nämä kolme valikoituivat sen mukaan, että nuo päivät, jolloin kyseiset herkut on aikanaan leivottu ja blogiin kuvattu, ovat jääneet mieleeni juuri siitä syystä, että tuolloin niistä seurasi jotakin mukavaa, ja arkea piristävää. Niin, ajatella, että tuollaisetkin jutut voi muistaa yli neljän vuoden takaa!

Linkit postauksiin löytyy kuvien alta.

Omenamuffinit: {LEIVONTAPÄIVÄ}

Mustikkamuffinit: {BLUEBERRY MUFFINS}

Puolukkapiirakka: {PIIRAKKAPERJANTAI}

PS. Enkä tarkoita, että se syksy on tässä ja nyt, mutta jos ajatus sen saapumisesta vetää mielen matalaksi, kannattaa ajatusmaailmaansa alkaa työstämään pikku hiljaa hyvissä ajoin.

Kynttilöiden valaisemaa iltaa!

Kerro toiveesi -postauksessa pyydeltiin vinkkejä ihan tavalliseen arkiruokaan, joten ajattelin, että voisin silloin tällöin tarttua aiheeseen. (Laittakaa toki sinne boxiin vain lisää näitä, jos jotakin erityistä tulee mieleen!) Meillä pyritään pääsääntöisesti syömään arkena niin, että yhdestä ruokalajista riittäisi useammalle päivälle, ja kokkaamisen vaivan sijaa, välillä päästäisiin ihan lämmittämisellä. Meillä, kuten varmaan lukuisissa  muissakin perheissä, arkiruoka junnaa muutaman perusruokalajin ympärillä. On keitot, pastat, laatikot, kiusaukset, kastikeet jne. Helppoa, mielellään nopeaa ja sellaista, mikä maistuisi kaikille.

Yksi meidän arkivakkareista (jota tehtiin taas eilen) on possunsuikaleista ja kasviksista tehty kastike, jota syömme niin perunamuusin kuin täysjyväriisinkin kanssa. Yksinkertaisia ja puhtaita makuja, lopputulos, jossa on pieni potku ja makeus. Tätä kastiketta tehtiin jo lapsuudenkodissani, oma versioni on muokkautunut enemmän meidän tyyliseksi, mutta perusta on kutakuinkin sama.
En juuri osta valmiita possunsuikaleita kaupasta, sillä usein paketeissa on kovin rönttöistä lihaa. Suosin ulko- ja sisäfilee paloja, joihin ei ole pursotettu mitään suolaliuosta. Näitä löytyy valmiiksi pakattuna, mutta kannattaa tosiaan katsoa, että liha on lihaa, eikä mitään muuta. Meillä mies toi joskus sellaisen ison lihaklimpin kaupasta, ja jo suikaloidessani sitä, tajusin, että nyt on kyllä lihasta doupattu ja kunnolla. Suussa tavara tuntui lähinnä mauttomalta lihahyytelöltä, joten ruoka jäi syömättä.

Kirjoitan ohjeen nyt sellaiselle vähän isommalle määrälle, jonka itse teen, mutta toki sitä voi soveltaa pienemmäksi. Itse käytän kerralla paljon lihaa, jotta ruoka riittäisi useammalle aterialle. Kasviksia voi käyttää kukin makunsa mukaan, omani ovat lähinnä ehdotus.

Tarvitset:

n. 1,5 kg possunsuikaleita.
3 paprikaa (käytä eri värejä)
1 kesäkurpitsa (tai 2-3 pientä)
1-2 munakoisoa
1 sipuli
2 kokonaista maustekurkkua
1 purkki ananaspaloja omassa liemessään
Suolaa, mustapippuria ja jauhettua cayennepippuria /mausteita oman maun mukaan
Tummaa (Maizena) maissitärkkelystä (tämä ei ole pakollinen)
Rasvaa paistamiseen
Itse tykkään lisätä kastikkeeseen vielä chilisiivuja, mutta lapset syövät mieluummin vähemmän tulista ruokaa

***

Suikaloi esim. possun ulkofilee. Poista tarvittaessa sidekalvot ym. ylimääräiset, leikkaa pihveiksi ja siitä suikaleiksi. Paista lihat ainakin kahdessa erässä (riippuen pannun koosta), jotta jokainen lihanpala saa paistoväriä (ja -makua) pintaansa. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Kaada lihat kattilaan, ja huuhtele pannu vedellä. Kaada huuhteluvesi lihojen joukkoon. Siinä on makua, ja pieni määrä nestettä riittä kastikkeen liemeksi.

Pese ja puhdista kasvikset. Pilko melko suuriksi paloiksi, tarkoitus ei ole keittää niistä mössöä. Kuullota kasvikset nopeasti pannulla, tai ota niihin hiukan väriä parilapannussa. Säästä taas pannun huuhteluvesi. Suikaloi myös maustekurkut, ja heitä kasvikset lihojen joukkoon. Kaada kattilaan myös ananaspalat liemineen.

Kiehauta kattilan sisältö miedolla lämmöllä. Anna nesteen irrota kasviksista kannen alla. Tarkista maku ja mausta. Mikäli nesteen määrä on kovin pieni, voit lisätä vettä pannulta. Tarkoitus kuitenkin on, että neste on siellä jossain pohjalla ja tulee pintaan vain kattilan sisältö painelemalla. Keitot ovat erikseen!

Kun nesteen ja mausteiden suhteen on valmista, lisää suuruste kiehuvaan kastikkeeseen. Käytä suurustetta vain vähän, jottei kastikkeesta tule liian hyytelömäistä. Laita mieluummin ensin vain vähän, ja lisää, jos koet siihen tarvetta. Anna kastikkeen kiehahtaa, ja sen jälkeen levätä kannen alla, samalla kun valmistelet ateriaa muuten.

Ruokalaji on maidoton ja gluteeniton, ja vaihtamalla possun soijasuikaleisiin, saat siitä myös kasvisversion!

Kivaa päivää!

Herkullinen pestoleipä paistui eilen uunissa bostonpullan muotoon. Kauaa se ei jäähtymässä viihtynyt, vaan joutui parempiin suihin.

Tarkkaa ohjetta mulla ei ole, tein ns. omasta päästä. Eipä tuo silti mikään ihmeellinen ole tehdä, joten suosittelen koittamaan. Kaunis leipä kruunaa pöydän, eikä tarvitse erillisiä rasvoja. Oliiviöljy, suola ja pesto maistuivat kunnolla kullanrapeassa leivässä.

Pestoboston

Tein itse “sämpylätaikinan” vajaaseen litraan nestettä, ja siitä riitti vielä pellilliseen sämpylöitä;
n. 7dl vettä
vajaa 1 pussi kuivahiivaa
suolaa
hyppysellinen sokeria
vehnäjauhoja
oliiviöljyä

Käytä taikinaan sen verran jauhoja, että kuvittelet pystyväsi leipomaan sitä. Itselleni tämä tarkoitti ainakin sitä, että jauhoja tuli jonkin verran enemmän, kuin tavalliseen sämpylätaikinaan, jonka jätän melko löysäksi.
Vaivaa hyvin, ja lisää oliiviöljy loppuvaiheessa. Anna kohota kunnolla. Omani taikinani sai rauhassa turvota pari kolme tuntia.

Ota taikinasta reilu puolet ja kauli se kuin tekisit korvapuusteja. Levitä taikinalevyn päälle rutkasti pestoa, ja kääri taikina rullalle. Leikkaa rulla tasapaksuihin paloihin (n. 8kpl), ja asettele taikinapalat kakkuvuokaan. Rouhi päälle suolaa myllystä, tai käytä suolankidekukkia. Anna leivän kohota ennen paistoa.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 2o min. Levitä folio leivän päälle, ja nosta asteet 225:n. Paista vielä n. 10 minuuttia, ota folio pois, ja anna pinna ruskettua. Kun leivän pinta on kullanruskea, voit ottaa leivän pois uunista.

Pestoboston on parasta vastapaistettuna, joten voit leipoa leivän valmiiksi vuokaan, ja paistaa juuri ennen tarjoilua.
Jos taikinaa jäi yli, ja teit siitä sämpylöitä, anna taikina kohota uudelleen leipomisen jälkeen, ettei sämpylöistä tule liian tiiviitä. Koska tässä taikinassa jauhoja on enemmän, kuin perus sämppäritaikinassa, leivät saa kohota kunnolla ennen paistoa, jotta kypsyvät kuohkeiksi.

Mukavaa juhannusviikonlopun jatkoa!

Tässä vielä nopeasti faktat eilisestä suklaakakusta, jos joku vielä aikoo sellaisen juhannuspöytään vaikka pyöräyttää. Kakkupohja on mehevän suklainen, ja se paistetaan kahdessa n. 17cm leveässä vuoassa, ja täytteet vain ladotaan pohjien väliin ja kakun päälle.

Ohje on Call me cupcake -blogista, ja kakku sekä bloggaaja on nähty myös Strömsö-ohjelmassa.

Suklaa-mascarponekakku
Kakkupohja(t)
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
¼ tl leivinjauhetta
¼ tl ruokasoodaa
¼ tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl fariinisokeria
1 iso kananmuna
1 suuri munankeltuainen
75 g sulatettua suklaata
1 tl vaniljasokeria
1 ¼ dl maitoa

+ voita ja kaakaojauhetta (tai jauhoja) vuokien voiteluun ja jauhottamiseen

Täyte ja kakun kuorrutus
250 g mascarponejuustoa
¾ dl kaakaojauhetta
1 dl tomusokeria
2 ½ dl kuohukermaa
250 g tuoreita marjoja

Sekoita keskenään jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi, ja lisää koko ajan vatkaten kananmuna, munankeltuainen, sulatettu suklaa ja vaniljasokeri. Lisää jauhoseos ja maito pienissä erissä, ja vatkaa kunnes taikona on tasaista. Jaa taikina kahteen vuokaan (n. 15-17cm) ja paista uunin keskiosassa n. 23 minuttia 175 asteessa.

Vatkaa mascarponejuusto, kaakaojauhe ja tomusokeri tasaiseksi tahnaksi. Lisää kermaa vähitellen ja vatkaa täytteestä sopivan kiinteä.
Levitä puolet täytteestä toiselle kakkupohjalle ja lisää päälle haluamiasi marjoja. Esimerkiksi mansikat kannattaa siivuttaa tai kuutioida pieneksi. Laita toinen kakkupohja päälle, ja levitä loput täytteestä kakun päälle. Koristele marjoilla tai hedelmillä ja koristele tomusokerilla.

Mutta nyt mä toivottelen teille ihan mahtavaa juhannusta!

Voikaa hyvin, ja eläkää turvallisesti!

Halit!

Sateinen lauantai on laiskistuttanut todella. Pihatyöt on saaneet odotella, ja penkit nauttia luonnollisesta kastelujärjestelmästä. Yksi iso kivi tosiaan siirtyi aamulla kaivurinvoimin, ja pientä maisemointia olisi vielä tuon suhteen edessä. Tosin yksi oleellinen palanen pelistä vielä puuttuu, mutta ehkä se saapuu ensi viikolla.

Sadepäivä on joutilas pyykinpesuun, ja siivoiluun. Mehua piti raparperista vain keittää, mutta samalla vaivalla syntyi myös piirakka.

 

Piirakkataikina on tämä helpoista helpoin, jonka ohjetta teille vuodesta toiseen tyrkytän. Mutta mikäs siinä, kun on hyvä ja toimiva!

Ihanaa lauantai-iltaa teillekin. Minä hipsin täällä villasukat jalassa, ja mietin, pitäisikö laittaa tuli johonkin pesään.

Ajattelin kuitenkin laittaa myös tuon lauantaina vilahtaneen kakun ohjeen tänne, koska joku sitä kyseli. Vadelma ja Daim-suklaa sopivat erityisen hyvin yhteen, ja kakun ulkonäönkin kanssa olisi ollut enemmän toivoa, jos vadelmat olisi malttanut pitää pois kakun reunoilta. Ottakaa te siis oppia minun virheistäni.

Vadelma-Daim -kakku

10 kpl Digestive-keksejä, tai vastaava määrä muita haluamiasi.
(itse käytin suklaahippuja sisältäviä keksejä.)
60g voita

3 (á 56 g) Daim-suklaapatukkaa
1 limen kuori
4 rkl limemehua
250 g mascarpone-juustoa
4 dl kermaa
1 dl sokeria
5 liivatelehteä
n. 2-2,5 dl (jäisiä) vadelmia

Hienonna keksit murusiksi joko käsin (esim. kaulin) tai koneella. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin tasaisesti.
Aseta irtopohjavuoan reunus tarjoiluastialle ja painele keksimuru-voi -seos kakun pohjaksi. Laita tarjoiluastia ja reunus hetkeksi kylmään, jotta pohja kovettuu, eikä reunus enää liiku. Kun ei käytä irtopohjavuoan pohjaosaa, ei kakkua tarvitse siirrellä tai nostella astiasta toiseen.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Rouhi Daim-suklaa. Itse napautin pari kertaa jääkaappikylmät suklaapatukat betoniseen työtasoon, ja sain pientä murua. Raasta limen kuori ja purista hedelmästä mehu. Vatkaa kerma vaahdoksi, ja lisää joukkoon limenkuoriraaste, sokeri, mascarpone ja Daim-rouhe. Kuumenna limemehukiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita liivateseos huolellisesti täytteeseen.

Kaada vuokaan täytettä ja ripottele joukkoon vadelmia. Vältä kuitenkin käyttämästä vadelmia liikaa reunoilla, jos haluat kauniin ulkomuodon kakulle. Jäiset marjat on helppo ja siisti ripotella joukkoon, älä siis sulata niitä. Yhtä hyvin käyvät myös tuoreet marjat, kun oman pihan satokausi alkaa.

Ohjeesta voi toki tehdä taas ohuen ja ison kakun, tai vastaavasti kasata sen tällaiseen pienempään vuokaan. Omani on halkaisijaltaan 18cm ja korkeudeltaan n. 7,5cm.

Herkullista viikon aloitusta!