Se olisi pääsiäinen alkamassa! Ja jestas, mullahan on pääsiäiskengät! Nimittäin nuo Parikan bunnyt, jotka ostin viime syksynä. Niiden käyttö jäi syksyllä vähälle, mutta onneksi kevät tuo tossukauden taas tullessaan. Joka tapauksessa puputtelu tuskin jää pääsiäisenpyhiin, vaikka nämä nyt viikonlopun teemaan erityisen hyvin sopivatkin.
Mutta se, mistä mun piti teille kirjoittaa on tämä Niinmun Design Näset neulemekko, jonka ihana Virpi minulle postitti. Kyseessä on todella ohuesta merinovillaneuloksesta valmistettu mekko, joka pelastaa kaikki ne päivät ja tilanteet, jolloin ei oikein tiedä, mitä päälleen pukisi. Näin kylmällä säällä paksut sukkikset on vielä hyvät, mutta toimiipa ohut neulemekko paljaiden säärienkin kanssa. Ja asua saa helposti muunneltua kenkien ja asusteiden avulla, tai fiilistä voi keventää farkkutakilla, värikkäällä huivilla tai oikeastaan ihan miten vain. Tykkään tämän kaltaisista vaatteista juurikin niiden muunneltavuuden vuoksi. Sama vaate voi olla sporttisen rento tai sitten vähän menevämpi. Riippuen ihan siitä kaikesta. Ja sitten on mukavuus! Kun asuu täällä mistä on pitkä matka ihan joka paikkaan, osaa arvostaa vaatteita, joissa jaksaa istua useammankin tunnin. Näsat mekon materiaali on muleshing free merinovillaa, ja kuten muutkin Niinmun vaatteet, nämäkin on valmistettu Suomessa. Tampereella, tarkemmin sanottuna.
Näset neulemekosta on saatavilla myös poolokauluksellinen malli, mutta itse tykkään juurikin tästä leveämmästä pääntiestä. Siitäkin huolimatta, että vielä syksyllä luulin, etten voisi koskaan enää käyttää kaulaa paljastavaa vaatetta. Mutta, kuten huomaatte, kaulan arpea tuskin näkee! Oikeastaan se on niin huomaamaton, että unohdan välillä itsekin sen olemassaolon. 🙂 Molemmissa mekoissa on kimonohihat, eli kainalon kohdalta mekko on mukavan väljä, ja hihat antavat mekolle myös omaa luonnetta.

Me tehtiin eilen pääsiäissiivous. Eikä tuntunut muuten lainkaan niin pahalta, kun toinen meni edellä imurin kanssa ja tulin itse perässä lattiapesuri apunani. Näytettiin varmaan tyhmiltä kun molemmat oltiin kuulokkeet korvillamme ja välillä huudettiin, että “ootko vetänyt jo tästä?” Mutta hei, tämä on sitä nykyaikaa! 😀 Ja illalla pidettiin palkaksi leffailta, ja katsottiin The Snowman. Ja pakko sanoa, että ehkä huonoin vähään aikaan näkemäni elokuva. Koska Jo Nesbøn Lumiukko on ihan älyttömän hyvä kirja, odotin leffalta tietenkin paljon, mutta ei se kyllä sytyttänyt meistä kumpaakaan. Ei yhtään henkilöhahmoa, josta olisi irronnut yhtään mitään, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Harmi!

Mutta hei se alennuskoodi, jonka otsikko lupasi!
UUSIKUU -koodilla saatte -30% alennusta molemmista Niinmun Design Näset mekon malleista. Alennuskoodi on voimassa Niinmun Design -verkkokaupassa koko pääsiäisen ajan, eli  pääsiäismaanantaihin klo 24.00 asti.

Iskällä on tänään “poikienilta”, joten me lähdetään lasten kanssa mummulaan. Jos vaikka sinne olisi joku pupu piilottanut parit suklaamunat.

Mekko saatu / Niinmun Design

Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti! 😀

Huhhuh! Tuollaisen nauruviikonlopun jälkeen kai mikä tahansa viikko tuntuisi hiljaiselta, mutta tällä kertaa se on sitä ihan oikeasti. Kohti pääsiäistä mennään, ja kesäajassakin vielä.

Viikonloppu oli enemmän kuin onnistunut, ja elämä piteni taas vuosikymmeniä, mikäli nauramisen väitettyihin vaikutuksiin on uskominen. Väsynyt, mutta onnellinen oli eilisillan mielentila, kun tulin kotiin. Vaikka pitkien yöunien nimeen vannonkin, on virkistäytymistä kuitenkin muunkinlaista ja nyt tuli aimo annos juurikin sitä toista laatua!
Nappasin energiareissulta itselleni tuliaisiksi kukkamekon ja tupsutyynyn. Ajattelin, että ei tarvitse kuin sujauttaa mekko päälleen tai painaa pää tyynyyn, ja heti pääsee mielessään takaisin tähän nauruntäyteiseen viikonloppuun. Tosin vielä hetken aikaa taidan lejua niihin tunnelmiin ihan ilman apuvälineitäkin!

Täällä oli kuulemma myös eilen ollut tosi keväinen päivä, vaikka illalla tupruttikin lunta taas oikein kunnolla. Muta uskon sanontaan “uusi lumi on vanhan surma”, ja sitä myötä myös kevään koittoon. Tällä viikolla koristellaan koti vastaanottamaan pääsiäistä. Tosin meillä ei ole edes pajunkissoja, kun tuntuu, että kaikki ojat putsattiin viime vuonna niin tarkkaan, että pajunkissa-apajani ovat vähän huonossa jamassa. Pitänee vissiin jalkautua etsintämatkalle jonnekin vähän kauemmaksi. 🙂

Heipparallaa!

Tiedättekö mistä tietää, että asiat on ihan liian hyvin? No siitä, että ihmisellä on aikaa ja energiaa miettiä ja murehtia ihan turhia juttuja! Mulle nimittäin tulee aina välillä sellainen ihan hassu fiilis, että tekisi mieli muuttaa kaikki. Tekisi mieli vaihtaa päätä, tai ainakin mennä kampaajalle ja vetää joku tosi erilainen frisyyri. Näyttää joltain ihan erilaiselta. Kun on jotenkin kyllästynyt muka itseensä ja kaikkeen muuhunkin. Nyt viime päivinä mun muutoksenhalu on paisunut ihan kaikkeen. Tekisi mieli muuttaa ihan kaikki! Maalata seinät tummiksi tai tapetoida joillakin tosi tummilla tai värikkäillä tapeteteilla kaikki huoneet eri näköiseksi. Vaihtaa kaikki vaalea ja harmoninen väreihin ja kuoseihin. Tekisi mieli muuttaa paitsi itsensä, myös oma kotinsa joksikin ihan muuksi, kuin mitä on nyt. Totaaliöverit ihan joka suhteessa. Vaikka oikeesti kaikki on tosi hyvin ja kaikki on just hyvin näinkin. First world problems! Ajatella, että minä, jolla on ihan kaikkea (ja nyt siis versus ihmiset, jotka elävät nälässä, pelossa ja kurjuudessa), kehtaan vieläpä kyllästyä ja kaivata muutosta.

Meillä oli eilen koululla tosi mielenkiintoinen huoltajailta. Hyvinvointi-ilta. Sellainen jossa oltiin yhdessä lapsen kanssa, ja mietittiin erilaisia asioita yhdessä ja käytännössä. Tämä siksi, että aikaisemmin tehty hyvinvointikysely oli tuottanut ikäviä tuloksia. Että lapset on yksinäisiä, onnettomia, riitautuvat helposti ja tulevat nälkäisenä kouluun. Siis ihan siitä karusta syystä, että keskellä hyvinvoivaa Suomea, pienessä lintukodossakin, lapset voivat huonosti. Pienet lapset, eskari-vitosluokkalaiset. Koko ilta aloitettiin psykologin puheenvuorolla, jossa käsiteltiin lapsen mielenterveyttä ja tervettä itsetuntoa. Sitten kierreltiin eri pisteillä, ja oli asiaa ja esimerkkejä ravinnosta, liikunnasta ja hygieniasta sekä unesta. Kaikki tosi tärkeitä juttuja. Kuitenkin se kaikken pysäyttävin juttu oli meille aikuisille järjestetty hetki, jossa puhuttiin netistä ja somesta. Ja tiedättekö kun mä tunsin itseni ihan totaaliseksi muumioksi! Tajusin, että olen itse jostain kivikaudelta, eikä mulla ole ollut hajuakaan, mitä kaikkea kamalaa netissä nykyään on. Ihan sairaita sivustoja ja ihan sairaita juttuja. Jotain niin kamalia asioita, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Ja sitten sitä äkkiä tosiaan tajuaa, miten hienosti asiat on just nyt. Että miten hyvin meillä on oikeastaan ihan kaikki.

Ja vielä eilen iltapäivällä mä ajattelin koko huoltajaillasta, että no joo. Kun se kestääkin niin myöhään, että viivästyy nukkumaanmeno, ja sitten ollaan aamulla väsyneitä jne. Mutta sitten kuitenkin musta tuntui illalla, että sitä asiaa oli niin paljon, ja kuitenkin kaikesta raapaistiin vain pintaa. Koska noi jututhan on kaikki niin tärkeitä, että niistä jokaisesta yksistäänkin olisi voinut olla asiaa vaikka kokonaiseksi illaksi. Ja oli tosi hieno, että sain ihan oikeasti keskittyä noihin asioihin lapsen kanssa yhdessä. Koska mä sain apua isomummulta, joka oli pitämässä sillä aikaa seuraa Klaaralle. Ajatelkaa, ISOmummulta! Sellaiselta, joka tulee meille lettutaikina mukanaan ja tuo mulle vielä kukkia tullessaan.

Otin illalla lapset viereeni nukkumaan ja totesin, että en lopulta haluakaan mitään isoja muutoksia. Että mulla on asiat oikeasti tosi hyvin just näin. Siinä nukkuvien lasten rauhallista hengitystä kuunnellessa unohtui tapetit ja maalit. Oikeastaan ihan kaikki, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä.

Hello darlings!

Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.

Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.

Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂

Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi (saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen.  Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂

Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!

Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂

Kylläpä tulee taas viikonloppu hyvään saumaan. Itse asiassa jopa tarpeeseen, tämä kun on piiiitkästä aikaa sellainen perheen yhteinen viikonloppu. Tänään tehdään jotain hyvää iltapalaa ja huomenna nukutaan niin pitkään kuin huvittaa. Siivottu koti, vasta pestyt lakanat sekä sopiva määrä kukkia ja kynttilöitä. Ai autuasta perjantai-iltaa!

Mutta tällä kertaa mulla oli kyllä ihan asiaakin, nimittäin halusin kiittää teitä! Inspiration Blog Awards julkaisi eilen ehdokkaslistansa, ja kiitos teidän, blogini on päässyt ehdolle Vuoden visuaalisin  -kategoriassa. Tämä on minulle todella iso kunnia, sillä tuolla samaisessa kategoriassa on ehdolla niin mielettömän hienoja blogeja. Ihan pikkaisen jopa pelkään eksyneeni väärälle hiekkalaatikolle, sen verran tämä oman blogin kotikutoisuus pistää silmään tuollaisessa porukassa. Mutta jos te kerran koette blogini sisällön visuaalisesti miellyttäväksi, kannan ehdokkuuteni rinta rottingilla. Joka tapauksessa iso kiitos kuuluu teille! ♡

Nyt toivottelen teille suloista perjantaifiilistä ja leppoisaa viikonlopun aloitusta. Itse taidan heittäytyä hetkeksi kirjan pariin!

PS. Kaikki Inspiration Blog Awards -ehdokkaat ja äänestyksen löydät täältä.

Heipsun!
Ja terveiset Tukholmasta, jossa kevät oli ihan yhtä pitkällä, kuin täällä meilläkin. Eli ainakin eilen vielä jossakin ihan liian kaukana. Tein pikapyrähdyksen naapuriin, Elloksen pressitilaisuuden merkeissä, ja hauska päivähän tuo oli, vaikkakin aika pitkä ja raskas. Tosin kotimatka oli kyllä aika uskomaton kaunis, kun automatkaa valaisivat loimuavat revontulet! Ei siis lainkaan harmittanut siirtyä kaupunkien valoista takaisin tänne omalle reviirille, valosaasteen ulottumattomiin. Siitäkin huolimatta, että Tukholman kukkatarjonta jäi jälleen kerran kaihertamaan mieltäni.
Tästä muuten päästäänkin jouhevasti otsikkoon, nimittäin kuulin termin “granny girl” vasta eilen, ja voi että, miten tuo osuikin nappiin! Kiitos iloiselle toimittajajoukolla, joka sai minut ymmärtämään, että olen itsekin varhain mummoutunutta sorttia, ja juurikin tästä syystä vielä erittäin trendikäs! Nyt on nimittäin erityisen in rakastaa villasukkia, omaa sänkyä, aikaista nukkumaanmenoa ja hiljaista hipsuttelua. Granny girlin lempipaikka on oma koti – ja varsinkin oma sänky! Käsilaukusta löytyy kaikki saveteista rakkolaastereihin ja särkylääkkeisiin, sillä mummotyttö varautuu ja ennakoi. En tiedä olenko koskaan ennen ollut yhtä muodikas! 🙂

Meitä bloggaajia matkassa oli neljä, Jonna (Oma koti onnenpesä), Kerttu (Modernisti kodikas) ja Suvi (Valkoinen Harmaja). Jonnaan tutustuin vasta nyt, Kertun olen nähnyt viimeksi yli kolme vuotta sitten ja Suvin tapasin hyvin tasan pari vuotta sitten Tukholmassa vähän samanlaisissa merkeissä. Olikin hauskaa, että me kaikki matkalla olleet bloggaajat olimme niitä pitkämatkalaisia, jotka harvemmin käyvät Helsinkiin keskittyneissä pressi- ja pr-tilaisuuksissa, ja tästä samaisesa syystä myös tapaamme toisiamme melko harvoin. Tuli juteltua niitä näitä aiheesta ja aiheen vierestä, ja sekös olikin mukavaa, kun bloggaaminen on noin fyysisesti kuitenkin aika yksinäistä hommaa.

Tänään me onkin sitten pidetty Klaaran kanssa ihan rehellistä vapaapäivää. Vime viikon loppupuolisko tuli vedettyä aika tiiviisti opintojen parissa, joten nyt nautitaan välillä vähän kiireettömyydestä ja siitä kuuluisasta läsnäolosta. Kotitöitä, palapelejä ja satuja. Niitä tänään, ja saadaampa ihan juuri myös koululainen seuraksemme!

Aurinkoa päiväänne! ♡

Hello!

Tiedättekö, mikä on mulle ihan selkeä kevään merkki? Keltaiset narsissit! En nimittäin juuri pidä keltaisista kukista. Ainoastaan kevään keltaiset narsissit ja loppukesän keltaiset perennat (kuten kultapallo) ilahduttavat värillään. Ja tietenkin jotkin satunnaiset poikkeukset, kuten lasten poimimat voikukat ja muut iloiset yllätykset. Keltainen narsissi on siis itselleni ehdoton kevään merkki, ja meille kevät tuli tänään!
Callunat saivat väistyä tieltä, kun helmililjat, hyasintit ja narsissit ottivat tilan haltuunsa. Tai no, hyasintit ovat kyllä olleet kuistilla ihan marras-joulukuusta lähtien. Myöskin muratit on vanhoja ja talvehtivat näköjään nekin jokseenkin hyvin kuistilla.

Puutarhakausi on ehdottomasto korkattu, ja se jos mikä piristää, kun ulkona sataa vuorotellen vettä ja räntää. Kevättä kohti mennään, ja loska kuuluu asiaan! 🙂

Lisää ideoita makuuhuoneen sisustukseen löydät Elloksen kampanjasivulta.

Tänään on ehdottomasti sellainen päivä, joka on kuin luotu pienille päivälevoille. Niitä sunnuntain ihanuuksia.

Leppoisaa päivää myös teille! ♡

Perjantaita!

Vähän nuupahtaneet tulppaanit ja pöydälle nostetut pääsiäismunat virittelevät käyntiin keväisempää viikonloppua. Jos onni on puolellani, tulppaanit kyllä päivittyvät virkeämpiin yksilöihin ennen sunnuntaita.

Maaliskuu on muutosten kuukausi, ja sen lisäksi, että täytin eilen vuosia, aloitin eilen myös uudet opinnot. Jo syksyllä aloittaessani valokuvausopinnot, tajusin aika nopeasti, että olen väärässä paikassa, ja koko koulu aiheutti itselleni enemmän kipuilua kuin mielihyvää. Ja, tästä samaisesta syystä en kokenut luontevaksi opinnoistani kirjoittaakaan, vaikka sitä jossain vaiheessa pyysittekin. Opettajani oli kai samalla aaltopituudella kanssani, ja hän ehdottikin, että vaihtaisin koulutukseni ammattitutkintoon, joka ei lähde liikkeelle ihan alkutekijöistä, vaan keskittyy enemmän oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siispä, kun eilen aloitin uuden opintaipaleeni, sain itselleni samalla aika ihanan syntymäpäivälahjan. 🙂 Yksi asia, joka toimii kirsikkana muutenkin hyvän maaliskuufiilikseni päällä.

Toivottelen mukavaa viikonlopun aloitusta. Omani potkaisen käyntiin lasten discossa! 🙂