Täällä on vietetty viikonloppua talvisessa säässä ja siitä nauttien. Yhteistä aikaa, hyvää ruokaa ja mukavaa tekemistä. Perusjuttuja, joista tulee hyvä mieli ja hyvä olo. On tehty pitsaa, syöty yhdessä aamupalaa, vierailtu mummulassa isäni syntymäpäivillä ja hankittu yksi pieni remonttiprojekti lisää.
Kaksikerroksinen talo 50-luvulta kaipaa kipeästi remonttia, mutta onneksi tämä mummulatuliainen on talo pienessä koossa. Olen niin innoissani, etten tahdo nahoissani pysyä. Tästä projektista tulette kuulemaan lisää! 🙂
Nyt kuitenkin lauantai-illan viettoon, ja rentoutumaan. Mukavaa iltaa!
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.
Tänään on kulunut 20 päivää jouluaatosta, ja toisin kuin yleensä ajatellaan, jouluhan ei varsinaisesti pääty loppiaiseen, vaan Nuutinpäivään. Nuutin nimipäivää, eli nuutinpäivää, tosin vietettiin ennen heti loppiaisen jälkeen tammikuun 7. päivänä, mutta juhlapäivä siirrettiin nykyiselle paikalleen (13.1.) jo vuonna 1708. Näin ollen joulurauha kestää kokonaista 20 päivää ja päättyy vasta tänään!
Nuutipukit taitavat olla enemmän Länsisuomalainen tapa, vaikka Itä-Suomesta pääsiäisen virvonta onkin jo levinnyt tänne meillekin asti. Kyseessä on siis vähän samantapainen kuvio; Lapset pukeutuvat hauskasti, kiertävät ovelta ovelle ja saavat “palkkaa”. Ystävämme Wikipedia kertoo perinteestä näin:
Nuuttipukkiperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Alun perin nuutipukkina kiertäminen oli nuorten miesten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässän sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta vaatien. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa.
Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja nykyään sitä jatkavat lapset. He pukeutuvat naamiais- tai fantasia-asuun ja kiertävät ovelta ovelle kysymässä “saavatko nuuttipukit laulaa?”. Tämän jälkeen he esittävät jokin laulun tai lorun. Palkkioksi nuuttipukeille on tapana antaa makeisia.
Koska itse muistan lapsuudestani puheet vanhasta ja uudesta nuutista, tarkistin (kaskas Wikipediasta) asian, ja siellä kerrottiin näin:
(Nuutinpäivän) Ajankohdan siirtämisestä huolimatta nuuttipukit kulkivat 7. päivänä aina vuoteen 1972 saakka, jolloin loppiaisen muuttaminen kiertäväksi juhlapyhäksi muutti myös nuutipäivän perinnettä. Nuuttipukkien uudeksi päiväksi tuli sen virallinen ajankohta eli 13. tammikuuta. Vaikka loppiainen muuttui Suomessa jälleen kiinteäksi vuonna 1992, ei nuuttipukkiperinne enää siirtynyt takaisin vanhaan ajankohtaan.
En tiedä joulurauhasta, tai onko moni vielä muutenkaan kovasti jouluisella mielellä, mutta tänään joulu loppuu ikään kuin virallisesti, ja ainakin minä käännän katseeni seuraavaan odotuksen aiheeseen eli kevääseen. Ja sehän ei missään nimessä tarkoita sitä, että odottelisi jo lumien sulavan, vaan enemmänkin sitä, että katse on tulevaisuudessa, pitenevissä päivissä, ehkä vähän puutarhasuunnitelmissa, siemenluetteloissa ja kaikessa muussa kivassa, mikä talven kevätpuoliskoon kuuluu.
Vaikka joulu on lusittu, meillä jatkuu ainakin kynttiläkausi. Tulppaanit ovat myös alkuvuoden ihanuuksia ja lisääntyvästä valosta nautitaan tietysti. Lujasti uskon, että lumentulokin jossain kohtaa laantuu ja päästään nauttimaan taas ihanasta auringonpaisteesta ja kimmeltävistä hangista.
***
Loppuun vielä Pernille Corydon – Zodiac Signs -korukisan voittaja. Pyydän anteeksi, etten ole voittajaa täällä aikaisemmin julkaissut, ja pahoittelen siitä aiheutunutta mielipahaa. Onnekkain oli Kaisa P. kommentillaan:
“Rakastan Pernille Corydonin koruja, ja löysinkin ne aikanaan blogisi kautta. 🙂
Täytän pian 40, ja sen myötä toivon, että oppisin luottamaan kykyihini, että osaan ja pystyn. Mutta samalla myös hyväksymään sen, että aina ei tarvitse olla täydellinen – hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, ja olemaan armollisempi itselleni. Siksi valitsisin itselleni horoskooppini mukaisen härkä-laatan, ja harmaan kuukiven, kuvaamaan uuden (vuosikymmenen) alkua, mielenrauhaa ja tasapainoa. Nämä ottaisin mielelläni hopeisena, ja pitkällä ketjulla.”
***
Mahtavaa ja lumista nuutinpäivää kaikille. Meillä ainakin on tänään soviteltu naamiaisasua toppavaatteiden päälle. 🙂
Pyry pakkasen perästä, sanoo vanha kansa, ja onhan siinä jälleen kutinsa. Tosin on sitä pakkastakin edelleen, mutta ihanaa, kun viimein saadaan kunnolla lunta!
Nyt olisi kuvia makuuhuoneesta. Sähköjuttuja on vielä tekemättä, pitäisi miettiä valaistusta ja mahdollista sängyn vaihtoa. Säilytyskalusteita, patterinsuojusta… No, onhan noita! Pinnat ovat kuitenkin siistit ja puhtaat, huone on lämmin ja miellyttää jo silmäänikin. Kalusteiden ja sisustuksen kanssa en halua vielä liikaa hötkyillä, pitää ensin saada haistella ja maistella, mutustella ja ideoida.
Lattioiden uudelleen maalaus jätettiin suosiolla kevääseen, homman ehtii kyllä myöhemminkin. Seinillä on Kalklitir kalkkimaalia, ja tällä kertaa sävy concrete. Tähän päädyin Nougatin Sannan suosituksesta, ja sävy on kyllä ihana. Selkeästi harmaa, mutta ei missään nimessä synkkä. Meidän makkari on talon matalin huone, enkä halunnut missään nimessä tästä pimeää koppia. Katto on maalattu ColorianPaneeliPro Kattomaalilla, jonka blogikollegani Maria meille tarjosi. Maali oli muuten tosi ihana maalata. Kyllä sen huomaa, että maali on suunniteltu kattoon, sillä se ei roiskunut lainkaan siihen malliin, kuin tavallinen himmeä maali, jota ollaan myös käytetty katoissa. Tällä olisi tarkoitus vedellä vielä yläkerran aulan katto, kunhan keksin, miten saisin itseni turvallisesti rappusten ylle. Ovet ja listat on maalattu nekin Colorian maalilla, eli samalla kalustemaalilla, jolla listat maalattiin alakerrassakin.
Nougatista ostamani “kuusenkoristeet” päätyivät koristamaan makuuhuonetta hauskana ketjuna. Näissä on ehkä vähän sitä kevyttä tyyliä, jota makkariin haluaisin enemmänkin. Elloksen pellavaverhojen taakse piilotettiin pimentävä rullaverho, ja samalla saatiin huijattua ikkunaa vähän korkeamman näköiseksi. Ne kun olivat jotenkin niin epäsuhtaisen matalat, ja muistuttivat lähinnä postimerkkiä.
Aika ihanaa tämä päivän piteneminen! Tuntuu ihan hassulta, kun ulkona ei vieläkään ole aivan säkkipimeää.
Täällä vietetään tuiki tavallista lauantaita, eli arki on koittanut siinäkin mielessä. Käytiin kaupassa ja syömässä, ja seuraavaksi teen ison kattilallisen popcornia ja painun lasten kanssa sohvan nurkkaan katselemaan elokuvaa. Sytytellään kynttilöitä, lämmitetään ja ollaan vain ihan rennosti. Ihan kuten viikonloppuna kuuluukin.
Torstain siivoilin joulua pois, mutta kaikki mahdolliset lisävalot saivat silti yhä jäädä kotia piristämään. Kalenteritontut painuivat vintille, mutta kuisti on täynnä tonttuja ja possuja. Hyasinttejakin on edelleen ja niistä nautitaan kunnes taas on tarjolla kevään hyasintit. Mutta sen suuremmin en kevättä vielä odottele, sillä tämä sydäntalvi on yksi kauneimmista vuodenajoista ja valkoiseen maahan iskevä auringonpaiste älyttömän kaunista pitkän ja mustan syksyn jälkeen.
Ihana tuo pakkasillan sininen hetki, joka alkaa kun aurinko on juuri ja juuri laskenut mailleen. Samaan aikaan niin kylmä, mutta silti tunnelmallinen.
Ja arkea! Tänään se nimittäin alkoi tuo jälkimmäinenkin, ja joululomat on nyt lusittu ja löhötty. Poikaa tosin aamulla lohduttelin, että kohta on jo hiihtoloma. Taisi tuo aikainen aamuherääminen tuntua myös lapsissa kaikkien noiden pitkään nukuttujen aamujen jälkeen.
Me saimme mieheni kanssa vielä mahtavan lopetuksen joulunpyhille, kun juhlimme tiistaina eräänlaisia syntymäpäiviä. Vaikka osa minussa arkea on jo hetken kaipaillutkin, niin juhlallisuuksien jälkeen tuli sellainen hieno olo ja tunne siitä, että tähän lomaan mahtui paljon, ja akut on nyt perusteellisesti ladattu.
Arjessahan ei ole oikeasti mitään pahaa. Sehän on sellaista tasaisen elämän raamia, jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Silti lomat, juhlat ja viikonloput kuuluvat siihen sekaan ikään kuin kontrastia antamaan.
Auton mittari näytti aamulla pyöreät -30°C. Kotona palaa ikuinen tuli, ja vaikka patterit posotavat kuumana, nenänpää hohkaa kylmää ja varpaat ovat aivan jäässä. Nämä ovat ne päivät vuodessa, kun pohdin laminaattien, kokolattiamattojen ja lattialämmitysten mukavuutta.
Vuoden ensimmäinen päivä, ja vuoden ensimmäinen postaus. Eli, oikein hyvää vuotta 2016!
Toivottavasti jokaisella vuosi vaihtui iloisissa merkeissä, tai ainakin turvallisesti. Täällä mentiin heti puolilta öin nukkumaan, koska yhden piti lähteä heti aamusta töihin, mutta siinä ennen nukahtamista ehti kyllä kuulla pamauksen jos toisenkin.
Tänään onkin sitten lasten kanssa jatkettu reporankana lomailua, nautittu uudenvuodenpäivän rauhallisuudesta. Luettu kirjoja, katsottu telkkaria ja leikitty Legoilla. Vähän samaan tapaan pyjamissa ja verkkareissa, kuin joulupäivänäkin.
Keittiö koki pienen muutoksen joululahjatuolien avulla. Taljoista en silti halua luopua, vaikka ne aikanaan vanhoille tuoleille nosteltiinkin kaunistukseksi. Taljat sopivat kuitenkin talveen niin hyvin, että saavat olla paikallaan ihan rauhassa. Joulukin on yhä paikallaan, vaikkakin variseva kuusi on laittanut miettimään, josko siitä pitäisi luopua jo ennen loppiaista.
Tammikuulta odotan valoa ja talvea. Valkoisena hohtavia hankia, kauppojen tulppaanitarjontaa, ideoita pursuavaa mieltä ja pidentyviä päiviä. Tammikuulle osuu myös pari juhlaakin, joten ihan tylsän arkiseksi elämä ei heti vuoden vaihtuessa muutu.
Rentoa uudenvuodenpäivää ja parasta mahdollista aloitusta vuodelle 2016!
Nyt jos koskaan on loma tullut tarpeeseen. Tuntui, että tuossa ennen joulua alkoi väsymys painamaan oikein kunnolla, ja nyt on ollut ihana nauttia siitä, ettei kello pirise aamulla kuuden jälkeen, vaan unta voi posottaa liki yhdeksään – tai välillä pidempäänkin. Ja, vaikka meillä arkena pidetäänkin tiukasti kiinni myös lasten aikaisesta nukkumaanmenosta, on loma ja pitkät unet maistuneet myös pikkuväelle.
Viime päivinä onkin tullut nautittua aika yksinkertaisista jutuista. Blogiin olen tieten tahtoen ottanut hiukan etäisyyttä, ja tehnyt asioita muutenkin enemmän fiilispohjalta. Toinen osa minua silti jo kaipaakin arjen rutiineja, mutta kyllä mä aion nauttia tämän loman ihan loppuun asti.
Tänään otetaan kuitenkin pieni ryhtiliike pelkän laiskottelun sekaan, ja siivotaan koti vastaanottamaan uutta vuotta. Kyllä sen huomaa ihan villakoirienkin määrästä (ja koosta), että tässä kotona pyörii koko perhe. Niin, ja päästäänpä tänään myös kampaajan ja parturin pakeille hakemaan freesinpää ilmettä!
Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Nyt en tosin tiedä, syyttääkö lemmikkejä vai ihmisiä.
Lupaan ja vannon vastailla kommentit vielä tämän vuoden puolella. Sen enempää en sitten taidakaan lupauksia tehdä.
Vielä pari päivää aikaa tehdä pieniä ja suuria tekoja vuodelle 2015. Sitten aloitetaankin puhtaalta pöydältä. Mukavia vuoden viimeisimpiä!
Täällä jatkuu jouluinen oleminen, ja pidän kynsin hampain kiinni niin kuusesta, kuin muistakin jouluisista jutuista. Poltellaan kynttilöitä, syödään suklaata, leikitään pukin tuomilla leluilla, ja hengähdetään hetki hyvän kirjan parissa. Parasta joulussa on juuri tämä, ja se että jääkaappi pursuaa ruokaa, eikä kenenkään tarvitse juuri kokkailla.
Tiedän, että moni on heivannut jo joulukuusen pellolle, ja nauttii kevättä kohti menemisestä, mutta tänä vuonna mun joulu on ehdottomasti juuri tässä aaton jälkeisessä ajassa.
Ystäviä, tuttavia, perhettä ja sukulaisia. On ollut ilo nähdä monia rakkaita ihmisiä, ja viettää laadukasta aikaa hyvässä seurassa.
Nautitaan kirpeästä pakkasesta ja yritetään pitää kiinni rennosta olosta.
Kuten tuossa ennen joulua oli puhetta, usein se joulufiilis tulee vasta aaton jälkeen, ja niin se teki täälläkin. Oikeastaan vasta tänään iltapäivällä tuli sellainen jouluinen ja rauhallinen olo, ja nyt aion nauttia siitä kaikin keinoin.
Tänään joulua on vietetty ihan vain oman perheen kesken, pyjamat päällä ja rennosti oleillen. Tulipa kuitattua univelkojakin jouluyön kunniaksi. Huomenna juhlitaan taas isommalla porukalla, mutta nyt huilaillaan ja ladataan akkuja.
Kommenteissa on joitakin kysymyksiä, ja palaan niihin myöhemmin. Nyt aion ottaa hyvin ansaitun joulufiiliksen rakkaimpien seurassa, ja jättää tietokoneen vastaavanlaiselle lomalle, kuin jätin eilen pölynimurinkin. Maailma jatkaa pyörimistään, vaikka ei aina olisikaan nokka kiinni ruudussa, tai koti täysin villakoirattomana.
Toivotan teille kaikille oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua. Nautitaan hyvästä seurasta ja hetkistä läheisten kanssa. Kiire ja stressi jääkööt hetkeksi taakse.
Toivottavasti teilläkin joulufiilis jo alkaa kolkutella ovella. Mulle itselleni nimittäin se fiilis tuli tänään. Melkein kaikki ruokajutut on nyt tehtynä, ja kauppareissun jälkeen tarjoiluasiat alkaa olla kunnossa. Eilen pidin oikein kunnon siivouspäivän, ja toki puhdas ja siisti koti (ilman työkaluja ja maalipurkkeja) tuo sitä juhlan tuntua.
Kuten huomaatte, olohuoneen pöydänjalat vaihtoivat myös väriään. Eilen sudin myös keittiön ruokapöytään uuden maalikerroksen, koska siihen on täysin mahdotonta löytää valmista pöytäliinaa. Siisti ja puhdas pöydänkansi saa siis kelvata.
Tämä aatonaatto on meille sellainen social call day, eli kierretään joulutervehdysten ja lahjojen kanssa, ja treffataan kavereita. Aatto rauhoitutaan sitten ihan vain kotona sukulaisten ja perheen kesken.
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet omalla tavallaan raskaita, mutta tänään aion vaipua siihen rauhoittavaan joulufiilikseen ja nauttia tulevista pyhistä. Eli, toivottelen teille kaikille rauhallista joulufiilistä ja leppoisaa aatonaattoa.
