Pikkuhiljaa alkaa olla vuosi paketissa. Samalla ajattelin laittaa myös joulun pakettiin – tosin kokematta siitäkään sen suurempaa stressiä. Huomisesta lähtien alkavat nisset, ja muut jouluiset jutut, kulkea kohti vinttiä. Talvesta, ja kodin talvisesta asusta, en toki ajatellut vielä luopua. Nautin kynttilän tuomasta tunnelmasta, ja jopa keittiön pienestä männystä niin paljon, että ne saavat kaunistuttaa arkeamme vielä pitkälle kevättalveen.

Kuten olette saattaneet huomatakin, blogi on ollut viime päivät vähän lomavaihteella. Olen yrittänyt olla ottamatta stressiä siitäkään, ja ladannut jollakin tapaa akkuja tulevaan. Kommentteihinne allan vastailla pikkuhiljaa tänä iltana.

Sain mieheltäni joululahjaksi uuden puhelimen, johon vanhan iPhoneni korti ei kuitenkaan sopinut. Samalla päätin, että vaihdan liittymäni operaattorilta toiseen, koska täällä meillä kuuluvuus on erittäin heikko. Jostain syystä olen tuotakin juttua saanut vain lykättyä, ja uusi hieno puhelin lojuu yhä täysin käyttämättä. Huomenna otan itseäni niskasta ja hoidan liittymäasian kuntoon. Ehkä ensi vuonna Instagramkin saa uutta puhtia!
Tosin mulla on just nyt vähän huijattu olo, sillä mieheni tutki noita liittymäjuttuja ja valitsi sieltä mulle sopivan. Parikymppiä kuussa. Huh, olen tähän saakka maksanut 40-70 euroa kuukaudessa puhelinlaskua uskoen nuoreen poikaan, joka vakuutti epäilyistäni huolimatta, että pienempi datapaketti riittää mulle täysin hyvin. Helposti huijattava asiakas ei voi kai kuin katsoa peiliin.

Suuret kiitokset myös kaikista hiirivinkeistä, joita jaoitte. Meillä nuo vieraat ovat toistaiseksi pysyneet noissa vähemmän asutuissa tiloissa, kuten keittiön alla olevassa kellarikerroksessa ja puuliiterissa. Myös talon kylmiin osiin, joita onneksi ei enää niin paljon ole, hiiret ovat silloin tällöin uskaltautuneet. Myrkkyjä en haluaisi käyttää, sillä muistan vielä aika hyvin olohuoneeseen leijailleen hajun lemun, kun viime kesänä talon alla jokin kuollut koki mätänemisprosessinsa. Yök! Räpsät ovat siitä hyviä, että niistä raadot saa heti pois ja kauas asutuksesta. Enemmänkin tosiaan olen joutunut vain pelkäämään sitä talon rakeinteista kuuluvaa rapinaa, johon Idahhh antoikin hyvän vinkin. Nimittäin, että kunnon bassonjytke ajaa saman asian kuin pistorasiaan laitettavat karkottimet. Kaikkia basistivitsejä uhmaten olenkin nyt aika onnellinen, että yksin lajin edustajista asuu meillä. Tänään saatin hetken kokea sellainen kunnon soolo, joka sai astiatkin helisemään. Luulisi hiirulaisten pelästyneen! 🙂

Viimepäivät ovat olleet rentouttavia ja lomafiilis on tullut tarpeeseen. Koen olevani valmis uuteen vuoteen ja auringon tuomaan lisäenergiaan. Vain uusi kalenteri on yhä hankkimatta, minä kun olen sen verran vanhanaikainen, että tarvitsen yhä sen paperilehtisen mustan kirjani, jotta elämäni pysyy kasassa ja minä siellä missä kulloinkin pitäisi.

Ei tämä vielä ole vuoden viimeinen päivä, eikä vuoden viimeinen postauskaan, mutta haluan silti jo nyt kiittää teitä kaikkia. Blogivuosi on ollut monella tapaa innostava, ja tuonut eteeni paljon uusia ajatuksia ja oivalluksia. Siitä suuri kiitos teille! Todellakin toivon, että tämä ei tule olemaan se viimeinen vuosi, ja joulu, joka tässä blogissa laitetaan pakettiin.

Halauksin ja kiittäen!

❤︎❤︎❤︎

Pakkaspäivän terkut!
Mittari näytti aamulla yli kahtakymmentä, mutta onneksi tuo elohopea on jo ehtinyt hiukan nousta. Tarkoitus oli lähteä illalla koko perhe pulkkamäkeen, mutta kun esikoisen oksentelut lisätään tähän flunssapakettiin, taitaa olla järkevämpi vain pysytella kotosalla.

Pakkanen toi tullessaan hiiret, ja täällä minä nyt kirjoittelen kyykkyistunnassa työhuoneen tuolilla. Kahtena päivänä peräkkäin olen törmännyt jo hiireen, ja tapaninpäiväaamuna mies herätti mut kotiin tullessaan keittiön sohvalta. En pystynyt nukkumaan makuuhuoneessa, koska seinästä kuului rapinaa. Jos joku ei siis vielä tiennyt, minä vihaan hiiriä, enkä vieläkään ole toipunut siitä vuoden takaisesta ihokontaktista. Ja joulupäivä iltana muuten päätin vakaasti, että meille otetaan kissa! Vaikka kuulemma kirkumiseni voi hyvinkin olla tehokkaampi hiirentappaja, kuin mikään saalistaja.

Vähän räpsyjä lastenhuoneesta. Ihan kauheasti ei yläkertaan tosiaan joulua laitettu, kun lastenhuonekin on täynnä sälää ja kaikkea värikästä ihan jo valmiiksi. Pellejuliste, tähtityyny Klaaran sängyssä ja viirinauha kulkusilla ovat kaikki Nougatista. Olen tosi iloinen, että lastenhuoneisiinkin saa nykyään Suomesta jotain kivaa ja nättiä. Nuo numero 74:n tekstiilit on niin ihania puuterisen luonnollisia sävyjä, että päätin lastenhuoneen raitaverhojen vaihtuvan johonkin kodikkaampaan kevään aikana.

Mutta nyt mä jatkan kantapäiden kopistelua ja alan kattamaan joulun rääppiäisiä pöytään. Ihanaa lomaa lomalaisille ja mukavaa tynkäviikkoa työssä käyville!

Univelkojen kuittailua, rentoutumista ja lepoa. Siinäpä viikonlopun avainsanoja. Meillä on sairasteltu nyt jokunen viikko vuoroja vaihdellen, ja olen kyllä ollut hurjan tyytyväinen, etttei vuoro kaikessa joulukiiressä osunut kohdalleni. Tänään on kuitenkin kurkkuun kasvanut megaluokan kaktus, ja ääni käheänä totesinkin, että nyt se sitten iski.

Olen silti hurjan tyytyväinen, ettei meidän lomamme lopu nyt huomisaamuun, vaan vielä hetki saadaan nauttia lomafiiliksestä ja vähemmän aikataulutetusta arjesta. Vuoden viimeiset päivät käytetäänkin mitä todennäköisemmin samaan lepoon ja rentoutumiseen, kuin viikonloppukin

Illan ohjelmassa pientä pelailua lasten kanssa, joululimppuiltapala ja sohvatreffit miehen kanssa. Aika täydellinen sunnuntai-ilta siis!

Leppoisaa iltaa!

Viimeisetkin piparkakut on nyt leivottu, suurimmat ruokaostokset tehty ja koti puettu jouluun. Ahh, mikä tunne!

Iltapäivän tunnelmia olohuoneesta.

Nyt glögiä lämmittelemään!

Ihanaa aatonaatonaattoa!Joulusiivous on nyt suoritettu, petivaatteet ja matot tuuletettu (ihanaa kun tuli talvi). Kuusi on koristeltu, ja muutenkin tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän jouluiselta.Koristeiden suhteen olen omalla niukemmalla linjallani, mutta makuuhuoneeseen oli pakko laittaa myös hiukan joulun tuntua pinaisen maton muodossa. Vähän se on vielä kippuralla oltuaan pari vuotta varastossa, mutta pakkanen ja kunnon lumipesu raikastivat maton puhtaaksi. Ei lainkaan huono joulukoriste!Eilen petasin sänkyyn uudet puhtaat pellavalakanat Tell Me More -merkiltä. Kerran kun on pellavalakanoihin rakastunut, niistä ei halua eroon koskaan. Nämä ovat kuitenkin ylellisemmät mitä meillä on koskaan ollut. Ihanat!

Seuraavaksi kauppalistan kimppuun, ja viimeisiä yksityiskohtia hiomaan.

Joulumieltä kaikille!

Joku on ehkä saattanut huomata heikkouteni erilaisiin lampaantaljoihin. Pidän niiden pehmeydestä, ja taljojen tuomasta tunnelmasta. Talja tuntuu lämpimältä takamuksen alla, ja pehmeältä paljaisiin varpaisiin esimerkiksi sängyn vieressä tai saunan pukutilassa.

Olen haaveillut hankkivani ruokapöydän ääreen uudet tuolit, mutta koska kaikkea ei voi saada kerralla (tai minä ainakaan en voi), piti vanhat tuolit verhota enemmän omaa silmää miellyttäviksi. Mikäs sen helpompi, varsinkin näin talviaikaan, kuin heittää tuoleille pehmeitä taljoja. Ei samanlaista jokaiseen, vaan rennon huolettomasti erilaisia taljoja ja tekstuureita sekoitellen.

Muistatte ehkä postaukseni joulua kotiin. No, tuolloin tosiaan yhteistyön myötä kävin kuvaamassa jouluisia suosikkejani Anttila-tavaratalosta, ja yhtenä suosikkinani mainitsin Anno-lampaantaljan. Tuo talja jäi tuolloin kummittelemaan mieleeni, sillä se oli luonnossa todella kaunis. Vaan en raaskinnut ostaa sitä. Mietin ja mietin, harmittelinkin jo hiukan. No, tänään suuntasin Anttilaan ihan muissa asioissa. Mietin, josko ostaisin kuitenkin taljan itselleni ikään kuin joululahjana. Palkkiona syksyn puurtamisista ja pienenä bonuksena keittiön viihtyvyyten. Josko, onhan ne taljat aika hintavia….

Ja, mikä ihana yllätys siellä Anttilassa olikaan! Talja, jonka normaalihinta on 69,90€ oli nyt alennuksessa hintaan 49,90€! Mukaanhan se lähti, sen enempää asiaa en enää pohtinut! Ei se ehkä ihan niin täydellinen ole, kuin Homenordista ostettu pitkäkarvainen talja, mutta hintaansa nähden aivan uskomattoman kaunis!

Yllä olevassa kuvassa vasemman puoleinen talja on se Homenordin, valkoinen ja vaaleanharmaa ovat Ikeasta, ja näitä Ikean taljoja meillä onkin sitten enemmänkin.

Nyt vanhat tuolit näyttävät hurjan kauniilta, ja sommittelu on tasapainoinen erilaisten taljojen ansiosta. Omaan silmääni keittiö on tareeksi jouluinen nyt, sen enempää ei koristeita tai muutakaan tarvita.

Eilinen lumi suli yön aikana pois, joten viikonloppu alkakoot taas mustissa ja kuraisissa merkeissä. Ehdin eilen jo hehkuttaa, että postilaatikon löysi ilman taskulamppua. Ei auta muu kuin jatkaa taskulampun kanssa kulkemista ja lumen odottelua.

Joka tapauksessa, suloista perjantaita!

Torstain tunnelmia täältä. Pienillä jutuilla koti siirtyy jouluaikaan, siihen ei tarvita niin suuria koristevuoria. Tänään hain pienen männyn keittiöön, se saa tomia myös jonkinlaisena joulupuuna, vaikka toki meille oikea kuusikin on tulossa. Noista ruskeista paperipusseista teille jo kirjoittelinkin, ja ne ovat tosiaan niin suuria, että sisään mahtuu tavallinen 10 litran muoviämpäri. Ämpäriin laitoin kaksi “betonitiiltä”, joiden välissä männyn runko pysyy hyvin pystyssä. Mielestäni kiva “kuusenjalka” näin.

Olin ajatellut hankkia keittiöön jotakin punaista harmaan rinnalle, mutta juuri sen oikean punaisen sävyssä en onnistunut löytämään yhtään tyynynpäälistä. Niinpä punainen amaryllis saa riittää.

Koska kettiö on niin suuri, siellä lapsetkin luonnollisesti leikkivät leikkejään. Välillä ammutaan pyssyillä ja potkitaan (tosin pehmeää) palloa, välillä riehutaan muuten, niin että tyynyt lentelävät. Tästä syystä keittiössä ei voi ajatellakaan pitää kynttilöitä kovin alhaalla, ja tähän ongelmaan löytyi ratkaisu Enjoy -kynttilöistä, jotka tilasin Homenordista. On meillä toki ennenkin ollut ledkynttilöitä, mutta olen kelpuuttanut ne lähinnä kuistille epäaidon fiiliksen vuoksi. Nämä kynttilät sitävastoin ovat niin aidon näköisiä (ja tuoksuisiakin, koska ne valmistetaan aidosta kynttilävahasta), että niitä voi rauhassa tuijotella uskomatta, että kynttilät syttyvät tulitikun sijaan katkaisijasta. Noissa on myös kiva ajastin, jolla saat kynttilät syttymään joka päivä tiettyyn aikaan, ja palamaan joko 4, 5 tai 6 tuntia. Mieheni äiti oli meillä lastenvahtina viime perjantaina, ja hän oli mennyt puhaltamaan kynttilöitä sammuksiin. Itse huomaan usein varovani, etteivät hiukset vain yllä liekkeihin. 🙂
Todella kauniit kynttilät niille joiden mielestä kynttilöiden sytytyttelystä on liikaa vaivaa, lapsien tai lemmikkien varalta ja muuten vain turvallisuutta ajatellen.
Itselläni on kynttilälyhtyjä pitkin taloa, ja ajattelinkin, että voisin vaihtaa niihin nämä ledkynttilät, ja esim. korkeiden kaapien päälle syttyisi näin joka päivä valo automaattisesti.

Nyt kun käsillä on pieni hetki rauhaa, ajattelin käyttää sen hyväkseni ja jatkaa keittiöpuuhailuja. Mukavaa torstaita!

Jouluostokset on nyt suurimmalta osaltaan tehty. Mikä ihana, ja helpottava, tunne. Olen todella iloinen, että sain ajoitettua kierroksen vielä aamun, kun joka puolella oli rauhallista ja hiljaista. Ei tietoa ruuhkasta.

Puoliltapäivin kun ajoi ulos ostoskeskuksen parkkihallista, vastassa oli sokaiseva auringonpaiste. Ihan kuin olisi tullut kevät! Laittoi jopa hiukan päätä särkemään, mutta en silti valita. Tämä vuoden pimein aika ottaa koville, ja jokainen ylimääräinen valonsäde on tervetullut. Kotonakin kaikki näytti hetken ihan erilaiselta, hämy ja tumma tunnelma oli poissa. Päätin, että mikäli heti tammikuun alussa ei tule kovat pakkaset, pesen välittömästi kynttiläsesongin suurimmat mustat ikkunoista, jotta lisääntyvä valo pääsee varmasti sisään. Jouluksi ikkunoiden peseminen on lähes turhaa, ja muutakin tekemistä löytyy.

Kuva oli vain pakko napsaista, kun tuo kaunis luonnonvalo osui niin ihanasti keittiön lisätasoon. Tuossa tason päällä yksi mun tämän vuoden “jouluhankinnoista”, Tine K:n Deli tarjouluastiat. Siis nuo pitkän malliset vaaleat. Isompi lämminsavulohelle ja pienempi graavatulle. Molemmat tilasin Nougatista. Samalla tilasin tason alle myös noita ruskeita paperipusseja valkoisen rinnalle. Loistava tapa lajitella kierrätykseen menevää tavaraa.

Nyt kun lahjastressi on onnellisesti selätetty, aion nauttia uudesta Lantlivistäni ja herkutella. Ostin itselleni eilen pari laatikkoa Da Capoja. Laskin, että sodassa, rakkaudessa ja joulumielen metsästyksessä kaikki keinot ovat sallittuja! 😉

Ostin aamulla kaupasta kasan lanttuja, porkkanoita, siirappi, puuroriisiä, suklaata voita jne. Miksi, no koska joulumieleni on jostakin syystä kadoksissa. Samasta syystä sytytin kynttilöitä, niitä jouluntuoksuisiakin, ja laitoin jouluradion soimaan.

Syksy on vienyt mehut pois, ja jotenkin joululle ei tunnu riittävän energiaa. Olisi helppo syyttää remonttia ja poikkeusoloja, mutta syyt syksyn raskauteen ovat valitettavasti jossain ihan muualla. Elämä on antanut eteen suuria kysymyksiä, ja kuljettanut jonkinlaisiin risteyksiin. Vuosi tekee loppuaan ja saldona on epätieto. Mitä uusi tuo tulleessaan, sitä ei voi tietää. Unelmien ja haaveiden sijaan päälimmäisenä on kuitenkin pelko, ja jonkinlainen haikeuskin.

Jonkinlaisesta uupumisesta kertoo kai sekin, että perjantai-illan jouluruokailussa parasta oli jouluisten makujen sijaan rauha. Pelkästään jo valmiiseen pöytään istuminen, ja omaan syömiseen keskittyminen riitti itselleni irtiotoksi. Ei huolta pöytien siivoamisesta, tiskeistä, tai pöydän ja tuolien alle tippuvasta ruuasta. Ei pieniä likaisia suita ja käsiä pestävänä. Ymmärrän, että ulkona syöminen esimerkiksi olisi asia, jota voisi ajatella harrastavansa enemmän tulevana vuotena. Tähän vuoteen ei esimerkiksi ole mahtunut vielä yhtään romanttista, tai vähemmän romanttista, illallista ravintolassa ihan vain aikuisten kesken.

Tunnen myös jonkinlaista syyllisyyttä “joulumielettömyydestäni”. Paitsi, että kaikki jouluvalmistelut ja joululahjaostokset ovat tekemättä, koen olevani myös jokseenkin huono bloggaaja, sillä minunhan tässä pitäisi teidän joulumieltänne nostattaa. Luoda joulun taikaa pimeyden ja sateidenkin keskelle. Mutta, kenties pystyttekin samaistumaan olooni; Kadonnut joulumieli on metsästettävä, ja sen löytymisen eteen kannattaa ehkä tehdä hiukan töitäkin. Olkoon tämä viikko siis matkani siihen joulumaahan, joka jokaiselta pitäisi löytyä sydämestä.

Meillä täällä maalla jouluruuhkat, ja muut ei niin miellyttävät joulun lieveilmiöt, tuskin näkyvät. Vietimme kuitenkin lasten ja anoppini kanssa lauantain Ikeassa ja käväisimmepä myös nopeasti ostoskeskuksessa. Tiedän siis mikä minua huomenna odottaa, kun mattimyöhäisenä lampsin lahjakaupoille. Aion kuitenkin ajoittaa shoppailut aamuun, ja toivon, että joulumielenkasvatusprojektini ei liiaksi kärsi. Kun tämä pahin osa on suoritettu, voinen kai rauhassa jättäytyä joulun vietäväksi.

Mitenkäs teidän joulumielenne? Läsnä vai hukassa?

Minä taidan leipoa tänään joululimppuja. Kenties maut ja tuoksut vievät parhaiten joulun tunnelmaan.

Mukavaa, ja jouluista, maanantaita kaikille.

Olen luvannut teille postausta keittiön betonitasoista ja siitä, miten betonitasot keittiöön tehdään itse. Aiheen ympärille mulla on niin paljon juttua, että päätin suosiolla jakaa sen muutamaan osaan. Tässä postauksessa alustusta aiheeseen, ja perusidea lyhykäisyydeessään. Työvaiheita ja vinkkejä kokoan tuleviin postauksiin! Ja pahoittelut, että postauksen kanssa on kestänyt, aika ja kädet eivät vain totaalisesti ole riittäneet kaikkeen.

Betonitasot on olleet haaveissani siitä lähtien kun aloimme metsästää uutta kotia. Alunperin ajattelin, että tasoille tehdään muotit, ja ne valetaan keittiön lattialla, jonka jälkeen nostetaan paikalleen, kuten mitkä tahansa muutkin keittiöntasot. Vaan tässä isossa keittiössäpä sumenee nuo mittasuhteet. Nimittäin, tällä meidän allasvalinnallakin tason pidemmäksi pätkäksi piti valaa 3,3 metrinen taso, ja mikäli olisimme jääneet ilman tuota allasta, olisi upotettava malli pidentänyt tason yli 4,5 metriin. Jo kolmen metrin kohdalla tässä ongelmaksi muodostuu tason keskikohdalla oleva liesiaukko. Niinpä tason nostaminen paikalleen katkaisemata sitä tuosta aukon kohdalta, olisi ollut mitä todennäköisemmin mahdotonta.

Koska betonitasot olivat päähänpinttymä googlailin toki vaihtoehtoja ratkaisuksi. Selvisi, että valmiitakin tasoja saa, mutta näissä maksimipituus on kolme metriä. Sitä pidemmät tasot tehdään osista. Koska saumakohta tasossa ei ajatuksenkaan tasolla miellyttänyt, päätin jatkaa aiheeseen perehtymistä.

Jonkinlainen heureka-kokemus olikin kun törmäsin Z Counterform muotteihin niiden maahantuojan sivuilla. Näillä muovimuoteilla taso voitaisiin valaa ohuen levyn päälle, suoraan paikalleen. Muovimuotti kiinnitettäisiin vain reunoihin, ja näin muotti valaisi reunaan pykälän, joka taasen piilottaisi pohjalle jäävän levyn. Koska idean myyminen miehelleni oli osa haastetta, istutin hänet tietokoneen eteen katselemaan erilaisia videoita, joissa yksinkertaisesti näytettiin, kuinka helppoa tason tekeminen on. Jep, tulimme siihen tulokseen, että kyse ei ole tähtitieteestä, vaan enemmänkin omasta viitseliäisyydestä.

Kuva: Ohut sementtilevy,  jonka päälle taso valetaan,  ja johon reunamuotit kiinnitetään. Mahdolliset saumat teipattiin ilmastointiteipillä.

Kuva: Betonitason valumuotti näkyville reunoille. Seinää vasten, ja esim. liesi- ja allasaukoille, käytetään suoraa muottia, mutta tämä profiili on tarkoitettu peittämään ohut sementtilevy, jolle valu tehdään.
Punainen katkoviiva kuvaa osaa, joka ruuvvataan kiinni alustaan. Mustat täplät toimittavat kuvassa ruuvien virkaa. Musta katkoviiva kuvaa pykälää, jolla betonitason reunaan saadaan alustan peittävä helma. Sininen katkoviiva kuvaa muotin osaa, joka muodostaa tason etureunan. Keltainen katkoviiva kuvaa linjaa, josta muotti aikanaan katkaistaan, kun valu on ehtinyt hieman kuivua. Reunalistaa siis vain väännetään, ja naps, lista katkeaa siististi tuosta linjasta. Näkyviin ei jää sementtilevyä, eikä listaa. Ainoastaan betonitaso, joka näyttää pikkuisen paksummalta, kuin oikeasti onkaan.

Kuva: Kulma A. Muotti valmiina….

Kuva: Kulma A hiomisen jälkeen, ja viimeistelykäsittelyä vaille.

Noita Z Countertop –muotteja myydään jo joissakin rautakaupoissakin, mutta itse otin yhteyttä maahantuojaan, jonka kautta tarvikepaketteja pystyi myös tilaamaan. Lähetin keittiömme piirustukset ja selitin, mitä haluamme. Meille laskettiin tarvitsemiemme tuotteiden hinnat ja annettiin lisäksi kattavasti neuvoa betonilaaduista, sekä erilaisia vinkkejä valamiseen. Maahantuojan sivuilta sai myös kyselyn tason tekijästä, mikäli sitä ei olisi itse hallunnut jostakin syystä valaa.

Hintaa koko projektille tuli n. 600€. Tähän siis sisältyi myös itse betoni, ja kaikki hiekkapaperista, tasoittimeen, liippauslastaan, ja pintakäsittelyaineeseen saakka. Betoniksi valittiin, Weber RL45, suositusten mukaan. Tässä betonilaadussa on mukana pientä kiveä, joka helpotti tasoittusta, ja laadultaan hyvä betoni on perus rautakauppatavaraa tasaisempaa. Valuvaiheessa voi siis jokaista säkkiä kohti laittaa mililleen saman vesimäärän, ja betoni on yhtä notkeaa joka sekoituskerralla. Tämä tuote on hiukan hintavampaa, kuin halpa rautakauppabetoni, mutta kyse on tämänkin kokoisessa projektissa vain muutamasta kympistä. Paikka, jossa ei ehkä kannata alkaa säästelemään! Itse halusimme harmaata betonia, siis sellaista betonin väristä betonia, mutta katselin, että Z Countertop myy myös esim. valkoista betonia, ja betonia kai voidaan myös sävyttää, eli vaihtoehtoja on paljon.

Kuva: Liesitason aukolle rakennettiin ensin puukehikko, johon listamuotit saatiin kiinnitettyä.

Kuva: Muotit paikallaan. Seinää vasten suora, ja reunoissa profiililista, joka muodostaa valualustan peittävän helman.

Kuva: Betonitasossa raudoituksen korvaa lasikuituverkko. Verkko ja kiinnikkeet kuuluvat kaikki betonitasopakettiin.

Olisikohan tässä kohtaa tarpeeksi yhteen postaukseen?! Tosiaan lisää tuosta itse tekemisestä laitan vielä erikseen. Joitakin ajatuksia tähän loppuun kuitenkin vielä summaten;
Olenko tyytyväinen tason ulkonäköön? No todellakin!
Oliko tekeminen vaikeaa ja hankalaa? Vähän sellaista askartelua, mutta kaiken vaivan arvoista!
Miltä valmis taso on tuntunut käytössä? Ei mitään valittamista. Suoja-aine teki pinnasta veden, ja muidenkin roiskeiden kestävän. Viime viikonlopulla tasolla oli vuoroin rasvaista suklaakakkutaikinaa, sitruunamehua ja vastakeitettyä mansikkahilloa, eikä mistään jäänyt jälkeäkään.

Jos betonitaso on ihan oikeasti harkinnan alla, suosittelen katsomaan nuo videot, sillä meille ne ainakin selkiyttivät asiaa tuhat kertaa enemmän kuin mikään kirjallinen ohje.

Kysykää ihmeessä, jos jokin asia jäi vaivaamaan! 🙂