Hello maanantaita!

Täällä on edelleen taisteltu flunssaa ja ilkeää päänsärkyä vastaan, ja jälkimmäisestä johtuen edes iltapäivän auringonpaiste ei nyt tunnu erityisen mukavalle. Meillä syyslomat vietetään vasta ensi viikolla, joten nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, ettei lomaviikolla tarvitsisi kenenkään sairastaa. Eilen illalla kun virittelin vekkaria taas pirisemään aamu kuudeksi, totesin miehelleni, että voisin aloittaa viikonlopunkin jo heti sunnuntai-iltana uudelleen. Meni nimittäin aamuheräilyksi viikonloppukin, kun poika lähti aamuisin harrastustensa pariin. Sitä suuremmalla syyllä tuo lomaviikko on enemmän kuin tervetullut!

Nuo kurjan sateiset päivät jouduttivat jouluajatuksiani oikein kunnolla, ja viime päivinä olen ammentanut itselleni hyvää mieltä ajattelemalla kaikkea sitä kivaa, jota loppuvuoden pimeys tuo tullessaan. Kaupassa jo ihastelin glögiäkin, mutten tohtinut vielä ostaa. Jotenkin pelkään, että glögittelystä katoaisi se hohto, jos nautiskelun aloittaa liian aikaisin. Pidättäydyn siis mieluummin joulujutuissa ihan ajatuksen tasolla. Niin, ja haaveilen tietenkin pakkasista ja ensi lumesta, kuten kai kuka tahansa koiran omistaja näin vuosin. 🙂

Villapaitojen lisäksi, syksy tuo onneksi mukanaan myös pipokauden, ja itse olenkin jo pari viikkoa kulkenut pipo päässä, vaikka se nyt ei niin kovin kireällä ole ollutkaan. Pipo on ollut muuten loistava apu myös tuohon hiuskriisiin! 😀 Viime syksynä saamani viininpunainen Klo Design pipo on edelleen suosikkini, ja sain taas teillekin alennuskoodin Klon verkkokaupaan, mikäli syysgarderobissanne on pipon mentävä kolo. Meiltä löytyy näitä nykyisin jo useassa värissä, ja miehen kanssa käytetäänkin pipoja ristiin vähän sen mukaan, minkä värinen päivä kummalakin sattuu olemaan. Sama pipo kuitenkin sopii jokaiseen päähän, mikä meillä tarkoittaa sitä, että myös lapsilla on omat piponsa.

Koodilla uusikuu saa Klon verkkokaupan valikoimasta -15% alennuksen 31.10.17 saakka.

Turkulaisen Klo Designin pipo on valmistettu Suomessa. Se on 100% merinovillaa ja pysyy tukevasti päässä kuin päässä. Paksu reunus, johon taitoksen on kudottu, helpottaa myös lapsia pipon pukemisessa, sillä pipolla on selkeä muoto ja ryhdikäs olemus. Huomaathan, että tällä kertaa alennuskoodi koskee kaikkia Klo Design -verkkokaupan tuotteita!

Viininpunaisen kaveriksi sopii tietenkin vihreä, ja tämän maanantain asu koostuikin mustien housujen lisäksi vihreästä neulemekosta (Samsøe & Samsøe), sekä punaisesta piposta. Jos sitten muuten olikin vähän harmaa olo maanantaiaamuna, niin ainakin asu antoi väriä ilmeeseen! 🙂

Nyt sohvalle ja silmät hetkeksi kiinni. Josko tuo päänsärkykin tuosta helpottaisi!

Mukavaa iltaa!

Pipo saatu / Klo Design

 

PS. Muistakaa osallistua vielä tänään  Teija Helin Design -arvontaan.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lauantaita!

Tulin vain nopeasti huikkailemaan teille lauantaimoikat. Nyt alkaa syksyn koleus jo tehdä tehtäviään, joten tänään juodaan kuumaa ja puetaan kahdet villasukat päällekkäin. Ylipäätään  käytetään kaikki mahdolliset (sekä mahdottomatkin) keinot syysflunssan selätykseen.

Syysistutusten viimeistely saa nyt jäädä odottamaan parempia aikoja, tai ainakin vähän parempia kelejä. Juuri nyt ottaisin mielelläni ne kuulaat ja kirpakat syyspäivät, joina voisi tarrata haravaan ja juoda kuumat kaakaot ulkona. Siivota pihan muutenkin ottamaan vastaan talvea ja toivottavasti myöskin sitä lunta. Näitä odotellessa tunnelmoidaan sisällä, ja nautitaan lauantain leppoisasta tunnelmasta. Oikein mukavaa tekemistä sekin!

Lempeää lauantaita myös teille! ♡

Sataa rop, rop, rop
sataa rop,rop, rop
sataa aivan kaatamalla!

Torstaita!

Paljon ei ole enää puutarhassa valinnanvaraa maljakkokukista, ja luulenpa, että nyt viedään ihan niitä viimeisiä maksaruohojen muodossa. Pallohortensian kukinnot tosin näyttävät vielä jokseenkin hyväkuntoisilta ulkona, mutta sisälle tuodessa ne nuupahtavat jo kohtalaisen äkkiä.
Tuo komeamaksaruoho on siitä hauska, että se on kesän ajan enimmäkseen sellainen vihreä puska, ja kasvi punastuu kunnolla vasta syksyn tullen. Punainen väri on kuitenkin näin vuosin todella kaunis, joten ajattelin napata maljakkoonkin muutaman oksan. Kesällä kasvi on kuitenkin vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta ihan näppärä, sillä sen jämäkät varret tukevat heiveröisempiä perennoja.  Meillä kasvia on esimerkiksi pitkän pionipenkin edustalla, sekä ajoradan reunustalla.

Syysistutukseni ovat ulkona vielä vähän vaiheessa, sillä suuri valtava markettani jaksaa porskuttaa edelleen ja sateesta huolimatta se yrittää myös kukkia. Sinänsä harmi, koska tarkoitus on istuttaa siihen samaiseen koriin pieni havu taas talviajaksi, mutta toisaalta kiva, koska en ole myöskään tohtinut niitä pikkukakkaroita poiskaan heittää. Niinpä rappusilla on edelleen sulassa sovussa pensaspäivänkakkara ja callunat.

Itse otan tänään jo pienen varaslähdön viikonloppufiilikseen, sillä tiedossa on tyttöjeniltaa shoppailun ja hyvän ruuan parissa. Tekee muuten tuollainen vapaailta tavallisesta torstaistakin lähestulkoon juhlaa. 🙂

 

No voihan harmaus! Nämä on niitä päiviä, kun toivoisi olevansa kissa, tai ainakin voivansa muuttua kissaksi. Että voisi vain käpertyä pienelle rullalle lämpöiseen paikkaan ja nukkua yli sateen ja harmauden. Mutta minkäs teet, kun kissaksi ei pysty itseään muuttamaan. Tänään piti siis kaivaa esiin se suomalainen vientituote, sisu, ja ottaa härkää sarvista! Koska tuleen ei saa jäädä makaamaan, ajattelin uhmata koko himpskatin harmautta ja olla tänään jopa ärsyttävän energinen. Aiai, ja jälleen kerran asenne sai aikaan ihmeitä! Ajelin Poriin Life -yhteistyön tapaamiseen ja lauloin autossa oikein sydämeni kyllyydessä samalla kun radio yritti säestää esitystäni. Oikein kun veti kunnolla ja nuotinvierestä, niin peittyi tuo saavista kaadetun vedenkin kohina.

Mutta hei, harmaana päivänä voi helposti pukeutua teeman mukaan, ja varsinkin jos mieli kuitenkin on valoisa. Olen nimittäin huomannut, että jos ajatus kovasti mustuu, ja suupielet kääntyvät alaviistoon, kannattaa kaapista kaivaa jotakin vaaleampaa ja pirteämpää väriä. Vaaleasta vaatteesta pääsee valo paremmin läpi, näin minä olen asian järkeillyt! 😀

Mustat housut ja nilkkurit ovat oman vaatekaappini peruspilari ja kokonaisuus muuttuu helposti yläosaa vaihtaen. Syksyn tullen on tietysti ihana pukeutua neuleisiin, ja muhkea yläosa myös tasapainottaa kapeita housuja. Tuon harmaan villapaidan juju on avarassa pääntiessä ja pussimaisissa hihoissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka muuttavat perusneuleen vähän mielenkiintoisemmaksi. Koen tuollaisen väljän yläosan myös jotenkin kauhean turvalliseksi. Siihen saa sananmukaisesti käpertyä. Harmaa neule on Lifestyle La Lunasta, ja olen saanut sen itselleni bloginäkyvyyttä vastaan.
Toki tämäkin asu saisi ihan uutta potkua vaikkapa punaisista kengistä, mutta musta on varma valinta ja menee harvoin metsään. Useimmiten maaliin osuu ylipäätään skandi-merkkien muoti, ja nuo Ivylee Copenhagenin nilkkurit ovat tästä hyvä esimerkki. Se on vähän niin, että jos ylleen pukee tanskalaista designia, tulee väkisinkin vähän Dicte olo! 🙂

Nahkanilkkurit|Ivylee Copenhagen
pussihihainen neule|Lifestyle La Luna (saatu)
farkut|H&M

Ja sitten niitä kissanpäiviä… Kieltämättä käy vähän kateeksi. 🙂

 

Oikein ihanaa ja pirteää maanantaita, sekä kaikkea hyvää uuden viikon alkuun! ♡

Hei hei syyskuu, tervetuloa lokakuu!

Kylläpäs se tuntuukin hassulta, että ollaan jo lokakuussa. Jotenkin tuo syyskuu mennä livahti, että hups heijaa vain! Lokakuu viimeistään tuo mukanaan sen ihan kunnon syksyn. Tässä kuussa nimittäin pimeys alkaa painaa päälle, ja luonto sekä maisemat ottavat selvän eron vihreyteen. Itselleni juuri tästä syystä loka- ja marraskuu ovat yleensä ne pahimmat, mutta vuosi vuodelta selviän niistä myös huomattavasti paremmin. Niinpä taputtelen itseäni jälleen olalle muistuttaen, että ne omat valinnat ja oma asenne kuljettavat pisimmälle syksyn pimeydessäkin.

Nykyään on valloillaan erilaisia teemakuukausia, ja vanhan tipattoman tammikuun rinnalle on tullut esimerkiksi sokeriton syyskuu ja lihaton lokakuu. Koska en vielä ole päässyt mukaan näihin kansallisiin teemakuukausiimme, ajattelin tehdä tästä lokakuusta ihan oman teemakuukauteni. Enemmän terveellisiä valintoja ja enemmän rentoutumista. Paljon unta ja ulkoilua raikkaassa syysilmassa! Ja, koska ihoni on taas alkanut oireilemaan yksittäisten finnien muodossa, ajattelin, että nyt on hyvä aika ottaa taas takaisin tuo kesäinen kauneusruokavalio. Vehnä, sokeri ja maitotuotteet minimiin, niin johan siitä kiittää ihon lisäksi myös yleinen jaksaminen. Housunkauluksesta puhumattakaan! 😀

Kuunvaihteen lisäksi nyt eletään kuitenkin ihan tavallista sunnuntaipäivää. Takana on 11 tunnin (ei niin tavalliset) yöunet, ja päivän bucket list pitää sisällään varsin tavallisia sunnuntaijuttuja. Sen lisäksi, että näin uuden viikon kynnyksellä tahdon pyykkikorien pohjat näkyviin, tänään myös syödään pitkän kaavan kautta, poltellaan kynttilöitä ja tehdään pitkä sunnuntaikävely. Haaveissa on myös liinavaatekaapin siivous. Olen nimittäin huomannut, että sunnuntainen organisointi auttaa myös jollakin hassulla tapaa oman mielen organisoinnissa. 🙂

Suloista sunnuntaita ja leppoisaa lokakuun aloitusta! ♡

 

PS. Hiuskriisissä ei juuri ole päästy eteenpäin… Puuuuhhh!

Long time no see! Tai no, suhteellista sekin. Facebook kuitenkin jo muistutteli, että Uusi Kuu -sivun seuraajat eivät ole kuulleet minusta pitkään aikaan, joten rikotaan radiohiljaisuus! 🙂

Siitä maanantain intiaanikesästä tiputtiin taas takaisin hyvinkin syksyiseen fiilikseen, ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin itselleni tuli heti jotenkin tasapainoisempi olo. Että heittää nyt kesää sinne, missä on jo asennoiduttu syksyyn. Laittaa pienen pään vallan pökkyrälle! 😀 Jos olenkin sellainen hyggetyyppi ihan vuoden ympäri, niin kyllä tämä syyshygge vain on sitä ihan lajinsa parasta antia. Villapaidat, villasukat, kynttilät ja kaikki se muu, minkä tämä vuodenaika tuo mukanaan, on ehkä kuitenkin jopa vielä enemmän minua, kuin hellemekot ja sandaalit. Vaikka kivahan se on molemmista nauttia. Tosin lyhenevät päivät tuovat mukanaan myös jonkinlaisen syysväsymyksen. Tähän aikaan vuodesta nimittäin kehoni vaatisi parituntiakin pidemmät yöunet kuin kesällä.

Samaan aikaan, kun elämä alkaa kutistua sisätiloihin, huomaan joka vuosi kamppailevani jonkinlaisen blogikriisin kanssa. Viimeiset pari päivää olen jälleen kompuroinut saman asian kanssa, ja tällä kertaa tuskaa lisää sekin, että olen muuttunut yhä kriittisemmäksi kuvieni suhteen. Välillä on ihan meinannut itku tulla, ja tekisi mieli takoa päätä seinään. Onneksi jossakin syvällä sisälläni asuu kuitenkin se positiivari ja järjen ääni, joka muistuttaa siitä tekemisen ilosta. Että pitää tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, ja muistuttaa itseään jatkuvan sättimisen lisäksi myös siitä, että ihminen taitoineen kehittyy kyllä, vaikka kaikki ei yhdessä yössä tapahtuisikaan. Voisin vaikka vannoa, että noista sisältäni kumpuavista viisauksista hyötyy blogikriisin lisäksi monessa muussakin asiassa. Tekemisenilo ja ilolla tekeminen kun ovat lopulta aika suuressa roolissa elämässämme: Emme voi miellyttää kaikkia, mutta itseämme useimmiten! 🙂

Koska syksy vie ajatukset vääjäämättä myös talveen, ja talvi luonnollisena jatkumona jouluun, voinen tunnustaa, että omat ajatukseni ovat aika ajoin jo karanneet sinne loppuvuoden suureen juhlaan. (Kun en nimittäin malttaisi millään odottaa, että pääsisin vihdoin näkemään meidän joulukotijutun). Onneksi lehtipinostani löytyy kuitenkin valtava määrä joululehtiä, joilla tätä joulunnälkää sopii taltuttaa. Ensimmäiset onkin jo kaivettu naftaliinista ihan sillä ajatuksella, että nyt jos koskaan on hyvä aika kerätä luonnosta kaikkea mahdollista kodin koristamiseksi. Kohta on myös hyvä aika napsia villiviini alas rapunpielestä ja kietoa muutama kranssi loppuvuoden iloksi.

Sellainen syyshygge tällä kertaa. Nyt toivottelen teille oikein tunnelmallista syystorstaita!

Aurinkoa maanantaihinne!

Lupailivat intiaanikesää, ja sitä lämpöä tosiaan tuli. Asiat voisivat olla näin syyskuun lopussa huonomminkin, joten tästä kannattaa nauttia. Tosin sitä kaminaa tulee tuskin tänäänkään käytettyä, sen verran paljon tuo aurinko lämmittää jopa sisätiloissa.

Tällaisessa vanhassa talossa syksyn tulon huomaa kuitenkin lattioista. Villasukat ovat tarpeen, mutta paras apu tulee sisäkengistä. Huomaankin viimeisten vuosien aikana tulleeni yhä enemmän ja enemmän äitiini (ja äidinäitiini), sillä en osaa enää olla ilman sisäkenkiä. Ja mitkään pehmöhöttö aamutossut eivät enää kelpaa, vaan jalassa pitää olla jotakin tukevaa. Birkenin sandaalimalli tai umpinainen huopakärki toimivat molemmat, pääasia on, että pohjasta löytyy pitoa ja lämmöneristettä. Sisäkenkiin kun vielä pukee villasukat, niin johan sitä tarkenee kylmillä lattioillakin hiippailla. Ja kiittääpä muuten selkäkin!

Syksyn kunniaksi meillä eristettiin eilen myös eteisen ja kuistin välinen ovi. Tänä syksynä pitää koittaa, josko saataisiin pidettyä tuo eteisen ja olkkarin välinen ovi auki, ja lämpö pääsisi paremmin kiertämään livahtamatta kuitenkaan kuistille. Nähtäväksi jää, miten järjestely toimii, mutta onpahan ainakin yritetty. Muita viikonlopun syysvalmisteluja olivat pihan siivoaminen ja polttopuiden sisään ajaminen. Lämpimästä kelistä huolimatta nyt syksyttää siis luonnollisesti oikein kunnolla. Vaihdoinpa rappusilta nuutuneet orvokitkin kynttilälyhtyihin, ja testasin nopeasti, että rapunpielen tuijaan jätetyt valotkin yhä toimivat. Myös viimeisetkin mårbackat muuttivat keittiön ikkunalle talvehtimaan. Näiltä osin syksy saa siis edetä tämän lämpöaallon jälkeenkin. 🙂

Muuten viikonloppuna valmistauduttiinkin sitten vain uuteen viikkoon. Maanantai nimittäin tuntuu huomattavasti mukavammalta kun koti on siisti, pyykkikorit vähintään puolityhjät ja alkuviikon ruoka löytyy valmiina jääkaapista.

Oikein mukavaa uuden viikon alkua! ♡

Farkut vaihtuivat mukaviin kotipöksyihin ja kotona tuikkii kynttilät. Lapset on ruokittu ja kaupassakin on käyty, joten tästä on ihan hyvä laskeutua viikonlopun viettoon. Kahvikupposeni jälkeen ajattelin livahtaa sohvalle kirjan kanssa, mutta todennäköisesti päädyn leikkimään ponikampaamoa. Molemmat oikein hyviä vaihtoehtoja.

Harvemmin tulee käännettyä kamera kohti ikkunoita, mutta tänään ajattelin tehdä senkin. Vähän niin kuin viikonlopun kunniaksi pääsee tuo vanhaherrakin taas vaihteeksi kuviin. 🙂

Ulkona sataa värikkäitä lehtiä ja sää on jopa niin syksyinen, että mietin, laittaako myös kaminaan syksyn ensimmäinen tuli. Ei siis niinkään lämmön, vaan ihan tunnelman vuoksi!

Rentoa ja rentouttavaa perjantai-iltaa myös teille! ♡

Save

Save

Save

Perrrrjantaita! Se olisi viikonlopun aatto jälleen, ja hei, jo toinen vaateaiheinen postaus tälle viikolle! Syksy on ehdottomasti pehmeiden neuleiden aikaa, mutta kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroinkin, tämän syksyn aikana olen viihtynyt kovasti myös mekoissa ja paksuissa sukkahousuissa. Noista kun saa aikaiseksi asun miltei mihin tahansa menoon. Neulemekko yhdistää siis kaksi syyssuosikkiani ja tänään juttua pitkästä neuleesta, jonka pääsin stailaamaan näköisekseni kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa.

Kuten tiedätte, en ole mikään kovinkaan rohkea korujen käyttäjä ja muutenkin tyylini on melko pelkistetty, vaikkei kuitenkaan mikään varsinaisen minimalistinen. Olen joskus analysoinut koruttomuuttani ja tullut siihen tulokseen, että se johtuu koostani. Pelkään näyttäväni joulukuuselta, jos asussani on liikaa liikkuvia osasia. Tiedän, tällä logiikalla olisi kai luonnollista, että karttaisin korollisia kenkiäkin, mutta hassu juttu, kengät eivät tuo sitä samaa suurentavaa tunnetta.

Elloksen pitkä Angelica-neulepusero vie väkisinkin ajassa taaksepäin. Trumpettihihat ovat kuitenkin vähän kuin korun korvike ja antavat muuten pelkistettyyn vaatteeseen sen jonkin “jujun”. Samaa ajanhenkeä, tosin jälleen nykyaikaisella twistillä,  on noissa mokkanilkkureiden tolppakoroissa. Ja ihan totta, nuo kenkien pikkuruiset kultanapit riittävät kyllä omalla kohdallani koruksi. Toki yllensä myös laukku tuo asuun sen oman lisänsä.

Oma neulemekon stailaukseni ei siis ole kovinkaan rönsyilevä tai kerroksellinen, vaan enemmänkin pelkistetyn naisellinen ja ehdottomasti “minun näköiseni”. Tässä asussa voisin nimittäin mennä sekä arkisempaan, että vähän fiininpään tilaisuuteen, ja silti olo olisi turvallisen mukava! Tosin yhtenä lisätekijänä sekin, että valitsin mekon juuri turvavärissäni, eli sinisenä! 🙂

Tuolta Elloksen Sweater Weather -kampanjasivulta löytyy paljon muitakin neuleita, sekä tietysti vinkkejä syksyiseen neulepukeutumiseen.

Nyt toivottelen kuitenkin oikein mukavaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta!

Save

Save

Save

Save

Save

Tallenna

Hiphei ja keskiviikkoa!

Ulkona vihmoo vettä, mutta onneksi sisällä lämpimässä saa nautiskella kynttilöiden tuikkeesta, sekä omenan ja kanelin tuoksuista. Kodikasta sanoisin! Ja voisinpa jopa hetkittäin väittää olevani myös syysihminen!

Omena-kaurapaistokselle on varmasti yhtä monta ohjetta, kuin on tekijääkin, ja omanikin syntyy yleensä näppituntumalla. Laitan tähän nyt kuitenkin jonkinlaisen perusohjeen, jota muokkaamalla jokainen varmaan löytää sen oman parhaan variaationsa. Omenoiden ja kaurakuorrutteen suhdettakin voi vaihdella maun mukaan, itse pidän siitä, että rapeaa kauraa on pinnalla paljon.

Omenakaurapaistos

(hapahkoja) omenoita
sokeria & kanelia

100g voita
1/2dl sokeria tai fariinisokeria
3dl kaurahiutaleita

Kuori ja lohko omenat. Lado omenalohkot voideltuun vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Sulata rasva kattilassa tai paistinpannulla ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet. Levitä kauraseos omenalohkojen pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes omenat tuntuvat pehmeiltä ja pinta on saanut kauniin värin.

Syö vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa!

Mukavan rauhallista syysiltaa! ♡