Eilen löytyi oikea kesämoodi, sellainen tässä ja nyt, eikä sitten kun. Kesää parhaimmillaan ja Suomea parhaimmillaan. Voi kunpa tätä voisi purkittaa, ja ottaa satsin siinä vaiheessa kun ympärillä on pelkkää mustaa, kylmää ja pimeää! Koska kuitenkaan ei voi, on nautittava nyt.

Ensiviikolla edessä on uuteen osoitteeseen siirtyminen, ne uudet kujeet ja vanhat kujeettomuudet jatkuvat indiedaysin puolella. Nyt koitan ottaa rennosti ja nautiskella kesästä, tehkää tekin samoin!

Mitä blogin muuttoon tulee, tulen teille vielä asiasta paremmin ilmoittelemaan, ja facebookissa ainakin pysytään sitten ajantasalla.
Nyt minä kuitenkin sanon moi, ja siirrän itseni aurinkoon!

En nyt oikein tiedä, onko tämä päivä mennyt täysin punaiselle ristille vai ei, mutta joka tapauksessa aika rennosti on otettu.
Olen alkanut hermostua etenemättömän remontin suhteen, ja tänään onkin tehty jonkinlaisia pieniä “rempan pohjustuksia”. Toimintasuunnitelma pikkueteisen, välihuoneen, kuistin ja vaatehuoneen suhteen on nyt laadittu. Seuraavaksi pitää vain hakea tarvittavat materiaalit ja alkaa oikeesti paiskimaan välillä hommiakin. Lattioiden hiomista, seinien, lattioiden ja kattojen maalaamista. Onhan sitä siinä.

Remppaa, remppakarkkia ja dekkareita. Aika kivaa sisältöä lauantaille.
Illaksi mies lupasi tehdä pitsaa, ja laittaa netflixiltä jotain jänskää pyörimään.
Sounds like a good plan!

Leppoisaa viikonloppua!

Paloja päivän varrelta Instagramin muodossa. Pinteres jo tulikin käsiteltyä pinterest – koukuttava harrastus -postauksessa, mutta kuka myöntää hurahtaneensa instaan? Itse vasta opettelen, vaikka tilin olenkin luonut jo melkein vuosi sitten. Toisaalta ihan kiva harrastus, ja miksei blogissakin voisi välillä olla hiukan enemmän realityä!

Tätä täällä, mitäs siellä?

Tukka hyvin – kaikki hyvin!
Ajattelin vielä toivotella teille mahtavat viikonloput kera helpon kampausvinkin. No, oikeammin Klaara toivottelee ja vinkkaa. Tällä tukalla edustetaan myös huomisissa kummitädin valmistujaisissa, josko vielä rusetti keksittäisiin tuota komeutta koristamaan. Eka ponnari; Se on iso juttu!

Me valmistaudutaan huomisen juhlintoihin mitä todennäköisemmin pyöräilemällä, sillä mies palasi juuri urheiluliikkeestä sellainen “peräkärry” mukanaan. Katsotaan kuinka käy, ja kenen reisilihaksia tässä koetellaan.

Klaaran suloinen mekko on lahja Mekkotehtaan tytöiltä. Kiitos Sunna ja Kirsikka, mekko on ollut käytössä jo pitkään, nykyään se on jo enemmänkin tunikamittaa. Varsin pitkäikäinen malli!

Mutta nyt:
Heikunkeikun ja hauskaa viikonloppua!

Tämä viikko on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona – kesästä nauttien, kuinkas muutenkaan. Päiväunia, leikkiä, auringonottoa, varjossa lepäämistä, jäätelönsyöntiä, grillausta, pyöräilyä, fudista, nurmikonleikkuuta ja rikkaruohojen kitkemistä. Onhan sitä siinä, puuhaa yhdelle viikolle.
Kurkistus kovin tavalliseen kesäpäivään puutarhassa.

Näiden palluroiden myötä: Aurinkoa perjantaihinne!

Maanantai aamuna on kiva palata vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin – kuohuvien ja kuplivien pariin. Blogisynttärit on juhlittu ja viikonlopusta palauduttu. Pieni breikki arkeen oli  paikallaan, mutta hauskaahan kotiinkin on aina takaisin tulla.
Sivistimme itseämme varsin riemukkaissa merkessä tamperelaisessa Inez-ravintolassa, jossa, perehdyimme kuohuviinejen maaimaan. Maistelu ja haistelu on oikeastaan ihan kiva tapa oppia uutta! Keveistä ja raikkaista kuohareista aloitettiin, ja lopulta päädyttiin tummanpunaisiin herkkuihin. Loppuillasta pöydällä oli sen verran tyhjiä kuoharilaseja, että en viitsinyt enää laittaa edes kuvia blogiin. Joku olisi voinut vaikka saada väärän käsityksen!
Onneksi sitä on näin iän karttuessa oppinut, että jatkuva haukottelu tarkoittaa väsymystä, ja sänkyyn tuli tällä kertaa kömmittyä mukavan aikaisin. Järjenkäytöstä kiittävät myös kukkapenkit, joiden kimppuun kävinkin heti kotiuduttuani. Johan olivat taas nokkoset villiintyneet viikonlopun aikana.

Kiitti murut seurasta, kaikkia oli tosi kiva tavata! Uuteen viikkoon taas yhtä hauskaa elämystä rikkaampana. Aurinkoa kaikille!

Tervehdys!
Viikonloppu on vierimässä lopuilleen mutta vielä pientä fiilispalaa eiliseltä reissulta myös teille. Feissarista jo joku varmaan bongasikin, eli käväisin eilen (tai käväisimme, sillä Klaara oli mulla mukana)  Sannan uudella showroomilla. Meitä oli pieni kiva porukka bloggareita, ja upea Pernille Gorydon esittelemässä sekä korujaa, että kertomassa tarinaa niiden takaa.
Heikkouteni Pernillen koruihin on jo kai käynytkin selväksi, ja voinen kertoa, että ihanuuksien hypistely ei sitä ainakaan laimentanut. Sisäinen korujenkäyttäjäni nostaa entistä enemmän päätään.

Korut ja seura olivat huippuluokkaa, mutta niin oli kyllä paikkakin. Siis aivan ihana! Napsin kuvia kivoista yksityikohdista, ja laitan niitä teille lisää tässä lähiaikoina.

Mun piti laittaa teille viikonloppuksi puutarha-aiheisia postauksia, mutta perjantaina oli hieman teknisiä ongelmia, enkä saanut ladattua kuvia tänne blogiin. No, nyt lämpimän viikonlopun jälkeen koko piha on räjähtänyt, eikä taida olla mitään järkeä enää käyttää niitä perjantaina otettuja tilannekatsauskuvia. Tämä päivä onkin mennyt nokkosia peratessa. Taivas varjele, että sitä osaakin olla paljon!

Niin juu, ja nimpparionnea kaimat! Piti laittaa joku nimipäiväarvonta käyntiin, mutta unohdin ihan täysin! Mutta ainahan on jonkun nimppari. Sama kai se, milloin sitä arvotaan.
Nyt suihkuun ja pahnoille!

Heippa ystävät. Tulin huikkailemaan, että kyllä täällä edelleen ollaan, ja tarkoitus on blogiakin tehdä, mutta nyt tuo ikävä kevätflunssa aloitti jo toisen kierroksen, ja kroppa vaatii huilailua.
Taisin liian innokkaasti ryhtyä puolikuntoisena pihatöihin. Jotenkin ajattelin, että huhkimiseen on kiire ja hoppu. Hetken ehdin jo luulla, että tauti on takana, mutta eilen illalla juuri ennen sänkyyn kaatumista olo huononikin ihan kertaheitolla. Liekö joku myöhäinen kausi-influenssa nyt sitten, mutta peti kuitenkin kutsuu sen minkä vain pystyy. Hassu juttu muuten, kun aloin oikein miettimään: Joka kevät taidan olla sairaana juuri ne ensimmäiset lämpimät päivät, jolloin luonto puhkeaa kukoistukseesna! Voihan huonoa tuuria!

Joka tapauksessa, ruletti on pyörinyt, ja suloiselle Famille Summerbellen klovnimukille löytyi voittaja. Onnittelut, Kesätyttö, puutarhakahvit voit nyt juoda iloisesta mukista! Kiitos kaikille osallistuneille, ja kiitos Mrs Jonesille palkinnosta!

Pysytelkäähän terveinä!

Vähän niin kuin maanantai, mutta ei sitten kuitenkaan. Ihan kiva näin. Vappu on juhlittu, vielä tänään oli kerhossa naamiaiset ja nyyttikestit, mutta noin niin kuin virallisesti, tämä työväenjuhla on takana. Niilo pääsi eilen setänsä kanssa tivoliin, ja me hyödynsimme ajan käymällä syömässä, sekä Tuomas-veturi ilmapalloa metsästämässä. Kylmää ja koleaa on tämä vapunajan sää ollut senkin verran, että mikäli pihasta ei puskisi pirteitä väripilkkuja, voisi luulla elävänsä syksyä. Sikäli kun ne syksyn lehdetkin on yhä haravoimatta….
Jäätävä räkätauti vaivaa yhä Klaaraa ja itseäni, nyt mies taitaa olla seuraavana vuorossa. Mutta eikös nämä flunssat ole sitä tavallista keväänmerkkiä – jokavuotinen riesa.
Kovasti tekisi jo mieli pukeutua kevyemmin, mutta yksinkertaisesti ulkona on liian kylmä. Tässä samaisessa asussa (samat vaatteet kolmatta päivää = pahin puklailukausi on selätetty!) yritin eilen soluttautua vappukansaan, mutta palelin ja kaivelin lähinnä vain palelevin sormin nenäliinoja taskuistani.

Tällä viikolla aion kuitenkin urheasti aloittaa ne haravoinnit oikein kunnolla. Vaikka sitten toppatakissa tai pilkkihaalarissa, ei auta mikään! Tasajako; Mies hoitaa nuo puuhommat, ja minä sitten sen enemmän sarjaan puutarhatyöt kuuluvan osuuden. Kuten kuvista näkyy, toinen on ollut jo hiukan ahkerampi. Vanhat kaapelikelat odottavat sitä isompaa inspistä. Mitä todennäköisemmin pääsevät toimittamaan pöydän virkaa.

Vanhan pihan viehätys on siinä, että maasta puskee mitä erilaisempia lajikkeita ja mitä uskomattomammista paikoista. Herää vain kysymys, missä on ne miljoona kukkasipulia, jotka ison mahani kanssa syksyllä kyykin maahan! Että ottaa päähän!

No johan se äiti vitsin murjaisi! Tuotakin hauskuutta pitänyt jo yli kolme kuukautta sisällään pantata… No, jutun vitsikkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta itseäni tietysti eniten naurattavat juurikin ne omat vitsit – kuinkas muutenkaan.
Oli miten oli, tulin vielä toivottamaan hauskat vaput kaikille!

Me lähdetään just kohta juhliin, ja mukanani mulla on merirosvo sekä kuvan pikkuinen ballerina. (Kiitos siskolle vaaleanpunaisesta tyllihörselöbodysta, sehän on mitä mainioin naamiaisasu Klaaralle!)

PS. Onnea Jaana! Laitoin sulle postia, täältä pukkaisi Becksöndergaardin huivia…