Ihan tosi tavallista arkea. Päiviä kotona, sateen ropinaa, makaroonilaatikkoa jne. Mutta miten hurjan onnelliseksi se tavallinen arki tekeekään. Nautin – ihan oikeesti! Arki rullaa nykyään niin sulavasti. Vauva on ottanut oman paikkansa, oppinut omat rytminsä, ja pysyy niissä. Nyt tiedän, millainen on “helppo vauva”, ennen olin kuullut vain tarinoita. Alun hankaluuksien ja rikkonaisten öiden jälkeen voin nykyään sanoa saavani ihan tarpeeksi unta. Ei paina väsymys, tai univelka harteita. Toki oma aika on kortilla, arki paljolti lasten ehdoilla menemistä, mutta niinhän sen nyt kuuluukin olla.

Varmasti jokaisen kotiäidin, tai äidin ylipäätään, hermo on joskus koetuksella ja pinna kireällä. Kenenkäs ei olisi!? Mutta noin niin kuin enimmäkseen mä nautin meidän elämästä nyt todella paljon. Jos jotain saisin lisää, ottaisin enemmän aikaa puolisoni kanssa, ja enemmän aikaa koko perheen kesken. Mutta eihän näitä kannata jäädä kelaamaan, kai me sitten joskus saadaan taas olla kahdestaankin ihan kyllästymiseen asti.

Klaara täyttää huomenna kolme kuukautta. Sanotaan, että vauva-arki helpottuu siinä kohtaa. Niin kai. Meillä tuskin vauva enää helpommaksi muuttuu, mutta itse on nyt sopeutunut taas uuteen, ja kaikki tuntuu helpommalta kuin pari kuukautta sitten. Myönnän, että neljän vuoden ikäero lapsilla sai aikaan sen, että ehdimme jo tottua tosi helppoon arkeen.

Kuvissa tosi tavallinen tosi tavallisen päivän asu. Pehmeä, lämmin ja mukava, ne menee nykyään monen jutun edelle. Toisaalta nautin siitäkin, että pienen vauvan äidillä on lupa vain olla. Ei tarvitse ihan vimpan päälle laittautua, mutta toisaalta itseään ei saa unohtaa. Se  kultainen keskitie on tässäkin kohtaa varmasti kaikinpuolin paras.

Muistatteko viime keväänä hankkimani korallit pöksyt? Ne zaran nuortenosastolta ostetut. No nää on ne samat pöksyt yhden pesun jäljiltä. Että sellaista laatua… Mutta onni onnettomuudessa; Ne on paremman väriset nyt!

Arkisen tavallista ja turvallisen mukavaa tiistai iltaa teillekin!

Home sweet home! Mummulaviikonloppu takana, ja kotiin on palattu. Sunnuntai ilta kuluu pyykkivuoren selätyksessä, laukkujen purkamisessa, ja tietty uuteen viikkoon valmistautumisessa.
Blogi tosiaan jäi viikonlopun ajaksi täysin hunningolle, mutta josko tästä reipastuisin, ja tarttuisin kommentteihinne. Siihen ainakin tähtään!
Kivaa oli; Saunottiin, kylvettiin, syötiin mummun lettuja ja katseltiin kipsin (=kidsing). Isikin oli vielä viikonlopun jäljiltä hengissä, ja koti oikein kauniissa siivossa! Loistavaa!

Meillä on lapsilla molemmilla tuollaiset kånkenit. Tosi kivat reput, joihin mahtui nytkin ainakin osa kyläilytarpeista. Klaaralla tuo reppu toimii oikeastaan hoitolaukkuna, noissa kun on ne nepparit hihnoissa, ja laukun saa myös rattaiden tai vaunujen aisaan näppärästi roikkumaan. Mulla oli itsellänikin aikoinaan kånken koulureppuna, mutta se on kyllä hivenen jo huonommassa kunnossa.

Mutta reppuja enemmän teitä varmaan kiinnostaa, kuka onnekas voitti ihanan Pernille Corydonin -arvonnan!?
Laitoin viestiä Hannalle, onnea, voitit ihanan korun!
Kiitos vielä Sannalle arvontapalkinnosta, ja kiitos kaikille osallistujille – teitä oli ihan mieletön määrä!

Mutta nyt hommiin, että saadaan laukut joskus purettua ja tavarat taas paikoilleen….
Leppoisaa sunnuntai iltaa!

Ja sitä luntahan on nyt kovin vähän! Kevät tuli oikeastaan viikossa, niin nopeasti, että ei oikein edes pysty ymmärtämään. Tuntuu kuin syksystä olisi vain hetki, pieni silmän räpäys vain. Juurihan me vasta muutimme tänne, ja toivoin lunta peittämään hoitamatonta pihaa. No, siinä ne nyt ovat; Lehdet surrulisena maassa, ja piha odottamassa kruopsutustaan.

Naapuri hakkasi syksyn ja talven aikana metsänsä matalaksi. Puita on kaadettu myös omasta pihasta, ja näkymät ovat aika autiot ja lakeat. Itseasiassa kirjoitan nytkin moottorisahan ääntä kuunnellen. Kävin juuri hyväksymässä suuren, vanhan ja kauniin, riippakoivun kaatamisen. Juurikin tuon, jonka oksille ylimmän kuvan köynnökset ovat kiivenneet. Kahdesta kilpalatvasta kasvanut koivu on keskeltä halki, ja natisee uhkaavasti tuulisella säällä. Pakko mikä pakko.

Niilon suuresta pulkkamäkikasasta on jäljellä enää vain mitätön valkoinen läntti. Ne on niitä menneen talven lumia. Mitäs niitä murehtimaan.
Haravoitavaa olisi ihan omiksi tarpeiksi, perennapenkit pitäisi käydä läpi, ja siivota. Työtä on enemmän kuin yhdessä kesässä ehtii mitenkään tehdä, mutta onneksi meillä on aikaa. Tämän asian kanssa pitää vain katsoa omaa rajallisuuttaan silmiin.

Yllä olevan kuvan vasemmassa laidassa näkyy se, mikä vielä tänään oli “kuusiaidasta” jäljellä. Keskellä ulkorakennus, ja sen vasemmalla puolella ensimmäisen kuvan pihavajan katonharja. Oikealta voi juuri ja juuri erottaa päärakennuksen.
Punainen tupa, josta puuttuu vain perunamaa. Sen suunnitteleminen alkaakin olla jo ajankohtaista! Taidankin julistaa puutarhakauden virallisesti avatuksi. Haravan varteen mars!

No niinhän se näyttää. Tai sanoisin mieluummin lehmitytöltä, mutta sana ei kuulu neljä vuotiaan varastoon.
Tulin vain huikkaamaan, että nyt on ihan tositosi kiire viikko, mutta yritän palailla myös blogin ääreen. Oikein huono omatunto, kun en ole vastaillut kommenteihinnekaan!
Korjaan asian, promise!

Ekat leskenlehdet bongattu lenkkipolulta! Jihuu, se on kevät!!!

Ps. Miten tästä vauvakuplasta pääsee ulos!?

Vielä jonkin aikaa sitten olisin rankannut maailman parhaimmaksi tuoksuksi puhtaan lakanapyykin. Vastapestyjen lakanoiden tuoksussa on jotain paitsi puhdasta, myös rauhoittavaa taikaa. Itse asiassa yritin kuljettaa tuoksua mukananikin suihkauttamalla kelpo jäljitelmää ranteisiini, ja korvien taakse, mutta tuoksusta puuttui se jokin. Se ei ollut aito ilman muita aistinautintoja.

Jos minulta nyt kysytään lempituoksuani, vastaus on helppo; Mikään ei voita omien lasten tuoksua. Vasta heränneitä pieniä mussukoita, peiton alla lämmenneitä, ja unen tuoksu hiuksillaan. Tuoksu jota ei pysty jäljittelemään, eikä sitä voi myöskään pullottaa.

Beach House Company halusi muistaa Klaaraa suloisella Baby Bedding setillä, ja ilolla otimme sen jokin aika sitten käyttöön. Puhtaan valkeissa lakanoissa saavat pienet pulleat jalat ja kädet levittää unentuoksuaan.

Trikoolakanoiden helppous ja pehmeys yllätti; Silitysrautaa tai mankelia eivät nämä seurakseen kaipaa, vaikkei vielä kesätuulessa voikaan kuivailla. Koska lakanoilla on korkein öko-tex sertifiointi, tiedän myös matkan höyhensaarille olevan puhdas. Joustava jersey on muuten mitä parhain vastasyntyneen kapalointiin!

Kaunein tuoksu maailmassa: Puhtaissa lakanoissa nukkunut lapsi. Ja vaikka tuoksua ei pullottaa voikaan, saa sitä pitkin päivää nuuhkia niin lapsesta itsestään kuin lakanoistakin. Onnellisuus, kauneus, puhtaus ja täydellisyys. Kaikki samassa.
Elämä on jälleen osoittanut oikullisuuttaan, ja juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta ja luulin korttejen olevan jälleen järjestyksessä, meneekin pakka taas hiukan sekaisin.

Mutta hetkellisesti kyllä unohtuu kaikki huolet ja murheet, kun nostaa tuollaisen pikkuisen seitsemän ja puolen tunnin yöunien (!) jälkeen syliinsä. Vauvan tuoksu vie mennessään, ja mieli kirkastuu!

Me kiitämme Beach Housea, paitsi saamistamme lakanoista, myös pitkistä yöunista ja suloisista tuoksuhetkistämme.

facebook.com/BeachHouseCompany

beachhousecompany.com

Ei kulje ajatus, eikä synny tekstiä. Totaalinollaus – ja ihan paikallaankin. Ehkä ei oikeastaan ole edes mitään sanottavaa. Paitsi se, että ilta kuudeltakin riittää valoa kuvaamiseen! Huomenna vielä pidempään! Kiitos kesäaika, olen kaivannut sinua!
Kuvablogi – ei lainkaan hassumpi ajatus!

Mummu on täysin menetetty Arnelle ja Carlokselle. Joulupallot meni, munat tuli.

Myönnetään, että tämä ristiäisten jälkeinen viikko on mennyt melko laiskasti. Ajattelin, että hyvin siivottu koti olisi vielä pääsiäisenäkin siisti ja “edustava”, mutta viikon löhöilyjen jälkeen näin ei todellakaan ole! Laiskuus paitsi tunttuu, myös näkyy.
Tänään oli tarkoitus pitää supertehokas siivouspäivä, ja aloitinkin heti aamulle lakanapyykillä ja tuulettamisilla. Olohuonekin freesaantui, kun heittopeittomytyt viikkasi kauniisti koreihinsa, ja ristiäiskimpuista karsi ylikukkineet kukat pois (paljon ei jäänyt jäljelle). Vielä kun jaksaisi kiivetä koristeet pois katosta ja hakea kimpun pajunoksia, olisi koti lähestulkoon valmis pääsiäisen viettoon.
Tällä kertaa kuvia ennen siivousta. Joskus näinkin.
Pieni Lintu antoi loistavan Netflix-vinkin: tanskalais-ruotsalainen Silta (Bron / Broen) oli pakko katsoa tällä viikolla loppuun hurjalla vauhdilla, oli nimittäin sen verran mukaansatempaava sarja! Sohvalla on siis tullut löhöttyä hieman liiankin ahkerasti….

Kuvissa olkkarin uusi pöytä. Tine K:n tarjotinpöytä harmailla jaloilla. Ihana! Ehdottomasti kauneimpia huonekaluja, joita tiedän. Olen haaveillut siitä pitkään, ja näin sen heti mielessäni tämän kodin olohuoneeseen. Aiheuttaa vain pientä rug issueta, nimittäin tuo Ikean luonnonkuitumatto tuossa alla näyttää nyt jotenkin kovin tylsältä. Mutta nämä on juttuja, joita en nyt ihan vähään aikaan ajatellut uskaltaa lausua ääneen. Siis menkööt toistaiseksi näin!

Tehtiin muuten kauppareissukin heti aamupäivällä, jotta välttyisimme pahimmilta pääsiäisruuhkilta. Eipä paljoa auttanut, voisi nimittäin luulla, että väki hamstraa jonkin luonnonkatastrofin varalle, tai on ainakin päättänyt olla käymättä kaupassa ennen kesää. Haloo, kukaan ei ehdi kuolla kolmessa päivässä nälkään!

Rentoa laskeutumista pääsiäisen viettoon. Tsemppiä niille, joiden pitää vielä pujotella kaupan maitokaapille!

Täällä ollaan! Suitsait sukkelaan meni viikonloppu, ja maanantai siinä kyljessä. Lyhyeen tiivistettynä; Meillä sairastetaan, taistellaan flunssaa vastaan ja valmistaudutaan lauantain ristiäisiin. Oikeastaan ihme, että ollaan oltu kaikki näinkin terveinä talven ajan, sillä tuntuu, että koko ajan on jos jotakin pöpöä liikkeellä. Ikävästi tulee mieleeen Niilon kastejuhla reilut neljä vuotta sitten. Samassa tilaisuudessa menimme mieheni kanssa naimisiin, ja vielä edellisenä yönä mulla oli yli 39 kuumetta. Parempaa onnea tällä kertaa!

Ristiäisten suhteen hommat on aika leväällään. Vielä pitäisi pestä ikkunoita ja siivoilla muutenkin. Samaan aikaan tehdään kuitenkin remppaa, joten siivoaminen tuntuu älyttömän turhalta. Menu on sekin hiukan auki, eikä ajatus todellakaan juokse vielä tarjoiluissa asti. Kukat on sentään tilattu, mutta muun koristelun suhteen olen tehnyt vain pieniä valmisteluja. Juhlat juhlitaan lila-violetti -väriteemalla, ihan puhtaasti siitä syystä, että mulla ja vaaleanpunaisella on yhä kana kynimättä.

Pöpöistä ja valvotuista öistä huolimatta arkea pitää vain pyörittää, ruokaa laittaa ja pyykkiä pestä. Onneksi on ilonkin aiheita, nimittäin keittiön uusi seinä! Muutaman kuukauden olen saanut päänsärkyä katsoessani keittiön päätyseinän tehostetapettia. Mattamustalla pohjalla helmiäisiä hopearuusuja… Vakavaksi asian teki se, että silmä alkoi jo tottua! Mutta nyt tapetti on poissa, ja valkoinen raakalauta tilalla. Voi onnea ja autuutta, vielä kun päästäisiin eroon tummasta laminaattilattiasta!

Koitan palailla blogin pariin ja vastailla kommenteihinne ja posteihin. Eiköhän se tästä taas ala arkikin rullaamaan!

Mukavaa tiistaita meille kaikille!

Ei tullut otsista ei! Kiitos taas rasvoittuvalle nassulleni ja ohenevalle tukalle. Eilisellä  kampaamo käynnilläni tukka kuitenkin sai uuden raikkaamman värityksen, ja inan lyhyemmät latvat. Koska otsis suunnitelma jouduttiin hautaamaan, on suurin muutos, ainakin itselleni, tuo keskijakaus. Se on nimittäin nyt keikkunut tuo jakaus tuossa oikealla otsalohkolla jo reilut kymmen vuotta, eli ihan tarpeeksi!

Juureen tummaa, ja latvoihin vaaleaa raitaa. Siinäpä tuo yksinkertaistettuna. Heitin alkavan viikonlopun kunniaksi tukkaan myös kevyet laineet viime keväänä hankkimallani jumboraudalla. Ehkä hiuksia tulee taas laitettuakin päivitetyn värin myötä enemmän!

Oho, näyttipäs mun nenä leveältä! No, mutta ei voi mitään.
Nyt naisporukalla jumpaan ja syömään (balanssi on kaiken A ja O), siinä on mun perjantai illan suunnitelmat. Lasi punkkuakin menis, mutta enpä taida uskaltaa.
Meidän Niilo muuten sai juuri silmälasit! Hurmaava pieni neropatti, ei voi muuta sanoa. No, tästä alkaa kai jonkinlainen uuden opettelu ja totuttelu.

Ihanaa perjantai iltaa kaikille!

Alennuskoodin Studio Eva W:lle löydätte edellisestä postauksesta!

No ei ehkä ihan oikea vapaapäivä, mutta pientä luksusta arjen keskelle kuitenkin! Onhan, näissä vallitsevissa olosuhteissa, reilut pari tuntia kampaajan tuolissa laskettavissa melkein minilomaksi!
Sain kutsun Turkulaisen Studio Eva W:n tuoliin, ja rähjääntynyt (synnytyksen, vauvaviikot ja kotivärjäyksenkin kestänyt) frisyyrini laitettiin totaalisesti uuteen uskoon, ja takaisin 2000-luvulle. Johan lähti elottomuus. Siis ainakin tukasta!

Tuliaisena Turusta toin paitis uuden, ihanan Evan loihtiman, tukan ja palelevat varpaat (hui miten siellä puhalsikin tänään kylmä viima) myös kivan edun teille blogini lukijoille:

Vapaapäivä teemalla jatketaan iltaan asti, sillä keittiöstä kuuluu kivaa pitsantekoon viittaavaa ääntä. Aion siis nauttia pientä hemmottelua vielä kotisohvalla kera Criminal Mindsin.

Niin, ja millainen tuli tukasta!? Sen te näette huomenna!

Nyt:
Leppoisaa iltaa murut!