Vähintään yhden sadejakson saapumisen voi kesälle kuin kesälle ennustaa. Poikkeuksetta taivas repeää joka kesä parhainpaan pioniaikaan. Riippumatta lajikkeesta, kasvuvyöhykkeestä tai kukinta-ajasta, ilmaantuu paikalle vähintään nopea ja raju ukkoskuuro. Totuus, joka todisti olemassaolonsa tänäkin vuonna.
Vaan minäpä en jättänyt kukkiani sateen hakattavaksi, vaan kannoin ne sisään. Melkein kaikki aukeamistaan suunnittelevat yksilöt on pelastettu, ja koti on täpötäynnä suuria pionikimppuja. Jättimäisiä valkoisia pompomeja, ja eri värisiä pioninnuppuja.

Kukkameri antoi ainakin sen verran energiaa ja voimia, että sain koko talon siivottua, ja selvitin vielä lastenhuonetta koetelleen kaaoksenkin. Juuri nyt, paikkojen ollessa lähes tiptop ja pikkuväen tuhistessa tyytyväisenä pahnoilaan, olo on varsin tyytyväinen ja raukea. Mukava asento sohvannurkkaan, ja lasi punaista lempparia käteen; Perjantai ilta on siinä. Täydellinen sellainen!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Joitakin kuvia matottomasta olohuoneesta. Pidän ihan hirmuisesti tuosta vaaleudesta, ja ihanasta valosta. Miltei harmittaa, että jokin matto on lattiaan talveksi levitettävä. Toisaalta, itseni tuntien, saatan syksyyn menessä jo kaivatakin vaihtelua.

Vaaleisiin puulattioihin kyllästyn tuskin ikinä, niin kauan ehdin niistä haaveilla. Mistä tulikin mieleeni, että kesäksi oli suunniteltu lattioiden maalausta. Pitäisi vain saada siihenkin touhuun aikaa ja rauhaa, katsotaan kuinka käy. Kesät tuppaavat mennä ohi hiukan liian nopeasti.

Villejä lupiineja, niitä riittää maljakkoonkin. Samoin köynnöshortensiaa, jota kiipeilee vähän siellä täällä. Onneksi on kukkia, joista voi keksiä asiaa, eikä tarvitse sitä tikusta vääntää.

Lyhyestä kuitenkin virsi kaunis; Toivottelen kaikille mitä parhainta torstaita, ja siirryn tekemään jotakin hyödyllisempää. Aurinkoa kamut!

Salaatin kyytipojaksi, ja grilliruuan lisukkeeksi. Foccaciasta on moneksi, ja se maistuu aina!
Tämän leivän ohjeen kirjoitin teille viimeksi helmikuussa fresh baked bread -postauksessa, joten jätän ohjeen nyt kopioimatta, sen voitte halutessanne kurkistaa täältä.
Tällä kertaa jätin kirsikkatomaatit pois, mutta onneksi oliiveja löytyy keittiön kaapista – aina. Sensijaan suolaostoksille pitää lähteä johonkin oikeaan kaupaan, sillä marketin hyllystä nappaamani sormisuolapaketti ei ollut laisinkaan niin hyvää, kuin Stockan valikoimista vuosia sitten poimitut suolankidekukkaset. Miten voikin olla suolalla niin suuri merkitys! Vaikka hakkasin ja hienonsin ostamaani suolaa, se jäi silti aivan liian suuriksi kimpaleiksi leivän päälle. No, mutta syötyä tuli, ja se kai on pääasia!

Tänään yritetään selvittää, kuka, tai mikä, on asettunut hyyryläiseksi pihaamme. Niilo säntäsi aamulla juoksujalkaa sisään, kun pihan perillä, jokin oli murissut vihaisesti. Huh, tämän kevään luontohavainnot omasta pihasta ulottuvat supikoirasta ja ketusta rusakonpoikasiin ja peltohiiriin. Veikkaan syylliseksi jompaa kumpaa ensimmäisistä…

Pari viimeistä päivää on, sääolosuhteidenkin vuoksi, ajanut minut nojatuolinnurkkaan tuumailemaan. Kaivoin esiin läjän sisustuslehtien kesänumeroita, ja etsin itselleni puutarhainspiraatioita. Eniten omaa silmääni miellyttävät rennot ruotsalaispuutarhat. Englantilaiset ovat jo liian runsaita makuuni kaikkine ruusuineen ja muotoaidanteineen, mutta ruotsalaisissa puutarhoissa on sitä jotakin. Runsautta, ja samalla rentoa otetta.

Välillä on hyvä muistutella itselleen, mitä puutarhan suhteen haluaa, eikä vain sokkona tehdä pelkästä tekemisen ilosta. Ja kuten melkeinpä kaikessa tekemisessä, etäisyyden ottaminen välillä selkiyttää ajatuksia. Tauko tekee hyvää, ja avaa silmät uudelle perspektiiville.
Tuumaustaukojani olen viettänyt olohuoneessa. Kesäisempään asuun huoneen sain yksinkertaisesti rullaamalla matto pois. Vaikka pidänkin niistä Ikean luonnonkuitumatoista, omaan silmääni matto sotii pahasti Tine K:n tarjotinpöydän kanssa. Ensi talveksi matto-ongelma pitää ratkaista, sen verran on noilla matoilla tälläisessä talossa eristävää vaikutusta, mutta nyt kesän ajan saa mennä ilmankin. Nautitaan vaaleudesta ja valosta.

Mutta ei tässä suinkaan ole mukavasti paria päivää vain sisällä vietetty; Nyt kun sää on viilentynyt, kunnon suojavaatteiden käyttö ulkona on huomttavasti mukavampaa, kuin helteellä. Ja kun on kunnon releet niskassa, on puutarhan raivaaminenkin huomattavasti mukavampaa.

Se on käsittämättömän ihana tunne, kun lähtee liikkeelle repimällä koiranputkia ja nokkosia muutaman kotikärryllisen, raivaten paksumpia oksia vesurilla ja yht’äkkiä huomaa katselevansa selvää kukkapenkkiä! Haa, siinähän onkin parin metrin rivi pioneja, iso kaistale päivänliljaa, ja suuri alue ritarinkannuksia! Kaikkea sitä voikin löytää – omasta puutarhastaan!

Noin karkeasti arvioiden, olemme parin päivän sisällä saaneet muutaman sata neliötä puutarhaa lisää! Tontti on vuosien saatossa ryvettynyt reunoiltaan aika pahastikin, kasvanut lähestulkoon umpeen monin paikoin. Tuota raivaamista onkin vielä moneksi kesäksi.

Mutta jotta päästäisiin taas eteenpäin asian kanssa, vedän saappaat jalkaani ja lähden ulos. Palataan, kamut!

Tiedättehän, sisällä käydään vain kääntymässä, nukkumassa ja hoitamassa pakollinen arjen pyöritys. Kesä vetää ihmistä ulos; Veneillään, mökkeillään ja muuten vaan ollaan sosiaalisesti aktiivisempia kuin pimeään vuodenaikaan.
Epämääräisiä vaatekasoja lojuu tuolien selkämyksellä, kuinka ihmeessä kesällä vaihdetaankin vaatteita niin usein. Pedit jäävät petaamatta, kuka niitä kuitenkaan katselisi. Sisälle kulkeutuu paljaiden varpaiden mukana hiekkaa ja ruohonpätkää, eteinen on täynnä jalasta potkaistuja kenkiä ja huonekasvit nääntyvät janoonsa. Sitä se on – tähän aikaan vuodesta.
Sisustuksesta bloggaavat marisevat läpi pimeän syksyn ja talven, kuinka kuvaaminen on mahdotonta, kun valoa ei ole. Ja siten kun sitä olisi, ja koti kylpee raikkaassa auringonvalossa vuorokauden läpeensä, jää sohvatyynyjen asettelu ja huoliteltujen nurkkien kuvaaminen tyystin kesäelon jalkoihin. Fiksuhan antaisi kameran laulaa, räpsisi kuvia joka nurkasta ja kulmasta niin, että materiaalia olisi purkissa koko pimeän kauden varalle. Niinhän sisustuslehtiäkin tehdään; Pystytetään joulu heinäkuussa, ja lavastetaan syksy kesäkuussa. (Karkea veto, eikä suinkaan pidä täysin paikkaansa.)
Mutta tässä kohtaa törmätäänkin juuri siihen bloggaamisen syvimpään ideaan; Reaaliaikaiseen siloteltuun realismiin; Vallitsevat olosuhteet kuvataan ja sanoitetaan reaaliaikaisesti, ja toteutuksessa pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen vallitsevien olosuhteiden puitteissa. Kukaan halua notkua hellepäivänä sisällä kuvaamassa blogimateriaalia lokakuun varalle!

Pieni viive kuitenkin sallittakoon: Kuvat viime tiistailta.

Aurinkoista sunnuntaita ystävät. Tänään grillataan hampurilaisia, ja notkutaan muuten vain ulkona. Syksyn pimeille on tässä kohtaa turha uhrata sen enempää ajatuksia.

Tukka hyvin – kaikki hyvin!
Ajattelin vielä toivotella teille mahtavat viikonloput kera helpon kampausvinkin. No, oikeammin Klaara toivottelee ja vinkkaa. Tällä tukalla edustetaan myös huomisissa kummitädin valmistujaisissa, josko vielä rusetti keksittäisiin tuota komeutta koristamaan. Eka ponnari; Se on iso juttu!

Me valmistaudutaan huomisen juhlintoihin mitä todennäköisemmin pyöräilemällä, sillä mies palasi juuri urheiluliikkeestä sellainen “peräkärry” mukanaan. Katsotaan kuinka käy, ja kenen reisilihaksia tässä koetellaan.

Klaaran suloinen mekko on lahja Mekkotehtaan tytöiltä. Kiitos Sunna ja Kirsikka, mekko on ollut käytössä jo pitkään, nykyään se on jo enemmänkin tunikamittaa. Varsin pitkäikäinen malli!

Mutta nyt:
Heikunkeikun ja hauskaa viikonloppua!

Tämä viikko on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona – kesästä nauttien, kuinkas muutenkaan. Päiväunia, leikkiä, auringonottoa, varjossa lepäämistä, jäätelönsyöntiä, grillausta, pyöräilyä, fudista, nurmikonleikkuuta ja rikkaruohojen kitkemistä. Onhan sitä siinä, puuhaa yhdelle viikolle.
Kurkistus kovin tavalliseen kesäpäivään puutarhassa.

Näiden palluroiden myötä: Aurinkoa perjantaihinne!

Aika julistaa voittaja, nimetä yksi onnellinen, joka saa BeckSöndergaardin B-Poppy Field huivin ihanassa Coral Dream sävyssä. Osallistujia oli ihan hurja määrä, kuten veikkasin, ennätyshän tästä tuli! Vaan eipä tuo mikään ihme ole.
Lukiessani kommenttejanne, toivoin, että mulla olisi jakaa muutama sata huivia, mutta valitettavasti pelin henki on se, että vain yksi voi voittaa.

Tällä kertaa se yksi onnekas on Heidi (heidi-aura.blogspot.fi)
Otathan yhteyttä, jotta huivi pääsee pian harteillesi!

Korallilla sävytetty varma kesäasu: Vaaleansiniset farkut ja valkoinen puuvillatoppi – ajaton pari, joka kuitenkin piristyy ihmeesti huivin avulla. Tukka rennosti ponnarilla ja koruiksi riittää Pernille Corydonin pikkuiset tähtikorvikset.

Tosi usein kysytte, mistä Becksun huiveja löytää, joten laitan teille jonkinmoisen listan putiikeista, joilla ainakin huiveja on valikoimissaan. Varmasti on muitakin, mutta tässä nyt jonkinlainen yhteenveto BeckSöndergaardin suomalaisista jälleenmyyjistä. Yritin linkitellä niin hyvin kuin putiikeille nettisivuja löysin. Osalla listan yrityksistä on myymälän lisäksi verkkokauppa, osa toimii vain netissä.

Urban A Helsinki
Moko Helsinki
Nougat Helsinki
Vinkel Helsinki
Putiikki Rannalla Tampere ja Helsinki
Millan Putiikki Lahti
Zoom design Vääksy
Tiirinkosken tehdas Hämeenlinna
Minzi Jyväskylä
Seven Roses Pietarsaari
Element Wear Turku
Cafe Latte Spirit Espoo
Sisustus idea Rauma
Cillas
Anne’s past and present Helsinki
Inside Espoo
Hali Kauniainen
PP’s decore Kotka
Mrs Jones
Vima Oulu

Onnea vielä arvonnan voittajalle, ja kiitos jälleen Sannalle arvontapalkinnosta! Kiitos myös jokaiselle osallistuneelle, toivotaan parempaa onnea ensi kerralla!

Nyt:
Mitä parhainta ja aurinkoisinta torstaita!

Mikään ei taida voittaa pihasyreenin tuoksua. Tai no, ehkä vauvan tuoksu menee edelle, mutta hyvänä kakkosena syreeni tulee kuitenkin.
Meillä on pihanperillä sekä valkoista, että violettia syreeniä, ja olenkin ahkerasti kantanut oksia sisään tuomaan tuoksua ja tunnelmaa. Eilisen siivouspäivän kruunasi huumaavan ihana tuoksu.
Tylsän maljakon kätkin TineK:n koriin. Olen jotenkin heikkona noihin koreihin, keksisin niille vaikka mitä käyttöä. Ylva Skarpin juliste odottelee yhä kehyksiään, paikkakaan ei aivan selvä vielä ole, mutta eiköhän sille tilaa löydy.

Ilmoittelen vielä illalla, tai viimeistään aamulla, kuka onnekas voitti BeckSöndergaardin huivin itselleen. Vielä on aikaa osallistua arvontaan, joten kipinkapin lappustaan jättämään! Linkki arvontaan on TÄSSÄ.

Mutta, nyt paistaa taas kauniimmin kuin pariin päivään, eli ulos ja nauttimaan – se on päivän  suunnitelma!

Aurinkoista keskiviikko aamua kaikille!

Tulin nopeasti tässä siivouspäivän lomassa muistuttelemaan teitä BeckSöndergaard -arvonnasta! Arvon B-Poppy Field huivin huomenna keskiviikkona, joten kipaiskaahan jättämään puumerkkiä arvontapostaukseen, mikäli ette ole niin jo tehnyt.

Osallistujia onkin jo ihan hurja määrä, mutta niinhän se menee, että jos ei veikkaa, ei voi voittaakaan. Minä puolestani veikkaan, että tällä kertaa tehdään ennätys osallistujamäärän suhteen!

Arvontaan pääset TÄSTÄ, tai oikean yläkulman huivikuvaa klikkaamalla! Arvonta-aika päättyy huomenna keskiviikkona klo 20:00.