Yhdessä syöminen ja ruokailuhetkeen panostaminen puhuttavat aika ajoin, ja taisi olla viime viikolla kun taas luin jonkin tekstin aiheesta. Se että perheet eivät kokoonnu enää päivittäin yhteisille aterioille johtuu toki teineistä, joita homma ei kiinnosta, tai sitten (kuten meillä) yhteisen ajan puutteesta. Perheillä ei ole yhteistä aikaa, ja ruokailuista on tullut monelle pakollinen perustoiminto, joka kuitataan usein nappaamalla jotain nopeaa.

Aikoinaan kun opettelin uudelleen tervettä suhtautumista ruokaan, koko ajatus lähti positiivisesta kokemuksesta ruokailuun. Syö yhdessä muiden kanssa ja panosta ruokailuhetken tunnelmaan. Näitä ohjeita olen yrittänytkin noudattaa, ja jopa siinä määrin, että silloin kun ei ole ruokailuseuraa, panostan muihin juttuihin. Vaikka keittiön pöydälle mahtuu yhden ruokailijan lisäksi toki paljon tavaraa läppäristä lähtien, saatan silti tyhjentää koko pöydän ja kattaa itselleni kauniisti lautasliinoista lähtien. Toki tulee päiviä kun ruokailen seisaaltaan, nappaan jotain eilisen tähteitä sen enempää asiaa ajattelematta, popsin eväitä muovirasiasta tai syön samalla kun tuijotan tietokoneen näyttöä.

Mulle itselleni on kuitenkin hurjan tärkeää, että koko perhe kokoontuu yhdessä pöydänääreen. Joskus se saattaa onnistua viikonloppuaamuisinkin, mutta parasta on tietenkin, kun noita hetkiä saa mahdutettua arkipäiviin. Yhteinen päivällinen ja iltapala ovat omia suosikkejani, koska niihin on mielestäni mukava päättää päivä. Kokoontua yhteen ja olla hetki yhdessä ilman ulkoisia ärsykkeitä. Kun syödään yhdessä on kiva kattaa kauniisti – jälleen niistä lautasliinoista lähtien. Arkiruokakin maistuu paremmalta kun sen saa syödä viihtyisässä ympäristössä.

Meillä arkeen ja juhlaan ei myöskään ole erillisiä astioita. Astiat ovat käyttötavaraa ja arjestakin voi tehdä juhlaa. Juhlavuus syntyy sitten ihan muista jutuista. Pellavaisista lautasliinoista, koristeista, kukista, tunnelmasta ja juhlasta itsestään. Toki ruokakin vaikuttaa; Joulun tunnelma tulee jouluruuasta, ja arki pyörii yksinkertaisten arkiruokien ympärillä.

Uuteen nousuun -postauksen arkikuvissa vilahtikin uudet Tine K:n Deli -lautaseni, joihin olen täysin rakastunut. Deli -sarjaa meiltä löytyy jo paljon tarjoiluastioiden muodossa, mutta koska astiaston hurmaavan harmaa sävy miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan, halusin niitä lisää. Nyt kun aikoinaan kihlajaislahjaksi saatu ja vähitellen kerätty Gantin astiasto alkaa olla jo kolhuilla (ja ihan silkasta kyllästymisestä myös), päätin että meillä on aika uusia lautaset. Lautaset tilasin Homenordilta, ja kulhoja olen kerännyt vähitellen sieltä täältä. Seuraava hankinta onkin sitten sarjan isot ruokalautaset.

Ikean Pokal -juomalasit ovat meillä ihan arkikäytössä, joskaan en oikein pidä niiden harmaantumisesta. Vanhoja pöytähopeita meillä käytetään paljon, ja keräsinkin niitä aikoinaan kirpputoreilta ja tilasin Ruotsin puolelta. Uudemmat hopeat ovat jääneet käyttämättä, sillä näissä on mielestäni paljon kauniimpaa patinaa, joskin jonkun muun mielestä ne kaipaisivat pikaista kiillotusta. 🙂

Tässäpä meidän yhden arkipäivällisen kattaus. Niin, ja lautaselle pääsi keväisen vihreää hernesosekeittoa. 🙂

Sanotaan, että arkea jaksaa taas ihan uudella tavalla, kun siihen saa mukavaa ja positiivista vaihtelua. No sitä viikonloppu siskon kanssa todellakin tarjosi. Toki meitä perjantai-iltana hymyilytti, kun makasimme sohvalla peittojemme alla Yle Areenasta Hercule Poirotia katsellen, ja karkkia napostellen. Että voisihan siskokset aikaa vähän villimminkin viettää. Mutta kun ei ole tarve. Ei oikeastaan ollenkaan. Miehenikin kävi meitä siinä moikkaamassa ja pudisteli päätään, kun lasissa kuohui ainoastaan colajuoma. Huvittavaa oli kuulemma myös se, että vessareissujen ajaksi ohjelma piti laittaa pauselle, kun kuitenkin osataan joka tarina ulkoa. Niin no. Onneksi on sisko, ja siskon kanssa lupa tehdä asiat juuri niin kuin kivalta tuntuu.

Lauantaille mahtui sitten aikaa myös vanhempiemme luona ja lapset jäivät yökylään. Jääkaapissa meillä oli illaksi Fresita-pullo, mutta sekin unohtui korkata. Meikkaamiseen tuhrattiin aikaa ruhtinaallisesti, kun käytiin läpi molempien kosmetiikkalöydöt ja testailtiin tuotteita. Jep, todellista tyttöjenaikaa. Viiden jälkeen sitten lähdettiinkin jo Poriin, jossa olimme tosiaan Murha Mestareiden murhamysteeri-illallisella. Jos et ole vielä murhaa ja illallista tajunnut yhdistää, voin todellakin vain lämpimästi suositella. Reilut neljä tuntia kului kuin siivillä, vatsa täyttyi mukavasti ja kotiin päästiin jo yhdentoista aikaan. Kotimatkalla haukoteltiin ja naureskeltiin, että luojan kiitos, ei tarvitse tämän enempää yöelämää kokea.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu ylitti jopa omat odotukset, ja mikä parasta, loppukuusta pääsen tuulettumaan siskon kanssa uudelleen kun vierailen vuorostani hänen luonaan. En niin tuota ystävänpäivää sen varsinaisessa (siinä amerikkalaisessa) merkityksessä jaksa vouhottaa, mutta mikäs sen parempaa ystävänpäiväviikonlopun seuraa kuin oma sisko, joka on kulkenut vierelläni kohta 32 vuotta!

Täällä vitetetään maanantaita hyvinkin rennosti, äiti jopa ehkä tyllihameista tytärtään (kerhossa oli tänään kuvaus) vielä rennommin, mikäli vain vaatetusta katsoo. Koska huomenna on taas reissupäivä, tänään nautitaan kodin lämmöstä ja varsin yksinkertaisesta elämästä. Toki siihen mahtuu kasa pyykkiä, kaupassa käyntiä ja ruokahuollon suunnittelua, mutta en tiedä johtuuko viikonlopusta vai mistä, kun nekin tuntuvat tänään niin kovin kivoilta jutuilta kaikki.

Niin, että nyt vain kivaa viikkoa kivan viikonlopun jatkoksi.

Noniin! Lupasin tosiaan vähän juttua Tukholman vierailusta, ja tässäpä matkani päällimmäinen tarkoitus; Iittala X Issey Miyake -malliston kansainvälinen lehdistölanseeraus.
Uusi upea ”Pause for Harmony” –mallisto on tuskin jäänyt keneltäkään huomiotta, niin suuri hypetys se on viime päivinä ollut. Indiedaysin ja Iittalan yhteistyön myötä, pääsin viime viikolla itse ihailemaan tuotteita ja tutustumaan malliston ideaan sekä suunnitteluprosessiin kansainvälisen lehdistön kanssa. Tapahtumapaikkana oli Tukholman Wetterling Galleria, ja tilaisuus oli odotetusti täynnä asiasta kiinnostunutta lehdistöä.

Iittala X Issey Miyake -yhteistyö on syntynyt Iittalan ja Miyake Design Studion suunnittelutiimien tiiviissä  ja pitkästä yhteistyöstä.  Neljän vuoden aikana ideoista on keskusteltu, ja niitä on kokeiltu ja testasttu. Kehitysprosessissa esille nousivat yhteiset perusarvot ja yhteinen arvostus käsityöhön, luontoon, sekä muotoilun ja tekemisen yksinkertaistamiseen.
Iittala X Issey Miyake yhteistyössä yksi suuri osa kokoelmaa on myös uusi teknologia; Kansainvälinen Issey Miyake tunnetaan maailmalla tekstiilien huipputeknologiasta. Miyaken vaatteissa yhdistyy sekä innovatiivisuus, että kestävyys, ja ne molemmat istuvat hyvin myös Iittalalle. Uudessa mallistossa skandinaavinen selkeys ja puhatus kohtaavat vastaavat hyveet aasialaisella vivahteella.

Tilaisuudessa näkyi selvästi, kuinka mallisto kiinnosti kansainvälistä lehdistöä. Wetterling Galleriassa vallitsi samaan aikaan kohina ja ”Pause for Harmony”. Mallistoon suhtauduttiin yhtä aikaa uteliaasti ja kiinnostuneina, mutta kuitenkin kunnioittavasti. Vaikka kyseessä on todelliseen arkeen ja arjen pieniin hetkiin luotu käyttöesineiden ja tekstiilien mallisto, Gallerian tunnelma kieli kuitenkin myös taiteesta. Malliston selkeys ja yksinkertaisuus höystettynä nykyaikaisilla videoinstallaatioilla, teki tapahtumasta kauniin ja harmonisen.

En epäile hetkeäkään, etteikö ”Pause for Harmony” tavoittaisi Euroopan ja Aasian lisäksi myös muuta maailmaa. Mallisto on nyt myynnissä ja sen saama huomio on ollut melkoisen valtavaa. Oli ilo olla mukana tapahtumassa ja ottaa ensi viikolla vastaan myös virallinen Suomen lanseeraus.

Uusi viikko, uudet energiat. Näin toivon. Olo on vieläkin toipilas, välillä vellova ja kuvottava. Niin, ja tietty kaikkea sitä, mitä nyt reilun viikon niistämisen jälkeen voikin olla. Tänään meillä kuitenkin lähti arki liikkeelle, ja toivon tosiaan, että sairastelut olisi nyt kaikkien osalta sairasteltu.

Mietin viikonloppuna vastausta kysymykseen, mikä on intohimoni. Tiedättehän, joillekin se on musiikki, ruuanlaitto, käsityöt, liikunta… Itsekin pidän monesta asiasta; lukemisesta, leipomisesta, liikkumisesta, ja omalla tavallani musiikistakin (siis kuuntelemisesta), mutta jos mun pitää valita yksi juttu, niin kyllä mun intohimo on kauneus. Enkä siis tarkoita meikkaamista ja kauneudenhoitoa, vaan sellaisia kauniita yksityiskohtia, joissa silmä lepää. Visuaalisia juttuja, kuten kauniita esineitä, oikeaa valaistusta, maisemaa, kukkia jne.

Pakko myöntää, että sisustaminen ja kuvien napsiminen eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä viime päivinä. Silti silmä on napannut joitakin kauniita yksityiskohtia sieltä täältä. Tänään tartuin kameraan ja ikuistin ne pienet yksityiskohdat, joiden kauneudesta olen nauttinut viimeisen viikon aikana.

Uudet Tine K:n lautaset (täältä) ja niiden rosoinen olemus, sekä pari katkennutta tulppaania.

Pieni vaaleanpunainen tyllimekko (täältä) vanhaan kaappiin yhdistettynä.

Korillinen kesäistä sinivalkoista raikkautta (täältä), joka vain on jäänyt keittiön tasolle.

Tine K:n uusi katalogi, jonka sain lautastilaukseni yhteydessä.

Näistä pienistä jutuista nauttien kohti uutta nousua ja uutta viikkoa!

Mahtavaa maanantaita!

No pöh! Se flunssa muuttuikin sitten vähän rajumpaan kuumeeseen, ja vei aika veto pois -tilaan vähäksi aikaa. Maanantai-iltana kuume vain nousi, ja vasta eilen alkoi taas maailma hiukan hahmottua edessä. Lämpö sahaa edelleen, mutta pahin on kai (tai ainakin toivottavasti) jo takana.

Maku ja hajuaisti ovat edelleen lomilla, ruokahalu nollassa ja olo kuin junan alle jääneellä (kielikuvallisesti), mutta eilen illalla raahauduin jo suihkuun asti, sillä mitään haistamatta tiesin olevani pesun tarpeessa. Jospa tänään jo jaksaisi pestä hiuksetkin, sen verran on pelikuva nuhjuisen näköinen.

Aamupäivällä sain kyydin kauppaan, ja ruokapuoli hoitui pussilla ranskalaisia ja kalapuikoilla. Jep, ei mitään terveysruokaa, mutta muuhun ei oikein voimat riittäneet. Iltapäivällä kaivoin autonkin lumen alta (muistaakseni maanantaina vielä nurmikkokin pilkisti monin paikoin ja nyt on taas talvi!), sain jopa kuljetettua pojan soittotunnilleen. Vähän isompi kauppareissu pitäisi vielä tehdä, sillä jääkaapista morjestaa lähinnä valo.

Sunnuntaina siivosin koko talon vastaanottamaan uutta viikkoa, mutta pakko myöntää, että tällä hetkellä täällä näyttää juurikin siltä, että taloudenhoito on lomaillut, ja villakoirien koosta voi päätellä, että imuroinnin sijaan täällä on pöyhitty lähinnä peittoja ja tyynyjä.

Mutta kyllä tästä kuulkaas vielä noustaan! Nyt on sellainen fiilis, että johan riitti tätä lajia. Toki pitää varovaisesti tarttua arkeen ja parannella itsensä ihan loppuun asti. Nyt kuitenkin näkyy jo se valon pilkahdus siellä tunnelin toisessa päässä.

Kaikista edellä mainituista syistä johtuen, mulla ei nyt ole liittää tähän mitään kivaa sisustuskuvaa tai energistä omakuvaa, mutta hei, hedelmät kelvatkoon! Ne on aina nättejä ja energisiä!

Ensi syksynä asetun rokotejonoon, ja ehkäisen tämänkin pirulaisen ennakkoon. Viimeiset vuodet meillä onkin influenssa rokotetta otettu, mutta nyt olin jotenkin niin laiska tuonkin kanssa. Tulipahan opittua kantapään kautta. 🙂

Ja jos nyt oikein positiiviseksi aletaan, niin hei, kohta on taas viikonloppu! 🙂

Mukavaa torstai-iltaa!

En tiedä, miten muualla, mutta ainakin täällä meillä päin jyllää flunssa-aalto oikein kunnolla. Meidän perheestä se on nyt kaatanut jo kaksi henkeä, mutta pahoin pelkään, että sama tauti joka piinaa meitä taloutemme naisia, iskee kyllä viikon sisällä myös poikiin. Pelkkä nuhakuume, mutta omalla tavallaan niin hemmetin ärsyttävä.
Sinänsähän tuo käsite  “tauti kaataa”, on vähän tyhmä, sillä jokainen äiti-ihminen tietää, että kun lapset sairastavat siinä ei voi oikein itse kaatua. Oli kyseessä sitten tällainen tavallinen nuhakuume, tai vähän pahempikin tauti, arki on silti pyöritettävä, lapset ruokittava jne. Ajatellapa niitä aikoja, kun nuhakuumeessa pysyttiin vuoteessa, luettiin kirjaa, ja torkahdeltiin pitkin päivää. Tai vastaavasti niitä aikoja, kun äiti laittoi lastenohjelmat pyörimään ja juotti meille lapsille jaffaa. Jep, siitäkin huolimatta, että oli itse ihan yhtä sairas. Niin ne roolit muuttuvat… 🙂

Nyt Risto Räppääjä pyörimään ja Lars Keplerin pariin sohvalle. Tänään täällä otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista.

Mukavaa maanantaita ja alkanutta helmikuuta.

Tallenna

Tunnelmia ja paloja maanantailta. Kuvasimme siis meandin uutta mallistoa Helsingissä, ja kuvauspaikkana toimi persoonallinen ja viihtyisä Rupla. Porukka oli ihan mahtava, osa tuttuja, osa uusia tuttavuuksia, ja juttu luisti koko illan iloisesti.

Ohjelmaan kuului toki hyvää ruokaakin, ja tällä kertaa päästiin itse hiukan osallistumaan keittiömeininkiin. Blini-ilta oli hauska ja todella antoisa. Ainakin juuressipsit menevät heti kokeiluun, ja paahdettu valkosuklaa pääsee varmasti myös jälkkäripöytään lähiaikoina. Kerrankin tilaisuus, jossa kehtaa oikeasti kysellä neuvoja ja vinkkejä, ohjeita ja reseptejä.

Pääosassa hyvän seuran ja ruuan lisäksi oli tietysti me&i:n uusi mallisto, joka julkaistiin tänään. Naisten vaatteet jatkavat meandilla nousuaan, ja tässäkin mallistossa on sekä uutta, että joitakin hyväksi havaittuja klassikoita. Kannattaa tutustua!

Sain pyytää mukaani yhden blogikaverin, ja matkaan lähti White featherdream -blogin Hanna. Tuntui jopa hiukan hassulta, että ei olla koskaan aikaisemmin tavattu kasvokkain, mutta silti ollaan tekemisissä sen verran, että toisen tuntee kuitenkin jo kohtalaisen hyvin. Mulle illan paras juttu oli siis ehdottomasti se, että viimein tapasin Hannan. Kiitos siis seurasta! 🙂

Kuvat: Aki Rask / Akifoto Oy

Kiitos meandin tytöille, kaikille bloggaaja kollegoille ja meidän mahtavalle kokkipojalle.

Koitan vastailla kommentteihinne mahdollisimman pian. Vähän sairastelua ilmassa ja veto pois, mutta josko se tästä menisi ohi. Mukavaa iltaa kaikille!

Hiphei, ja ollaankin jo keskiviikossa! Välillä tuntuu, että yhtenä päivänä voi sattua ja tapahtua enemmän kuin usein kokonaisessa viikossa. Mutta onneksi myös nukkekoti projektille on tapahtunut jotakin. Vitsit kun osaisin selittää, miten innoissani tästä olen. Se entinen Emilia, joka istui ompelukoneen edessä, ja rakasti kaikkea pientä näpräämistä, katosi jonnekin vuosien saatossa. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen saanut jonkinlaisen otteen taas siitä puolestani. Tai jos ei otetta, niin ainakin innostusta! Hassu fiilis, mutta löysin osan kadonnutta minääni nukkekodin lattioita hioessani!

Tässä tunteita ja fiiliksiä analysoidessani tajusin, että kolmen vuoden remontin ajan ollaan tehty asioita jotka valmistuvat hitaasti. Kokonaisuuksia, joiden kanssa menee aikaa ajan perään. Ja siinä samalla ei vain ole ollut intoa niille pienille DIY-projekteille, joita ennen rakastin. Niille pikku puhteille, jotka valmistuvat illaksi. Ja, vaikka nukkekoti nyt ei ihan illassa (tai päivässäkään) valmistu, tulee tällaisesta pikku näpräämisestä hirvittävän palkitseva olo. Ajatella, että voit saman päivän aikana maalata koko talon lattiat, katot ja seinät, puhumattakaan talon ulkoseinistä ja ikkunanpuitteista. Johan se on selvääkin, että siinä “remonttifiilis” pysyy katossa! 🙂

Haaveissa olisi, että pikkuinen leikkitalo valmistuisi sunnuntaihin mennessä. Silloin nimittäin juhlitaan kolmevuotiasta, ja olisi kiva jos talon voisi antaa vähän kuin synttärilahjana Klaaran leikkeihin. No, nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää!

Ja hei, kiitos osallistumisesta Elovena -kisaan! Mahtava määrä kommentteja!
Onnekkain oli tällä kertaa Annika, kommentilla:
Voi Elovena pelastaa minun jokapäiväiset aamuni. Rakastan kaurapuuroa ja ainoa oikea kaurapuuro tulee Elovenan kaurahiutaleista 🙂 Silloin tällöin nappaan kaupasta mukaan myös välipalaksi Elovenan välipalajuoman, näistä suosikkini on se aurinkoinen. Aion kyllä testata myös nämä patukat ihan ehdottomasti. Niin ja siis mukana arvonnassa 🙂

Onnea Annikalle (laitan meiliä asap), ja ihanaa aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

Lauantai-iltaa!

Täällä on vietetty viikonloppua talvisessa säässä ja siitä nauttien. Yhteistä aikaa, hyvää ruokaa ja mukavaa tekemistä. Perusjuttuja, joista tulee hyvä mieli ja hyvä olo. On tehty pitsaa, syöty yhdessä aamupalaa, vierailtu mummulassa isäni syntymäpäivillä ja hankittu yksi pieni remonttiprojekti lisää.

Kaksikerroksinen talo 50-luvulta kaipaa kipeästi remonttia, mutta onneksi tämä mummulatuliainen on talo pienessä koossa. Olen niin innoissani, etten tahdo nahoissani pysyä. Tästä projektista tulette kuulemaan lisää! 🙂

Nyt kuitenkin lauantai-illan viettoon, ja rentoutumaan. Mukavaa iltaa!

Tallenna

Tallenna

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. 

Tänään on kulunut 20 päivää jouluaatosta, ja toisin kuin yleensä ajatellaan, jouluhan ei varsinaisesti pääty loppiaiseen, vaan Nuutinpäivään. Nuutin nimipäivää, eli nuutinpäivää, tosin vietettiin ennen heti loppiaisen jälkeen tammikuun 7. päivänä, mutta juhlapäivä siirrettiin nykyiselle paikalleen (13.1.) jo vuonna 1708. Näin ollen joulurauha kestää kokonaista 20 päivää ja päättyy vasta tänään!

Nuutipukit taitavat olla enemmän Länsisuomalainen tapa, vaikka Itä-Suomesta pääsiäisen virvonta onkin jo levinnyt tänne meillekin asti. Kyseessä on siis vähän samantapainen kuvio; Lapset pukeutuvat hauskasti, kiertävät ovelta ovelle ja saavat “palkkaa”. Ystävämme Wikipedia kertoo perinteestä näin:

Nuuttipukkiperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Alun perin nuutipukkina kiertäminen oli nuorten miesten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässän sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta vaatien. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa.

Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja nykyään sitä jatkavat lapset. He pukeutuvat naamiais- tai fantasia-asuun ja kiertävät ovelta ovelle kysymässä “saavatko nuuttipukit laulaa?”. Tämän jälkeen he esittävät jokin laulun tai lorun. Palkkioksi nuuttipukeille on tapana antaa makeisia.

Koska itse muistan lapsuudestani puheet vanhasta ja uudesta nuutista, tarkistin (kaskas Wikipediasta) asian, ja siellä kerrottiin näin:
(Nuutinpäivän) Ajankohdan siirtämisestä huolimatta nuuttipukit kulkivat 7. päivänä aina vuoteen 1972 saakka, jolloin loppiaisen muuttaminen kiertäväksi juhlapyhäksi muutti myös nuutipäivän perinnettä. Nuuttipukkien uudeksi päiväksi tuli sen virallinen ajankohta eli 13. tammikuuta. Vaikka loppiainen muuttui Suomessa jälleen kiinteäksi vuonna 1992, ei nuuttipukkiperinne enää siirtynyt takaisin vanhaan ajankohtaan.

En tiedä joulurauhasta, tai onko moni vielä muutenkaan kovasti jouluisella mielellä, mutta tänään joulu loppuu ikään kuin virallisesti, ja ainakin minä käännän katseeni seuraavaan odotuksen aiheeseen eli kevääseen. Ja sehän ei missään nimessä tarkoita sitä, että odottelisi jo lumien sulavan, vaan enemmänkin sitä, että katse on tulevaisuudessa, pitenevissä päivissä, ehkä vähän puutarhasuunnitelmissa, siemenluetteloissa ja kaikessa muussa kivassa, mikä talven kevätpuoliskoon kuuluu.

Vaikka joulu on lusittu, meillä jatkuu ainakin kynttiläkausi. Tulppaanit ovat myös alkuvuoden ihanuuksia ja lisääntyvästä valosta nautitaan tietysti. Lujasti uskon, että lumentulokin jossain kohtaa laantuu ja päästään nauttimaan taas ihanasta auringonpaisteesta ja kimmeltävistä hangista.

***

Loppuun vielä Pernille Corydon – Zodiac Signs -korukisan voittaja. Pyydän anteeksi, etten ole voittajaa täällä aikaisemmin julkaissut, ja pahoittelen siitä aiheutunutta mielipahaa. Onnekkain oli Kaisa P. kommentillaan:

“Rakastan Pernille Corydonin koruja, ja löysinkin ne aikanaan blogisi kautta. 🙂
Täytän pian 40, ja sen myötä toivon, että oppisin luottamaan kykyihini, että osaan ja pystyn. Mutta samalla myös hyväksymään sen, että aina ei tarvitse olla täydellinen – hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, ja olemaan armollisempi itselleni. Siksi valitsisin itselleni horoskooppini mukaisen härkä-laatan, ja harmaan kuukiven, kuvaamaan uuden (vuosikymmenen) alkua, mielenrauhaa ja tasapainoa. Nämä ottaisin mielelläni hopeisena, ja pitkällä ketjulla.”

***

Mahtavaa ja lumista nuutinpäivää kaikille. Meillä ainakin on tänään soviteltu naamiaisasua toppavaatteiden päälle. 🙂

Tallenna