Tiedättekö kun joskus tulee se tunne, että pää pitäisi vaihtaa. Asiat unohtuu, sitä seisoo jääkaapilla ja miettii, että mitäs mä nyt tässä… Mieheltä tuli juuri viesti “kaikki menee korvasta pihalle”. Meillä on molemmilla ollut jotenkin unohduksien viikko, mutta onneksi esimerkiksi tänään pojan joukkuekuvaus pelastui sillä, että ihana naapuri muistutti, ja nappasi vielä jätkän kyytiinsä, kun peliasu oli kiireellä kiskottu päälle (kiitos, H, jälleen kerran ♡). Huh, pääsiäinen tulee kyllä tarpeeseen! ‘:)
Kylvimme lasten kanssa pääsiäisohrat sen verran ajoissa, että meillä taitaa olla pääsiäisen pyhinä vähän ylikasvanutta heinää. No, onneksi keittiössä vihertää ohran lisäksi myös paljon muuta, ja yrtit varsinkin ovat noin ulkonäöltään mieleeni. Tosin piti kuvata teille joku kiva yrttikimara, mutta ikkunalla olleet basilika ja rucola ottivat yliannostuksen aamuauringosta, ja molemmat olivat nuupahtaneet melko heikon näköiseksi; kas, olin unohtanut kastella ne aamulla! 😀 Onneksi nuo aina piristyvät, kun vain saavat vettä!
Itse pääsiäisen suhteen meillä on kaikki vielä vähän auki, enkä ole uhrannut ajatustakaan esimerkiksi ruokapuolelle. Tosin vaikka rakastan joulua ja olen jouluihminen, pääsiäisessä viehättää ehkä juurikin se, ettei kaiken tarvitse olla niin justiinsa kuin jouluna (ja sen niin justiinsahan minä toki määritän joulunakin ihan itse, eli ei tässä joulua syytellä). Meillä ei ole pääsiäisen ruokaperinteitä (paitsi ehkä parsa), joten kaiken voi tehdä ihan fiiliksen mukaan. Hyvää ruokaa, kaunis kattaus ja koko perhe pöydän ääressä. Lisäksi mukavaa tekemistä, rentoa olemista ja toivottavasti myös ulkoilua.
Viime vuonna kokoonnuttiin extempore ystävän luokse kiirastorstaita viettämään. Tuloksena oli todella hauska ilta äideille ja lapsille, ja tänä vuonna olisi tarkoitus ottaa uusiksi. Tämä onkin meidän yksi pääsiäisen kohokohta, eikä torstai-iltaa tarvitse viettää yksin lasten kanssa. Sitä ennen käyn kuitenkin hakemassa pääsiäisfiiliksen koululaisten pääsiäiskirkosta.
Meidän pääsiäinen ei siis pidä sisällään mitään kovin ihmeellistä, mutta kuitenkin paljon pieniä asioita, joilla on lopulta hurjan suuri merkitys.
Hiphei ja viikonloppua! Tuntuupa hassulta, että oikeastaan jo ilta, mutta päivänvalo riittää vaikka valokuvaamiseen. Niinpä ajattelin (ikään kuin havaintoni kunniaksi) laitaa teille vielä vähän pääsiäistunnelmia lauantai-illan ratoksi.
En ole mikään suuri pääsiäiskoristeiden fani, itselleni pääsiäinen menee lähinnä kevään korostamisena. Pajunkissat kuitenkin kuuluvat pääsiäiseen kuten kuusi jouluun ja niitä sainkin tänään ison kimpun olohuoneen maljakkoon. Myös vanhat DIY-munat ovat jokavuotinen perinnekoriste. Kyseessä on siis ihan halvat pahvimunat, jotka olen joskus maalannut valkoiseksi ja koristellut Tine K:n lautasliinoilla. Niissä on sopivasti pääsiäistä meille, tämän enempää en oikeastaan edes kaipaa.
Toki meillä on niitä värikkäämpiäkin koristeita, lasten askarteluja ja keittiön pöydällä pääsiäisohraa (joka tosin on kissojen jälkeen kokenut pienen inflaation, sillä meillä on kylvetty koko talven kissoille ohraa purtavaksi). Tänään lapset ovat koristelleet pajunoksia huomiselle, ja noissa vitsoissa ei ole värejä säästelty.
Sillä välin kun lapset ovat harrastaneet ja askarrelleet isänsä avustuksella, olin itse tänään vierailulla Peggyn pienessä punaisessa keittiössä. Olikin muuten kerrassaan työpäivä; tuli naurettua ja itkettyä, ja vielä nytkin on vähän epätodellinen olo. Ihan mieletön tyyppi tuo punaisen keittiön kokki! ♡
Näissä tunnelmissa ja fiiliksissä on aika ihana heittäytyä lauantai-illan vietäväksi. Luvassa (jälleen kerran) viikon parhaat tv-sarjat ja jonkinlainen totaalinollaus, jonka olen nyt itselleni ansainnut. Ihanaa iltaa ja viikonlopun jatkoa!
Hello murut ja hauskaa aprillipäivää! Heleästä kevätsäästä ei nyt ole tietoakaan, sillä tuo ulkona piiskaava sade muistuttaa enemmänkin syksyä. Pitää kuitenkin muistutella itseään, että luonto tarvitsee herätäkseen myös sitä vettä, joten satakoot nyt ja tuokoon sitten kevään tullessaan. Toisaalta sadepäivässäkin on tunnelmansa, ja näitä tunnelmia nyt kuvien muodossa lauantain ratoksi.
Maaliskuu oli kaikin puolin kiireinen ja kuluttava. Kalenteri pullisteli, ja mahtuipa arkeen myös yllätyksiä. Vaikka huhtikuun alku ei vielä helpotusta tuokaan, uskon, että elämä ehtii kevään aikana tasaantua ja univelat kuittaantua. Itse asiassa, posotin jo viime yönä ruhtinaalliset yli 10 tuntia unta ja nukuin kuin tukki. Ja tekihän se hyvää. Vielä kun huhtikuun aikana saisi tämän maaliskuussa syntyneen kyrmyniskan taas oikenemaan, niin eiköhän sitä sitten jo ole taas ihan hyvässä vedossa kesälaitumillekin kirmaamaan. 🙂
Sateen ropina melkein vaatii seurakseen kynttilöitä, joten niitä on polteltu tänään. Kevätkukatkin tuovat mukavasti tunnelmaa vähän harmaampaan päivään.
Seuraavaksi kommenttien kimppuun, niin saadaan maaliskuu siltäkin osin pakettiin.
Ihanaa ja levollista lauantaita teille kaikille! ♡
Vähän sisustusjuttuja taas tiistain ratoksi! Joku kyselikin alakerran pohjapiirros -postauksessa, enkö kuitenkin voisi tehdä jonkinlaisen postauksen aiheesta ja kertoa vähän siitä, millainen kylpyhuone meille aikanaan tulee, kun kosteat tilat tulevat remontin kannalta ajankohtaiseksi. Tuolloin jo vinkkasin, että loppukuusta aiheesta todellakin on tulossa juttua, ja se on nyt, kun teen Unelmieni kylpyhuone ja WC -kampanjapostauksen kaupallisessa yhteistyössä IDO:n kanssa.
Aikaisemmin Arabia -brandinimellä toiminut IDO on Suomen ainoa saniteettiposliinin valmistaja. IDO oli vuosi kymmeniä myös pohjoismaiden ainoa alan toimija. Yrityksen juuret yltävät aina 14o vuoden taakse, aikaan, jolloin vesijohtoverkoston rakentaminen Helsingissä aloitettiin. Helsingin Arabiasta tehdas on jo muuttanut pois, mutta ei suinkaan ulkomaille, vaan Tammisaareen, jossa vuosittain valmistetaan puhtaista luonnon raaka-aineista valamalla noin 300 000 wc-istuinta. Voinen siis väittää, että meistä jokainen on joskus istunut yrityksen valmistamalla wc-istuimella. 🙂
Saamassani ohjeistuksessa pyydettiin leikittelemään unelmien kylpyhuoneella, ja ajatuksella rajattomasta budjetista, mutta päätin kuitenkin toteuttaa postaukseni jossain määrin kohtuuden rajoissa. Toki olisi ihanaa, jos olisi 40 neliön koti-spa suurilla ikkunoilla, mutta koska meillä tosiaan kylpyhuone on pieni koppi, joka on rakennettu taloon jälkeenpäin lohkaisemalla tila keskeltä taloa, luonnonvalon ja neliöiden suhteen rajoitteet sanelevat tietynlaiset ehdot.
Koska meillä kylpyhuone ja wc ovat yhdessä samassa tilassa, on kylppärin suunnittelussa toimivuus ihan ensimmäinen juttu, joka tulee ottaa huomioon. Itselleni toimivuus tarkoittaa helppoutta niin käytössä, kuin siivouksessakin, sekä sitä, että kylpyhuoneen säilytyskalusteet ovat tarkoituksenmukaisia. Tässä postauksessa sen sisustamisen ja loppusilauksen lisäksi siis myös pohdintaa pienen kylpyhuoneen toiminnallisuudesta.
Kuvat: käsisaippuat Tine K, viherkasvi Plantagen, pyyhekuva Ellos
Kun neliöitä on rajallisesti (oli kyse melkein mistä tahansa tilasta), pidän tärkeänä sitä, että pohja on selkeä. Haaveilen kovasti marokkolaisista kuviolaatoista lattiaan, mutta pienessä tilassa kuviolaatta antaa helposti levottoman fiiliksen ja tästä syystä yhdistäisinkin kuviollisen lattian melko vähäeleisiin ja selkeälinjaisiin kalusteisiin. Alla oleva kuva on IDO Glow –sarjan kalusteista, ja niissä itseäni kiehtoo virtaviivaisuus, sekä kiiltävän valkoinen pinta, jotka antavat tilantuntua kylpyhuoneeseen. Vaikka pesualtaat ilman allaskalustetta hienoja ovatkin, ei ainakaan meillä tultaisi toimeen ilman tilavaa allaskaappia, jonka vetolaatikoissa purnukkakomppania pysyy siistissä järjestyksessä. Sama pätee peilikaappiin. Niin kauniita kuin irtopeilit ovatkin, peilikaappi tuo sitä tarvittavaa säilytystilaa.
Muuttaessamme tänne, lisäsimme kylppäriin juuri tuollaisen kuvassakin näkyvän sisään- ja ulospäin kääntyvän suihkunurkan, joka säästää tilaa, ja pitää pienen kylpyhuoneen kuivana.
Alla oleva kuva on myös hieno esimerkki siitä, että neutraalin väripaletin tekstiileillä hyvin yksinkertainen ja simppeli kylpyhuone muuttuu lämpimäksi ja maanläheiseksi. Jos kuvassa olisi kirkkaansinisiä ja keltaisia tekstiilejä, ja lyhdyn tilalla muovinen pyykkikori, tunnelma olisi aivan toinen.
Kuva IDO
Tällä hetkellä kylpyhuoneemme suihkunurkka on juurikin tuo edellisen kuvan pyöreämuotoinen, mutta nyt valitsisin suorat lasit juuri kulmikkuuden tuoman selkeyden vuoksi. Alla olevassa kuvassa IDO Showerama 10-2-suihkunurkka, joka siintää haaveissani. Koska seinään kiinnitettävä wc-istuinta ei saa kylpyhuoneemme erikoiseen kulmaan asennettua, istuimen pitää jatkossakin olla säiliöllinen lattiaan kiinnitettävä malli. Huuhtelukauluksettoman IDO Glow -wc-istuimen muotoilu on ehdottomasti siivousta helpottava, ja lyö ulkonäöllään perinteisemmät mallit.
Kuvat IDO
Tällä hetkellä kylpyhuoneemme kalusteet ovat tosiaankin edellisen omistajan valitsemia, ja tumma puu ei oikein istu omaan makuuni. Allaskalusteessa on vain yksi älyttömän korkea laatikko, jonka siistinä pitäminenkin on työlästä. Tavaroita kun on pakko kasata päällekkäin. Nykyisessä kalusteessa miinusta ovat myöskin jalat, jotka vaikeuttavat siivoamista, ja lattian kuivausta. Seuraava kaluste tuleekin olemaan kahdella laatikolla varustettu, seinään kiinnitettävä ja väriltään ehdottomasti valkoinen. Vetimettömyys viehättää myös, ja siksi valistin alla olevaan kollaasiin IDO Glow -alakaapin. Yksittäin se näyttää melko kliiniseltäkin, mutta kylpyhuoneen lopputulos syntyy aina yksityiskohdista. Kauniit tekstiilit ja kosmetiikkapurkit ovat paitsi käyttötavaroita, mutta niillä on suuri merkitys myös sisustuksellisesti.
Seinien suhteen meillä ei edelleenkään ole vielä selkeää suunnitelmaa. Mieheni haluaisi kovasti jonkinlaisen mikrosementtipinnoitteen, kun taas itse pohdin, tekeekö mattapintainen ja harmaa seinä tilasta pimeän. Siksi olen itse koittanut lobata kiiltävää valkoista kaakelia. Myös “subway tiles” valkoisella saumauksella oli jossakin kohtaa puheissa, mutta nyt olen sitä mieltä, että ainakin kirjavaan lattialaattaan yhdistettynä liian pieni kaakeli on liikaa piskuisessa kylpyhuoneessa. Niinpä olen ehdottanut suurta valkoista laattaa tiililadonnalla, kuten edellisessä kodissammekin oli, mutta tällä kertaa valitsisin mattapinnan sijaan kiiltävän kaakelin. Tämä valoisuuden, mutta myös puhtaana pitämisen vuoksi.
Mitä tulee kylpyhuoneen sisustamiseen, tässä kohtaa kannattaa mielestäni katsoa hieman sinne laatikon ulkopuolelle. Tunnelmaa voi nimittäin viimeistellä monin eri tavoin, eikä tuotteiden aina tarvitse olla sieltä kylpyhuoneosastolta, mutta ei myöskään turhaa sisustusrompetta. WC-paperirullat kauniiseen koriin. Pelikaapin päälle, tasolle tai hyllylle kaunis lyhty. Kammat, sekä siveltimet ja muu pikkutavara kauniisiin purkkeihin tai laseihin. Kun valitsee ne pienet yksityiskohdat huolella ja hankkii kauniit käyttöesineet, kaikkea ei välttämättä tarvitse piilottaa kaappiin. Valkoinen ja pelkistetty kylpyhuone “lämpenee” kummasti, kun tilaan tuo luonnonsävyjä ja -materiaaleja. Alla muutamia juttuja, joilla myös kylppäriin voi tuoda luonnollista ja rauhallista fiilistä.
Kuvat: wc- ja kylpyharja Iris Hantverk, muut Tine K
Jos siis pitäisi kasata jonkinlainen sisustusfilosofia pienen kylpyhuoneen (miksei suuremmankin) uudistamiseen, menisi se jokseenkin näin:
Sijoita toimiviin ja oikean kokoisiin, kalusteisiin. Huomioi puhtaanapito, helppous ja käytännöllisyys. Jos jo suunnitteluvaiheessa mietit, satsatako säilytystilaan vai ulkonäköön, satsaa säilytystilaan. Mitä todennäköisemmin sitä ei koskaan voi olla liikaa. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse mahtua kaappeihin ja laatikoihin. Hanki kauniita koreja ja purkkeja, myös kauniit keramiikka-astiat käyvät säilytyspaikaksi meikeille ja koruille. Suunnittele pistorasiat niin, että hammasharjat ja muut ladattavat laitteet voi pitää johdon päässä myös piilossa. Panosta myös käyttöesineisiin; WC-harja, naulakot ja pyyhkeet ovat iso osa WC:n ja kylpyhuoneen viimeistelyä. Näin erillisiä sisustustuotteita ei tarvita.
Pidä kokonaisuus selkeänä: Kun pohja on yhtenäinen ja rauhallinen, ja materiaalit sekä kalusteet laadukkaita, kylpyhuone kestää aikaa ja sen ilmettä on helppo uudistaa uusilla tekstiileillä ja pienillä yksityiskohdilla.
Oma unelmieni kylpyhuone ja WC noudattaisi tyyliltään melko samanlaista linjaa, jota meillä on käytössä muutenkin. Saatoitte tämän ehkä arvatakin! 🙂 Kiva olisi kuitenkin kuulla myös teidän kylpyhuoneajatuksia.
IDO:n tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.
Pahoittelut, jos kevätkukat ei jaksa innostaa, minä kun pommitan täältä taas lisää näillä sipulikasveilla! 🙂 Uuden viikon kunniaksi helppo kranssi oveen tai vaikka kattaukseen, tämän pystyy ihan jokainen itse tekemään. Valmiita kranssipohjia myydään kaupassa, omani on itse tehty ja vähän ehkä muotopuolikin. Meillä on vanhat villiviinit, jotka leikkaan aina syksyisin alas, etteivät mätänisi tuohon talon laudoitukseen. Pyörittelen niistä sitten aina kransseja siinä samalla, kun ovat vielä notkeita. Näitähän ei tavitse mitenkään sitoa, vaan villiviini kuivuu sitten muotoonsa ja kranssi kestää useamman vuoden. Jos itse et omista villiviiniä, kysy ensi syksynä josko saisit joltakulta muutaman pätkän. Varsin hauskaa syyspuuhaa!
Mutta se syyspuuhista, nyt ollaan keväässä. Ja sipulikasvit ovat kevään juttu, joten niillä saa nopeasti ja helposti kaunista. Tähänhän olisi voinut käyttää vaikka mitä narsisseja tai kirjopikarililjoja, mutta itse tykkään helmililjan vähäeleisyydestä, ja värisokea kun olen, sininen hyppää esimerkiksi sitä kirjopikarililjaa paremmin näkyviin kranssin pohjaväristä. Vähemmän on mielestäni enemmän tässäkin, joten yhteen seppeleeseen ei kannata tunkea väkisin kaikkea. Toki tuohon pohjaan voisi pujotella vaikka pajunkissoja, jos niistä tykkää.
Välineitä ei tarvita paljon, vain kukkalankaa ja sivuleikkurit. Väritöntä kukkalankaakin saa nykyään jo monesta kaupasta, eli mihinkään alan liikkeeseen ei tarvitse marssia (lankaa on myös värillisenä, hopean ja kullan sävyssä, mutta tähän maastoutuu parhaiten tuo tumma).
Irrottele hellästi suurimmat multapaakut sipulin juurista. Jos kranssi päätyy ulos, juuria ei tarvitse huuhdella. Sitten vain sipulit kiinni villiviinin oksiin. Paikalleen ripustaessa kukat ja juuret saa kauniisti aseteltua kranssin lomaan. Muutaman pidemmän kukkavarren sidoin vielä erikseen vähän ylempää, jotta eivät vallan nuukahda roikkumaan. Ulkona, kosteassa säässä, sipulit jaksavat kukkia pitkään. Käytä kuitenkin mieluummin jo vähän pituutta kasvaneita kasveja, joiden kukat ovat auenneet. Tähän voi hyvin hyödyntää ne pikkuisen ylikukkineetkin yksilöt.
Kuvausassistenttini Taavi (a.k.a. Dave) köllötteli jo saunan seinustalla, vaikkei aurinko jaksanutkaan paistaa.
Kesäaika alkoi, ja kyllähän se hiukan aamulla herätessä (kröhöm.. aamupäivällä!) harmitti, kun päivä olikin tunnin pidemmällä. Mutta toisaalta, nyt tuntuu liki hassulta ajatella, että pitäisi ryhtyä valmistautumaan iltapuuhiin, ja ulkona kun paistaa aurinko!
Tähän sunnuntaihin on mahtunut monenlaista, ja valitettavasti enimmäkseen tietokoneella istumista. Otin kuitenkin itselleni ansaitun tauon ja korkkasin puutarhapuuhani pienellä raivauksella. Pulkat varastoon ja callunat metsään. Hedelmäpuiden tarkistus, ja kevään ensimmäisten sipulikukkien bongailua tuolta maatuneen nurmen seasta. Nyt ulkoruukuistakin kurkistaa keväisiä sipulikasveja, ja fiilis muuttui sekin kertaheitolla kesäaikaan. 🙂 Pakko myöntää, että sellainen pieni kruopsutusinto tuolla ulkona jo tuli, mutta nurmikoita on vielä aivan turha mennä saappaineen sotkemaan. Haravoinnit ja putsaukset saavat odottaa vielä kaikessa rauhassa maan kuivumista. Ja jälleen kerran tuli se jokakeväinen fiilis, vähän ahdistavakin tunne, kun mietti mitä kaikkea taas pitäisi kesän aikana ehtiä tekemään.
Ostin muutaman keväthyasintin, koska mielestäni hyasintti on sipulikukkien kuningattaria. Kuistilla kuitenkin kukkii vielä nuo neljä jouluksi ostamaani valkoista hyasinttia, ja narsissien kavereina ne lupailevat huomattavasti enemmän kevättä kuin joulua.
Kesäaika alkoi, ja tänä vuonna olen kevätkylvöineni kyllä jo myöhässä, sillä jotenkin tämä alkuvuosi on ollut hirveän kiireinen ja rikkonainen. Onneksi vielä ehtii oikein hyvin, ja kaipa näissä puutarhajutuissakin pitää opetella sitä rennompaa otetta. Tehdään sitä, mikä tuntuu mukavalta ja ollaan sitten lopun edestä tekemättä.
Eilen tuli niin monta hyvää sarjaa telkkarista (Midsomerin murhat, Jane Kenedy ja Nuori Morse), että tänään pitää ottaa sohva-aikaa Areenan seurassa. Tänään kun tulee vielä Hiljainen todistajakin, on koko viikoksi taas katseltavaa jemmassa! 🙂
Rentoa (ja valoisaa) sunnuntai-iltaa. Enemmän juttua ja kuvia meidän puutarhasta löydät täältä.
Ihanaa ihanaa uutta viikkoa!
Tänään ajattelin kiduttaa teitä miljoonalla kuvalla lastenhuoneesta. Heh, kuvia tuli tosiaan paljon, mutta josko sitten ei taas hetkeen käydä tässä huoneessa. 🙂
Meillä tosiaan lapset nukkuvat samassa huoneessa, ja järjestely toimii edelleen oikein hyvin. Piirtämiset, askartelut, värittämiset, muovailuvahahommat, hamahelmipuuhat ja monet leikit sijoittuvat alakertaan ja keittiöön, joten välillä tuntuu, ettei tässä huoneessa juuri nukkumisen lisäksi tehdä muuta kuin säilytetä tavaroita ja vaatteita. Ja toisaalta kiva niin, tykkään, että keittiössä ollaan kaikki yhdessä vaikka jokainen omiaan puuhaisikin. Niilo saattaa välillä sulkeutua tuonne alasänkyynsä kännykkänsä kanssa, tai levittää ne miljoona pikku Legoa sängynaluslaatikosta keskelle huonetta. Klaarakin tietysti välillä leikkii nukkekodillaan, mutta pääasiassa tämä on kyllä edelleen unihuone. Kolme makuupaikkaakin on osoittautunut näppäräksi, ja taas lauantaina pääsi ylimääräinenkin vuode käyttöön, kun sisko tyttärineen tuli meille yökylään poikien jäädessä mummulaan saunomaan. Meillä on myös sellainen ilmatäytteinen varavuode, joka sopii lastenhuoneeseen, ja silloin kaikki viisi serkusta mahtuvat hyvin majoittumaan yhteen huoneeseen.
Lastenhuoneessa lelut säilytetään erilaisissa säkeissä ja koreissa, joihin ne on helppo leikkien päättyessä siivota takaisin. Säkit on myös näppärä nostella ylös siivouksen ajaksi. Huoneen oviaukossa on lisäksi tuo pieni välikkö, jossa kaksi vanhaa kiinteää komeroa nielevät sisäänsä valtavan määrän tavaraa – lähinnä kirjoja, pelejä ja askartelutarvikkeita. Vanha armeijan puulaatikko maalattiin aikoinaan vaaleansiniseksi Niilon huoneeseen, ja sen sisälle mahtuu mukavasti varavuodevaatteet ja ylimääräiset torkkupeitot.
Lastenhuoneen ainoa uutena ostettu huonekalu on toinen vaatekaapeista. Ikean kaappi oli sellainen ruskeaksi petsattu, kun se hankittiin niille ensimmäislle vauvanvaatteille, mutta sudin sen edelliseen kotiimme valkoiseksi ja saman tein toiselle kaapille, joka ostettiin siskoltani tänne Klaaran synnyttyä. Kerrossänky, pyörällinen taso, nukkekoti ja vanha pulpetti ovat minun lapsuudenaikaisia juttujani, ja vanha tuoli sekä sivusta levitettävä puusohva mieheni mummolasta.
Koristetyynyt, viirinauhat, vuodekatos ja Niilon päiväpeite ovat merkiltä Numero 74 ja ostettu Nougatista, samoin kuin Tellkiddon paperisäkit. Raidalliset säilytyskorit nahkaisilla kädensijoilla ovat Mifukon ja ne on saatu blogin kautta. Suuri pehmolelukori on Ikeasta, ja kori Niilon kaapin päällä Tine K:n. Huoneen seinät, sekä nukkekodin ulkoseinät, on maalattu Kalklitir kalkkimaalin sävyllä Nougat.
Tällä kertaa sunnuntai on jopa vähän haikea, niin kiva viikonloppu on nyt takana. Toisaalta olo on myös todella onnellinen ja kiitollinen, ja jaksaahan näiden spesiaalimpien päivien voimalla taas pitkälle eteenpäin. Sisko lapsineen on nyt hyvästelty matkaan, eikä seuraavia treffejä ole valmiiksi sovittuna, joten kevät näyttää koska ja missä taas kohdataan.
Nyt siirrytään melko tavallisiin sunnuntaipuuhiin, pyöritetään pyykkikonetta ja valmistaudutaan uuteen viikkoon. Lapsetkin ovat niin väsynetä, että tunnelma on kivan raukea ja rauhallinen.
Sillä aikaa kun muu perhe keräilee voimiaan sohvalla, minä taidan käyttää tilaisuuden hyödyksi ja juoda ensin kahvit, ja sen jälkeen puuhailla ihan rauhassa omiani.
Rauhallista sunnuntaita, ja energiaa uuteen viikkoon!
PS. Muistattehan muuten osallistua suklaa-arvontaan, mikäli ette ole jo osallistuneet.
Me aloitettiin Klaaran kanssa viikonloppu jo eilen, ja tänään on sitten valmistauduttu heti aamusta alkaen mummulakyläilyyn, jota onkin jo odotettu. Siskoni nimittäin saapuu lapsineen tänään vanhemmilleni ja tiedossa on kivaa yhteistä aikaa. Ehdottomasti riittävä syy tyllihameeseen ja uusiin kynsilakkoihin. Tosin äiti menee jälleen ilman kynsilakkoja ja ihan farkuissa, mutta kuitenkin. 🙂
Meidän torstai-ilta sai vähän vauhdikkaan käänteen, ja päädyttiin hurauttamaan aika vauhdilla päivystykseen, mutta nyt on onneksi kaikki hyvin, ja potilaskin saatiin jo tänään kotiin toipumaan. Takana on siis jälleen kerran vaiherikas viikko kaikkine yllätyksineen. Mutta tästä on parempi kuin hyvä lähteä kohti viikonloppua, ja nauttia tuosta selkenevästä taivaasta ja auringonsäteistä.
Toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua. Kevät tullee, satoi tai paistoi! ♡
Ja ihanaa siitä syystä, että ainakin täällä meillä paistaa aurinko ja sää on jotenkin tosi keväinen. Aamulla melkein henkeä salpasi, kun katseli auringossa lentäviä joutsenia. Tuli sellainen hassu onnellisuudentunne, jota on oikeastaan vaikea pukea edes sanoiksi. Tiedätte ehkä kokemuksesta!
Nappasin muutaman kuvan yläkerran aulasta, jota yritin jo syksyllä kuvailla, mutta valonpuute teki touhusta liki mahdotonta. Tähän tilaan luonnonvaloa tulee vain makuuhuoneiden oviaukoista, meidän makkarin sisäikkunasta ja tietenkin alakerrasta. Pimeään aikaan tuo kontrasti on jotenkin liian kova kuvaustaidoilleni, joten käytin kevään valon nyt hyödyksi.
Nuo Elloksen matot, jotka tosiaan aluksi ostin pianohuoneeseen ja olkkariin, osoittautuivat liian pieniksi ja ne vaihdettiin suurempiin. Toinen pienemmistä matoista päätyikin eteiseen, ja toinen on nyt tässä yläkerran aulassa. Tämäkin tila on matolle vähän hassu, mutta sitoo tuo nyt jotenkin lukunurkkausta yhteen. Ja tuli muuten sellainen lämmin fiiliskin maton myötä. Kissat myös loikoilevat tuossa pehmeällä mielellään, kun alakerran kaminanlämpö nousee kivasti tähän.
Viime viikolla tosiaan kuorein tuosta kuusen karahkasta vasta joulukoristeetkin pois, mutta nyt se saa olla taas ensi jouluun jonkinlaisena huonekasvina.
Aulatilan seinissä on Kalklitir kalkkimaali sävyssä San Saccaria. Aulatilan katto on maalattu Colorian Paneelipro -kattomaalilla ja rappuseinusta Colorian Paneelipro -seinämaalilla. Noiden valkoisten rinnalla tuo San Saccaria näyttää tässä tilassa todella harmaalta, vaikka alakertaan se tuntui jotenkin pliisulta. Saan usein kysymyksiä kalkkimaalien sävyistä, ja tässä nyt yksi esimerkki siitä, että valon määrä vaikuttaa todella paljon maalauksen lopputulokseen ja sävyn tummuuteen.
Koska kevät nyt ihan oikeasti aikoo jo tulla, ja eletäänhän tässä jo maaliskuun puoliväliäkin, pidin itselleni eilen pienen kauneudenhoitoillan. Kuivaharjausta, epilointia, valoimpulssilaitetta, kuorintaa, rasvausta, öljyämistä ja korppukantapäiden liottamista ja silottamista… Myönnän, että tuli mietittyä tätä naisena olemisen työläyttä, mutta tuli kyllä parempi fiiliskin. Nyt kun pitää itsensä ahkerana, sääret muistuttavat ainakin pikkuisen vähemmän kynittyä broileria sitten kun ensimmäiset mekkokelit iskevät päälle. 🙂
