Keväistä lauantaita!

Sain tuossa viikon loppupuolella pari vapaailtaa itselleni ja huomasin tänä aamuna, että pienet irtiotot tulivatkin tosiaan jo tarpeeseen. Torstai-iltana nauroimme naisporukassa hyvän ruuan ääressä ja pohdimme työhyvinvointia. Perjantai-illan kruunasi hyvin samanlainen illanvietto (osittain myös samalla porukalla). Mindfulness-tunti, naurua, hyvää ruokaa, lisää naurua ja pari lasia viiniä. Jos tuossa viikko sitten tuntuikin, että seinät ovat kaatumassa päälle, niin nyt tuo tunne on kyllä voitettu ihan kunnolla. Maailmaa on nimittäin katsellut tänään ihan eri Emilia, tai ainakin se sama Emilia uusin silmin.

Viime viikon ajan kirin sairasteluista kasaantuneita kotitöitä, ja sain muuten tartuttua jo sen vaatehuoneenkin kimppuun. Tänään teki kuitenkin mieli tehdä jotakin astetta keväisempää, ja niinpä päätin ottaa käsittelyyni mårbackapelargoniat. Nips ja naps mårbackan pistokkaita multaan, ja ruukut kupujen alle. Heti tulikin keväisempi fiilis! Nyt vain täytyy toivoa, että nuo reppanat ymmärtävät aloittaa juurtumisensa. 🙂

Kahden humputusillan jälkeen perinteinen kotilauantai tuntuu taas oikeastaan aika ihanalle. Oma sohva, ja ne parhaat tyypit siinä vieressä.

Ihanaa lauantai-iltaa myös teille! ♡

Tallenna

Tallenna

Hello hello!

Lupasin teille pohjapiirustusta kodistamme, ja tässäpä sitä olisi tarjolla. Tosin nyt alkuun vain alakerran osalta, niin ei tule postauksesta kauhean pitkää. Eikä tuo pohjapiirros ole mikään luotisuora tai millintarkka, mutta ei kyllä ole talokaan, joten tämä riittänee tässä tapauksessa antamaan hieman sitä osviittaa huoneiden järjestyksestä. 🙂

Me tosiaan kuljetaan tuosta kuistin kautta yleensä sisään. Kuvia kuistilta löytyy täältä, mutta kaikkia postauksia en ole tähän kansioon vielä ehtinyt laittaa, joten kuistin kuvia on blogissa kyllä enemmänkin.

Kuistin jälkeen tulee meidän pikkueteinen, tai arkieteinen – tila,  johon ulkovaatteet ja kengät jätetään. Eteisestä ei ole montaa postausta blogissa, mutta pari (joista hahmottaa tilan funktion) laitoin pikkueteinen -tunnisteen alle. Löydät ne täältä.

Pikkueteisen rinnalle jää vaatehuone, josta erillistä kansiota ei ole, mutta kuvia löytyy kyllä joistakin postauksista. Koska kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään muotibloggaajan walk in closet, vaan ihan tavallinen kahden aikuisen vaatehuone, tila ei noin sisustuksellisessa mielessä ole kovinkaan relevantti.

Ja sitten ollaankin jo työhuoneessa. Tässä huoneessa on tosiaan toinen alakerran tulisijoista, musta Upo, joka oli täällä jo valmiina kun muutimme. Nuohoojan kertomuksen mukaan sen paikalla on aikoinaan ollut puuliesi, ja tämä tila on tosiaan toiminut keittiönä.

Työhuoneen jälkeen ollaan sitten tuossa isommassa eteisessä. Tästä tilasta on aikoinaan lohkaistu myös meidän piskuinen kylppäri. Joku kysyikin eteispostauksessa kylppärin kuvia, mutta tosiaan niitä ei blogista löydy. Edellinen asukas oli juuri tehnyt kylpyhuoneremontin, ja päätimme heti, että kylppäri ei yksinkertaisesti kuulu remontin ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan. Toki jouduimme sitäkin vähän järkeistämään peilikaapilla ja kääntyvillä suihkuseinillä (jotka vaativat vähän putkien uudelleen vetoa ym.), mutta noin muuten wc-kylppäri on edellisen asukkaan jäljiltä. Ja tosiaan kyseessä on tuollainen pienen kerrostalokylppärin kokoinen tila, joten mitään spa-osastoa meiltä ei löydy. 🙂 Kylpyhuoneen kohdalla on aikaisemmin ollut ovi meidän nykyiseen pianohuoneeseen, eli tätä tarkoitin, kun kirjoitin tiistaina, että tämä puoli talosta on kokenut eniten muutoksia vuosien varrella.

Seuraavaksi keittiö. Eli talon laajennusosa, jossa on aikoinaan toiminut kauppa. Tämän 50 neliöisen tilan alla meillä on tosiaan kellarikerros, eli kyseessä on se talon lämpimin huone (kylmä ei hohkaa lattianraoista). Keittiön oleskelutilapäädyssä (bambutuolien takana) on muuri, joka lämmittää keittiötä sekin. Kellarissa on lämmityskattila, jossa meillä palaa miltei ikuinen tuli – ainakin talviaikaan. Puilla hoidetaan niin vesikiertoinen lämmitys, kuin käyttövedenkin lämmittäminen.

Tämä tila on se, missä meillä pääsääntöisesti arkea eletään. Keittiössä ollaan aina, ja useimmiten vieraatkaan eivät tämän pidemmälle meillä päädy. Eräs blogini ahkerimmista kommentoijista muistuttaa myös jatkuvasti, että blogissani on liikaa kuvia keittiöstä, joten tämän huoneen syvin olemus lienee teille kaikille jo selvä. 🙂 Alla olevassa kuvassa näkyy ovi yläkertaan vieviin rappuihin ja piano-/olohuone -tilaan. Keittiön vesipisteen takana on eteisestä kulku kellariin, tieto, joka ehkä helpottaa huoneen hahmottamista. Niitä keittiökuvia viimeisen vuoden ajalta löytyy täältä, mutta onpa tilasta valtavasti blogissa myös niitä vanhempia kuvia, joita en ole vielä ehtinyt laittamaan tuonne keittiö-tagin alle.

Ja sitten on pianohuone. Huone joka sai nimensä miehen heräteostoksen pakkosijoittamisen myötä. Pianon takana näkyy yläkertaan vievät rappuset ja tähän tilaan tosiaan asennettiin kamina silloin heti muuttomme jälkeen.

Ja viimeisenä olkkari. Edelliseen huoneeseen isolla oviaukolla yhdistyvä (ja liukuovilla erotettava) tila, joka edellisen omistajan käytössä oli makuuhuone. Talon kylmin huone, josta on kulkuyhteys sinne meidän arkieteiseen, vaikka ovea ei juuri käytetä. Tarpeen tullen talon alakerran pääsee kuitenkin kävelemään ympäri.

Eli sellainen kierros. Osalle teistä tässä ei nyt ollut mitään uutta tietoa, koska kaikki nämä tiedot jo blogista löytyykin. Mutta kenties tosiaan tuon pohjapiirroksen (tai sitä muistuttavan) avulla voi hahmottaa paremmin huoneiden järjestyksen ja kuvien suunnan.

Tuolta blogin oikeasta laidasta löytyy tosiaan tuo avainsanapilvi, ja siitä eri huoneita. Niihin en ole kuitenkaan vielä ehtinyt kaikkiin kategorisoimaan postauksia kuin vasta viimeisen vuoden ajalta. Postauksia voi tietysti hakea myös tuolla haku-toiminnolla, joka löytyy sekin oikeasta laidasta. Joku kyselikin kuvia ja juttuja meidän pihasta ja puutarhasta, siitä minkä värinen talo meillä on jne. Esimerkiksi näitä juttuja löytyy tuolta puutarhassa– ja koti -tunnisteiden alta. Koti-kategoria pitää sisällään myös enemmän sitä remppaa ja taloa koskevaa sisältöä (kuten tulevaisuudessa myös tämän postauksen). Myös Instagramista löytyy joitakin juttuja, mitä blogissa ei ole, ja Facebookista tietysti ne kaikki ennen -kuvat ja kuvia remontin keskeltä.

Että sellainen! Nyt toivottelen teille oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Tallenna

Mahtavaa naistenpäivää!

Ja hei, kiitos eiliseen postaukseen jättämistänne kommenteista! Aivan varmasti siis kotijuttuja tulossa jatkossakin blogiin. Kenties vielä entistäkin enemmän. Sitä kun vain jotenkin alkaa itse ajatella, että eiköhän nämä nurkat ole jo niin moneen kertaan nähtyjä. Kiva siis kuulla niitä ajatuksia sieltä ruudun toiseltakin puolelta. 🙂

Sain syntymäpäivälahjaksi valkoisen maan. Täytyy sanoa, etten nyt välttämättä olisi niin pitänyt tuosta rännästä väljä. Pysyvään lumeen en oikein enää maaliskuussa jaksa uskoa, ja jokainen, päivän parin pituinen, talven tapainen päättyy aina armottomaan kurakeliin. Mutta ei ole vissiin lahjahevosta suuhun katsominen tässäkään tapauksessa.

Eilen 32, tänään 33. Mikään muu ei muuttunut, paisti ikä paperilla. Tänään tuntuu ihan samanlaiselta kuin eilenkin, eikä peilikuvakaan yönaikana juuri muutosta kokenut. 33 vuotta tuntuu tämäkin ihan mukavalta iältä, ainakin näin ensituntumalla.

Sen suurempia juhlallisuuksia päivä ei tuonut tullessaan, mutta saatiin me Klaaran kanssa kauniit naistenpäiväkimput. Eilen illalla rykäisin oikein kunnon tehosiivouksenkin, joten kukat ikään kuin kruunaavat uurastuksen. Näiden voimalla jaksaa loppuviikon oikein hienosti! 🙂

Leppoisaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Tiistaita!

Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta mattovalssi jotenkin suisti ajatukseni raiteiltaan. Niin, että tänään tarjolla on kuvia meidän eteisestä.
Tämä on siis se tila, joka ei varsinaisesti ole meillä niinkään eteiskäytössä, vaan toimii enemmänkin läpikulkureittinä. Uloskäynnin lisäksi tästä tilasta löytyy ovi kylppäriin, kellariin ja työhuoneeseen, sekä ovi-aukko keittiöön. Tähän on joku joskus rakentanut myös jonkinlaisen (peri suomalaisen) tuulikaapin ulko-oven ympärille, ja sen rinnalle pienen kiinteän komeron, joka toimiikin meillä siivouskaappina.

Tämä eteistila ja työhuone olivat ne talon ainoat huoneet joista ei löytynyt vanhaa puulattiaa purkamisen tuloksena. Nämä ovat myös ne kaksi huonetta, jotka ovat aikoinaan kokeneet eniten muutostöitä. Meidän työhuone on nimittäin alunperin ollut keittiö ja kylpyhuonettahan talossa ei ole alkujaan ollutkaan. Myöhemmin kun tilaa on jaettu kylpyhuoneelle, vaatehuoneelle, tuulikaapille, ja muille väliseinille, tästä puolesta taloa onkin tullut vähän sellainen sekamelska. Vaikka siihen itse onkin neljässä vuodessa tottunut, huomaan usein, että meillä ensimmäisiä kertoja kylässä olevat ovat usein vähän hukassa, kun lähtevät selvittämään keittiöstä tietään eteiseen josta tulivat. 🙂

Hyvin tuo Elloksen matto tähänkin tilaan sopii, vaikka omaa silmää ärsyttääkin, ettei maton reuna koskaan mene ihan tasan kaapin kanssa. 😀

Eteinen ja työhuone tosiaan viimeisteltiin ennen joulua uusimalla sähköjohtoja ja -kalusteita. Työhuone sai myös kalkkimaalin lisäksi vihdoin listat, joten nyt kokonaisuus alkaa olla valmiin oloinen. Oikeastaan tuntuu aika oudolta ajatella, että niitä listoja ja sähköjä alkaa olla jo joka paikassa. Jotenkin kun siihen keskeneräisyyteenkin ehti tottua.

Ja vaikka nämä neljä vuotta ovatkin olleet yhtä Iisakinkirkon rakentamista, niin onhan sitä tulostakin oikeasti syntynyt. Eteisessä tuo tarkoittaa katon nostamista (melkein) alkuperäiseen korkeuteensa, sekä korkin ja kovalevyn korvaamista puulattialla. Niin ja tietenkin kaikki ne maalaamiset, listoittamiset ja sähköjutut.

Ja hei, kaikkein palkitsevinta on aina vanhoihin kuviin vertaaminen. Vai mitä olette mieltä tästä ennen ja jälkeen -parista?

Sain eilen pyynnön esitellä meidän kotia ja sen pohjapiirustusta, mutta mietin, että kiinnostaako tämänkaltaiset kotipostaukset vielä muitakin, vai onko neljän vuoden aikana tullut jo ihan riittämiin samoja nurkkia? Puhukaa nyt tai vaietkaa iäksi! 😀

Mutta hei, huisia tiistain jatkoa!!!

Tallenna

Tallenna

Maanantaita muruset!

Harvoin sitä onkaan niin innoissaan uudesta viikosta, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että maanantai on kuin uusi alku ja puhdas pöytä. Jos helmikuu vähän takeltelikin, tästä maaliskuun ensimmäisestä kokonaisesta viikosta mulla on hyvä kutina!

Viikonloppu meni vähän kuin varkain ohi, ja vaikka olo olisi jo sallinut ulkoilunkin, siihen ei valitettavasti jäänyt aikaa. Niinpä päätin jo heti aamulla, kun ensimmäiset auringonsäteet pistivät ikkunasta sisään, että tällä viikolla nautin ulkona olemisesta koko edellisenkin viikon edestä. Tuosta pianohuoneen ikkunasta kun katsoin ulos näitä kuvia räpsiessäni, en pystynyt juuri siitä seisomalta näkemään yhtään lunta. Eli jos se talvi täällä pikaisesti kävikin, niin nyt se on taas poissa ja mun mieli raksuttaa keväässä.

Keväisen mielen kunniaksi listasin itselleni tälle viikolle kolme tehtävää, joiden avulla siirrän mielenikin henkisesti kevään puolelle. Vaatehuoneen siivous, talvi-/joulukoristeiden pois raivaus ja ikkunoiden pesun aloitus. Jälkimmäinen on puhdasta psykologiaa, sillä se ikkunoiden pesun pahin vaihehan on juurikin se aloitus. Niinpä päätin, että mun ei ole pakko suunnitella koko talon ikkunoiden pesua, vaan riittää, että aloitan. Aika näyttää, miten pitkälle sillä pötkitään! 😀

Meillä ei juuri ole mitään kausitekstiilejä, mutta nyt tuo aurinko sai kaikki tumman harmaat tekstiilit näyttämään erityisen synkiltä ja niinpä hiukan karsin niitä pois olohuoneesta ja heittelin sohville vaaleampia sävyjä. Heti tuli valoisamman ja kevyemmän näköistä. Vaaleat tyynynpäälliset lisätäänkin kevään sisustushankintalistaan.

Toivottavasti myös teillä on energiset fiilikset maanantain kunniaksi ja saatte nauttia aurinkoisesta säästä. Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille joka tapauksessa! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Täällä tosiaan jatkuu sairastupameno, kun joukon pienimmälle nousi eilen korkea kuume. Onneksi tuo kuume ei tunnu tyttöä ihan hirveästi haittaavan. Melko pirteä potilas korkeasta kuumeesta huolimatta. Hommani kai onkin nyt huolehtia siitä, että lapsi malttaisi levätä, ja siihen yksinkertaisesti paras apu on telkkari ja lastenohjelmat. Tänään onkin tullut (ainakin äidin) kiintiö täyteen Mansikka-Marjaa, Sanabileitä ja Pikku prinsessaa.

Siinä lastenohjelmien ja satujen lomassa olen itse yrittänyt kuroa kiinni sitä kaikkea mikä muutamassa päivässä kasaantui masentavaksi vuoreksi. Mitään suursiivousta ei tosin vieläkään pysty tekemään, mutta pari koneellista pyykkiä menee nyt ainakin tässä sivussa. Ihan alkuun yritin tehdä joitakin hommia keittiön pöydän vieressä, kunnes tajusin, että saan potilaan rauhoittumaan parhaiten olemalla itse siinä vieressä. Niinpä siirryin hetkeksi olohuoneen sohvalle läppärini kanssa.

Amarylliskin päätti vielä puskea yhden kukkavanan, ja sopiihan tuo minulle. Kuten huomaatte, astiakaapin ovissa on yhä jouluiset eukalyptuskranssitkin. En vain ole raaskinut niitäkään hävittää. Ja jep, yläkerran aulan kuusessa on yhä edelleen ne koristeet! Apua, maaliskuu ja kevät tulee. Nyt pitää oikeasti ryhdistäytyä!!! 😀

Taavi köllöttelee vakiopaikallaan kamiinan edessä. Kissa, jonka olisi kai pitänyt syntyä jonnekin lähemmäs päiväntasaajaa.

Lounaaksi miehen keittämää lohisoppaa. Ruokahalukin alkaa taas palautua, ja makuaistikin heräilee kenties siinä samalla. Rehellinen nälkä on muuten ihana tunne! 🙂

Olen itse ollut viimeksi perjantaina ulkona, ja kun tänään sain pienen tilaisuuden ihan vain tuikata nenäni raikkaaseen ilmaan, oli kokemus aika ihana. Vaikka lumet huuhtoutuvat nyt vauhdilla pois, tuo maaliskuun aurinko tuntui aika energiseltä poskilla. Vielä en itsekään tohdi ulkoilemaan, mutta kivahan siellä on käydä vaikka vain kääntymässä, kun tilaisuus sen sallii.

Sellainen päivä tämä maaliskuun ensimmäinen. Mulle ehdottomasti kevään ensimmäinen päivä!

Tallenna

Tallenna

Tänään oli tarkoitus laittaa kotia siihen kuntoon, että illalla on kiva vastaanottaa ystäviä kylään. Piti paistaa lasten kanssa nuotioamakkaraa, ja lapset odottivat kovasti yökyläreissua mummulaan, ja me aikuiset tietenkin sitä iltaa aikuisten kesken. Vaan taas menivät suunnitelmat ihan uusiksi!

Näpytellessäni eilistä postausta, mulla oli jo kummallinen olo. Joka paikkaa särki ja tuntui kuin olisi kuume nousemassa. Mutta juurihan olin flunssassa, eihän sitä ihminen jatkuvasti voi sairastella!?! Tunnin päästä olin kuitenkin jo ihan veto pois, ja kuume sen kun nousi. Illalla mittari näytti yli 39, ja samoihin aikoihin tuli äidiltä viestiä, että siellä oli vielä korkeammat lukemat. Äidin kuume oli noussut hyvin samaan aikaan kuin omani, täysin puskista ja yllättäen. Ynnäsin heti, että koska olimme alkuviikon yhdessä reissussa, meille oli jostakin tullut samainen pöpö, jonka itämisaikakin oli molemmilla ihan sama.

Illalla menin seitsemän aikaan nukkumaan ja tänään nousin yhdeksältä. Ihan koko aikaa ei tullut varsinaisesti nukuttua, koska kuume nousi vielä pitkän aikaa, mutta ehkä se korkea kuume teki taudillekin jotakin, sillä tänään olo on jo huomattavasti parempi. Kuume nousee taas pikkuhiljaa, mutta toivottavasti ei kohoa eilisiin lukemiin enää. Noin fyysisesti olo on kuin junan alle jääneellä tuosta kaikesta makaamisesta. Siskoltakin tuli viesti, että nyt on sielläkin yksi lapsista jo kuumeessa, joten tässä nyt odotellaan, miten tuo reissutuliainen lähtee omissa lapsissa käyttäytymään. Eipä olisi tätäkään pöpöä tarvittu, ketuttaa niin vietävästi!

Mutta hei, mahtuipa iltaan niitä iloisiakin juttuja! Nimittäin kun makasin itse reporankana, pojat ahkeroivat ja sain viimein olohuoneeseen haaveilemani pöydän. Suuri matala taso on tehty vanhasta lattialankusta, ja toiseen päähän asennettiin ihan Bilteman kalustepyörät, jotka vaihdetaan heti kun jostain löytyy vanhat puupyörät. Toinen pää on vielä tuettu väliaikaisratkaisulla, mutta siinä se nyt nököttää! Totesin jossain kohtaa, ettei haluamaani sohvapöytää ole vielä valmistettukaan, mutta nyt se on tehty! Kuvat nyt tällaisina pikaräpsyinä, sillä kuntoni ei juuri nyt riitä parempaan suoritukseen.

Viikonlopun suunnitelma menivät kyllä ihan heittämällä uusiksi, mutta minkäs näille mahtaa. Tänään otetaan ihan totaalilevon kannalta ja toivotaan, ettei tauti iske muihin. Onpahan hyvät suunnitelmat sitten valmiina jotakin toista viikonloppua ajatellen! 🙂

Aurinkoa viikonloppuunne!

Tallenna

Tervehdys ihanat!

Onpas tosiaan ollut loma! Niin paljon mukavaa ohjelmaa, että jopa kaltaiseni “ei niin hyvä lomailija” on irrottautunut arjesta ja leijaillut vaihde vapaalla oikein kunnolla. Viime aikoina elämässä on ollut kaikkea vähemmän mukavaa, ja loma on tehnyt siitäkin syystä nyt hyvää. On ollut aikaa nähdä asioita uudessakin valossa.

Eilen vielä viileteltiin päivä muualla, mutta tänään nautitaan viimeisestä lomapäivästä olemalla ihan vain kotona. Tänne meillekin saapui vihdoin kunnon talvi, ja illalla piti tehdä talven ensimmäiset lumityöt. Täytyy sanoa, että tuosta pikkumiehestä on jo kasvanut sellainen kaveri, josta on ihan oikeasti suurta apua näissä hommissa. Kolme tuntia lumitöitä ja puiden ajamista, tuli hyödynnettyä lapsityövoima oikein kunnolla. 🙂

Koska ihan tavallinen kotipäivä molempien lasten seurassa on jo sen verran harvinaista herkkua, ajateltiin, että onhan se samalla vähintään pullan paikka. Aamulla laitettiinkin heti pullataikina turpoamaan ja lapset saivat itse päättää, millaisia pullia leipovat. Toinen halusi korvapuusteja, toinen voisilmäpullia. Puolenlitran taikinasta riittää materiaalia onneksi molempiin.

Meillä kissojen vakipaikat (silloin kun kamiinassa ei ole tulta) on ruokailuryhmän tuoleissa. Tuosta noita karvapaloja saa siirrellä, kun itse haluaa istahtaa pöydän ääreen, mutta muuten karvapallot saavat ihan vapaasti hyödyntää pehmeitä paikkoja. Taavi tietenkin varasi heti oman tuolinsa lähempää uunia ja siinä olikin varmaan kiva köllötellä pullien paistuessa.

Täällä on pikkuinen olohuoneprojekti meneillään ja tänään toivottavasti saadaan ensimmäinen etappi tässä rallissa valmiiksi. Jos niin käy, laitan teillekin jotakin kuvaa. Nyt kuitenkin toivottelen ihanaa ja talvista perjantaita teille kaikille!

Tallenna

Tallenna

Aurinkoista päivää ihanat!

Pakkanen paukkuu ja keli on vähintäänkin äärettömän kaunis. Täällä kuitenkin tuskaillaan orastavan flunssan kanssa. Tiedättehän sen ärsyttävän olotilan, kun tauti ja kuume ei iske oikein kunnolla, mutta olo on väsynyt ja veto täysin pois. Päätä särkee ja koko kroppaa kolottaa… Jo viime viikolla tuntui, ettei paikat palaudu oikein normaalilla tavalla, mutta en halunnut edes ajatella minkäänlaisen vilustumisen tai flunssan mahdollisuutta. Eikä sillä, yritän toki yhä taistella vastaan, ja koittaa kaikki kepulikonstit, jolla olotilan saisi muuttumaan. Vaan taitaa se lepo olla kuitenkin se paras lääke. Eilen illalla sujahdinkin peiton alle jo kahdeksalta tuntien olevani rättiväsynyt.

Tässä auringon yltäkylläisyydessä on kuitenkin yksi pahakin puoli. Helmikuun kirkkaus nimittäin paljastaa likaisten ikkunoiden lisäksi jokaisen pölyhiukkasen, villakoiran, sormenjäljen ja muuten vain likaisen pinnan. Sormet syhyävät pesemään talven aikana kertynyttä nokea pois ikkunoista ja kuuraaman paikkoja. En ole koskaan ollut mikään suursiivooja (meillä siivotaan enemmänkin usein ja jatkuvasti), mutta joka vuosi tähän samaiseen aikaan iskee se tunne, että koti pitäisi kuurata lattiasta kattoon, maalipinnat uusia ja ikkunat kiillottaa. Joulusiivousta tärkeämpänä pidänkin kevätsiivousta, joka juuri nyt huutaa tekijäänsä.

Toinen juttu, joka huutaa tarttumista, on viikonlopun kirppiskuorma. Olen nimittäin varannut myyntipöydän lauantaille ja luvannut Niilolle myyntiapulaisen paikan, mutta vielä toistaiseksi myytävää ei ole kasassa kuin pari kassillista. Tosin vaatehuone pullistelee kenkiä, vaatteita ja asusteita, jotka pitäisi käydä läpi ja lajitella lauantaiksi. Syy huitoa flunssaa pois kuumalla juomalla ja vitamiineilla!

Vilukissa Taavi torkkuu patterin päällä, kun kaminassa ei ole tulta. Nämä on varmaankin niitä kissanpäiviä!? 🙂

Niin, että täällä mennään vähän matalalennolla tämä viikko, mutta pakkaspäivän raikkaus välittyy onneksi myös sisätiloihin. Kenties jo valohoitokin on suureksi avuksi!

Keskiviikkoa!

Tallenna

Täällä on vietetty viikonloppua lempeän rauhallisessa tunnelmassa ja fiilis on ollut varsin hygge. Verkkareissa ja villasukissa, rennosti kotioloissa ja sohvalla pötkötellessä. Oikeastaan pitkiin aikoihin kunnon lepoviikonloppu tai ainakin lepolauantai. Aikaa perheen kesken, yhteistä iltapalaa ja keittiöpuuhastelua, lauantai-illan sohva-aikaa lasten kanssa, pitkiä yöunia ja raukeaa tunnelmaa. Jos saisin päättää viikonloput olisivat aina tämänkaltaisia. Hygge viikonloppu kun rentouttaa arkiviikon päätteeksi, mutta antaa myös voimia uuteen viikkoon.

Niin tylsiä kuin sunnuntait silloin lapsuudessa olivatkin, nykyään nautin näistä päivistä. Siitä, että mitään ihmeellistä ei tapahdu, asiat menevät omalla painollaan ja sunnuntain rutiinit ovat juurtuneet syvälle. Sunnuntaina kotityöt eivät ole ahdistava pakko, vaan siirtymäriitti uuteen viikkoon. Mutta pyykinpesu ei toki ole koko sunnuntai, tänään myös syödään hyvin, ulkoillaan ja liikutaan. Akut ladataan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Kerran viikossa on kiva myös istua valmiiseen pöytään. Nyt tarvitseekin vain nautiskella kokkaavasta miehestä ja omasta toimettomuudesta. Ei lainkaan pahaa sunnuntaipuuhaa. 😉

Rentouttavaa sunnuntaita myös teille!

Tallenna

Tallenna

Save