Hei! Ja oikein ihanaa juhannuspäivän iltaa!

En ole koskaan ollut mikään kovinkaan suuri juhannusfani. Toisaalta juhannus on yksi niistä juhlapyhistä, jotka aiheuttavat aina pientä kateutta. Kun puolisolla on työ, joka vie suurimman osan juhlapyhistä ja vuoden viikonlopuista, sitä tuntee aika usein olevansa yksinäinen. Varsinkin silloin kun jokainen media on täynnä ihania juttuja siitä, miten kyseisen juhlan voisi viettää. Ja haaveilenhan minäkin sellaisesta ruotsalaisesta juhannuksesta; Pitkästä pöydästä puutarhassa, kukkaseppeleistä, sillistä ja valkoisista kesämekoista. Totuus on kuitenkin se, että istun monesti uudenvuodenaatot, vappuaatot, juhannusaatot ja joulupäivän, sekä tapaninpäivän yksin. Tai siin yksin heti sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Silloin olo on yksinäinen. Siitäkin huolimatta, että olen vuosien varrella kehittänyt itselleni joitakin selviytymiskeinoja.

Tänä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä mieheni mukaan Linnanmäelle. Olla koko päivä yhdessä huvipuistossa, ja mies olisi hoitanut parin tunnin työrupeamansa siinä jossakin välissä. Idea oli hyvä niin kauan kuin juhannuksen sääennuste oli liki pelkkää aurinkoa. Kun juhannuksen sääennuste sitten lopulta näyttikin sadetta, ajattelin, että nyt on keksittävä jotakin muuta. Aluksi ihan kotiin jääminenkin oli hyvä idea, mutta torstai-iltana minuun iski pakokauhu. Halusin jotakin muuta kuin kotona kyhjötetyn juhannuksen. Niinpä varattiin kuitenkin hotelli Helsingistä ja lähdettiin aattoaamuna kohti Linnanmäkeä. Pari tuntia sateessa ja tuulessa riitti lapsillekin kieputusta, ja ravintolan metsästyksen jälkeen oltiin pikkuväen kanssa ihan valmiita hotellihuoneeseen. Mies lähti työhön ja me vedettiin pyjamat päälle jo iltapäivä viideltä ja löhöttiin hotellin sängyssä. Syötiin herkkuja ja huilattiin. Sain jopa luettua kirjanikin loppuun! Illalla kun mies palasi työstään, sää oli jo selkeä ja päätettiin lähteä vielä iltakävelylle. Juostiin eduskuntatalon rappusia ja oltiin ihan turisteina kesäyössä. Hiljaisessa Helsingissä. Ja mikä parasta, saatiin olla yhdessä. Ehkä paras juhannusaatto ikinä! Ja tulinpa ajatelleeksi, että kaupunkijuhannuksesta voisin ottaa lasten kanssa ihan tavan. Me kun asutaan täällä mökkimaisemissa vakituisesti, niin juhannuksen voisi ihan hyvin viettää kaupungissa. Pysyy Suomikin tasapainossa!

Tänään me vietetään Klaaran kanssa iltaa kaksin, ja ohjelmassa on juhannussauna! En ole mikään saunojatyyppi, mutta ajattelin, että hitsi vie, tänä vuonna vietetään juhannusta oikein kunnolla, kun kerran vauhtiin päästiin. Tosin iltakävelyn sijaan, tänään mennään ajoissa nukkumaan. Iskä saa sitten yöllä kaivautua kahden saunapuhtaan tytön väliin. 🙂

Napsin pitkästä aikaa kuvia vähän saunaltakin, kun ei ole taas aikoihin tullut kameraa sinne vietyä. Juhannukseksi otin käyttööni myös uudet saunatekstiilit, Hempealta saamani hamppupyyhkeet. Nämä ovat samaa paksua hamppua kuin meidän lakanat ja keittiön täyspitkä pöytäliina. Suomalaista käsityötä yöttömien öiden Inarista. Kangas imee vettä paremmin paksu froteepyyhe ja paranee vain pesussa.  Iso Ailigas pyyhe ja pienemmät Aivi pyyhkeet on saatavilla useassa värissä ja myös siinä luonnollisessa hampun sävyssä, jota meillä on makuuhuoneessa ja keittiössä.

Tykkään edelleen meidän pihasaunasta. Sen valkoisesta ja valoisasta pukuhuoneesta, sekä mustasta löylyhuoneesta. Unelmana kaunis pihasauna -postauksesta näet miltä sauna näytti kun muutettiin tänne (pikkukuvia voi klikata suuremmaksi) ja musta pihasauna -postauksesta sitten tuon remontoidun saunan. Kaikki sauna -aiheiset postaukset löydät täältä. Sekä pukuhuoneen seinät, että katto vaatisivat vielä yhden maalipinnan, ja toivottavasti ehditään sutimaan nekin vielä tämän kesän aikana.

 

Mutta nyt saunaan!

Ihanaa juhannuksen jatkoa teille kaikille!  ♡

Pyyhkeet saatu / Hempea

  

Hejsan ja uutta viikkoa! Maanantai on jo melkein lusittu, joten voisi sanoa, että ollaan taas voiton puolella. Tiistaista viikko soljuu aina vaivattomammin eteenpäin.

Mutta en ryhtynyt kirjoittamaan viikonpäivistä, vaan ihan kuulkaas näistä sisustus- ja kotijutuista. Tarkemmin sanottuna meidän keittiön olkkarista, eli tuosta keittiön oleskelupäädystä, kuten siitä kai pitäisi puhua.
Nyt kun molempien lasten synttärit on juhlittu ja joulukin siinä välissä, palaan taas siihen samaan ajatukseen, ettei meillä varmaan varsinaista olohuonetta edes tarvittaisi. Nimittäin aina kun on vieraita, kaikki ovat kuitenkin keittiössä. Itse asiassa, eniten minä itsekin kotona kulutan tuota keittiön sohvaa. Kuvia valmistelen työhuoneessa työpöydän ääressä, mutta tähän minä sitten tulen naputtelemaan tekstiä läppärin kanssa. Jalat pöydällä on yksi paha tapani, enkä siksi oikein voi siitä muillekaan motkottaa.
Meille on kehkeytynyt sellainen selkeä jako, että sohva on minun paikkani, ja mies loikoilee divaanissa. Varsin miehekkään kuuloista, eikö vain!? Joskus pari vuotta sitten mietin, pitäisikö keittiöön hommata telkkari, mutta eipä sillekään tarpeelle enää oikein ole perusteita. Tässä me ne pienet hetket saadaan kyllä kulumaan ilman töllötintäkin. Olohuoneen telkkari on useammin pleikkarin jatkeena tai siellä pyörii lastenohjelmat. Me kun ei oikeastaan katsota TV:tä, vaan enemmänkin täsmäkatsellaan noita suoratoistopalveluja silloin kun siihen aikaa liikenee. Yleensä oleskelemme miehen kanssa olohuoneessa iltaisin sen yhden tai kahden jakson verran hyvän sarjan parissa, mutta koska ihan joka päivä ei tehdä sitäkään, voi olla päiviä, ettei me käytetä olohuonetta ollenkaan. Tähän keittiön löhöpaikkaamme taasen kaakerramme aina ruokailun jälkeen kahvittelemaan kuin mikäkin vanha aviopari konsanaan. Arkipäivänä tässä ladataan se pieni hetki voimaa ruokailun jälkeen, että jaksaa taas lähteä harrastuskierrokselle. Toisin sanoen, me juomme kahvit sillä välin, kun lapset laittavat itsensä lähtökuntoon.

Silloin aikanaan kun tänne muutettiin, en osannut kuvitellakaan, miten tärkeäksi suuri keittiö muodostuisi. Siitä tuli kodin sydän, paikka jossa kaikki tapahtuu – ja paikka jossa me kaikki yleensä ollaan. Tässä minä nytkin kirjoitan kissa kainalossani, kuten niin monena muunakin päivänä. Ja ihan ensimmäiseksi minä aamuisinkin keitän itselleni saavillisen kahvia, ja tulen tähän vakkaripaikkaani istumaan. Selaan puhelimesta postit ja viestit, katson somet ja julkaisen mahdolliset kommentit. Tässä samaisella sohvalla loikoilen usein myös kirjani kanssa (siitäkin huolimatta, että olohuoneessa olisi tarjolla pidempiä sohvia), ja tähän keittiön olkkariin suunnistavat meille tulevat vieraatkin automaattisesti.

Jos siis jotakin, niin ehkä tämä osa kotia on se, jonka sisustukseen ja kalustamiseen on joskus ihan syytäkin vähän sijoittaa. Toistaiseksi olen tyytyväinen ihan näin, vaikkakin pöytä on siinä hilkulla, että onko se liian suuri vai ei. Mutta nyt siihen ainakin mahtuu kaikkea kivaa esille, ja silti ne villasukkiin kiedotut jalat ja kahvimuki. Näköjään myös yksi pari vähän pienempiä villasukkia, satukirja, hiuslenkki, käytetty Frozen-laastari, kuulokkeet ja pari piirustusta. Mattoon on tosin kulunut miltei reikä jalkojeni kohdalle, eli ei ne jalat ihan aina siellä pöydälläkään ole. Ja kenties joskus tässä sohvassakin on kokoiseni painauma, jota ei enää tyynyjä pöyhimällä saa korjattua.  Mutta noin ylipäätään nuo kaikki kertovat kai ainoastaan siitä, että minulla on lempipaikkani ja minusta on varsin mukavaa, että se lempipaikkani on juurikin tässä. Kotona ja kodin sydämessä.

Kaikkea hyvää viikkoonne! ♡

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hei ihanat!

Lupasin koostepostausta vuodelta 2017, ja tässäpä sitä nyt olisi. Paljon mahtui blogivuoteen ja vaikka kuinka tiivistäisi, paketti on joka tapauksessa suuri. Mutta menkööt nyt näin. Jostakin syystä blogiin tuli kesällä teknistä vikaa, ja postausten kuvat pienentyivät, eikä asiaan saatu korjausta. Joten pahoittelen, että tämänkin koosteen kuvissa on hassuja kokoeroja, mahdollisesti riippuen laitteesta/selaimesta, jolla postausta katselet.

 

Hyvinvointi, kauneus ja terveys:

Hassua toisaalta, että itse suhtaudun hyvinvointiaiheeseen vähän ristiriitaisesti, sillä teinhän jo pari vuotta sitten päätöksen jättää liikunta-aiheen täysin blogin ulkopuolelle. (Tämä siitä syystä, että liikunta ja liikkumiseni keräsivät aikanaan niin paljon negatiivista kommentointia.) Silti samaan aikaan hyvinvointi ja liikunta ovat iso osa elämääni ja niistä tuntuisi kuitenkin luontevalta kirjoittaa. Katsotaan, miten jatkossa käy! Kauneusjutuissa preppasin luonnonkosmetiikassa ja hiukset napsahtivat keväällä lyhyemmiksi kuin vuosiin.

Ajatuksia liikunnasta.

Hiukset polkkamittaan

Vuoden 2017 parhaat kosmetiikkalöydöt.

Pieleen mennyt hiusten kevytsävytys.

Terveyden perusasiat kuntoon.

 

Koti ja sisustus:

Blogin punainen lanka? Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Ulkoilmaelämää puutarhassa, hyggeilyä sisällä. Olohuoneen sohvapöytä oli vuoden suurin sisustusjuttu, jos ei lasketa sitä, että jouluinen kotimme pääsi niin suomalaiseen, ruotsalaiseen, hollantilaiseen, saksalaiseen, italialaiseen, englantilaiseen kuin australialaiseenkin sisustuslehteen. Kiitos tästä Jonna Kivilahdelle ja Krista Keltaselle! ♡

Koti sisustuslehdessä

Kiitos olohuoneen sohvapöydän, opettelimme myös pitämään kotimme väliovia avoinna.

Voiko puutarhaa sisustaa?

Pionien kauneutta

Unohtuneet lavakaulukset.

Valmis eteinen

Mieheni oppi vuoden aikana ostamaan minulle kukkia. Tälle tavalle toivon hartaasti jatkoa!

Rakkaudesta siivoukseen!

DIY-kevätkranssi

Rakkautta sohvapöytään ja vähän muuhunkin

Paikka auringossa – tarinoita kodista

Ihan pihalla

Viherkasvirakkautta ja talkoita.

Työhuoneen sisustus toimivaksi

Syksyn hyggetunnelmaa

Hyggenurkka

Makuuhuoneen joulu

Laajakuvia keittiöstä

Reseptejä ja herkkuja:

Ehkä ennätyksellisen vähän niitä sokeriherkkuja, mikä johtuu varmaankin vuoden terveysteemasta. Vuosi 2017 jää mieleeni vuotena, jona karsin ruokavaliostani niin sokereita kuin vilja- ja maitotuotteita.  Poimin tähän mukaan kuitenkin muutaman sokeriherkunkin, koska terveys on minulle myös niitä herkkuhetkiä, eikä ehdottomuus kuulu luonteeseeni enää tässäkään asiassa! 🙂

Mustikkainen charlotte russe

Hampurilaiskestit

Suloinen suklaakakku

Jäätelökakku

Kananpoikaa kasvispedillä

Rahka-kaurapannukakut

Raakasuklaaherkut

Lehtikaalisipsit

Ratatouille

Omenakakku kuin kukka

 

Asuja vuoden varrelta:

Ei missään tapauksessa muotia, vaan enemmän omaa tyyliä. Rakkautta farkkuihin, ja opinpa myös pitämään taas punaisesta ja vihreästäkin!

Sateen jälkeen

Kesän kauneimmat kengät

Super trouper

Keväisempää tyyliä

Rakkauteni farkkuihin

Once in a lifetime

Mukavuusjuttuja

Pipo kireällä

Villakangastakki

Opiskelijan tyyli

Paperipussihousut

Sunday softness

Black and white

Farkkua, mokkaa ja maximekko

Kukkia poimin, kukkia kannan

Kesän hygge

Fillarilla kesäiltaan

 

Sellainen oli vuosi 2017 blogissa!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Raukeaa sunnuntaita ja tietenkin onnittelut kaikille isille. Eritoten omalleni, mutta myös jokaiselle sydämessään isyyttä kantavalle.

Kiitokset kovasti myös tsemppiviesteistänne. Leikkaus meni oikein mallikkaasti ja perjantaina pääsin jo kotiin toipumaan. Yhden sairaalassa vietetyn, ja yhden sohvalla nukutun (kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon) yön jälkeen, viime yö omassa sängyssä tuntui jo liki luksukselta. Ääni on vielä heikonpuoleinen, ja tuottaakseni kuultavaa tekstiä, pitää oikeastaan huutaa, vaikka ei se huutamiselta kyllä muiden korvaan kuulosta. Mutta äänenkin pitäisi palautua ajan myötä normaaliksi. Ehkä eniten tässä on yllättänyt se kaikki, mihin ihmisen kaula osallistuu! Ihan jo vain sängystä ylös nouseminen laittaa kaulan melkoiseen jännitykseen, ja nyt kameran kanssa tajusin todellakin, miten kuvaaminen on juurikin niska-hartiaseudun työskentelyä. Yritänpä siis kovasti pitää hartiat ja niskan vetreänä, jotten ihan pökkelöksi kovetu. 🙂

“Emilia rakastaa joulua, ja se näkyy kodin tunnelmassa jo aikaisin syksyllä.”

Sanat löytyivät uusimmasta Glorian Kodista, jossa julkaistiin Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden tekemä juttu meidän kodista. Oli todella ihana palata noihin joulunaluspäiviin viime vuodelta ja muistella aurinkoisen pakkaspäivän tunnelmia. Maa oli valkoinen ja joulu miltei ihan siinä ovella. Tuota samaa raukeaa tunnelmaa ajattelin tavoitella jälleen tänäkin vuonna, ja onnistuinkin jo saamaan jouluista tunnelmaa keittiöön pikkuisen kuusentaimen avulla.

Tämä sairaalan kanttiinista ostettu lehti jäänee visusti talteen muistojenlaatikkoon!

Meillä isänpäivää vietetään varsin rauhallisesti kotona. Itseasiassa olen itsekin yhä pyjamassa! Mutta josko sellainen pieni kävelyretki joenvarteen rytmittäisi päivää, ja isänpäiväpaketista ilmestyneet vaelluskengätkin pääsisivät “koeajolle”.

Tunnelmallista ja rauhallista sunnuntaita! ♡

Tallenna

Aurinkoa maanantaihinne!

Lupailivat intiaanikesää, ja sitä lämpöä tosiaan tuli. Asiat voisivat olla näin syyskuun lopussa huonomminkin, joten tästä kannattaa nauttia. Tosin sitä kaminaa tulee tuskin tänäänkään käytettyä, sen verran paljon tuo aurinko lämmittää jopa sisätiloissa.

Tällaisessa vanhassa talossa syksyn tulon huomaa kuitenkin lattioista. Villasukat ovat tarpeen, mutta paras apu tulee sisäkengistä. Huomaankin viimeisten vuosien aikana tulleeni yhä enemmän ja enemmän äitiini (ja äidinäitiini), sillä en osaa enää olla ilman sisäkenkiä. Ja mitkään pehmöhöttö aamutossut eivät enää kelpaa, vaan jalassa pitää olla jotakin tukevaa. Birkenin sandaalimalli tai umpinainen huopakärki toimivat molemmat, pääasia on, että pohjasta löytyy pitoa ja lämmöneristettä. Sisäkenkiin kun vielä pukee villasukat, niin johan sitä tarkenee kylmillä lattioillakin hiippailla. Ja kiittääpä muuten selkäkin!

Syksyn kunniaksi meillä eristettiin eilen myös eteisen ja kuistin välinen ovi. Tänä syksynä pitää koittaa, josko saataisiin pidettyä tuo eteisen ja olkkarin välinen ovi auki, ja lämpö pääsisi paremmin kiertämään livahtamatta kuitenkaan kuistille. Nähtäväksi jää, miten järjestely toimii, mutta onpahan ainakin yritetty. Muita viikonlopun syysvalmisteluja olivat pihan siivoaminen ja polttopuiden sisään ajaminen. Lämpimästä kelistä huolimatta nyt syksyttää siis luonnollisesti oikein kunnolla. Vaihdoinpa rappusilta nuutuneet orvokitkin kynttilälyhtyihin, ja testasin nopeasti, että rapunpielen tuijaan jätetyt valotkin yhä toimivat. Myös viimeisetkin mårbackat muuttivat keittiön ikkunalle talvehtimaan. Näiltä osin syksy saa siis edetä tämän lämpöaallon jälkeenkin. 🙂

Muuten viikonloppuna valmistauduttiinkin sitten vain uuteen viikkoon. Maanantai nimittäin tuntuu huomattavasti mukavammalta kun koti on siisti, pyykkikorit vähintään puolityhjät ja alkuviikon ruoka löytyy valmiina jääkaapista.

Oikein mukavaa uuden viikon alkua! ♡

Hellou! Järjestelin tuossa tavaroita paikoilleen ja suoritin pikasiivousta hyvin itsekkäästäkin syystä. Olen nimittäin anonut itselleni huomiseksi “minäaikaa”. Yksi päivä jonka saan viettää kotona ihan vain haahuilleen tai vaikka kirjaan tarttuen. Vähän sellainen lomapäivä äitiydestä, tiedätte varmaan! 🙂 Mutta se ei nyt ollut asiani, vaan pikemminkin se, miksi siivoiluni keskeytyi. Katselin nimittäin tuota meidän olohuonetta tästä eteisen oviaukosta, ja tajusin, että olen koko kesän nauttinut näkemästäni. Tuo ovi kun nimittäin pidetään suljettuna muun osan vuotta, mutta avataan näin kesäisin jotta (viileä) ilma kiertäisi paremmin.

Jos joku ei nyt heti hahmota, mistä päin taloa tämä näkymä aukeaa, niin tuosta alakerran pohjapiirroksesta tosiaan näkee, kuinka kuistin jälkeisestä arkieteisestä on kulku olohuoneeseen. Koska tuo ovi rajoittaa aika pahasti lapsiperheen eteisen toimivuutta, se pidetään yleensä suljettuna ja varsinkin talvella, kun eteinen tursuaa kengistä, suljettu ovi antaa eteiseen kaivatut lisäneliöt. Tänään tulin tosin ajatelleeksi, josko sekin tila uhrattaisiin estetiikan alttarilla ja ovi pidettäisiin ainakin raollaan vuoden ympäri. Tosin, kuten ymmärrätte, ongelmaksi voi koitua se vähemmän esteettinen näkymä toiseen suuntaan! 😀

Nuo viime talvena Ellokselta hankitut sohvanpääliset ovat muuten olleet todellinen kesäpelastus! Äärettömän näppärät varpaissa kulkevan hiekan ja muun kesäihanan torjunnassa. Kankaat on helppo pudistella puhtaaksi ja hätätapauksessa vaikka kääntää pesujen välissä. Ennen sohvia sai imuroida lähes päivittäin, mutta nyt siivous hoituu melkeinpä oikaisemalla. Lampaantaljat sohvan selkänojalla ovat nekin ihan käytännön valinta. Ikkunapaikat kun ovat noiden karvaisten perheenjäseniemme suosiossa.

Vaikka näkymä eteisestä olohuoneeseen nyt olikin se syy pysähtymiseeni ja siivouksen siirtämiseen tuonnemmaksi, ei tuo näkymä olohuoneen ikkunasta uloskaan mikään ihan hirveän huono ole. Ja tätäkin herkkua on tosiaan tarjolla ainoastaan kesäisin!

Joskus on ihan hyvä katsella kotiaan uudesta perspektiivistä ja ihastua tuttuihin näkymiin uudelleen. Kaipa meillä jokaisella on kodissamme se punaisen maton paikka, ja tänä kesänä omani on ollut juurikin tässä. Kenties sitten syksyllä matto muuttaa taas jonnekin muualle.

Kesäistä keskiviikkoiltaa!

Save

Huomenta ihanat! Meillä jokaisellahan on jossain se rakastakin rakkaampi paikka, jossa kesätuuli tuntuu lempeämmältä kuin missään muualla, ja paikka, jossa muistot sekä tulevaisuus näyttävät molemmat yhtä aurinkoisilta ja valoisilta. Ei ole varmastikaan mikään ihme, että minun paikkani löytyy ihan läheltä, oman pihan turvallisesta suojasta. Yhteistyössä Rolling -viinin kanssa, kerron teille tarinan omasta paikastani auringossa!

Meillä on juuri pyörähtänyt mieheni kanssa käyntiin kuudestoista yhteinen kesä. Kuuteentoista vuoteen on mahtunut monenlaista asumista, kesää, ja kesänviettoakin. On asuttu kerrostalossa, ja taas seuraavassa kerrostalossa. Sitten rivitalossa, jossa jo päästiin maistamaan oman takapihan ihanuutta. Viimein täällä nykyisessä kaupungissa omakotitalossa, josta taas siirryttiin väliaikaisesti kerrostaloon ennen muuttoa tähän nykyiseen, jota kodiksikin kutsumme. Koti meillä on toki aina ollut – paikka jossa ne kaikkein rakkaimmat ovat lähellä, mutta tästä kodista on tullut meille koti ihan erityisellä tavalla.

Tämän talon myynti-ilmoitus bongattiin heti tuoreeltaan eräänä loppu kesän lauantai-iltana, ja näyttökin sovittiin samantien maanantai-iltapäivään. Näytöllä sitten luonnollisesti kierrettiin ensimmäiseksi taloa, mutta kaikki ei mennytkään kuten pankkien ja kiinteistövälitysfirmojen mainoksissa. Minä nimittäin kuljin mieheni perässä itku kurkussa. Siinä missä itse näin sen myynti-ilmoitusten potentiaalin, kulki mieheni huoneesta toiseen pitkin hampain ja päätään pudistellen. Kaikki ne parissa vuorokaudessa laatimani suunnitelmat ja unelmat olivat valua pitkin poskiani. Lopulta tuli vuoro kiertää piharakennusta ja tonttia, ja siinä se sitten iski: Totaalinen takinkääntö, joka päättyi mieheni tokaisuun “tämä me ostetaan!”. Siellä jossain piharakennuksen vintillä, tirautin ne ensimmäiset onnenkyyneleet tällä tontilla.

Jos mieheni ei ehkä osannutkaan nähdä suuria suunnitelmiani ja remonttiaikeitani kaiken silloisen läpi, iso pihapiiri ja ulkorakennus tekivät kuitenkin vaikutuksen. Vaikka olemme molemmat viettäneet lapsuutemme taajaman omakotialueella, oli meillä kummallakin kuitenkin se sama palo omaan rauhaan. Löytää se oma paikka auringosta, paikka johon juurtua ja juurruttaa myös lapset.

Ensimmäinen vuosi täällä oli yhtä löytöretkeilyä. Löydettiin luumupuut ja hahmotettiin muutenkin tontin rajoja ja vanhojen kukkamaiden ääriviivoja. Ensimmäisenä kesänä raivattiin ja kaivettiin, ajettiin ruohonleikkuri yhtenään kiviin, koska niitäkin tuntui tupsahtelevan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Jopa vähän harmittaa, että niitä ennen kuvia on tullut otettua puutarhasta niin vähän. Nyt kun kivien paikat on opittu, nurmikko ajettu ja kukkamaat kaivettu esiin, on välillä jopa vaikea muistaa, miltä kaikki näyttikään ennen.

Heti ensimmäisenä keväänä rakastuin täällä vanhaan vaahteraan, jonka latvuksista kuului kukinta-aikaan korvia huumaava surina. Puun päällä leijaili valtava kimalaisarmeija, kun taas sen alapuolelle ilmestyi kesän edetessä pallohortensiat, akileijat, harmaamalvikit, kurjenpolvet ja lukuisat muuta perennat. Paahteiselle yläpihalle vaahtera luo suojaisan varjopaikan, jossa istua.
Ja siinähän me sitten istuttiin. Istuttiin ja suunniteltiin, mietittiin, että mitä seuraavaksi. Ja välillä vaahteran varjossa vain maattiin ja hengähdettiin hetki, jotta jaksettiin taas jatkaa hommia. Omenapuita tuonne ja hiekkalaatikko tuohon… Nyt niihin kaikkiin on näkymä juurikin tästä paikasta – oman vaahteran alta.

Parina ensimmäisenä syksynä ja talvena myrsky kaatoi vanhoja puita meiltäkin, ja lohkaisipa se tästä suuresta vaahterastakin puolet. Jos puussa ennen olikin neljä vahvaa haaraa, on niitä jäljellä enää vain kaksi. Mutta puuta kiertävä köynnöshortensia ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, eikä puu haljennut maahan saakka. Kohtalo oli päättänyt, että kaikista puista juuri tämä jäisi kuitenkin pystyyn. Edelleen me viihdymme vaahteran alla, ja puoletkin sen suuresta latvasta riittää meille kyllä. Välillä istumme suunnitellen, välillä makaamme hetken huilahtaen, mutta yhä useammin vietämme aikaa vaahteran suojassa vain ja ainoastaan nauttien. Uuden suunnittelemisen lisäksi tässä on nimittäin loistava paikka katsoa taaksepäin ja muistella menneitä. Pelkän puurtamisen lisäksi on mukava joskus kohottaa malja kaikelle sille tehdylle työlle ja täällä yhdessä eletyille vuosille.

Me kilistellään harvoin kuohuvalla, mutta lasillinen punaista maistuu molemmille. Rolling -viini on loistava kesäpunkku ja hyvä seuralainen erityisesti piknik-ruuille ja grilliruualle.
Rolling -viinin maku on täyteläinen, runsaan hedelmäinen, punaisten marjojen ja luumujen täyttämä. Punaiseen Shiraz-rypäleeseen on lisätty pikkuisen myös valkoista Viognier -rypälettä. Pidän itse juurikin täyteläisistä ja tanniinisista punaviineistä, ja Rolling edustaakin juuri niitä omia lempiviinejäni.

Kesän ex tempore piknikille ei todellakaan tarvitse tehdä suuria valmisteluja. Makkarat, sekä ilmakuivattu kinkku, manchego ja oliivit huolehtivat suolaisesta puolesta, leipä tasapainottaa makuja suupalojen välissä, ja helteellä kermakakkuja paremmin jälkkärinä toimii tuoreet mansikat. Eväät koriin ja viltti pyöräntarakalle!

Ja merta edemmäksi ei missään nimessä tarvitse lähteä! Jokus se paras paikka löytyy yllättävänkin läheltä. Vielä kun samalle paikalle palaa toistamiseen, siihen alkaa kiintyä erityisesti. Parasta on kuitenkin seura, ja yhdessä tehdyt muistot!

Cause there’s a place in the sun where there’s hope for ev’ry one… No nyt se soi päässä! 🙂

Kepeää keskiviikkoa!

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Perjantaita muruset!

Vaikka kesähuone rappuineen on pieni, täyttyi kokonainen imurin pölypussillinen hämähäkinseitistä, kuolleista öttimöntiäisistä (alalajina yöperhoset sekä kärpäset), hiekasta ja kuivuneista puidenlehdistä. No, siis kaikesta, mitä nyt kylmänä pidetty tyhjä tila on sisälleen imaissut vuosien varrella, ja mitä sinne on kengissä kuljetettu. Hus pois lähti seitit ja muu röhnä, ja jopas tuli heti eri näköistä. Siitä huolimatta nämä nyt ovat niitä ennen kuvia, eli tästä lähdetään liikkeelle, ja toivottavasti lopputulos on pikkuisen viehättävämpää nähtävää.

Tuossa juuri aamulla Marialle kirjoittelinkin, että jos nyt olisi taivaankappaleet oikeassa asennossa, ja tässä projektissa päästäisiin myös alkuun. Ensin oli tuo sairasteluputki, joka sitoi meidät sisätiloihin ja sitten puski kesä niskaan sellaisella vauhdilla, että oli pakko tarttua myös pihapuuhiin. Nyt on kuitenkin saatu ne hommat käyntiin ja nurmikkokin leikattu ensimmäistä kertaa, joten elämään mahtuu ehkä muutakin.

Vihertävä rappu tulee saamaan tietenkin valkoiset seinät ja katon. Lattiat ja rappu on tarkoitus maalata vaaleanharmaiksi ja sävyksi pyritään saamaan jokin vastaava sävy kuin kuistin lattiassa. Seinille olisi sitten tarkoitus ripustella olkihatut ja vanhat ongenvavat, jotta saadaan kunnon kesäfiilis heti tilaan tultaessa.

Vanhat sähkökalusteet antavat mukavasti tunnelmaa, ja itse asiassa olen löytänyt sellaisen vanhan lasisen lamppukuvunkin tuohon katon valaisimeen.

Itse kesähuone on pieni hellahuone, vaikka hella täästä on tosin joskus otettu pois. Sinänsä sillä nyt ei olisikaan kuin koristeen virkaa ajettavanaan, sillä tila lämpenee alakerran saunan kiukaan ja padan sekä pukutilan muuratun takan ansiosta. Lisäksi tuossa alla olevassa vaakakuvassa näkyy seinänpätkä, johon on tarkoitus laittaa sohvasänky, ja se tulekin aika lähelle tulisijan syvennystä. Ikean valkoista Hemnes sohvasänkyä tänne on ajateltu, ja tyyliltään se sopisikin tilaan täydellisesti.

Joku on joskus ksynytkin, että mihin joutui osa edellisen kodin vahoista huonekaluistamme, ja tosiaan varastossa on vanhoja tuoleja, hyllyjä, naulakoita ja pöytäkin odottamassa kesähuoneen valmistumista.

Sen verran täällä tehtiin pari vuotta sitten, että muovimatot revittiin pois, ja kaikki ne lukuisat pikkunaulat, joilla huopa ja matto oli kiinnitetty, nypittiin myös irti. Muuten tila on ollut siinä ostohetken kunnossaan valaisinta myöden. 😀

Komeron vieressä näkyykin tuo tulisijan syvennys, ja muuri, joka lämmittää tänne yläkertaan asti.

Tuossa alla olevassa kuvassa näyttää, kuin katossa olisi pahat kosteusläikät, mutta vika on kyllä ihan kameran linssissä! 😀

Muistanette ehkä, kun Maria poikkesi meillä keväällä ja tuolloin tosiaan sain ihan oikean maaliasiantuntijan kotikäynnille asti. Hyvin ammattimaisesti kollegani rapsuttelikin seiniä ja otti välillä pikapuheluita tarkistaakseen yksityiskohtia. Lähinnä pelotti se, voiko rapputilan vanhan maalin päälle maalata suoraan, vai joudutaanko vanha maali poistamaan, mikä tietenkin olisi äärimmäisen työlästä puuhaa. No, onneksi tähän ei jouduta, vaan hommaan päästään oikaisemalla. Muistanette ehkä, kun meillä sisälläkin roikkui tuo rapun maalaus pitkän aikaa, kun mietittiin, että miten hitossa homma saadaan kapeassa tilassa (johon telineet ei mahdu) hoidettua. Jatkovarsi tuntui ainoalta mahdollisuudelta, mutta maaliroiskeiden lentämistä pelättiin siinä määrin, että homma junnasi paikallaan ikuisuuden. No Maria piffasi silloin meille nuo paneeli pro kattomaalin ja paneeli pro seinämaalin, ja ne olivat niin älyttömän hyviä ja sudissa pysyviä, että niillä haluttiin jatkaa myös kesähuoneen kohdalla. Molemmat ovat siis valkoisia, samoin kuin himmeä Greenline sisustusmaali, jolla tullaan maalaamaan itse huoneen haltex katto sekä seinät. Kattoon tuo vallittiin siitä syystä, että se on tarpeeksi kevyt vahalle katolla, ja seiniin ajattelin sitä nyt lähinnä siksi, että haluan haistella kaikessa rauhassa, mikä tilan fiilis on. Valkoinen maali toimii sitten tarvittaessa vaikka pohjamaalina. Listat ja karmit maalataan nekin valkoiseksi kalustemaalilla, ja lattian suhteen mennään vesiohenteisella akvafloorilla. Mellä on nyt kolme erilaista harmaata, joista varmasti löydetään se tässä tilassa parhaiten toimivin harmaan sävy.

Meillä on myös jonkin verran yhä jäljellä sisällä käytettyä korkeaa jalkalistaa, ja siitä riittää hyvin listat myös tänne kesähuoneeseen.

Nämä nyt eivät ole mitään niin kovin kauniita kuvia, mutta ehkä enemmänkin informatiivisia. Otetaan sitten niitä sisustuskuvia, kun on vähän päästy sisustamaankin! 🙂

Jos muuten oikein jaksaisi askarrella, niin tuon alakerran sisääntulon alimman tason voisi vaikka maalata ruudulliseksi! 🙂

Että sellainen kierros ja sellainen kesähuone! Instagramiin laitoinkin tänään videonpätkän (stories) tuosta rapusta. Katsotaan josko sinne tulisi aina silloin tällöin laitettua muitakin juttuja!

Aurinkoa perjantaihinne!

Hiphei ja keskiviikkoa!
Helatorstain aatto vaikuttaa ainakin sään puolesta lupaavalta. Jos nyt ei ihan kesähellettä, niin aurinkoista ainakin. Ulkona jatkuu vihreä valloitus ja meillä tehtiinkin eilen illalla pihatöitä, kun kaivuri kävi nyppäämäässä vanhat marjakuuset (tai niiden juurakot) ylös, ja tialle pääsi äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreeni. Mullan levitystä ja nurmikon kylvöä, niitä tehtiinkin sitten iltapesuihin asti.

Mutta pihajutuista sisälle, ja suoraan olohuoneeseen. Nimittäin ajattelin laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta, ja nyt siis toisesta suunnasta, josta olette tottuneet sen näkemään. Syy siihen, että tästä päästä ei juuri tule kuvattua on se, että tässä kuvauspisteelläni on sohva, ja kuvat on mahdollista ottaa vain laajakulmaobjektiivillä. Tuo 24 millinen kuitenkin tekee sellaista ikävää vääristymää, jonka kanssa pitää aina taistella kuvia käsitellessä. Lisäksi pidän muutenkin enemmän isommalla aukolla kuvatuista kuvista, mutta nämä nyt ovat siis ihan täysin tällaisia oman maun kiemuroita. Asia varmaan käy ilmi näistäkin, vaikka kuvat eivät nyt niitä parhaita mahdollisia olekaan. 🙂

Vanhoista lattialankuista tehty pöytä on edelleen omasta mielestäni ihan superihana, ja käytän mieluusti aikaani sen ihailemiseen. Lisäksi kun tuo pöytätaso on vielä niin isokin, niin kyytiin mahtuu monenlaista (enemmän tai vähemmän tarpeellista) tavaraa.

Olohuoneen ja pianohuoneen välinen oviaukko on leveä, ja seinien sisällä on vanhat liukuovet, joita tosin ei juuri käytetä. Kulman taakse pianohuoneen puolelle (viherkasvi korissa) jää kamina ja toisen kulman taakse taasen kirjakaappi. Muuten seinät on maalattu kalkkimaalilla, mutta nämä puuseinät ja rappu laitettiin aikanaan valkoiseksi ja näin on ollut hyvä. Rapun oviaukosta pilkistääkin sitten jo keittiö. Sen lasiruutuista ovea tuleekin käytettyä päivittäin, yleensä vedän sen aamulla perässäni kiinni, jotteivät lapset heräisi liian aikaisin kolisteluuni. Paremman kuvan tästäkin tilasta saa vilkaisemalla alakerran pohjapiirustusta.

Koska olohuone on talon kulmassa ikkunoita on kahdella seinällä ja siksipä tämä huone on melko valoisa siitäkin huolimatta, ettei se satu päivän puolelle. Tämä on myös kesällä se viilein osa taloa, mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että täällä on talvella tosi kylmä!

Aurinkoa päiväänne!

Heipsutirallaa ja terveisiä haravan varresta!
Viime viikonloppuna herätyskelloa piti viritellä niin lauantaille, kuin sunnuntaillekin. Eilen illalla sain kuitenkin painaa pääni tyynyyn tietoisena siitä, että mihinkään ei ole aamulla kiirettä. Ihana tunne, lupa nukkua vaikka puolille päivin, jos siltä tuntuu. Mutta eihän sitä tohtinut aamulla ihan hirveästi sängyssä köllötellä, kun ulkona oli niin ihana keli. Haravat, sekatöörit ja oksasakset pääsivät käyttöön, sillä tänään huiskittiin puutarhassa tuulemaan oikein kunnolla! Jaloissa vilistivät omat ja naapurin lapset, yksi utelias koira ja kaksi varsin leikkisää kissaa. Vähän tulensuojaisemmissa paikoissa tuli jopa hiki, kun oikein pisti haravaan vauhtia. Tuli myös jotenkin ihan uskomattoman keväinen olo. Ulkona mieli lepää ja pää puhdistuu kaikesta turhasta!

Vähän aikaa tuo oma jälkikasvukin jaksoi olla avuksi ja kiipeillä puussa kavereiden lähdettyä, mutta sitten alkoi hirveä kitinä mummulaan menemisestä, ja lopulta olikin sovittu, että kaksikko lähtee yökyläilemään vanhempiani luokse. Pilvisempi iltapäivä vietettiinkin sitten autossa. Käytettiinpä miehen kanssa tilaisuutta hyväksi, ja ajeltiin kahdestaan myös kiinalaiseen syömään. Namskis, mutta maistuikin hyvältä! Meillä ei ole kiinalaista kovin lähellä, joten tuo on sellaista harvinaista herkkua, johon iskee välillä ihan kamala himotus. Ja omani olikin vaivannut jo parisen viikkoa!

Kuten kuvista näkee, kevät ei ole täällä vielä kovinkaan pitkällä. Eniten puutarhassa vihertää sammal, sekä käenrieskat, jotka puskevat sinne tänne vihreitä tupsujaan. Mutta kyllä se siitä. Maasta pilkistää koko jaan enemmän vihreää, ja kohta päästään nauttimaan valkovuokoista ja tulppaaneistakin.

Yöksi luvataan lunta ja huomiseksi räntää. Nyt ei jotenkin jaksa ahdistaa edes se, sillä pihatöitä tehdessä vahvistui kuitenkin se usko siihen jokavuotiseen kevääseen. Joskus se tulee aikaisemmin, joskus myöhemmin, mutta joka vuosi kuitenkin jossain vaiheessa.

Ihanaa lauantai-iltaa ja mukavaa vapun alkua!

Save