Mahtavaa kansainvälistä naistenpäivää, tytöt!

Oli ihan pakko kiittää teitä vielä tuosta eilisen postauksen vastaanotosta!
Ihanan positiivisia ja rohkaisevia kommentteja jätitte, ne merkitsee mulle tosi paljon! Kuten varmasti voitte kuvitella, se vaati (varsinkin kuvien julkaisemin) itseltäni aika paljon rohkeutta. 🙂

Mulla on ollut tänään siivouspäivä. Siis sellainen oikea siivouspäivä! Olen tyhjentänyt huoneet lattiasta kattoon ja kuurannut kaiken mahdollisen. Urheilusta käy kuulkaa tämäkin! Itse asiassa, en edes muista, koska olisin viimeksi pessyt yläkerrassa lattiat. Joskus syksyllä! Huh, meillä on kyllä ollut tosi ****aista! Jotenkin vaan toi pimeys ei yhtään innostanut siivoamiselle, joulut ja muut juhlittiin hämärässä. Nyt viime aikoina on ollut vain niin kiire, etten ole muka ehtinyt siivota. No, niin ja näin, ilmoitin jo muutama päivä sitten kanssa-asukeille, että lauantaina mä käännän koko talon. Onneksi yöllä tuli lunta, ja pojat pääsivät lumitöihin! 😉

Siivouspäivän palkan ostin jo eilen. En nimittäin voinut jättää marketin tiskiin kahta nippua oransseja ranunculuksia, koska ajattelin, että tiukassa kumilenkkipaketissa niiden varret olisivat lauantaina jo ihan mössöä. Pari nippua tulppaaneja sekaan, ja siitähän tuli oikein kaunis kimppu!

Nyt vielä ruokaostoksille ja illalla on kuulemma sohvatreffit Netflixin kera. Sopii mulle!
Niin, ja toivomanne Netflix -postaus on muuten “jo” työnalla!

Ihanaa lauantain jatkoa teille!!!

Joudun jälleen pahoittelemaan pientä blogihiljaisuuttani. Vaikka synttärikekkerit juhlittiin vähin valmisteluin, tuntuu, että tämän juhlasuman jälkeen toipumiseen menee sitten sitäkin enemmän aikaa. Olen oikeastaan nauttinut arjesta pari päivää oikein kunnolla!

Pariin päivään on mahtunut paitsi treeniä, myös ihan tavallisia ja tylsiä kotitöitä. Lääkäri ja neuvolareissua, juoksevien asioiden hoitamista jne. Eilen lilluttiin koko perhe päivän verran kylpylässä, nautittiin vain toistemme seurasta – otettiin rennosti. Tänään selvitellaan jälleen pyykkivuoria, tehdään arkiruokaa ja lämmitetään. Jälkimmäistä onkin saanut tehdä viime aikoina ihan kunnolla. Eilen illalla käperryttiin viluisena peittojen alle, kun talo oli ollut koko päivän ilman kipinävahtia.

Eli, ihan tavallista elämää, juuri sitä parasta mahdollista!
Koitan vastailla kommentteihinen myös, välittömästi kun saan hetken rauhan, ja ajatus mahtuu kulkemaan vapaasti. Tänään raivailen leluja ja irtorojua paikoilleen, ainakin yritän päästä vaatehuoneen kimppuun ja illalla rojahdan pahnoille niin aikaisin, kuin suinkin vain mahdollista. Päivääni piristää yhä Klaaran synttärikimppu. Hyviä puolia kylmässä ja vetoisessa vanhassa talossa on tämä kasvien ja kukkien säilyvyys! 🙂

Aurinkoisin ajatuksin!

Luonto heräsi toukokuussa. Maailma muuttui vihreäksi ja aurinko helli. Pihajutut tulivat yhä ajankohtaisemmiksi, tehtiin istutuksia, pihatöitä, puuhommia jne. Toukokuussa tavattiin blogi kollegoita Tampereella ja Helsingissä. Tutustuttiin kevään uusiin tuuliin ja valmistauduttiin kesään. valoa riitti sisällä kuvaamiseen ja sisustelut olivat mielessä, joskin jäivät ulkotöiden jalkoihin. Juhlittiin äitienpäivää, ja koettiin jonkinlaista vauvakriisiä nahkatakin muodossa.

Kaikki toukokuun 22 postausta voit lukea täältä.

Kesä tuli! Tuli syreenin kukat ja pionit. Ja niitä tulikin paljon! Tuli aurinkoiset päivät, nurmikon leikkuut, nokkostalkoot ja grilliherkut. Tuli mansikat ja vohvelit, kepeä kesämieli, paljaat varpaat ja juhannus.Virtaa riitti. Tuli kilometrejä ja treenikertoja.

Kaikki kesäkuun 22 postausta voit lukea täältä.

Puoli vuotta paketissa!

Jatketaan muisteluita!

Maaliskuu 2013 on jäänyt vahvimmin mieleen Pikku Koon ristiäisistä. Koosta tuli virallisesti Klaara, ja lilat juhlat olivat varsin onnistuneet. Tosin jälkeenpäin kun taas miettii, vähempikin olisi riittänyt! Äidin tukka sai uuden värin ja tyylin, oli pääsiäinen ja kevät alkoi sulattaa hankia. Vaunulenkkejä, valoa ja energiaa. Arki alkoi löytää oman uomansa ja kaikki kävi helpommaksi. Vastapestyista ikkunoista aurinko pääsi koko kotiin ja kevään tulo oli varmaa!

Maaliskuun kaikki 27 postausta voit lukea täältä.

Huhtikuussa haaveiltiin jo puutarhajutuista, päivitettiin vaatekaappia raikkaalla siniraidalla ja innostuttiin jälleen tyylijutuista. Conssit kaivettiin esiin, ja leivottiin maailman paras ja helpoin mutakakku. Blogissa leikittiin kuvankäsittelyllä ja järjestettiin kivoja arvontoja. Lumet suli, leskenlehdet nousivat maasta, juoksutossu kulki, samoin salitreenit.

Huhtikuun kaikki 28 postausta voit lukea täältä.

Kohti kesää!

Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!

Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.

Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.

Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!

Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!

Eilinen auringonpaiste hyödynnettiin pihassa aloittamalla pikkuisia syystöitä. Lähinnä siis siivoiltiin paikkoja, laitoin pahimmassa kunnossa olevat kesäkukat kiertoon, ja istutin ensimmäiset syysistutukset rapuille. Villiviiniä revittiin taas alas, jottei se lähtisi syksyn tullen mätänemään seinille. Kannoin ensimmäisen lyhdynkin ovenpieleen (tiedän, olen tosi myöhässä näiden syyshössötysten kanssa), mutta kynttilää en kuitenkaan muistanut illalla laittaa palamaan. Ehtiihän sitä.
Tänään ei sitten sitä aurinkoa olekaan kuin kukkien muodossa. Tassutellaan sisällä, kaksi pienintä on nuhanenäisinä ja suurin (?) muuten vain väsynyt viikonlopun valvomisista. Eipä omissakaan yöunissa ole viime yön jäljiltä kehumista, flunssaiset lapset kun eivät nuku niin kovin levollisesti.

Nautin kuitenkin näistä hiljaisista kotipäivistä. Kiva vain olla, laittaa korkeintaan ruokkaa ja pestä pyykkiä. Lupasin Niilolle, että tänään laitetaan Klaara ajoissa nukkumaan ja katsotaan koko Voice Kids ja syödään poppareita. Olen niin niuho äiti, että aikaisemmat jaksot on meillä katseltu kahdessa erässä. Tuskin se maailma nyt kuitenkaan siihen kaatuu, että joskus lapsikin valvoo hiukan pidempään!
Nyt pitää kuitenkin kiiruhtaa ruuanlaittoon. Porkkanasämpylät ajattelin vielä pyöräyttää iltapalalle, mutta sen jälkeen kiskaisen vaihteen vapaalle ja villasukat kohti kattoa.
Suloista sunnuntaita jokaiselle!

Pari viimeistä viikkoa on mennyt arkea suorittaessa, kuin laput silmillä juosten ja tiettyyn päivärytmiin turvautuen. Enemmän sääntönä kuin poikkeuksena, olemme olleet lasten kanssa keskenämme ja arjen pyörittäminen ilta- ja aamurumbineen on jäänyt vain ja ainoastaan minun vastuulleni. Vaihtelun vuoksi tuntuukin taivaalliselta jakaa vastuuta ja tehtäviä, antaa itselleen hieman löysemmät ohjat ja ottaa rennompi ote.
Juhannusta meillä ei tänäkään vuonna juhlittu, mutta toisaalta en pidä sitä niin kovin suurena menetyksenä, kesästä kun voi nauttia silloin kun itsestä siltä tuntuu. Ja juuri nyt tuntuu siltä!

Tuoreita mansikoita, kesäisiä leivontaohjeita, kahvit puutarhassa, rikkaruohojen kitkemistä ja ennen kaikke nauttimista. Kesätuulen kuivaamaa lakanapyykkiä ja multaisia sormia, niitä on tälle päivälle luvassa. Illalla aion ottaa myös revanssin eilisen sangrialasini kanssa, nostaa jalat kohti kesätaivasta, huokaista syvään ja nauttia olostani.

Kesäisen rentoa päivää myös teille!

Halusin vain tulla nopeasti huikkaamaan teille kaikkile mukavaa juhannuksen aikaa:
Aurinkoista, lämmintä, lämminhenkistä ja ennen kaikkea turvallista juhannusta kaikille!

Vähintään yhden sadejakson saapumisen voi kesälle kuin kesälle ennustaa. Poikkeuksetta taivas repeää joka kesä parhainpaan pioniaikaan. Riippumatta lajikkeesta, kasvuvyöhykkeestä tai kukinta-ajasta, ilmaantuu paikalle vähintään nopea ja raju ukkoskuuro. Totuus, joka todisti olemassaolonsa tänäkin vuonna.
Vaan minäpä en jättänyt kukkiani sateen hakattavaksi, vaan kannoin ne sisään. Melkein kaikki aukeamistaan suunnittelevat yksilöt on pelastettu, ja koti on täpötäynnä suuria pionikimppuja. Jättimäisiä valkoisia pompomeja, ja eri värisiä pioninnuppuja.

Kukkameri antoi ainakin sen verran energiaa ja voimia, että sain koko talon siivottua, ja selvitin vielä lastenhuonetta koetelleen kaaoksenkin. Juuri nyt, paikkojen ollessa lähes tiptop ja pikkuväen tuhistessa tyytyväisenä pahnoilaan, olo on varsin tyytyväinen ja raukea. Mukava asento sohvannurkkaan, ja lasi punaista lempparia käteen; Perjantai ilta on siinä. Täydellinen sellainen!

Ihanaa viikonloppua kaikille!