Se on vihdoin täällä! Valkoinen maa, ja pakkanen, joka nostaa poskille kivan punan ja saa sormet nipistelemään kylmästä. Ja hitto soikoon, se tuntuu niin kivalta!
Aika tavis sunnuntai; Laitetaan ruokaa ja puuhaillaan niitä näitä. Ulkoilussa on kuitenkin tänään oma viehätyksensä. Pakkastakin on ihan mukavat 10 astetta, eli kyllähän tämä jo ihan talvelta tuntuu!

Pienin on nyt päikkäreillä, ja meillä taitaa olla pojan kanssa lounastauko. Mulla on päivälliseksi kalkkunarulla uunissa, ja sille kai pitäisi lohkoa perunoita kaveriksi. Mutta, pienen hetken taidan varastaa itsellenikin, kera kivojen lehtien ja mukavan asennon.

Leppoisaa sunnuntaita ystävät. Nautitaan talvesta!

Viimeiset kaksi kuukautta ovat luonnollisesti parhaiten muistissa.
Kuten muihinkin kuukausiin, marraskuuhun mahtui tavallisia päiviä. Mahtui hiiriä ja ihmisiä, juhlaa ja arkea. Aloitettiin rilliralli, otettiin askel kohti joulua, leivottiin pipareita ja ostettiin joululehtiä. Talven tulo oli vielä marraskuussa luonnollisesti odotettavien asioiden listalla. Siis usko talven saapumiseen.
Marraskuussa haettiin apua keinovalosta, ihmeteltiin syksyn leutoa keliä ja ensimmäisiä lumia. Itse koin valaistumisen treenin ja ruokavalion suhteen, ja löysin tasapainon noiden välille kunnollisilla aterioilla. Söin niin että selkään sattui, mutta vihdoin kaikki pakertaminenkin alkoi tuottaa tulosta! Marraskuussa innostuin taas kunnolla Instagramista, ja siitä alkoikin kasvaa jonkinlainen lonkero blogini kylkeen. Arki oli kiireistä, ja pinnaa kiristi välillä niin, että korvissa soi!

Marraskuun kaikki 21 postausta voit lukea täältä.

Joulukuu. Ristiriitaisia tunteita. Lumet sulivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, sää oli leuto, ja talvesta ei ollut tietoakaan – saati valkeasta joulusta.
Joulukuun alussa remppakin eteni taas pikkuisen, eteiset saivat osansa, samoin työhuone alkoi visioitua päässäni. Kuistikin pääsi arvoiseensa asemaan, ja toivotti sekä vieraat, että joulun, tervetulleeksi. Juhlittiin synttäreitä ja loppuvuoden huipentumia, leivottiin niin että jauhopeukalo puutui.

Kamppailin itseni kanssa. Olinko saanut elämäni hallintaan vai en? Näennäisesti ehkä, mutta syksy oli kulunut lähinnä juuri siihen, että kaikki näyttäisi ulospäin olevan kunnossa. Myönsin tappioni; Olin viettänyt viimeiset kuukaudet masentuneena ja väsyneenä. Oli ollut vain niin helppo syyttää kaikkea muuta; Arkea ja ihmisiä lähelläni. Liikaa sitä, liian vähän tätä. Sanoin ongelmani ääneen, pyysin apua ja myönsin inhimillisyyteni. Teimme sopimuksen, että tästä lähtien keskittyisin enemmän totuuteen ja vähemmän näyttelemiseen. Siinä oikeastaan onkin elämänohjeeni tulevalle vuodelle!

Joulukuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Vuosi 2013 oli vauvavuosi. Ja, kuten vauvavuodet yleensä, tämäkin oli samaan aikaan sekä rakas, että raskas. Elämästä ja itsestään voi kuitenkin oppia, ja aika aikansa kutakin. Tässä vuosi tiivistettynä kuuten postaukseen. Mutta, mikäli sen haluaisi laittaa vielä tiiviimpään pakettiin, kääntyisin Frank Sinatran puoleen. Sehän on kuitenkin vain elämää!

That’s life, that’s what people say. 
You’re riding high in April, 
Shot down in May. 
But I know I’m gonna change their tune, 
When I’m right back on top in June. 

That’s life, funny as it seems. 
Some people get their kicks, 
Steppin’ on dreams
But I just can’t let it get me down, 
Cause this big old world keeps spinnin’ around. 

I’ve been a puppet, a pauper, a pirate, 
A poet, a pawn and a king. 
I’ve been up and down and over and out 
But I know one thing: 
Each time I find myself flat on my face, 
I pick myself up and get back in the race. 

That’s life, I can’t deny it, 
I thought of quitting, 
But my heart just won’t buy it. 
Cause if I didn’t think it was worth a try, 
I’d have to roll myself up in a big ball and die.

Nyt matkalle vuoteen 2014. Toivotan sen vielä kerran tervetulleeksi – kuoppineen ja huippuineen!
Leppoisaa loppiaista ihanat, nyt kohti valoa ja kevään aurinkoa – parempaa vuotta!

Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!

Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.

Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.

Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!

Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!

Mulla oli vakaa aikomus käyttää tämä päivä siivoamiseen. Mutta tiedättekö mitä!? Ei huvita sitten yhtään!
Oikeastaan tulin siihen tulokseen, että meillä on ihan perus siistiä nytkin, ja se mikä ei ole, siivotaan sitten aatonaattona tai ainakin hiukan lähempänä joulua. Ei ole mitään järkeä jynssätä pintoja nyt, ja itkeä maanantaina, kun koko työ on ollut turhaa. Eli se siitä joulusiivouksesta. Koitan järjestellä paikkoja jouluun asti, ja siivota normaalit siivoukset. Se saa riittää!

Lastenhuoneessa tein tänään pientä raivausta, laitoin puhtaita pyykkejä kaappeihin jne. Oli pakko hakea kamera yläkertaan, kun ihana auringonvalo valaisi huonetta. Pari kuvaa myös meidän assarista, joka laitettiin pinnasänkyyn siksi aikaa kun etsittiin palapelinpaloja maton alta.

Näihin kuviin ei nyt lastenhuoneen joulua varsinaisesti mahtunut, mutta instan puolelle lisäsin pari räpsyä huoneesta myös, ja siellä näkyy paremmin ne jouluiset jutut.

Flunssaa vähän koko porukalla (Niilo kuumeili viime yönä), mutta otetaan rennosti, niin eiköhän se tästä!
Mukavaa päivänjatkoa teillekin!

Täällä talvi senkun jatkuu, puissa on kaunis kuura ja poskiin saa ulkona nopeasti väriä. Vähän kuin luonto olisi antanut toisen mahdollisuuden kaiken pimeyden korvaukseksi. Me kulutellaan villasukkien pohjia ja nautitaan kaminassa räiskyvästä tulesta.
Tehdään ihan tavallisia juttuja. Ulkoilua, kokkailuja, leikkiä jne. Tätä se arki on. Tuntuu, että viikot huristavat ohi ihan liian nopeasti, paljon pitäisi, mutta aika riittää vain osaan jutuista.

Toisaalta tämä on kai nyt sitä elämän parasta aikaa. Pitää osata myös nauttia! Toiselle napsahti juuri 10 kuukautta mittariin, toiselle viisi vuotta reilun viikon päästä. En haluaisi joutua myöhemmin sureman, minne ne parhaat vuodet katosivat. Elisen jälkeen otin taas yhden askeleen rennompaan elämänasenteeseen. Mitä sitten, vaikka kaikki ei aina olisikaan ihan tiptop. Laitetaan joulua yhdessä, ja järjestetään leppoisat synttärit. Tärkeämpää on nauraa ja hymyillä, kuin kiristellä hampaita! Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt jatkuvaan stressaamiseen!

Me taidetaan keittää jälkkäriksi kaakaot, ja jos hyvin käy, pötkötellään hetki ihan vaan sohvalla. Tähän aikaan päivästä talossa vallitsee raukea hiljaisuus, ja siitä pitää ottaa kaikki irti!

Kaunista talvipäivää!

Se olis sitten perjantai jälleen. Hiukan erilainen viikko takana, pikkuisen lomamainenkin kai jossain määrin. Rennosti on ainakin otettu, jätetty kellotetut rutiinit hiukan vähemmälle ja koitettu irrottautua arjesta. Hyväähän se välillä tekee.
Se oli syysloma. Klaara täytti yhdeksän kuukautta, ja äitiysloma meni ja loppui. Yksi vaihe elämässä takana, vaikkei niin suuresti itse arkeen vaikutakaan. Vaihe kuitenkin.

Entä ne vapautettavat kädet sitten?
Aika nopeasti, julkaistuani kenen kädet sinä vapauttaisit -postauksen, ymmärrsin, etten ole oikea ihminen sanomaan, kuka kaipaa eniten apua, tai kuka on ansainnut sitterin. Pidätin itselläni oikeuden muuttaa pelinhenkeä, ja käyttää vanhaa kunnon arpatekniikkaa. Mutta, olen silti iloinen, että sain teidät jakamaan palan itsestänne; Sain kommenttiboksillisen inhimillisyyttä. Tarinoita arjesta, äitiydestä, ja avunannosta sekä sen tarpeesta. Monen viestin kohdalla toivoin, että voisin auttaa jotenkin. Jos en sillä sitterillä, niin jotenkin muuten. Löysin tuttuja tunteita pitkistä odotuksista ja unelmien täyttymisestä. Pystyin samaistumaan pettymyksiinne ja väsymyksiinne.

Koska en voi arpoa palkintoa kuin yhden kerran, joudun vetoamaan lukijoideni hyväsydämisyyteen: Olkaa läsnä ja tarjotkaa apua. Olkaa jollekulle se, jolle voi myöntää oman riittämättömyytensä ja sanoa olevansa väsynyt. Jooko?!
Sillä, eniten itseäni kosketti kertomus, jossa todettiin, että kukaan ei auttanut tai kukaan ei välittänyt. Eihän se ihan niinkään saa mennä. Eihän!?

Ja nyt mulle on tosi rento olo. Ai miksi!? No, koska mä tiedän, että ainakin joku herää tähän ja ottaa puhelun ystävälleen tai sukulaiselleen. Kysyy, kuinka sä voit tai miten sä jaksat. Eikös?  Tai, kyllä mä tiedän. Teihin voi luottaa!

Pisimmän korren tällä kertaa veti tämä kommentti:

Tällä kertaa tahdomme Klaaran kanssa kysyä teiltä!
Olohuone keittiössä -postauksessa  nimittäin vilahtikin jo Klaaran sitteri. Kyseessä on BabyBjörnin Balance Soft -malli, jonka saimme blogin kautta. Mietin hetken aikaa lähteäkö tähän yhteistyöhön, sillä en koe blogiani varsinaisesti lapsi-/mammablogiksi, mutta koska (varsinkin raskausaikana) jaoitte kanssani ihania vauvajuttuja, ajattelin, että kenties sitteri istuu sittenkin blogini linjaan!

Tiedän nimittäin kertomanne perusteella, että siellä lukijoiden joukossa on paitsi pienten vauvojen äitejä, myös onnellisia tuoreita mummoja, tätejä, kummitätejä ja monia muita, joiden lähipiiriä on siunattu viimeaikoina pienillä uusilla tuttavuuksilla. Olen myös saanut syksyn aikana “seurata” joidenkin vakkarivierailijoiden odotuksen täyteistä elämää.

Itselleni hyvä ja turvallinen sitteri merkitsee todellakin paljon, se on melkein kuin auttava käsipari. Pienelle vauvalle se on nukkumispaikka, helposti huoneesta huoneeseen siirrettävä, ja arjen mukana kulkeva. Vaikka Klaara edelleenkin nukkuu pieniä tirsojaan sitterissä, on istuimella itselleni myös toinen tärkeä merkitys. Se nimittäin vapauttaa käteni hetkeksi! Tiedän lapseni olevan turvallisessa paikassa kun avaan uuninluukun tai kuljetan kuumaa kattilaa keittiössä. Toisaalta, varmasti myös blogin kirjoittaminen olisi hurjasti vaikeampaa, mikäli en joskus saisi pientä kaveriani myös viihtymään hetken paikallaan!

Mutta kenen kädet sinä vapauttaisit?
Kenties omasi tai ehkä hyvän ystävän, jonka silmäkulmasta huomaat vauva-arjen tuottamia uupumisen merkkejä? Ehkä sukuun on syntymässä uusia tulokkaita ja mietit sopivaa lahjaa? Oli miten oli, kerro se minulle! Valitsen kertomuksienne joukosta yhden, jonka Berner Oy palkitsee BabyBjörn Balance Soft -sitterillä. Palkinnon arvo on n. 175 euroa, ja voittaja saa itse valita sitterin sävyn kolmesta eri vaihtoehdosta (ruoste/oranssi, khaki/beige, musta/tummanharmaa).

Jätäthän kertomuksesi viimeistään tiistaina 22.10. 2013!

Ja koska mä olen itse hiukan herkkis, varaan kasan nenäliinoja, jotta pystyn lukemaan kertomuksenne! 🙂

Jotakuinkin näissä tunnelmissa mennään.
Suloista viikonloppua teillekin!

Se olisi sitten vuorossa lokakuu! Eipä ihan heti tule mieleen, kun katselee ulos aurinkoon, tästä syksystä kun ei tunnu kauneutta puuttuvan.
Hulivilin Onnenhetket kirja-arvonta on nyt suoritettu, ja arpaonni suosi tällä kertaa Annikaa, joka kertoi juhlivansa jopa lasten toisien nimien nimppareita. Voisimme kenties ottaa tästä jokainen hieman oppia, ja lisätä juhlaa arjen keskelle! Onnea Annika, ja kiitos kaikki osallistuneet!

Hulivilien jälkeen jatketaan lapsekkaalla aiheella, eli lastenhuoneella! Uuden Kuun Facebook-sivuilla jo viikonloppuna kerroinkin, että Klaara muutti sänkyineen nyt virallisesti lastenhuoneeseen, ja se tietysti laittoi käyntiin dominoefektin, sikäli kun nyt yhden viikonlopun aikana ehtii asioihin tarttua (ja tässä taloudessa se ei takuulla ole paljon!).
Lastenhuoneen pilkullisen seinän idea on vohkittu Maijulta! Kiitos ihanasta ideasta, tämä oli paitsi nopea toteuttaa, myös niin ihanan halpa, että melkein tekisi mieli vinkata Sunbergin Ovellekin! Laskin lastenhuoneen yhteen seinään menevän sen verran tapettia, että tuskin olisin raaskinnut sijoittaa niihin rulliin, joista alunperin haaveilin. Tässä huoneessa kun pitää varautua siihen, että mikään ei kestä aikaa samalla tavalla kuin muualla kodissa. Pilkut olin ajatellut jo pitkään toteuttaa palloina, ja rulla liitutaulutarraa on lojunut viime keväästä asti odottamassa leikkelyään. No, en siis koskaan saanut sitä aikaiseksi toteuttaa.

Klaaran suloinen pinnasänky on 1940-luvulta, ja se löytyi huutiksesta. Alunperin olin ajatellut maalata sen, mutta huolellisen puhdistamisen jälkeen nykyinen maalikerros näytti sen verran hyvältä, että se sai jäädä. Kyllä, oikaisin tässäkin asiassa! Sänky on venytettävää mallia, ja siihen sujahti vanha Ikeasta hankittu pinnasängyn patja. Egmontin koiravalaisin onkin vanhempi hankinta, mutta se toimii edelleen loistavasti yövalona lastenhuoneessa.

Perusväritykseltään lastenhuone jatkaa siis edelleen varsin musta-valko-harmaata linjaansa, mutta väriä tuo mukaan erilaiset käyttötavarat ja tietenkin lelut!

Sähköt tulevat edelleen aulasta jatkojohdoilla, mutta tälle asialle olisi kyllä pian tehtävä jotain. Mietinnän alla onkin lastenhuoneen valaisinratkaisut. Haluan huoneeseen oikein tehokkaan perusvalaistuksen, niin että siellä on ilo leikkiä myös hämärään aikaan. Sähköjen lisäksi jalkalistat ovat vielä laittamatta. Suunnitelmissa on aika korkea, ja perinteisen tyylinen lista.

Jotta huoneeseen saatiin tilaa toiselle sängylle, piti tavaran paljoutta paitsi karsia, myös järjestellä uudestaan. Huoneeseen kuljetaan tuollaisen komerosyvennyksen läpi, eli oviaukossa on kaksi vanhaa kiinteää komeroa vastakkain. Muuton yhteydessä niihin oli vain tungettu tavaraa, minkä mahtumaan saatiin ja lapsilta oli ehdottomasti kielletty ovien avaaminen. Nyt järjestimme lelut kaappeihin, niin että niitä on paitsi helppo laittaa sinne, saa Niilo myös tarvittavia leluja ja kirjoja itse. Toinen komeroista oli ylähyllyä lukuunottamatta tankokaappi, ja sen sisään sujautimme Ikean edullisen Hyllis -hyllyn. Hyllyyn mahtuu mukavasti erilaisia koreja pikkuautoille ja muille leluille.
Lastenhuoneen oviaukon yläpuolella on komero myöskin, ja se olisi nyt tarkoitus puhdistaa perusteellisesti, ja hyödyntää sen jälkeen varavuodevaatteille. Suureen kaappin mahtuu valtava määrä peittoja ja tyynyjä.
Nyt mietinnän alla on komeroiden ovet. Kellertävä lakattu pinta ei oikein miellytä omaa silmääni, eikä se istu muutenkaan huoneen luonteeseen. Perusteellisen hionnan lisäksi pitäisi siis keksiä myös väri oville. Tylsän valkoisen sijaan mietinkin harmaata tai liitutaulua, yläkaapin ovessa voisi vaikka revitella violetillä tai keltaisella. Värien suhteen pitää vielä hiukan mutustella. Kenties kysellä myös asukkaiden mielipiteitä.

Jeps, tälläinen kuvapläjäys tähän kuun alkuun. Pahoittelut valjuista kuvista, nappasin ne aamulla hämärässä. Idea kuitenkin taisi tulla selville.

Värikästä ja iloista lokakuun alkua jokaiselle!

Lupasin kirja-arvontaa, ja sitä tulee tässä!

Kyseessä on Ilona Pietiläisen ja Hanne Maneliuksen teos Hulivilin Onnenhetket, jossa sukelletaan lasten maailmaan juhlien ja roolileikkejen kautta. Kirjassa on ideoita eri vuodenajoille, ja hauskoja DIY teemoja kalenterivuoden erilaisiin juhliin. Mukana on suloisia ohjeita lastenjuhlien tarjottaviin, sekä ohjeita ja ideoita lastenhuoneen sisustamiseen. Kauniiden kuvien myötä lukija voi inspiroitua tyttöjen herkistä teekutsuista, mutta poikiakaan ei unohdeta; Mukana on majanrakennusta ja länkkärileikkejä varsin poikamaiseen tapaan!

Itse olen aina pitänyt halloweeniä pikkuisen turhana juhlana, mutta nyt kirjan Pelottavat Bileet -osion luettuani olen päätynyt siihen lopputulokseen, että mikään ei ole turhaa kun tavoitteena on piristää näinkin synkkää ja pimeää vuodenaikaa. Aion ensi kertaa elämässäni tehdä kurpitsalyhdyn, tosin kirjan ohjeesta innostuneena koitan kovertaa sen kylkeen silmien ja suun sijaan vaikkapa tähtiä! Talven viileän sinisten jääjuhlien lisäksi tarjolla on oma kappaleensa myös lähestyvän joulun suunnitteluun!

Kirja-arvonta on vain tämän viikonlopun mittainen, joten mikäli jätät arpalipukkeesi nyt, voittomahdollisuutesi saattavat olla tavallista paremmat!

Osallistu arvontaan jättämällä Hulivilin onnenhetket -alkuinen kommenttisi tähän postaukseen ennen kuin sunnuntai vaihtuu maanantaiksi!
(arvonta aika 27.-29.9. 2013)

Arvontapalkintona on yksi kappale Hulivilin Onnenhetket -kirjaa. Arvontapalkinnon lahjoittaa kustantaja.