Syksy on siinäkin mielessä ihan ok aikaa, että sadepäivinä voi tutustua erilaisiin vastailmestyneisiin katalogeihin. Tänään vuorossa POMPdeLUX autumn/winter 2013.

Kuvat: POMPdeLUX / Online-kuvasto

Olen hirvittävän iloinen, että lapseni ymmärtää juhlimisen päälle. Lasten spontaanius ja impulsiivisuus ovat muutenkin asioita, joista aikuisten pitäisi ottaa huomattavasti enemmän mallia. Me ei nimittäin vain herkuteltu keskenämme, vaan leivoimme hiukan enemmän, kutsuimme myös isovanhemmat kylään, ja lopulta nautittiin melkein kuin juhlakahvit puutarhassa.
Tälläiset pikakekkerit on oikeastaan todella vapauttavia, siivota kun ei kuitenkaan ehdi, ja kukkapenkin nokkosetkin sojottivat kunniapaikoillaan. Lapsilta voi oppia paljon, ja minä opin, että kaiken ei tarvitse olla niin huolella mietittyä tai valmisteltua – joskus rennommalla otteella saa aikaiseksi paljon hauskemman lopputuloksen!

Ihan en mene lupaamaan, että meillä synttäreitä puolivuosittain jatkossakin juhlitaan, mutta laitetaan nämä samaan kategoriaan kissan ristiäisten kanssa, jotka äitini joutui joskus lyhyellä varoitusajalla järjestämään! Arki on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, kun välillä keksii aiheita juhlaan. Suosittelen, kokeilkaa ihmeessä!

Tasan puoli vuotta sitten elettiin tammikuuta. Keskiviikko ilta 23.1. oli jotakuinkin aika tavallinen ilta. Tavallinen, ottaen huomioon, että elettiin raskausviikkoa 40, ja odottavan aika alkoi olla hiukan liiankin pitkää.
Vaikka toivoin, en voinut millään aavistaa, että ennen kuin seuraava päivä olisi puolessa välissä, perheessämme olisi uusi tulokas – pieni tyttövauva.
Tänään 23.7. ilta on monessakin suhteessa kuin mikä tahansa ilta. Puolessa vuodessa arki on tasoittunut, ja uusi rytmi löytynyt. Aivan kuin näin olisi ollut aina! Viimeiset kuusi kuukautta ovat menneet kuin siivillä. Niin paljon on pitänyt, ja niin paljon on jäänyt tekemättä. Silti aika on ollut omalla tavallaan parempaa kuin koskaan. Tällä kertaa olen osannut nauttia, ottaa rennommin, ja myöntää oman rajallisuuteni. Olen opetellut myös riittävän hyvää vanhemmuutta, ja pyristellyt pois täydellisyyden tavoittelusta. Olen oppinut olemaan rento, tai ainakin rennompi – suunta on oikea. MLL:n sivuilta löysin hyvän kirjoituksen, joka tarttuu aiheeseen. Omaan ajatteluuni sain siitä paljon viisautta, kun vauva-arki alkoi uuvuttamaan.

Toisin kuin puoli vuotta sitten, tänään en ole kärsimätön. En odota ajan kulkevan nopeammin kuin se matkaa luonnostaan. Päinvastoin, jos voisin pysäyttää ajan kulun, tekisin sen heti. Mutta koska en ole kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaukaa viisas, tyydyn selaaman herkullisia leivontaohjeita; Tokihan sitä huomenna pitää puolivuotiasta juhlistaa!

Se on tänään Klaaran ikä. Miten nopeasti aika kuluukin! Tuntuu, kuin viimeiset kuukaudet olisivat meneet ihan hujauksessa.
Neljän kuukauden pullat leivottiin Niilon kanssa jo keskiviikkona. Eilen tehtiin neuvolareissu, ja tälle päivälle ei sitten jäänytkään kuin viralliset poseeraukset. Tai aika epävirralisethan nämä oikeasti ovat.
Klaara nauraa, jokeltaa ja kääntyy. Kannattelee päätään taitavasti ja nostaa peppuaan lattialla sätkiessään. Edelleen pääsääntöisesti tyytyväinen ja helppo vauva.

Toukokuu ei ajankäytön kannalta ole ollut niitä parhaimpia. Myönnän, että blogi on ollut vasemman käden armoilla, aivan samoin kuin kotityöt, omasta terveydestä huolehtiminen ja  sosiaalinen elämä. Valitettavasti ennustajanlahjani eivät riitä kertomaan, helpottaako tilanne seuraavien viikkojen aikana, vai jääkö valitsevat olosuhteet elämään pidemmäksikin aikaa. Aika näyttää. Kiitos kuitenkin, että olette jaksaneet keikkua matkassa!

Mulla on edessä todellinen irtiottoviikonloppu. Poden jo hiukan valmiiksi ikävää ja haikeutta, mutta samaan aikaan odotan innolla tulevaa. Kenties arkikin maistuu taas paremmalta, kun siitä hyppää hetkellisesti ulos. Pakkaan siis korkkarit laukkuun, ja lähden huomenna rentoutumaan ihan vain aikuisten seuraan. Tiedossa juhlintaa blogikavereiden kesken!

Mutta nyt me juodaan Niilon kanssa pullamehut, ja juhlitaan sekä alkavaa viikonloppua, että  Klaaraa! Toivottelen makeita perjantaifiiliksiä teillekin! Viikonlopun väliaikakatsausta facebookin puolella…

Viimeistään äitienpäivänä pitäisi kai jokaisen itseään, ja lukijoitaan, kunnioittavan bloggarin julkaista suloista tunnelmaa huokuva postaus kera äitiyden ylistyksen ja lapsosten kuvien. Vaan täällä mennään nyt poikkeuksellisella kaavalla, ja tunnelmoidaan eilinen äitienpäivä hiukan myöhässä.
Suoranaiseen laiskuuteenkin itseni on ajanut tukala olo, joka alkoi jo viikko sitten tiistaina. Outo kausi-influenssaksi luulemani tauti taitaa sittenkin olla, kuten te fiksummat heti oivalsitte, jotakin allergiaperäistä. Hengitys pihisee, ääntä ei tule, kurkku on turvoksissa ja ärsyttävä kutittava yskä vaivaa niin, että silmät vuotavat. Sisällä pärjään jotenkuten, mutta lauantaina erehdyin viettämään tunnin verran aikaa ulkona, ja lopputulos oli kamala! Kenties olisi aika siirtyä lääkärin puoleen ja pyytää jotakin, jonka avulla voisin nauttia keväästä ja puutarhatöistä.

Kurjasta olosta huolimatta äitienpäiväviikonloppu oli suloinen ja rentoittava. Launataina ihanan ystävän vierailu, ja sunnuntaina äitien ja mummujen juhlimista. Valkovuokkokja omasta pihasta (voi mikä onni!), suloinen itse tehty kortti, ja pienet halaavat kädet. Muistan kun vuosi sitten äitienpäivänä katsoin ravintolan viereisessä pöydässä istuvaa perhettä, jolla oli pieni, parin kuukauden ikäinen, vauva turvakaukalossa. Ajattelin silloin, että olisi onni vielä joskus viettää äitienpäivää noin, mutta en osannut edes aavistaa, miten nopeasti toiveeni toteutuisi. Samaan aikaan onnelline ja kiitollinen – sitä olen.

Ihana Suvi, suloisen Lumoan -tuotemerkin takaa, ilahdutti minua tuolla kauniilla nimikorulla, jossa ommien onnenhippujeni nimet ovat hopeaan painettuna. Kiitos, Suvi, kannan sitä ylpeydellä! Tosin meillä mieskin ilmoitti heti olevansa vapaaehtoinen korunkäyttäjä. Hyvä lahjaidea isänpäivän varalle!

Josko tästä taas pääsisi bloggailunkin makuun ja pystyisi jättämään köhimiset taka-alalle. Niin monta juttua, joista mun on pitänyt teille kirjoitella. Päässä ihan kuhisee asiaa, joka on pakko purkaa. Siispä uuteen viikkoon ja uudella tarmolla!

Loistavaa maanantai aamua ihan jokaiselle!

Home sweet home! Mummulaviikonloppu takana, ja kotiin on palattu. Sunnuntai ilta kuluu pyykkivuoren selätyksessä, laukkujen purkamisessa, ja tietty uuteen viikkoon valmistautumisessa.
Blogi tosiaan jäi viikonlopun ajaksi täysin hunningolle, mutta josko tästä reipastuisin, ja tarttuisin kommentteihinne. Siihen ainakin tähtään!
Kivaa oli; Saunottiin, kylvettiin, syötiin mummun lettuja ja katseltiin kipsin (=kidsing). Isikin oli vielä viikonlopun jäljiltä hengissä, ja koti oikein kauniissa siivossa! Loistavaa!

Meillä on lapsilla molemmilla tuollaiset kånkenit. Tosi kivat reput, joihin mahtui nytkin ainakin osa kyläilytarpeista. Klaaralla tuo reppu toimii oikeastaan hoitolaukkuna, noissa kun on ne nepparit hihnoissa, ja laukun saa myös rattaiden tai vaunujen aisaan näppärästi roikkumaan. Mulla oli itsellänikin aikoinaan kånken koulureppuna, mutta se on kyllä hivenen jo huonommassa kunnossa.

Mutta reppuja enemmän teitä varmaan kiinnostaa, kuka onnekas voitti ihanan Pernille Corydonin -arvonnan!?
Laitoin viestiä Hannalle, onnea, voitit ihanan korun!
Kiitos vielä Sannalle arvontapalkinnosta, ja kiitos kaikille osallistujille – teitä oli ihan mieletön määrä!

Mutta nyt hommiin, että saadaan laukut joskus purettua ja tavarat taas paikoilleen….
Leppoisaa sunnuntai iltaa!

No niinhän se näyttää. Tai sanoisin mieluummin lehmitytöltä, mutta sana ei kuulu neljä vuotiaan varastoon.
Tulin vain huikkaamaan, että nyt on ihan tositosi kiire viikko, mutta yritän palailla myös blogin ääreen. Oikein huono omatunto, kun en ole vastaillut kommenteihinnekaan!
Korjaan asian, promise!

Ekat leskenlehdet bongattu lenkkipolulta! Jihuu, se on kevät!!!

Ps. Miten tästä vauvakuplasta pääsee ulos!?

Vielä jonkin aikaa sitten olisin rankannut maailman parhaimmaksi tuoksuksi puhtaan lakanapyykin. Vastapestyjen lakanoiden tuoksussa on jotain paitsi puhdasta, myös rauhoittavaa taikaa. Itse asiassa yritin kuljettaa tuoksua mukananikin suihkauttamalla kelpo jäljitelmää ranteisiini, ja korvien taakse, mutta tuoksusta puuttui se jokin. Se ei ollut aito ilman muita aistinautintoja.

Jos minulta nyt kysytään lempituoksuani, vastaus on helppo; Mikään ei voita omien lasten tuoksua. Vasta heränneitä pieniä mussukoita, peiton alla lämmenneitä, ja unen tuoksu hiuksillaan. Tuoksu jota ei pysty jäljittelemään, eikä sitä voi myöskään pullottaa.

Beach House Company halusi muistaa Klaaraa suloisella Baby Bedding setillä, ja ilolla otimme sen jokin aika sitten käyttöön. Puhtaan valkeissa lakanoissa saavat pienet pulleat jalat ja kädet levittää unentuoksuaan.

Trikoolakanoiden helppous ja pehmeys yllätti; Silitysrautaa tai mankelia eivät nämä seurakseen kaipaa, vaikkei vielä kesätuulessa voikaan kuivailla. Koska lakanoilla on korkein öko-tex sertifiointi, tiedän myös matkan höyhensaarille olevan puhdas. Joustava jersey on muuten mitä parhain vastasyntyneen kapalointiin!

Kaunein tuoksu maailmassa: Puhtaissa lakanoissa nukkunut lapsi. Ja vaikka tuoksua ei pullottaa voikaan, saa sitä pitkin päivää nuuhkia niin lapsesta itsestään kuin lakanoistakin. Onnellisuus, kauneus, puhtaus ja täydellisyys. Kaikki samassa.
Elämä on jälleen osoittanut oikullisuuttaan, ja juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta ja luulin korttejen olevan jälleen järjestyksessä, meneekin pakka taas hiukan sekaisin.

Mutta hetkellisesti kyllä unohtuu kaikki huolet ja murheet, kun nostaa tuollaisen pikkuisen seitsemän ja puolen tunnin yöunien (!) jälkeen syliinsä. Vauvan tuoksu vie mennessään, ja mieli kirkastuu!

Me kiitämme Beach Housea, paitsi saamistamme lakanoista, myös pitkistä yöunista ja suloisista tuoksuhetkistämme.

facebook.com/BeachHouseCompany

beachhousecompany.com

Ristiäispostaus on tässä koko ajan työn alla. Voipi olla, että niitä tulee vielä kaksikin, sen verran on ainakin kuvamateriaalia. Tälle päivälle on myös jonkin verran hommaa juhlien pois siivoilemisesta. Suurin kiitos kuvien nelikolle. 🙂
Takana on kuitenkin hyvät yöunet, ulkona paistaa aurinko ja jääkaappi on täynnä herkkuja. Ei valittamista!

 

Mukavaa päivää kaikille!

Maaliskuun ensimäiseen on herätty. Kevät tulee, ihanaa!
Helmikuu meni niin, etten ehtinyt edes huomata! Maaliskuussa mulla onkin tarkoitus palauttaa itseni maanpinnalle, ja saada taas elämä “raiteilleen”. Sumun tilalle kaipaankin nyt valoisaa mieltä ja sisäistä auringonpaistetta.
Maaliskuussa vietämme mieheni kanssa syntymäpäiviä, juhlimme Pikku K:n kastejuhlaa, naistenpäivää, pääsiäistä ja kesäaikaan siirtymistä.

Blogin suhteen toiveissa on vireä kuukausi. Toivon myös jonkinlaista edistymistä remppajutuissa, ja sitämyöden sisustusaiheita blogiinkin. Tiedossa on kivoja arvontoja, ja keväistä hypetystä. Aiheeseen puutarha sukelletaan myös mitä todennäköisemmin tässä kuussa!

Kohti valoa, kohti aurinkoa – kohti kevättä!
Mitä ihaninta perjantai aamua jokaiselle!