viikonloppu ja kauluriliivi

20.2.2021

Sehän on sitten talvilomaviikko edessä meille eteläisen Suomen eläville. Tuntuu kyllä ihan hassulta ajatella, että tätä koronasysteemiä on kestänyt kohta koko himputin vuoden. Mutta talvilomille jäätiin vielä viime vuonna autuaan tietämättömänä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vuosi on lopulta aika lyhyt aika, mutta onhän tähän toki mahtunut kaikenlaista. Silti myönnän, että mulla on välillä päiviä, kun unohdan koko koronan. Yleensä muisti palaa siinä kohtaa kun kaupan ovissa tulee vastaan maskinaamaista väkeä. Mutta olen toisaalta ihan tyytyväinen, että asia ei ole jatkuvasti päällimmäisenä mielessä.

Vaikka pakkanen on täälläkin huidellut kolmen kympin liki, mulla on ollut tällä viikolla sellainen sopivasti keväinen fiilis. Edelleen tykkään talvesta, mutta aurinko ja lintujen laulu on jotenkin tullut myös tosi tarpeeseen. Lupaus siitä, että kevät on tulossa – ennemmin tai myöhemmin. Ja kai sisälläni on jokin ajatus siitäkin, että samaan tapaan kuin viime vuonna, se kevät tuo tullessaan myös pikkuisen normaalimman elämän.

Niin ja jos se Niinmun neulemekko onkin ollut lempivaatteeni pahimpina pakkaspäivinä, niin tämä Saman merkin kauluriliivi on sitten tehty just näitä vähän vähemmän kylmiä päiviä ajatellen. Tämä on muuten just niitä vaatteita, joille en lämmennyt aluksi millään tavalla. Sittemmin olen yhdistänyt sen niin mekkoihin kuin paitoihinkin, ja nyt ihan vaan pitkähihaiseen teeppariin.

Mutta hei, nyt hiihtokamoja vaihtamaan! Pitää nauttia ennen kuin se kevät sieltä tulee!

Ps. tästä huomasin, miten kauhea juurikasvu mulla on. Olen viimeksi käynyt kampaajalla joskus lokakuun alussa, mutta latvat lyhensin sentään itse vuoden alussa. :D


Suunnitelmat uusiksi

30.1.2021

Voi että, miten paljon meillä olikin suunnitelmia viikonlopuksi. Koska viime viikonloppu meni Klaaran synttäreitä juhliessa, näille parille päivälle oli ladattu valtavasti kaikkea sitä, mitä arjessa ei olla ehditty. Hiihtoa, luistelua, retkiluistelua ja retkeilyä. Mutta elämä oli toista mieltä ja viikonloppu vaihtui sisällä kyhjöttämiseen. Pienin on nimittäin kuumeessa. Koko syksy ja talvi tätä on tietenkin pelätty, mutta minkäs teet. Vaikka viimeinen vuosi on ollut sairastamisten osalta miltei puhdasta nollaa, joskus sen on kai osuttava kohdalle ja meille se osui tänään.

Alun harmituksen jälkeen päätin etsiä tilanteesta positiiviset kulmat ja ehkä kotona levätty viikonloppu tulee itse kullekin tarpeeseen. Vaikka hartiat olisivat kyllä tykänneet kunnon sivakoinnista, lepo ja univelkojen kuittailu ei sekään ole paha vaihtoehto. Raskaan viikon, lyhyiden yöunien ja hormonaalisen migreeniviikon jälkeen kotona on oikeastaan ihan kiva. Josko huomenna saisi jo herätä ilman sitä tunnetta, että joku kääntää veistä päässäni. Myös pyykkivuoren selätys onnistuu parhaiten kotoa käsin ja Ivalo-sarjaakin olisi kiva päästä jatkamaan.

Viikonlopun kunniaksi ajattelin myös edistää hieman kesäneuleprojektiani, jonka laitoin viikko sitten aluille. Väriterapiaa, jota alkaa tässä kohtaa talven selkää jo väkisinkin kaipaamaan.

Eilen ehdittiin vielä juhlia toinen kierros synttäreitä ja pavlovaleivoksia jäi vielä lauantain jälkkäriksi. Uuniin sujautin maailman helpoimman arkiruoan, eli pari pussia Lidlin tortellineja, pari purkkia tomaattimurskaa, pippuria, suolaa, tuorepakastettuja yrttejä ja päälle pari revittyä mozzarellapalloa. Ei voi juuri helpompaa ruokalajia keksiä.

Meillä on tänään muuten kihlajaispäivä. Kolmastoista, jos laskin oikein. Sen kunniaksi ajattelin mennä päiväunille – kun se kerrankin on mahdollista.

 

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Päällä maailman ihanin mekko! Tämä Niinmun designin neulemekko on just ihana ja rento vaate. Joihinkin paikkoihin ehkä turhankin lämmin, mutta kotona kuin pehmoinen syli.