Kuten olen kertonut, sininen väri on pikkuhiljaa hiipinyt takaisin sydämeeni oltuaan ensin vuosia jonkinlaisella yliannostuslistalla. Aikoinaan yliannostusta tuli jopa siinäkin määrin, että sinisen uudelleen ottaminen osaksi sisustusta on tuntunut jopa vähän jännittävältä. Nyt tarjoutui kuitenkin tilaisuus koittaa melko kivuttomasti, kuinka sinipesu vaikuttaa keittiömme perusilmeeseen. Sain nimittäin kunnian olla mukana Indedaysin ja Kodin1 kampanjassa, ja stailasin keittiötämme vähän kesäisempään kuntoon uudistuneelle Elämäni koti -sivustolle.

Elämäni Koti -sivuston tarkoitus on tarjota kuluttajille ideoita ja inspiraatiota oman kodin sisustamiseen. Sivustolta löydät vinkkejä esimerkiksi makuuhuoneen raikastamiseen tai pienen eteisen stailaukseen. Elämäni Koti -sivuilta voit siis nähdä myös minun ideoitani, mutta myös monia muita vierasblogeja kuten Mami Go Go ja Maiju Saw.

Koska keittiömme on vuodenajasta riippumatta näyttänyt jokseenkin samalta jo pitkään, halusin kokeilla minkälainen vaikutus värien lisäämisellä muuten neutraaliin pohjaan voisi olla. Koska keittiön peruspaletti pyörii valkoisen, harmaan ja luonnonsävyjen ympärillä, se toki toimii ympäri vuoden. Silti neutraali pohja on helppo myös värien lisäämiseen.

Kuvissa näkyvät siniset tyynynpäälliset ja tyynyt, torkkupeitto, taittokahvallinen kori, sinikuviolliset astiat, bambutabletit ja vihreä lasipullo ovat kaikki kuvauslainatuotteita ja löytyvät Anno -tuotesarjasta.

Luonnonsävyt ja materiaalit ovat jo pitkän aikaa olleet kodissamme ykkösjuttuina. Sävymaailman rauhallisuus on ehkä se, mikä itseäni noissa eniten kiehtoo. Muiden värien suhteen tulen aika usein pohtineeksi, että mitäpä jos kyllästyn? Itselleni nimittäin se ajattomuus on myös erittäin tärkeää siitäkin syystä, etten jaksa olla jatkuvasti päivittämässä kotimme fiilistä vaihtuvien trendien mukaan. Kun pohja on neutraali, koti virittäytyy eri vuodenaikoihin melko pienin elein. Kesällä enemmän kukkia ja luonnonvaloa, talvella lämpimiä tekstiilejä ja kynttilöitä. Maanläheisyys, ja tietynlainen rouheus, antavat molemmat kivasti särmää muuten aika valkoiselle pohjalle.

Ihastuin täysin, kun sain tilaisuuden kokeilla ja leikitellä sinisellä. Kun pohja on seesteinen ja neutraali, sininen raikastaa ja elävöittää sisustusta kivasti. Ja kieltämättä siinä on mielestäni kesäisempi fiilis, vai mitä mieltä olette?

Mutta hei, lisää mietteitäni sisustamisesta voitte lukea Elämäni koti -sivustolta. Siellä vastailen muutamiin kysymyksiin ja kerron enemmän omasta sisustusfilosofiastani.

Uudistuneet Elämäni koti -sivut löydät TÄÄLTÄ. Minä toivottelen teille kaikille huikeaa uuden viikon aloitusta!

Tallenna

Kieltämättä se näyttää vähän ufolta, vaikkakin se on oikeasti Paris au mois d´aout valaisin. Misha nimeltään, ja juurikin niin kaunis, kuin olin kuvien perustella ajatellut. Rakastuin näihin, bangladeshilaisen käsityöperinteen tekniikalla valmistettuihin herkkiin valaisimiin, jo viime keväänä, mutta kuten niin moni muukin, myös tämä hankinta joutui odottamaan vuoroaan. Oikeasti en ollut edes päässyt hipelöimääm kyseisiä valaisimia missään, mutta kun tämä ihanuus ilmestyi Nougatin nettikaupaan, en voinut vastustaa millään.

Mutta mihinkä ufo laskeutuu? Tai pitäisikö sanoa, jää leijumaan? Mulle paikka on ollut koko ajan selvillä, mutta enpäs paljasta sitä teille ihan vielä. Nyt on nimittäin johto hankittu, ja tämä ihanuus pääsee vihdoin kattoon!

Pojilla on kisastudio. Voipi olla että ängen itseni mukaan. 🙂

Apua! Se oli joskus maaliskuussa, kun vanha sänkymme löysi uuden kodin, ja päädyimme väliaikaisesti runkopatjoinemme lattialle, koska vanhat sängynjalat olivat muutoissa mystisesti kadonneet. Pari kertaa yritin mummulareissulla osua Jyskiin, mutta ovet olivat aina sunnuntaisin kiinni, ja luovutin sillä saralla. Eilen oli kuitenkin muutenkin asiaa Turkuun, ja Ikeahan tässäkin kohtaa meidät pelasti, sillä nyt on sängyissä jalat ja soittimet piilossa sängyn alla. Löysinpä vielä helmalakanankin piilottamaan isot rohjot laukut. Tosin lakanaksi olin ajatellut Elloksen pellavahelmalakanaa, mutta eikös kyseisestä mallista ja väristä ollutkin juuri se 180 senttiä leveä versio loppunut. Tällä mennään nyt siis toistaiseksi.

Koko sänkymuutosprosessin ajan mulle on ollut epäselvää, haluanko sänkyyn välttämättä minkäänlaista päätyä. Enhän olisi halunnut niitä jalkojakaan, mutta miehen soitinten vuoksi halusimme ottaa tuonkin tilan hyötykäyttöön. Mielessäni olen kuitenkin jo pidempään haaveillut penkistä sängyn toiseen päähän, ja nyt on sellainenkin hankittuna. Tine K:n bambuhuonekaluista tykkään edelleen ja bambupenkki (tilattu täältä) sopi tarkoitukseen mielestäni oikein hyvin – sopivan rento ja kevyt.

Ylipäätään olen kovasti pitänyt siitä, että varpaat eivät öisin hakkaa rautasängyn päätyä, enkä kyllä kadu vanhasta sängystä luopumista tippaakaan. Varsinaisen sängynpäädyn sijaan olen pohtinut, josko seinään hankkisi vaikka kivat julistetaulut tai jotain muuta katseenvangitsijaa. Sävyiltään ainakin Love Warriors -julisteet voisivat toimia oikein hyvin.

Vielä pitäisi löytää jotkin kivat lukuvalot sängyn molemmin puolin. Mielellään keskenään vähän erilaiset, koska vierastan hiukan sellaista harkittua yöpöytäsymmetriaa, jota makuuhuoneissa usein käytetään. No, onneksi nyt on tuota luonnonvaloa aika pitkälle iltaan tarjolla, joten ehdin rauhassa miettimään mieleisiäni.

Täällä aloitettiin lauantaiaamu reippaasti lasten frisbeegolf-kisoilla ja pitkästä aikaa palelin ulkona oikein kunnolla. Poika meni suoraan kentältä salibandytreeneihin lämmittelemään, mutta me muut tulimme kotiin ja vedimme villasukat jalkaan ja puita pesään. Sitä jotenkin jo tottui kivaan lämpöiseen keliin. Luonto (ja kutiseva nenäni sekä vuotavat silmäni) kuitenkin kiittää vesisateesta, joten osataan iloita siitäkin.

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Aika ison eron teki pelkkä sängyn vaihtaminen, nyt kun noita vanhempia makkarikuvia katselee. Vai mitä olette mieltä?

Tallenna

No niin.
Nyt olisi tuo yläkerran aulan konkreettinen muutos kalkkimaalauksen jälkeen kuvana. Tästä tilanteesta siis lähdettiin liikkeelle, ja aika iso fiilisero mielestäni tuli koko aulaan. Katon muoto, ovet, listat ja karmit; Kaikki nousevat esiin harmaalta pohjalta, ja tila on paljon “ryhdikkäämpi”.

Kun tammikuussa 2013 sain “cozy corneriini” vihdoin Ikean korituolin (postaukseen pääset tästä), ajattelin, ettei pikkuisesta aulatilasta voisi koskaan tulla kauniimpi. Laskettu aika lähestyi, ja tämä oli oikeastaan viimeinen ponnistus, johon ennen vauvan syntymää enää jaksoin panostaa. Olihan koko syksy eletty vähintäänkin poikkeusoloissa ja tehty pitkiä ja raskaita päiviä. Kun kirjakaapit sitten piti myöhemmin siirtää yläkerran aulaan, ja Ikean valkoinen lipasto löysi tiensä myöhemmin käyttöön otettuun eteiseen, muistan jotenkin jopa surreeni sen ihanan taian raukeamista, jota olin niin innoissani vaalinut vauvahuuruiset hetkeni. Myöhemmin kuitenkin olen ollut todella tyytyväinen, että eteisessä on tilava lipasto, johon mahtuu koko perheen pipot ja huivit, sekä lasten vaihtopuvut ym. tarpeelliset lapsiperheen kamat. Silti jotenkin tuo kirjakaappien pakkosijoitus (mulle jotenkin henkisesti niin rakkaaseen) aulan nurkaan on närästänyt suoraan sanottuna ihan valtavasti! Jossain kohtaa myönnän jopa miettineeni niistä luopumista, vaikka oikeasti kaapeista tykkäänkin valtavasti.

Valkoiseen lipastoon, ja siihen viime hetkien odotushurmoksessa tehtyyn corneriin, liittyi selvästikin jotain enemmän henkistä kiintymistä, ja myönnän, että tykkään kyllä kotini tästäkin nurkasta nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pieniä muutoksia, eikä varsinaisesti ainakaan voi väittää, että sisustustyylini olisi muuttunut. Luonnonsävyt ja -materiaalit, sekä tietenkin vaaleus, kiehtovat yhä kaikki. Toisten mielestä romanttista, toisten mielestä jotain muuta.

Ennen, jälkeen ja nyt.

Mutta nyt äkkiä pötyä pöytään, ja sitten nauttimaan keväästä! Ihanaa iltaa kaikille!

Tallenna

Tiedättekö sen tunteen, kun ärsyttää, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisi tehdä asialle jotain? No sitä tunnettahan tämä keskeneräisessä talossa asuminen lähinnä on koko ajan, mutta sitten tulee ne hetket, kun mennään kipukynnyksen yli ja asiaan on pakko tarttua.

Tämä kynnys, tai ärsytys – tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua, ei varsinaisesti liity remontointiin, mutta on toki jonkinlainen lieveilmiö sekin. Nimittäin kun meille aikoinaan (yllättäen ainakin minulle) kannettiin piano sisään, ei sille varsinaisesti oltu mietitty edes paikkaa.  Joku ehkä muistaa, että siinä, missä piano nyt kuitenkin lepää, oli ennen meidän kirjakaapit, joille ei muuten sellaisena kokonaisuutena koko talosta löytynytkään enää riittävästi tilaa. Niinpä yksi kaapeista jäi “väliaikaisesti” pianohuoneeseen (näkyy tuossa friday randoms -postauksessa), ja kaksi muuta siirrettiin yläkerran aulaan ihan yhtä “väliaikaisesti”. Mutta, elämä on opettanut, että tuskin mikään on niin pysyvää, kuin väliaikainen ja kaapit tosiaankin ovat edelleen noilla pikaisesti arvotuilla sijoillaan.

Ärsytykseni ei varsinaisesti nyt liity kaappien paikkaan, vaan lähinnä siihen, että silloin kun ne piti vain nopeasti siirtää, ne piti tietenkin myös tyhjentää, ja täyttää uusilla paikoillaan uudelleen. Siinä kiireessä kuitenkin ajateltiin, että laitetaan ne kirjat nyt vain väliaikaisesti sinne ovien taakse, ja järjestellään myöhemmin sitten paremmin. Ja katin kontit! Arvatkaapa vain, onko ne kirjakaapit olleet kaksi ja puoli vuotta ihan yhtä sullotun näköiset kuin tuolloinkin. Jep, ja muuttuneet tietenkin vielä pahemmiksi. Uusi kirjoja on tullut hankittua, ja kun kaapit eivät ole olleet niin kovin vimpan päälle, olen lisäksi sullonut niihin valtavan määrän lukemiani pokkareita, jotka eivät varsinaisesti ehkä kirjahyllyyn kuulu.

Vaan tänään meni kipuraja rikki! Ikean kassillinen täyttyi nopeasti pokkareista, kirjat jaottelin erilaisiin pinoihin ja hyllyt, sekä lasiovet saivat kunnon puhdistuksen. Alakertaan jäi pääasiassa sotahistoria, musiikki ja elämäkerrat, yläkertaan “keveämpi tietokirjallisuus” (puutarha, sisustus, harrastus) ja perusproosa. Pieniä poikkeuksiakin toki tein, ja alakertaan jäi esimerkiksi Tuulen viemää (kaksi nidettä vuodelta 1942), koska kirjat  mätsäsivät hyvin yhteen vanhan Tuntemattoman sotilaani kanssa (painos vuodelta 1955). Mutta hei, olen nainen, ja nyt ollaan kotona eikä kirjastossa!

Kiitos viime vuosien mieltymykseni pokkareihin, yläkerran kaappeihin jäi jopa hiukan tilaa tuikkukipoille ja maljakoille.

Ei uskoisi, että vielä muutama tunti sitten taistelin saadakseni kaappien liukuovet auki, ja kaikki pokkarit ehjänä ulos kaapeista. Nyt kun näitäkin katselee taas jo ihan ilolla!

Kaapit on Iskun vanhaa Vellamo -sarjaa, jota ei enää valmisteta. Nämä hankittiin ensimmäiseen omaan kotiin ikään kuin häälahjaksi itsellemme, joten vaikka kirjakaapeille ei aina paikkaa tunnu löytyvänkään, tunnearvo saa meidät pitämään näistäkin huonekaluissa kiinni.

Mutta mikä parasta, nyt on sellainen olo, että voisin raivata vielä monta muutakin paikkaa ja kaappia. Pitää ehkä toimia ennen kuin fiilis hiipuu! 🙂

Kivaa iltaa!

Tallenna

Aurinkoista perjantaita!

Täällä paistaa niin, että silmät vuotaa! Tässä yritän kuitenkin valmistautua viikonloppuun ja Helsinkiin lähtöön, pakata tavaroita ja varmistella asioita. Niin, ja kuitenkin samalla laittaa kotia viikonloppukuntoon. Tosin jos aikataulu antaisi periksi säntäisin vielä ulos ja happihyppelyllekin. No, onhan se kuitenkin mukavampi ajellakin aurinkoisessa säässä, kuin pimeässä ja sateessa.

Muutama räpsy aamun aurinkoisesta fiiliksestä. Tämän valohoidon avulla jaksaa taas kummasti!

Mukavaa perjantaita, ja rentoa viikonloppuun virittäytymistä!

Tallenna

Joskus on tosiaan elämän ilot pieniä. Tänään esimerkiksi hyvä olo tulee siitä, että keittiön avohyllyt on putsattu ja järjestetty kauniiksi. Iloa tuo myös iso kimppu kerrottuja tulppaaneja ja vastapestyt lattiat. No, kai se on juuri sitä arjen harmoniaa, jolloin tuntuu, että asiat ovat kohdallaan.

Olen ehdottomasti tylsääkin tylsempi perjantaisiivooja, jonka viikonloppu alkaa juurikin niistä tuoreista kukista ja siististä kodista. Ikään kuin juhlava vastaanotto parille päivälle, jotka rajaavat arkea. Tämä viikonloppu tosian on monellakin tapaa erilainen ja juhlavuutta lisää se, että mummulassa meitä odottaa sisko lapsineen. Tiedossa on siis hyvää seuraa, pientä juhlintaa, ja mikä tärkeintä; kaveriseuraa lapsille!

Edelleen aina välillä saan vastata kysymykseen, kadunko avohyllyjä, tai koenko ne vaivalloisiksi. Ja edelleen vastaan, että en. Ne eivät pölyty sen enempää kuin mikään muukaan pinta, eikä niitä tarvitse puhdistaa sen enempää kuin kaapinoviakaan. Astioita käytetään, ja jos johonkin nyt kasaantuu pölyä, niin ainahan sen saa pois. Niin avohyllyiltä, kuin muualtakin. Ei; katumista voi toki harjoittaa monessakin asiassa, mutta ei sentään keittiön hyllyjen kanssa! 🙂

Vielä vähän pitäisi pakkailla kasseja ennen vanhemmilleni lähtemistä, ja lapset lupasivat myös siivota huoneensa. Siistiin kotiin on kuitenkin illalla kiva palata.

Ihanaa viikonlopun aloitusta teille kaikille. ♡

Tallenna

Keväiset terveiset!

Istun juuri junassa matkalla kotiin, ja takana on superhauska päivä ihanan Marian kanssa Kevätmessujen tunnelmasta nauttien.

Mulla on oikeasti viime yöltä kolme ja puoli tuntia unta alla, joten tässä alkaa jo väsy vähän painaa silmäluomia, mutta vaikka aamulla väsyttikin ihan hurjasti, päivä oli hauska ja nauruntäyteinen, ja teki kyllä todella hyvää. Ja hei, pääseehän tänään sitten ajoissa nukkumaan!

Kamera melkein pullistelee kivoista kuvista ja keväisestä inspiraatiosta, joten lisää messujen antia on kyllä tulossa blogiin vielä myöhemmin. Tässä nyt kuitenkin pari maistiaista.

Välillä tekee tosiaan ihan hyvää jättää ne lapset isiensä hellään huomaan ja humputtaa naisten kesken. Tännään on tullut naurettua ihan varastoon asti, ja melkein sai välillä pelätä, että lirahtaako siinä samalla housuunkin. No, siltä sentään säästyttiin.

Kivan päivän jälkeen on kuitenkin tosi mahtavaa palata myös kotiin. Joten nyt iloisin mielin viimeinen tunti matkustusta ja sitten kotona suihkun kautta hyppy pyjamaan. 🙂

Kivaa viikonloppua ja mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Se olisi sitten huhtikuu! Ihana valoisuus ja pitkät päivät. Siitäkin huolimatta, että täällä itse aurinko ujostelee pilvien takana. Se olisi myös jälleen viikonlopun paikka, ja tämä viikko menikin niin nopeasti, että eilen olin jo tyystin sekaisin viikonpäivistä. Niin sekaisin en kuitenkaan lähivuosina ole menossa, ettenkö perjantaita muistaisi ja viikonlopun aloitusta huomaisi. Perjantai ja kevät ovat siinä mielessä kovin samanlaisia, että molemmissa se kaikki kiva on vasta edessä. Elokuu onkin sitten vähän kuin sunnuntai. Sellaista lopun alkua. 🙂

Pajan jalkapalloturnausta lukuun ottamatta, viikonlopulle ei ole mitään rientojakaan suunnitteilla. Sopii oikeastaan paremmin kuin hyvin, sillä huhtikuun muut viikonloput on jo taputeltu täyteen ohjelmaa. Mistä tulikin tänään jo pienoinen stressi kun kuljeskelin ulkona ja kasasin päässäni tehtävien puutarhatöiden listaa. Tällä hetkellä pihatyöt ovat lähinnä juuri sillä suunnittelun asteella, sillä nurmialueita ei kannata saappaillaan nyt mennä pilaamaan. Haravoinnit aloitetaan kun maa pikkuisen kuivuu, eikä muutu jalan alla velliksi.

Viikonloppu käynnistyy täällä siis melko perinteisesti. Syödään hyvin ja vietetään aikaa rennosti yhdessä. Se ihana tosiasia mielessämme, ettei vekkaria tarvitse virittää huomisaamulle.

Hyasintit löytyivät paikalliselta Tokmannilta. Olen aina harmitellut sitä, miten Suomessa sipulikukat on jaettu karkeasti joulu- ja pääsiäiskukkiin, vaikka sopivat melkein poikkeuksetta kaikki molempiin. Onneksi tämä vähän ruotsalaisempi suhtautuminen alkaa levitä jo meillekin. Tosin pakko myöntää, että hyasintteihin mulla on erilainen suhtautuminen jouluisin ja keväisin. Jouluna en nimittäin välitä, että nuput aukeavat juuri ollenkaan, kun taas keväällä juuri se auennut kukka (ei liian aukinainen) miellyttää silmää paljon enemmän. Kai se on vähän sitä, että talvella hyasintti kuvastaa mulle nukkuvaa luontoa, ja keväällä sitten heräävää luontoa.

No mutta: Nastaa perjantai-iltaa itse kullekin!

Tallenna

Mielenkiinnolla luin noita kommenttejanne tuolta Iittala X Issey Miyake -arvonnasta, ja täytyy sanoa, että ei sieltä ihan hirveästi mitään ylläreitä tullut. Ulkoilu, lukeminen, jooga, sauna, kylpy kahvi-/teehetki jne. Aika moni myös tunnusti, että se päivän pause for harmony -hetki on silloin kun lapset nukkuvat, ja talossa vallitsee rauhallinen hiljaisuus. Siisti koti, ja järjestys tuntuivat olevan teillekin suuria juttuja.

Hauskintahan noissa harmonisissa hetkissä on se, että pienikin paussi päivässä tekee ihmeitä. Stressitasoaan voi laskea ihan vain parilla minuutilla sellaista tietoista läsnäoloa itselleen. Itse asiassa, olen itse tässä lähiaikoina harjoitellutkin tätä tietoista rentoutumista, kun se siisti koti ja harmonisen ympäristön luominen helposti stressaavat jo itsessään.  Silmät kiinni hetkeksi ja ympäröivä häly jonnekin tietoisuuden tuolle puolelle; Ääniä voi kuulla, mutta niitä ei tarvitse kuunnella. Sitten muutaman kerran rauhallisesti keuhkot täyteen, ja uloshengittäessä kaikki negisfiilikset pihalle. Auttaa muuten siinäkin kohtaa, kun astuu lastenhuoneeseen, ja luulee seisovansa Varsovassa syyskuussa 1939. Paljon parempi lähestymistapa, kuin luetella numeroita yhdestä kymppiin, ja polttaa hihansa sen jälkeen. 🙂

No, mutta enemmän kuin syväanalyysi meidän lastenhuoneen siisteydestä (tai omasta stressinhallinnastani), teitä taitaa kuitenkin kiinnostaa, kuka voitti muhkean palkinnon itselleen?

Palkintona arvonnassa oli siis 180 eurolla vapaavalintaisia Iittala X Issey Miyake -tuotteita. Arpaonni suosi tällä kertaa Annua:
“Mankelointi tuo mielenrauhaa, se on oma hetkeni. Oli millainen päivä tahansa takana, tiedän aina että lakanat suoristuvat. Sileät pinot miellyttävät silmää ja tuntuvat ihanilta avata! Suosikkini ovat vaaleanpunaiset lautaset, väri jota näkee kattauksen keskipisteenä liian harvoin.”

Onnea Annu, ja voi hitsi, kun saisin itsekin taas mankelin! Ymmärrän niin tuon mankeloinnin ilon ja sen liinavaatekaapin silmää hivelevän järjestyksen, kun lakanat on kauniisti pinoissaan.

Kiitos kaikille kisaan osallistuneille, ja tietysti Iittalalle palkinnon lahjoittamisesta. Harmi, ettei palkintoa voinut taaskaan jakaa kuin yhdelle, mutta pelin henki on valitettavasti tämä.

Toivottelen kuitenkin kivaa iltaa teille kaikille. Täällä taidetaan painua aikaisin höyhensaarille.