Makeaa maanantaiaamua!

Sunnuntaina syötiin suklaakakkua, kuten Instagramista jo osa huomasikin. Tiedän, että monet kutsuvat näitä tuorejuustokakkuja nimellä juustokakku, mutta minä puhun mieluummin hyydykekakusta, sillä itselleni se one and only juustokakku on amerikkalaistyylinen, uunin kautta kulkenut leivonnainen. No, rakkaalla lapsella monta nimeä. Hyydytetyt kakut olivat aika trendi jokunen vuosi sitten, ja tehdäänhän niitä yhä aika paljon helppoutensa vuoksi. Monesti ohjeet ovat isolle irtopohjavuoalle, ja kakuista tulee matalia ja piirakkamaisia. Itseäni tämänkaltainen ulkomuoto ei oikein kiehdo. Kakulla pitää olla korkeutta, kunnollinen profiili, ja niinpä olen alkanut tekemään tämänkaltaiset kakut pieneen ja korkeaan vuokaan. Sama resepti, samat määrät, mutta ulkonäkö on vain hurjasti erilainen. Sanoisinko, että jopa hiukan juhlavampi!

Hyydytetty suklaakakku

pohja:

10 kpl digestive-keksejä
60g voita

täyte:

400g suklaata
4dl vispikermaa
400g maustamatonta tuorejuustoa
3,5dl tomusokeria
1,5dl kaakaojauhetta
3 liivatelehteä
0,5 dl vahvaa kahvia

Hienonna keksit murusiksi joko käsin (esim. kaulin) tai koneella. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin tasaisesti.
Rasvaa irtopohjavuoan reunus ja jauhota se tomusokerilla. Aseta reunus tarjoiluastialle ja painele keksimuru-voi -seos kakun pohjaksi. Laita tarjoiluastia ja reunus hetkeksi kylmään, jotta pohja kovettuu, eikä reunus enää liiku. Kun ei käytä irtopohjavuoan pohjaosaa, ei kakkua tarvitse siirrellä tai nostella astiasta toiseen.

Sulata suklaa ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi.
Sekoita tuorejuusto notkeaksi kulhossa ja lisää joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Kuumenna kahvi kiehuvaksi ja sulata liotetut liivatelehdet kahvin joukkoon.
Anna liivateseoksen hieman jäähtyä ja lisää sula suklaa tuorejuuston joukkoon. Jatka sekoittamista ja lisää liivateliemi ohuena nauhana. Lisää lopuksi myös kermavaahto, ja sekoita koko ajan huolella.
Maista täytettä, ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

Kaada täytemassa keksipohjan päälle ja tasoita pinta nuolijalla. Kopauta astiaa hiukan, jotta pahimmat kuplat poistuisivat. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Koristele kakku mielesi mukaan.

Resepti on 12 hengelle ja alunperin tarkoitettu halkaisijaltaan n. 20-22cm leveään vuokaan, mutta määrä mahtuu siis vallan hyvin myös pienempään reunukseen. Oma vuokani on halkaisijaltaan 18cm ja korkeudeltaan n. 7,5cm (ihan Prismasta ostettu vuoka).

Pohjan digestive-keksit voit vaihtaa haluamiisi kekseihin. Itse käytin nyt Semperin gluteenitonta suklaakeksiä. Myös suklaan kanssa voi leikkiä. Tummaa-, maito-, mauste- tai valkosuklaata. Kahvina käytän itse espressoa.

Täytemassa sopii myös loistavasti täytekakun väliin. Kokoa kakku silloin käyttäen joko vuokaa tai reunusta apuna. Näin saat tukevan ja korkean täytekakun, jonka leikkauspinnat ovat kauniin raidalliset!

Aurinkoista viikkoa!

Tervehdys täältä lounaan lomasta!

Fiskars -arvonta tuli todellakin tiensä päähän sunnuntaina, ja nyt olisi aika julistaa ne kaksi onnekasta, joita Fiskars hemmottelee tuotelahjallaan. Ekaksi kuitenkin suuri kiitos kaikista ihanista salaattivinkeistänne. Sieltä kommenteista kannattaa itse kunkin käydä vilkuilemassa vinkkejä niin helppoihin lounaisiin, kuin vähän juhlavampiinkin salaatteihin!

Onnekkaimmat kaksi olivat tällä erää Siri ja Ansa-Maria, jotka saavat postia pikapuoliin. Kumpainenkin saa siis valita 100 eurolla tuotteita Fiskarsin Functional Form -sarjasta. Onnitteluni!

Omalla lautasella on tänään kevyttä seitiä ja katkarapuja. Ihan siis perus arkipikalounas, ei niinkään mitään kulinaarista. Mutta, ihan varmasti napsin tuolta ohjeidenne joukosta jotakin kokeiltavaa lähiaikoina!

Mukavaa tiistaita! Täällä on vaihteeksi taas harmaata ja ankeaa, mutta yritetään pitää lippu korkealla! 🙂

Puhuttaessa lounaasta, tai ylipäätään päivän tehokkaimpien tuntien lomaan sijoitetusta ateriasta, listaan mielessäni nopeasti muutaman kriteerin. Kevyt, tervellinen, nopea ja helppo. Kukapa haluaisi södä itsensä tainnoksiin puoliltapäivin, saati käyttää itse lounaan kyhäämiseen yhtään enempää aikaa kuin on pakko.

Indiedaysin ja Lidlin yhteistyön kautta ajattelin raottaa hiukan omia lounastottumuksiani, sikäli kun niissä nyt mitäään suuria mullistuksia olisi tapahtunutkaan. Tarkoitus oli tutustua kampanjan myötä Lidlin uusiin Fresh Corner -tuoretuotteisiin, mutta olinkin ehtinyt tekemään sen jo aika hyvin ennen kampanjan avausta. Koska pikkukaupungissa helpot (ja hyvät) valmislounaat ovat kiven alla, tartuin näihin oikeastaan heti kun ne paikalliseen Lidliin ilmestyivät.

Itselleni ehkä suurin muutos lounaan suhteen on se, että nykyään mun ei tarvitse syödä samaa ruokaa kuin lapsi/lapset. Eikä edes yrittää naamioida sitä samankaltaiseksi. Jos syön lasten seurassa, heidän oma ruokahalunsa kyllä pelaa, vaikken ihan samaa ruokaa itse popsisikaan. Siinä missä lapsille koitan väsätä monipuolista ja täyttävää, nappaan itselleni kevyempää, kuten salaattia. Tiedättehän, on ihan ok, jos pieni lapsi syö melko raskaan lounaan, ja nukkuu sen jälkeen sikeästi päiväunensa. Äitinä taasen en koe tota ihan ideaalina tilanteena, vaan tahdon olla skarpissa kunnossa pitkin päivää.

Koska ruuanlaittoa saa harjoittaa ihan turtumiseen asti, olen alkanut vähitellen oikaisemaan. Kaikkea ei aina tarvitse jaksaa tehdä alusta loppuun itse. Koska en juuri halua syöttää lapsilleni eineksiä, vaan tavallista kotiruokaa, olen yleensä aika haluton kokkailemaan jo siinä vaiheessa, kun tulisi oman annoksen vuoro. Niinpä olen katsonut parhaaksi napata salaattia valmiina tai puolivalmiina, ihan vain, jotta omakin ateriani säilyisi monipuolisena. Salaattipohja meillä käytetään lähes vallan Lidlin Fresh Corner -salaattisekoituksia. Niihin taikoo nopeasti perussalaatin, ja salaattipohjaan tuleee huomattavasti enemmän väriä. Myönnän, että jos salaatti pitäisi joka päivä vääntää ihan alusta asti, sortuisin itsekin varmaan syömään sitä jääsalaattia joka päivä.

On kuitenkin päiviä, jolloin pelkkä salaattipohja ei riitä. Tiedän jo aamulla, että lounas tulee pahimmassa tapauksessa skipattua, mikäli sitä ei saa nopeasti ja helposti juuri silloin, kuin muissa hommissa on tauko. Niinpä olen alkanut ostamaan myös valmissalaatteja. Lidlin katkarapusalaatti on pieni ja kevyt, ja sen jälleen vatsaan mahtuu vielä esimerkiksi maitorahka marjoilla. Vatsa tulee täyteen, mutta olo ei missään nimessä muutu ähkyksi tai väsyneeksi. Itse olen nyt pari viikkoa ollut täysin viljatta, mutta pitää silti mainita tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä pastasalaatti, joka taasen on nykyään mieheni yksi vakkarilounaista. Kulemma todella hyvää, ja salaatti on myös aika iso ja täyttävä.

Vaikka syönkin tälläistä valmisruokaa kotona, on musta kattaus silti puolet ateriaa. Kippaan lounaani lautaselle ja syön rauhassa pöydän vieressä. (OK, myönnän, välillä työpöydän vieressä.). Bonusta nämä salaatit saavatkin siitä, että osat on kasattu pakettiin erilleen toisistaan, jolloin salaatin ulkonäkö pysyy ihan oikeasti freshinä, eikä salaatti ole mitään mössöä.

Kotona saan siis jotakuinkin pidettyä lounasrytmin kasassa, ja ruokailuvälit kurissa. Oma henkilökohtainen kompastuskiveni onkin reissupäivät, jolloin syöminen tapahtuu suurimmaksi osaksi autosssa. Olen yrittänyt aikanaan tehdä eväitä mukaani, mutta yleensä aamun kiiressä epäonnistun yrityksessäni ja pahasti. Jossain kohtaa havahduinkin siihen, että tein taas 12 tunnin reissupäiviä parin proteiinipatukan ja muutaman latten voimalla. Ja, siinähän nyt ei olllut järkeä sitten ollenkaan! Niinpä itse pidän ihan älyttömän hyvänä sitä, että Lidlin tuotteissa tulee pienet aterimet aina mukana. Niinpä nämä voi ihan oikeasti syödä missä tahansa. Ja pakko myöntää, että päivittäiset syömiseni, varsinkin reissatessa, ovat monipuolistuneet ihan valtavasti!

Omat suosikkini Fresh corner tuotteista ovat siis ehdottomasti salaatit, tuoreet marjat ja hedelmäsalaatti.

Mutta, Fresh Corner on uusi juttu, ja nyt olisi mahdollisuus toivoa siihen sisältöä. Eli mitä sinä tahtoisit löytää Lidlin Fresh Corner valikoimasta? Kerro mielipiteesi ja voit voittaa 20 euron lahjakortin, jolla saat lounaan sekä ystävällesi ja itsellesi!

Lidlin Fresh Corner tuotteet löydät täältä.

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 8.3., ja olet mukana arvonnassa!

Mukavaa uutta viikkoa!

Puolikiloa päivässä, eat your greens jne. Kaikille taitaa olla selvää, että vihannesten ja kasvisten syönti edistää terveyttä ja auttaa esimerkiksi painonhallinnassa. Salaatti kuuluu joka aterian kylkeen, mutta monelle salaatti on myös oiva lounas, ja niin se on itsellenikin. Kun kasvisten ja vihannesten lisäksi nauttii vähärasvaista proteiinia tai rasvaistakin kalaa, ja nappaa kylkeen vaikka jotakin laadukasta hiilaria, on täyspainoinen ateria paketissa. Itse pidän lisäksi yksinkertaista nyrkkisääntöä rasvan suhteen; Mikäli lounaani on lohisalaatti, varsinaista kastiketta ei tarvita. Mikäli taas terveellisiä rasvoja ei tule protskun mukana, lorautan salaattiin öljypohjaista kastiketta.

Fiskarsin ja indiedaysin kampanja haastoi minut kertomaan omasta lempisalaatistani, ja kokeilemaan Fiskarsin uusia Functional Form –salaatintekovälineitä, sekä uutta, juuri induktioliedelle tarkoitettua, pannua. Näin kevään korvalla, kun moni alkaa keventämään ruokavaliotaan, salattiaihe on itse asiassa ihan ajankohtainen, joten käydäänpä asiaan!

En voi väittää, että minulla olisi mitään ihan ykkös lempparia salaattien joukossa. Salaattipohjan kuitenkin kokoan yleensä melko samalla kaavalla, ja vaihtelen sitten proteiinin lähteitä mielialan mukaan. Näistä suosikkini ovat ehdottomasti broileri ja lohi, sekä lisäksi nautin usein salaatin kanssa kananmunia. Salaattipohjaan yritän sisällyttää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia vihreitä. Vaaleista jääsalaatista ja jäävuorisalaatista olen pyrkinyt eroon, sillä niiden ravintoarvot ovat melko heikot. Tosin joskus näilläkin saa lisää täytettä salaattiin, ja kun mukaan heittää esim. pikkupinaattia tai muuta tumman vihreää lehteä, saa ravintoarvotkin paremmin kohdilleen. Salaattipohjaan lisää väriä saa porkkanaraasteella, ja tietenkin mukaan mahtuu perinteiset kurkku, tomaatti ja paprika. Joskus myös sipuli.

Tällä kertaa huuhtelin salaatinlehteni Fiskarsin slaattilingolla, ja pakko myöntää, että kävipä kätevästi niin pesu kuin kuivaus. Hiukan nolona tunnustan, etten ole koskaan aiemmin omistanut salaattilinkoa. Usein olen sellaisen hankintaa kuitenkin ajatellut, enkä vähiten silloin, kun kesäsade on hakannut omaa kasvimaata siihen malliin, että salaatinlehdet ovat yltä päältä mullassa. 🙂 Lingossa on melkoinen vauhti ja muutama kierros tuosta (rikotun kananmunan näköisestä) kahvasta riittää näinkin suuren salaattimäärän kuivaukseen.

Parsakaalin kukinnot antavat hampaille mukavasti työtä ja tuovat tekstuuria salaattiin. Kuvassa Fiskarsin uusi lävikkö, jonka saa littanaksi, mikä helpottaa huomattavasti säilytystä. Heitin samantien vesilintua vanhalla kellastuneella muoviläviköllä, joka on kulkenut matkassani jo kohta 15 vuotta. 🙂
Vanha kunnon rystystenraastinkin sai kilpailijan Fiskarsin raastimesta, jolla saa nopeasti hienomman ja karkeamman raasteen tai siivuttaa vaikka perunan. Näihin on suunniteltu (juuri niitä rystysiä ja sormenpäitä ajatellen) turvallinen työkalu, jonka avulla esimerkiksi porkkana on mahdollista raastaa ihan loppuun asti. Leikkuriosa viipaloi kaunista ja ohutta siivua, ja tulikin tunne, että pitäisi koittaa omatekoisten juureslastujen tekemistä.

Siemenet ja pähkinät ovat hyvä lisä salaateissa, ja niistä saa myös tervellisiä rasvoja. Käytänkin niitä aika vaihtelevasti; Joskus salaattini saattaa olla hyvinkin siemenpitoinen, mutta näissäkin vaihtelu virkistää. Pannulla paahdetut pinjansiemenet ovat perusvarma lisuke, ja ne maistuu koko perheelle.
Induktiolieden kanssa on ollut opettelemista, sillä tuo pannun kuumeneminen käy niin älyttömän nopeasti.  Suurin osa vanhoista pannuista ja kattiloistamme sopii uudelle liedelle, mutta nyt pääsin tosiaan kokeilemaan täysin induktiolieden mukaan suunniteltua pannua. Fiskarsin pannu on painava ja tukeva, se kuumenee nopeasti ja pinta on kuin uusi muutaman pesukerran jälkeenkin. Laadukas pannu, jolla paistaa varmasti myös kalan täydellisen rapeaksi. Tuossa juuri eilen lasagnea tehdessäni mietin, että se, mitä olen ennen pitänyt kuumana pannuna, ei ehkä ole kuitenkaan ollut se oikeasti kuuma pannu.
Pannuja on valikoimassa kaikille liesityypeille, ja valittavana on useampaa kokoa. Itse valitsin suurimman koon, sillä ruokaa paistuu usein useamman päivän tarpeisiin 3-4 hengelle. Plussaa hieman korkeammista laidoista, jotka suojelevat myös liettä. Tämä näyttäytyi todella hyvin juuri sen lasagnen teon yhteydessä. Lieden suojeluun on suunniteltu myös Fiskarsin Functional Form -paistolasta, jonka selkäpuolella on pieni nystyrä lastan lepuuttamista varten. Tuo pieni kohoraita nimittäin estää esimerkiksi rasvan valumisen lastan vartta pitkin liedelle. Lastan lisäksi valikoimaan kuuluu saman sarjan muovikauha, jonka toinen puoli on napakkaa silikonia. Kauha on siis samalla ikään kuin nuolija, jolla pannulta tai astiasta saa kaiken ruuan käyttöön.

Broilersalaatti:

esim. lollo rosso, frisee salaatti, rucola, babypinaatti ja porkkanaraaste
parsakaalin kukintoja
kurkkua
tomaattia
paprikaa
paahdettuja pinjansiemeniä
keitettyjä munia
paistettua broilerin rintafileetä
suolaa ja pippuria

Fiskarsin Functional Form -sarjaan kuuluu vielä pari, nemenomaan salaattia varten ajateltua, tuotetta. Toinen on mustat salaattiottimet, jotka voi päistään liittää kätevästi yhteen, ja tuloksena on jämäkät “pinsetit”. Itse ainakin ärsyynnyn jos noutopöytä tyylisessä kattauksessa on kaksi erillistä salaattiotinta. Kun pidät kädessäsi lautasta, ja ehkä aterimia, on kahden ottimen käyttö lähes mahdotonta. Näillä nipistimillä kauhaisee reilun loven salaattikulhoon, ja tosiaan ihan yksikätisesti. Mattamusta muovi on hillitty, eikä näytä niin muoviselta, kuin voisi äkkiä ajatella. Älyttömän käytännölliset!

Toinen salaattihullun lemppari on salaatinkastikkeelle tarkoitettu sekoitin/kaadin. Lasipullon muoto on hauskasti kuin kemianlabrasta, ja sen kansiosa on silikonilla tiivistetty siten, että kantta kääntämällä saat joko kaatimen, tai sheikkerin.

Salaatinkastike:

valkoista balsamicoa
oliiviöljyä
pippuria
suolaa
sinappia
anjoviksia
tuoreita yrttejä

surauta kaikki sauvasekoittimella hienoksi, ravista ennen käyttöä.

En juuri ole mittaillut määriä, mutta pääsääntönä  voi pitää, että balsamico on se kastikkeen pääneste. Hieman vähemmän lorautan joukkoon oliiviöljyä ja sinappia. Sinappina käytän pappani tekemää väkevää sinappia, mutta tässä kohtaa voi valita sen oman suosikkinsa. Tätä määrää kohti käytin viisi pientä anjovisfileetä, ripauksen suolaa ja pippuria, sekä pari pientä oksaa tuoretta tinjamia. Makua kannattaa maistella, ja lisää makeutta saa lorauttamalla joukkoon appelsiini- tai omenamehua.

Mutta hei, sitten kiva arvonta!

Kerro mulle oma lempisalaattisi ja linkkaa mukaan tuotteet, jotka Fiskarsin valikoimista tarvitsisit salaattisi valmistukseen. Tuotteet löytyvät täältä.

Kaksi onnekasta saa valita itselleen 100 eurolla Fiskarsin keittiön- ja kodintuotteita!

Arvonta-aika alkaa nyt, ja päättyy naistenpäivänä 8.3. 2015. Mielenkiinnolla odottelen salaattivinkkejänne! 🙂

Onnea arvontaan ja ihanaa uutta viikkoa! Pus!

PS. Arabian Koko -arvonnan onnekas voittaja oli Susanna. (Valkoinen on ehdoton suosikkini, mutta myös vaalea pinkki on ihana 🙂)

Tänään on nautittu kirpakasta pakkasesta ja ihanasta auringonpaisteesta. Ulkona paistoi niin, että pää oli hetken haljeta, ja hanki jaksoi kantaa vähän isompaakin kulkijaa. Ulkoilun jälkeen maistui tietysti hernekeitto, joka valmistui tänäänkin tuolla 2000-luvulle päivitetyllä ohjeellani. Hernekeittoa meillä syödäänkin nyt pari päivää ahkerasti. Laskiaisen varjolla tietenkin!
Laskiaissunnuntain lisäksi meillä on vietetty tänään ystävänpäivää pikkuisella viiveellä, sillä olemme taas koko perhe kasassa. Vaikka eilen kyllä herkuttelin illalla lasten kanssa poppareilla ja sipseillä (katsottiin suomen surkeinta kuskia ja muita hauskoja ohjelmia), niin mitään isompaa ystävänpäiväleivontaa en viitsinyt tehdä. Nämä sydänpullat maistuivat tänään taivaallisille, ja ehkä juuri siksi, että pöydän ääressä oli yhtä aikaa ne kaikkein rakkaimmat.

Perinteisesti laskiaispullaan kuuluu joko mantelimassa tai hillo. Itse en välitä kummastakaan, joten meillä pullat syödään pelkällä kermalla. Kun hattuosan pullasta painaa vielä pienellä piparkakkumuotilla sydämeksi, saa pullista kivoja leivoksia, eikä niiden näin tarvitse olla sisältäänkään niin kovin perinteisiä laskiaispullia. Nyt kun ystävänpäiväkin osui viikonlopulle voisi sydämelliset laskiaispullat olla aikamoinen veto vaikka työkavereille!

Nämä pullat valmistuvat muuten melko perinteisellä tavalla, mutta mikäli hattuosan haluaa leikata muotilla, kannattaa jättää raesokeri pois! Oikaistakin voi, sillä paistovalmiita pullia löytää kaupan pakastealtaasta. Kerman voi vatkata hyvin jo etukäteen ja tehdä pursotukset vasta juuri ennen tarjoilua.

Tänään oli tarkoitus päästä vähän eteenpäin remontin kanssa, ja puuvajakin kaipaisi täydennystä, mutta aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Ei silti yhtään hassumpi sunnuntai, näitä voisin ottaa lisää.

Levollista iltaa ja kaikkea hyvää uuteen viikkoon.

Viikonloppu lähestyy loppuaan, ja uusi viikko käynnistymistään. Arki ja viikonloppu on hyvä erotella toisistaan, ja meillä se ainakin tapahtuu ehkä helpoimmin aamupalapöydässä. Jos arkena haukataan kiireellä jotakin, niin viikonloppuna katetaan sitten vähän paremmin. Eikä ole kiire, aamupalanälkää voi hyvin kerätä jonkin aikaa.

Arabia juhlistaa tänä vuonna 10-vuotiasta Koko -astiasarjaa, ja yhteistyössä Arabian ja Indiedaysin kanssa, pääsin kokeilemaan Koko astioiden uutuussävyjä Sahramia ja Niittyä. Arabian Koko -astiasto on niitä harvoja, joita voin sanoa keräileväni. Olen aina pitänyt tästä selkeälinjaisesta muotoilusta ja se istuu yhteen muiden Arabian ja Iittalan astioiden kanssa. Valkoisia Koko-astioita meiltä löytyykin aika paljon, mutta täytyy myöntää, että näillä laina-astioilla väri-ilottelu sai pohtimaan, miksei sitä joskus voisi kattaa hieman värikkäämminkin.

Totuus tulee lasten suusta, ja ainakin meillä poika oli sitä mieltä, että värikäs keittiönpöytä näytti tosi hienolta. Ja kenties värikimara hiukan piristikin aamupalapöydässä. Itse näen nämä uutusvärit, Sahramin ja Niityn, myös etnisen keittiön kattausväreinä, vaikka muotoilu varsin sumalaista designia onkin.

Ennestään meiltä löytyy Koko -sarjan valkoisia astioita. Hauskat kaatimet, S-kokoiset kulhot, jotka sopivat monenlaiseen käyttöön, niin jälkiruokakulhoksi kuin tarjoiluastiaksi. M-kokoiset kupit aluslautasineen taasen ovat älyttömän käytännöllisiä, koska ne voi kattaa niin teen juojalle, kuin latten ystävälle. Kupista voi kivasti myös kauhoa alkupalat, vaikka pienen keiton tai salaatin. XS-kokoiset kupit ovat mieheni espressokuppeja, mutta ne käyvät yhtälailla myös munakupista tai kivana lisänä kattausta, kuten esimerkiksi syyskattaus kuistilla -postauksessa. M-koikoiset valkoiset kulhot sopivat nekin tarjoiluun, mutta yhtä hyvin käyvät niin pasta-, keitto-, kuin slaattilautasena. Ylipäätään pidän koko sarjaa älyttömän monipuolisena ja monipuolisuudellaan se rikkookin kivasti vanhoja kattausmalleja.

 Kuten otsikko lupaili, pieni kilpailu olisi myös teille! Mikäli Arabian Koko astiat kiinnostavat, nyt olisi mahdollisuus saada astiakaappiin Kokoa 150 euron edestä!
Kerro kommenttiboksiin mikä on sinun henkilökohtainen suosikkivärisi, Arabian Koko astiastossa, ja olet mukana arvonnassa.

Jätä kommenttisi viimeistään lauantaina 21. Helmikuuta klo 23.00 mennessä, ja varmistat voittomahdollisuutesi.

Tukevan aamupalan jälkeen jaksaa paremmin. Se olisi laskiaissunnuntai, joten nautitaan talvesta sen verran, kuin sitä on tarjolla!

Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaita!

Mikäs sen parempaa talvipäivien ruokaa kuin erilaiset keitot. Siitä huolimatta, että lämpömittari lähentelee iltapäivisin viime juhannuksen lukuja, keitto maistuu esimerkiksi ulkoilun päälle aivan loistavasti. Meillä keitot ovat aika yleistä arkiruokaa, koska isosta soppakattilasta saadaan riittämään useammalle päivälle, ja keitto maistuu hyvin mikrossa lämmitettynä. Monesti silti keiton keittäminen vaatii jonkin verran aikaa ja vihannesten kuorimista, mutta onneksi on myös niitä nopeita vaihtoehtoja!

Hernekeitto on yksi suomalainen keittoklassikko, ja Indiedaysin ja Jalostajan Hernekeittotorstai -kampanjan myötä ajattelin paitsi avata omaa suhdettani hernariin, myös jakaa teille helpon ja herkullisen hernekeitto-ohjeen.

Väistämättä hernekeitosta tulee mieleen koulu. Ihan ensimmäiset luokat, mutta myös opiskelijaravintolan torstaimenu, jossa kahdesta valittavasta ateriasta toinen oli joka torstai hernari ja pannari. Milloinkaan en ole jättänyt väliin mahdollisuutta syödä hernekeittoa. Vanhemmillani on myös aina ollut tapana keittää joulukinkun jämälihoista hernekeittoa, joten vihreä soppa kuuluu luonnollisesti tähän talven keväiseen puoliskoon, kuten laskiaiseen.
En ole einesihmisiä, eikä lapsuudenkodissanikaan juuri eineksiä tavannut. Suomalainen purkkihernekeitto on kuitenkin poikkeus, jonka avulla joskus kiireen keskellä on ollut hyvä oikaista. Takaraivossani on muistijälki astiasta, jossa äiti keitti purkkihernekeiton mikrossa. Mieleeni palaakin kuva äidistä, arki-iltana ja vielä ulkovaatteissa, taikomassa nopeasti ruokaa lapsille; Hernari mikroon ja lautaset pöytään.

Vaikka purkkihernekeittoa voikin tuunailla vaikka miten, mielestäni helppus ja nopeus ovat asioita, joita ei kannata uhrata. Meidän Jalostaja maistui tällä kertaa savujuustolle, ja sai kylkeensä pekonirullia.

Hernesosekeitto pekonilla

Purkki Jalostajan hernekeittoa
(itse olen tyytyväinen tähän vähän isompaan pakkauskokoon)
pussi pakasteherneitä (200g)
2dl ruokakermaa esim. savujuusto
tarvittaessa suolaa ja pippuria

Tyhjennä purkin sisältö kattilaan. Nykyajan tehokkaat liedet ovat jo mikroakin nopeampia. Lisää vajaa purkillinen vettä joukkoon, ja kaada mukaan pakasteherneet. Lämmitä liedellä ja sekoita tasaiseksi. Survaise keitto sauvasekoittimella, lisää ruokakerma ja anna kiehahtaa.
Kääri pekonit rullalle ja laita n. 200°C uuniin hetkeksi. Näin pekoni ei kuivu, vaan pysyy mehevänä. Koristele keitto pekonirullilla ja herneenversoilla.

Voit vastaavasti käyttää esim. Mustapekka-ruokakermaa tai mitä tahansa maustettua tai maustamatonta ruokakermaa. Myös perinteinen Koskenlaskija -juusto sopii hernekeiton kyytiin. Käyttäessäsi perus Koskenlaskijaa, käytä puoli purkkia vettä ja anna juuston sulaa kuumaan ja soseutettuun keittoon.

Suomalaisia klassikkotuotteita jaosssa:

Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä on meneillään kiva kisa, jossa voit voittaa loistavia palkintoja joka viikko. Tägää omat hernekeittokuvasi #hernekeittotorstai, ja voit voittaa suomalaisia klassikkotuotteita. Enemmän kisasta ja säännöistä kampanjasivulla.

Ja mikäkö on hernarin jälkkäripari!? No pannari tietenkin! 🙂

Ihanaa aurinkoista ja keväistä päivää. Oma eilinen ei mennyt ihan putkeen, mutta josko tänään jäisi aikaa keleistäkin nauttimiseen.

Muistakaa syödä hernekeittoa! 🙂

Huomenta!

Muistatte ehkä aikaisemman postaukseni superfoodeista? Indiedaysin ja Cocovin kampanjan myötä lähdin omalle tutustumismatkalleni superfoodien pariin, ja kerroin hieman omista ennakkoluuloistani ja ajatuksistani näitä ihmesupereita kohtaan. Pari viikkoa on vierähtänyt, ja nyt täytyy myöntää, että tuolloin kampanjan myötä saamani kokeiltavat tuotteet eivät kaikki ihan riittäneet tätä pariviikkoista. Jep, varastoja piti täydentää jo viikon jälkeen!
En edelleenkään koe olevani superfoodeihin hurahtanut hipsteri, mutta olen kuitenkin löytänyt arjesta, ja aika arkisestakin ruokavaliosta, paljon paikkoja, joihin superfoodit soveltuvat, ja näin kenties myös ruokavalioni on muuttunut hieman terveellisempään suuntaa. Itselleni suurin juttu on kuitenkin se, että superfoodit on pystynyt mahduttamaan ruokavalioon, jota koko perhe nauttii. En siis tee pelkästään itselleni superruokaa, vaan koko perhe voi nauttia samoista herkuista.

Tänään ajattelin jakaa teille pari ohjetta, jotka soveltuvat todella hyvin niin laihduttajalle kuin karppaajallekin. Ihan vaikka siltä varalta, että kevät on jollekulle teistä aikaa, jolloin ruokavalion hiomiseen olisi tarvetta, ja muutaman kilonkin tahtoisi hyvästellä.
Pari viikkoa sitten lähdin taivuttamaan terveellisiä raaka-aineita aika perinteisiin herkkuihin, mansikkahilloon ja lettuihin, tällä kertaa jakamani reseptit ovat vähemmän kaloripitoisia, mutta mausta ei mielestäni tarvitse tälläkään kertaa tinkiä.

Aika usein laihduttaja haluaa rouskutella hampaissaan jotakin. Hiilarittomalla kituessa mieli kaipaa leipää ja hiilarin himo iskee useimmiten juuri leipätiskillä. Leipä on usein ristiinnaulittu erittäin epäterveelliseksi, ja lähdinkin miettimään, että mitäpä jos leivästä, reilun hiilarisatsin sijaan, saisikin proteiinia?! Tässä näkkärissä ei oikeastaan ole proteiinin lisäksi kuin kuitua, joka kulkee kehomme läpi sellaisenaan. Näkkäräri on kuitunsa vuoksi niin täyttävää, että mahalaukku oikeasti täyttyy tosi nopeasti ja näläntunne vaihtuu kylläisyyteen. Näkkäri myös pitää nälän loitolla pitkään, mikä hiilarittomalla dieetillä on erityisen tärkeää. Mutta, muistattehan nauttia sen kanssa vettä! Kuitu sitoo itseensä nestettä, ja siksi riittävä vedenjuonti on extratärkeää!

Vähähiilihydraattinen näkkileipä:

Ohjeesta tulee pellillinen (60cm uuni)

6rkl mantelijauhetta
5rkl Fibrex-hiutaleita
2rkl vehnäleseitä
10rkl pellavansiemenrouhetta
10rkl chian siemeniä
2rkl psylliumia
1rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
3dl vettä
suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja muna. Levitä heti, nuolijaa avuksi käyttäen, leivinpaperille uunipellin päälle. Mitä nopeammin toimit, sitä helpompi taikina on levittää. paista 175°C uunissa 45min ja jatka toiset 45min 150°C:ssa. Mikäli haluat leivästä kauniita paloja, ota pelli uunista n. puolen tunnin kuluttua ja leikkaa veitsellä palat. Näin valmis näkkäri on helppo taittaa paloiksi valmiina. Itse paistan leivän kiertoilmalla ja päästän välillä uunin luukusta vesihöyryt pois.

Rukiisen oloiset siemennachot:

Käytä yllä olevaa näkkäritaikinan ohjetta. Tarvitset lisäksi tuoreita yrttejä esim. timjamia, rosmariinia. Voit toki käyttää myös kuivattuja mausteita tai viime kesänä tuore pakastettuja makuja.

Pilko yrtit pieneksi ja sekoita ne kuivien aineiden joukkon.
Sekoita tavallisen suolan sijaan “jauhoihin” karkeaa sormisuolaa hieman reilummin.
Rouhi mukaan myös mustapippuria.
Lisää vesi ja muna, sekoita ja levitä pellille.
Ripottele pinnalle vielä sormisuolaa ja pippuria,
paista vastaavasti kuin edellä mainitussa.

Puolen tunnin paiston jälkeen leikkaa leipä veitsellä pieniin kolmioihin. Voit toistaa käsittelyn taas puolen tunnin kuluttua, jotta saat paloista varmasti kauniita kolmioita.

Tarjoile itse tehdyn tuoredipin kanssa:

Tulinen avocadodippi:

2 avocadoa
1 habanero (tai maun mukaan, lisää vähitellen)
Puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
ripaus kookossokeria

Surauta kaikki sekaisin, ja tarkista makua, mausta tarvittaessa lisää. Kookossokeri antaa kivan maun, mutta voit jättää sen myös pois, mikäli vältät sokeria.

 Herkullista ja yltiöterveellistä!

Muistakaahan käydä lukaisemassa muutkin reseptit tuolta kampanjasivulta. Siellä on vinkki poikineen, ja mukava arvonta,jossa voit voittaa itsellesi Cocovin superfoodeja!

Superia sunnuntaita!

Tallenna

Jatketaan herkkujen parissa, mutta tarkastellaan tällä kertaa asiaa hieman eri vinkkelistä. Olen nimittäin mukana Indiedaysin ja Cocovin kampanjassa, jossa tarkoitukseni on perehtyä superfoodien ihmeelliseen maailmaan, ja kenties samalla rohkaista teitäkin superfood-kokeiluihin.

Mutta, aloitetaan kuitenkin suhteestani näihin superruoka-aineisiin. Tässä kohtaa olisi tosi hieno päteä, ja kertoa, miten meidän lapset syövät vain ja ainoastaan hamppupannareita ja muita superfood-versioituja herkkuja, mutta myönnän, että tämä on osa-alue, josta olen ihan turkasen pihalla. Jos nyt ei oteta huomioon chian siemeniä, joita olen joskus aikanaan oppinut käyttämään proteiininlähteenä, ja kookosöljyä, jonka nimeen vannon pitkälle ihonhoidossa, olen superfoodeissa melkoinen noviisi. Kun lähdin pohtimaan syytä siihen, mikseivät superit ole vielä keittiötämme vallanneet, pääsin pähkäilyissäni avokadopasta-kompleksiini. Kärsin nimittäin herkästi vastareaktiosta kaikkea supertrendikästä kohtaan. Alan hylkimään ja torjumaan kaikkea, mikä keikkuu hypetyksen ja palvonnan rajamailla, ja vasta kun Hesari kirjoittaa avokadopastan olevan tylsää ruokaa, alkaa kiinnostukseni herätä. Sama on pätenyt superfoodeihin, raakakakkuihin ja raakasuklaaseen. Jos jotakin tyrkytetään joka tuutista, kiinnostukseni katoaa ja muuttuu enemmänkin ärsyyntyneisyydeksi. Niinpä superfoodien kohdalla kävi samoin, kuin useamman radiohitin kanssa; Samaa levyä kun soitetaan tarpeeksi kauan, alkaa se väkisinkin tympimään.

Yhteistyön myötä postipoika kuitenkin kantoi vuoden alkuun minulle paketin josta löytyi jos jonkinmoista jauhetta ja pulveria Cocovin pakkaamina. Tehtäväni oli kehittää raaka-aineiden pohjalta resepti, jonka voisin jakaa teille blogini lukijoille. Niinpä tässä taannoin, kun lapset sairastivat jonkinmoista vatsaflunssaa, ja olivat ruokahaluttomia, päätin piristää arki-iltaa lettukesteillä. Liekö pannarivalinta osa mukavuusalueeltani poistumista, sillä tuhannet protskupannarin ohjeet ovat aiheuttaneet kasvoilleni irvistystä jo parin vuoden ajan. Tuntuu, että niitäkin on ollut tyrkyllä ihan kyllästymiseen asti.

Siinä kun sitten hetken opiskelin tuotteiden sisältöä ja ominaisuuksia, löysin kohtalaisen hyvän kombon pannaritaikinaan. Pari lettua paistettuani poika jo juoksikin keittiöön ja huusi riemuissaan, että jee, äiti paistaa lettuja! Tässä kohtaa olin todella tyytväinen, että lapsen hajuaisti yhdisti uudet raaka-aineet varsin klassiseen herkkuun. Letut saivat kiitosta vielä pöydässäkin, ja huojentuneena tekstasin miehelleni, että meidän lapset syö hamppupannareita!

Pannukakut:

1dl kookoskermaa
2kpl munia
1rkl hamppuproteiinia
2tl psylliumjauhetta
1 tl kookossokeria
2rkl kookosjauhoja
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
ja jauhettua vaniljatankoa maun mukaan.

Paistamiseen neitsytkookosöljyä

Vatkaa munat rikki ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna taikinan turvota n. 20 minuuttia.

Paista pannulla miedolla lämmöllä, ja käännä, kun letun pinta on hyytynyt. Voit tehdä joko pieniä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja, tai suuria räiskäleitä.

Vaikka mikään ei tietenkään vedä vertoja omatekoiselle mansikkahillolle (siis sellaiselle vanhan ajan sokerihillolle), olen nyt ihastunut hiukan arkisempaan hilloversiooni, joka ei missään tapauksessa ole epäterveellinen herkku, vaan oikeastaan superteervellinen lisuke vaikkapa jugurtille tai rahkalle. Tätä kun voi hyvällä omallatunnolla lisätä vaikka puuron päälle, eikä ruokavalio muutu kuin hitusen terveellisemmäksi! Omaan makuuni mansikka on ihan kyllin makea ilman sokeriakin, mutta kookossokerilla “hillosta” saa tietenkin enemmän sitä sokerihilloa muistuttavamman, ainakin maultaa. Helppoudellaan tämä herkku loistaa myös siinä, että voit hyvin tehdä vaikka viikon satsin jääkaappiin valmiiksi. Näin ei tarvitse joka aamu turvotella siemeniä, vaan lisuke on valmiina.

”Mansikkahillo”:

 2-3dl viime kesänä pakastettuja mansikoita
n. 4 tl chian siemeniä
Kookossokeria oman maun mukaan

 Sulata marjat ja sekoita niiden joukkoon chian siemenet ja sokeri. Anna seoksen vetäytyä 30-60min, jotta siemenet tuottavat hyytelömäisen sidosaineen. Voit myös tehdä hillon valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä päivänä.

Pannareiden paistaminen oli älyttömän helppoa. Takinasta tuli sopivan paksua, ja pikkuisetkin letut paistoin ihan isolla pannulla. Kääntäminen oli helppoa, ja pannarit pysyivät hyvin kasassa. Kookosöljy antaa todella kauniin ja kullanruskean paistopinnan, jota ainakin itse arvostan suuresti. Niin lasten suussa kuin omassanikin (ja lopulta myös mieheni suussa) pannarit maistuivat ihan tavallisille. Maultaan nämä eivät siis juurikaan eroa esimerkiksi amerikkalaisista pannukakuista.

Kookossokeri ja -öljy ovat löytäneet nyt tiensä keittiöön, ja varmasti pysyvätkin osana ihan tavallista ruuanlaittoa ja leivontaa. Psylliumin suhteen kokeiluni ovat vielä alkutaipaleella, mutta sen hyödyntämistä olen lähinnä meittinyt vähähiilihydraattisien leipien leivonnassa. OptiMSM -jauheesta kerron teille myöhemmin lisää, sillä siihen kiinnostukseni heräsi makukokemuksiakin tärkeämmästä syystä.

 Saamani tuotepaketti sisälsi Cocovin chian siemenet, hamppuproteiinin, kaakaojauheen, kookossokerin, OptiMSM-jauheen, neitsytkookosöljyn, psylliumin ja superfood trailmix pussin. Lisäksi sain testaukseen joitakin Cocovin välipalapatukoita, jotka tulikin maisteltua aika äkkiä. 😉 Kampanjasivulla on arvonta, jossa palkintona on samankaltainen starttipakkaus, eli mikäli kiinnostuit, käy ihmeessä osallistumassa!

Niin, ja antakaan nyt ihmeessä vinkkejä ja ohjeita, mikäli teillä sellaisia on. Kenties sitä hyvää oloa voisi vaalia myös terveellisemmällä ruualla!

Ja huomenna vielä toiset. Äh ja puh, vatsa on täynnä vaaleanpunaista “mansikkakakkua” ja kaikkea muutakin hyvää. Väsynyt on myös 2-vuotias, joten tänään mennään hyvillä mielin aikaisin nukkumaan. Kiitos kaunis ihanista viesteistänne ja onnitteluista. Palaan kysymystenne pariin myöhemmin. Tämä ilta ollaan vain, ja huilaillaan!

Mukavaa viikonloppua!

Pus!