mitä jäi käteen?

02.1.2020

Uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Jos harrastankin jonkinlaisen tilinpäätöksen tekemistä aina vuoden vaihtuessa, niin täytyy sanoa, että tämä joulun jälkeinen sairastelu antoi asialle mitä parhaimmat puitteet. Mieli on ahkeroinut ja työstänyt ja jonkinlainen tilinpäätös on syntynytkin.

Edelliset kaksi vuosikymmentä on ollut astumista aikuisuuteen. Molempiin osui lapsen syntymä ja mittava remontti. Tämä päättynyt vuosikymmen oli ennen kaikkea sellainen perheeksi kasvamisen vuosikymmen. Kaksi pientä lasta ja elämä, joka mukautui myös sen mukana. Me saatiin uudenvuodenaattona vihdoin meidän uusi sänky ja mietinkin, että seuraava vuosikymmen on sitten parempia unia. Joskaan lapset eivät ole meitä juuri viime vuosina valvottaneet ja uusi vähän erilaisen valvomisen vuosikymmen on edessä, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Samaan aikaan kun lapset kasvavat on aikaa ja voimia kasvattaa taas omaa keskeneräistä itseään. Miettiä, mitä kaikkea vuosiin on mahtunut, ja mikä minusta on tullut. Ja ehkä ennen kaikkea miettiä sitä, mitä haluan olla ja millaiseksi kasvaa.

Noin äkkiseltään olisin vuoden viimeisinä päivinä voinut todeta, että olipa paska vuosi. Mutta kuten tilinpäätökseeni kuuluu, jaoin vuoden kvartaaleiksi ja kävin läpi jokaisen neljänneksen omana erillisenä kokonaisuuteenaan. Ja tiedättekö, tulin siihen lopputulokseen, että vain tuo viimeinen pätkä vuotta 2019 oikeasti oli se mikä tökki. Ja vaikka se tökkikin henkkoht elämässä tosi pahasti, sekin piti sisällään myös tosi paljon hyvää. Joten viivan alle ja käteen jäi paljon positiivista, paljon keskeneräistä ja paljon korjattavaa. Ja mitä tulee niihin latteuksiin “se, mikä ei tapa, vahvistaa”, “kaikella on tarkoituksensa” ja “lopulta kaikki kyllä järjestyy”, allekirjoitan ihan jokaisen kliseen. Näin se vain tuppaa elämässä menemään. Joskin minäkin tarvitsen välillä lähelleni jonkun, joka muistuttaa, että kaikesta selvitään, kun on tähänkin asti selvitty, ja jonkun, joka kääntää tappiomielialan sisuksi ja epäonnistumisen haluksi onnistua. Silti haluan uskoa, että se jokin, mikä tuohon kykenee on minussa itsessäni. Sisäänrakennettuna, joskin joskus herättelyä kaipaavana.

Niin että jos tilinpäätökseni jälkeen mietin, mitä minusta on tullut ja mitä minä olen, nousee sisukas kärkipaikalle. Ja tuon ominaisuuden kanssa on oikeastaan ihan kiva käydä uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen kimppuun. Antaa itselleen jonkinlainen positiivinen leima ja identiteetti.

Tässä lomaillessa olen toki miettinyt montaa muutakin asiaa, mutta jätetään osa näistä ajatuksista myöhempään käsittelyyn. Nyt ajattelin tarjoilla blogivuoden pikaisella kuvakelauksella. Taidanpa muuten käydä pikaisesti moikkaamassa daalioiden mukuloita kellarissa! 😀

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


siivouspäivä tyttöjen kesken

12.10.2019

Meidän perheen miesväki näppäilee tänään bassoa kumpikin tahollaan, ja niinpä meille jäi Klaaran kanssa koko lauantaipäivä aikaa olla ihan vain tyttöjen kesken. Siivouspäiväkin oli pakko pitää, mutta ollaan yritetty viettää sitä mahdollisimman rennosti ja tarpeeksi taukoja pitäen. Päivään mahtunut siivouksen ja pyykinpesun lisäksi piirtämistä, askartelua, kirjoitusharjoituksia ja pieni taukopiipahdus kylillä. Pakollisten kauppaostosten lisäksi hommattiin kuistille lankaköynnös ja callunat, päiväkahvitauolle kastettavat, illaksi karkkiherkut ja päästiinpä pitkästä aikaa käymään myös ihanassa Sandrasissa, sellaisessa pienessä sisustus- ja lifestyleputiikissa, joka palvelee täällä meillä aina lauantaisin. Ja juuri kun olen tässä kehunut, että en osta edes uusia tyynynpäällisiä, niin nyt sellainen tuli hankittua. Ei kuitenkaan ihan hetken mielijohteesta, vaan olen katsellut tuota Tine K:n sinistä jättityynynpäällistä jo tovin sillä silmällä. Ihanan raikas piristys keittiön sohvalle! Ja hei, en voinut vastustaa kalenterikynttilää, joka tosin pääsi vielä keittiön astiakaapin päälle odottamaan joulukuuta.

Syy siihen, miksi tuo Klaaran vuodekatos roikkuu keittiössä, on se, että pesin sen ja ripustin kuivumaan tuohon muurin eteen. Mutta tämä yksityiskohta siksi, että olen saanut jokusen kyselyn tuon Numero 74 vuodekatoksen pesunkestävyydestä, ja nyt voinen ilmoittaa, että se kestää pesua vallan mainiosti. Pesuohje on hienopesu 30°C, mutta itse pesin kyllä ihan tavallisella neljänkympin ohjelmalla, eikä käynyt kuinkaan, paitsi, että tuli puhdasta.

Kohta on edellisten karkkipäivien suklaat pesty pois olohuoneen sohvilta, ja siivouspäivä muutenkin paketissa. Voidaan siis lasten kanssa hyvillä mielin ottaa karkkikulho olkariin ja viettää lauantai-iltaa herkutellen.

Ihanaa lauantai-iltaa sullekin! ♡


Toiveesta lastenhuoneita

12.8.2019

Moikka!

Kyselin perjantaina instan stooreissa, että vieläkö lastenhuonepostaukset kiinnostaa. Siitä huolimatta, että niitä ei -ääniäkin tuli, kyllä -vastausten osuus oli 93%. Eli aika selkeästi myös lastenhuoneet kiinnostaa. Siispä niitä tänään. Ajattelin, että laitan samaan postaukseen vähän kuvia sekä esiteinin, että pikku prinsessan huoneesta, niin saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja ne jotka eivat aiheesta välitä, voivat skipata tämän päivityksen ohi.

Muistaakseni kerroin jo aikaisemmin kesällä, että tehtiin pojan huoneeseen vaaterekki. No ideahan on kopioitu suoraan Ikean myymälästä ja tarpeet löytyivät Motonetistä. Harjanvarsi ja ohutta köyttä veneilyosastolta. Koukut kattoon ja voilà, paras ratkaisu ikinä! Nimittäin lattiatilaa saatiin säästettyä, mikä helpottaa esimerkiksi siivousta. Muuten tuo huone on pysynyt entisellään, vaikkakin sänky- ja pöytäasioihin on kaavailtu muutosta.

Klaarankaan huoneessa ei ole tapahtunut mitään muutoksia, paitsi vaaterekki täälläkin. Lattiamalli tosin, mutta se istuu tänne paremmin ja siihen ylettyy helpommin. Tuollaista kattomalliahan on helppo nostaa tai laskea narujen avulla, ja koska esikoisen huone on ihan älyttömän korkea, tilaa roikkuvalle vaatepuulle on paljon. Klaaralla taasen on laskeva katto, ja täyttä huonekorkeutta on vähän, joten lattiamalli on siitäkin syystä parempi vaihtoehto.

Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut kauheasti leluja. Oikeastaan tosi vähän, ja niitäkin on sitten vähän vuoroteltu. Toinenhan nyt ei enää leikikään, mutta Klaaralla on yhä puputalonsa, joka taitaa tällä hetkellä olla ponitalo. Ja leikkiruokaa ja vähän kaikenlaista nallea ja pehmoa. Mutta koska näitä on määrällisesti tosi vähän, lelut ei nappaa mitään suurta tilaa. Kirjat ja pelit on kiinteissä komeroissa, mikä helpottaa sekin siivousta. Yläkerran imurointi on esikoisen hommaa, joskin itse sitten välillä teen sellaisen perusteellisemman siivouksen, pesen lattiat jne.

Mun loppukesän pesänrakennusvietti on ehkä nyt voimakkaimmillaan. Tekee mieli oikoa paikkoja ja karsia tavaraa. Mutta se on sellaista vähän kerrallaan juttua, en mä mistään kovin isosta jaksa innostua. Ei jotenkin vaan jaksa. Ja sitäpaitsi, parin viimepäivän suurin sisustukseen vaikuttava juttu on ollut kerran syödyn pastakastikkeen poistaminen olohuoneen matosta. Jep, ei mitään fengshuita. 😀

Käytiin muuten eilen katsomassa sitä pienempää ruokapöytää. Sen kansi on maalattu valkoiseksi, mutta ajattelin hioa siitä maalin pois. Eli vielä ei kanneta sisään, vaan hoidellaan maalaukset ja hiomisen ensin varaston puolella. Kunhan ehditään. Mutta se taitaa ollakin sitten se syksyn suurin sisustusjuttu. Ja karsiminen. Eli ei mitään suuria muutoksia. Tai no, ehkä mattoasioita pitää myös miettiä, jos se pastakastike ei lähde pois. Se on vaan niin viheliäinen juttu, kun olkkarissa ja pianohuoneessa on samikset matot, enkä oikein osaa nähdä, että niissä olis eripariset. Vai onko se vaan mun ahdas mieli?

 

Mahtista maanantain jatkoa! ♡


Klaaran oma huone

04.3.2019

Hellurei ja maanantaita!

Kerroin heti vuoden alkajaisiksi, ettei meidän yläkerran aula ole sitten loppukesän ollut entisensä, ja lupasin palata aiheeseen, mutta vissiin sekin on sitten jäänyt. Korjataan kuitenkin tilanne nyt. Sillä niinhän ne sanovat “parempi myöhään kuin ei milloinkaan”. 🙂

Yläkerran aula -tunnisteen takaa löytyy postauksia ja kuvia siitä, mitä tämä tila on ennen ollut. Periaatteessa ihan kiva “välitila”, mutta suoraan sanottuna enemmänkin sellainen hukkatila. Nämä tällaiset huoneet on paikkoja, jotka näyttävät kivoilta kuvissa, mutta niiden käyttöaste on jotakuinkin täysi nolla. Tässä tapauksessa aulatilan tärkein tehtävä oli kirjojen säilytys.

No viime kesänä tuli sitten pakottava tarve saada esikoiselle oma iso huone, ja muutaman yön sitten pyörinkin sängyssä ja mietin, että mites mä sellaiseksi muutun. Kylmät vintit on toki vielä ottamatta käyttöön, mutta projekti vaatii paitsi aikaa, myös rahaa. Niinpä sitten asetuin makuulle yläkerran aulan kirjakaappien eteen ja totesin, että jos minä mahdun siihen pitkin pituuttani, siihen mahtuu myös Klaaran sänky, joka on tehty aikana jolloin ihmisen keskimitta oli jotakin 160cm ja rapiat.
Ja siitä se idea sitten lähti. Ja niin lähti myös se puolivuotinen kirjakaappiprojekti, joka itse asiassa saatiin päätökseen vasta muutama viikko sitten. Ensinhän ne kirjat lojuivat keskellä pianohuoneen lattiaa, ja sitten olohuoneen puolella muutaman kuukauden kirjakaapin edessä ja tv-tasolla. Jouluksi sain toki kirjat kaappiin, mutta kaapin päällimmäisen osan mies asetteli paikalleen tosiaan vasta reilu kuukausi sitten. Mainittakoon tässä kohtaa, että emme ole edes hämäläisiä.

Tuo vanha sohvahan päätyi aikanaan Klaaran vuoteeksi, kun olimme luvanneet majoittaa sen, mutta paikkaa ei oikein tuntunut löytyvän mistään. Samaan aikaan Klaara piti siirtää pois pinnasängystään ja kaksi tarvetta kohtasivat. Kun kätevän emännän mittani osoitti, että Klaaran sohvasänky mahtuu oikein hienosti yläkerran aulaan, loppu olikin sitten jo helppoa. Vaatekaapista väännettiin hiukan kättä, sillä kannettuani sen paikalleen, totesin ettei se sopinut alkuunkaan yläkerran vessan ja esikoisen huoneen oven väliin. Mieheni vannoi, että silmäni tottuu kyllä ajan kanssa, ja niin siinä kai sitten kävi, koska nyt sen paikka tuntuu oikein luontevalta.

Huonekaluvalssin jälkeen meillä oli kaksi tyytyväistä lasta. Toisella iso oma huone ja toisella turvallinen välitila omana huoneena. Sellainen, johon uskaltaa nukahtaa yksinkin. Ainakin välillä.

Tämä aulatilan asukas on onneksi melko siisti luonne ja järjestelee lelunsa tarvittaessa vaikka pituusjärjestykseen. Ja ilmoittaa silmät kirkkaana siivonneensa huoneensa pyytämättä ja käyneensä vähän “sisustamassa” myös veljensä huoneessa. Tiedä, mistä on tapansa perinyt, mutta homma toimii.

Edelleen meillä lapset viettävät suurimman osan ajastaan alakerrassa. Alakerrassa askarrellaan ja pelataan ja sinne kannetaan myös lelut. Mutta tavaroille on omat paikkansa ja se helpottaa myös lapsia huolehtimaan järjestyksestä. Ainakin osittain. Ja nyt silmä on tosiaan tottunut paitsi tuohon aulan vaatekaappiin, myös olohuoneen päällekkäin nostettuihin kirjakaappeihin.

Sellaista maanantaille. Ihanaa uutta viikkoa! ♡


#olensisustaja – IKEA kysyy, minä vastaan

13.9.2018

Kaupallinen yhteistyö / IKEA


Oma koti on ehdottomasti maailman paras paikka, sellainen perusyksikön kokoava itseisarvo. Koska koti on myös rauhan ja turvallisuuden tyyssija, on se paikka jonka viihtyvyyteen panostaa mielellään niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Itse huomaan miettiväni sisustusjuttuja ihan päivittäin, vaikkei se ehkä konkreettisesti toimintaani vaikutakaan. Sitä näkee muualla jotakin josta inspiroituu, tai sitten näkee kotonaan jotakin joka ei tunnu olevan “kohdallaan”. Tänään vastaan Ikean heittämään haasteeseen ja pohdin omaa suhtautumistani sisustamiseen – varsinkin bloggaajan näkökulmasta. Tänään pohditaankin sitä, miten blogi mahdollisesti vaikuttaa tyyliini ja ostotottumuksiini. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä IKEAn kanssa.

Meidän kodin tyylistähän on joskus ihan keskusteltukin täällä blogissa. Juttu lähti siitä, että blogini oli joskus laitettu “romanttinen sisustus” kategorian taakse, mikä ei jotenkin tuntunut itsestäni osuvalta. Mietittiin, että tuleeko tuo romanttisuus enemmänkin sisustuksesta itsestään, vai sittenkin vain vanhan talon fiiliksestä. Tai ylipäätään mikä on romanttista! Lopputulema taisi olla, että kaikkea ei voi eikä kuulukkaan määritellä liian tarkkaan. Mutta hei, aloitetaan!

IKEA kysyy, minä vastaan:

Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?

Kaipa tuo kertoo jostakin harmoniantarpeesta. Meillä on sisustuksessa aika yksinkertainen ja luonnollinen väripaletti ja koen sen sekä rauhoittavana, että turvallisena. Mielestäni siinä tulee omakin persoonani aika vahvasti esiin. Luonto, rauhallisuus, harmonia, muuttumattomuus. Ne on kai jonkinlaisia itseisarvoja mulle.

Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?

En tiedä, tarkoitetaanko tällä puhtaasti sisustusesinettä vai voiko mukaan laskea huonekalut. Vastaan kuitenkin, että vanha höyläpenkki keittiössä ja kassakaappi olkkarissa. Molemmat ovat sekä kivoja yksityiskohtia, mutta niillä on kuitenkin ihan käyttötarkoitus.

Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?

Aivan varmasti. Ensimmäisenä tulee mieleen lasten tekemä taide. Se on useimmiten liian henkilökohtaista päätyäkseen blogiin. Toisaalta on varmasti myös paljon esineitä, joilla on tunnearvoa, mutta jotka joko ovat päätyneet blogin kuviin, tai jääneet niistä pois, asiaa sen enempää harkitsematta.

Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?

Varmasti ainakin todella paljon. Onhan selvää, että inspiraatio tulee kaikesta näkemästämme ja kokemastamme. Silti en koe olevani trendien perässä marssija, vaan pikemminkin pysyvyyden kannattaja. Pohdin aika usein mielitekojeni kanssa sitä, kuinka nopeasti ne menevät ohi. Tästä syystä meillä näyttää vuoden ympäri ja vuodesta toiseen jotakuinkin ihan samalta. En ole kovinkaan spontaani näissä jutuissa ja toisaalta myös vastustan nopeita trendejä, jotka eivät tue kestävää kehitystä.

Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?

En. Kuvistahan voi rajata pois ihan mitä tahansa, joten tylsät ja puhtaasti käytännölliset tavarat säilytetään kaapeissa ja laatikoissa. Jokaisen vatkauskulhon tai keittiön pienkoneen ei tarvitse olla viimeistä huutoa. Toisaalta kotimme sisustus ei ole niin kauhean tarkka ja suoraviivainen, joten tänne sopii kaikki se, mikä vain miellyttää omaa silmääni.

Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?

En. Kyllä ihan ykkösenä kaikissa hankinnoissa pitää olla se, että ne miellyttävät itseäni tai palvelevat puhdasta tarvetta. “Imago” rakentuu mielestäni juurikin siitä, että blogissani näkyy oma tyylini ja se, mikä miellyttää omaa silmääni.

Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?

En varsinaista painetta. Mutta kyllä myönnän joskus esimerkiksi kukkaostoksilla pohtivani, että näistä saakin kivan lisän postauksen kuviin. Toisaalta rakastan kukkia ja aivan varmasti ostaisin kimpun jos toisenkin ilman blogia. Ostin tässä taannoin kesällä myös hauskat pienet yrttisakset joiden leikkaavuudesta en ollut niinkään varma. Mutta hieno koriste ne ovat kasvihuoneeseen ja aivan varmasti hauska lisä kaikenlaiseen kukkakuvailuun. Samalla kertaa ostin hauskan puisen sitruspuristimen, joka on mielestäni vain kauhean nätti ja sopisi kivasti johonkin kuvaan. Lemon curd on kuitenkin yhä tekemättä ja saksetkin ovat jääneet kuvaamatta. Nautin silti molempien ostosteni ulkonäöstä itse. Lähtökohaisesti olenkin sitä mieltä, että hankintojeni pitää ihan ensimmäisenä miellyttää minua ja sitten vasta kakkosena teitä muita.
Kampanjapostauksiin ja kaupallisiin yhteistöihin pitää sitten joskus ostaa erikseen jotakin rekvisiitta eli vaikkapa päivänkakkara krysanteemeja ja ulkomaisia mansikoita kesäisiä juttuja keskellä talvea kuvatessa tai punaisia ruusuja kun kuvataan roseeviiniä. Nämä on sitten kuitenkin puhtaasti työjuttuja.

Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?

Keskeneräisiä nurkkia. Puuttuvia listoja, sähköjohtoja, likaisia astioita ja kuivumassa roikkuvia pyykkejä. Useimmiten myös imuria pitää siirtää, koska se lojuu jossakin keskellä lattiaa. Keittiössä on korit paperinkeräykseen ja palautettaville pulloille, ja niitä pitää välillä tyhjentää kuvaan. Kaikenlaisia kasoja ja pinoja syntyy kun kokoan lasten tavaroita sieltä täältä kotia Myös ne pääsevät harvemmin blogin kuviin. Musiikkijuttuja ja instrumenttilaukkuja näkyy myös harvemmin blogissa, vaikka niiden yli pitää välillä tarpoa polviaan nostellen. Meillä vallitsee siis ihan normaali lapsiperheen sotku, mutta en koe, että sen kuvaaminen välttämättä inspiroisi yhtään ketään.
Me ei myöskään uusittu keittiörempan yhteydessä kymäkalusteita koska ne olivat suhteellisen uusia. Nämä jäävät useinkin keittiökuvien ulkopuolle, vaikkakin ovat kyllä blogin kuvissa useamman kerran näkyneet  ja jopa aika monessa sisustuslehdessäkin. Yläkerran retrovessa ja alakerran kylppäri (jonka edellinen asukas on remontoinut) sitävastoin ovat tietoisesti blogin ulkopuolella.

Itse koen, että meillä on ihan persoonallinen koti. Se on sekoitus uutta ja vanhaa, ja tykkään juurikin siitä että lopputulos on omannäköisensä. Mitä tulee IKEAN-huonekaluihin niitä löytyy joka huoneesta. Näkyvin on kuitenkin IKEA-keittiö, jo toinen suunnittelemamme sellainen, ja siitä tykkään ihan valtavasti. MALM-lipastot työhuoneen arkistokaappina ja vaatehuoneen runkona ilahduttavat toiminnallisuudellaan. HEMNES-lipastot eteisessä ja pojan huoneessa imevät nekin valtavasti tavaraa sisäänsä. Itse tuunatut  HEKTAR-valaisimet ruokapöydän päällä, LOHALS-matot, URBAN-juniortuoli, ihanat FINNVARD-pukkijalat työhuoneessa ja STORSELE-korituoli kamiinan edessä. Paljon valaisimia, seinähyllyjä, peili, kello ja kylppärikalusteita. Meiltä löytyy myös Ikean silityslauta, sänky ja erilaisia piensäilytykseen tarvittavia koreja ja laatikoita, naulakoita, tekstiilejä ja lampaantaljoja. Sekä tietenkin iso kasa henkareita.  Niin ja keittiötarvikkeita ja astioita tottakai.

Meillä on kuitenkin myös paljon “second hand Ikeaa”. Esikoiselle ostettiin aikoinaan LEKSVIK-vaatekaappi ja samanlaisen ostin siskoltani aikoinaan myös Klaaralle. Meillä on kolme EKTORP-sohvaa ja saman sarjan divaani. Kaksi sohvista on niin ikään ostettu käytettynä siskoltani, samoin keittiön STORNÄS-ruokapöytä. Siskolta on kierrätetty myös LEKSVIK-eteiskalusteet.
Kaikki nämä puiset huonekalut ovat saaneet meillä valkoisen maalipinnan ja ne ovat jatkaneet elämäänsä toisenlaisessa ympäristössä. Kalusteiden pitkä käyttöikä ja ajattomuus ovat mieleeni. Huonekalujen pitää kestää aikaa ja käyttöä, kierrättämällä säästää sekä luontoa, että rahaa.

Aika harvoin sitä tulee yhdessä blogipostauksessa mietittyä ihan koko kodin sisustusta, mutta hauskaa välillä näinkin. Haastan vastaavaan hommaan myös Tiinan, Sallyn, Idan, Marjan ja Hannan.

Haasteen kysymykset voi kopioida tuosta alta, ja niihin saa toki tarttua muutkin:

Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?
Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?
Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?
Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?
Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?
Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?
Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?
Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?

Voita 300 euron IKEA-lahjakortti:

Nyt on menossa myös hauska #olensisustaja -kilpailu. Jaa omat sisustuskuvasi Instagramissa merkitsemällä niihin #olensisustaja. Kilpailun voittajille on luvassa 300€ lahjakortteja IKEA-tavarataloihin (palkintoja jaetaan 20kpl). Kilpailun säännöt löydät täältä.

Kivaa torstain jatkoa!


Pastellisävyjä pimeyden keskellä

27.11.2017

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet! Ja hei, joulukuukin jo kolkuttelee ovelle, ja tällä viikolla vietetään paitsi ensimmäistä adventtiA, availlaan myöskin jo kalenterin luukkuja. Sen kunniaksi välillä kuvia, joissa joulu ei ole millään tavalla läsnä! 😀

En jaksa muistaa, että tämä marraskuun pimeys olisi hyökännyt päälleni pitkään aikaan kuten tänä vuonna. Tämä siitäkin huolimatta, että yritin ennakoida, varautua ja valmistautua. Lohduttavaa on toki se, että, olen kuullut vastaavaa muidenkin suusta. Että pimeys ei aiheuta ainoastaan minulle tätä tahmeaa ja väsynyttä oloa, vaan se tekee sitä muillekin. Lohduttavaa, joskaan ei helpottavaa. Äitini käyttää sanontaa “väsynyt kuin kuraan kuollut kuttu”, ja se on tuntunut olevan omakin olotilani jo viimeisen kuukauden ajan. Vaan eihän tuolle mitään mahda. Näillä koordinaateilla ja tällä ilmaston muuttumisella pimeyteen ja vesisateeseen on kai vain totuttava. Ja samalla on tietenkin keksittävä niitä keinoja, joilla pimeään saisi luotua edes vähän valoa. Niinpä vaaleat pastellisävyt saavat toimia tänäänkin synkkyyden karkottimena ja kuvissa Klaaran valtakuntaa, jossa hempeyttä toki riittääkin. Tosin myönnettäköön, että illuusio valosta on vain kuvankäsittelyn tuotosta. Ei meidän ikkunoista nimittäin tulvi valoa sen enempää, kuin muidenkaan ikkunoista. 🙂

Tajusin juuri, että olen kokonaisen vuoden ajan miettinyt, mitä tuolle sivusta vedettävälle sohvalle tekisin. Sen alkuperäinen ootrattu maalipinta on nimittäin pahasti naarmuuntunut, ja alkuperäinen tarkoitus saada mänty näyttämään arvokkaammalta puulajilta on jokaisen naarmun myötä tietenkin menettänyt vaikutustaan. Pahimmat naarmut ovat juurikin tuossa vedettävässä osassa, jonka päiväpeite nyt kuvassa peittää. Mutta siitäkin huolimatta, että olen pyöritellyt ajatusta enemmän tai vähemmän aktiivisesti mielessäni jo vuoden verran, en ole kyennyt keksimään haluamaani ratkaisua. Kenties se on ikä, joka on karistanut itsestäni sen vähäisenkin impulsiivisuuden ja pähkäilen asioita nykyisin tavalla, jota ennen pidin miltei sietämättömänä. Tai kenties syy on tässä talossa, joka on opettanut vuosien aikana pitkäjänteisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä. Jos nimittäin jotakin, niin sen olen oppinut, että maalattavat pinnat kyllä odottavat, mutta elämä ja ihmiset eivät. Ja nuo jälkimmäiset kai ovat niitä, jotka loppupeleissä merkitsevät huomattavasti enemmän!

Tänään olisi vuorossa lasten jumppapikkujoulu. Olen myös luvannut, että nisset ja possut pääsevät tänään vintiltä lämpimään, ja lapset saavat muutenkin laittaa joulua esille. Tällä viikolla suunnitellaan myös tulevia synttäreitä ja yritänpä saada laadituksi jonkinlaisen listankin jouluvalmisteluista ja -lahjoista. Jos nimittäin lahjat olivatkin viime vuonna jo lokakuussa hankittuna, niin tänä vuonna tasoitetaan ja joulukuuhun startataan lähestulkoon nollapisteestä. Vielähän tässä olisi vaikka mahdollisuus joulustressiinkin, mutta sitä en nyt kuitenkaan ajatellut käyttää. 🙂

Kaikkea hyvää uuteen viikkoon! ♡

Tallenna


Family Rules – Älypuhelin turvalliseksi lapselle

20.8.2017

Aurinkoista sunnuntaita!
Uusi viikko on taas huomenna alkamassa ja moneen reppuun pujahtaa kännykkä, jonka ajatellaan lisäävän lapsen turvallisuutta. Näin ainakin meillä. Tuntuu turvallisemmalta, kun lapsella on puhelin, ja yhteyden saa molemmin puolin. Tässä kohtaa vuotta moni lapsi vasta opettelee kännykän käyttöä ja helposti meiltä aikuisiltakin unohtuu se tosia asia, että puhelin ei enää ole vain puhelin, kuten meidän aikanamme, vaan oikeastaan lasten taskuihin pujahtaa minitietokone kameralla varustettuna. Ihan ensimmäinen juttu on tietenkin puhua lapsen kanssa puhelimenkäytöstä, yksityisyydestä ja esimerkiksi kuvien jakamisesta. Ja kyllä, jossain kohtaa lapselle pitää tosiaankin selittää myös se ikävä tosiasia, ettei kaikki ihmiset ole sitä, miltä vaikuttavat, ja jokaiseen vieraaseen ei voi elämässä luottaa. Keskustelun ja ohjeistuksen lisäksi lapsen puhelimenkäyttöä voi onneksi myös suojata ja peliaikaa rajata. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä F-Securen kanssa ja keskittyy nyt eritoten lasten puhelimenkäytön turvallisuuteen.

Runsas vuosi sitten kirjoittelinkin teille siitä, miten itse opin tietoturva-asioiden tärkeyden ihan kantapään kautta ja tajusin, etteivät suojausta vaadi pelkästään valtionsalaisuudet, vaan ihan oikeasti koko se elämä, jota netissä elämme. Ja se on muuten lopulta todella yksityistä! Moni tulee säästäneeksi oikeastaan siinä ihan kaikkein tärkeimmässä asiassa eli tietoturvassaan, vaikka oikeasti tuohon nimenomaiseen asiaan kannattaisi se muutama kymppi vuoden aikana jokaisessa taloudessa uhrata. F-Securen tietoturvapaketteihin on nyt tullut uusi ominaisuus Family Rules, joka täydentää turvallisuusasioita vielä enemmän lasten käyttäessä laitteita.

FSecure SAFE Family Rules -perhesäännöt toimivat hyvin yksinkertaisesti, eli tietoturvapaketin käyttöönoton yhteydessä määritetään laitteen käyttäjäksi joko aikuinen tai lapsi.
Lapsen puhelimenkäyttöön voi tehdä erilaisia rajauksia, kuten esimerkiksi määrittää mihin sisältöön lapsi pääsee käsiksi, ja kuinka paljon ruutuaikaa lapsella on päivittäiseen käyttöön.
Lapsen puhelimeen voi myös asettaa nukkumaanmenoajan. Nukkumaanmenoaika onkin todella näppärä keksintö, eli puhelimen erilaiset sovellukset voi lukita ikään kuin yöunille, ja säätää toimimaan taas seuraavana päivänä. Lapsen puhelin toimii kuitenkin läpi vuorokauden puhelimena, eli sillä voi täysin normaalisti soittaa tai lähettää viestin. Ruutuaika taasen mahdollistaa vaikkapa juuri sen peliajan rajaamisen. Esimerkiksi lapselle voi tehdä rajoituksen joka sallii arkipäivänä yhteensä tunnin ruutuaikaa ja viikonloppuna tuplasti. Näitä aikarajoituksia pääsee toki myös säätämään, eli jos vaikka pelaaminen vihelletään hetkeksi hyllylle, ruutuajan voi poistaa täysin tai sen voi vapauttaa erityistilanteissa. Näitä erityistilanteita on meillä esimerkiksi kaupunkimatkalla, kun poika haluaa pyydystää Pokemoneja ja saada peliin käveltyjä kilometrejä. Näillä kulmin kun ei Pokemonit asusta, on mielestäni ihan kohtuullista, että peliä voi käyttää kun satumme olemaan sille suotuisammissa olosuhteissa. Vastaavasti ruutuaikaa laitteella voi lisätä vaikka automatkan ajaksi ja vähentää, jos oman huoneen siivoaminen tai läksyjenteko ei tunnu nappaavaan.

Maailma on muuttunut paljon omasta lapsuudestani ja täytyy myöntää, että välillä kehityksen vauhti jopa vähän hirvittää. Nykyisin kuitenkin esimerkiksi digitaalinen oppimisympäristö on ihan perusjuttu alakoululaiselle lapselle, ja tabletit ja tietokoneet ovat käytössä myös koulussa. Kaikkea kasvatusta ja valistusta ei kuitenkaan voi nakata koulun harteille, vaan meillä vanhemmilla on myös oma vastuumme. Jokaisessa perheessä tehdään ne omat rajoitukset lasten netinkäytölle ja viestittelylle, ja mielestäni esimerkiksi kiusaamisen monimuotoisuus kannattaa huomioida lasten puhelimen käytössä. Tehdä selväksi, ettei ketään kuvailla, ja että omia tai toisten kuvia ei lähetellä eteenpäin. Että WhatsApp -ryhmät eivät ole tarkoitettu kenenkään selän takana nauramiseksi, eikä kenenkään yksityisyyttä saa loukata.
Netissä on paljon hyvää, mutta valitettavasti myös iso annos tavaraa, joka ei ole tarkoitettu lapsen silmille tai korville, osa ei edes aikuisille. Tuon Family Rules -toiminnon avulla lapselle voi luoda myös oman Safe -selaimen, joka karsii automaattisesti netin sisältöä tehden siitä lapselle turvallisen. Sisältörajoitukset mahdollistavat aikuisten sisällön, uhkapelien, päihteiden, maksullisen tai pelottavan sisällön sekä yhteisöpalveluiden karsimisen lapsen selaimesta. Asetettavia sisältörajoituksia löytyy pitkä lista ja aikuinen voi valita niistä ne, jotka kokee tarpeelliseksi. My F-secure -sivujen kautta puhelimen (tai lapsen) voi myös paikantaa.

Meillä alkaa poika olla siinä iässä, että monen laitteen suhteen hän on jo huomattavasti äitiään nokkelampi. Minä en esimerkiksi osaa käyttää pleikkaria, joten DVD-levyjen pyöritys pelikonsolilla jää pojan harteille. Myöskin netin suhteen ollaan koko ajan varpaillamme, sillä kolmasluokkalainen tietää jo tubettajat ja haluaa seurata jalkapallouutisia netistä. Oma puhelinkin on jo välttämätön, ihan vain omankin mielenrauhani vuoksi. Oikeilla säädöillä laitteista voi kuitenkin tehdä lapselle turvallisia, mutta sitä turvallisuutta pitää samaan aikaan opettaa ja opetella. Pojan puhelimen lisäksi lapset ovat perineet vanhan läppärin, joka on myös tehty molemmille lapsille turvalliseksi. Siitä kuunnellaan äänikirjoja, pelataan Bingeliä ja katsotaan Pikku Kakkosta. Ohjeita etsitään piirustuksiin, Lego-rakennelmiin ja Hama-helmitöihin. Kun koneella ei pääse käsiksi haitalliseen sisältöön, se voi rauhassa olla lastenhuoneessa ja lasten käytettävissä. Muu sisältö etsitään sitten netistä yhdessä koneella, joka on avonaisessa tilassa ja aikuisen vastuulla.

Family Rules -toiminnosta jokaisella lapselle voi säätää omanlaisensa rajoitukset, lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Perheen aikuiset pystyvät muuttamaan säätöjä ja rajoituksia vaikka etänä.

LUKIJAKILPAILU:

Meillä on käytössä FSecure TOTAL, johon siis sisältyy myös tuo FSecure SAFE. Tolat sisältää tietoturvan lisäksi myös VPN:n edut, ja nyt siis uutena asiana F-Securen -paketeissa on tämä Family Rules -ominaisuus.
Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa F-secure TOTAL -paketti vuodeksi käyttöön (arvo 79.99€).
Kerro kommenttiboksissa, mikä Family Rules -ominaisuus kiinnostaa itseäsi eniten / mikä teillä ehdottomasti tulisi tarpeeseen.
Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 27.8.2017 ja olet mukana kilpailussa. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Leppoisaa ja rentouttavaa päivää!

 

 

Save

Save

Save

Save

Tallenna


Ystävyys on lapsen perusoikeus

27.5.2017

Hei ihanat! Tänään vähän juttua ystävyydestä ja ystävällisuudestä!
Äitiys on toki muuttanut ajatus- ja arvomaailmaa paljon, mutta sitä, miten tärkeä asia ystävyydestä onkaan tullut viimeisten vuosien aikana, en ennakolta osannut edes aavistaa. Vaikka ystävät ja ystävyys ovat hurjan tärkeitä meille aikuisille, pelko oman lapsen yksinäisyydestä tai syrjään jäämisestä on aivan valtava. Lapsuusaikaiset kokemukset ystävyydestä kun ovat niitä, jotka vahvistavat itsetuntoa ja joukkoon kuulumisen tunnetta vielä vahvasti aikuisenakin. Hasbron My Little Ponyt julistavat ystävyyden päivää jokaiselle päivälle, ja tämän kaupallisen yhteistyön myötä sukelletaankin yhden maailman tärkeimmän asian syövereihin. Ystävyys kun on paitsi niitä äärimmäisen tärkeitä kaverisuhteita, myös ystävyyttä omaa itseä, luontoa ja eläimiä kohtaan.

Sanotaan, että leikki on lapsen työtä, ja allekirjoitan väittämän täysin. Leikki opettaa lapselle paitsi mielikuvitusta ja sanallista ilmaisua, myöskin niitä tärkeitä ihmissuhdetaitoja. Leikkiessä opetellaan jakamaan, odottamaan omaa vuoroa, huomioimaan toinen ja tekemään myös kompromisseja. On ihana seurata kuinka neljävuotiaan leikkimaailma kuin itsestään elää tilanteista ja seurasta riippuen. Poikaseurassa leikit ovat selkeästi erilaisia kuin tyttökaverin kanssa, ja isommalla porukalla vauhti ja pelaaminen astuvat kuvioihin. Isompia lapsia seuraamalla ja matkimalla oppii uusia taitoja ja temppuja. Leikin varjolla lapsi oppii myös sen hyvin tärkeän seikan, ettei ystävyys ole vain niiden omien lempileikkien leikkimistä, vaan joskus pitää soveltaa leikki kahden erilaisen ihmisen toiveita vastaamaan.

 Meille on onni ja siunaus, että naapurista löytyy kaksi poikaa, joista on molemmille lapsille leikkiseuraa. Isompien pelaillessa ja harrastaessa myös pienemälle on kaveri. Olen silti hurjan onnellinen, että kotona myös me vanhemmat voimme olla lapselle niitä ystäviä. “Äiti, tehdäänkö yhdessä tyttöjen juttuja?” sulattaa sydämeni, ja kaikista ennakkopeloistani huolimatta osaan kuin osaankin uppoutua myös näiden leikkien lumoon. Hirmuisen tärkeää on sekin, että isä taipuu joskus lattialle poneja kampaamaan, puhumattakaan sisarusten välisestä ystävyydestä.

Ystävyys omaan lapseen ei tietenkään tarkoita vanhemmuuden roolista poistumista. Uskon nimittäin, että rakkaudelle ja rajoillekin voi löytää tasapainon. Me aikuiset luomme säännöt, mutta selittämällä lapselle myöskin niitä syitä pelkän kieltämisen sijaan vahvistamme lapsen uskoa siitä, ettemme me kiellä asioita vain huviksemme. Samaan tapaan yritän äitinä kuulla myöskin sen lapsen perustelun asioille, tai ainakin lukea sen sieltä jostakin rivien välistä. Arki-iltana ei välttämättä tarvita tyllihametta, mutta joskus se voi ollakin lapselle hurjan tärkeä minäkuvan määrittäjä poikaporukassa vietetyn päivän jälkeen.

Nykypäivänä raastaa sydämestä joka kerta kun lukee tarinan lapsesta, joka joutuu sinnittelemään elämässään ilman ystäviä. Ei sillä, että asia olisi vain nykypäivän vitsaus, vaan ihan siksi, että asia on nyt onneksi nostettu myös tapetille. Kuinka voikin olla niin, että maailman yhä kehittyessä ihminen unohtaakin ne kaikkein arvokkaimmat ja tärkeimmät osat elämästä. Ystävällisyyden, anteliaisuuden ja iloisuuden kun kuvittelisi olevan niin vanhoja perusarvoja. Voisi jopa luulla, että ne olisivat juurtuneet jonnekin ihmisyyden vankkoihin perusteisiin. Karu fakta on kuitenkin se, että niin kauan kuin me aikuiset viljelemme ilkeyksiä ja loukkauksia ympärillemme, tulee maailmassa olemaan lapsia vailla ystäviä. Parempaan huomiseen kun voimme vaikuttaa vain omalla esimerkillämme – ystävyyden ja ystävällisyyden mallin antamisella. Sitä millaisen maailman me aikuiset haluamme lapsillemme jättää, tulee todellakin jokaisen omalla kohdallaan miettiä. Ystävyys on perusoikeus, josta yhdenkään lapsen ei tulisi jäädä paitsi!

Yhtä paljon, kuin toivon lasteni välisen ystävyyden olevan kantava voima vielä aikuisenakin, toivon todella, että myös äitinä voin olla ystävä lapsilleni elämän eri vaiheissa. Olkoon se nyt leikkiä ja lohduttavaa syliä, mutta toivottavasti myös tulevaisuudessa olkapäätä johon uskaltaa itkeä kaiken senkin, mitä ei ehkä missään muualla uskalla sisältään paljastaa.

My Little Ponyt olivat jo aikoinaan minun ja siskoni leikkikavereita, mutta niiden suosio ei ole vuosien saatossa ainakaan heikentynyt. Ja ovatpa ponit kokeneet myös melkoisen muodonmuutoksen. Itseasiassa nyt myytävät ponit ovat jo neljättä sukupolvea, mikä tarkoittaa sitä, että vuoden 1983 ilmestymisensä jälkeen Hasbron My little Ponyt ovat muuttaneet ulkonäköään jo neljästi. Meillä leikeissä on yhä oma vanha ponini, joka pyörittää häntäänsä kaulan kukkanappia kääntämällä, vaikkakin mekanismi ponista on jo hajonnut.

Luulen, että Netflixistä löytyvä My Little Pony -sarja (Ystävyyden taika) oli se, mikä  meillä todella hullaannutti ponileikkeihin. Hyvän lastenohjelman tapaan se on yhtä aikaa hauska ja mukaansa tempaava, mutta samalla opettavainen. Ponimania oli selkeästi esillä myös tammikuun syntymäpäivillä, ja 4-vuotiaan ponikakku olikin kahvipöydän ehdoton kaunistus.

Ehkä kuitenkin paras muisto noihin syntymäpäiväjuhliin, tai ylipäätään My Little Ponyihin liittyen, on se, kun esikoinen pyysi päästä kauppaan, ja totesi parkkipaikalla menevänsä ostoksille yksin. Hetken epäröin kun shoppailuun tottumaton poika pujahti myymälän ovista kukkaronsa kanssa, mutta onnenkyyneleethän siitä vierähtivät, kun kaupasta asteli isoveli, joka oli omilla rahoillaan käynyt ostamassa pikkusiskolleen uuden My Little Ponyn. Tapahtuma, joka on talletettu syvälle äidin sydämeen, ja poni, jolla on aivan erityinen arvo tyttärelleni. ♡

Surffailin itse tuolla My Little Pony -sivustolla ja katselin, olisiko siellä jotain hauskoja puuhia sadepäivien varalle.  Ja löytyihän sieltä hauska Ystävyyden päivä -sivu, jolla poneihin on rinnastettu jokin ystävällinen luonteenpiirre. Fluttershy esimerkiksi edustaa lempeyttä, Applejack on rehellinen, Rainbow Dash uskollinen sekä luotettava jne. Lisäksi jokaisen ponin alta löytyy vinkkejä, miten kutakin ystävyyden osa-aluetta voi harjoittaa, tai käydä lapsen kanssa läpi. Rarityn anteliaisuuden alle on esimerkiksi listattu rahan laittaminen lippaaseen, mutta myös kodittomuuden käsitteleminen lapsen kanssa.

Kesä on hyvää aikaa ystävyydelle, mutta myös loistava mahdollisuus opetella ystävyyttä ja ystävällisyyttä. Jatkuvasti tietenkin toivoen, että koulujen ja päivähoitojen taas jatkuessa, jokaisella lapsella olisi ystäviä ympärillään, eikä kukaan jäisi yksin. Me aikuiset toimimme suunnannäyttäjinä siinä, miten muut otetaan huomioon, mutta samalla opetamme lapsillemme myös tärkeän taidon olla ystäviä itselleen! ♡

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Save


Lapsellista – kuvia lastenhuoneesta

20.3.2017

Ihanaa ihanaa uutta viikkoa!
Tänään ajattelin kiduttaa teitä miljoonalla kuvalla lastenhuoneesta.  Heh, kuvia tuli tosiaan paljon, mutta josko sitten ei taas hetkeen käydä tässä huoneessa. 🙂

Meillä tosiaan lapset nukkuvat samassa huoneessa, ja järjestely toimii edelleen oikein hyvin. Piirtämiset, askartelut, värittämiset, muovailuvahahommat, hamahelmipuuhat ja monet leikit sijoittuvat alakertaan ja keittiöön, joten välillä tuntuu, ettei tässä huoneessa juuri nukkumisen lisäksi tehdä muuta kuin säilytetä tavaroita ja vaatteita. Ja toisaalta kiva niin, tykkään, että keittiössä ollaan kaikki yhdessä vaikka jokainen omiaan puuhaisikin. Niilo saattaa välillä sulkeutua tuonne alasänkyynsä kännykkänsä kanssa, tai levittää ne miljoona pikku Legoa sängynaluslaatikosta keskelle huonetta. Klaarakin tietysti välillä leikkii nukkekodillaan, mutta pääasiassa tämä on kyllä edelleen unihuone. Kolme makuupaikkaakin on osoittautunut näppäräksi, ja taas lauantaina pääsi ylimääräinenkin vuode käyttöön, kun sisko tyttärineen tuli meille yökylään poikien jäädessä mummulaan saunomaan. Meillä on myös sellainen ilmatäytteinen varavuode, joka sopii lastenhuoneeseen, ja silloin kaikki viisi serkusta mahtuvat hyvin majoittumaan yhteen huoneeseen.

Lastenhuoneessa lelut säilytetään erilaisissa säkeissä ja koreissa, joihin ne on helppo leikkien päättyessä siivota takaisin. Säkit on myös näppärä nostella ylös siivouksen ajaksi. Huoneen oviaukossa on lisäksi tuo pieni välikkö, jossa kaksi vanhaa kiinteää komeroa nielevät sisäänsä valtavan määrän tavaraa – lähinnä kirjoja, pelejä ja askartelutarvikkeita. Vanha armeijan puulaatikko maalattiin aikoinaan vaaleansiniseksi Niilon huoneeseen, ja sen sisälle mahtuu mukavasti varavuodevaatteet ja ylimääräiset torkkupeitot.

Lastenhuoneen ainoa uutena ostettu huonekalu on toinen vaatekaapeista. Ikean kaappi oli sellainen ruskeaksi petsattu, kun se hankittiin niille ensimmäislle vauvanvaatteille, mutta sudin sen edelliseen kotiimme valkoiseksi ja saman tein toiselle kaapille, joka ostettiin siskoltani tänne Klaaran synnyttyä. Kerrossänky, pyörällinen taso, nukkekoti ja vanha pulpetti ovat minun lapsuudenaikaisia juttujani, ja vanha tuoli sekä sivusta levitettävä puusohva mieheni mummolasta.

Koristetyynyt, viirinauhat, vuodekatos ja Niilon päiväpeite ovat merkiltä Numero 74 ja ostettu Nougatista, samoin kuin Tellkiddon paperisäkit. Raidalliset säilytyskorit nahkaisilla kädensijoilla ovat Mifukon ja ne on saatu blogin kautta. Suuri pehmolelukori on Ikeasta, ja kori Niilon kaapin päällä Tine K:n. Huoneen seinät, sekä nukkekodin ulkoseinät, on maalattu Kalklitir kalkkimaalin sävyllä Nougat.

Oikein ihanaa ja keväistä maanantaita! ♡

Muita lastenhuonepostauksia löydät täältä.

Tallenna


kuppikakut ja Maileg pupujen talo

27.1.2017

Aurinkoista perjantaita!

Tänään pidettiin tosiaan aamuisen neuvolakäynnin jälkeen vähän tyttöjenpäivää ja leivottiin lupaamani kuppikakut. Meillä lapset tulevat selkeästi äitiinsä, sillä molemmat ovat innokkaita leipojia ja keittiöpuuhailijoita. Toki tavallisessa arjessakin yritetään mahdollisimman paljon antaa lapsille tilaa keittiössä, mutta kyllähän te tiedätte, että arki on mitä on, ja silloin monesti asiat tehdään vain nopeasti ja sen enempää keskittymättä. Vaikka itse pääsääntöisesti pidän ruuanlaitosta, niin kyllä sen arkiruokailun kohdalla vähän sekin puuha välillä tökkii. Kuitenkin eilen illalla kun palasin kotiin, vastassa oli valmis iltapalapöytä, jonka esikoinen oli laittanut nopeuttaakseen iltatoimia. Niin, että kun antaa lasten puuhailla keittiössä, siitä sitten jossain kohtaa kyllä ihan hyötyykin! 😉

Kuppikakkujen lisäksi päivään on mahtunut puputalon leikit. Muistanette äitini vanhan nukkekodin, ja projektin, jossa se sai uuden elämän ja tehtävän toimia kotina Maileg pupuille. Taloa kalustettiin syksyllä, ja joulupukkikin toi vielä muutaman jutun lisää. Nyt talon jokainen huone on kalustettu, ja pupuperhe taitaa elellä siinä ihan auvoista elämää.

nukkekoti maileg

Överikoristeet kuppikakuille lapset tekivät yhdessä. Tässä kohtaa enemmän on vissiin yksinkertaisesti enemmän!

kuppikakut

Sellainen perjantai täällä. Toivottavasti auringonpaiste on kuulunut päivääsi, ja viikonloppu lähestyy hyvissä fiiliksissä!

Tallenna