{ Pernillen seurassa }

19.5.2013

Tervehdys!
Viikonloppu on vierimässä lopuilleen mutta vielä pientä fiilispalaa eiliseltä reissulta myös teille. Feissarista jo joku varmaan bongasikin, eli käväisin eilen (tai käväisimme, sillä Klaara oli mulla mukana)  Sannan uudella showroomilla. Meitä oli pieni kiva porukka bloggareita, ja upea Pernille Gorydon esittelemässä sekä korujaa, että kertomassa tarinaa niiden takaa.
Heikkouteni Pernillen koruihin on jo kai käynytkin selväksi, ja voinen kertoa, että ihanuuksien hypistely ei sitä ainakaan laimentanut. Sisäinen korujenkäyttäjäni nostaa entistä enemmän päätään.

pernille1 pernille8 pernille10pernille2 pernille9pernille7pernille3pernille4

Korut ja seura olivat huippuluokkaa, mutta niin oli kyllä paikkakin. Siis aivan ihana! Napsin kuvia kivoista yksityikohdista, ja laitan niitä teille lisää tässä lähiaikoina.

pernille5 pernille6Mun piti laittaa teille viikonloppuksi puutarha-aiheisia postauksia, mutta perjantaina oli hieman teknisiä ongelmia, enkä saanut ladattua kuvia tänne blogiin. No, nyt lämpimän viikonlopun jälkeen koko piha on räjähtänyt, eikä taida olla mitään järkeä enää käyttää niitä perjantaina otettuja tilannekatsauskuvia. Tämä päivä onkin mennyt nokkosia peratessa. Taivas varjele, että sitä osaakin olla paljon!

Niin juu, ja nimpparionnea kaimat! Piti laittaa joku nimipäiväarvonta käyntiin, mutta unohdin ihan täysin! Mutta ainahan on jonkun nimppari. Sama kai se, milloin sitä arvotaan.
Nyt suihkuun ja pahnoille!


{ kuistilla kukkii ja vihertää }

17.5.2013

Kesäkesäkesä! Eipä ole paljoa nahkatakkia tarvittu, epävirrallien lämpötila omasta mittarista +26, mutta sitähän se ilmatieteenlaitoskin lupasi. Silti kuljen pitkissä housuissa ja ainakin lyhyissä hioissa, jotenkin pitää vielä sisäistää tämä kesäntulo. Tosin jo viime viikolla nolotti hakea poikaa päiväkodilta trenssi niskassa ja villahuivi kaulassa. Lapset leikkivät t-paidoissa, ja samoin oli pukeutuneet hoitajatkin.
Kesäkukkien suhteen mulla on sama linja. Ihan kauheasti en ole vielä kukkia istuttanut, ja orvokkeja lukuunottamatta, nekin vähät ovat vielä turvallisesti kuistilla. Mutta voihan niitä ihailla sielläkin!

kukkii1 kukkii2 kukkii3 kukkii4

Rungollisen hortensian ostin itselleni äitienpäivälahjaksi. Äiti antoi lisää mårbackoja, ja oliivipuut alkavat elpyä kuistin valossa ja viileydessä. Keittiössä on yhä yksi oliivipuu, ja muutama isompi yrtti. Joten ehkä niitä kesäkukkia ei nyt niin kauheasti tarvitse edes hankkia.
Tänään kuitenkin kaikki kasvit kastellaan huolella, sillä huomenna lähdetään kohti helsinkiä jo kukonlaulun aikaan. Luvassa varsin mukava lauantai!


{ GRANIT }

16.5.2013

Eikös sitä toukokuun lopulle lupailtu Helsinkiin Granitin avajaisia!? 30. toukokuuta on jotenkin iskostunut mieleeni, korjatkaa jos olen väärässä. Kaukana on Helsinkikin, mutta ei sentään ulkomailla. Pitänee ehdottomasti poiketa! Jos ei nyt ihan avajaisiin, niin alkukesästä jokatapauksessa.
Musta-valko-harmaaseen kaavaansa kangistunut Granit myy edullisia säilytys- ja sisutusratkaisuja. Hintatasoltaan edullinen kauppa tarjoaa tuotevalikoimaa klemmarista salmiakkiin ja lyijykynästä kattovalaisimeen. Yksinkertainen ja selkeä muotoilu istuu melkein kotiin kuin kotiin. Niin, ja yhteistyössä polkupyörävalmistaja Stålhästenin kanssahan Granit on tuonut markkinoille aika ihanat retrofillarit!
Kokosin alle muutamia tärppejä kotitoimistoon, puutarhaan, säilytykseen, keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Paperiliittimet, pahvitagit, liitutaulukalenteri ja vaaterekki ovat ainakin täällä hankintalistalla. Pieniä lasipulloja pitää hakea omatekoista yrttimaustettua oliviiöljyä varten, ja kenties pihaan ja puutarhaankin voisin joitakin juttuja katsoa. Rouheat saviruukut voisivat saada parissa kesässä kivan patinan ylleen. Meillä on muuten Niilon vauva-ajoilta säästyneitä Granitin vauvanvaatteita parhaillaankin käytössä!
Mitenkä te? Joko odotatte avajaisia, vai onko tää ihan perussälää, jota löytyy kyllä muualtakin?

g1 g2 g3

Kuvat granit.se

Niin, ja terkut sairastuvalta. Aloitettiin vissiin kierros alusta….


{ se takki }

15.5.2013

Muutama räpsy uudesta nahkatakista viileässä kevätaamussa. Kenties näin muuten mustan asun kanssa hiukan liiankin rock mun makuun, mutta malliltaan tosi naisellinen takki istuu ihanasti, ja on tosiaan loistava pari hiukan keveämpien ja tyttömäisempien vaatteiden kanssa.
Tänään on tarkoitus hankkia vielä hiukan paketoitavaa viikonlopun juhlakalulle, eli siskoni 5-vuotiaalle tyttärelle. Hmm, varmaankin painelen kynsilakkaosastolle, eikä pinnejä ja korujakaan kuullemma voi olla tytöillä liikaa. Mahdollisimman pinkkiä ja kimaltavaa, se taitaa olla selkeä ohje!

bän3

bän1bän5

Loistavaa päivää ystävät!


{ unelmia ja haaveita }

14.5.2013

Blogipohjani on tällä hetkellä pienen säädön alla. Jostain syystä teksti ja kuvat pakkautuvat jatkuvasti kovin kapeaksi, ja blogin ulkonäkö ei ole aivan sitä, mitä alunperin tilasin. No, onneksi työtä tekee, joku itseäni huomattavasti taitavampi, ja tulos on varmasti sen mukainen. Tämäkin postaus siis toivottavasti näyttää pikapuoliin hivenen paremmalta.Kuvissa mun tämänpäiväistä kahvitaukotunnelmaa. Hortensiaa, en ole vielä raaskinnut vielä ulos tai edes kuistille, sillä se on niin ihana ruokapöydän komistus. Itseasiassa koko kasvi on yhä istuttamatta tuohon saviruukkuunkin, mutta sen asian ajattelin korjata vielä tämän päivän puolella.
Tänään otin käyttööni myös uuden Tine K:n päiväkirjani. Raapustin heti pari sivua asioita, joiden toteuttamisesta haaveilen. Joukkoon mahtui aamuvarhaisen juoksu- ja pyörälenkkejä, voikukkien kitkemistä, kampaajakäynti jne. Ei mitään ihmeellistä tai kovinkaan suureellista, vaan juttuja, jotka muka ajan puutteen vuoksi jäävät tekemättä, mutta samalla asioita, joiden toteuttaminen saa itseni hyvälle tuulelle. Epäilen vahvasti, että elämän organisoinnissa hyvä suunnittelu ja huolellinen pohjatyö ovat tärkeitä.
Pelkkien todo-listailujen lisäksi ajattelin kirjata hetken aikaa ylös myös asiat, jotka olen pystynyt toteuttamaan, jotka ovat antaneet arkeeni hyvää mieltä. Kenties saan illalla kuitata kirjaani yhden ruukkuun istutetun hortensian ja poissiivotut haravointikasat.
Muutaman sivun kirjastani ajattelin pyhittää isommille unelmille. Tähän kategoriaan lasken vanhan kauppa-apulaisen hellahuoneen kunnostamisen kesäasuttavaksi vierashuoneeksi, kunnollisen pation ja kasvihuoneen rakentamisen, pienen kaupunkiloman aikuisten kesken jne. Eli asioita, jotka eivät mitenkään ole mahdollisia toteuttaa juuri nyt, mutta kuitenkin unelmia ja haaveita, joiden toteutuminen on ajankohtaista ehkä joskus myöhemmin.
TK1 TK4TK2 TK3
Mutta koska maailmassa tuskin mikään tapahtuu vain haaveitaan raapustamalla, ajattelin nyt uhmata (kutiavasta kurkustani huolimatta) keväistä, mutta siitepölyistä säätä ja siivota suurimmat risukasat pihasta. Niin, ja niitä pihakuvia pitäisi nyt ehdottomasti napsia tulevien keväiden varalle. Kamera siis mukaan!

Kaunista tiistaita!


{ 100% pure crise }

13.5.2013

Ensin tuli kriisipuhelin, sitä seurasi kriisitakki.

Hassu juttu tuo äidiksi tuleminen – niin ensimmäisellä kuin toisellakin kerralla. Raskausaika on prosessi, ihminen muuttuu hautomoksi ja väkisinkin oma kroppa on myös jonkun toisen omaisuutta. Ensimmäiset kuukaudet menevät vauvan kanssa kuin puulla ja pahkalla, mutta sitten iskee se kriisi; Identiteettikriisi, irtautumiskriisi tai mikä lie muutoksen kaipuu.
En yleistä, tätä ei varmasti tapahdu kaikilla, mutta kuulemani mukaan kuitenkin moni voi samaistua ajatukseeni. Ja, aika monelle se kriisitoiminta on se, jonka itsekin tein ensimmäisen lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen: Tukka pätkäistiin lyhyeksi. Tai noi ei lyhyeksi, mutta sellaiseen Victoria Beckham malliin kuitenkin, joka oli ainakin siinä joskus muutaman vuoden sisällä ollut ihan muodikaskin.
Nyt pidän tukastani kiinni kynsin hampain, tai ainakin siitä osuudesta, jota tangle teezer ei vie mukanaan (ja sehän vie tällä hetkellä tukkaa tukoittain). Oireilen kuitenkin selvästi muilla tavoilla. Kaiken ristiäissöpöilyn jälkeen, valitsin puhelimeeni ne pääkallokuoret, ja tajusin perustaneeni itselleni kriisipuhelimen. Toinen kriisioireilun seuraus on uusi takki.

IMG_9542

Nahkatakin hankkiminen on kutkuttanut jo pitkään. Kuitenkin edullisinkin aito nahkatakki on sen verran hintava, että olen yönyli nukkumisen sijaan tainnut nukkua jo pari vuotta. Hinta kyseenalaistaa hankinnan jo siinäkin mielessä, että en koe nahkatakkia itselleni niinkään klassisena pitkäaikaissijoituksena (jonkalaiseen mielestäni on järkevääkin sijoittaa), vaan puhtaasti ohimenevänä trendihömpötyksenä. Tämä siis omana henkilökohtaisena ajatuksena ottaen huomioon tyylini ja oman takkini ulkonäön. Toki on ihmisiä, joilla rotsi roikkuu matkasta vuodesta toiseen, ja pehmeä, omaan kroppaan muotoutunut nahka, on kuin toinen iho.

IMG_9504

Äitienpäivä yhdistettynä vallallaan olevaan kriisinpoikaseen kuitenkin joudutti ajatuksenkulkua, ja nyt olen erittäin tyytyväinen nahkatakin omistaja. Ihana takki, jolla saan uutta särmää vanhaankin mekkoon. Oli muuten äitienpäivänä tosi nätti yhdistetynä keveään sifonkimekkoon! Tai ainakin omasta mielestäni….
Ja kaikista uhkauksista huolimatta pystyin siis ostamaan itselleni aimo annoksen itsevarmuutta; Jestas sentään, olen äiti, mutta samalla tosi cool, koska mulla on nahkatakki!
Mutta jos nyt pysytään asialinjalla, niin ihan oikeesti nahkatakki ei ole elämässäni ensimmäinen vaatehankinta, jolla on itselleni jokin syvempi merkitys. Muistan hyvin nuoruusvuosilta punaiset samettihousut. Ne oli mulle paljon enemmän kuin tavalliset housut, ne oli merkki uudesta ajasta ja uudesta elämästä. Vaikka muiden silmissä kyse olikin vain kirkuvan punaisesta vakosametista, oma selkärankani vahvistui niitä housuja käyttäessäni, ja tunsin pitkästä aikaa olevani normaali itseni. Ja vaikka se Victoria Beckham -tukka ei enää innostakaan, päätti hiusten latvojen katkominen aikanaan myös yhden jakson elämästäni valvomisineen ja epäonnistumisen tunteineen; Feenikslinnun tapaan nousin tuhkasta uusin sulin ja uusin voimin. Kuten nahkatakki nyt, se oli aikoinaan merkki siitä, että minä olen minä – tapahtui mitä tahansa. Eräänlaisessa elämän käännekohdassa olen myös aikoinaan ottanut tatuoinnin, ja mitä todennäköisemmin, tulen jatkossakin reagoimaan muutoksen tarpeeseen muutoksella.

IMG_9546

Täydellinen takki löytyi Vilalta, jos joku asiaa jäi pohtimaan. In action tulette varmasti sen myöskin näkemään – halusitte tai ette.

Niin, ja mitä siihen itseluottamukseen tulee, musta tää alla oleva Vilan klippi on aika ihana. Leuka pystyyn vaan, ja eteenpäin arvon naiset!

http://www.youtube.com/watch?v=yZK9G2Z-e1w


{ äitienpäivältä }

13.5.2013

Viimeistään äitienpäivänä pitäisi kai jokaisen itseään, ja lukijoitaan, kunnioittavan bloggarin julkaista suloista tunnelmaa huokuva postaus kera äitiyden ylistyksen ja lapsosten kuvien. Vaan täällä mennään nyt poikkeuksellisella kaavalla, ja tunnelmoidaan eilinen äitienpäivä hiukan myöhässä.
Suoranaiseen laiskuuteenkin itseni on ajanut tukala olo, joka alkoi jo viikko sitten tiistaina. Outo kausi-influenssaksi luulemani tauti taitaa sittenkin olla, kuten te fiksummat heti oivalsitte, jotakin allergiaperäistä. Hengitys pihisee, ääntä ei tule, kurkku on turvoksissa ja ärsyttävä kutittava yskä vaivaa niin, että silmät vuotavat. Sisällä pärjään jotenkuten, mutta lauantaina erehdyin viettämään tunnin verran aikaa ulkona, ja lopputulos oli kamala! Kenties olisi aika siirtyä lääkärin puoleen ja pyytää jotakin, jonka avulla voisin nauttia keväästä ja puutarhatöistä.

äp2!

Kurjasta olosta huolimatta äitienpäiväviikonloppu oli suloinen ja rentoittava. Launataina ihanan ystävän vierailu, ja sunnuntaina äitien ja mummujen juhlimista. Valkovuokkokja omasta pihasta (voi mikä onni!), suloinen itse tehty kortti, ja pienet halaavat kädet. Muistan kun vuosi sitten äitienpäivänä katsoin ravintolan viereisessä pöydässä istuvaa perhettä, jolla oli pieni, parin kuukauden ikäinen, vauva turvakaukalossa. Ajattelin silloin, että olisi onni vielä joskus viettää äitienpäivää noin, mutta en osannut edes aavistaa, miten nopeasti toiveeni toteutuisi. Samaan aikaan onnelline ja kiitollinen – sitä olen.

äp1!

Ihana Suvi, suloisen Lumoan -tuotemerkin takaa, ilahdutti minua tuolla kauniilla nimikorulla, jossa ommien onnenhippujeni nimet ovat hopeaan painettuna. Kiitos, Suvi, kannan sitä ylpeydellä! Tosin meillä mieskin ilmoitti heti olevansa vapaaehtoinen korunkäyttäjä. Hyvä lahjaidea isänpäivän varalle!

äp3!

Josko tästä taas pääsisi bloggailunkin makuun ja pystyisi jättämään köhimiset taka-alalle. Niin monta juttua, joista mun on pitänyt teille kirjoitella. Päässä ihan kuhisee asiaa, joka on pakko purkaa. Siispä uuteen viikkoon ja uudella tarmolla!

Loistavaa maanantai aamua ihan jokaiselle!


{ ei hellitä }

08.5.2013

Heippa ystävät. Tulin huikkailemaan, että kyllä täällä edelleen ollaan, ja tarkoitus on blogiakin tehdä, mutta nyt tuo ikävä kevätflunssa aloitti jo toisen kierroksen, ja kroppa vaatii huilailua.
Taisin liian innokkaasti ryhtyä puolikuntoisena pihatöihin. Jotenkin ajattelin, että huhkimiseen on kiire ja hoppu. Hetken ehdin jo luulla, että tauti on takana, mutta eilen illalla juuri ennen sänkyyn kaatumista olo huononikin ihan kertaheitolla. Liekö joku myöhäinen kausi-influenssa nyt sitten, mutta peti kuitenkin kutsuu sen minkä vain pystyy. Hassu juttu muuten, kun aloin oikein miettimään: Joka kevät taidan olla sairaana juuri ne ensimmäiset lämpimät päivät, jolloin luonto puhkeaa kukoistukseesna! Voihan huonoa tuuria!

Joka tapauksessa, ruletti on pyörinyt, ja suloiselle Famille Summerbellen klovnimukille löytyi voittaja. Onnittelut, Kesätyttö, puutarhakahvit voit nyt juoda iloisesta mukista! Kiitos kaikille osallistuneille, ja kiitos Mrs Jonesille palkinnosta!

famille summerbelle3 famille summerbelle2famille summerbelle1

Pysytelkäähän terveinä!


{ nukkuu nukkuu nurmilintu }

06.5.2013

Lupasin alkuvuodesta kirjoittaa teille jonkinlaista arviota Lenaderin kehdosta, kunhan käyttökokemusta on ensin ehtinyt hieman kertyä. Nyt kun takana on jo reilut kolme kuukauttaa kehdossa nukuttuja öitä, voin kai todeta jo tietäväni Leanderin plussat ja miinukset. Niin, ja nämä perustuvat nyt vain omiin mielipiteisiini, ja meidän tarpeisiimme.

leander2!

Kirjoittelinkin jo raskausaikana nuku nuku nurmilintu -postauksessa, että Leanderin keinuva kehto on kiehtonut meitä jo esikoisen vauva-ajoista lähtien. Esikoista odottaessani en edes tiennyt moisesta sängystä, mutta etsiessäni tietoa kaikesta mahdollisesta koliikkilasta rauhoittavasta törmäsin kehtoon. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä, kehtoajat alkoivat olla melkeinpä takana, ja koliikkikin loppusuoralla.
Klaara on rauhallinen vauva, ja koliikista ei nyt ollut tietoakaan. Parin itkuisen illan aikana, jotka tulivat siinä kolmen viikon tietämillä, ehdin jo pelätä pahinta, mutta tilanne rauhoittui onneksi nopeasti. Keinuva sänky ei siis meillä päässyt nyt hoitamaan koliikkia, mutta suuri apu pitkien yöunien saavuttamiseen sillä varmasti oli.

leander4!

Kehto on meillä makuuhuoneessa kattokoukulla kiinnitettynä sängyn viereen. Paikka on sopiva, vaikka seinän ja sängyn väliin ei hirveästi tilaa jääkään. Liikerata on kuitenkin tarpeeksi suuri, ja sänkyä on helppo tönäistä liikkeeseen, kun lapsi yöllä alkaa ääntelehtiä. Uskon, että tuolla rauhoittavalla keinunnalla saimme syöttövälit Klaaran kanssa yöaikaan pidemmiksi. Klaara nukahtaa edelleen iltaisin sänkyyn ilman sen kummempia nukuttamisia. Kiitos selkeän vuorokausirytmin, mutta myös rauhoittavan keinumisen. Sänkyhän on suunniteltu niin, että pienellä tönäisyllä se jaksaa keinua aika pitkään.Muistan esikoisen kanssa pitkälle yöhön jatkuneet rauhoittavat sylittelyt. Lapsi oli pakko nukuttaa syliin, ja varovasti siirtää siitä sänkyyn. Muutaman kilon painoisen vauvan heijaaminen sylissä kävi paitsi hermoillekin, myös hartioille raskaaksi.
Aluksi refluksioireiden, ja parhaillaan vaivaavan flunssan vuoksi, sänky on roikkunut meillä koko ajan hieman kaltevasti. Kehdon korkeutta ja kaltevuutta on helppo säätää ripustusliinojen avulla. Vastasyntyneen nukuttaminen kyljellään vaatii sekin vuorottaista kylkiasentoa kallon muotoutumisen vuoksi, ja kehto on helppo kääntää siten, että vauvan kasvot ovat äitiin päin, nukkui vauva kummalla kyjellään tahansa.

leander5!

Ostimme kehtoon lisävarusteena myös kolmijalan. Käytettynä löysin vain niitä kirsikan värisestä puusta tehtyjä, mutta halusin tuon skandinaavisen vaalean jalustan, joka sopii omasta mielestäni paremmin paitsi itse sänkyyn, myös meidän sisustukseen. Kolmijalka oli kätevä ensimmäisten viikkojen aikana, kun vauva oikeastaan vain söi ja nukkui. Sänkyä kiikutettiin milloin mihinkin huoneeseen, ja joskus vauva viihtyi siinä myös hereillä. Nykyisin kolmijalalle ei enää ole käyttöä, sillä Klaara nukkuu päiväunensa ulkona vaunuissa. Jalusta toimittaa nyt lähinnä virkaansa Niilon tiipiinä suuren peiton kanssa. Kolmijalka oli toki kätevä siirrettävyytensä ansiosta, mutta sängyn liikerata jää siinä kovin olemattomaksi, eikä keinunnasta saa ainakaan omasta mielestäni tarpeeksi rauhoittavaa ja nukuttavaa. Parempi vaihtoehto olisi kai ollut kiinnittää koukku myös työ- tai olohuoneen kattoon.
Lisävarusteena meillä oli sänkyyn myös verho, mutta sitäkään en kokenut kovin tarpeelliseksi. Vastasyntynyt nyt nukahtaa ympärillä olevista ärsykkeistä huolimatta, ja nykyisin Klaara laitetaan kehtoon yöunille pimeään makuuhuoneeseen. Lähinnä pimentävien verhojen hankkiminen onkin nyt ajankohtaista. Pidin verhoa myös asteen verran liian söpönä, vaikka se onkin pitsitön ja röyhelötön yksinkertainen puuvillakangas.

leander1!

Yksi mummulan matkasängyssä nukuttu viikonloppu sen todisti: Klaara on tottunut keinuvaan sänkyyn. Nyt kun pikkuinen jo itse liikuttelee itseään, kääntää kylkeä, ja liikehtii unissaan, ei kenenkään tarvitse erikseen sänkyä keinutella, se myötäilee automaatisesti vauvan liikkeitä. Sanotaan, että se antaa lapselle turvallisen olon muistuttaen olosuhteita äidin vatsassa. Juuri nyt pelottaakin hiukan tuleva; Miten ihmeessä vaihto pinnasänkyyn onnistuu, ja rauhoittuuko lapsi vuorokausirytminsä ansiosta ihan vain paikallaan tönöttävään vuoteeseen!? Voin vain toivoa, että sängyn ansiosta saavutettu hyvä nukahtamisrytmi säilyy sängystä huolimatta, ja vaihto vaatii vain muutaman päivän tottumisen.

leander3!

Summa summarum: Kehto oli juuri sitä, mitä uskoinkin sen olevan. Sen avulla meille on auennut vauva-arjesta ihan uusi käsitys, ja yöunet ovat olleet pääosin pitkiä ja rauhallisia. Kehdon kolmijalkaa ja katosverhoa en pidä välttämättömänä hankintana, mutta itse sänkyä suosittelen ihan jokaiselle! Jos meille vielä tulisi lisää lapsia, olisi kehto automaattisesti vauvanhoitotarvike numero yksi!
En yhtään ihmettele, että kehto on saanut design klassikon maineen; Se on paitsi kaunis, myös toimiva. Enkä yhtään ihmettele, että sängyn saatavuus Suomessa on välillä huono, kysyntää on varmasti maailmalla suuremmankin massatuotannon verran!
Leanderin kehto ei kuitenkaan ole mikään massatuotettu tusinajuttu, vaan huolella valmistettu tanskalainen designhuonekalu, joka on aivan taatusti kaiken saamansa hypetyksen arvoinen. Oikeastaan en usko, että maailmassa on tärkeämpää huonekalua, kuin vauvansänky, joka tekee arjesta sujuvampaa niin vastasyntyneelle, kuin uuteen elämänrytmiin totutteleville vanhemmillekin. Vauva-arjessa unen määrä ja laatu korostuvat täysin uusiin mittoihin.

Kehtoa on jälleen saatavilla paisi maahantuoja Pikkukengurun verkkokaupasta, myös Vepsäläiseltä.
Me saimme sängyn blogin kautta lainaan, ja melko pian se pakataankin jo laatikkoon, ja lähetetään kiitollisena takaisin. Kohta on aika siirtyä uudenlaisen nukkumisen opetteluun. Mutta se kolmijalka… Sen taidan säilyttää vielä – ihan vaikka vain varmuuden vuoksi….

Aurinkoista ja pirteää maanantai aamua kaikille!


{ mårbackani rakkaat }

03.5.2013

Niin se on nähtävä, että flunssasta huolimatta täällä aukesi tänään puutarhakausi oikein ryminällä. Oikeanpuoleinen hartia on varmaan sijoiltaan kaikesta haravoinnista, ja peukalo taitaa olla irtoamassa. Inhottavia rakkuloita käsissä, kovettumia ym. Mutta on kuulkaa kaiken sen arvoista! Ahh, miten rakastankaan kaikkea tuota kruopsutusta!
Täällä päin melkeinpä kaikki kysyvät, että asutaanko me siinä talossa, jossa on ihan tajuttoman hieno puutarha. Joo, on se varmaan just se, mutta se upea puutarha on kyllä rapistunut – ja aika pahasti. Tänään haravoidessani mietin, että oikeastaan suurin osa kärrästtävästä tavarasta oli kulottunutta nurmikkoa. Paikoitellen varmaan ollut ainakin kolme vuotta leikkaamatta. Perennapenkeissä taitaa olla talventörröttäjiä samalta ajalta.
Surullista. Surullista senkin vuoksi, että kaunis piha on varmasti joskus ollut jollekin todella tärkeä. Itse en ole koskaan päässyt todistamaan tämän puutarhan kulta-aikoja. Toki se näkyy yhä lajikkeiden paljoutena, kaiken ränsistyneen alta paljastuu kyllä upeita yksityiskohtia.
Sain tuossa talvella katseltavaksi joitakin vanhoja valokuvia niiltä puutarhan hyviltä vuosilta, ja puhisin kuvia selatessani heti, että hitot se mikään hieno on ollut. Sehän oli hemmetti eedeeni! Ymmärtänette että haravan varressa koen samaan aikaan jonkinlaista suorituspainetta, mutta myös velvollisuutta. Kärrätessäni kulottunutta nurmikkoa ties kuinka monetta lastia, lupasin hiljaa itselleni, että kyllä se tästä. Vielä joskus ne kulta-ajat saadaan takaisin! Nyt harmittaa ihan vietävästi, että en ottanut niitä ennen -kuvia.

mår6 Mutta sitten otsikkoon: Rakkaat mårbackani muuttivat vuosi sitten maaliskuussa äitini hoiviin, kaiken väliaikaisen tieltä. Ihana äiti on nyt lisännyt vanhasta kasvista kahtenakin keväänä uusia pelargonioita. Tänään pesin kuistin, ja kiikutin kolme eri ikäistä mårbackaani valohoitoon. Huomenna aion juoda niiden seurassa päiväkahvit! Ja vaikka ihan vain senkin kunniaksi, että tänään tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun blogini muutti tähän uuteen osoitteeseen! Hurjaa!

mår3mår2mår4mår5

Pala kesää on vihdoin täällä!

Ps. Kyllä kannatti purnata; Sieltähän ne omatkin sipuli-istutukset alkoivat puskea maan läpi.

Suloista viikonlopun aloitusta. Yritän vastailla kommentteihinne – asap!