Ja sitä luntahan on nyt kovin vähän! Kevät tuli oikeastaan viikossa, niin nopeasti, että ei oikein edes pysty ymmärtämään. Tuntuu kuin syksystä olisi vain hetki, pieni silmän räpäys vain. Juurihan me vasta muutimme tänne, ja toivoin lunta peittämään hoitamatonta pihaa. No, siinä ne nyt ovat; Lehdet surrulisena maassa, ja piha odottamassa kruopsutustaan.

Naapuri hakkasi syksyn ja talven aikana metsänsä matalaksi. Puita on kaadettu myös omasta pihasta, ja näkymät ovat aika autiot ja lakeat. Itseasiassa kirjoitan nytkin moottorisahan ääntä kuunnellen. Kävin juuri hyväksymässä suuren, vanhan ja kauniin, riippakoivun kaatamisen. Juurikin tuon, jonka oksille ylimmän kuvan köynnökset ovat kiivenneet. Kahdesta kilpalatvasta kasvanut koivu on keskeltä halki, ja natisee uhkaavasti tuulisella säällä. Pakko mikä pakko.

Niilon suuresta pulkkamäkikasasta on jäljellä enää vain mitätön valkoinen läntti. Ne on niitä menneen talven lumia. Mitäs niitä murehtimaan.
Haravoitavaa olisi ihan omiksi tarpeiksi, perennapenkit pitäisi käydä läpi, ja siivota. Työtä on enemmän kuin yhdessä kesässä ehtii mitenkään tehdä, mutta onneksi meillä on aikaa. Tämän asian kanssa pitää vain katsoa omaa rajallisuuttaan silmiin.

Yllä olevan kuvan vasemmassa laidassa näkyy se, mikä vielä tänään oli “kuusiaidasta” jäljellä. Keskellä ulkorakennus, ja sen vasemmalla puolella ensimmäisen kuvan pihavajan katonharja. Oikealta voi juuri ja juuri erottaa päärakennuksen.
Punainen tupa, josta puuttuu vain perunamaa. Sen suunnitteleminen alkaakin olla jo ajankohtaista! Taidankin julistaa puutarhakauden virallisesti avatuksi. Haravan varteen mars!

ARVONTA-AIKA ON PÄÄTTYNYT!

Kyllä vain, teitä ihanaisia blogini seuraajia on facebookissa jo miltei tuhat! Ihan hurja määrä!
Tällä hetkellä Uuden Kuun fb-sivu toimii lähinnä yhdenlaisena blogin seurantatapana; Sinne päivittyvät linkit uusiin postauksiin. Joitakin remppakuvia, ja yksittäisiä julkaisuja lukuunottamatta, fecen käyttö on ollut mulla aika vähäistä, mutta jo vuoden ajan olen haudutellut ajatusta “fb-pikapostauksista”. Kynnys muutokseen on kai lähinnä suuri senkin vuoksi, ettei facebook ole “siviilissäkään” se mun juttu.

Mutta kiitoksena teille kaikille facen kautta blogia seuraaville olen jo pidempään suunnitellut arvontaa, ja nyt kevään kynnyksellä voisikin olla sille hyvä aika. Koska taitoni (ja käteni) eivät nyt riitä facebook arvonnan luomiseen, järjestetään arvonta täällä blogissa! 🙂

Becksöndergaardin harmaata puuvillahuivia siis tavoittelemaan!

Keväistä keskiviikkoa kaikille!

Ajattelin muistutella teitä ihanasta Pernillen arvonnasta. Samalla halusin havainnollistaa, miten sirosta ja yksinkertaisesta korusta on kyse, mutta ryppyinen t-paitani taitaa viedä tässä postauksessa kaiken huomion. Voihan surku!
Kaulassani siis Pernille Corydonin hopeinen lehtikoru kullan värisenä. Pieni ja hento, niin helppo, että sitä ei edes tarvitse riisua jatkuvasti pois. Itselläni nimittäin tyssää tuo korujen käyttö useimmiten juuri siihen, että kun ne kerran ottaa pois, ei oikein muista laittaa takaisin. Samoin kävi aikanaan kihla- ja vihkisormukselle; Ylitsepääsemättömän vaikeaa riisua sormukset työpäivän ajaksi, ja laittaa taas kotona takaisin sormeensa.

Vaikka suuret ja näyttävät “statement-korut” nyt ovatkin suuressa huudossa, ne eivät yksinkertaisesti ole vain mun juttu. En yleisesti osaa käyttää koruja (kelloa ei lasketa, sillä on oikea funktio), ja tunnen itseni lähinnä joulukuuseksi suuret käädyt kaulassani, tai tekotimantit korvista roikkuen. Pernillen koruista taas olen löytänyt yksinkertaisia nappikorviksia, jotka kulkevat matkassa niin urheillessa, kuin nukkuessakin.
Harvemmin tulee käytettyä koruja ihan vain kotioloissa, mutta näiden kanssa se tuntuu aika helpolta.

Sain tänään muuten aikaiseksi jotain, jota olen jo pidemmän aikaa työntänyt  tuonnemmaksi: Kävin alusvaateostoksilla! Käsi ylös, jos joku pitää hommaa mukavana!? Reilun tunnin jälkeen olin aivan loppu, ja kotiin kannoin tavattoman tylsät, mutta mahdottoman mukavat minimizer-liivit sekä mustana, että valkoisena. Se niistä suunnitelluista pitseistä. Alushousuja en enää edes  jaksanut katsella. Sitäpaitsi, noin tylsien liivien kanssa toimii kyllä vanhatkin kalsarit….

Jees, ei mulla muuta. Arvontaan klikkaatte tästä.

Kyselitte ristiäisten jälkeen ohjetta savulohirulliin, ja tässä sitä nyt tulisi.
Itseasiassa tämä tarjottava on niin helppo ja yksinkertainen, että ohje kannattaa ottaa käyttöön tässä kevään aikana, vaikka vappubrunssia tai -piknikkiä suunnitellessa. Rullat on helppo muuttaa myös lihaisammaksi versioksi, mutta pelkällä kasvistäytteelläkin saa mukavia pieniä suupaloja aikaiseksi. Parasta näissä, helppon ja nopean valmistuksen lisäksi, on se, että rullat tehdään jo tarjoilua edeltävänä päivänä jääkaappin vetäytymään, joten ennen h-hetkeä tarvitsee vain leikata rieskat suupaloiksi, ja mahdollisesti koristella!

Savulohi-rieskarullat
n. 60 annospalaa

2 pakettia fazer rullarieskaa
normaalikokoinen savulohifilee
400 g creme fraichea
400 g levittyvää sulatejuustoa
2 suippopaprikaa pieneksi hienonnettuna
kevätsipulia tai ruohosipulia maun mukaan
tuoretta tilliä
mustapippuria tai sitruunapippuria maun mukaan
(salaatin lehtiä)

Sekoita kaikki täyteainekset tasaiseksi tahnaksi, tarkista maku ja levitä  sitten rieskoille.
Jos käytät salaatinlehtiä, asettele ne vasta täytteen päälle ennen käärimistä. Mitä rapeampi salaattilaatu, sen parempi.
Kääri rieskat tiiviiksi rulliksi kelmun sisään. Laita aina kahden rullan väliin kelmua, jottei rieskat tartu toisiinsa. Sitten vain jääkaappiin vetäytymään.
Leikkaa rullat annospaloiksi mahdollisimman lähellä tarjoiluhetkeä.
Suupalaan voi tökkiä vaikka teemaan sopivasti koristellun cocktailtikun, mutta rullat pysyvät toki kasassa ilmankin.

Ajatella, että tässä uhrataan jo ajatusta tulevalle vapulle! Huh, tuntuu miltei hullulta!

Uusi viikko, uudet kujeet! Kiirettä on pitänyt, ja tossua on toisen eteen saanut laittaa muutaman päivän ihan kunnolla. Viikonloppuna mamma tosin vaihtoi tossunsa hetkellisesti korkoihin, ja kävi hummailemassa suurimmat pölyt päästään. Hauskaa oli sitten moneen vuoteen, ja pienen irroittelun seurauksena jalkakin tuntuu taas kevyemmältä, ja arkitossut kulkevat ihan uudella innolla! Voinen siis yhtyä hauskanpidon suosittelijoiden sankkaan joukkoon!

Kevät on ihan ehdotonta tennarin kulta-aikaa, ja mikäs sen klassisempi arkitennari, kuin perus Converset! Viime keväänä tuli hankittua tavalliset valkoiset varsitossut, ja talveen varustauduin nahkaisella ja vuorellisella versiolla. Kevään hankintalistalla oli varreton valkoinen tossu, ja ne löysinkin palauttamieni Marc Jacobsin baltsujen tilalle. Jokapaikan kenkä – helppo yhdistää ja mukava käyttää! Pehmeistä nahkatossuista innostuneena hankin kevään varrettomat tossut nekin nahkaisena. Kenties kenkä pysyisi ryhdikkäämpänä ja siistempänä hieman pidempään.

Converset ovat toisten makuun ehdottomasti liian teinit, mutta itse tykkään kovastikin. Koska varreton valkoinen tossu on ollut monella kevään aiottu hankinta, ajattelin vinkata nahkaisesta versiosta. Sisätiloissa kenkää olen jo testannut, ja oikein mukavaltahan nuo ovat jalassa tuntuneet. Suuremmat lammikot kun kevät tuosta imaisee pois, voi tossut ottaa jo ulkokäyttöönkin. Sitä siis odotellessa.
Nahkaista varretonta mallia myy ainakin spartoo. Ja jos joku näistä innostui, muistutan, että koot ovat nahkaversiossa yhtä reulut, kuin kankaisessakin, eli numeroa pienemmällä pärjää loistavasti!

Maanantai aamun kenkävinkeistä muihin aiheisiin hiukan myöhemmin. Nyt toivottelen kaikille energistä viikon alkua!

Viikonloppu on kiva polkaista käyntiin arvonnalla, joten sen teemme nyt vielä perjantai illan kunniaksi!

Kerroinkin teille aikaisemmin ihastumisestani Pernille Corydonin simppeleihin hopeakoruihin (postaukset pernillet ja tähdellistä). Korut on täällä meillä Suomessa vielä hiukan vähemmän tunnettuja, mutta niiden valmistus on aloitettu jo viisi vuotta sitten Tanskan Jyllannissa. Pernille nimittäin suunnitteli omassa lifestyle putiikissaan aluksi vain muutamia yksittäiskappaleita, mutta kysyntä Tanskassa kasvoi nopeasti, ja nyt Pernillen koruja myykin siellä n. 200 jälleenmyyjää!

Mulla olis nyt ilo, yhteistyössä Pernillen ja Suomen agentin kanssa, arpoa koru myös yhdelle onnekkaalle lukijalleni!

Valitsin arvottavaksi tämänhetkisen suosikkini, eli suloisen lehtiriipuksen ja siron ketjun. Oma värini koruissa on vahvasti kulta, mutta ei hätää, voittaja saa valita, haluaako oman korunsa kullan, hopean vai harmaan sävyssä! Kaikki korut on valmistettu hopeasta.

Mukaan arvontaan pääset kertomalla kommentissasi oman Pernille suosikkisi. Kuvat koruista löydät Pernillen sivuilta.

Ja, mikäli arpaonni ei tällä kertaa suosi, löytyy meiltä Suomestakin onneksi jo muutama jälleenmyyjä:
Nougat, Urban a, Mrs jones lifestyle shop, lifestylenordic

Arvonta-aika alkaa nyt, ja päättyy viikon kuluttua perjantaina klo 21!

Lykkyä tykö!!!

No niinhän se näyttää. Tai sanoisin mieluummin lehmitytöltä, mutta sana ei kuulu neljä vuotiaan varastoon.
Tulin vain huikkaamaan, että nyt on ihan tositosi kiire viikko, mutta yritän palailla myös blogin ääreen. Oikein huono omatunto, kun en ole vastaillut kommenteihinnekaan!
Korjaan asian, promise!

Ekat leskenlehdet bongattu lenkkipolulta! Jihuu, se on kevät!!!

Ps. Miten tästä vauvakuplasta pääsee ulos!?

No pitäisi tehdä montaakin lajia, mutta en nyt ala kaikkea listaamaan, ettei ihan liian kuivakaksi mene. Pitäisi -listani kärkeen nousi tänään kuitenkin lasteenhuoneen laitto. Tajusin siinä lattialla leikkivän perspektiivistä, että olen anatanut laiskuuden ja viitsimättömyyden ottaa liikaa valtaa. Pahinta remontissa ei suinkaan ole itse työn määrä ja keskeneräisyys, vaan se, että silmä tottuu! Jotenkin lakkaa näkemästä kaiken keskeneräisyyden ja tuudittautuu ajatukseen “kyllä nää tästä”. Mutta eihän mitään tapahdu itsestään!
Lastenhuoneen laittaminen on vain jäänyt nyt niin pahasti, että asia alkoi lopulta tänään oikein korventaa. Olen keksinyt syitä (ja tekosyitä) saamattomuuteeni pitkän litanian, ja antanut asian vain jäädä roikkumaan. Huoneeseen ei ole vielä tuotu kaikkia sinne kuuluvia kalusteita, huoneessa ei ole sähköjä jne…. Ja sitten ei voi muka miettiä muuta sisustusta, kun ei ole oikeaa kattovalaisinta. Tai yhtään taulua ei voi ripustaa, tai naulakkoa kiinnittää seinään, kun ei ole huonekalut paikallaan. Höpöhöpöhöpö.

Vaikka lastenhuoneiden sisustaminen on kivaa, pidän haastavana huonekalujen sijoittamisen ja tarvittavan leikkitilan jättämisen. Ongelmana nimittäin on helposti se tylsyys, että huonetta kiertää erilaiset kalusteet, ja seinänvierustat tuntuvat ahdetuilta. No, kuten kuvista näkyy, olen aika hyvin pystynyt elämään juuri kuvailemani vaikutelman kanssa! Kenties siis projektiin ryhtymällä pystyn vapauttamaan nurkkia sen verran, että huoneeseen saadaan joskus myös vedettyä ne pahuksen listat ja sähköt!

Valoa, harmoniaa, väriä, vapaata lattia-alaa ja säilytystilaa. Säilytystilaa, säilytystilaa ja säilytystilaa! Sitä ei voi lastenhuoneessa olla liikaa! Jossain vaiheessa keräsin inspiraatioita postaukseksikin asti, ja luulenpa, että jonkinlaisena kulmakivenä aion pitää noita aikaisempia suunnitelmiani.

Eli se pulpetti nyt ainakin sieltä varastohallista kotiin, ja sitten miettimään yksityiskohtia! Tähän aiheeseen palataan vielä!

Tosin juuri nyt takki on ihan tyhjä. Liian paljon porkkanakeittoa, omenapaistosta ja junaonnettomuuksia…

Hauskaa iltaa!

Vielä jonkin aikaa sitten olisin rankannut maailman parhaimmaksi tuoksuksi puhtaan lakanapyykin. Vastapestyjen lakanoiden tuoksussa on jotain paitsi puhdasta, myös rauhoittavaa taikaa. Itse asiassa yritin kuljettaa tuoksua mukananikin suihkauttamalla kelpo jäljitelmää ranteisiini, ja korvien taakse, mutta tuoksusta puuttui se jokin. Se ei ollut aito ilman muita aistinautintoja.

Jos minulta nyt kysytään lempituoksuani, vastaus on helppo; Mikään ei voita omien lasten tuoksua. Vasta heränneitä pieniä mussukoita, peiton alla lämmenneitä, ja unen tuoksu hiuksillaan. Tuoksu jota ei pysty jäljittelemään, eikä sitä voi myöskään pullottaa.

Beach House Company halusi muistaa Klaaraa suloisella Baby Bedding setillä, ja ilolla otimme sen jokin aika sitten käyttöön. Puhtaan valkeissa lakanoissa saavat pienet pulleat jalat ja kädet levittää unentuoksuaan.

Trikoolakanoiden helppous ja pehmeys yllätti; Silitysrautaa tai mankelia eivät nämä seurakseen kaipaa, vaikkei vielä kesätuulessa voikaan kuivailla. Koska lakanoilla on korkein öko-tex sertifiointi, tiedän myös matkan höyhensaarille olevan puhdas. Joustava jersey on muuten mitä parhain vastasyntyneen kapalointiin!

Kaunein tuoksu maailmassa: Puhtaissa lakanoissa nukkunut lapsi. Ja vaikka tuoksua ei pullottaa voikaan, saa sitä pitkin päivää nuuhkia niin lapsesta itsestään kuin lakanoistakin. Onnellisuus, kauneus, puhtaus ja täydellisyys. Kaikki samassa.
Elämä on jälleen osoittanut oikullisuuttaan, ja juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta ja luulin korttejen olevan jälleen järjestyksessä, meneekin pakka taas hiukan sekaisin.

Mutta hetkellisesti kyllä unohtuu kaikki huolet ja murheet, kun nostaa tuollaisen pikkuisen seitsemän ja puolen tunnin yöunien (!) jälkeen syliinsä. Vauvan tuoksu vie mennessään, ja mieli kirkastuu!

Me kiitämme Beach Housea, paitsi saamistamme lakanoista, myös pitkistä yöunista ja suloisista tuoksuhetkistämme.

facebook.com/BeachHouseCompany

beachhousecompany.com

Eilisessä postauksessa kyseltiin kovasti kuvien käsittelystä, joten laitan nyt tälläisen vaihe vaiheelta jutun eilisten kuvien synnystä. (Tai no, itse kuvaaminen jätetään nyt tällä kertaa pois, ja keskitytään vain tähän pikkupiiperrykseen.) Itse en kutsuisi tätä kuvien käsittelyksi, vaan enemmän sellaiseksi kuva-askarteluksi. Mutta niin tai näin, laitan nyt ohjeita teillekin. Käytin eilen ohjelmia, jotka ovat kaikille saatavilla, eli tässä ei nyt tarvittu photaria tai oikeastaan mitään muutakaan kallista ohjelmaa.

Käytin ilmaista Picasa ohjelmaa, jonka voit ladata PC:lle tai Macille. Lisäksi käytin netistä löytyvää PicMonkey -sivustoa, jossa on paljon ilmaisjuttuja, mutta muutamalla dollarilla saat heti hieman enemmän. Esimerkiksi käyttämäni Tranquil efekti kuuluu maksullisiin, mutta voit toki käyttää monia ilmaisia efekteja yhtälailla, ja tehdä kuvista sinun näköisiäsi.

Kuvan kokoa joudut toki muuttamaan alussa hieman pienemmäksi. Itse otan RAW kuvia (joihin teen ne oikeat käsittelyt), ja tuon ne kamerasta iPhotolle. iPhotolla muokkaan kuvien kokoa myös loppuvaiheessa enemmän blogiystävällisemmäksi.

  Mutta lähdetään liikkeelle!
Alkuperäinen kuva:
iPhotossa tein tarvittavat hieosäädöt, ja piennensin kuvan kokoa ennen sen siirtämistä seuraavaan vaiheeseen eli PicMonkeylle.

PicMonkeyssä valitse vasemmasta laidasta tuo labrapullo eli Effects, sieltä Tranquil. Säädin myös hieman Fadea, jotta efekti ei olisi ihan niin hallitseva. Tämän jälkeen valitse vasemmalta tuo atomi/molekyyli(?) kuva, eli valikko Basic Edits, ja sieltä kohta Colors. .

Tranquil efekti on hieman liian lämmin, joten viilensin kuvan sävyä pikkuisen:

Tämän jälkeen otan kuvan Picasaan, ja luon kollaasin tällä yhdellä kuvalla, jotta saan kuvalle reunoja ja elävyyttä. Käytän asetusta kuvakeko, ja valitsen piirrä varjostus

Picasalla rajaan valmiista kollaasista hieman ylimääräisiä reunoja pois, ja siirrän lopputuloksen taas PicMonkeylle.
Tässä kohtaa kuva näyttää tältä:

Valitse PicMonkeyn Overlays valikko, ja skrollaa alas, kunnes löydät kohdan Paper Scrap. Valitse haluamasi kuva, mulla käytössä klemmarilla varustettu paperinpala, joka juuri tuon klemmarin vuoksi vaati kuvan muokkaamisen ensin kollaasiksi, jossa on tyhjää reunaa ja varjostukset.
Asettelet sitten vain haluamasi overlaysin haluamaasi kohtaan, ja tallennat kuvan!

Nyt ollaan tekstiä vaille valmiita! Voit toki lisätä tekstin jo PicMonkeyssä, mutta itse lisäsin sen Picasalla, koska olen ladannut koneelle erilaisia fontteja, ja valikoima Picasassani on huomattavasti parempi, kuin PicMonkeyllä. Fontteja voit ladata esim. Dafont sivustolta.

Valmis kuva! Fonttina Sweetly Broken:

Oliko mitään apua? Toivottavasti edes jotakin vinkkiä saitte!

Aurinkoista perjantaita kuitenkin!