Ah, perjantai! Sinua on totta totisesti odotettu!

Tiedättekö, kun joskus näkee sellaisia painajaisia, että koko seuraava päivä menee ihmetellessä, mikä on totta ja mikä ei? No minä käytin kuulkaas koko viime yön täiden torjuntaan, ja kun aamulla kello pirisi, olin aivan uuvuksissa siitä kaikesta pyykinpesusta ja saunottamisesta. Kahdeksantuntiseni meni aika tarkkaan koko lailla pyykkäämiseen ja saunottamiseen. Milloin oli vuorossa kodintekstiilit, milloin lapset. Mä olen ehkä vähän hysteerinen tämän täiasian kanssa, ja kannattaisi varmaan odottaa, että niitä ihan oikeasti tulisi ennen kuin menettää yöunensa, mutta minkäs teet! Ja hei, siinä unessa mä kehitin niin loistavan suunnitelman tuohon operaatioon, että sitten tosi paikan tullen olen varmasti hurjan tehokas. Tai lamaannun täysin. Sekin jää nähtäväksi – tai toivottavasti ei.
Se miten nuo täit ylipäätään eksyivät uuniini on toki varmaan ihan tulkintakysymys. Veikkaan kuitenkin, että tällä viime aikojen hiustenrassaamisella oli osansa asiassa. Tosin aamulla olin ihan tyytyväinen, kun päässäni ylipäätään oli hiukset. Muistan nimittäin ajelleeni viime yönä koko perheen kaljuksi. 😀

Mutta verenimijöistä iloisempiin aiheisiin, ja viikonloppuun. Ei niin mitään ihmeellisiä suunnitelmia, ja sekös juuri parasta onkin! Siivouksetkin suoriteltiin jo eilen alta pois, joten tänään päästään suoraan asiaan, eli nauttimiseen. Villasukat, leggingsit, suuri villapaita. Siinä viikonlopun luottoasu, jolla pärjää aivan varmasti. Ja jos nyt sattuisi, että sääennuste on ihan hakoteillä, ulkoilut voisi kuitata vähän pidemmällä “ruskaretkellä”.

Niin tai näin, viikonloppu mennään rennosti. Menkää tekin! ♡

 

P.S. ajattelin kuvata välillä jotain muutakin kuin niitä samoja nurkkia, mutta vaatii näköjään opettelua, että osaa katsoa kotiaan “uusin silmin”.

P.P.S. Muistakaa osallistua karttajulisteen arvontaan. Postaukseen pääsette tästä.

P.P.P.S. Alkoiko teidänkin päätä kutittamaan? 😀

 

 

Hepskukkuu!
Vähiin käy elokuukin ennen loppuaan. Perjantaina siirrytään jo syyskuulle, ja se perjantaikin on ihan just! Voi tosin tuntua näin tiistaina, että siihen olisi enemmänkin aikaa, mutta sanokaa minun sanoneen, tämäkin viikko menee että hupsheijaa vain!

Sen suurempia aasinsiltoja rakentelematta, mennään heti otsikkoon eli paperipussihousuihin.
Tiedättekö, sitä alkaa olla sen verran jo ikää mittarissa, että monet trendit on tullut nähtyä jo kahteenkin kertaan. Muistan nimittäin teininä, kun kaapista kaiveltiin äidin hippipaidat ja äiti kauhisteli, kuinka niin vanhanaikaiset vaatteet voivat olla muka taas muodissa. No, nämä paperipussihousut (voisin vaikka vannoa, että nimi on kuitenkin tältä vuosituhannelta) ovat mulle sellainen fläsäri sieltä jostain lapsuudesta, että housutrendin jälleen noustessa pintaan, jouduin toviksi puun ja kuoren väliin. Miettimään, että onko nuo nyt oikeasti hienot vai ei. Hot or not?
Ja tiedättekö, vielä keväällä olin vahvasti sitä mieltä, että NOT, mutta niin sitä mieli muuttuu! Onkohan sekin joku ikäkysymys, että kaikille jutuille ei lämpene enää ihan hetkessä? Tosin en ole koskaan tainnut olla varsinainen aallonharjan kulkija, ehkä enemmänkin niitä hitaasti lämpeneviä. Joka tapauksessa, paperipussihousut sulattivat sydämeni, vaikka olisin voinut vannoa, etten koskaan köytä pöksyjäni navan yläpuolelle roikkumaan.

Olen jo pidempään etsinyt mustia, sellaisia vähän siistimpiä housuja, tai ainakin mustia housuja, jotka olisivat ns. siistimpää materiaalia. Etsin pitkään housuja kaupoista, mutta tutkimusmatkani varrella huomasin, että nykypäivänä ei juuri ole tarjolla täysmittaista lahjetta, vaan ainoastaan nilkkapituutta tai sitä lyhyempää. Meille pitkäjalkaisille tuo tarjonta takaa kyllä hyvän polvihousuvalikoiman, mutta eipä juuri sitä enempää. Apu löytyi jälleen kerran Asosin Tall-osastolta, ja nyt saan pukeutua varsin hotteihin paperipussihousuihini, jotka ovat trendikkään nilkkapituiset, kun lahkeen kääntää kahteen kertaan!!! Kahteen kertaan!!! (Pakko ylistää vielä näin kirjoittaessa, vaikka olen tätä kyseistä asiaa täällä hihkunut jo ääneen tovinaikaa, ja joka kerta housuja pukiessani :D)

Asetan itse paperipussihousut vahvasti sinne hotin puolelle, mutta asiasta saa tietenkin jokainen olla mitä mieltä tahansa. Siinä kohtaa jos ja kun tämä muoti tulee eteeni kolmatta kertaa, olen joko jo liian tottunut tai saanut yliannostuksen. Se jää kuitenkin nähtäväksi! 🙂

Viettäkäähän mukava tiistai!

Save

Save

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Oman elämänsä Sulo Vilén (heh, vai Emilia Vilén!) pommittaa teitä täältä vielä toisellakin postauksella! Pakko nimittäin esitellä viikonlopun ostokseni, eli nämä vanhat koulutaulut.

Täällä pidettiin helatorstaina lakkautettujen koulujen irtaimiston huutokauppa, jossa piipahdin ihan pikapikaa. Meillä oli sellainen vartin verran aikaa, joten mitään huutamaan ei voitu jäädä, käytiin nyt lähinnä katsomassa, että millainen meno tapahtumassa oli. Ja olihan siellä täkäläisellä mittarilla ihan kiva hulina. Vanhat koulutaulut kuitenkin myytiin könttähintaan 3kpl/10euroa, ja pakkohan niitä oli mukaan napata, vaikka en nyt tainnut varsinaisesti niitäkään tarvita. Mutta kun halvalla sai!

Nuo korennot, nilviäiset ja mehiläiset sopivat kyllä varmaan hyvin vaikka sinne kesähuoneeseen ja teeviljelmäkuvankin voi kai heittää jonnekin keittiön kaapinpäälle. Raittiusopetukseen tarkoitetut sydän ja aivot olivat yksinkertaisesti vain niin hauskat, että ne piti napata myös mukaan. Oikeastaan nämä kuusi yksilöä valikoituivat mukaani ihan jo siitäkin syystä, että kukkarossani oli viikonlopun jäljiltä pari kymppiä käteistä.

Ei nämä mitään valioyksilöitä ole, mutta käytönjäljet kyllä sopivat näihin. Antavat mukavasti luonnetta!

Me vietettiin ilta kesähuoneessa suteja heilutellen. Tuntuu aivan mahtavalle saada sekin projekti vauhtiin!

Mutta nyt iltapalapöytään. Ihkua perjantai-iltaa!

Tallenna

Hups vain ja viikko meni. Aamulla piti kellon soidessa oikein miettiä, että mikäs päivä nyt on alkamassa. Tuntuu että vieläkin tuo pääsiäinen sekoittaa päätä. Toisaalta on ihana palata arkeen ja arkirytmiin, mutta onhan tässä myös oma haikeutensa. Nyt pitää kuitenkin nauttia viikonlopusta ennen kuin antaa ajatusten juosta enempää sinne ensiviikkoon. Ja onhan perjantai yksi viikon parhaista päivistä, joten siitä yritetään tänään ottaa kaikki ilo irti.

Nyt kun sateen (ja rakeiden!!!) jälkeen aurinkokin taas jaksaa pilkistellä pilvien lomasta, tekee mieli kaikkea keväistä. Koska helmililjat ja perunanarsissit ovat jo tulleet tiensä päähän, olen tällä viikolla kukittanut kotia astetta kesäisemmällä fiiliksellä. Edellispäivänä löytyi kivat ruukkukrysanteemit, ja nyt viimeisenä löytönä suuri marketta, jonka ajattelin laittaa kuistille. Josko sielläkin jo joku päivä tarkenisi istua iltapäiväkahvilla.

Tänään on siinäkin mielessä viikon paras päivä, että saadaan iskä kotiin ja päästään viettämään iltaa koko perheen kesken. Tosin näin viime yönä unta, jossa mies ilmoitti, ettei enää palaisikaan. Pieni jännitysmomentti viikon päätteeksi siis. 😀 Lasten kanssa on taas menty nakkisoppalinjalla, mutta josko tänään syötäisiin hiukan paremmin. Monta ideaa on kyllä mielessä, pitäisi vain osata päättää. Ensi viikolla on sitten jonkinlaisen ruokavalion puhdistuksen aika, sillä tämä viikko on  mennyt aika herkkupainotteisesti. 🙂

Nyt kuitenkin nopea paikkojen oikominen ja koti vähän “kutsuvampaan” kuntoon. Viikonloppuun mennään iloisella ja aurinkoisella fiiliksellä!

Hello hello!

Lupasin teille pohjapiirustusta kodistamme, ja tässäpä sitä olisi tarjolla. Tosin nyt alkuun vain alakerran osalta, niin ei tule postauksesta kauhean pitkää. Eikä tuo pohjapiirros ole mikään luotisuora tai millintarkka, mutta ei kyllä ole talokaan, joten tämä riittänee tässä tapauksessa antamaan hieman sitä osviittaa huoneiden järjestyksestä. 🙂

Me tosiaan kuljetaan tuosta kuistin kautta yleensä sisään. Kuvia kuistilta löytyy täältä, mutta kaikkia postauksia en ole tähän kansioon vielä ehtinyt laittaa, joten kuistin kuvia on blogissa kyllä enemmänkin.

Kuistin jälkeen tulee meidän pikkueteinen, tai arkieteinen – tila,  johon ulkovaatteet ja kengät jätetään. Eteisestä ei ole montaa postausta blogissa, mutta pari (joista hahmottaa tilan funktion) laitoin pikkueteinen -tunnisteen alle. Löydät ne täältä.

Pikkueteisen rinnalle jää vaatehuone, josta erillistä kansiota ei ole, mutta kuvia löytyy kyllä joistakin postauksista. Koska kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään muotibloggaajan walk in closet, vaan ihan tavallinen kahden aikuisen vaatehuone, tila ei noin sisustuksellisessa mielessä ole kovinkaan relevantti.

Ja sitten ollaankin jo työhuoneessa. Tässä huoneessa on tosiaan toinen alakerran tulisijoista, musta Upo, joka oli täällä jo valmiina kun muutimme. Nuohoojan kertomuksen mukaan sen paikalla on aikoinaan ollut puuliesi, ja tämä tila on tosiaan toiminut keittiönä.

Työhuoneen jälkeen ollaan sitten tuossa isommassa eteisessä. Tästä tilasta on aikoinaan lohkaistu myös meidän piskuinen kylppäri. Joku kysyikin eteispostauksessa kylppärin kuvia, mutta tosiaan niitä ei blogista löydy. Edellinen asukas oli juuri tehnyt kylpyhuoneremontin, ja päätimme heti, että kylppäri ei yksinkertaisesti kuulu remontin ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan. Toki jouduimme sitäkin vähän järkeistämään peilikaapilla ja kääntyvillä suihkuseinillä (jotka vaativat vähän putkien uudelleen vetoa ym.), mutta noin muuten wc-kylppäri on edellisen asukkaan jäljiltä. Ja tosiaan kyseessä on tuollainen pienen kerrostalokylppärin kokoinen tila, joten mitään spa-osastoa meiltä ei löydy. 🙂 Kylpyhuoneen kohdalla on aikaisemmin ollut ovi meidän nykyiseen pianohuoneeseen, eli tätä tarkoitin, kun kirjoitin tiistaina, että tämä puoli talosta on kokenut eniten muutoksia vuosien varrella.

Seuraavaksi keittiö. Eli talon laajennusosa, jossa on aikoinaan toiminut kauppa. Tämän 50 neliöisen tilan alla meillä on tosiaan kellarikerros, eli kyseessä on se talon lämpimin huone (kylmä ei hohkaa lattianraoista). Keittiön oleskelutilapäädyssä (bambutuolien takana) on muuri, joka lämmittää keittiötä sekin. Kellarissa on lämmityskattila, jossa meillä palaa miltei ikuinen tuli – ainakin talviaikaan. Puilla hoidetaan niin vesikiertoinen lämmitys, kuin käyttövedenkin lämmittäminen.

Tämä tila on se, missä meillä pääsääntöisesti arkea eletään. Keittiössä ollaan aina, ja useimmiten vieraatkaan eivät tämän pidemmälle meillä päädy. Eräs blogini ahkerimmista kommentoijista muistuttaa myös jatkuvasti, että blogissani on liikaa kuvia keittiöstä, joten tämän huoneen syvin olemus lienee teille kaikille jo selvä. 🙂 Alla olevassa kuvassa näkyy ovi yläkertaan vieviin rappuihin ja piano-/olohuone -tilaan. Keittiön vesipisteen takana on eteisestä kulku kellariin, tieto, joka ehkä helpottaa huoneen hahmottamista. Niitä keittiökuvia viimeisen vuoden ajalta löytyy täältä, mutta onpa tilasta valtavasti blogissa myös niitä vanhempia kuvia, joita en ole vielä ehtinyt laittamaan tuonne keittiö-tagin alle.

Ja sitten on pianohuone. Huone joka sai nimensä miehen heräteostoksen pakkosijoittamisen myötä. Pianon takana näkyy yläkertaan vievät rappuset ja tähän tilaan tosiaan asennettiin kamina silloin heti muuttomme jälkeen.

Ja viimeisenä olkkari. Edelliseen huoneeseen isolla oviaukolla yhdistyvä (ja liukuovilla erotettava) tila, joka edellisen omistajan käytössä oli makuuhuone. Talon kylmin huone, josta on kulkuyhteys sinne meidän arkieteiseen, vaikka ovea ei juuri käytetä. Tarpeen tullen talon alakerran pääsee kuitenkin kävelemään ympäri.

Eli sellainen kierros. Osalle teistä tässä ei nyt ollut mitään uutta tietoa, koska kaikki nämä tiedot jo blogista löytyykin. Mutta kenties tosiaan tuon pohjapiirroksen (tai sitä muistuttavan) avulla voi hahmottaa paremmin huoneiden järjestyksen ja kuvien suunnan.

Tuolta blogin oikeasta laidasta löytyy tosiaan tuo avainsanapilvi, ja siitä eri huoneita. Niihin en ole kuitenkaan vielä ehtinyt kaikkiin kategorisoimaan postauksia kuin vasta viimeisen vuoden ajalta. Postauksia voi tietysti hakea myös tuolla haku-toiminnolla, joka löytyy sekin oikeasta laidasta. Joku kyselikin kuvia ja juttuja meidän pihasta ja puutarhasta, siitä minkä värinen talo meillä on jne. Esimerkiksi näitä juttuja löytyy tuolta puutarhassa– ja koti -tunnisteiden alta. Koti-kategoria pitää sisällään myös enemmän sitä remppaa ja taloa koskevaa sisältöä (kuten tulevaisuudessa myös tämän postauksen). Myös Instagramista löytyy joitakin juttuja, mitä blogissa ei ole, ja Facebookista tietysti ne kaikki ennen -kuvat ja kuvia remontin keskeltä.

Että sellainen! Nyt toivottelen teille oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Tallenna

Tiistaita!

Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta mattovalssi jotenkin suisti ajatukseni raiteiltaan. Niin, että tänään tarjolla on kuvia meidän eteisestä.
Tämä on siis se tila, joka ei varsinaisesti ole meillä niinkään eteiskäytössä, vaan toimii enemmänkin läpikulkureittinä. Uloskäynnin lisäksi tästä tilasta löytyy ovi kylppäriin, kellariin ja työhuoneeseen, sekä ovi-aukko keittiöön. Tähän on joku joskus rakentanut myös jonkinlaisen (peri suomalaisen) tuulikaapin ulko-oven ympärille, ja sen rinnalle pienen kiinteän komeron, joka toimiikin meillä siivouskaappina.

Tämä eteistila ja työhuone olivat ne talon ainoat huoneet joista ei löytynyt vanhaa puulattiaa purkamisen tuloksena. Nämä ovat myös ne kaksi huonetta, jotka ovat aikoinaan kokeneet eniten muutostöitä. Meidän työhuone on nimittäin alunperin ollut keittiö ja kylpyhuonettahan talossa ei ole alkujaan ollutkaan. Myöhemmin kun tilaa on jaettu kylpyhuoneelle, vaatehuoneelle, tuulikaapille, ja muille väliseinille, tästä puolesta taloa onkin tullut vähän sellainen sekamelska. Vaikka siihen itse onkin neljässä vuodessa tottunut, huomaan usein, että meillä ensimmäisiä kertoja kylässä olevat ovat usein vähän hukassa, kun lähtevät selvittämään keittiöstä tietään eteiseen josta tulivat. 🙂

Hyvin tuo Elloksen matto tähänkin tilaan sopii, vaikka omaa silmää ärsyttääkin, ettei maton reuna koskaan mene ihan tasan kaapin kanssa. 😀

Eteinen ja työhuone tosiaan viimeisteltiin ennen joulua uusimalla sähköjohtoja ja -kalusteita. Työhuone sai myös kalkkimaalin lisäksi vihdoin listat, joten nyt kokonaisuus alkaa olla valmiin oloinen. Oikeastaan tuntuu aika oudolta ajatella, että niitä listoja ja sähköjä alkaa olla jo joka paikassa. Jotenkin kun siihen keskeneräisyyteenkin ehti tottua.

Ja vaikka nämä neljä vuotta ovatkin olleet yhtä Iisakinkirkon rakentamista, niin onhan sitä tulostakin oikeasti syntynyt. Eteisessä tuo tarkoittaa katon nostamista (melkein) alkuperäiseen korkeuteensa, sekä korkin ja kovalevyn korvaamista puulattialla. Niin ja tietenkin kaikki ne maalaamiset, listoittamiset ja sähköjutut.

Ja hei, kaikkein palkitsevinta on aina vanhoihin kuviin vertaaminen. Vai mitä olette mieltä tästä ennen ja jälkeen -parista?

Sain eilen pyynnön esitellä meidän kotia ja sen pohjapiirustusta, mutta mietin, että kiinnostaako tämänkaltaiset kotipostaukset vielä muitakin, vai onko neljän vuoden aikana tullut jo ihan riittämiin samoja nurkkia? Puhukaa nyt tai vaietkaa iäksi! 😀

Mutta hei, huisia tiistain jatkoa!!!

Tallenna

Tallenna

Se on hassu juttu, miten jotkin vaatteet näyttävät taas ihan erilaisilta lojuttuaan hetken aikaa lipastonperillä. Näin kävi myös hullaantumiselle nimeltä Please Jeans.

Niin monet Pleaset tuli hurmoksessa aikoinaan hankittua, ja jossain kohtaa nämä housut olivat mulle kuin toinen iho. Mutta sitten tapahtui jotain. Kenties se vanhanaikainen kyllästyminen ja ikään kuin vain kasvoimme erillemme. Lopulta tuli kuitenkin se päivä, jona lipaston farkkulaatikot olivat taas siinä kunnossa, että etsiessäni eräitä tiettyjä housuja, jouduin kahmaisemaan kunnolla laatikon pohjalta. Ja siinä ne olivat! Vaatehuoneen periferiaan unohtuneet pöksyt, jotka huusivat nimeäni. Täytynee myöntää, että hetkeen sisältyi hurjasti myös jännitystä, sillä pelkäsin pahoin, etteivät ne enää mahtuisi päälleni. Mutta niin kuin toinen iho konsanaan, ne sujahtivat jälleen varsin mukavasti ylleni.

Edelleen ne varmaan jakavat mielipiteitä, mutta koska käyttämäni housut yleensä tarvitsevat vain minun oman mielipiteeni, päätin, että tästä alkaa toinen Please Jeans kierros! Pienen tauon jälkeen tykkää niistä taas aika paljon.

Täällä ei edelleenkään ole maisema muuttunut sen talvisemmaksi, eikä tälle viikolle muuta sadetta luvatakaan kuin vettä. Vaan eipä anneta sen haitata. Vielä ehtii lykkiä kukkasipuleitakin maahan. 🙂

Muksaa keskiviikkoa!

Tallenna

Hiphei. Vaihteeksi vähän asujuttuja!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joskus kiireessä heittää päälleen vaatteet sen suuremmin suunnittelematta, ja sitten jossain kohtaa toteaa, että tämähän toimii. Näin on syntynyt uusi lemppariasuni, jonka nakkasin perjantaina niskaani.

Torstaina meni niin myöhäiseksi, että heti kotiin tulessa oli pakko painua untenmaille, jotta jaksaa ampaista aamuviideltä taas pystyyn. No aamulla oli taas tietysti ne tavanomaiset kiireet, ja asuvalinnalle ei voinut uhrata sen enempää aikaa. Edellisenä iltana jalasta kiskaistut boyfriendit olivat sopivasti hollilla ja pitkä valkoinen paita puhtaana. Ja kas, asu oli likipitäen valmis. Koska mittari oli vain muutaman asteen plussan puolella, ihan pelkässä paidassa ei toki voinut lähteä, joten nahkatakki niskaan ja paksu huivi kaulaan ihan silläkin uhalla, että sitä saa loppupäivän sulloa laukkuunsa.Valkoiset (tosin pahasti puhdistusta kaipaavat) tennarit jalkaan, ja mukaan laukku, jonka saa tarpeen tullen heitettyä myös crossbody-hihnalle.

Sanotaan, että väljä yläosa vaati seurakseen slimmimmät housut, mutta tässäkään kohtaa en jaksa tuijottaa pukeutumisen sääntöviidakkoon, vaan enemmänkin mukavuuteen. Yleensä silloin kun asu on mukava, siinä myös viihtyy paremmin, ja kaiken järjen mukaan tuon pitäisi myös heijastaa siihen habituksen kokonaisuuteen. Sitä paitsi, biker-takki kuroo muuten telttamaista asua vähän kasaan.

Tällä hetkellä kelit ovat ehkä pukeutumisen kannalta vuoden parhaimmat. Ei tarvitse lämpöhalvauksen pelossa kulkea puoli alasti, mutta vaatteet saavat olla kevyitä. Parasta kuitenkin, että asuun saa ulottuvuutta, kun aamut ovat viileitä. Kerrospukeutuminen tässä mielessä on Suomessa aika hankalaa liki koko vuoden. Tai en ainakaan itse kovin pitkää aikaa vuodesta kulje sääret paljaana avonaisissa kengissä, mutta silti villaan kääriytyneenä. Nyt on siis juurikin ne kelit, joita vaatii 90 prosenttia Pinterestiin pinnaamistani asuista.

En koe lainkaan olevani niin tyylikäs ihminen, että voisin nimetä yhden tämän syksyn must-hankinnan. Mutta voisin nimetä yhden must have -tuotteen joka toimii aivan varmasti vielä monena syksynä, ja sen lisäksi miltei ympäri vuoden. Nimittäin iso paksu villahuivi! Nämä Becksöndergaardin Virgin-huivit ovat omia suosikkejani. Lämmin huivi vaikka Siperiaan lähtiessä, mutta toisaalta myös kevyempien takkien käyttöaikaa pidentävä asuste. Omani oli käytössä jopa heinäkuussa, kun istuimme iltaa kaverin mökillä. Tuo huivihan on niin muhkean kokoinen, että se käy ihan shaalista. Huivi on Nougatista, jonka valikoimiin niitä varmaankin taas syksyn mittaan ilmestyy.

Iltapäivisin takki ja huivi ovat nyt tarpeettomia, mutta epäilemättä tässä asussa  (ja sen erilaisissa variaatioissa) tulee eleltyä syksyä vielä aika pitkälle.

Oikein ihania syyspäiviä ja raikkaita aamuja toivon tällekin viikolle!

Tallenna

Yksi maailman ihanimmista tunteista: Siisti koti!
Tänään on ollut perinteinen siivouspäivä, eikä masokismini suinkaan loppunut imurointiin, lattioidenpesuun ja pölyjenpyyhkimiseen, vaan sainpa myös kasan rästitöitä tehtyä. Koko päivä omistettu asioille, joita tulee siirrettyä aina sinne jonnekin tulevaisuuteen, vähintään huomiselle. Olen itsestäni ylpeä!

Raikkaassa tuulessa päivänsä viettäneissä tekstiileissä tuoksuu muuten vahvasti syksy. Tai sitten se on vain se raikas tuuletuksen tuoma tuoksu, jota meillä ei ole vähään aikaan nuuskuteltu. Voi, mihin kummaan olen kadottanut sisäisen himosiivoojani? Sille olisi nykyarjessa käyttöä! 🙂

Mutta hei, lupasin arpoa voittajan Nespresso -arvonnalle, ja nyt on sekin tehty! Nespresson kahvikone lähtee tällä kertaa Minnalle, joka kirjoitti aamuistaan näin: “Hyvä päivä alkaa hyvällä aamulla; silloin on hyvä aamu, kun olen nukkunut riittävästi, voi jokusen minuutin venytellä sängyssä ennen ylösnousua, puolen tunnin lenkki koirien kanssa sekä kunnon aamiainen radiota kuunnellen. Tolla reseptillä menty kauan ja hyvin on toiminut. Kapselikahvinkeitin kruunaisi aamut!”

Onnea voittajalle, ja kiitos jokaiselle osallistujalle!

Tuntuu, että tätä nykyä tässä talossa kaikki pakoilevat siivoamista, mutta kas kummaa, kun en ole itse tullut ajatelleeksi kiivetä kaapinpäälle odottamaan, että joku muu huiskii hommat kuntoon. Mahtaisikohan toimia!?

Ihanaa iltaa

Tallenna

Tallenna

En tiedä johtuuko se kypsän tai kypsyvän viljan väreistä, syyskukkien lämpimistä sävyistä, vai mistä, mutta ilmojen viiletessä huomaan tyylini muuttuvan selkeästi syksyisemmäksi. Ruskea syrjäyttää mustaa, ja muutenkin lämpimät sävyt tuntuvat mukavilta vaatetuksessa. Puhumattakaan lämpimämmistä materiaaleista! Tässä kohtaa vuotta tyyli muuttuu pehmeämmäksi ja mukavammaksi, ja huomaanpa sen jopa hiuksissani.

Ostin nimittäin jo heinäkuun alussa ghd:n muotoiluraudan, mutta vasta tänään kaivoin sen pois paketistaan. Tuossa kassissaan se on nököttänyt jo tovin, vaikkakin mukana tullutta tupeerausharjaa on tullut käytettyä sitäkin enemmän. Koko kesän hiukseni ovat olleet lähes luonnontilaiset, ja edellinen kampaamokäyntikin osui jo keväälle. Tämä ehkä siitäkin syystä, että kesälle ei osunut minkäänlaisia juhlallisuuksia. No mutta tänään tuntui siltä, että hiukset kaipaavat taas rentoa kiharaa, ja tyyli pehmeyttä. Niinpä sutaisin latvoihin nopeasti kiehkurat ja kokosin hiukset parilla nutturapinnillä kasaan. Äärettömän helppo ja nopea kampaus!

Koska tänään on eilisen tavoin varsin kolea ja tuulinen päivä, kaivoin esiin myös vanhan villapaidan. Muhkeaan neuleeseen kääriytyminen on yksi varmoista syksyn merkeistä, vaikka sen vielä yhdistääkin vähän avonaisempiin kenkiin. Tässäkin kohtaa suosin luonnollista väriskaalaa, joka lämmittää omalla tavallaan myös henkisesti. Tiedän, että toiset nauttivat ja saavat virtaa skarpimmasta lookista, mutta kaltaiselleni käpertyjälle, nämä rennommat vaihtoehdot ovat parhaita.

Tänään olisi ensimmäinen arkiperjantai. Hassu juuttu, että asetellessa asian tuohon asuun, koko perjantai saa paljon hohdokkaamman fiiliksen. Ja onhan tänään myös Klaaran nimipäivä, joten vähän hohtoa saa päivässä ollakin. Tai ainakin yhden kesäisen pavlova-kakun verran. 🙂

Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Tallenna