Eli tavallisissa vaatteissa! Kyllä, nyt on mammahousut heitetty lähes kokonaan nurkkaan ja kaivettu arkistojen kätköistä (=pahvilaatikoista) joulun ja uuden vuoden kunniaksi tavis vaatteet, jotka kesän ja syksyn aikana olen pikku hiljaa laittanut sivuun. Huisi fiilis!
Koskela (don’t ask) on valahtanut kengurupussissaan niin alas, että masu tuntuu lähes kadonneen, ja jokuset teistä asiasta jo tapsanpäivän postauksessa huomauttivatkin. No joo, ei se masu nyt ihan tunnu kadonneen, mutta näyttää kyllä kovin pieneltä! Siis pieneltä ollakseen vauvamasu viikolta 37.
Henkilökohtaisesti en nyt sanoisi, että vauvan laskeutuminen oloa mitenkään helpottaa, mutta joulunpyhienkin pakkasilla tuntui taivaalliselta vetää toppatakin vetoketju kiinni!
Vaikka vauvamasu ihana onkin, niin kyllä jo alkaa olla ikävä omaa tuttua kehoaan ja omia muotojaankin. Puhumattakaan elämän “helppoudesta” ilman lantiota painavaa vatsaa. No, nyt pieni askel vanhaan (tässä tapauksessa vanhoihin vaatteisiin) on mahdollinen juurikin laskeutuneen vatsan ansiosta. Flexi-beltit ei oikein toiminut mulla tuossa keskiraskaudesta, koska etupaneelin peittäminen vaati vähintään mekkoon pukeutumista pystyvatsan vuoksi. Nyt loivemman kummun kanssa vyötärönleventäjät toimivat oikein hyvin.


Tänään on ollut sellainen semi-siivouspäivä, iltapäiväksi jotain kivaa ja mukavaa puuhaa. Voipi olla, että tontut ja possut lähtevät vielä tänään kohti ullakkoa, mutta viimeistään sitten loppiaisena. Jotenkin ei nyt vain ole kiire joulunkaan siivoamiseen. Antaa venyä (meillä siis on yhä kuusikin), seuraavaan on kuitenkin taas vuosi aikaa.

Taustalla muuten sitä maalausprojektia. Kyllä sekin tästä pikkuhiljaa….

Mukavaa vuoden ekaa arkipäivää mussukat!

 

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan. Mitään järisyttävän suurta ja uutta ei taida olla oman blogini osalta tiedossa, ja kuten jo eilen kirjoitinkin, niin on oikeastaan parempikin. Pitäydytään vanhassa ja korkeitaan hiotaan ja parannetaan sitä!
Sisustusta ja oman kodin rakentumista pikku hiljaa, huone kerrallaan. Puutarhaa, lapsiperheen arkea, vauvavuotta, elämää kotona ja kodin ulkopuolella, sekä sopivassa suhteessa turhanpäiväisyyksiä ja tyttöjen juttuja. Niitä toivon blogivuodelle 2013. Niin, ja tietysti toivon että alkanut blogivuosi kuluu seurassanne, kuinkas muutenkaan!


Henkilökohtaiseen elämääni toivon vuoden 2013 tuovan seesteisyyttä, rauhallisuutta, onnea, iloa ja terveyttä. Lupaan huolehtia paremmin itsestäni ja jaksamisestani – ja sitämyöden myös koko perheen hyvinvoinnista. Raastavat ja voimavaroja koettelevat ihmissuhteet aion korvata terveellä itsekunnioituksella ja todellisilla ystävillä.
Siinäpä niitä suurempia ja syvällisempiä ajatuksia alkaneelle vuodelle. Ei ollenkaan paha, että kerran vuodessa listaa nämäkin aiheet ylös. Suosittelen!

Kuvissa näkyy joululahjaa, jonka ostin itse itselleni. Lisää Tine K:n astioita, nyt mustavalkoisissa sävyissä. Tykkään niin kovasti! Astiat tilasin Grey&White -nettikaupasta. Kiitokset Katille, kaikki tulivat ehjänä perille!

Niin, ja edellisen kommentteihin vastailen illemmalla. Sen voisin luvata teille, että kommentteihin koitan jatkossakin aina vastata! 🙂 Kivaa vuotta 2013!

Vähiin käy ennen kuin loppuu, ja se pitää kyllä enemmän kuin paikkansa ainakin tämän vuoden osalta. Vielä en toivottele ratkiriemukkaita vuodenvaihteita – ajatuksena on jättää se virallinen viimeinen postaus tälle vuodelle vielä huomenna. Alkaa nimittäin olla olokin sitä sorttia, että päässä liikkuu silmän lisäksi jo hiukan jotain muutakin. Juuri nyt suunnittelun alla vaatehuoneen muodonmuutos, mutta jätetään nämä jutut nyt reilusti seuraavaan vuoteen. Ehtiihän sitä, eikös!?
Mutta, mikäli mielitte osallistua Aquaint-arvontaan, ei osallistumisaikaa ole maailman tappiin, vaan ainoastaan tämän vuoden loppuun. Eli kipin kapin jättämään kommentti arvontapostaukseen!

Syytetään flunssaa tai laiskuutta, kamera on pysynyt visusti laulamatta viimepäivät. Hyasinttikuvia arkistojen kätköistä; Haistetaan vaikka kukkanen sunnuntai illan kunniaksi!

Oikein leppoisaa tämän vuoden tokavikaa iltaa. Nyt olisi vissiin hyvä aika alkaa listata niitä lupauksia ja toiveita uudelle vuodelle!

 

Pääni sisällä vellovista ruumiineritteistä voi olla useampaakin käsitystä, mutta nämä joulun ja uuden vuoden välipäivät ovat kyllä menneet niin pää täynnä räkää kuin vain voi. Täällä on todellinen sairastupa ja elämä varsinaista matalalentoa sen myötä.
Ehdin jo torstaina käväistä alennusmyynneillä (joo, vihaan alennusmyyntejä edelleen), ja kuvitella keksiväni muutenkin seuraavalle kuukaudelle ohjelmaa sen verran paljon, että aika ei vain kävisi pitkäksi. Vaan tässä sitä nyt ollaan, tepsutellaan kotona villasukissa ja pyöritellään peukaloita.
Apteekkireissulla kyselin nenäsuihketta, ja kun farmaseutti tavanomaisia suihkeita esitellessään mainitsi, että niitä ei suositella raskausaikana käytettäväksi (saattavat aikaansaada supistuksia), teki mieleni napata heti muutama pullo matkaan, että ainakin saataisiin jotakin ohjelmaa näille päiville. No, tyydyin kuitenkin keittosuolalitkuun.

Tänään en jaksaisi enää vain möllötellä, vaan nyt on pakko tehdä jotain mukavaa ja viihdyttävää. Pitäisi tosin ensin keksiä, että mitä.
Mutta teille muille oikein kauniita talvipäiviä, vapaapäiviä ja välipäiviä! Nautiskellaan!

Kaikesta ylensyönnistä huolimatta joulusta taidetaan tänäkin vuonna vain selvitä. Luonnollisesti vatsanseutua pikkuisen kiristää, ja jonkinlainen uumankavennusprojekti on alkuvuodelle tilauksessa.
Meillä oli jouluaattona ja jouluyönä niinkin mukava vieras, kuin oksennustauti. Varmaankin se sama, joka tuntui poikkeavan useammassa taloudessa tässä joulun alla. Tänään on istuttu sitten Lääkäritalon päivystyksessä märkivän korvan kanssa. Pikkuinen ei kuitenkaan ole moksiskaan. Joulu on kiva, lahjat on kivoja ja pukki oli kiva. Hittoakos siinä valittamaan!
Aikatavalla perinteeksi on muodostunut sekin, että mies on jouluna töissä. Aattona ja joulupäivänä. Tänä vuonna siis siinäkin suhteessa vanhaa kaavaa noudattaen.

26. päivä tarkoittaa mulle tänä vuonna toisen joulupäivän lisäksi sitä, että laskettuun aikaan on tasan kuukausi! Hui! Ensimmäinen tuli etuajassa, joten nähtäväksi jää onko tällä toisella samat suunnitelmat.

Mummulan lanttulaatikko, rosolli ja kinkku. Sisko perheineen, serkkupoikien junaleikit ja serkkutyttöjen puuhkat, korkokengät, Lumikki-mekot ja kruunut. Hyvässä suhteessä suklaata, villasukkia, takkatulta, ulkoilua ja unta. Oikein mukava joulu!

Rentoa tapsanpäivää myös teille!

Joulu on täällä. Toivotan kaikille teille rauhallista ja kaunista joulun aikaa. Eikä mulla oikeastaan muuta ollutkaan. Halauksia jokaiselle!

✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭

✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭

✭✭✭✭✭✭

✭✭✭

✭

Tarkoitus oli tehdä loput lahjapaketit valmiiksi eilen illalla, mutta uni tulikin niin aikaisin, että homma jäi hoitamatta. Tässä kohtaa kiitos aikaisille heräämisille (jälleen jo ennen aamu kuutta), sain aamun tehotunnit hyödynnettyä lahjojen käärimiseen.
Aika simppeleitä tuli viimeisistäkin paketeista: Ruskeaa käärepaperia ja marketin mustaa nauhaa. Pienimmät lahjukset, lähinnä kosmetiikkapaketit, sulloin Tiimarin mustiin paperipussukoihin ja koristelin samalla mustalla nauhalla, ja Ikean harmaalla paperinarulla.

Yksinkertaiset pakettikortit syntyivät valkoisista kartonkitähdistä ja mustasta softislevystä kuvioleikkurilla leikatuista pikkutähdistä. Pikkuisen liimapuikkoa, saajan nimi taakse ja reikä isolla parsinneulalla. Sillä selvä.

Johan tässä alkaa joulufiiliskin kunnolla heräilemään. Ja niin myös muu talon väki, eli aamupalan laittoon mars! Oikein tunnelmallista aatonaattoa!

 

Joku on kuulkaas ollut tosi ahkera, ja se joku olen minä! Jee, aika huippis fiilis!
Alkoi eilen (muka) siivoillessa niin paljon ketuttamaan pari juttua, että illalla kun pikkumies painui pahnoille, tartuin minä maalipensseliin. Ja aamulla jatkoinkin heti siihen, mihin illalla jäin. Nyt on yksi seinän pätkä saanut pohjamaalia pari kerrosta, ja heti tuntuu paremmalta!
Olin varmaan eilen yleisestikin paremmalla tuulella, sillä Niilo sanoi mulle illalla tosi lohduttavaan sävyyn, että “Kyllä äiti sunkin tontun taskuun varmasti huomenna tulee joku yllätys. Joku tyttöjen juttu.” (Meillähän on molemmilla ne Mailegin kalenteritontut, ja mun tontun taskuihin ei tänäkään vuonna ole mitään ilmestynyt.) No, eihän siellä mitään aamullakaan tietenkään ollut, joten sain ohjeen olla vielä hiukan kiltimpi tämän päivän. Yritän yritän!

Pojatkin on ollut tosi ahkeria. Isompi varmaan senkin vuoksi, että tuottaa jonkin asteista omantunnontuskaa, kun raskaana oleva vaimo alkaa ottamaan työkaluja ja pensseleitä esiin. Tulivat juuri “kuusimetsästä” (kuusi on tänä vuonna omalta maalta), ja nyt äänestä päätellen laittavat ruokaa. Tuoksusta päätellen jotain makaronimössöä, mutta se on varmasti superhyvää!

Kotoilua tänään, pakollinen kauppareissu, ja pikkuisia tontuntehtäviä. Joulukuusen koristelua ja yleistä joulun laittamista. Ihan kiva lauantai! Sellaista teillekin!

Mä muuten pelkäsin suuresti, että saan jonkun mahdottoman pöpöfobian lukiessani noita arvontapostaukseen jättämiänne vastauksia, mutta huomasinkin olevani melko etuoikeutettu! Ei tarvi kuulkaa olla huolissaan metrossa, ratikassa tai junassa. Ei pelätä liukuportaita tai hissin nappia! Ei ainakaan kovin usein. 🙂
Se olisi sitten loma. Joululoma ja äitiysloma. Mitään järin suurta lomafiilistä ei nyt ole, kun arki jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta onhan se hienoa ihan vain sanoa, että on lomalla! Tänään vielä muskarin joulujuhlaan vetistelemään, ja sitten virittäytymistä joulutunnelmaan. Aloitinkin jo aamulla autossa huudattamalla joululauluja ja laulamalla itse mukana. Yksin…
Jotain pientä joulusiivousta pitäisi kai suunnitella. Näissä olosuhteissa sekin vaan tuntuu lähinnä turhalta. Mutta ainakin nyt isommat rojut aion raahata tuonne edelleen kylmiin huoneisiin, ja hakea muutaman hyasintin vielä tunnelmaa tuomaan. Lopun edestä sitten kynttilöitä ja sopivasti hämärää tunnelmaa. Niin ja se kuusi! Ja kuusen oksia rapun eteen ja lyhde pikkulinnuille. Kovin pienillä valmisteluilla siis tänä vuonna.
Viime joulu jo meni hiukan pienemmällä joulufiiliksellä, kun edellistä kotia ei enää jaksanut oikein laittaa. Ruuat ym. sentään tein, mutta nyt en laita edes niitä. Olenkin varannut ensi vuodelle kaikkien aikojen joulun. Panostan siihen sitten kolmen vuoden edestä!

Muutamia lahjoja on yhä käärimättä pakettiin, pari pientä muistamista vielä hankkimatta, mutta siinä se sitten muuten alkaakin olla. Rauha maahan ja ihmisille hyvä tahto.

Muutama räpsy olkkarista. Pikkuisen vaiheessa edelleen ( =yhtä paljon kuin viimeksikin). Tuo eteisen naulakkokaappi tuossa divaanin takana elääkin muuten jotain omaa elämäänsä. Välillä kaappi narahtaa aika kovaakin ihan ilman mitään sen erityisempää syytä. On ollut pari kertaa tulla melkein pissa housuun, kun on samalla katsonut jotain jännää leffaa. Hui! Kummituskaappi!?

Mutta nyt ei muuta. Paitsi joulutunnelmaa!

Onpas kylmää. Viima menee läpi vaatteiden, ja kylmä änkee väkisinkin vanhaan taloon. Tässä kaminan kyljessä viihtyy vallan mainiosti kuuma glögi seuranaan.
Polttopuita on saanut viime päivinä kantaa ihan kiitettävästi, me kun sillä puulla vallan lämmitellään. Kuumat suihkut on saanut unohtaa, lämpimät patterit ovat tässä kohtaa tärkeämmät. Puiden kantaminen on kuitenkin ihan hyvää liikuntaa, päätin nimittäin viikonloppuna, että mitään sen raskaampaa en enää raahaa minnekään. Viime viikolla nousi vielä sängyt ja kaapit, mutta nyt on sanottava stop, ja koitettava vain olla. Hurjan vaikeaa!
Puhdetta riittää myös ulkona, sillä pihaan tuiskaa lunta ihan joka puolelta. Alla olevassa kuvassa näkyy (juuri ja juuri) vatsani takaa joki, ja tuosta suunnasta tuiskuaakin nopeasti mukavan lastin suoraan ulko-ovelle.

Katselin muuten eilen Jamie Oliverin jouluohjelmaa, ja teidättekö, mikä iski? Siis hirmuisen nälän lisäksi. No ihan hirveä puutarhakuume tietenkin! Suunniteltiin jo puulaitaisia kasvimaita, kaalilajikkeita ja kaikkea yrteistä juurikkaisiin. Niilo on kesästä saakka höpöttänyt kasvimaataan; Porkkanaa ja perunaa. Niitä siis ainakin. Itse olen puhunut muutaman onnellisen kanan puolesta, mutta asia on jäänyt hautumisasteelle. Jossain kohtaa taisi eilen karata niinsanotusti mopo käsistä, sillä mies mietti jo sian hankkimista! Mutta talvella on kiva sunnitella pihajuttuja ja haaveilla kesästä. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, mutta pelkät ajatuksetkin jo lämmittävät.

No, mutta nyt kenenkään ei ainakaan tarvitse haaveilla valkoisesta joulusta; Mitä todennäköisemmin sellainen kuitenkin tulee. Hyvä niin! Kylmyydestä ja lumitöistä huolimatta pidän kuitenkin talvesta. Mikä tahansa voittaa syksyn koleuden ja kosteuden – ja sen pimeyden. Kohtahan tässä mennään jo valoa kohti!


Viikko jouluun, ja limput on yhä tekemättä, lahjat paketoimatta ja kuusi kaatamatta. Ei kuitenkaan stressiä. Sitä on ollut jo ihan tarpeeksi. Päivä kerrallaan, se on nyt mun mottoni.

Stressittömiä joulunaluspäiviä teillekin!