Tervehdys!

Piti jo eilen muistaa teitä kukkakimpulla, mutta niin vaan humahti päivä koulutehtävien parissa. Ja niin on mennyt kyllä tämäkin, mutta samalla hoitelen tässä vähän hoitsun hommia ja ajattelin muistaa myös teitä. Mulla on täällä yksi hyvin tokkurainen pumpuli, joka toipuu tämänpäiväisestä leikkauksestaan. Rassukka on ihan veto pois ja luo välillä anelevan katseen tuolta kaulurinsa uumenista. Alma meni ihan suunniteltuun ja vähemmän kiireiseen leikkaukseen, joka sitten ihan muusta syystä vaihtuikin vähän kiireellisempään operaatioon. Eläinlääkärikin totesi, että meillä oli kyllä ihan mieletön tuuri. Jos tätä sovittua operaatiota ei olisi ollut, meille olisi voinut tulla ensi yönä melkoisen kiireellinen keikka päivystykseen ja pahimmassa tapauksessa olisi voinut käydä tosi huonosti. Että jos joskus tuntuukin, että vähän tökkii, niin kyllä se onnikin välillä potkaisee.

Se kuuluisa joulufiilis on tänään kuitenkin vähän kadoksissa, eikä tietenkään vähiten vesisateen vuoksi. Nyt just puuttuu myös ne hygge, namaste ja zen. Miten voikin päästä koti tällaiseen kaaokseen! Olen pari päivää katsellut tuimasti rappusilla lymyileviä villakoiria, mutta edes ne eivät ole ymmärtäneet väistyä. Jos siis oletkin joskus saanut sellaisen käsityksen, että bloggaajan koti olisi aina tiptop, niin voinen vakuuttaa, että ei muuten ole! Eikä ole edes sellaisessa somassa elämänmakuisessa tilassa, kuin niissä suosituissa Tältä meillä näyttää oikeasti -postauksissa. Ehei, tämä on todellista hardcore realityä! Ihan piti tämä tekstin kirjoittaminenkin aloittaa siitä, että kaivan näppäimistön lippujen ja klappujen alta. Pahinta, ettei ole edes ketään jota syyttää! Itse kun olen tämänkin rojun tähän kasannut.

Tänään siis vain kukkia, vassokuud!

Mutta nyt varmaan pitäis ripustaa ne pyykit, jotka otin koneesta jo ennen yhtä. Unohtuivat siinä hötäkässä kun piti lähteä noutamaan Almaa kotiin. Jos vaikka saisi maaniteltua lapset imuroimaan yläkerran (uhkailu lahjonta ja kiristys!) ja käyttäisi tunnin sellaiseen yleiseen kaaoksen selvitykseen. Ehkä tänään voisi päästä edes johonkin semihyggetilaan! Rapsutella pientä toipilasta kynttilänvalossa ja hyväksyä, että päivä se on huomennakin!

Kivaa tiistai-iltaa! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Posti

---

Olin itse vielä aika pieni, kun siskoni veti maton oman jouluni jalkojen alta kertomalla meillä vierailevasta Joulupukista enemmän kuin olisin halunnut tietää. Koen edelleen pientä katkeruuttaa siitä, että omaa lapsenuskoani sillä tavoin horjutettiin. Olisin nimittäin ennen kaikkea halunnut uskoa. Nykyisin koen vahvasti, että lapsella on myös oikeus uskoa. Oikeus uskoa Joulupukkiin ja joulun taikaan, mutta ennen kaikea oikeus uskoa kaikkeen siihen hyvään, mitä joulun on mahdollista antaa.
Lapsen uskosta, ja samalla joulun taiasta, tänään kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

5-vuotiaan joulun odotuksessa on jotakin aika ihanaa ja aitoa. Sellaista herkkyyttä, joka ruokkii myös omaa joulumieltäni ja kenties paikkaa sitä jotakin, mikä minussa itsessäni silloin joskus meni rikki. Usko Joulupukkiin onkin asia, jota olen yrittänyt vahvistaa ja pitkittää lapsissani mahdollisimman kauan. Usko sellaiseen kaikkivoipaan joulun taikaan, joka muuttaa yhden kuukauden vuodesta omaksi erityiseksi ajakseen. Mielestäni me ihmiset tarvitsemme sitä – niin aikuiset kuin lapsetkin. Emme välttämättä niinkään kiirettä ja stressiä, emmekä edes lahjoja. Mutta sitä jotakin pientä lupausta että lopulta hyvä voittaa. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta itse koen, että joulun suurin tehtävä on herkistää.
Ja vaikka olen täysin tietoinen siitäkin, että esikoiseni kohdalla tuo matto on vedetty ihan samaan tapaan joulun alta, haluan, että koti on paikka, jossa on lupa uskoa ennen kaikkea jouluun. Meillä Joulupukin olemassaoloa ei kielletä koskaan, se on päätös jonka tein itse jo vuosia sitten ja eräänlainen hiljainen sopimus, jonka olemme esikoisen kanssa solmineet vaihtamalla tiettyjä katseita.

“On illan sini, luonto, vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa, pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvitaivaan hämärään
Ja toivon, että joulun tähden nään

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tunteen vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Meillä kirjoitettiin joulupukille jo lokakuun loppupuolella. Kirjeet on perinteisesti viety kuistin maton alle, josta tonttu napaa ne mukaansa öisillä kierroksillaan. Taisi tosin kulua kokonainen kuukausi, että tonttu tällä kertaa muisti ottaa kirjeen mukaansa, mutta nyt se on varmasti arkistoituna jatkotoimenpiteitä ajatellen. Viime yönä tonttu oli jo toistamiseen jättänyt käynnillään pienen yllätyksen kalenterin taskuun ja ensimmäista adventtia vietetäänkin varsin jouluisessa tunnelmassa.

Vaikka Joulupukin vierailu aattoiltana onkin lapsen joulun kohokohta, haluaisin uskoa, että itse joulun odotuksella on yhtälailla merkitystä lapsille kuin minullekin. Päiväkodin ja muskarin kautta tulevat erilaiset joululaulujen opettelut ja tonttuleikit. On joulujuhlaa, jouluaskartelua, tonttutanssia, jouluisia satuja, pipareiden leivontaa ja tietenkin joulukalenteri. Yksi merkittävä juttu on myös kirje Joulupukilta. Ihan oikea kirje ihan oikealla postimerkillä ja Napapiirin postitoimiston leimalla. Sieltä se löytyy hiukan ennen joulua postilaatikosta – kaiken tavallisen postin ja joulukorttien seasta.

Joulupukin kirje -palvelu on hauska tapa palkita sinnikäs joulun odottaja. Kirje sopii lahjaksi tietenkin omille lapsille, mutta sillä voi muistaa kummilapsia tai pieniä sukulaisia ympäri maailman. Itse asiassa jopa 13 eri kielellä. Kirjeessä lasta puhutellaan omalla nimellään ja lähettääpä Joulupukki myös virallisen kiltteystodistuksen, joka kannattaa laittaa talteen jouluaattoa ajatellen. Joulupukin kirje pitää sisällään myös itse väritettävän joulukortin, jonka voi antaa eteenpäin kelle tahansa tai sen voi värittää valmiiksi ja antaa aatto iltana kiitoksena Joulupukille.

Viikolla 50-51 toimitettava kirje antaa mukavasti uutta pontta joulumielen ylläpitämiselle ja onhan siinä kerrottavaa ystäville ja sukulaisillekin, kun itse Joulupukki on lähettänyt postia!

Joulupukin kirjeen hinta on 8,90 euroa ja sen voi tilata täältä. Kotimaan kirjeiden viimeinen tilauspäivä on 16.12. 2018. Keski-Eurooppaan kirje pitää tilata päivää aikaisemmin ja Euroopan kaukaisimpiin kolkkiin 4. 12. 2018. Mikäli Joulupukin kirjeen haluaa osoittaa kaukomaille tilaus on kuitenkin tehtävä jo tänään, joulukuun toisena päivänä.

Mitä joulukuussa sitten odotetaan?

En jaksa, enkä edes halua uskoa, että lapset odottavat vain ja ainoastaan joululahjoja. En jaksa uskoa myöskään melko lyhyen joululoman viehätykseen. Enkä usko siihenkään, että jokin ruoka olisi kokonaisen vuoden odottamisen arvoinen. Eiköhän lanttulaatikkoa voisi tehdä aikaisemminkin, jos siitä oikeasti tykkäisi niin valtavan paljon. Kyllä joulukuussa odotetaan ennen kaikkea joulua. Ihan vain ja ainoastaan joulua, joka pitää sisällään niin paljon, ja juuri niin paljon kuin sen haluaa pitävän sisällään. Joulu on mielentila ja joulun odotus vähintäänkin puolet koko ilosta!

Meillä ensimmäinen adventti pitää sisällään kynttilöiden tuiketta ja piparintuoksua. Piparit leivotaan perinteisesti tonttulakit päässä ja joululauluja kuunnellen. Ennen kaikkea perinteitä ja joulumieltä kunnioittaen. Joulua ei ole pakko puristaa muutamaan päivään, vaan sen voi onneksi jakaa myös koko kuukaudelle. Meillä tehdään juurikin niin!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun ajan aloitusta.

Wohoo! Tässä kohtaa uskaltaa kai jo tuulettaa: Marraskuu on selätetty, tervetuloa joulukuu!

Mietin aamulenkilläni, että tuo kovassa tuulessa juokseminen oli vähän kuin vertauskuvallista pinkomista. Ensimmäinen puolikas sisulla tuulen läpi, kuin marraskuuta vastaan taistellen. Ja kotiinpäin sitten askel kevyenä ja myötätuulen avittamana. Samoin kuin joulukuu antaa loppuvuoden pimeydelle oman kevityksensä. Tai ainakin vie ajatukset pois siitä pimeydestä.

Kaivoin tänään vintiltä  lasten kalenteritontut ja muutkin nisset ja nasset. Lapsille sanoin, että huoneet pitää siivota illan aikana tiptop kuntoon, tai tonttujen taskut pysyvät vastedeskin tyhjinä. Ihana joulu joka mahdollistaa perinteiset kasvatusmallit. Uhkailu lahjonta ja kiristys – minne joutuisinkaan ilman teitä!!!!

Kuin palkinnoksi marraskuun voittamisesta mulla on onneksi tänään ne pikkujoulut. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Oikein loistava tapa juhlistaa virallisen joulun odotuksen alkamista. Ylipäätään ihana tapa päättää viikko ja aloittaa viikonloppu. Vielä pitäisi pikkujoululahja kääräistä paperiin ja sitten saakin jo alkaa tehdä lähtöä. Onni on juhlat, jotka alkavat niin aikaisin, että nukkumaan ehtii vielä saman vuorokauden puolella!

Nappasin kaupasta pari ihanaa leikkoamaryllista alkavan viikonlopun ja ensimmäisen adventin kunniaksi. Huomenna laitetaan sitten enemmän joulua esille. Joulukuusellekin pitää ehkä miettiä paikka uudestaan, koska se olkkarin kirjakaappiprojekti valtasi perinteisen kuusen paikan. Vaikka toisaalta ne kirjat on edelleen siellä kaapissa ihan vain tungettuna ja ängettynä, joten kuusi voisi jopa kivasti peittää sen tilanteen. No, pitää miettiä! Tai sitten vaan viedä loppuun se elokuussa aloitettu homma!

Mutta nyt toivottelen oikein ihanaa alkavaa viikonloppua ja perjantai-iltaa.

Puspus! ♡

 

Niin se vain on, että pienikin lumihuntu ja kaiken peittävä kuura tuovat joulun tullessaan. Kaikki on niin nättiä, että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ja miten ihana onkaan se jalkojen alla narskuva pakkaslumi. Vaikka olenkin kevätihminen, myönnän kaivanneeni tätä! Eikä haitannut edes se aamuinen miinus kolmetoista. Jos olisi pakko pelata upporikasta ja rutiköyhää, sanoisin, että mieluummin tämä pienikin talvi kuin synkkä ja musta vesisade. Silläkin riskillä, että suuret hanget jäisivät tulematta.

Toki talvi taas yllättikin, ja heräsin vasta maanantaiaamuna miettimään koulubussia ja siihen liittyviä käytännön asioita ja aikatauluja. Ja olin niiden suhteen vissiin aika pihalla vielä tänäänkin. Mutta mikäs talvi se sellainen olisi, joka ei hiukan yllättäisikin!

Hassu juttu sinänsä, että vaikka lumi ja pakkanen toivat joulua lähemmäksi, se sellainen pakottava  joulun tekemisen tarve puolittui oitis. Ikään kuin ei olisi enää pakko taikoa joulua synkän syksyn päätteeksi, vaan voisi ikään kuin antaa kaiken edetä omalla painollaan. Toki silti kukat, kynttilät ja muutamat joulukoristeetkin ovat ihan paikallaan ja niitä on kiva lisäillä. Mutta lähinnä viimeistelemään fiilistä, ei sen fiiliksen aikaansaamiseksi.

Tällä viikolla on tarkoitus leipoa pipareita ja keitellä riisipuuroa. Itselläni on myös perjantaina pikkujoulut, minkä jälkeen alkaakin ensimmäisen adventin myötä se todellinen jouluun valmistautuminen. Ajatella, että ihan kohta pitäisi kaivella jo lasten kalenteritontut vintiltä ja ehkä uhrata ajatus jopa niiden taskujen täyttämiselle. Niin paljon kuin olen sitä joulua jo teillekin tuputtanut, tuntuu, että joulukuu tulla jolkottaa ihan hurjaa vauhtia!

 

Hyasintteja, amarylliksia ja kynttilöitä. Niiden ja talvisen maiseman avulla selätetään tämä viikko. Nautitaan valosta ja raikkaasta pakkasesta. Nyt kun sitä on! ♡

kaupallinen yhteistyö Dansukker

---

Kuten jo aiemmin lupailin, viikonlopun kunniaksi mulla on teille hiukan jouluisia herkkuja resepteineen. Eli jos ei vielä jouluta, niin nyt viimeistään on hyvä kaivaa sekin fiilis esiin! Ja mikäs sen parempi konsti kuin muuttaa keittiö joulun ajan herkkutehtaaksi. Postaus on toteutettu yhteistyössä Dansukker kanssa.

Olen aina ollut jouluihminen, ihan lapsesta saakka. Ja kuten tiedätte, nautin varsinkin tästä joulun odotuksen ajasta. Siihen kuuluu paitsi yleinen joulun fiilistely, niin tietenkin jonkin sortin jouluinen herkuttelu. Ja nyt jos koskaan on juurikin tuon herkuttelun aika. itse jouluna kun vatsa on usein niin täynnä, että niille makeille jälkkäreille ei löydy sijaa, vaikka kuinka yrittäisi. Meillä kotona jouluiseen kahvipöytään kuului aina perinteisesti piparit, joulutortut ja äidin tekemät lusikkaleivät. Jossain vaiheessa innostuin itse leipomaan viipalepikkuleipiä. Mutta noin yleisesti lusikkaleivät ovat se joulun ajan makein muisto, jonka liitän lapsuudenkotiini.

En kuitenkaan lähde kilpailemaan äidin kanssa, vaan olen koittanut itse miettiä niitä joulun makeita herkkuja vähän fiiliksen mukaan. Aika usein rocky road -palat ovat jopa päätyneet joulumuistamisiksi, suklaan suuri ystävä kun olen! Silti tykkään ihan kauheasti perinteisten piparien mausta ja mielestäni joulunaikaan voi olla tarjolla vaikka kuinka montaa erilaista pipariherkkua. Tänään tarjoilenkin teille kolme herkkuohjettani, joissa kaikissa maistuu enemmän tai vähemmän piparkakku! Toinen yhdistävä tekijä resepteille on se, että niistä kaikista löytyy Dansukker Vaaleaa Luomusiirappia, ja piparkakkuinen väri on siis  tällä kertaa astetta vaaleampi.
Kuten yleensäkin, ohjeeni ovat sellaisia helppoja ja varmoja, joten ihan jokainen osaa. Ja leivontaan voi oikein hyvin ottaa myös lapset mukaan!

Me vietettiinkin lasten kanssa joulunavausta kasvihuoneessa ja saatiimpa ihanan kirpeä pakkasaurinkokin seuraksemme. Makeaa taisi tulla syötyä ihan mahan täydeltä, mutta kerrankos sitä joulua avataan!

Viipalepikkuleivät, ja vaaleat piparkakut edustavat enemmänkin jouluisia perinteitä. Suussa rouskuva itse tehty daim maistuu myös joulun kunniaksi piparille ja tyydyttää samalla myös suklaasuiden tarpeet!

viipalepikkuleivät

n.40 kpl

200 g voita
2 dl Dansukker Taloussokeria
2 rkl Dansukker Vaaleaa Luomusiirappia
1 kpl keltuaista
5 dl vehnäjauhoja
2 rkl piparkakkumaustetta
1 rkl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa

Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri ja siirappi kuohkeaksi. Sekoita joukkoon keltuainen.

Lisää keskenään sekoitetut kuiva-aineet ja sekoita käsin taikina murumaiseksi.

Purista taikinasta lämpimin käsin tiiviitä paloja ja muotoile ne noin 2 cm:n paksuiksi tangoiksi leivinpaperoiduille pelliille. Jätä noin 10 senttiä tankojen väliin j apaina ne kevyesti littanoiksi.

Paista keksitankoja 175 asteessa noin 15 minuuttia. Leikkaa tangot vinoiksi viipaleiksi kun ne ovat vielä lämpimiä. Myös uunissa toisiinsa kiinni levinneet tangot saa tässä kohtaa kauniisti eroteltua. Anna pikkuleipien jäähtyä kunnolla ennen pakkaamista.

Piparkakku-DAIM

Pellillinen

1.5 dl Dansukker Vaaleaa Luomusiirappia
4.5 dl Dansukker Taloussokeria
2 dl mantelilastuja
0.5 tl suolaa
100 g voita
2 tl piparkakkumaustetta

Päälle: 300g maitosuklaata

Mittaa kattilaan sokeri sekä siirappi ja sekoita kevyesti. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä kunnes sokerit ovat sulaneet, mutta älä sekoita.

Kun sokeriseos on nestemäistä voit alkaa sekoittamaan keitosta. Lisää joukkoon mantelilastut ja suola.

Keitä miedolla lämmöllä n. 10-15 min. koko ajan sekoittaen. Krokanttimassa on valmista kun sen väri on kauniin pronssinen. Varo kuitenkin polttamasta sokeria! Mitä kauemmin jaksat ja uskallat keittää sokeria, sen kovempaa krokanttia saat.

 Lisää lopuksi joukkoon voi ja sekoita, kunnes se on kokonaan sulanut. Lisää lopuksi piparkakkumauste ja sekoita huolella.

Kaada seos leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä nuolijan avulla koko pellin leveydelle. Mitä ohuempi kerros, sen rouskuvampaa krokanttia. Paina veitsellä krokantin pintaan ristikkäiset viillot, jotta paloittelu olisi helpompaa. Anna jäähtyä kunnolla (jos mahdollista, nosta kylmään).

Sulata suklaa vesihauteessa ja levitä se nuolijalla jäähtyneen piparkakkukrokantin päälle. Suklaan ei ole tarkoituskaan levittyä ihan tasaisesti, vaan nuolijan jäljet saavat näkyä, kuten esimerkissäänkin.

Vaaleat piparkakut

150 g voita
2 dl Dansukker Taloussokeri
1 dl Dansukker Vaalea Luomusiirappia
1 dl kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl piparkakkumaustetta
1 tl leivinjauhetta

Päälle: Dansukker Tomusokeria

Sulata rasva ja lisää joukkoon sokeri sekä siirappi. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon kerma ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja pakkaa se pakastepussiin.Painele pussi litteäksi ja anna taikinan vetäytyä yön yli jääkaapissa. Ota taikinasta osa ja pehmennä sitä jauhotetulla pöydällä. Kauli ja ota kuvioita piparkakkumuotilla kuten tavallisesti.

Paista vaaleita piparkakkuja 175 asteessa noin 8 minuuttia.

Hunnut piparkakut ennen tarjoilua tomusokerilla

 

Suloisen makeaa lauantai-iltaa! ♡

Maanantaita muruset!

Akkujen lataus tuotti kuin tuottikin kaivattua tulosta, joten tänä aamuna ei ollut ihan niin vastenmielistä herätä kellon soittoon, vaikka toki muutama lisätunti unta olisi heti siinä herätyksen päristessä tuntunutkin mukavalta. Veikkaan, että osuutensa vireystilassa on myös tuolla pakkasella. Olin jo saada tällä erää kurasta ja sateenmuhjusta tarpeekseni. Jos siis lunta ei ole tiedossa, niin pysytään ainakin nollan alapuolella!
Viikonlopun joogailut tekivät nekin hyvää, ja vietin lauantaina ja sunnuntaina ehkä elämäni lyhyimmät kaksituntiset. Ja mikä parasta, notkoselän jomotuskin on tiessään! Samoin tuntuu, että lapojen väliinkin olisi kasvanut ylimääräiset kymmenen senttiä. Tämä yhdistettynä viime viikon hierontaan, ja tuntuu, kuin koko syksyn lyömään koneistoon olisi vaihdettu uudet öljyt. Olo on vähän kuin olisi tuollainen joulunajan sipulikukka, joka harmauden keskellä kurottaa energisen vihreällä varrellaan kohti pakkaspäivän hentoa valoa.

Muuten viikonloppu menikin sitten aika rennosti ja nukkumaankin tuli mentyä jo ennen kymmentä. Lapsilla on nuo omat telkkariohjelmansa, joita haluavat katsoa, ja perjantai ja lauantai-illat menivät niiden seurassa. Vähän asioilla käyntiä kauempana, kotitekoista pitsaa, lauantaikarkkia, pihahommia jne. Sunnuntaisin käyn myös sellaisella ystäväporukan yksityisellä kuntosalivuorolla, jossa lihasten sijaan kasvatetaan enemmänkin henkistä pääomaa. Toki treenata saa ja kovaakin, mutta kuulumisten vaihtaminen on se ihan kaikkein tärkein juttu. Tuon flunssan ja kurkkukivun, sekä viimeviikkoisen isänpäivän jälkeen, tämäkin herkku tuntui taas autuaan omalta. Eilen illalla käytiin vielä antamassa äänemme seurakuntavaaleissa, joten yhteen viikonloppuun mahtui oikeastaan tosi paljon, vaikkein kuitenkaan mitään ihmeellistä.

Niin juu ja vinkki viitonen! Löysin nimittäin Tigerista tuollaiset isot tee/cappuccinomukit ihan pilkkahintaan. Ne on kuin matchmade in heaven Tike K:n Deli -astioiden kanssa. Samanlaista siniseen vivahtavaa harmaata ja varsin käsintehty fiilis. Toki ihan nätit muutenkin!

Maanantailista menee ehkä vähän itsensä toistamiseksi, mutta unta, lepoa ja liikuntaa mahdutetaan tähänkin viikkoon. Näiden lisäksi vähitellen lisääntyvää joulua. Eipä kai siinä sen ihmeempiä tarvitakaan.

Seuraavat kaksi viikonloppua menevätkin sitten pikkujouluja juhliessa. Myös yhdet sukulaisille ja kummeille pidetyt kymppisynttärit pitäisi saada mahdutettua johonkin väliin, joskin kymmenessä vuodessa huomaan kunnianhimoni näiden kestien suhteen hiipuneen ja juhlat juhlitaan siten kuin ne helpoiten saadaan juhlittua. Ja suurin oivallus on muuten ollut se, että kukaan ei kärsi, vaikka en olisi leiponut pöytään kahtakymmentä sorttia. Jotakuinkin juhliminen voi jopa olla mukavampaa, kun äiti ei hypi silmille. Perinteiset kaverisynttärit taitavat jo olla vähän menneen talven lumia tämän esikoisen kohdalla. Mutta ehkä nekin voi ulkoistaa jonnekin. Helppoa!

 

Mutta nyt oikein kivaa maanantai-iltaa ja uutta viikkoa!

Tee saatu⎮Life

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Hiphei ja sunnuntai-iltaa!

Instan stooreissa jo lupailin, että tänään olisi luvassa kasvarin jouluilmettä ja kiva arvonta. No, täältä pesee. Ja ihan tuolta postauksen lopusta löydät arvonnan jossa voit voittaa 100 euron lahjakortin Willab Garden -verkkokauppaan!

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin kyllä se kaikkein paras joulukoriste minun mielestäni olisi valkoinen lumikerros. Mutta onhan tuo marraskuun aurinkokin aika ihana kaikkien synkän harmaiden päivien jälkeen. Koska pitää kuitenkin varautua myös lumettomaan jouluun, tunnelmaa kannattaa varmuuden vuoksi luoda myös muilla konsteilla. Ja konstithan on monet! Puutarhaa ja ulkotiloja kun voi nykyisin sisustaa oikeastaan miltei yhtä monipuolisesti kuin sisätilojakin.

Itse aion tänä vuonna laittaa joulukuusen myös kasvihuoneeseen. Ihan vielä niitä ei kuitenkaan ole ollut tarjolla. Siispä siirsin joulunodotuspuun väliaikaisesti kasvihuoneeseen ja virittäydyin sen avulla joulufiilikseen. Jouluvalojen suhteen olen oikeastaan herännyt vasta muutama vuosi sitten. Ennen tykkäsin, että kynttilälyhdyt kyllä riittävät, mutta nykyisin valot kuuluvat pimeän pihan koristeeksi  jo marraskuusta lähtien. Niiden suhteen olen kuitenkin perinteisen kannalla – valon pitää olla lämmin valkoinen, sellainen luonnollinen. Tuo iso kranssi hohtaa pimeässsä kauniisti kun kaikki sen ymärille kiedotut valot pääsevät oikeuksiinsa. Levitin valosarjan myös ruukkujen lomaan hyllylle ja nyt pimeän tullen kasvihuone on kuin yksi iso lyhty.

Muuten joulu näkyykin sitten kasvihuoneessa ihan samaan tapaan kuin se näkyy meillä sisälläkin. Ehkä kuistin jouluinen sisustus on tässä kohtaa kuitenkin lähimpänä. Paljon luonnonmateriaalia, kukkia ja kynttilöitä. Ja toivottavasti vielä se luminen maisemakin! Mutta tykkään myös siitä, että jokainen tila saa ennen joulua muotoutua näköisekseen. Ettei ensimmäisenä adventtina tarvitse sanoa, että tässä se nyt on, kaikki jouluinen valmiina.

Meillä laitetaan aina jouluksi havuja rapun edustalle. Mielestäni ne on sellainen ihana perinteinen tapa toivottaa tervetuloa. Heti lumihunnun saavuttua myös kasvihuoneen edusta saa havumaton. Olen jo niin monta kertaa mielessäni lakaissut lumista kujaa kasvihuoneelle, että kädet jo syhyävät luudan varteen.

Tässä hieman omaa filosofiaani ulkotilojen jouluiseen koristeluun. Kerro kommentissa, miten sinä somistat puutarhan, lasiterassin, kasvihuoneen tai parvekkeen jouluisesti? Osallistuneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Willab Garden -verkkokaupaan! Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun asti.
(Kilpailun raati valitsee voittajan. Päätöksestä ei voi valittaa, eikä palkintoa voi vaihtaa käteiseen. Voittaja maksaa mahdollisen voittoveron.)

Lempeän leppoisaa sunnuntai-iltaa. ♡

Hiphei ja torstaita!

Jokos olette aloittaneet joulun kukkasesongin? Mä lähdin liikkeelle perinteisesti amarylliksellä, mutta tänään sain viimein ne ihan ensimmäiset hyasintitkin jo. Ai että, kun rakastan just näitä pieniä juttuja, joiden myötä marraskuukin menee keveämmin askelin. Tykkään kyllä hyasinteista ihan ympäri vuoden ja keväällä sipulikukkien kulta-aikaan ne on vähintääkin kärkisijoilla listallani, mutta onhan se vain niin, että kukka kuin kukka, niin tähän aikaan vuodesta teho on suurimmillaan.

Hierojalla käynti meni hyvin, ja selvisin ulos ilman sen suurempia traumoja. Itse asiassa varasin heti kaksi seuraavaa käyntiä, etten ala taas jänistämään. Illalla kun istuin huoltajaillassa ihmettelin lämpimiä käsiäni, joiden verisuonet pullotti. Tajusin, että yksi suuri syy alati paleleviin käsiini on varmaankin ollut tuo hartiajumi. Tuntuu liki oudolta, kun sormet eivät ole jäässä. Kiitos, lämpimien käsien, uskalsin tänään nypätä maasta myös sammalta amaryllikseni juurelle.

Nyt kun lapset on ruokittu (oli muuten älyttömän hyvin uppoavan Kinkku -carbonaravuoan ohje lidukan Liedellä -lehdessä (linkki)), pyykkikone käynnistetty ja päivän toinen kahviannoskin vihdoin nautittu, tekisi mieli vajota sohvalle. Kahvakuula kuitenkin polttelee tuossa vieressä, joten ehkä sittenkin trikoot jalkaan, ponnari korkealle ja kroppa liikkeelle. Huomenna onkin taas jo perjantai, joten kyllä se tästä. Kun on niitä hyasinttejakin!

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Jestas, miten ihanaa kun aurinkokin muistutti taas pitkästä aikaa olemassaolostaan! Juuri eilen illalla mietittiin lasten kanssa, että milloin on viimeksi paistanut. Eikä muuten ihan heti tullut mieleen.

Nyt sai myös koristekurpitsat väistyä kasvihuoneesta ja ajattelin alkaa laittamaan joulua esille. Niin kauan kuin olen unelmoinut kasvihuoneesta olen unelmoinut myös sen pukemisesta jouluun. Olen pinnannut Pinterestistä satoja kuvia, joissa kasvihuone on jouluisessa asussaan ja sormet syhyävät jo laittamaan omaakin kasvaria jouluiseksi. Jos vaikka viikonlopuksi saisi luotua sellaisen kunnon joulufiiliksen ja sitten voitaisiin juhlistaa asiaa glögillä ja pipareilla. Ei paha!

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

Syysväsymyksen hoitoon tämä jouluttelu on mitä parahainta lääkettä. Apua on löytynyt myös ulkoilusta ja jumpasta. Niin ja hyvästä seurasta. Ollaan myös suunniteltu äiti-tytär -matkaa keväälle, mikä osaltaan vie ajatukset muualle. Päätin myös mennä hierojalle, mikä on mulle ihan älyttömän iso juttu. Puolialastomuus ja jonkun vieraan kädet ei nimittäin oikein ole mun laji. Sain mieheltäni lahjakortin hierontaan jo viime jouluna, mutta kyseisistä syistä se on jäänyt käyttämättä. Tässä on siis myös sellaista itsensä voittamista ja mukavuusalueelta poistumista. Hieroja on onneksi tuttu ja tietää kammoni, joten ehkä se vähän lievittää asiaa.
Sen lisäksi ilmoittauduin viikonlopuksi Valoa ja voimaa pimeyteen -joogatyöpajaan, joka toivottavasti on nimensä mukaan lääke tähän kaamoksen tapaiseen. Ja varasin itselleni myös kampaaja-ajan, mikä tosin menee kuukauden päähän. Mutta hei, onpa jotain mitä odottaa – sen joulun lisäksi.

Mutta kyllä silti ihan kaikkein parasta on tuo aurinko. Ja kahvihetki niin kirkkaassa paisteessa, että silmät oli pakko laittaa kiinni. Silti tuntui, että valo tuli luomienkin läpi ja etsi tiensä aivoihin. Sinne jonnekin, jossa se tekee taikojaan niin fyysiselle kuin henkisellekin väsymykselle.

Vesiyhtiöltä tuli viesti, että runkolinja on hajonnut ja vesi on toistaiseksi poikki. Ollaan nyt kuivilla, kuten sisko asian ilmaisi. Mutta sormet ja varpaat ristissä, ettei sen korjaamiseen mene kovinkaan kauan, tai muuten pitää ottaa ulkohuuska käyttöön.

Kivaa ja aurinkoista keskiviikkoa!

 

.

   

Kaupallinen yhteistyö Colman´s

---

Niin se vain on, että mitä pitemmälle marraskuu ehtii, sitä enemmän mennään aiheeseen joulu. Tänään joulua yhden meidän suvun perinnereseptin muodossa. Postaus on toteutettu yhteistyössä Colmansin kanssa.

Sinappi kuuluu jouluun kuin nenä päähän. Paitsi, että sinapilla maustetaan ruokia, sitä sipaistaan tietenkin myös kinkkuviipaleen kaveriksi tai silakan mausteeksi. Jos joulupöytä on yhtään perinteikäs, siinä on kyllä sinappia jossakin muodossa. Mutta sen lisäksi, että sinappi kuuluu jouluun, se on äärettömän helppo ruokalahja. Tämä mun ohje on pelkkää raaka-aineiden sekoittamista, joten jos haluat laittaa lapset valmistamaan pieniä muistamisia opettajilleen, sinappi on oikein hyvä ratkaisu asiaan!

Mun isoisällä on tapana tehdä tätä kyseistä sinappia juurikin näin joulun alla. Sitä tietenkin lahjoitetaan kaikille jälkeläisille, ja niinpä meidänkin jääkaapissa on aina papan sinappia, tein sitä sitten itse tai en. Isoisälläni on tapana tehdä jokaiseen sinappipakkaukseen etiketti, jossa lukee paitsi valmistusvuosi, myös tuotenimi Hullun Väkevä. Vaikka sinapissa on potkua onkin (varsinkin vastavalmistettuna), papan mukaan ensimmäinen sana viittaa kuitenkin tekijään, ei valmiiseen lopputuotteeseen.

 

Useimmiten sinappireseptit pitävät sisällään kananmunaa tai kermaa, ja tästä syystä sinapin säilyvyys onkin vain muutaman viikon. Tämä meidän suvun resepti on kuitenkin sellainen, että joululahjaksi voi oikein mainiosti antaa seuraavan kesän grillisinapin, joka toimii niin sellaisenaan, kuin vaikkapa marinadeissa. Jos siis tuntuu, että sinappi onkin heti valmistuksen jälkeen liian väkevää omaan suuhun, sen voi oikein hyvin käyttää vasta kesällä jolloin maku on hieman miedompi. Toki reseptin suhteiden muuttaminenkin on helppoa ja jokainen pystyy valmistamaan omaan suuhun sopivan kokonaisuuden. Mulla tämä on kuitenkin se one and only.

Meidän suvussa kulkeva sinappiresepti on kilolle sinappijauhoa, mutta pienensin reseptiä siten, että siitä on helppo valmistaa myös pienempiä eriä. Äiti oli juuri käynyt vanhempiensa luona ja kertoi, että papan sinappitehtaassa oli turpoamassa sinappia kahdesta kilosta sinappijauhetta. Jos siis innostut, niin antaa palaa vain!

Helppo joulusinappi

100g sinappijauhetta
100g sokeria
50g vehnäjauhoja
35ml etikkaa

tummaa siirappia
suolaa
vettä

Ohje on yksinkertainen, aineet vain sekoitetaan keskenään. Kannattaa kuitenkin sekoittaa keskenään ensin kuivat aineet (ilman suolaa) ja lisätä sitten etikka ja hiukan vettä. Suolan määrää voi maistella lopputuloksesta. Itse lorautin tähän määrään noin desin verran siirappia, mutta tämä on makuasia. Tumma siirappi tuo kuitenkin makeuden lisäksi mukanaan myös kauniin tumman värin. Yhtälailla reseptiin voisi ujuttaa vaikkapa hunajaa, se ei kuitenkaan kuulu meidän perinteiseen reseptiin. Samoin makua voi vallan mainiosti piristää lorauksella konjakkia, jos sellainen omaan suuhun sattuu sopimaan.

Ennen purkittamista sinapin voi jättää vuorokaudeksi turpoamaan, tai sitten valmistaa tarpeeksi notkeaa sinappia. Hyvä on kuitenkin muistaa, että sinappi turpoaa hiukan vielä purkittamisen jälkeenkin. Tätä asiaa säädellään kuitenkin puhtaasti vedellä.

Jos valmis sinappi tuntuu aivan liian väkevältä, eikä sitä ole tarkoituskaan säästää seuraavaan kesään, vehnäjauhoja ja makeutta lisäämällä maku loiventuu nopeasti.

Colman’s sinappi on varmaan kaikille tuttu ainakin tuosta ihanasta pakkauksestaan, joka ilostuttaa käytön jälkeen vaikkapa yrttiruukkuna. Perinteikäs englantilainen tuote on pysynyt purkkiaan myöten samana, joten vastaavia pakkauksia löytyy monen mummolan vintiltä. Mutta perinteisen purkin lisäksi Colman’s on mun mielestä se ainut ja oikea sinappijauhe, vähän kuin yleisnimi koko jutulle. Eikä sinappijauheesta toki aina tarvitse pelkkää sinappia tehdä. Tällä maustaa oikein hienosti myös salaatinkastikkeet tai marinadit!

Kilpailu:

Kerro kommenttiboksissa, miten sinappi esiintyy teidän joulussa. Kuuluko se se sellaisenaan joulupöytään, vai maistuuko se jouluisten herkkujen mausteena. Vai onko sinappipurkit kenties jo perinteeksi muodostunut joulumuistaminen?

Osallistumisaika päättyy 26.11. 2018. Arvonnan säännöt löydät täältä.